Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
11 päivänä tammikuuta 2024 (1)
Asia C‑22/23
”Citadeles nekustamie īpašumi” SIA
vastaan
Valsts ieņēmumu dienests
(Ennakkoratkaisupyyntö – Administratīvā rajona tiesa (alueellinen hallintotuomioistuin, Latvia))
Ennakkoratkaisupyyntö – Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen – Direktiivi (EU) 2015/849 – 3 artiklan 7 alakohdan c alakohta – Trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajien käsite – Vuokrasopimuksia oikeushenkilöiden kanssa tehnyt kiinteistönomistaja – Sopimus tämän kiinteistön rekisteröimisestä kotipaikaksi – 4 artikla – Ilmoitusvelvollisten käsitteen laajentaminen koskemaan sellaisia ammatteja ja yrityksiä, joissa ei ole kyse direktiivissä (EU) 2015/849 tarkoitetuista ilmoitusvelvollisista
I Johdanto
1. Onko vuokranantajaa, joka antaa vuokralle omistamansa kiinteistön eräälle yhtiölle ja antaa suostumuksensa siihen, että tämä yhtiö rekisteröi sen kotipaikakseen, pidettävä direktiivissä (EU) 2015/849(2) tarkoitettuna trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajana, ja onko sitä siis pidettävä ilmoitusvelvollisena, jonka on täytettävä tähän direktiiviin perustuvat velvoitteet?
2. Tämä on olennaisilta osin kysymys, joka unionin tuomioistuimen on tutkittava nyt käsiteltävässä asiassa, joka koskee ennakkoratkaisupyyntöä, jonka on esittänyt Administratīvā rajona tiesa (alueellinen hallintotuomioistuin, Latvia) ja joka koskee direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdan tulkintaa. Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa ovat vastakkain eräs yhtiö ja Latvian toimivaltainen viranomainen ja joka koskee seuraamusmaksua, joka on määrätty rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämistä koskevien kansallisten oikeussääntöjen rikkomisista.
3. Nyt käsiteltävä asia antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää direktiivin 2015/849 mukaisen trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajan käsitteen ulottuvuutta sekä antaa ohjeita siitä, voivatko jäsenvaltiot mahdollisesti laajentaa tämän direktiivin soveltamisalaa koskemaan muita kuin siitä nimenomaisesti mainittuja ilmoitusvelvollisia.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
4. Direktiivin 2015/849 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tällä direktiivillä pyritään estämään unionin rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen.”
5. Tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa ja 7 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä direktiiviä sovelletaan seuraaviin ilmoitusvelvollisiin:
– –
3) seuraavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt näiden harjoittaessa ammattitoimintaa:
a) tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja veroneuvojat sekä kaikki muut henkilöt, jotka antavat joko suoraan tai muiden henkilöiden, joihin kyseinen toinen henkilö on etuyhteydessä, välityksellä aineellista apua, tukea tai neuvontaa veroasioissa pääasiallisena elinkeino- tai ammattitoimintana;
b) notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat, jos nämä joko toimivat asiakkaansa puolesta tai lukuun taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa taikka osallistuvat asiakkaansa puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai suorittamiseen:
i) kiinteän omaisuuden tai liiketoimintayksiköiden ostaminen ja myyminen;
– –
c) trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajat, jotka eivät kuulu a tai b alakohdan soveltamisalaan;
d) kiinteistönvälittäjät, myös toimiessaan välittäjinä kiinteän omaisuuden vuokrauksessa, mutta ainoastaan liiketoimissa, joiden osalta kuukausivuokra on vähintään 10 000 euroa;
– –
7. Kun jäsenvaltiot arvioivat rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskiä tätä artiklaa sovellettaessa, niiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkeen taloudelliseen toimintaan, joka on luonteeltaan sellaista, että sen käyttöä tai väärinkäyttöä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen pidetään erityisen todennäköisenä.”
6. Direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
– –
7) ’trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajalla’ henkilöä, joka liiketoimintanaan tarjoaa kolmansille osapuolille jotakin seuraavista palveluista:
a) yhtiöiden tai muiden oikeushenkilöiden perustaminen;
b) toimiminen tai toisen henkilön järjestäminen toimimaan johtajana tai yhtiöoikeudellisesti vastuullisena henkilönä (company secretary) yhtiössä, yhtiökumppanina henkilöyhtiössä tai samankaltaisessa asemassa muussa oikeushenkilössä;
c) kotipaikan, yritys- tai postiosoitteen, hallinnollisen osoitteen tai muiden vastaavien palvelujen tarjoaminen yhtiölle, henkilöyhtiölle tai muulle oikeushenkilölle taikka oikeudelliselle järjestelylle;
d) toimiminen tai toisen henkilön järjestäminen toimimaan express trust ‑järjestelyn tai oikeusmuodoltaan samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn omaisuudenhoitajana;
e) toimiminen tai toisen henkilön järjestäminen toimimaan hallintarekisteröinnin hoitajana toisen henkilön puolesta, kun kyseessä ei ole säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleva yhtiö, joka kuuluu unionin oikeuden mukaisten tiedonantovelvollisuuksien tai vastaavien kansainvälisten normien soveltamisalaan”.
7. Direktiivin 2015/849 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti varmistettava, että tämä direktiivi ulotetaan kokonaan tai osittain koskemaan sellaisia ammatteja ja yrityksiä, joissa ei ole kyse 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ilmoitusvelvollisista mutta joissa harjoitettava toiminta on erityisesti omiaan käytettäväksi rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen.
2. Jos jäsenvaltio ulottaa tämän direktiivin koskemaan muita kuin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ammatteja tai yrityksiä, sen on ilmoitettava tästä komissiolle.”
8. Direktiivin 2015/849 5 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Jäsenvaltiot voivat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi antaa tai pitää voimassa tämän direktiivin soveltamisalalla tiukempia säännöksiä unionin oikeuden rajoissa.”
B Latvian oikeus
9. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä koskevat Latvian oikeussäännöt sisältyvät rahanpesun sekä terrorismin ja proliferaation rahoittamisen estämisestä 17.7.2008 annettuun lakiin (Noziedzīgi iegūtu līdzekļu legalizācijas un terorisma un proliferācijas finansēšanas novēršanas likums)(3) (jäljempänä Latvian rahanpesulaki), jota on muutettu muun muassa direktiivin 2015/849 panemiseksi täytäntöön Latvian oikeusjärjestyksessä.
10. Tämän lain, siinä muodossa kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 1 §:n 10 kohdassa määritellään käsite ”oikeudellisten järjestelyjen tai oikeushenkilöiden perustamiseen ja toimintaan liittyvien palvelujen tarjoaja”. Tämän säännöksen mukaan kyseessä on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on liikesuhteessa asiakkaaseen ja tarjoaa kyseisen säännöksen c alakohdan mukaan muun muassa ”kotipaikan, postiosoitteen, liiketoimien toteuttamiseen tarkoitetun yritysosoitteen tai muita vastaavia palveluja oikeudellisille järjestelyille tai oikeushenkilöille”.
11. Latvian rahanpesulain 3 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Tässä laissa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia ovat henkilöt, jotka harjoittavat seuraavaa liike- tai ammattitoimintaa:
– –
4) notaarit, asianajajat ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat, jos he toimivat asiakkaansa puolesta tai lukuun liiketoimien suunnittelussa tai toteuttamisessa, osallistuvat tällaisiin liiketoimiin tai harjoittavat asiakkaidensa lukuun muuta liiketoimiin liittyvää ammattitoimintaa, joka koskee:
a) kiinteistöjen tai yhtiöosuuksien ostamista ja myymistä,
– –
5) oikeudellisten järjestelyjen tai oikeushenkilöiden perustamiseen ja toimintaan liittyvien palvelujen tarjoajat;
6) kiinteistönvälittäjät.”
III Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
A Riidan tausta ja pääasian käsittelyn vaiheet
12. Pääasian oikeudenkäynnin kantaja Citadeles nekustamie īpašumi SIA (jäljempänä Citadeles) on Latviassa rekisteröity yhtiö, jonka toiminta käsittää muun muassa omien kiinteistöjen oston ja myynnin sekä kyseisten kiinteistöjen vuokrauksen ja hallinnoinnin.
13. Valsts ieņēmumu dienests (kansallinen verohallinto, Latvia) (jäljempänä VID) teki ajanjakson 14.9.2021–4.2.2022 aikana Citadelesia koskeneen rahanpesun estämiseen liittyneen tarkastuksen, josta laadittiin tarkastuskertomus.
14. VID totesi tarkastuskertomuksessa, että Citadeles oli antanut omistamansa kiinteistön vuokralle tekemällä vuokrasopimuksia vuokralaisten, muun muassa sellaisten oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen kanssa, jotka olivat rekisteröineet tässä kiinteistössä sijaitsevat tilat kotipaikakseen.
15. Kyseisen tarkastuskertomuksen toteamusten mukaan Citadeles ei ollut ilmoittanut VID:lle ”oikeudellisten järjestelyjen tai oikeushenkilöiden perustamiseen ja toimintaan liittyvien palvelujen tarjoajan” toimintaansa Latvian rahanpesulain nojalla eikä noudattanut tähän lakiin perustuvia velvoitteita.
16. Näiden toteamusten perusteella VID määräsi 28.3.2022 tekemällään päätöksellä Citadelesille 1 000 euron suuruisen seuraamusmaksun sillä perusteella, että se ei ollut noudattanut Latvian rahanpesulaissa vahvistettuja vaatimuksia. Tämä päätös pysytettiin VID:n pääjohtajan 15.6.2022 tekemällä päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös).
17. Riidanalainen päätös perustuu VID:n toteamukseen, jonka mukaan Citadelesin liiketoimintaan kuuluu oikeudellisten järjestelyjen tai oikeushenkilöiden perustamiseen ja toimintaan liittyvien palvelujen tarjoaminen, koska tämä yritys oli sallinut kyseisissä vuokrasopimuksissa sen, että vuokralaiset rekisteröivät asianomaiset tilat kotipaikakseen. VID katsoo näin ollen, että Citadelesia olisi pidettävä ilmoitusvelvollisena Latvian rahanpesulain nojalla.
18. Citadeles vaati 15.7.2022 nostamallaan kanteella ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta eli Administratīvā rajona tiesaa kumoamaan riidanalaisen päätöksen.
19. Citadeles vetoaa kanteensa tueksi siihen, että se ei ole direktiivissä 2015/840 ja Latvian rahanpesulaissa tarkoitettu ilmoitusvelvollinen ja että se ei siten ole velvollinen noudattamaan tämän lain vaatimuksia, toisin kuin VID on todennut. Se huolehtii näet toimintansa yhteydessä omistamiensa kiinteistöjen hallinnoinnista ja vuokrauksesta eikä tarjoa tässä laissa tarkoitettuja ”oikeudellisten järjestelyjen tai oikeushenkilöiden perustamiseen ja toimintaan liittyviä palveluja”. Citadeles väittää, että tehdyissä vuokrasopimuksissa määrätään ainoastaan siitä, että vuokralaisten mahdollisuus rekisteröidä tilat kotipaikakseen on yksi vuokralaisten oikeuksista eikä sovittu vuokra riipu siitä, onko vuokralainen rekisteröinyt ne kotipaikakseen vai ei. Citadeles väittää, että se ei ole sitoutunut tarjoamaan eikä tarjoa vuokralaisille muita palveluja kuin tilojen vuokraamista niille.
B Ennakkoratkaisukysymykset
20. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että Latvian rahanpesulain määritelmä ”oikeudellisten järjestelyjen tai oikeushenkilöiden perustamiseen ja toimintaan liittyvien palvelujen tarjoaja” vastaa direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan mukaista yrityspalvelujen tarjoajan käsitettä.
21. Tässä säännöksessä tai missään muussakaan direktiivin 2015/849 säännöksessä ei sen mielestä kuitenkaan täsmennetä, onko yrityspalvelun käsitettä, joka sisältää kotipaikan, yritys-, posti- tai hallinnollisen osoitteen tai muiden vastaavien palvelujen tarjoamisen, tulkittava siten, että kyseessä on erityinen palvelu, joka ei perustu liiketoimeen, joka sisältää oman kiinteistön antamisen vuokralle, tai joka ei liity tällaiseen liiketoimeen.
22. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että Latvian oikeudessa edellytettiin 31.7.2021 saakka, että yhtiö esittää kiinteistönomistajan suostumuksen siihen, että se rekisteröi kiinteistön kotipaikakseen, jotta yhtiö voitaisiin kirjata kaupparekisteriin. Koska VID:n tutkimat vuokrasopimukset oli tehty ennen 1.8.2021, näihin vuokrasopimuksiin sisältynyttä Citadelesin suostumusta voitiin pitää pelkkänä suostumuksena, joka annettiin kauppalain vaatimusten täyttämiseksi, eikä erityisenä yrityspalveluna. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että päivämäärästä 1.8.2021 lukien tällainen sopimus ei ole enää ollut tarpeen. Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi, että kiinteistön vuokranantajaa ei voida pitää direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuna yhtiöpalvelujen tarjoajana.
23. Kyseinen tuomioistuin erottaa tässä yhteydessä tapaukset, joissa kotipaikka tarjotaan erityisenä palveluna, jotta saataisiin osoite, joka vastaa pelkkää ”postilaatikkoa”, tai osoite, jossa tietyt liiketoimet suoritetaan mutta jossa oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely ei tosiasiallisesti harjoita liiketoimintaa päivittäin.
24. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sitä, että direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettu yrityspalvelujen tarjoajan käsite ei sisällä omien kiinteistöjen vuokrausta, tukee tämän direktiivin johdanto-osan kahdeksas perustelukappale ja muut säännökset, joista ilmenee, että tätä direktiiviä sovelletaan notaareihin ja muihin itsenäisiin oikeudellisten ammattien harjoittajiin sekä kiinteistönvälittäjiin, kun sitä vastoin yrityspalvelujen tarjoajia pidetään saman direktiivin nojalla erillisinä yhteisöinä, joilla ei ole yhteyttä kiinteistöliiketoimiin.
25. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa kuitenkin, että direktiivin 2015/849 2 artiklan 7 kohdan nojalla jäsenvaltio voi tulkita laajasti toimintaa, joka luonteensa vuoksi todennäköisesti johtaa kielletyn tavoitteen saavuttamiseen. Se pitää siis mahdollisena, että kiinteistön vuokranantaja, joka tekee omistamastaan kiinteistöstä vuokrasopimuksia, osallistuu rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen ja että tällaisten tapausten todennäköisyyden pienentämiseksi sitä on pidettävä myös trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajana niissä tapauksissa, joissa se vuokraa omistamansa kiinteistön vuokralaiselle, joka rekisteröi sen kotipaikakseen ja harjoittaa siellä liiketoimintaa.
26. Lisäksi tulee esiin myös se kysymys, pitäisikö jokaista, joka vuokraa omistamansa kiinteistön, pitää yrityspalvelujen tarjoajana, jolloin luonnolliseen henkilöön, joka antaa kiinteistön vuokralle, pitäisi soveltaa samoja vaatimuksia kuin sovelletaan oikeushenkilöön.
27. Tässä asiayhteydessä Administratīvā rajona tiesa on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa tarkoitettua yrityspalvelujen tarjoajan käsitettä tulkittava siten, että sillä viitataan erilliseen palveluun, joka ei perustu omien kiinteistöjen vuokrauksesta muodostuvaan liiketoimeen eikä ole sidoksissa tällaiseen liiketoimeen, riippumatta siitä, onko vuokranantaja antanut suostumuksensa siihen, että vuokralainen rekisteröi vuokratun kiinteistön kotipaikakseen ja toteuttaa siellä liiketoimia?
2) Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa tarkoitettua yrityspalvelujen tarjoajan käsitettä tulkittava siten, että jos kiinteistön vuokranantaja on luonnollinen henkilö, häneen on sovellettava samoja vaatimuksia kuin oikeushenkilöön tai oikeudelliseen järjestelyyn, riippumatta tosiasiallisista olosuhteista, kuten kyseisen luonnollisen henkilön omistamien ja vuokralle antamien kiinteistöjen lukumäärästä, siitä, ettei kiinteistön vuokraaminen liity elinkeinotoimintaan, tai muista olosuhteista?”
28. Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 19.1.2023. Kirjallisia huomautuksia ovat jättäneet Citadeles, VID ja Euroopan komissio. Unionin tuomioistuin arvioi oikeudenkäynnin kirjallisen vaiheen päätyttyä, että sillä oli riittävät tiedot asian ratkaisemiseen ilman suullista käsittelyäkin.
IV Oikeudellinen arviointi
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
1. Alustavat huomautukset
29. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään unionin tuomioistuimelta, onko direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa tarkoitettua trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajan käsitettä tulkittava siten, että sillä viitataan erilliseen palveluun, joka ei perustu omien kiinteistöjen vuokrauksesta muodostuvaan liiketoimeen eikä ole sidoksissa tällaiseen liiketoimeen, riippumatta siitä, onko vuokranantaja antanut suostumuksensa siihen, että vuokralainen rekisteröi vuokratun kiinteistön kotipaikakseen ja toteuttaa siellä liiketoimia.
30. Muistutettakoon aluksi siitä, että direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdan mukaan ”trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajalla” tarkoitetaan henkilöä, joka liiketoimintanaan tarjoaa kolmansille osapuolille seuraavan palvelun: ”kotipaikan, yritys- tai postiosoitteen, hallinnollisen osoitteen tai muiden vastaavien palvelujen tarjoaminen yhtiölle, henkilöyhtiölle tai muulle oikeushenkilölle taikka oikeudelliselle järjestelylle”.
31. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksellä pyritään ratkaisemaan, onko pääasian kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa katsottava, että toimija on tarjonnut kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja yrityspalveluja, sillä perusteella, että se on antanut omistamansa kiinteistön vuokralle yrityksille ja antanut vuokrasopimuksissa nimenomaisen suostumuksensa siihen, että vuokralaiset rekisteröivät vuokralle ottamansa kiinteistön kotipaikakseen. Jos olisi katsottava, että tämä toimija on tällaisessa tapauksessa suorittanut direktiivissä 2015/849 tarkoitettuja yrityspalveluja, tätä toimijaa olisi silloin pidettävä ilmoitusvelvollisena, ja sen olisi siten noudatettava tähän direktiiviin perustuvia velvoitteita sekä kansallisia oikeussääntöjä, joilla se pannaan täytäntöön kansallisessa oikeudessa.
32. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on siis tulkittava trusti- ja yrityspalvelujen käsitettä, joka on määritelty direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa.
2. Direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdan tulkinta
33. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on.(4)
34. Korostan ensinnäkin direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdan sanamuodon tarkastelun perusteella tämän säännöksen sisällöstä nimenomaisesti ilmenevän, että siihen sisältyvällä trusti- ja yrityspalvelujen(5) määritelmällä tarkoitetaan ”kotipaikan, yritys- tai postiosoitteen, hallinnollisen osoitteen tai muiden vastaavien palvelujen” tarjoamista yhtiölle tai muulle vastaavalle oikeudelliselle järjestelylle.(6)
35. Kotipaikan taikka yritys- tai postiosoitteen tai hallinnollisen osoitteen tarjoamisen sisältävä palvelu ei mielestäni tarkoita samaa kuin palvelu, joka sisältää pelkän kiinteistön vuokraamisen. Ensin mainitulla palvelulla on näet erilainen ja laajempi sisältö.
36. Kotipaikan taikka vähintään yritys-, posti- tai hallinnollisen osoitteen olemassaolo on kaiken yritystoiminnan ja yleisemmin kaiken ammatillisen toiminnan olennainen osatekijä. Kotipaikka on tavanomainen edellytys sille, että kyetään perustamaan yhtiö ja harjoittamaan sen toimintaa, koska se antaa viranomaisille sekä kaikille muille henkilöille, jotka ovat yhteydessä yhtiöön, mahdollisuuden viestiä sen kanssa, koska sillä on yhteystiedot ja kirjeenvaihdon tai muiden viestien vastaanottopaikka.
37. Palvelu, joka sisältää kotipaikan taikka yritys-, posti- tai hallinnollisen osoitteen tarjoamisen, merkitsee siis sitä, että asianomaisen yhtiön tai oikeudellisen järjestelyn käyttöön annetaan yhteystiedot ammatillisia tai hallinnollisia tarkoituksia varten. Sen sijaan pelkän kiinteistön vuokrauksen tarkoituksena on yksinomaan se, että sitoudutaan antamaan kiinteistö vuokralaisen käyttöön sitä vastaan, että tämä maksaa vuokran tämän kiinteistön käytöstä.
38. Palvelu, joka sisältää kotipaikan taikka yritys-, posti- tai hallinnollisen osoitteen tarjoamisen, voi tosin tietyissä tapauksissa sisältää käytössä olevan kiinteistön vuokraamiseen kyseisen kotipaikan tai osoitteen käyttöönottoa varten. Kiinteistön vuokraaminen ei kuitenkaan ole riittävä eikä välttämätön osatekijä tällaisen palvelun kannalta. Kuten edellä esitetyistä näkökohdista näet ilmenee, yhtäältä kyseinen palvelu edellyttää jotain muutakin kuin pelkästään kiinteistön vuokraamista. Toisaalta on hyvinkin mahdollista, että toimija sitoutuu tarjoamaan kotipaikan taikka yritys-, posti- tai hallinnollisen osoitteen oikeudelliselle järjestelylle tekemättä sen kanssa vuokrasopimusta kiinteistöstä, joka on otettu kotipaikaksi tai osoitteeksi.
39. Lisäksi rinnastuskonjunktion ”ja” käyttäminen direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa(7) osoittaa mielestäni, että unionin lainsäätäjä on halunnut määritellä tällaisen yrityspalvelun siten, että se ei sisällä yksinomaan sitä, että annetaan käyttöön – vuokraamalla tai muulla perusteella – paikka, jonka yhtiö tai oikeudellinen yksikkö voi ottaa kotipaikakseen taikka yritys-, posti- tai hallinnolliseksi osoitteekseen, vaan se on edellyttänyt myös ”muiden vastaavien palvelujen” tarjoamista.
40. Tämä seikka vahvistaa sen, että pelkkä kiinteistön, joka otetaan kotipaikaksi taikka yritys-, posti- tai hallinnolliseksi osoitteeksi, antaminen käyttöön ei riitä siihen, että palvelut voisivat kuulua yrityspalveluihin, sellaisena kuin tämä käsite on määritelty riidanalaisessa säännöksessä. Tätä tarkoitusta varten edellytetään sitä vastoin, että tarjotaan muita vastaavia palveluja eli lisäpalveluja, joiden – kuten ilmenee selvästi kyseisen säännöksen saksankielisestä versiosta(8) – on oltava palveluja, jotka liittyvät kotipaikan taikka yritys-, posti- tai hallinnollisen osoitteen tarjoamiseen.
41. Myös tästä näkökulmasta vaikuttaa siis siltä, että direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa tarkoitetun kaltaiset palvelut ovat luonteeltaan erilaisia kuin pelkkä kiinteistöjen vuokraaminen yhtiölle. Tämä palvelu näet edellyttää lähtökohtaisesti aktiivisempaa osallistumista vuokranantajan taholta, sillä sen on tarjottava lisäpalveluja, jotka liittyvät siihen, että se antaa käyttöön paikan, joka otetaan kotipaikaksi taikka yritys-, posti- tai hallinnolliseksi osoitteeksi. Tällaisiin palveluihin voisi esimerkiksi kuulua palvelu, joka sisältää yhteystiedot yhteisön hallinnollisia toimia varten, kirjeenvaihdon hallinnointipalvelun tai muita samankaltaisia palveluja.(9)
42. Sitä vastoin pelkkä suostumus, jonka vuokranantaja antaa vuokrasopimuksessa siihen, että vuokralainen rekisteröi kotipaikkansa vuokraamaansa kiinteistöön ja suorittaa siellä liiketoimia, ei voi kuulua direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdan käsitteen ”muu vastaava palvelu” piiriin. Kuten komissio perustellusti toteaa huomautuksissaan, kiinteistön vuokrasopimuksen yhteydessä oikeus käyttää vuokratun kiinteistön osoitetta muun muassa kotipaikkana taikka yritys-, posti- tai hallinnollisena osoitteena, on näet vain liitännäinen oikeus, joka perustuu pääsuoritukseen – eli tämän kiinteistön antamiseen käyttöön – ja jonka käyttäminen ei edellytä vuokranantajan aktiivista osallistumista. Todellisuudessa kyseessä ei edes ole vuokranantajan antama palvelu vaan pikemminkin pelkkä nimenomainen suostumus siihen, että kiinteistöä voidaan käyttää tiettyyn tarkoitukseen.(10)
43. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, tämä suostumus on pääasian kohteena olevassa tilanteessa lisäksi annettu – sittemmin kumotun – kansallisen säännöksen perusteella, ja tämä säännös edellytti sen mielestä välttämättä kiinteistön omistajan suostumusta, jotta yhtiö voitiin kirjata kaupparekisteriin. Tällainen suostumus oli siis oikeudellisesti välttämätön aina, kun kiinteistö vuokrattiin yhtiöille, jotka aikoivat rekisteröidä vuokralle ottamansa kiinteistön kotipaikakseen. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, näissä olosuhteissa tällainen suostumus on siis eräänlainen lupa, joka annetaan, jotta täytettäisiin laissa säädetyt edellytykset, eikä yhtiöille suoritettu palvelu. Lisäksi se seikka, että tässä tapauksessa vuokrattu kiinteistö vastaa paikkaa, jossa asianomaiset yhtiöt todellisuudessa harjoittavat liiketoimintaa, vahvistaa kyseisen liiketoimen tosiasiallisuutta.
44. Edellä esitetystä ilmenee, että direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdan sanamuodon tarkastelu puoltaa tämän säännöksen tulkintaa, jonka mukaan siinä tarkoitetun kaltaisten yrityspalvelujen käsite koskee palveluja, jotka sisältävät muuta kuin pelkän kiinteistöjen vuokrauksen yhtiölle, riippumatta siitä, onko vuokranantaja antanut suostumuksensa siihen, että vuokralainen rekisteröi vuokralle ottamansa kiinteistön kotipaikakseen. Tällainen palvelu on siis tarkoita samaa kuin pelkkä vuokratun omaisuuden antaminen käyttöön.
45. Direktiivin 2015/849 säännösten systemaattinen tulkinta tukee tällaista tulkintaa tämän direktiivin 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdasta.
46. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustellusti huomauttaa, direktiivin 2015/849 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan b alakohdan i alakohdasta ja d alakohdasta näet ilmenee, että ilmoitusvelvollisiin kuuluvat ”notaarit ja muut itsenäiset lakimiesammattien harjoittajat, jos nämä joko toimivat – – taloudelliseen toimintaan tai kiinteään omaisuuteen liittyvissä liiketoimissa taikka osallistuvat asiakkaansa puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai suorittamiseen: – – kiinteän omaisuuden – – ostaminen ja myyminen” sekä ”kiinteistönvälittäjät, myös toimiessaan välittäjinä kiinteän omaisuuden vuokrauksessa, mutta ainoastaan liiketoimissa, joiden osalta kuukausivuokra on vähintään 10 000 euroa”.
47. Toisin kuin tällaisten ilmoitusvelvollisten osalta, direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa ei yhdistetä trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajien määritelmää kiinteistöliiketoimiin eikä varsinkaan edellytetä sitä. Tämäkin toteamus puoltaa tämän säännöksen tulkintaa, jonka mukaan siinä mainitut palvelut ovat luonteeltaan muuta kuin pelkkää kiinteistöjen vuokraamista yhtiölle.
48. Teleologisen tulkinnan näkökulmasta on vielä lopuksi muistutettava siitä, että kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, direktiivin 2015/849 pääkohteena on estää rahoitusjärjestelmän käyttäminen rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, sillä sen säännöksillä pyritään vahvistamaan riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti ennaltaehkäisevien ja varoittavien säännösten kokonaisuus rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen tehokkaaksi torjumiseksi, jotta vältetään se, että laittoman rahan virrat voisivat vahingoittaa unionin rahoitusalan eheyttä, vakautta ja mainetta sekä uhata sisämarkkinoita ja kansainvälistä kehitystä.(11)
49. Tässä yhteydessä ei voida sulkea pois sitä riskiä, että vuokranantaja osallistuu rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen siinä yhteydessä, kun se vuokraa omistamansa kiinteistön oikeushenkilöille tai oikeudellisille järjestelyille, jotka rekisteröivät sen kotipaikakseen. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, tällainen riski saattaisi olla olemassa erityisesti niin sanottujen postilaatikkoyhtiöiden eli sellaisten oikeushenkilöiden tai oikeudellisten järjestelyjen yhteydessä, jotka eivät harjoita mitään liiketoimintaa vuokraamissaan tiloissa vaan käyttävät niitä yksinomaan rekisteröidäkseen ne kotipaikakseen. Oikeudellisen järjestelyn rekisteröintiä, jota normaalisti haetaan hyväksyttävistä syistä, voidaan näet käyttää väärin, esimerkiksi pelkästään siinä tarkoituksessa, että saadaan pääsy kansalliseen rahoitusjärjestelmään avaamalla pankkitili varojen suorittamiseksi sille, vaikka asianomaisella ei ole mitään todellista yhteyttä kyseiseen maahan.
50. Yhtäältä, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 38–41 kohdassa esitetyistä näkemyksistä ilmenee, pelkkä kiinteistön vuokraaminen ei riitä postilaatikkoyhtiön perustamiseen, sillä siihen tarvitaan lisäpalveluja – kuten kyseisessä 41 kohdan esimerkeissä mainittuja palveluja. Siten vaikuttaa lähtökohtaisesti siltä, että se, että vuokranantajaa, joka vain vuokraa kiinteistönsä yhtiölle tai muulle oikeudelliselle järjestelylle, joka rekisteröi sen kotipaikakseen, ei luonnehdita direktiivissä 2015/849 tarkoitetuksi ilmoitusvelvolliseksi, ei voi aiheuttaa sitä riskiä, että tämän direktiivin säännöksiä kierretään.
51. Toisaalta, ja sanotun vaikuttamatta näkemyksiin, jotka esitän jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 55 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, yhdyn komission huomautuksissaan esittämään näkemykseen, jonka mukaan riidanalaisen säännöksen tulkitseminen siten, että mitä tahansa omistamansa kiinteistön vuokranantajaa, joka vuokraa sen yhtiölle, jonka kotipaikka on tässä kiinteistössä ja joka harjoittaa siellä toimintaansa, olisi pidettävä direktiivissä 2015/849 tarkoitettuna ilmoitusvelvollisena, johon sovellettaisiin siten tähän direktiiviin sisältyvästä sääntelystä johtuvia vaatimuksia, ei edistäisi välttämättä direktiivin edellä 48 kohdassa mainittujen kaltaisten tavoitteiden saavuttamista. Tällainen tulkinta merkitsisi näet ilmoitusvelvollisen käsitteen ja siihen perustuvien velvoitteiden laajentamista hyvin moneen subjektiin, joiden toiminta – eli pelkkä omien kiinteistöjen vuokraaminen – ei lähtökohtaisesti erityisen todennäköisesti liity rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen.
52. Näissä olosuhteissa olisi mahdollista pohtia, sopisiko tällainen riidanalaisen säännöksen tulkinta yhteen suhteellisuusperiaatteesta johtuvien vaatimusten kanssa, sillä se edellyttää, että toimenpiteellä on voitava taata johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla tavoitellun päämäärän saavuttaminen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.(12)
53. Edellä esitetystä sanamuodon mukaisesta, systemaattisesta ja teleologisesta tarkastelusta ilmenee, että mielestäni direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa tarkoitettua trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajan käsitettä on tulkittava siten, että se koskee erityistä palvelua, joka ei voi perustua liiketoimeen, joka sisältää pelkän oman kiinteistön antamisen vuokralle, riippumatta siitä, onko vuokranantaja antanut suostumuksensa siihen, että vuokralainen rekisteröi vuokralle ottamansa kiinteistön kotipaikakseen ja harjoittaa siellä liiketoimintaa.
3. Direktiivin 2015/849 soveltamisalan laajentaminen jäsenvaltioiden toimesta siten, että se koskee muitakin ammatteja ja yrityksiä
54. Edellä esitetystä huolimatta on vielä korostettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee ennakkoratkaisupyynnössään myös direktiivin 2015/849 2 artiklan 7 kohdan säännöksen. Se arvioi, että tämän säännöksen perusteella rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämisen hyväksyttävä tavoite antaisi jäsenvaltiolle mahdollisuuden tulkita laajasti toimintaa, joka saattaa johtaa kielletyn tavoitteen saavuttamiseen. Jotta siis pienennettäisiin sitä todennäköisyyttä, että omistamansa kiinteistön vuokralle antava vuokranantaja osallistuu vuokrasopimuksen tehdessään rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen, voisi olla sallittua pitää sitä yrityspalvelujen tarjoajana.
55. Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että – kuten unionin tuomioistuin on korostanut – direktiivillä 2015/849 toteutetaan ainoastaan vähimmäistason yhdenmukaistaminen, sillä sen 5 artiklassa annetaan jäsenvaltioille oikeus antaa tai pitää voimassa tiukempia säännöksiä, kun näillä säännöksillä pyritään vahvistamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä, unionin oikeuden rajoissa.(13)
56. Unionin tuomioistuin on täsmentänyt vakiintuneessa oikeuskäytännössään, että direktiivin 2015/849 5 artiklassa tarkoitettu ilmaisu ”tiukemmat säännökset” voi koskea kaikkia tilanteita, joihin jäsenvaltiot katsovat liittyvän suuremman riskin. Koska tämä 5 artikla sisältyy tämän direktiivin I luvun, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Kohde, soveltamisala ja määritelmät”, sitä sovelletaan lisäksi kaikkiin kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluviin säännöksiin.(14)
57. Direktiivissä 2015/849 jäsenvaltioille jätetään siis laaja harkintavalta sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien määrittämisen että tällaista toimintaa estävien, ehkäisevien tai ainakin vaikeuttavien asianmukaisten toimenpiteiden osalta.(15)
58. Lisäksi direktiivissä 2015/849 tunnustetaan nimenomaisesti, että erilaiset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit koskevat jäsenvaltioita eri tavoin, sillä ne voivat johtua kunkin jäsenvaltion erityisestä tilanteesta ja vaihdella monien muuttujien, kuten maantieteellisen sijainnin tai taloudellisen tai sosiaalisen tilanteen mukaan.(16)
59. Jäsenvaltioille on annettu laajaa harkintavaltaa tällä alalla, joten näissä olosuhteissa jäsenvaltiot saavat laajentaa direktiivin 2015/849 soveltamisalaa siten, että ne pitävät ilmoitusvelvollisina muita kuin tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainittuja ammatteja ja yrityksiä, ja ottaa kunkin jäsenvaltion erityisen tilanteen huomioon.
60. Tätä tarkoitusta varten merkityksellinen direktiivin 2015/849 säännös ei ole kuitenkaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsema 2 artiklan 7 kohta. Kuten tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee, se ei näet koske ilmoitusvelvollisten määrittämistä vaan liittyy rahanpesun tai terrorismin riskien arviointiin yksinomaan kyseisen 2 artiklan kannalta.
61. Asian kannalta merkityksellinen säännös on sitä vastoin direktiivin 2015/849 4 artikla, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti varmistettava, että tämä direktiivi ulotetaan kokonaan tai osittain koskemaan sellaisia ammatteja ja yrityksiä, joissa ei ole kyse tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ilmoitusvelvollisista mutta joissa harjoitettava toiminta on erityisesti omiaan käytettäväksi rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen.
62. Tämän 2 artiklan 2 kohdasta seuraa, että jos jäsenvaltio ulottaa direktiivin 2015/849 koskemaan muita kuin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ammatteja tai yrityksiä, sen on ilmoitettava tästä komissiolle.
63. Korostan tässä yhteydessä, että direktiivin 2015/849 4 artiklassa ei täsmennetä tällaista laajennusta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Kun siis otetaan huomioon niin kauppasuhteiden kuin rikollisen toiminnankin dynaamisuus, on mielestäni katsottava, että unionin oikeus, erityisesti laillisuusperiaate ja oikeusvarmuuden periaate, ei ole esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä ei määritetä tyhjentävästi kaikkia mahdollisia ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia ammatteja ja yrityksiä, kunhan ilmoitusvelvolliset täsmennetään myöhemmissä oikeudellisissa toimissa, jotka eivät välttämättä ole lain tasoisia mutta jotka on julkaistava asianmukaisesti, mikäli tämän direktiivin soveltamisalaa laajennetaan koskemaan muitakin kuin direktiivin 2015/849 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia.(17)
64. Se, että jäsenvaltio laajentaa ilmoitusvelvollisen käsitettä siten, että se koskee muitakin kuin direktiivissä 2015/849 tarkoitettuja yksiköitä, on kuitenkin mahdollista vain yhtäältä – kuten tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan sanamuodostakin ilmenee – silloin, jos niissä ”harjoitettava toiminta on erityisesti omiaan käytettäväksi rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen”, ja toisaalta silloin, jos tällaisen laajentamisen yhteydessä on noudatettu tarkasti unionin oikeutta ja erityisesti perusvapaudet turvaavia EUT-sopimuksen määräyksiä.
65. Nyt käsiteltävässä tapauksessa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä määrittää konkreettisesti, onko katsottava, että Latvian oikeusjärjestyksessä Citadelesin kaltaisen toimijan, joka on vain antanut vuokralle omistamansa kiinteistön ja tehdessään tässä tarkoituksessa vuokrasopimuksia vuokralaisten kanssa antanut nimenomaisesti suostumuksensa siihen, että nämä rekisteröivät tämän kiinteistön kotipaikakseen, katsottava kuuluvan sellaisiin muihin ammatteihin tai yrityksiin, jotka eivät ole direktiivin 2015/849 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ilmoitusvelvollisia mutta joihin Latvian tasavalta on tämän direktiivin 4 artiklan nojalla ulottanut kyseisen direktiivin rahanpesusääntelyn soveltamisalan.
66. Tässä yhteydessä on kuitenkin mahdollista epäillä, olisiko tilanne tällainen. Komissio on näet nimenomaisesti todennut unionin tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa, ettei se ole saanut Latvian hallitukselta direktiivin 201/849 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti mitään ilmoitusta siitä, että Latvian tasavalta olisi laajentanut sen soveltamisalaa koskemaan muita ammatteja tai yrityksiä eli henkilöitä, jotka antavat omistamiaan kiinteistöjä vuokralle.
4. Ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä koskeva päätelmä
67. Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa tarkoitettua trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajan käsitettä on tulkittava siten, että se koskee erityistä palvelua, joka ei voi perustua pelkkään oman kiinteistön antamiseen vuokralle, riippumatta siitä, onko vuokranantaja antanut suostumuksensa siihen, että vuokralainen rekisteröi vuokralle ottamansa kiinteistön kotipaikakseen ja harjoittaa siellä liiketoimintaa.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
68. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ennakkoratkaisukysymyksellään siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa tarkoitettua trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajan käsitettä tulkittava siten, että jos kiinteistön vuokranantaja on luonnollinen henkilö, häneen on sovellettava samoja vaatimuksia kuin oikeushenkilöön tai oikeudelliseen järjestelyyn, riippumatta tosiasiallisista olosuhteista, kuten kyseisen luonnollisen henkilön omistamien ja vuokralle antamien kiinteistöjen lukumäärästä, siitä, ettei kiinteistön vuokraaminen liity elinkeinotoimintaan, tai muista olosuhteista.
69. Koska toinen kysymys on esitetty siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, tähän kysymykseen ei ole tarpeen vastata, jos unionin tuomioistuin tulkitsee direktiivin 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohtaa tämän ratkaisuehdotuksen 67 kohdassa ehdottamallani tavalla.
70. Toisen kysymyksen tutkimisedellytykset eivät mielestäni missään tapauksessa täyty. Mistään unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirjasta ei näet ilmene, että pääasian kohteena oleva riita-asia koskisi edes osittain luonnollisen henkilön suorittamaa kiinteistöjen antamista vuokralle.
71. Tästä seuraa, että jälkimmäiseen kysymykseen vastaaminen näissä olosuhteissa merkitsisi selvästi neuvoa-antavan lausunnon antamista hypoteettisesta kysymyksestä, mikä olisi vastoin unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklassa käyttöön otetussa tuomioistuinten välisessä oikeudellisessa yhteistyössä kuuluvaa tehtävää.(18)
V Ratkaisuehdotus
72. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Administratīvā rajona tiesan ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:
Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 3 artiklan 7 alakohdan c alakohdassa tarkoitettua trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajan käsitettä
on tulkittava siten, että
se koskee erityistä palvelua, joka ei voi perustua pelkkään oman kiinteistön antamiseen vuokralle, riippumatta siitä, onko vuokranantaja antanut suostumuksensa siihen, että vuokralainen rekisteröi vuokralle ottamansa kiinteistön kotipaikakseen ja harjoittaa siellä liiketoimintaa.