UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
11 päivänä marraskuuta 2021 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) N:o 1169/2011 – Elintarviketietojen antaminen kuluttajille – 9 artiklan 1 kohdan l alakohta – Ravintoarvoilmoitus – 31 artiklan 3 kohdan toinen alakohta – Energiasisällön ja ravintoaineiden määrien laskeminen – Mahdollisuus antaa kyseiset tiedot siten, että ne koskevat elintarviketta valmistuksen jälkeen – Edellytykset – 33 artiklan 2 kohdan toinen alakohta – Ilmaiseminen annosta tai kulutusyksikköä kohti
Asiassa C‑388/20,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 23.7.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 14.8.2020, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV
vastaan
Dr. August Oetker Nahrungsmittel KG,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: seitsemännen jaoston puheenjohtaja J. Passer (esittelevä tuomari), joka hoitaa kahdeksannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit F. Biltgen ja N. Wahl,
julkisasiamies: A. Rantos,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV, edustajanaan P. Wassermann, Rechtsanwalt,
– Dr. August Oetker Nahrungsmittel KG, edustajanaan C. Konnertz-Häußler, Rechtsanwältin,
– Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hödlmayr ja B. Rous Demiri,
kuultuaan julkisasiamiehen 2.9.2021 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (EUVL 2011, L 304, s. 18) 31 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 33 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV (kuluttajaneuvontayhdistysten keskusjärjestö, Saksa, jäljempänä BVV) ja Dr. August Oetker Nahrungsmittel KG (jäljempänä Dr. Oetker) ja jossa vaaditaan kyseisen yhtiön velvoittamista saattamaan myslipakkauksen etupuolella esitetyt ravintoarvomerkinnät vastaamaan asetuksessa N:o 1169/2011 asetettuja vaatimuksia.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Asetuksen N:o 1169/2011 johdanto-osan 35, 37 ja 41 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(35) Erikokoisissa pakkauksissa olevien tuotteiden vertailtavuuden helpottamiseksi on asianmukaista säilyttää vaatimus, että ravintoarvo on edelleen ilmoitettava 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti, ja sallia tarvittaessa täydentävät annoskohtaiset tiedot. Siksi, jos tuote on valmiiksi pakattu ja yksittäiset annokset tai kulutusyksiköt on mainittu, olisi sallittava ravintoarvon ilmoittaminen annosta tai kulutusyksikköä kohti sen lisäksi, että se ilmoitetaan 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti. Annoksiin tai kulutusyksikköihin liittyvien vertailukelpoisten tietojen antamiseksi komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä sääntöjä, jotka koskevat tiettyjen elintarvikeryhmien ravintoarvoilmoituksen ilmaisemista annosta tai kulutusyksikköä kohti.
– –
(37) Koska yhtenä tämän asetuksen tavoitteista on tarjota loppukuluttajille lähtökohdat tietoon perustuvien valintojen tekemiseksi, on tärkeää varmistaa tältä osin, että loppukuluttajat ymmärtävät merkinnöissä annetut tiedot ongelmitta. – –
– –
(41) Jotta annetut ravintoarvotiedot herättäisivät keskivertokuluttajan huomion ja palvelisivat tiedottamistarkoitustaan, niiden olisi oltava yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä, nykyinen tiedontaso ravitsemusasioissa huomioon ottaen. Ravintoarvotietojen sijainti osittain pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä, joka on yleensä ’pakkauksen etupuolella’, ja osittain pakkauksen toisella puolella, esimerkiksi ’pakkauksen takapuolella’, saattaisi hämmentää kuluttajia. Sen vuoksi ravintoarvoilmoituksen pitäisi olla yhdessä kentässä. Lisäksi ravintoarvotietojen tärkeimmät tiedot voitaisiin vapaaehtoisesti toistaa pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä, jotta kuluttajien olisi helpompi nähdä vaivatta olennaiset ravintoarvotiedot elintarvikkeita ostaessaan. Se, että valittaisiin vapaasti, mitkä tiedot toistetaan, saattaisi hämmentää kuluttajia. Sen selventäminen, mitä tietoja voidaan toistaa, on näin ollen tarpeen.”
4 Kyseisen asetuksen 9 artiklan, jonka otsikko on ”Luettelo pakollisista tiedoista”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Seuraavien tietojen ilmoittaminen on pakollista 10–35 artiklan mukaisesti, jollei tähän lukuun sisältyvistä poikkeuksista muuta johdu:
– –
l) ravintoarvoilmoitus.”
5 Mainitun asetuksen 30 artiklassa, jonka otsikko on ”Sisältö”, säädetään seuraavaa:
”1. Pakollisen ravintoarvoilmoituksen on sisällettävä seuraavat tiedot:
a) energiasisältö; ja
b) rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrät.
– –
3. Jos valmiiksi pakatun elintarvikkeen merkinnät sisältävät 1 kohdassa tarkoitetun pakollisen ravintoarvoilmoituksen, pakkauksessa voidaan toistaa seuraavat tiedot:
a) energiasisältö; tai
b) energiasisältö yhdessä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, sokereiden ja suolan määrien kanssa.
4. Poiketen siitä, mitä 36 artiklan 1 kohdassa säädetään, jos 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnät sisältävät ravintoarvoilmoituksen, ilmoituksen sisältö voidaan rajata ainoastaan energiasisältöön.
5. Rajoittamatta 44 artiklan soveltamista ja poiketen siitä, mitä 36 artiklan 1 kohdassa säädetään, jos 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnät sisältävät ravintoarvoilmoituksen, ilmoituksessa voidaan mainita ainoastaan:
a) energiasisältö; tai
b) energiasisältö ja rasvahappojen, tyydyttyneiden rasvahappojen, sokerien ja suolan määrät.
– –”
6 Saman asetuksen 31 artiklan, jonka otsikko on ”Laskenta”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Edellä 30 artiklan 1–5 kohdassa tarkoitetut energiasisältö ja ravintoaineiden määrät on ilmoitettava sellaisina kuin ne ovat myytävissä elintarvikkeissa.
Tarvittaessa nämä tiedot voivat koskea elintarviketta valmistuksen jälkeen, jos annetaan riittävän yksityiskohtaiset valmistusohjeet ja tiedot koskevat elintarviketta sellaisena kuin se on nautittavaksi valmistettuna.”
7 Asetuksen N:o 1169/2011 32 artiklan, jonka otsikko on ”Ilmaiseminen 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Edellä 30 artiklan 1–5 kohdassa tarkoitetut energiasisältö ja ravintoaineiden määrä on ilmaistava 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti.”
8 Kyseisen asetuksen 33 artiklan, jonka otsikko on ”Ilmaiseminen annosta tai kulutusyksikköä kohti”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Edellä 30 artiklan 1–5 kohdassa tarkoitetut energiasisältö ja ravintoaineiden määrät voidaan seuraavissa tapauksissa ilmaista kuluttajan kannalta helposti tunnistettavaa annosta ja/tai kulutusyksikköä kohti, edellyttäen, että annoksen tai yksikön koko on määritelty etiketissä ja että pakkauksen sisältämien annosten tai yksiköiden määrä on ilmoitettu:
a) sen lisäksi, että ne ilmaistaan 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti;
b) sen lisäksi, että ne vitamiinien ja kivennäisaineiden määrien osalta ilmaistaan 32 artiklan 3 kohdan mukaisesti 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti;
c) sen lisäksi tai sen sijaan, että ne 32 artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmaistaan 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti.
2. Poiketen siitä, mitä 32 artiklan 2 kohdassa säädetään, 30 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ravintoaineiden määrä ja/tai prosenttiosuus liitteessä XIII olevassa B osassa esitetyistä saannin vertailuarvoista voidaan ilmaista pelkästään annosta tai kulutusyksikköä kohti.
Kun ravintoaineiden määrät ilmaistaan pelkästään annosta tai kulutusyksikköä kohti ensimmäisen alakohdan mukaisesti, energia-arvo on ilmaistava 100:aa grammaa / 100:aa millilitraa kohti ja annosta tai kulutusyksikköä kohti.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
9 Dr. Oetker on saksalainen elintarvikealan yritys, joka valmistaa ja myy mysliä nimellä ”Dr. Oetker Vitalis Knuspermüsli Schoko + Keks” (rapeaa mysliä, jossa on suklaata ja keksejä). Tuotepakkaus on suorakulmaisen särmiön muotoinen pahvipakkaus.
10 Pakkauksessa on seuraavat ravintoarvoilmoitukset:
– Pakkauksen kylkeen (pakkauksen kapea sivu) on otsikon ”Ravintoarvot” alle merkitty energiasisältöä sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokerin, proteiinin ja suolan määriä koskevat tiedot, jotka ilmoitetaan yhtäältä myytävästä tuotteesta 100:aa grammaa kohti ja toisaalta 40 gramman annoksesta mysliä, joka tarjoillaan yhdessä 60 millilitran maitoannoksen kanssa, jonka rasvapitoisuus on 1,5 prosenttia.
– Pakkauksen etupuolella (pakkauksen pääasiallinen nähtävissä oleva kenttä) toistetaan energiasisältöä sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, sokerin ja suolan määriä koskevat tiedot, jotka ilmoitetaan ainoastaan tuotteen tarjoiluehdotuksen mukaisen valmistuksen jälkeen.
11 BVV antoi Dr. Oetkerille kehotuksen noudattaa edellä 9 ja 10 kohdassa mainitun tuotteen mainonnassa asetuksen N:o 1169/2011 ravintoarvomerkintöjä koskevia säännöksiä. BVV:n mukaan Dr. Oetker nimittäin rikkoo kyseisen asetuksen 33 artiklaa, kun sitä luetaan yhdessä saman asetuksen 30 ja 32 artiklan kanssa, koska kyseisen tuotepakkauksen etupuolella ei ilmoiteta myytävän tuotteen annoksen energiasisältöä vaan yksinomaan valmistuksen jälkeisen tuotteen annoksen energiasisältö.
12 Koska kehotus jäi vaikutuksettomaksi, BVV nosti kanteen Landgericht Bielefeldissä (Bielefeldin alueellinen alioikeus, Saksa), joka hyväksyi kanteen 8.8.2018 antamallaan tuomiolla. Dr. Oetkerin valituksen seurauksena Oberlandesgericht Hamm (osavaltion ylioikeus, Hamm, Saksa) kumosi kyseisen tuomion ja hylkäsi BVV:n kanteen 13.6.2019 antamallaan tuomiolla.
13 BVV teki Oberlandesgericht Hammin tuomiosta Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa).
14 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan mainitun valituksen ratkaisu riippuu erityisesti siitä, onko asetuksen N:o 1169/2011 31 artiklan 3 kohtaa ja 33 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että niissä kielletään pääasian kaltaisessa tapauksessa se, että pakkauksen etupuolella mainitaan myynninedistämistarkoituksessa annoskohtaisia ravintoarvoja siten, että ne koskevat elintarviketta valmistuksen jälkeen, ilmoittamatta myös kyseisen elintarvikkeen energiasisältöä 100:aa grammaa myytävää tuotetta kohti.
15 Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen N:o 1169/2011] 31 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että kyseistä säännöstä sovelletaan yksistään elintarvikkeisiin, jotka edellyttävät valmistusta ja joita varten on annettu valmistusohjeet?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, tarkoitetaanko [asetuksen N:o 1169/2011] 33 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan sisältyvällä ilmaisulla ’100:aa grammaa kohti’ ainoastaan 100:aa grammaa myytävää tuotetta vaiko – myös – 100:aa grammaa elintarviketta valmistuksen jälkeen?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
16 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 1169/2011 31 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että kyseistä säännöstä sovelletaan yksinomaan elintarvikkeisiin, joiden nauttiminen edellyttää valmistamista ja joita varten on annettu valmistusohjeet.
17 Nyt käsiteltävässä asiassa pääasiassa kyseessä oleva tuote voidaan valmistaa eri tavoin, kuten lisäämällä maitoa, jogurttia, rahkaa, hedelmämehuja, hedelmiä, hilloa tai hunajaa. Sitä voidaan syödä myös ilman valmistamista.
18 Unionin tuomioistuinta pyydetään siten ratkaisemaan, voivatko elintarvikkeen pakkauksen etupuolella vapaaehtoisesti toistetut ravintoarvoilmoitukset rajoittua yksinomaan yhteen valmistusmenetelmään, jos elintarvike voidaan valmistaa eri tavoin.
19 Asetuksen N:o 1169/2011 31 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan ravintoarvotiedot voivat ”tarvittaessa” koskea ”elintarviketta valmistuksen jälkeen” sen sijaan, että ne ilmoitetaan sellaisina kuin ne ovat ”myytävissä elintarvikkeissa”, ”jos annetaan riittävän yksityiskohtaiset valmistusohjeet ja tiedot koskevat elintarviketta sellaisena kuin se on nautittavaksi valmistettuna”.
20 Kyseisen säännöksen, johon ei sisälly nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, tulkintaa on etsittävä siten, että huomioon otetaan paitsi säännöksen sanamuoto myös sen asiayhteys ja kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltu päämäärä (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, AFMB ym., C‑610/18, EU:C:2020:565, 50 kohta).
21 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 45, 49 ja 50 kohdassa, sanamuodon mukainen ja asiayhteyteen perustuva tulkinta eivät ole ratkaisevia seikkoja pohdittaessa, koskeeko asetuksen N:o 1169/2011 31 artiklan 3 kohdan toinen alakohta ainoastaan elintarvikkeita, joita varten on annettu vain yhdet valmistusohjeet, vai myös elintarvikkeita, jotka voidaan valmistaa eri tavoin, muun muassa lisäämällä kyseessä oleviin elintarvikkeisiin muita ainesosia. Sen lisäksi, että kyseisen säännöksen sanamuodosta ei ilmene seikkoja, joiden perusteella tähän kysymykseen voitaisiin antaa selvä ja yksiselitteinen vastaus, asetus N:o 1169/2011 ei sisällä mitään säännöstä pakkauksen etupuolella esitettävissä ravintoarvoilmoituksissa käytettävistä laskenta- ja esittämistavoista.
22 Vastauksia muun muassa siihen, mikä merkitys asetuksen N:o 1169/2011 31 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa olevalle ilmaisulle ”tarvittaessa” on annettava, voidaan siten löytää vain teleologisen tulkinnan avulla.
23 Asetuksen N:o 1169/2011 31 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan tavoitetta on arvioitava sekä kyseisen säännöksen tarkoituksen että kyseessä olevan säännöstön niiden tavoitteiden perusteella, joihin kuuluu – kuten unionin tuomioistuin on jo esittänyt – tavoite varmistaa elintarviketietoja koskevan kuluttajansuojan korkea taso siten, että otetaan huomioon kuluttajien erilaiset käsitykset (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2020, Groupe Lactalis, C‑485/18, EU:C:2020:763, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa, asetuksen N:o 1169/2011 johdanto-osan 35 ja 41 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen asetuksen 31 artiklan tavoitteena on helpottaa elintarvikkeiden vertailtavuutta ja antaa kuluttajille tietoa.
25 Johdanto-osan 35 perustelukappaleessa nimittäin todetaan, että 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti tehtäviä ravintoarvoilmoituksia koskevien säännösten tarkoituksena on helpottaa ”erikokoisissa pakkauksissa olevien tuotteiden vertailtavuu[tta]”. Samassa perustelukappaleessa täsmennetään lisäksi, että ”täydentävät annoskohtaiset tiedot” olisi sallittava ”tarvittaessa” ”sen lisäksi, että [ravintoarvo] ilmoitetaan 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti”, ”jos tuote on valmiiksi pakattu ja yksittäiset annokset tai kulutusyksiköt on mainittu”.
26 Johdanto-osan 41 perustelukappaleessa puolestaan todetaan, että jotta annetut ravintoarvotiedot herättäisivät keskivertokuluttajan huomion ja palvelisivat tiedottamistarkoitustaan, ”niiden olisi oltava yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä”. Kyseisestä perustelukappaleesta ilmenee myös, että ”ravintoarvotietojen tärkeimmät tiedot voitaisiin vapaaehtoisesti toistaa pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä, jotta kuluttajien olisi helpompi nähdä vaivatta olennaiset ravintoarvotiedot elintarvikkeita ostaessaan”.
27 Näistä seikoista ilmenee, että silloin, kun elintarvikkeelle on nyt käsiteltävän asian tilanteen tavoin eri valmistustapoja, elintarvikkeen energiasisältöä ja ravintoaineiden määrää valmistajan ehdotuksen mukaisen valmistuksen jälkeen koskevat tiedot eivät mahdollista vertailua muiden valmistajien vastaavien elintarvikkeiden kanssa, koska tuotteen, joka voidaan valmistaa eri tavoin, energiasisällön ja ravintoaineiden määrän laskeminen on määritelmällisesti epävarmaa, sillä se vaihtelee väistämättä valmistustavasta riippuen.
28 Vertailtavuuden puuttumista ei voida lievittää myöskään sillä, että annoskohtaiset arvot ilmoitetaan muualla pakkauksessa 100:aa grammaa myytävää tuotetta kohti. Kuten unionin tuomioistuin totesi 4.6.2015 antamassaan tuomiossa Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände (C‑195/14, EU:C:2015:361, 38–40 kohta), pelkästään sen perusteella, että asianomaisen tuotteen pakkauksessa on ainesosaluettelo, ei voida sulkea pois sitä, että kyseisen tuotteen pakkausmerkinnät ja tavat, joilla merkinnät on tehty, voivat olla omiaan johtamaan ostajaa harhaan. Vastaavasti pakkauksen etupuolella olevien yksittäisten tietojen perusteella ei voida verrata tuotteita, ja muualla pakkauksessa olevat lisämerkinnät, joissa käytetään erilaisia viitemääriä, ovat yksinkertaisesti omiaan olemaan hämmentämään kuluttajaa vielä enemmän siltä osin kuin on kyse vertailusta muihin tuotteisiin.
29 Tätä tulkintaa tukee lisäksi asetuksen N:o 1169/2011 johdanto-osan 37 perustelukappale, jonka mukaan on tärkeää varmistaa, että loppukuluttaja ymmärtää pakkausmerkinnöissä annetut tiedot ongelmitta, jotta hänelle voidaan tarjota lähtökohdat tietoon perustuvien valintojen tekemiseksi.
30 Näin ollen elintarvikkeet, joita voidaan valmistaa eri tavoin, on jätettävä asetuksen N:o 1169/2011 33 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle.
31 Ensimmäiseen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1169/2011 31 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että kyseistä säännöstä sovelletaan yksinomaan elintarvikkeisiin, joiden nauttiminen edellyttää valmistamista ja joita varten on annettu valmistusohjeet.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
32 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
33 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 31 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että kyseistä säännöstä sovelletaan yksinomaan elintarvikkeisiin, joiden nauttiminen edellyttää valmistamista ja joita varten on annettu valmistusohjeet.
Allekirjoitukset