Asia T-70/05

Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE

vastaan

Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA)

Julkiset palveluhankinnat – EMSAn tarjouspyyntömenettelyt – Tietoteknisten palvelujen tarjoaminen – Tarjouksen hylkääminen – Kumoamiskanne – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Tarjous ei ole sääntöjenmukainen – Yhdenvertainen kohtelu – Tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa vahvistettujen ratkaisuperusteiden noudattaminen – Ratkaisuperusteita koskevien osaperusteiden määrittäminen – Ilmeinen arviointivirhe – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan

(EY 230 artikla ja SEUT 263 artiklan ensimmäinen kohta)

2.      Euroopan yhteisöjen julkiset hankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Velvollisuus noudattaa tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta

(Neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 89 artiklan 1 kohta ja 98 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 2342/2002 143 artiklan 2 kohta)

3.      Euroopan yhteisöjen julkiset hankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Tarjouskilpailun ratkaiseminen – Taloudellisesti edullisin tarjous – Ratkaisuperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 97 artiklan 1 ja 2 kohta; komission asetuksen N:o 2342/2002 138 artiklan 2 ja 3 kohta)

4.      Euroopan yhteisöjen julkiset hankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Tarjouskilpailun ratkaiseminen – Taloudellisesti edullisin tarjous – Ratkaisuperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 89 artiklan 1 kohta ja 97 artikla; komission asetuksen N:o 2342/2002 138 artiklan 3 kohta)

5.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Julkisen hankinnan tekomenettelyn yhteydessä tehty päätös tarjouksen hylkäämisestä

(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 100 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 2342/2002 149 artikla)

6.      Euroopan yhteisöjen julkiset hankinnat – Sopimuksen tekeminen tarjouspyynnön perusteella – Tarjouskilpailun ratkaiseminen

(Komission asetuksen N:o 2342/2002 146 artiklan 1 kohta ja 147 artiklan 3 kohta)

1.      Euroopan yhteisö on oikeusyhteisö ja perustamissopimuksessa on luotu täysin kattava oikeussuojateiden ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on antaa toimielinten toimenpiteisiin kohdistuva laillisuusvalvonta unionin tuomioistuimen tehtäväksi. Perustamissopimuksen järjestelmässä voidaan nostaa kanne kaikista sellaisista toimielinten toteuttamista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia.

Näin ollen mikä hyvänsä Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) kaltaisen elimen toimi, jonka tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin, voi olla tuomioistuinvalvonnan kohteena.

EMSA ei kylläkään kuulu EY 230 artiklassa mainittuihin toimielimiin. Mainitunlaisilla elimillä on kuitenkin toimivalta tehdä toimia, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin, kuten asia on ilman pienintäkään epäilystä silloin, kun kyseiset elimet tekevät julkisten hankintojen tekomenettelyjen yhteydessä päätöksiä, joilla tarjoajan tarjous hylätään ja hankinta annetaan toiselle tarjoajalle. Oikeusyhteisössä olisi näin ollen mahdotonta hyväksyä sitä, ettei tällaisia toimia voitaisi lainkaan saattaa tuomioistuinten tutkittavaksi.

Tästä seuraa, että päätökset, jotka EMSA tekee hankintasopimuksen tekomenettelyssä ja joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin, ovat kannekelpoisia toimenpiteitä. SEUT 263 artiklan ensimmäinen kohta, jonka mukaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta valvoa unionin elinten ja laitosten sellaisten säädösten laillisuutta, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, tukee myös tätä ratkaisua.

(ks. 64–67 ja 75 kohta)

2.      Hankintaviranomainen on velvollinen valvomaan jokaisessa tarjouspyyntömenettelyn vaiheessa sitä, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja siten kaikkien tarjoajien yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta noudatetaan. Perustamissopimuksessa määrätyn kaltainen vääristymättömän kilpailun järjestelmä voidaan taata vain, jos eri talouden toimijoille taataan yhtäläiset mahdollisuudet. Kun tämä periaate otetaan huomioon, hankintaviranomaisen ei pidä avata eikä hyväksyä tarjoajan postitse jättämää tarjousta, joka on saapunut hankintaviranomaiselle asetetun määräajan jälkeen ilman postileimaa ja todistetta siitä, että se oli lähetetty kirjattuna lähetyksenä kyseessä olevan hankintailmoituksen vaatimusten mukaisesti, koska kun otetaan huomioon se, ettei tarjouksessa ole hyväksyttävää postileimaa eikä todistetta siitä, että se on lähetetty kirjattuna lähetyksenä, mainitunlaisen tarjouksen on katsottava saapuneen hankintaviranomaiselle vastaanottopäivänään.

Menettelyvirhe voi aiheuttaa päätöksen tai sen osan kumoamisen vain, jos osoitetaan, että ilman kyseistä virhettä hallinnollinen menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen ja että riidanalainen päätös olisi siis voinut olla sisällöltään erilainen. Silloin kun edellä kuvatuissa oloissa jätetty tarjous on se tarjous, jonka hankintaviranomainen on lopulta valinnut, hallinnollinen menettely olisi voinut johtaa vain erilaiseen lopputulokseen, koska arviointikomitea ei olisi arvioinut mainittua tarjousta, ja hankintapäätöksen sisältö ei olisi voinut olla olematta erilainen.

Jos lisäksi hankintamenettelyn päättyessä jäljellä on vain yksi ainoa tarjous, hankintaviranomaisella, joka ei enää voi vertailla eri tarjoushintoja tai tarjousten muita ominaisuuksia antaakseen hankinnan sille tarjoajalle, joka tekee taloudelliselta kannalta edullisimman tarjouksen, ei ole velvollisuutta antaa hankintaa sille ainoalle tarjoajalle, joka on kelpoinen osallistumaan tarjouskilpailuun, ja se voi peruuttaa kyseessä olevan hankinnan ja käynnistää uuden tarjouskilpailun.

(ks. 85, 90, 92, 96, 99 ja 102–105 kohta)

3.      Silloin kun hankinta ratkaistaan valitsemalla kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous, hankintaviranomaisen on määriteltävä ja täsmennettävä tarjouspyyntöasiakirjoissa ratkaisuperusteet, jotka mahdollistavat tarjousten sisällön arvioinnin. Näiden perusteiden on lisäksi varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 2342/2002 138 artiklan 2 kohdan mukaan oltava perusteltavissa hankinnan tarkoituksella. Kyseisen säännöksen 3 kohdan mukaan hankintaviranomaisen on myös täsmennettävä kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseksi valittujen perusteiden suhteellinen painotus hankintailmoituksessa tai tarjouseritelmässä. Näiden säännösten tarkoituksena on taata yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteiden noudattaminen siinä vaiheessa, jolloin tarjouksia arvioidaan hankinnan ratkaisemiseksi.

Näiden säännösten tarkoituksena on näin ollen se, että kaikki kohtuullisen tarkkaavaiset ja tavanomaisen huolelliset tarjoajat voivat tulkita ratkaisuperusteita samalla tavalla ja että kaikilla tarjoajilla on näin ollen samat mahdollisuudet tarjoustensa ehtojen laatimisessa.

Vaikka on totta, että perusteita, joita hankintaviranomaiset voivat soveltaa, ei luetella tyhjentävästi soveltamissääntöjen 138 artiklan 2 kohdassa, ja vaikka tässä säännöksessä näin ollen annetaan hankintaviranomaisille mahdollisuus valita ne sopimuksen tekemisen perusteet, joita ne aikovat soveltaa, tämä mahdollisuus kuitenkin koskee ainoastaan niitä perusteita, joiden avulla voidaan selvittää, mikä tarjouksista on taloudellisesti edullisin.

Hankintaviranomaisen käyttämien perusteiden taloudellisesti edullisimman tarjouksen selvittämiseksi ei välttämättä ole oltava määrällisiä tai pelkästään hintoihin suuntautuvia. Vaikka tarjouspyyntöasiakirjoihin sisältyisikin ratkaisuperusteita, joita ei ole ilmaistu määrällisinä, niitä voidaan kuitenkin soveltaa objektiivisesti ja yhdenmukaisesti tarjousten vertailuun ja ne ovat selvästi merkityksellisiä taloudellisesti edullisimman tarjouksen selvittämisen kannalta.

(ks. 129–132 kohta)

4.      Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen N:o 1605/2002 97 artiklan ja varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 2342/2002 138 artiklan 3 kohdan mukaan silloin, kun hankinta ratkaistaan valitsemalla kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous, hankintaviranomaisen on ilmoitettava tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa hankintaan sovellettavat ratkaisuperusteet ja niiden painotus.

Mainituissa säännöksissä, kun niitä luetaan varainhoitoasetuksen 89 artiklan 1 kohdassa mainitun taloudellisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen ja avoimuusperiaatteen valossa, edellytetään, että kaikki tekijät, jotka hankintaviranomainen ottaa huomioon selvittääkseen, mikä tarjouksista on taloudellisesti edullisin, ja niiden suhteellinen merkitys ovat mahdollisten tarjoajien tiedossa, kun nämä valmistelevat tarjouksiaan.

Tästä seuraa, että hankintaviranomainen ei voi soveltaa sopimuksen tekemisen perusteisiin osatekijöitä, joita se ei ole etukäteen saattanut tarjoajien tietoon.

Hankintaviranomainen voi kuitenkin määritellä sen jälkeen, kun tarjousten jättämiselle varattu määräaika on päättynyt, painotuskertoimet ennakolta vahvistettujen ratkaisuperusteiden osaperusteille, jos kolme edellytystä täyttyy eli ensinnäkään tällainen jälkikäteinen määrittely ei muuta tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa määriteltyjä sopimuksen tekemisen perusteita, toiseksi se ei sisällä tekijöitä, jotka olisivat voineet vaikuttaa tarjousten valmisteluun, jos niistä olisi tiedetty tarjouksia valmisteltaessa, ja kolmanneksi tällaista menettelytapaa noudatettaessa ei ole otettu huomioon tekijöitä, jotka saattaisivat vaikuttaa syrjivästi johonkin tarjoajista.

(ks. 145–148 kohta)

5.      Hankintaviranomaisella ei ole tarjouksen hylkäämistä koskevan päätöksen perustelemista koskevan velvollisuutensa vuoksi velvollisuutta ryhtyä väittelyyn, joka koskee tarjoajan tarjouksen ansioita valittuun tarjoukseen verrattuna.

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen N:o 1605/2002 100 artiklan 2 kohdasta ja varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 2342/2002 149 artiklasta seuraa, että julkisten hankintojen alalla hankintaviranomainen täyttää perusteluvelvollisuutensa, jos se ilmoittaa ensiksi välittömästi jokaiselle hylätylle tarjoajalle seikat, joiden perusteella tämän tarjous on hylätty, sekä jokaiselle tarjouskilpailuun hyväksytyn tarjouksen tehneelle, joka sitä nimenomaisesti pyytää, valitun tarjouksen ominaisuudet ja siihen liittyvät edut sekä valitun tarjouksen tekijän nimen 15 kalenteripäivän kuluessa asiaa koskevan kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta.

Tämä menettelytapa on EY 253 artiklassa määrätyn sen perusteluvelvollisuuden päämäärän mukainen, jonka mukaan perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tekijän päättely siten, että yhtäältä niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että toisaalta tuomioistuin voi käyttää valvontavaltaansa.

Perusteluvelvollisuuden noudattamista on arvioitava niiden tietojen mukaan, jotka kantajalla on kanteen nostamisen hetkellä. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen.

(ks. 166–171 kohta)

6.      Hankintaviranomainen tekee lopullisen päätöksen tarjouskilpailun ratkaisemisesta Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun asetuksen N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 2342/2002 147 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Arviointikomitean, jonka toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä on nimittänyt antamaan neuvoa-antavan lausunnon soveltamissääntöjen 146 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, päätös tulevan alihankkijan ehdottamisesta ja kyseisen valinnan perustelusta voi olla vain kollektiivinen, koska komitean jäsenet esittävät yhteisen arvioinnin loppuraportissa. Näin ollen kaikki väitteet, joiden tarkoituksena on tuoda esiin ilmeinen arviointivirhe, voivat tällaisessa tapauksessa koskea vain arviointikomitean antamaa arviointikertomusta ja näin ainoastaan siinä tapauksessa, että hankintaviranomaisen lopullinen päätös todellakin perustuu mainittuun arviointikertomukseen.

(ks. 204–206 kohta)