Language of document : ECLI:EU:T:2013:413

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

11 päivänä syyskuuta 2013

Asia T‑317/10 P

L

vastaan

Euroopan parlamentti

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus – Irtisanomispäätös – Perusteluvelvollisuus – Luottamuksen menettäminen

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen [luottamuksellinen] tuomion kumoamista.

Ratkaisu:      Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen [luottamuksellinen] tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä ei lausuttu kanneperusteesta, joka koskee puolueettomuuden periaatteen loukkaamista, hylättiin kanneperuste, joka koskee aineellista paikkansapitämättömyyttä ja ilmeistä arviointivirhettä ja katsottiin, että kantaja ei ollut vaatinut, että Euroopan parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Valitus hylätään muilta osin. L:n virkamiestuomioistuimessa asiassa [luottamuksellinen] nostama kanne hylätään muilta osin. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä ensimmäisessä oikeusasteessa käydyn menettelyn että muutoksenhakumenettelyn osalta

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Kanteen tutkimatta jättäminen ensimmäisessä oikeusasteessa – Oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste – Tutkiminen viran puolesta

2.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Kanneperusteiden esittäminen selkeästi ja täsmällisesti

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artikla)

3.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Toimihenkilöt, jotka on otettu palvelukseen hoitamaan tehtäviä Euroopan parlamentin poliittisessa ryhmässä – Irtisanominen vastavuoroiseen luottamussuhteeseen liittyvistä syistä – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c kohta)

4.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Toimihenkilöt, jotka on otettu palvelukseen hoitamaan tehtäviä Euroopan parlamentin poliittisessa ryhmässä – Irtisanominen vastavuoroiseen luottamussuhteeseen liittyvistä syistä – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c kohta)

5.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla)

6.      Tuomioistuinmenettely – Vaatimus suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta – Vaatimus, jolla pyritään esittämään muutoksenhakuvaiheessa tosiseikkoja koskevia uusia asiakirjoja – Hylkääminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 62 artikla)

1.      Muutoksenhakutuomioistuimen on lausuttava tarvittaessa viran puolesta oikeusjärjestyksen perusteita koskevasta perusteesta, joka koskee kanteen tutkittavaksi ottamista ensimmäisessä oikeusasteessa, määritelläkseen, täyttääkö tämä kanne tarvittavat selkeyden ja täsmällisyyden vaatimukset.

(ks. 22 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑176/06 P, Stadtwerke Schwäbisch Hall ym. v. komissio, 29.11.2007 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 18 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑156/08 P, R v. komissio, 16.3.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑11 ja II‑B‑1‑51, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan mukaan kannekirjelmässä on mainittava muun muassa yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näin ollen siinä on selvitettävä kanneperusteen sisältö, joten sen pelkkä abstrakti ilmaiseminen ei vastaa unionin tuomioistuimen perussäännössä ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä asetettuja vaatimuksia. Lisäksi tämän yhteenvedon on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistautua esittämään puolustuksensa ja jotta virkamiestuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja. Oikeusvarmuus ja hyvä oikeudenhoito edellyttävät, että kanne ja tarkemmin ottaen kanneperuste voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä.

(ks. 34 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, 4.7.2000 (Kok., s. I‑5291 34 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, 28.6.2005 (Kok., s. I‑5425, 426 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑385/00, Seiller v. EIP, 17.6.2003 (Kok. H., s. I‑A‑161 ja II‑801, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑338/07 P, Bianchi v. ETF, 19.3.2010, 59 kohta

3.      Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisen alakohdan, jolla on tarkoitus tarjota toimenpiteiden vastaanottajille mahdollisuus arvioida, onko päätös asianmukainen ja jonka on tarkoitus olla tuomioistuinvalvonnan perusta, mukainen perusteluvelvollisuus koskee väliaikaisten toimihenkilöiden toistaiseksi voimassa olevien, sellaisten työsopimusten irtisanomista, joihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja.

Poikkeustapauksissa kuitenkin hyväksytään, että tietyin edellytyksin toimenpiteen perusteluita voidaan täydentää joko hallinnollisessa vaiheessa tai kanteen nostamisen jälkeen. Hallinnollisessa vaiheessa hyväksytään, että toimenpiteen perusteluita täydennetään kantajan tuntemalla asiayhteydellä, suullisella tiedolla ja valituksella.

Erityisesti kun irtisanomisen peruste on väliaikaisen toimihenkilön ja hänen työnantajanaan olevan parlamentin poliittisen ryhmän välisen keskinäisen luottamuksen menettäminen, jos sitoutumattomien jäsenten palveluksessa työskentelevällä väliaikaisella toimihenkilöllä on intressi varmistaa, että menetetty luottamussuhde on se, joka sitoo hänet omaan hallinnolliseen esimieheensä, on perinteisen poliittisen ryhmän, joka muodostuu muista kuin sitoutumattomista jäsenistä ja jolle on ominaista oletettu yhteinen poliittinen vakaumus, palveluksessa toimivan toimihenkilön tapauksessa, silloin kun luottamussuhde on katkennut, siten, että luottamussuhde katkeaa ryhmään sen kokonaisuudessaan eikä kysymys siitä, ketkä henkilöt luottamuksen ovat menettäneet, ole enää merkityksellinen.

(ks. 60, 61 ja 64 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑17/07 P, Neirinck v. komissio, 28.2.2008, 50–52 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑237/00, Reynolds v. parlamentti, 8.12.2005 (Kok. H., s. I-A-385 ja II-1731, 96 kohta); asia T‑406/04, Bonnet v. yhteisöjen tuomioistuin, 17.10.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑213 ja II‑A‑2‑1097, 52 kohta) ja asia T‑404/06, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841, 143–171 ja 179 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑283/08 P, Longinidis v. Cedefop, 7.7.2011, 68 kohta; ja asia T‑213/10 P, P v. parlamentti, 24.10.2011, 35 kohta

4.      Luottamussuhteen olemassaolo ei perustu objektiivisiin tekijöihin eikä se luonteensa puolesta kuulu tuomioistuinvalvonnan piiriin, koska unionin tuomioistuimet eivät voi korvata omalla arvioinnillaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen arviointia. Tältä osin on korostettava, että politiikan alalla luottamuksen menettäminen on laaja käsite.

Jos väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomisesta päättänyt toimielin viittaa erityisesti täsmällisiin aineellisiin tosiseikkoihin, jotka ovat luottamuksen menettämisen vuoksi tehdyn irtisanomispäätöksen taustalla, tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava näiden aineellisten tosiseikkojen paikkansapitävyys. Toimielimen selventäessä luottamuksen menettämisen taustalla olevia syitä viittaamalla täsmällisiin aineellisiin tosiseikkoihin, tuomioistuimen on valvottava sitä, että nämä syyt perustuvat aineellisesti paikkansapitäville tosiseikoille. Tuomioistuin ei täten korvaa omalla arviollaan toimivaltaisen viranomaisen arviota, jonka mukaan luottamus on menetetty, vaan pelkästään valvoo sitä, ovatko päätöksen taustalla olevat tosiseikat, joita toimielin on esittänyt, aineellisesti paikkansapitävät.

(ks. 68–70 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑123/95, B v. parlamentti, 14.7.1997 (Kok. H., s. I‑A‑245 ja II‑697, 73 kohta)

5.      Kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei virkamiestuomioistuin ole vastannut ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyyn kanneperusteeseen, vastaa sitä, että vedotaan perussäännön 36 artiklasta, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimeen sen liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, johtuvan perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

(ks. 94 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: asia C‑583/08 P, Gogos, v. komissio, tuomio 20.5.2010 (Kok., s. I‑4469, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 110 ja 111 kohta)