Asia T-67/01
JCB Service
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Kilpailu – EY 81 artikla – Jakelusopimukset
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvoitteet – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Loukkaaminen – Seuraukset
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta; neuvoston asetus N:o 17)
2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvoitteet – Syyttömyysolettaman periaatteen noudattaminen – Ulottuvuus
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Kohde – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Loukkaaminen – Seuraukset
(Neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 99/63 3 ja 7–9 artikla)
4. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Ilmoittaminen – Vaikutukset – Soveltamisala – Sopimukset, jotka ovat sisällöltään samanlaisia kuin säännönmukaisesti ilmoitettu sopimus – Rajoitusten vahvistus tai laajennus tai uusien rajoitusten käyttöönotto – Uutta varsinaista ilmoitusta koskeva vaatimus
(Neuvoston asetus N:o 17)
5. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Valikoiva jakelujärjestelmä – Lausekkeet, joilla kielletään valtuutettujen jakelijoiden passiivinen myyntitoiminta – Lainvastaisuus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
6. Kilpailu – Yhteisön säännöt – Soveltaminen komissiossa – Itsenäinen toimivalta, johon ei vaikuta se, että kansalliset viranomaiset soveltavat samankaltaisia sääntöjä
(EY 81 ja EY 82 artikla)
7. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Valikoiva jakelujärjestelmä – Hintakilpailun rajoittaminen – Ulottuvuus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
9. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kielto – Poikkeusluvan edellytykset – Todistustaakka – Poikkeusluvan edellytysten kumulatiivisuus
(EY 81 artiklan 3 kohta)
10. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Kielto – Ryhmäpoikkeus – Asetus N:o 123/85 – Asetus N:o 1475/95 – Soveltamisala – Työkoneet eivät kuulu kyseisten asetusten soveltamisalaan
(Komission asetuksen N:o 123/85 1 artikla ja komission asetuksen N:o 1475/95 1 artikla)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus – Tuomioistuinvalvonta
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Eri asioita koskevien tietojen vertailu – Viitteellisyys – Liikevaihtojen vertailu – Eri yrityksille määrättyjen sakkojen määrä, joka vastaa eri prosenttiosuutta kunkin yrityksen liikevaihdosta – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
1. Toimiminen kohtuullisessa ajassa kilpailupolitiikkaa koskevissa hallintomenettelyissä on yhteisön oikeuden yleinen periaate, jonka noudattamista yhteisöjen tuomioistuimet valvovat ja joka sisältyy hyvää hallintotapaa koskevan oikeuden osana Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaan.
Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen loukkaaminen oikeuttaa kuitenkin kumoamaan kilpailua koskevan hallintomenettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen vain, jos se samalla merkitsee kyseessä olevan yrityksen puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Kun nimittäin ei ole näytetty toteen, että liian pitkän ajan kuluminen olisi vaikuttanut kyseessä olevien yritysten kykyyn puolustautua tehokkaasti, kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen loukkaaminen ei vaikuta hallintomenettelyn pätevyyteen.
(ks. 36 ja 40 kohta)
2. Syyttömyysolettaman periaate on osa yhteisön oikeusjärjestystä, ja sitä sovelletaan kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, joiden kohteena ovat yritykset ja jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen.
Pelkästään se, että komissio on antanut kaksi perättäistä väitetiedoksiantoa, ei voi riittää osoitukseksi syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamisesta. Lisäksi on todettava, että komissiota voitaisiin mahdollisesti syyttää yleisestä kyseessä olevan yrityksen syyllisyyden olettamisesta ainoastaan, mikäli ne tosiseikat, joista komissio tekee päätöksessään ratkaisun, eivät saisi tukea komission esittämistä todisteista.
(ks. 50 ja 53 kohta)
3. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon kuuluu niihin menettelyä koskeviin takeisiin, joilla pyritään suojelemaan puolustautumisoikeuksia. Komission hallussa olevaan asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan oikeuden loukkaaminen kilpailua koskevan päätöksen tekemistä edeltävässä menettelyssä voi lähtökohtaisesti johtaa kyseisen päätöksen kumoamiseen, jos kyseessä olevan yrityksen puolustautumisoikeuksia on loukattu. Puolustautumisoikeuksien loukkaamista ei voida tällaisessa tilanteessa korjata pelkästään sillä, että asiakirjoihin tutustuminen on tehty mahdolliseksi sellaisen oikeudenkäynnin aikana, joka koskee kannetta kyseisen päätöksen kumoamiseksi. Kun oikeus tutustua asiakirjoihin on taattu tässä vaiheessa, kyseessä olevan yrityksen ei tarvitse osoittaa, että jos se olisi saanut tilaisuuden tutustua niihin asiakirjoihin, joita ei ollut annettu tiedoksi, komission päätös olisi ollut sisällöltään toisenlainen, vaan sen on osoitettava ainoastaan, että se olisi voinut käyttää kyseisiä asiakirjoja puolustuksekseen.
(ks. 64 kohta)
4. Ilmoittaminen pysyy pätevänä ainoastaan sellaisten sisällöltään samanlaisten sopimusten osalta, jotka sama yritys on tehnyt. Lomakkeen A/B käyttö on pakollista, ja se on ilmoittamisen pätevyyden edellytys, ja rajoitusten vahvistus tai laajennus ja sitäkin suuremmalla syyllä uusien rajoitusten käyttöönotto edellyttävät uutta ilmoitusta. Ainoastaan poikkeuslupahakemuksen uusimisen erityistapauksessa uusimista koskevan hakemuksen ja muutosten lähettäminen riittää ilman, että on tehtävä uutta varsinaista ilmoitusta.
(ks. 79 kohta)
5. Kun jakelusopimusjärjestelmässä rajoitetaan sellaisten valtuutettujen jakelijoiden passiivista myyntitoimintaa, joita estetään myymästä tai yritetään saada luopumaan myymästä paitsi valtuuttamattomille jakelijoille myös kyseessä olevien valtioiden alueen ulkopuolelle sijoittautuneille valtuutetuille jakelijoille sekä loppukäyttäjille, tällaisen rajoittamisen tavoitteena ja vaikutuksena on markkinoiden rajoittaminen ja jakaminen, ja se kielletään EY 81 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa.
(ks. 85 kohta)
6. Samankaltaisuudet, joita mahdollisesti on jäsenvaltion kilpailulainsäädännön ja EY 81 ja EY 82 artiklan mukaisen järjestelmän välillä, eivät missään tapauksessa voi rajoittaa komissiolla kyseisten määräysten soveltamisessa olevaa riippumattomuutta eivätkä myöskään velvoittaa komissiota tekemään samaa arviota kuin ne toimielimet, joiden tehtävänä on soveltaa tuollaista kansallista lainsäädäntöä.
(ks. 93 kohta)
7. Se, etteivät sopimuspuolet ole panneet täytäntöön yritysten välisen sopimuksen lauseketta, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, ei riitä perusteeksi sille, ettei lauseke kuulu EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisen kiellon soveltamisalaan.
(ks. 103 kohta)
8. Hintakilpailun rajoittaminen sisältyy valikoivan jakelun järjestelmään. Jälleenmyyjiä ei voida lainmukaisesti velvoittaa hintasitoumuksiin, mutta kun tavoitehintojen tosiasiallisessa soveltamisessa ei ole yhdenmukaistettua menettelytapaa, tällaisten hintojen ilmoittaminen ei ole kilpailua rajoittavaa, eikä sitä ole myöskään jälleenmyyjien riittävän voittomarginaalin huomioon ottaminen. On kuitenkin estettävä sellainen hintarakenteen jäykkyyden vahvistaminen, joka estää tehokkaan hintakilpailun.
(ks. 131 kohta)
9. EY 81 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta hakevan yrityksen on esitettävä selvitys, jolla näytetään toteen poikkeuksen taloudelliset perusteet, ja todistettava, että se täyttää kaikki kyseisen määräyksen mukaiset neljä edellytystä, jotka ovat kumulatiivisia. Tämän yrityksen on myös osoitettava, että kilpailun rajoitukset täyttävät EY 81 artiklan 3 kohdassa asetetut tavoitteet ja ettei tavoitteita voida saavuttaa ilman rajoitusten käyttöönottoa.
(ks. 162 kohta)
10. EY [81] artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalveluja koskevien sopimusten ryhmiin annetun asetuksen N:o 123/85 1 artiklassa mainitaan moottoriajoneuvot, ”jotka on tarkoitettu julkisilla teillä käytettäviksi ja jotka on varustettu kolmella tai useammalla pyörällä”; asetuksessa N:o 1475/95, jolla asetus N:o 123/85 korvattiin, lisätään, että kyseisten ajoneuvojen on oltava uusia. Ryhmäpoikkeusasetuksia on tulkittava suppeasti. On ilmeistä, että työkoneet on suunniteltu maansiirto- ja rakennustöihin ja että vaikka niitä voidaankin käyttää julkisilla teillä, niitä ei ole tarkoitettu tällaiseen käyttöön kyseessä olevassa poikkeusasetuksessa tarkoitetulla tavalla. Työkoneet eivät näin ollen kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, eikä tätä asetusta voida soveltaa analogisesti muihin kuin siinä tarkoitettuihin ajoneuvoluokkiin.
(ks. 164 kohta)
11. Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon määrä on porrastettava rikkomiseen liittyvien seikkojen ja rikkomisen vakavuuden perusteella, ja rikkomisen vakavuutta on arvioitava erityisesti ottaen huomioon aiheutettujen kilpailunrajoitusten luonne. Vaikka sakon määrän vahvistaminen onkin komission kilpailupolitiikan väline, jolla se pyrkii ohjaamaan yritysten toimintaa niin, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on valvottava, onko määrätyn sakon määrä oikeassa suhteessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuteen ja kestoon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on muun muassa punnittava keskenään kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja niitä seikkoja, joihin kantaja vetoaa.
(ks. 179 kohta)
12. Yhdenvertaisen kohtelun periaate, jonka vastaista on, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai että erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua, velvoittaa komissiota sen määrätessä yritykselle sakon kilpailusääntöjen rikkomisesta, samoin kuin se velvoittaa kaikkia toimielimiä niiden kaikessa toiminnassa.
Riippumatta vertailuista, jotka komissio on saattanut katsoa hyödyllisiksi suorittaa yritykselle määrättävän sakon määrästä päättäessään, tällaiset seikat voivat olla vain viitteellisiä, kun asioiden olosuhteet, kuten kyseessä olevat markkinat, tuotteet, maat, yritykset ja ajanjaksot, eivät ole identtisiä. Liikevaihtojen vertailusta on huomattava, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan sakkojen määrän yläraja, mutta tämä ei merkitse sitä, että komissio olisi sakkojen määrää kunkin rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella määrittäessään velvollinen laskemaan sakon määrän kyseessä olevien yritysten liikevaihtoa koskevien summien pohjalta.
Komissio arvioi rikkomisten vakavuuden useiden seikkojen perusteella, jotka eivät muodosta huomioon otettavien perusteiden sitovaa tai tyhjentävää luetteloa. Komission aikaisempi päätöskäytäntö ei itsessään ole sakkojen määrittämisen oikeudellinen kehys kilpailuoikeuden alalla, koska tällainen kehys määritetään ainoastaan asetuksessa N:o 17. Komissio ei myöskään ole velvollinen soveltamaan tarkkaa matemaattista kaavaa, oli sitten kyse määrättävän sakon kokonaissummasta tai sen jakamisesta eri osatekijöihin.
Näin ollen se, että eri yrityksille määrättyjen sakkojen määrä vastaa eri prosenttiosuutta kunkin yrityksen liikevaihdosta, ei ole osoitus syrjivästä kohtelusta.
(ks. 187–189 kohta)