Language of document : ECLI:EU:T:2015:353

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

3 päivänä kesäkuuta 2015 (*)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin GIOVANNI GALLI rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki GIOVANNI – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaaran puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Etunimen ja sukunimen erottamiskyky

Asiassa T‑559/13,

Giovanni Cosmetics, Inc., kotipaikka Rancho Dominguez, Kalifornia, (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat J. van den Berg ja M. Meddens-Bakker,

kantajana,

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään M. Rajh,

vastaajana,

jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli

Vasconcelos & Gonçalves, SA, kotipaikka Lissabon (Portugali),

jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 13.8.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 1189/2012‑2), joka koskee väitemenettelyä Giovanni Cosmetics, Inc:n ja Vasconcelos & Gonçalves, SA:n välillä,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Dittrich (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. Schwarcz ja V. Tomljenović,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Weychert,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.10.2013 jätetyn kannekirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.2.2014 jätetyn vastineen,

ottaen huomioon 12.11.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion (1)

[– –]

 Asianosaisten vaatimukset

13      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        hylkää haetun tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen kaikkien niiden tuotteiden osalta, joita väite koskee,

–        velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14      SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

[– –]

 Merkkien vertailu

[– –]

 Erottamiskyvyn aste ja haetun tavaramerkin muodostavien tekijöiden suhteellinen merkitys

[– –]

–       Haetun tavaramerkin sanaosat

[– –]

44      Valituslautakunta katsoi myös, että oikeuskäytännön mukaan sukunimiä pidettiin tavallisesti erottamiskykyisempinä kuin etunimiä.

45      On kuitenkin todettava, että tähän mennessä oikeuskäytännössä ei ole vahvistettu tällaista periaatetta koko unionin alueella.

46      Kahdesta tuomiosta, joihin valituslautakunta on viitannut riidanalaisen päätöksen 33 kohdassa, on huomautettava, että 1.3.2005 annettu tuomio Fusco v. SMHV – Fusco International (ENZO FUSCO) (T-185/03, Kok., EU:T:2005:73) koski ainoastaan italialaisen yleisön käsityksiä (mainitun tuomion 54 kohta) ja että 13.7.2005 annettu tuomio Murúa Entrena v. SMHV – Bodegas Murúa (Julián Murúa Entrena) (T-40/03, Kok., EU:T:2005:285) koski ainoastaan espanjalaisen yleisön käsityksiä (mainitun tuomion 40, 64, 65 ja 69 kohta).

47      SMHV:n vastineessaan mainitsemasta oikeuskäytännöstä on syytä todeta seuraavaa. Unionin yleinen tuomioistuin muistutti 20.2.2013 antamassaan tuomiossa Caventa v. SMHV – Anson’s Herrenhaus (B BERG) (T-631/11, EU:T:2013:85, 48 kohta), että ”käsitys todellisen tai kuvitteellisen henkilön etu- ja sukunimestä muodostuvista merkeistä [saattoi] vaihdella unionin alueella maittain” ja että ”ei voida sulkea pois sitä, että tietyissä jäsenvaltioissa kuluttajat muistavat pikemminkin sukunimen kuin etunimen silloin, kun he hahmottavat sekä etu- että sukunimestä muodostuvia tavaramerkkejä”. Unionin yleinen tuomioistuin on siten vahvistanut ainoastaan ”tietyissä” jäsenvaltioissa eikä koko unionin alueella pätevän periaatteen.

48      Lisäksi 28.6.2012 annetussa tuomiossa Basile et I Marchi Italiani v. SMHV – Osra (B. Antonio Basile 1952) (T-134/09, EU:T:2012:328, 44 kohta) unionin yleinen tuomioistuin totesi ainoastaan, että ”italialainen kuluttaja [piti] pääsääntöisesti sukunimeä erottamiskykyisempänä kuin etunimeä kyseessä olevissa tavaramerkeissä”. Unionin tuomioistuin rajoittui toteamaan 6.6.2013 antamassaan määräyksessä I Marchi Italiani v. SMHV (C-381/12 P, EU:C:2013:371, 70–73 kohta), johon SMHV vetosi vastineessaan, että kantajan kanneperuste asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomisesta koski tosiseikkoja koskevia kysymyksiä, jotka eivät pääsääntöisesti kuuluneet unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin.

49      16.5.2013 annetusta määräyksestä Arav v. H. Eich ja SMHV (C-379/12 P, EU:C:2013:317) on todettava, että unionin tuomioistuin totesi määräyksen 44 kohdassa ainoastaan, että ”vaikka [saattaisi] olla niin, että tietyssä osassa [unionia] sukunimellä on lähtökohtaisesti suurempi erottamiskyky kuin etunimellä, jokaisessa tapauksessa [oli] kuitenkin otettava huomioon esillä olevan asian seikat ja erityisesti se seikka, oliko kyseinen sukunimi harvinainen tai päinvastoin hyvin yleinen, millä [oli] vaikutus erottamiskykyyn”. Unionin tuomioistuin vahvisti siten periaatteen päteväksi ”tietyssä osassa [unionia]”.

50      Muut tuomiot, kuten 14.4.2011 annettu tuomio TTNB v. SMHV – March Juan (Tila March) (T-433/09, EU:T:2011:184, 7, 12 ja 30 kohta), 27.9.2012 annettu tuomio El Corte Inglés v. SMHV – Pucci International (PUCCI) (T-39/10, EU:T:2012:502, 53 ja 54 kohta) ja 8.3.2013 annettu tuomio Mayer Naman v. SMHV – Daniel e Mayer (David Mayer) (T-498/10, EU:T:2013:117, 7 ja 111 kohta), koskevat ainoastaan espanjalaisen tai italialaisen yleisön käsitystä.

51      Valituslautakunta on siten virheellisesti todennut riidanalaisen päätöksen 33 kohdassa, että ”oikeuskäytännön mukaan” sukunimet olivat erottamiskykyisempiä kuin etunimet. Lisäksi on todettava, etteivät valituslautakunta ja SMHV ole vastineessaan ja vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen tältä osin istunnossa esittämiin kysymyksiin esittäneet konkreettisia seikkoja siitä yleisön käsityksestä kaikissa jäsenvaltioissa, jonka nojalla voitaisiin soveltaa yleisesti sääntöä, jonka mukaan sukunimi on lähtökohtaisesti erottamiskykyisempi kuin etunimi ja joka on unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä hyväksytty vain unionin alueen tietyn osan osalta.

52      Koska SMHV ei ole esittänyt konkreettisia seikkoja yleisön käsityksestä koko unionin alueella, ei ole syytä laajentaa oikeuskäytännön, jonka mukaan tietyissä jäsenvaltioissa sukunimi on pääsääntöisesti erottamiskykyisempi kuin etunimi, soveltamisalaa koko unionin alueelle.

53      Kun otetaan huomioon se, että ainakin jossain osassa unionia ei ole osoitettu, että sukunimi on lähtökohtaisesti erottamiskykyisempi kuin etunimi, sekä se, että suurin osa Italian ulkopuolella oleskelevasta yleisöstä ei pidä kumpaakaan nimistä Giovanni tai Galli yleisinä tai harvinaisina, ei ole perustetta katsoa, että koko kohdeyleisön keskuudessa mielletään haetun tavaramerkin osa ”galli” erottamiskykyisemmäksi kuin osa ”giovanni”. Valituslautakunta teki näin ollen virheen katsoessaan koko kohdeyleisön kannalta osan ”galli” erottamiskykyisemmäksi kuin osan ”giovanni”.

54      On tosin totta, että osa kohdeyleisöstä katsoo haetun tavaramerkin osan ”galli” olevan erottamiskykyisempi kuin osan ”giovanni”, eli se osa mainitusta yleisöstä, joka tietää, että osa ”giovanni” on yleinen italialainen etunimi ja että tämän tavaramerkin osa ”galli” on harvinainen italialainen sukunimi, tai joka yleisesti pitää sukunimeä erottamiskykyisempänä kuin etunimeä. On kuitenkin todettava, että muulle osalle kohdeyleisöstä osien ”giovanni” ja ”galli” luontainen erottamiskyky on samanlainen ja vastaa keskimääräistä erottamiskykyä.

54      [– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Giovanni Cosmetics, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Dittrich

Schwarcz

Tomljenović

Julistettiin Luxemburgissa 3 päivänä kesäkuuta 2015.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: englanti.


1 –      Tästä tuomiosta on otettu tähän vain kohdat, joiden julkaisemista unionin yleinen tuomioistuin pitää aiheellisena.