Asia T-191/06
FMC Foret, SA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Vetyperoksidi ja natriumperboraatti – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Rikkomisen kesto – Syyttömyysolettama – Puolustautumisoikeudet – Sakot – Lieventävät olosuhteet
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Käsite – Tulevaa markkinakäyttäytymistä koskeva yhteisymmärrys kuuluu yritysten välisiin sopimuksiin
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Tietojenvaihto kilpailunvastaisen sopimuksen valmistelemiseksi – Riittävä todentaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen, joka koostuu sekä sopimuksista että yhdenmukaistetuista menettelytavoista – Yksinkertainen luonnehdinta ”sopimukseksi ja/tai yhdenmukaiseksi menettelytavaksi” – Hyväksyttävyys
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Sellaisten lausumien käyttäminen todisteina, joita muut rikkomiseen osallistuneet yritykset ovat antaneet yhteistyötiedonannon yhteydessä – Hyväksyttävyys – Edellytykset
(EY 81 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
5. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Näyttö – Yksi ainoa todiste – Sallittavuus – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta)
6. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Näyttö – Komission esittämät seikat – Osallistuminen kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
7. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Näyttö – Valaehtoisesti annetut lausumat ja kuulemistilaisuuksissa kerätyt todistajanlausunnot
(EY 81 artikla)
8. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltumattomuus – Unionin oikeuden yleisten periaatteiden sovellettavuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohta)
9. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
10. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi – Seuraukset
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
11. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Väitetiedoksiantoon annettujen vastausten luovuttaminen – Edellytykset – Rajat
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
12. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Sitä, että komissio yksin määrittelee puolustuksen kannalta hyödylliset asiakirjat, ei voida hyväksyä – Asianomaisen yrityksen puolesta puhuvien asiakirjojen jättäminen asiaa koskevien asiakirjojen ulkopuolelle – Komission päätöksen lainvastaisuus – Edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärä – Laskeminen – Huomioon otettava liikevaihto
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toinen alakohta)
14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät olosuhteet – Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohta)
15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät olosuhteet – Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta)
16. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät olosuhteet – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Arviointi
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohta)
1. Jotta voidaan katsoa, että kyseessä on EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla.
Voidaan katsoa, että EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus on tehty, kun osapuolilla on periaatteellinen yhteisymmärrys kilpailun rajoittamisesta, vaikka suunnitellun rajoittamisen yksityiskohdista vielä neuvoteltaisiin.
(ks. 97 ja 98 kohta)
2. Yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteellä tarkoitetaan sellaista yritysten välisen yhteensovittamisen muotoa, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä, ilman että tehtäisiin varsinaista sopimusta.
EY 81 artiklan 1 kohta on esteenä kaikelle sellaiselle taloudellisten toimijoiden väliselle suoralle tai välilliselle yhteydenpidolle, joka voi joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle sen, kuinka on itse päätetty käyttäytyä tai aiotaan käyttäytyä markkinoilla, kun yhteydenpidon tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun rajoittaminen.
Se, että yritys antaa tietoja kilpailijoilleen tarkoituksenaan valmistella kilpailunvastaista sopimusta, on riittävä todiste EY 81 artiklassa tarkoitetun yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolosta.
(ks. 99–101 kohta)
3. EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut käsitteet ”sopimus” ja ”yhdenmukaistettu menettelytapa” kattavat luonteeltaan samankaltaisia yhteistyön muotoja, jotka eroavat toisistaan ainoastaan voimakkuutensa ja ilmenemismuotojensa osalta.
Kun kyse on monitahoisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jossa useat tuottajat ovat useiden vuosien ajan tavoitelleet sitä, että ne voisivat yhdessä ohjata markkinoita, komissiolta ei voida edellyttää, että se luonnehtisi täsmällisesti rikkomisen sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, kun EY 81 artiklassa joka tapauksessa tarkoitetaan kumpaakin näistä kilpailusääntöjen rikkomisen muodoista.
Rikkomisen kaksinkertainen luonnehdinta sopimukseksi ”ja/tai” yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi on ymmärrettävä siten, että siinä kuvataan monitahoista kokonaisuutta, johon liittyvistä tosiseikoista osa täyttää EY 81 artiklan 1 kohdassa – jossa ei määrätä erityisestä tunnusmerkistöstä tällaisia monitahoisia kilpailunrajoituksia varten – tarkoitetun sopimuksen ja osa puolestaan siinä tarkoitetun yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkit.
(ks. 102–104 kohta)
4. Kartelliin osallistumisesta syytetyn yrityksen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevissa hakemuksissa antamia lausumia on arvioitava varauksellisesti ja niitä ei yleensä voida hyväksyä ilman niitä tukevia todisteita. Kartelliin osalliseksi katsotun yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden ovat riitauttaneet useat muut kartelliin osalliseksi katsotut yritykset, ei nimittäin voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita.
Arvioidessaan sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen jättäneiden yritysten lausumien todistusarvoa unionin yleinen tuomioistuin ottaa nimittäin yhtäältä huomioon näiden lausumien merkityksellisyyttä tukevien yhdenmukaisten seikkojen painoarvon ja toisaalta sellaisten seikkojen puuttumisen, jotka viittaavat siihen, että yritykset ovat pyrkineet vähättelemään omaa osuuttaan ja suurentelemaan toisten yritysten osuutta.
(ks. 119–121 kohta)
5. Mikään unionin oikeusperiaate ei estä sitä, että kun komissio katsoo kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtuneen, se perustaa kantansa yhteen ainoaan asiakirjaan, kunhan asiakirjan todistusarvo ei ole kyseenalainen ja kunhan kyseisestä asiakirjasta yksinään käy varmuudella ilmi se, että kilpailusääntöjä on rikottu.
Tätä olettamaa ei tosin säännönmukaisesti sovelleta kartelliin osallistumisesta syytetyn yrityksen antamaan lausumaan, vaan sen tueksi on esitettävä muita erillisiä lisätodisteita, jos muut asianomaiset yritykset kiistävät lausuman.
Tätä tulkintaa voidaan kuitenkin lieventää, jos yhteistyötä tekevältä yritykseltä peräisin oleva lausuma on erityisen luotettava, koska tällöin edellytetään vähemmän täsmällistä ja vähäisempää tukemista muilla todisteilla.
Siinä tapauksessa, että yhtäpitävien välillisten todisteiden kokonaisuus tukee yhteistyön yhteydessä esitetyssä lausumassa tarkoitetun yhteistyön olemassaoloa ja tiettyjä yksityiskohtia, lausuma voi nimittäin olla sellaisenaan riittävä osoittamaan riidanalaisen päätöksen muut seikat. Tällaisessa tilanteessa komissio voi perustaa kantansa ainoastaan tähän lausumaan edellyttäen, että siinä vahvistettujen seikkojen todenpitävyys ei ole kyseenalainen eivätkä tiedot ole epämääräisiä.
Vaikkei yrityksen lausumalle ole tiettyjen todistettujen tosiseikkojen osalta esitetty tukevia todisteita, sillä voi olla tiettyä todistusarvoa rikkomisen olemassaolon vahvistamisessa osana komission hyväksymien yhtäpitävien välillisten todisteiden kokonaisuutta. Kun asiakirja sisältää yksityiskohtia, jotka vastaavat muissa asiakirjoissa esitettyjä yksityiskohtia, on nimittäin katsottava, että nämä seikat voivat vahvistaa toisiaan vastavuoroisesti.
(ks. 122–126 kohta)
6. Komission on kilpailuoikeuden alalla voitava tehdä sellaisten ajanjaksojen, joista on käytettävissä suhteellisen paljon todisteita, perusteella päätelmiä muista ajanjaksoista, joista ei välttämättä ole käytettävissä yhtä paljon todisteita. On siis esitettävä erityisen pitävä selitys tuomioistuimen vakuuttamiseksi siitä, että tietyn kokousten sarjan tapahtumat ovat olleet aivan erilaisia kuin aikaisempien tai myöhempien kokousten tapahtumat, vaikka kaikissa kokouksissa on ollut samat osallistujat, niiden ulkoiset puitteet ovat olleet samanlaiset ja niillä on kiistattomasti ollut sama tarkoitus.
Kun yritys on osallistunut kokoukseen, jossa on käsitelty lainvastaista yhteistoimintaa, vaikka se ei olisi ollut siinä aktiivisessa roolissa, sen katsotaan osallistuneen kyseiseen yhteistoimintaan, ellei se osoita sanoutuneensa avoimesti irti siitä tai ilmoittaneensa muille osallistujille aikovansa osallistua kyseiseen kokoukseen muussa tarkoituksessa kuin nämä.
Kun komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen tällaisiin lainvastaisiin kokouksiin, tämän yrityksen on esitettävä seikkoja, joilla voidaan osoittaa, ettei sen osallistumisella mainittuihin kokouksiin ollut lainkaan kilpailunvastaista tarkoitusta.
(ks. 127, 159, 160, 204 ja 236 kohta)
7. Tuomioistuimessa valan velvoittamana tai syyttäjälle tutkimusten yhteydessä annettu todistajanlausunto voi olla erityisen todistusvoimainen, kun otetaan huomioon tutkinnan aikana valehdelleelle lausunnonantajalle mahdollisesti aiheutuvat rikosoikeudelliset negatiiviset seuraamukset, mikä tekee tällaisesta todistajanlausunnon antamisesta luotettavampaa kuin pelkästä lausunnon antamisesta. Tätä näkemystä ei kuitenkaan voida soveltaa silloin, kun on kyse yrityksen työntekijöiden komissiolle hallinnollisessa menettelyssä toimittamista kirjallisista lausumista ja komission kuulemistilaisuudessa esittämistä suullisista lausumista. Näin ollen ei voida väittää, että koska kyseiset lausumat on annettu valaehtoisesti, niiden todistusarvo on korkea, ja että komission olisi tästä syystä pitänyt osoittaa, että todistajat olivat antaneet väärän valan.
(ks. 132 ja 133 kohta)
8. Komissio ei voi kilpailuoikeuden alalla hallinnollisen menettelyn aikana määrätä henkilöitä kuultavaksi valaehtoisina todistajina.
Komissio on lisäksi velvollinen kuulemaan luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka osoittavat, että heillä on asiassa riittävä etu, ainoastaan silloin, kun nämä henkilöt ovat nimenomaisesti pyytäneet kuulemista. Komissiolla on siis kohtuullisessa määrin harkintavaltaa päättäessään siitä, onko sellaisia henkilöitä tarpeen kuulla, joiden lausumilla saattaa olla merkitystä asian selvittämisen kannalta. Puolustautumisoikeuksien turvaaminen ei nimittäin edellytä sitä, että komissio kuulisi asianosaisen nimeämiä todistajia katsoessaan, että asia on jo riittävästi tutkittu.
Vaikkei komissio ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin ja vaikka komission määräämät sakot eivät ole luonteeltaan rikosseuraamuksia, komission on kuitenkin noudatettava hallinnollisessa menettelyssä unionin oikeuden yleisiä periaatteita.
Se seikka, että kilpailulainsäädännössä ei säädetä komission velvollisuudesta kutsua ”puolustuksen” todistajia, joiden kuulemista todistajina on pyydetty, ei kuitenkaan ole edellä mainittujen periaatteiden vastaista. Vaikka komissio voi kuulla luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä silloin, kun se pitää sitä tarpeellisena, sillä ei kuitenkaan ole oikeutta kutsua sellaisia todistajia, joiden lausumat tukevat näkemystä kilpailusääntöjen rikkomisesta, ilman näiden suostumusta. Koska komissiossa käytävä menettely on yksinomaan hallinnollinen, sen tehtävänä ei ole antaa asianomaiselle yritykselle mahdollisuutta kuulustella tiettyä todistajaa ja tutkia tämän lausumia tutkintavaiheessa. Riittää, että komission käyttämät lausumat on esitetty asiakirjoissa, jotka on toimitettu kantajalle, joka voi ne riitauttaa unionin tuomioistuimissa.
(ks. 135 ja 137–139 kohta)
9. Sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan vaikutuksia ei ole tarpeen tarkastella, jos sen kilpailunvastainen tarkoitus on toteennäytetty. Tietyn yrityksen voidaan pätevästi katsoa olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, kun kyseinen yritys on osallistunut näihin kokouksiin tietoisena niiden kilpailunvastaisesta aiheesta, vaikka yritys ei sittemmin olekaan toteuttanut jotain näissä kokouksissa sovittua toimea.
(ks. 252 ja 253 kohta)
10. Puolustautumisoikeuksien periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirja-aineistoon merkitsee sitä, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta.
Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta.
Asianomaista vastaan puhuvista asiakirjoista on todettava, että se, että asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi, merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen yritys osoittaa ensinnäkin, että komissio on nojautunut tähän asiakirjaan tukeakseen väitettään, jonka mukaan kilpailusääntöjä on rikottu, ja toiseksi tämä väite voidaan näyttää toteen vain kyseisen asiakirjan perusteella. Näin ollen asianomaisen yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio on päätöksessään päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta.
Jos kyseessä on sitä vastoin tilanne, jossa tiedoksi antamatta on jätetty asianomaisen puolesta puhuva asiakirja, kyseisen yrityksen on ainoastaan osoitettava, että sen tiedoksi antamatta jättäminen on saattanut vaikuttaa sen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi kyennyt käyttämään kyseisiä sen puolesta puhuvia asiakirjoja puolustuksessaan, osoittamalla erityisesti, että se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission väitetiedoksiantovaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan arviointeihin, joita komissio on tehnyt päätöksessä.
(ks. 262–265 kohta)
11. Väitetiedoksiantoon annetut vastaukset eivät kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä kuulu varsinaiseen tutkinta-aineistoon. Asiakirjoista, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon väitetiedoksiannon toimittamisen hetkellä, komission on näin ollen annettava tiedoksi nämä muiden asianomaisten yritysten esittämät vastaukset ainoastaan, jos ilmenee, että ne sisältävät asianomaisia vastaan tai niiden puolesta puhuvia uusia seikkoja.
Asianomaisen puolesta puhuvien asiakirjojen osalta komissiolla ei ole velvollisuutta antaa omasta aloitteestaan oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka eivät sisälly tutkinta-aineistoon ja joita sillä ei ole aikomusta käyttää lopullisessa päätöksessä asianosaisia vastaan. Koska komissio ei säännönmukaisesti ole velvollinen omasta aloitteestaan antamaan tällaisia asiakirjoja tiedoksi, yritys ei lähtökohtaisesti voi pätevästi vedota kyseisiin vastauksiin sisältyvien sen puolesta väitetysti puhuvien todisteiden toimittamatta jättämiseen, jos se ei ole pyytänyt saada tutustua näihin vastauksiin hallinnollisen menettelyn aikana.
Jos kantajana oleva yritys pyrkii perusteluillaan osoittamaan, että komission olisi pitänyt todeta kyseisten vastausten sisältävän kantajan puolesta puhuvia todisteita ja toimittaa ne kantajalle omasta aloitteestaan, kantajan tehtävänä on tällaisten perusteiden yhteydessä esittää alustavaa näyttöä siitä, että kyseiset vastaukset olisivat hyödyllisiä sen puolustuksen kannalta. Sen on erityisesti esitettävä kyseessä olevat mahdolliset sen puolesta puhuvat seikat tai näyttöä, joka vahvistaa niiden olemassaolon ja näin ollen sen, että asiakirjat ovat asian käsittelyn kannalta hyödyllisiä.
Vaikka komissio on velvollinen antamaan asianomaisille yrityksille tiedoksi ne väitetiedoksiantoon annetun vastauksen otteet, jotka sisältävät merkityksellisiä tietoja kyseisestä yrityksiä vastaan puhuvasta näytöstä, se ei kuitenkaan ole velvollinen antamaan tiedoksi muita kyseisen vastauksen otteita, joilla ei ole yhteyttä esille otettuun näyttöön.
(ks. 266, 267, 290, 292, 296 ja 297 kohta)
12. Puolustautumisoikeuksien noudattamiseksi komission kilpailualan hallinnollisessa menettelyssä kokoamaan asiakirja-aineistoon on sisällytettävä kaikki tutkinnan aikana saadut merkitykselliset asiakirjat. Vaikka se toki saa jättää hallinnollisen menettelyn ulkopuolelle seikkoja, joilla ei ole mitään yhteyttä väitetiedoksiantoon sisältyviin tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskeviin väitteisiin ja joilla ei näin ollen ole mitään merkitystä tutkimuksen kannalta, asianomaisen yrityksen puolustuksen kannalta hyödyllisten asiakirjojen määrittely ei ole yksinomaan komission asia.
Komissio laiminlyö nämä vaatimukset, jos se jättää asiakirja-aineistosta pois asiakirjan, joka sisältää kirjallisen jäljennöksen yrityksen antamasta kilpailunvastaista toimintaa koskevasta suullisesta lausumasta, vaikka saman yrityksen kyseisestä kokouksesta esittämä kirjallinen lausuma on hyväksytty tutkimuksen kannalta merkitykselliseksi näytöksi.
Tällainen sääntöjenvastaisuus voi tehdä komission päätöksestä lainvastaisen ainoastaan, jos se on saattanut vaikuttaa menettelyn kulkuun ja päätöksen sisältöön asianomaisen yrityksen vahingoksi, ja kyseisen yrityksen on osoitettava, että se olisi voinut käyttää puolustuksessaan sen puolesta puhuvaa asiakirjaa, jota ei ole annettu tiedoksi, ja erityisesti, että se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission väitetiedoksiannon laatimisvaiheessa tekemien arviointien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan komission päätöksessä tehtyihin arviointeihin.
(ks. 306–308 kohta)
13. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu enimmäismäärä, joka vastaa 10:tä prosenttia liikevaihdosta, on laskettava kaikkien niiden yhtiöiden yhteenlasketun liikevaihdon perusteella, jotka muodostavat sen taloudellisen kokonaisuuden, joka on vastuussa rikkomisesta, josta on määrätty seuraamus. Jos sen sijaan tämä yhtenäinen taloudellinen kokonaisuus on tämän jälkeen hajonnut, kukin niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu, on oikeutettu siihen, että ylärajaa sovelletaan kuhunkin erikseen.
(ks. 324 kohta)
14. Kun yritys väittää, että komission olisi pitänyt lukea sen hyväksi lieventävä olosuhde eli sen passiivisuus kilpailusääntöjen rikkomisessa, se, ettei kyseinen yritys ole nimenomaisesti vedonnut passiivisuuteensa hallinnollisen menettelyn aikana, ei vaikuta kyseisen väitteen tutkittavaksi ottamiseen.
Yritykset, joille väitetiedoksianto on osoitettu, eivät nimittäin yhtäältä ole velvollisia vaatimaan lieventävien seikkojen soveltamista. Kun useat yritykset ovat syyllistyneet rikkomiseen, komissio on toisaalta velvollinen tutkimaan kunkin yrityksen rikkomiseen osallistumisen suhteellisen vakavuuden määrittääkseen, voidaanko niihin soveltaa raskauttavia tai lieventäviä seikkoja etenkin, kun kyseessä on asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 3 kohdassa esitetyssä ei-tyhjentävässä luettelossa nimenomaisesti mainittu lieventävä seikka.
(ks. 329 ja 330 kohta)
15. Yrityksen passiivisuus tai seurailijan asema kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamisessa on asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti lieventävä olosuhde, mikäli se näytetään toteen, ja tämä passiivisuus tarkoittaa sitä, että kyseinen yritys on omaksunut matalan profiilin eli se ei ole osallistunut aktiivisesti kilpailunvastaisen sopimuksen tai sopimusten laatimiseen.
Sellaisina seikkoina, jotka saattavat ilmentää yrityksen passiivisuutta kartellissa, voidaan ottaa huomioon muun muassa se, että yritys on osallistunut huomattavasti satunnaisemmin kokouksiin kuin kartellin varsinaiset jäsenet, samoin kuin se, että se on tullut myöhemmin kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olleille markkinoille, riippumatta siitä, miten pitkään se on rikkomiseen osallistunut, ja huomioon voidaan ottaa myös kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden kolmansien yritysten edustajien antamat tämänsuuntaiset nimenomaiset lausumat. Kaikki tämän asian kannalta merkitykselliset olosuhteet on joka tapauksessa otettava huomion.
Komissiolla on harkintavaltaa lieventävien olosuhteiden soveltamisen osalta.
Silloin, kun komissio on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tietty yritys on ollut edustettuna useimmissa komission päätöksessä tarkoitetuissa salaisissa kokouksissa tai että sille tiedotettiin niistä, se, ettei kyseinen yritys ollut fyysisesti läsnä joissakin kokouksissa vaan sille ilmoitettiin niistä puhelimitse, on linjassa kokousten kulun salaisen luonteen kanssa, eikä se mitenkään osoita, että yritys olisi toiminut rikkomisessa passiivisesti tai seurailijan asemassa.
(ks. 331–333 ja 337 kohta)
16. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 3 kohdan toisen alakohdan mukaan kilpailusääntöjen vastaisten sopimusten tai toimintatapojen tosiasiallista soveltamatta jättämistä voidaan pitää lieventävänä seikkana, jos asianomainen yritys osoittaa, että sinä aikana, jona se osallistui kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin sopimuksiin, se tosiasiassa pidättyi niiden soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla tai ainakin selvästi ja huomattavasti rikkoi velvoitteita, joilla kyseinen kartelli pantiin täytäntöön, siinä määrin, että se häiritsi kartellin toimintaa.
Pelkästään se, että yritys, jonka osallistuminen yhteistoimintaan kilpailijoidensa kanssa on osoitettu, ei ole käyttäytynyt markkinoilla kilpailijoidensa kanssa sopimallaan tavalla vaan on noudattanut tietyssä määrin itsenäistä markkinapolitiikkaa, ei sen sijaan välttämättä ole seikka, joka olisi otettava huomioon lieventävänä asianhaarana. Ei voida sulkea pois sitä, että kyseinen yritys on yksinkertaisesti yrittänyt käyttää kartellia hyödykseen.
(ks. 345 ja 346 kohta)