Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
22 päivänä helmikuuta 2024(*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Direktiivi 2010/75/EU – Yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen – 10 artikla – Liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohta – Teurastamotoiminta tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 tonnia ruhoja päivässä – Ruhon ja päivittäisen tuotantokapasiteetin käsitteet – Teurastamo, jolle ei ole myönnetty lupaa – Tosiasiallisen tuotannon huomioon ottaminen
Asiassa C‑311/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Højesteret (ylin tuomioistuin, Tanska) on esittänyt 4.5.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 10.5.2022, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Anklagemyndigheden
vastaan
PO ja
Moesgaard Meat 2012 A/S,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal sekä tuomarit F. Biltgen, N. Wahl, J. Passer (esittelevä tuomari) ja M. L. Arastey Sahún,
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 9.3.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– PO ja Moesgaard Meat 2012 A/S, edustajinaan K. Cronwald Jensen ja M. Honoré, advokater,
– Tanskan hallitus, asiamiehinään M. Jespersen, J. F. Kronborg ja C. Maertens,
– Euroopan komissio, asiamiehinään C. Valero ja C. Vang,
kuultuaan julkisasiamiehen 29.6.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (EUVL 2010, L 334, s. 17) liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Anklagemyndigheden (syyttäjäviranomainen, Tanska) ja toisaalta Moesgaard Meat 2012 A/S (jäljempänä Moesgaard Meat) ja sen toimitusjohtaja PO ja jossa on kyse syytteistä, jotka on nostettu viimeksi mainittuja vastaan, koska ne ovat 1.1.2014–31.12.2016 harjoittaneet teurastamotoimintaa ilman ympäristölupaa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 2010/75
3 Direktiivin 2010/75 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Jotta teollisen toiminnan aiheuttamaa pilaantumista voitaisiin ehkäistä, vähentää ja niin pitkälle kuin mahdollista myös estää noudattaen saastuttaja maksaa ‑periaatetta ja pilaantumisen ehkäisemisen periaatetta, on tarpeen vahvistaa tärkeimpien teollisuudenalojen valvontaa koskeva yleinen kehys, jossa etusijalla on pilaantumisen estäminen lähteellä ja jossa varmistetaan luonnonvarojen harkittu hoito ja otetaan tarvittaessa huomioon taloudellinen tilanne ja sen paikan paikalliset erityispiirteet, jossa teollista toimintaa harjoitetaan.”
4 Direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä säädetään teollisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä.
Siinä säädetään myös ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvien päästöjen ehkäisemisestä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjen vähentämisestä ja jätteiden syntymisen ehkäisemisestä koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi.”
5 Mainitun direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan II–VI luvussa tarkoitettuun pilaantumista aiheuttavaan teolliseen toimintaan.”
6 Kyseisen direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, sanamuoto on seuraava:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
3) ’laitoksella’ kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa suoritetaan yhtä tai useampaa liitteessä I tai liitteessä VII olevassa osassa 1 mainittua toimintaa sekä mitä tahansa niihin suoranaisesti liittyvää samassa paikassa tapahtuvaa toimintaa, joka on teknisesti sidoksissa mainituissa liitteissä lueteltuun toimintaan ja joka mahdollisesti vaikuttaa päästöihin ja pilaantumiseen;
– –”
7 Direktiivin 2010/75 4 artiklan, jonka otsikko on ”Lupavelvollisuus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta laitosta tai polttolaitosta, jätteenpolttolaitosta tai jätettä käyttävää rinnakkaispolttolaitosta ei käytetä ilman lupaa.
– –”
8 Tämän direktiivin 10 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala” ja joka on direktiivin II luvussa, jonka otsikko on ”Liitteessä I lueteltuja toimintoja koskevat säännökset”, säädetään seuraavaa:
”Tätä lukua sovelletaan liitteessä I lueteltuihin toimintoihin ja soveltuvin osin mainitussa liitteessä vahvistettujen kapasiteettia koskevien kynnysarvojen ylittyessä.”
9 Direktiivin I liitteen, jonka otsikko on ”10 artiklassa tarkoitetut toiminnan luokat”, säädetään seuraavaa:
”Jäljempänä mainitut rajat koskevat yleensä tuotantokapasiteetteja tai tuotantoa. Jos useampaa saman toiminnan kuvauksen, joka sisältää rajan, alle lukeutuvaa toimintaa suoritetaan samassa laitoksessa, näiden toimintojen kapasiteetit lasketaan yhteen. – –
– –
6. Muu toiminta
– –
6.4 a) Teurastamotoiminta, tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 tonnia ruhoja päivässä.
– –
– –”
10 Direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohta on sanamuoto olennaisilta osin rinnastettavissa aiemmin sovellettujen direktiivien, jotka direktiivi 2010/75 on korvannut, liitteissä I olevien 6.4 kohtien a alakohtien sanamuotoon – näitä direktiivejä ovat ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (EYVL 1996, L 257, s. 26) ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15.1.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY (EUVL 2008, L 24, s. 8).
Muut unionin oikeuden merkitykselliset säädökset
– Asetus N:o 3220/84
11 Yhteisön sianruhojen luokitusasteikosta 13.11.1984 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3220/84 (EYVL 1984, L 301, s. 1), joka tuli voimaan 1.1.1985, kumottiin yhteisön sianruhojen luokitusasteikkojen osalta 1.1.2009 alkaen maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (EUVL 2007, L 299, s. 1). Tämän asetuksen N:o 3220/84, sellaisena kuin se on muutettuna 14.12.1993 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 3513/93 (EYVL 1993, L 320, s. 5; jäljempänä asetus N:o 3220/84), 1 artiklassa säädettiin seuraavaa:
” 1. Tässä asetuksessa vahvistetaan muiden yhteisön sianruhojen kuin siitokseen käytettyjen sikojen luokitusasteikko.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua asteikkoa käytetään kaikissa teurastamoissa kaikkien ruhojen luokitukseen, jotta taataan erityisesti kohtuullinen maksu tuottajille näiden teurastamoon toimittamistaan sioista painon ja lihakkuuden perusteella.
– –”
12 Kyseisen asetuksen 2 artiklassa säädettiin seuraavaa:
” 1. Tässä asetuksessa ’sianruholla’ tarkoitetaan kokonaista tai keskeltä jaettua teurastetun sian ruumista, joka on pistetty ja jonka elimet on poistettu ja joka on ilman kieltä, karvoja, sorkkia, sukuelimiä, kylkirasvaa, munuaisia ja palleaa.
Jäsenvaltiot voivat saada alueellaan teurastettujen sikojen osalta luvan säätää sianruhojen erilaisesta tarjontamuodosta, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
– kun niiden alueella tavanomaisesti noudatettu kauppatapa eroaa ensimmäisessä alakohdassa määritellystä vakiotarjontamuodosta, tai
– kun se on oikeutettua teknisten vaatimusten kannalta, tai
– kun sianruhoista on poistettu yhdenmukaisesti nahka.
2. Tässä asetuksessa painoa sovelletaan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määriteltyyn kylmän ruhon tarjontamuotoon.
Ruho punnitaan mahdollisimman pian teurastuksen jälkeen, mutta viimeistään 45 minuuttia sen jälkeen, kun sian kurkku on avattu. Ruhon kylmäpaino lasketaan soveltamalla saatuun tulokseen muuntokerrointa.
Jos jossakin teurastamossa ei pystytä tavallisesti noudattamaan 45 minuutin määräaikaa, toisessa alakohdassa tarkoitettua muuntokerrointa mukautetaan vastaavasti.
– –”
– Asetus N:o 1234/2007
13 Asetus N:o 1234/2007, joka tuli voimaan 23.11.2007, kumottiin sianliha-alan osalta 1.1.2014 alkaen maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1308/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 671). Kuten asetuksen N:o 1234/2007 1 artiklan q alakohdasta kävi ilmi, tällä asetuksella vahvistettiin asetuksen liitteessä I lueteltujen alojen, joihin sianliha-ala kuului, tuotteiden yhteinen markkinajärjestely.
14 Kyseisen asetuksen 8 artiklan otsikkona oli ”Viitehinnat”, ja sen 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
” Edellä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille tuotteille, joihin sovelletaan interventiotoimenpiteitä, vahvistetaan seuraavat viitehinnat:
– –
f) sianliha-alalla 1 509,39 euroa tonnilta sikojen vakiolaatuisille ruhoille, jotka on määritelty painon ja vähärasvaisen lihan osuuden perusteella 42 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn yhteisön sianruhojen luokitteluasteikon mukaisesti seuraavasti:
i) ruhot, joiden paino on vähintään 60 kilogrammaa, mutta alle 120 kilogrammaa: luokka E liitteessä V olevan B kohdan II kohdan mukaisesti;
ii) ruhot, joiden paino on vähintään 120, mutta enintään 180 kilogrammaa: luokka R liitteessä V olevan B kohdan II kohdan mukaisesti.”
15 Asetuksen liitteessä V säädettiin seuraavaa:
” – –
B. Yhteisön sianruhojen luokitusasteikko
I Määritelmä
’ruholla’ tarkoitetaan kokonaista tai keskeltä jaettua teurastetun sian ruumista, joka on pistetty ja jonka elimet on poistettu.
– –
III Tarjontamuoto
Ruhot tarjotaan ilman kieltä, karvoja, sorkkia, sukuelimiä, kylkirasvaa, munuaisia ja palleaa.
Jäsenvaltiot voivat saada alueellaan teurastettujen sikojen osalta luvan säätää sianruhojen erilaisesta tarjontamuodosta, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
1. kun niiden alueella tavanomaisesti noudatettu kauppatapa eroaa ensimmäisessä alakohdassa määritellystä vakiotarjontamuodosta,
2. kun se on oikeutettua teknisten vaatimusten kannalta,
3. kun ruhoista on poistettu yhdenmukaisesti nahka.
– –”
– Asetus N:o 1308/2013
16 Asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 on yhtäältä 7 artiklan 1 kohdan f alakohta, jonka sanamuoto on rinnastettavissa asetuksen N:o 1234/2007 8 artiklan 1 kohdan f alakohdan, joka on toistettu tämän tuomion 14 kohdassa, sanamuotoon, ja toisaalta 20 artiklan t alakohta ja liite IV, joiden sanamuodot ovat rinnastettavissa asetuksen N:o 1234/2007 liitteen V, joka on toistettu tämän tuomion 15 kohdassa, sanamuotoon.
17 Kuten asetuksen N:o 1308/2013 10 artiklan ensimmäisestä kohdasta käy ilmi, ruhojen luokittelua koskevaa unionin asteikkoa sovelletaan liitteessä IV olevan B kohdan mukaisesti sianliha-alalla muiden sikojen kuin siitossikojen osalta.
Tanskan oikeus
Ympäristönsuojelulaki
18 Ympäristönsuojelusta 22.12.2006 annetun lain (Miljøbeskyttelsesloven; jäljempänä ympäristönsuojelulaki), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian oikeusriitaan, 33 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
” Jäljempänä 35 §:ssä tarkoitetussa luettelossa mainittuja yrityksiä, tehtaita tai laitoksia (luettelossa mainitut yritykset) ei saa perustaa eikä niiden toimintaa saa aloittaa ennen luvan myöntämistä. Luettelossa mainittua yritystä ei myöskään saa laajentaa tai muuttaa rakenteellisesti tai toiminnallisesti – erityisesti jätteen syntymisen osalta – tavalla, joka lisää ympäristön pilaantumista, ennen laajentamista tai muuttamista koskevan luvan myöntämistä.”
19 Kyseisen lain 35 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Ympäristö- ja elintarvikeministeri laatii luettelon erityisen pilaavista yrityksistä, tehtaista tai laitoksista, joita 33 §:ssä säädetty lupavelvollisuus koskee.”
20 Mainitun lain 110 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Jollei muun lainsäädännön nojalla määrättävä ankarampi rangaistus ole perusteltu, on tuomittava sakkoon henkilö, joka
– –
6) perustaa yrityksen tai aloittaa sen toiminnan tai harjoittaa sitä ilman 33 §:ssä säädettyä lupaa.
– –
2. Teosta voidaan tuomita vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi, mikäli rangaistava teko on tapahtunut tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja mikäli tästä teosta
1) on aiheutunut ympäristövahingon vaara tai ympäristövahinko tai
2) asianomainen henkilö tai muut henkilöt ovat saaneet tai pyrkineet saamaan taloudellista etua, mukaan lukien kuluilta säästyminen.
– –
4. Yhtiö tai muu oikeushenkilö voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen rikoslain 5 luvun säännösten mukaisesti.”
Luettelossa mainittujen yritysten luvista annettu asetus nro 1454
21 Luettelossa mainittujen yritysten luvista 20.12.2012 annetun asetuksen nro 1454 (bekendtgørelse nr. 1454 om godkendelse af listevirksomhed) 3 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”1. Luettelossa mainittua yritystä ei saa perustaa eikä sen toimintaa saa aloittaa ennen ympäristönsuojelulain 33 §:n 1 momentissa säädetyn luvan myöntämistä tätä varten.
2. Luettelossa mainittua yritystä ei saa laajentaa tai muuttaa rakenteellisesti tai toiminnallisesti – erityisesti jätteen syntymisen osalta – tavalla, joka lisää ympäristön pilaantumista, ennen ympäristönsuojelulain 33 §:ssä säädetyn laajentamista tai muuttamista koskevan luvan myöntämistä.
– –
5. Kun liitteessä 1 tai 2 vahvistetaan vähimmäisraja velvollisuudelle hankkia lupa, yritys ei voi toteuttaa mitään laajennusta tai muutosta, joka johtaisi tämän rajan ylittymiseen, niin kauan kuin yritystä ei ole hyväksytty kokonaisuudessaan.”
22 Tämän asetuksen liite I sisälsi luettelon luvanvaraisista toiminnoista, joihin lukeutuivat
” – –
6.4
a) Teurastamotoiminta tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 tonnia ruhoja tai teurastettua siipikarjaa päivässä. – –
– – ”
23 Mainittu asetus korvattiin vuonna 2014 ja sitä seuraavina vuosina uusilla versioilla muuttamatta tämän tuomion 21 ja 22 kohdassa mainittujen säännösten keskeistä sisältöä.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
24 Moesgaard Meat 2012 A/S ylläpiti vuosina 2014–2016 sikateurastamoa ilman Tanskan ympäristönsuojelulain mukaista lupaa.
25 Moesgaard Meatia ja sen toimitusjohtajaa PO:ta vastaan nostettiin syyte 19.7.2017 tämän lain rikkomisesta, luettuna yhdessä luettelossa mainittujen yritysten luvista annetun asetuksen kanssa, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, sillä perusteella, että Moesgaard Meat oli edellisessä kohdassa mainittuna ajanjaksona harjoittanut ilman ympäristölupaa sellaista teurastamotoimintaa, jonka tuotanto oli yli 50 tonnia ruhoja päivässä, mistä oli aiheutunut ympäristövahingon vaara.
26 Tämän syytekirjelmän mukaan Moesgaard Meatin ruhontuotannon keskimääräinen päivätuotanto kultakin kuukaudelta 1.1.2014 ja 31.12.2016 välisenä ajanjaksona vaihteli 53 488 kilogrammasta vuoden 2014 tammikuussa 92 334 kilogrammaan vuoden 2016 syyskuussa, ja ylituotannon kokonaismääräksi kyseiseltä ajanjaksolta arvioitiin 17,3 miljoonaa kiloa.
27 Tämän keskimääräisen päivätuotannon laskeminen perustui tuotantolukuihin, jotka Moesgaard Meat oli ilmoittanut toimivaltaiselle viranomaiselle sikojen teurastusta ja vientiä koskevista tuotantomaksuista annetun asetuksen (bekendtgørelse om produktionsafgift ved slagtning og eksport af svin) mukaisesti; asetuksen mukaan lomakkeisiin oli täytettävä maininta teuraspainosta. Lisäksi tämän saman laskennan toteuttamiseksi huomioon otettiin vain teurastuspäivät mutta ei päiviä, joina teurastamon toiminta rajoittui eläinten vastaanottamiseen, niiden sijoittamisen eläinsuojaan ja niiden valmistelemisen teurastusta varten tai teurastettujen eläinten käsittelyn viimeistelemiseen erityisesti irrottamalla eläimen pää ja kaula jäähdyttämisen jälkeen ja valmistelemalla ruho noutoa varten.
28 Retten i Holstebro (Holstebron alioikeus, Tanska) totesi 3.7.2018 antamallaan tuomiolla Moesgaard Meatin ja PO:n syyllistyneen syytteessä kuvattuihin tekoihin.
29 Moesgaard Meat ja PO valittivat kyseisestä tuomiosta Vestre Landsretiin (Länsi-Tanskan ylioikeus, Tanska), joka 4.7.2019 antamallaan tuomiolla pysytti mainitun tuomion.
30 Højesteret (ylin tuomioistuin, Tanska), johon PO ja Moesgaard Meat valittivat kyseisestä tuomiosta, pohtii syyttäjäviranomaisen ja alempien tuomioistuinten tulkintaa direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdassa mainituista käsitteistä ruhojen tuotanto, päivässä ja kapasiteetti, jotka on sisällytetty sovellettavaan Tanskan lainsäädäntöön. Højesteret toteaa tästä, että syytetyt väittävät, että toisin kuin mainitut alemmat tuomioistuimet ovat niiden mukaan katsoneet, ruho on päätön ruumis, josta on laskettu veri ja joka on jäähdytetty, ja että Moesgaard Meatin kapasiteetin laskemiseksi on otettava huomioon myös viikonloppuisin tapahtuva eläinten käsittely. Lisäksi PO ja Moesgaard Meat väittävät, että laitoksen kapasiteetti voi olla sen toteutunutta tuotantoa pienempi, kun esimerkiksi toteutuneessa tuotannossa on sivuutettu tuotannon fyysiset, tekniset tai oikeudelliset rajoitukset, ja näin on niiden mukaan tapahtunut nyt käsiteltävässä asiassa, jossa syyttäjäviranomaisen huomioon ottama toteutunut tuotanto on saavutettu laittomasti sijoitettuja jäähdytyskontteja käyttämällä.
31 Tässä tilanteessa Højesteret on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 2010/75] liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että ruhojen tuotanto käsittää teurastusprosessin alkaen eläimen noutamisesta eläinsuojasta sen tainnuttamisen ja teurastamisen kautta vakiotarjontamuotojen saavuttamiseen asti, ja määritetäänkö teuraseläimen paino ennen kaulan ja pään sekä sisäelinten irrottamista ja suolistamista, vai käsittääkö ruhojen tuotanto sianruhojen tuotannon sisäelinten irrottamisen ja suolistamisen sekä kaulan ja pään irrottamisen, verenlaskun ja jäähdyttämisen jälkeen, ja teuraseläimen paino määritetään vasta tässä vaiheessa?
2) Onko [direktiivin 2010/75] liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että päiväkohtaiseen kapasiteettiin sisältyvien tuotantopäivien lukumäärää määritettäessä otetaan lukuun ainoastaan päivät, joina teurassikoja tainnutetaan, teurastetaan ja välittömästi sen jälkeen leikataan, vai otetaanko lukuun myös päivät, joina teurassikoja käsitellään, kuten valmistellaan eläimiä teurastusta varten, jäähdytetään teurastettuja eläimiä tai irrotetaan eläinten kauloja ja päitä?
3) Onko [direktiivin 2010/75] liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että teurastamon kapasiteetti on laskettava päiväkohtaisena enimmäistuotantona 24 tunnin ajanjaksona ottaen huomioon teurastamossa tosiasiassa noudatettavat fyysiset, tekniset ja oikeudelliset rajoitukset, mutta se ei saa olla toteutunutta tuotantoa pienempi, vai voiko teurastamon kapasiteetti olla toteutunutta tuotantoa pienempi esimerkiksi silloin, jos toteutuneessa tuotannossa on sivuutettu tuotannon fyysiset, tekniset tai oikeudelliset rajoitukset, jotka teurastamon kapasiteettia määritettäessä on otettava huomioon?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
32 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että teurastamon sianruhoja koskevaa tuotantokapasiteettia laskettaessa on otettava huomioon eläinten paino välittömästi teurastuksen jälkeen, vai siten, että huomioon otetaan paino verenlaskun, sisäelinten irrottamisen ja suolistamisen, kaulan ja pään irrottamisen sekä jäähdyttämisen jälkeen.
33 Direktiivin 2010/75 2 artiklan 1 kohdasta, 3 artiklan 3 alakohdasta, 4 artiklan 1 kohdasta, 10 artiklasta ja liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdasta yhdessä luettuina käy ilmi, että kaikki laitokset, joissa harjoitetaan ”teurastamotoiminta[a] tuotantokapasiteetin ylittäessä 50 tonnia ruhoja päivässä”, kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan ja niiden osalta edellytetään sen mukaisen luvan hankkimista.
34 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti. Lisäksi sellaisten ilmaisujen merkitys ja ulottuvuus, joita ei ole määritelty unionin oikeudessa, on määriteltävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka niillä on yleiskielessä, ottaen samalla huomioon asiayhteys, jossa niitä käytetään, ja sen säännöstön tavoitteet, johon ne kuuluvat (tuomio 13.10.2022, Gemeinde Bodman-Ludwigshafen, C‑256/21, EU:C:2022:786, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Tästä on todettava, että direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdassa mainittua ruhon käsitettä ei ole määritelty tässä direktiivissä ja että siinä ei ole mitään nimenomaista viittausta kansalliseen oikeuteen tämän termin merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi.
36 Tämän säännöksen asiayhteydestä on kuitenkin korostettava, että ruhon käsite on määritelty muissa teurastamon sianruhojen tuotantokapasiteetin määrittämistä varten merkityksellisissä unionin säädöksissä, ja näihin kuuluu erityisesti asetus N:o 1308/2013, jossa vahvistetaan muun muassa sianliha-alaan kuuluvia tuotteita koskeva yhteinen markkinajärjestely. Tämän asetuksen liitteessä IV olevassa B kohdassa säädetään säännöistä, joita sovelletaan sianliha-alalla ruhojen luokittelua koskevaan unionin asteikkoon, kun tarkoituksena on hintojen seuranta ja interventiojärjestelyjen soveltaminen kyseisellä alalla.
37 Tämän IV liitteen mukaan ruholla tarkoitetaan kokonaista tai keskeltä jaettua teurastetun sian ruumista, joka on pistetty ja jonka elimet on poistettu. Samoin ruhojen tarjontamuotoa koskevista säännöistä, jotka ovat mainitussa IV liitteessä, ilmenee, että sianruhot tarjotaan ilman kieltä, karvoja, sorkkia, sukuelimiä, kylkirasvaa, munuaisia ja palleaa.
38 Lisäksi on todettava, että vakiotarjontamuotoa koskevat määritelmät ja säännöt, jotka ovat sisällöltään samanlaisia ja joita sovelletaan sianruhoihin maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn alalla, olivat voimassa jo annettaessa direktiiviä 96/61, jolla otettiin käyttöön ensimmäisen kerran teurastamotoimintaa koskeva lupavelvollisuus, joka perustuu nykyään direktiiviin 2010/75, ja näin oli myös annettaessa direktiivejä 2008/1 ja 2010/75.
39 Kuten tämän tuomion 10 kohdasta käy ilmi, sekä direktiivin 96/61 että direktiivin 2008/1 liitteissä I olevien 6.4 kohtien a alakohdat olivat sanamuodoltaan rinnastettavissa direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdan sanamuotoon.
40 Tämän tuomion 38 kohdassa tarkoitetuista vakiotarjontamuotoa koskevista määritelmistä ja säännöistä säädettiin aluksi asetuksen N:o 3220/84 2 artiklan 1 kohdassa ja myöhemmin asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä V.
41 Asetuksesta N:o 1308/2013 ja edellisessä kohdassa mainituista asetuksista ja erityisesti asetuksen N:o 1308/2013 7 artiklan 1 kohdan f alakohdasta sekä asetuksen N:o 1234/2007 8 artiklan 1 kohdan f alakohdasta ja asetuksen N:o 3220/84 2 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että niissä määriteltyjen ruhojen paino on asetuksesta N:o 3220/84 lähtien muodostanut vertailuarvon tämän säännöstön soveltamisessa viitehintojen laskemiseksi.
42 Lisäksi asetuksen N:o 3220/84, joka oli voimassa annettaessa ensimmäistä direktiiviä eli direktiiviä 96/61, jolla otettiin käyttöön lupaa koskeva edellytys teurastamoille, joiden tuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia ruhoja päivässä, 2 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että sianruhojen punnitsemisessa teurastuksen jälkeen painoa sovellettiin tässä asetuksessa säädettyyn vakiotarjontamuotoon, vaikka jäsenvaltiot saattoivatkin saada tietyin edellytyksin luvan säätää erilaisesta tarjontamuodosta.
43 Näissä olosuhteissa ja kun otetaan huomioon mainituissa säädöksissä määritellyn ruhon käsitteen selkeys ja täsmällisyys, on katsottava, että unionin lainsäätäjä on viitannut tähän ruhon käsitteeseen antaessaan direktiivin 2010/75 ja sitä edeltäneet direktiivit, vaikka kansanterveyttä koskevassa unionin säännöstössä on tätä käsitettä koskevia muita määritelmiä.
44 Tästä seuraa, että direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua teurastamon sianruhoja koskevaa tuotantokapasiteettia määritettäessä ei oteta huomioon eläinten painoa välittömästi teurastuksen jälkeen vaan niiden paino verenlaskun ja sisäelinten irrottamisen jälkeen ja kun kieli, karvat, sorkat, sukuelimet, kylkirasva, munuaiset ja pallea on poistettu.
45 Tätä tulkintaa tukee myös se seikka, että direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdassa käytetään termiä ruho yhdessä sanan tuotanto kanssa (”[ruhojen] tuotanto – – ”), mikä vastaa liitteessä I olevaa johdantokappaletta, jonka mukaan ”jäljempänä [tässä liitteessä] mainitut rajat koskevat yleensä tuotantokapasiteetteja tai tuotantoa”. Eläinten ruhoihin sovellettava tuotannon käsite soveltuu nimittäin lähtökohtaisesti paremmin prosessiin, jonka päätteeksi eläimestä saatu lihatuote käsitellään tai pakataan sen myöhempää myyntiä varten, kuin yksittäiseen toimenpiteeseen kuten teurastukseen, jossa yksinomaan tapetaan eläin.
46 Direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdan tulkintaa asetuksessa N:o 1308/2013 olevien sianruhon vakiotarjontamuotoa koskevien sääntöjen ja määritelmän valossa ei voida kyseenalaistaa sillä, että tämän direktiivin tiettyjen kieliversioiden sanamuodossa ei viitata tässä asetuksessa määriteltyyn käsitteeseen.
47 Yhtäältä käsitteet, joita on käytetty mainitun direktiivin bulgariankielisessä versiossa (трупно месо), unkarinkielisessä versiossa (vágott súly) ja ruotsinkielisessä versiossa (slaktvikt) ja joista ensimmäinen tarkoittaa ruhon lihaa ja kaksi jälkimmäistä teuraspainoa, ovat käsitteellisesti erittäin lähellä käsitteitä, joita näillä kolmella kielellä on käytetty asetuksessa N:o 1308/2013 (кланичен труп, hasított test ja slaktkropp) ja joista ensimmäinen tarkoittaa teurasruhoa ja kaksi jälkimmäistä ruhoa.
48 Toisaalta se seikka, että ilmaisut, joita käytetään direktiivin 2010/75 hollanninkielisessä versiossa (geslachte dieren), tšekinkielisessä versiossa (kapacita porážky), slovakinkielisessä versiossa (kapacita zabitia) ja sloveeninkielisessä versiossa (zmogljivostjo zakola) ja joista ensimmäinen tarkoittaa teurastettuja eläimiä ja jälkimmäiset tarkoittavat teurastuskapasiteettia, eivät sisällä ilmaisua ”ruho”, ei ole esteenä tulkinnalle, jossa otetaan huomioon tämä ilmaisu sellaisena kuin se on määritelty mainitussa asetuksessa.
49 Se, että asetuksella 1308/2013 on erilaiset tavoitteet kuin direktiivillä 2010/75, ei sellaisenaan riitä perusteluksi sille, että samaa ilmaisua, jota käytetään saman alan kahdessa säädöksessä, tulkitaan eri tavoin.
50 Vaikka direktiivin 2010/75 tavoitteena on sen 1 artiklan mukaan ehkäistä ja vähentää yhtenäistetysti teollisen toiminnan aiheuttamaa pilaantumista, ei ole mitään perustetta katsoa, että unionin lainsäätäjä olisi nyt käsiteltävässä asiassa ylittänyt sillä olevan laajan harkintavallan – joka sillä on, kun sen toiminnalta edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja kun sen on suoritettava monitahoisia arviointeja – rajoja viitatessaan direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun teurastamojen tuotantokapasiteetin laskemista varten eläinten ruhojen painoon, sellaisena kuin ruhot on määritelty perättäisissä asetuksissa N:o 3220/84, 1234/2007 ja 1308/2013.
51 Lopuksi, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 66 ja 67 kohdassa, Euroopan komission direktiivin 96/61 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatimasta teurastamojen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevasta vertailuasiakirjasta käy ilmi, että tämän direktiivin voimaantulosta alkaen sekä asianomainen taloudenala että sen yksittäiset toimijat, joilla on velvollisuus hankkia vaadittu ennakkolupa mahdollisten seuraamusten uhalla, ovat lähteneet siitä periaatteesta, että ruhoilla tarkoitetaan käsiteltyjä eläinten ruumiita sen jälkeen, kun niistä on poistettu paljon osia.
52 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että teurastamon sianruhoja koskevaa tuotantokapasiteettia laskettaessa on otettava huomioon teurastettujen sikojen paino verenlaskun ja sisäelinten irrottamisen jälkeen sekä ilman kieltä, karvoja, sorkkia, sukuelimiä, kylkirasvaa, munuaisia ja palleaa.
Toinen ja kolmas kysymys
53 Toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että kun ilman tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa edellytettyä lupaa toimivan teurastamon ruhontuotannon päivittäinen tuotantokapasiteetti lasketaan tämän teurastamon tosiasiallisen kuukausittaisen tuotantomäärän perusteella
– tämän laskennan on sisällettävä paitsi päivät, joina eläimet on teurastettu, myös päivät, joina on toteutettu muita ruhojen tuotantoon liittyviä vaiheita, ja
– on otettava huomioon fyysiset, tekniset ja oikeudelliset rajoitukset, jotka saattavat rajoittaa tämän teurastamon tuotantokapasiteettia niin, että sen tuotantokapasiteetti voi olla toteutunutta tuotantoa pienempi esimerkiksi silloin, jos toteutunut tuotanto on saavutettu sivuuttaen mainitut rajoitukset.
54 Tavanomaisessa merkityksessä teurastamon tuotantokapasiteetilla viitataan siihen ruhojen määrään, jonka teurastamo pystyy tuottamaan.
55 Sen määrittämiseksi, onko teurastamon hankittava lupa, teurastamon tuotantokapasiteetin kehittymisen arvioinnin on näin ollen lähtökohtaisesti tapahduttava etukäteen ottamalla huomioon teurastamon laitteiston kapasiteetti. Tässä yhteydessä, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 28 ja 29 kohdassa viitaten direktiivin 96/61 nojalla tehtävästä kapasiteetin tulkinnasta ja määrittämisestä 1.4.2007 annettuun komission ohjekirjaan (Guidance on Interpretation and Determination of Capacity under the IPPC Directive), joka ei ole sitova mutta jota voidaan käyttää selventämään tämän direktiivin ja siten myös direktiivin 2010/75 yleistä rakennetta (ks. analogisesti tuomio 16.12.2021, Apollo Tyres (Hungary), C‑575/20, EU:C:2021:1024, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on otettava huomioon fyysiset, tekniset tai oikeudelliset rajoitukset sekä laitoksen sen osan tai sen tuotantovaiheen kapasiteetti, joka rajoittaa eniten kyseessä olevan teurastamon kokonaiskapasiteettia. On nimittäin niin, että mikäli näitä rajoituksia ei otettaisi huomioon, näin määritetty laitoksen kapasiteetti ei vastaisi kapasiteettia, joka kyseiseen toimintaan sovellettavien oikeussääntöjen puitteissa olisi käytännössä toteutettavissa.
56 On kuitenkin todettava, että kun teurastamon, jolla ei ole tällaista lupaa, tuotantomäärät osoittavat, että tämä teurastamo tuottaa sellaisia ruhojen määriä, jotka ylittävät direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrät, pelkästään tämän seikan perusteella on katsottava, että mainitulla teurastamolla on vähintään näitä määriä vastaava tuotantokapasiteetti ja että näin ollen kyseessä oleva tuotanto on toteutettu tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn luvan hankkimista koskevan edellytyksen vastaisesti.
57 Tässä yhteydessä ei voi menestyä PO:n ja Moesgaard Meatin kirjallisissa huomautuksissaan esittämä perustelu, jonka mukaan Moesgaard Meatin toteutunutta ruhojen tuotantoa ei voida ottaa huomioon kyseessä olevan teurastamon tuotantokapasiteetin laskennassa tilanteessa, jossa tämä toteutunut tuotantotaso on saavutettu kyseessä olevaan toimintaan sovellettavista oikeussäännöistä johtuvien rajoitusten vastaisesti, mikä nyt käsiteltävässä asiassa on tapahtunut laittomasti sijoitettuja jäähdytyskontteja käyttämällä.
58 Kuten nimittäin direktiivin 2010/75 1 artiklasta, luettuna direktiivin johdanto-osan toisen perustelukappaleen valossa, käy ilmi, tämän direktiivin tavoitteena on ehkäistä, vähentää ja niin pitkälle kuin mahdollista myös estää tärkeimpien teollisuudenalojen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista. Niinpä siltä osin kuin tosiasiallinen tuotanto on sen pilaantumisen lähde, jota mainitulla direktiivillä on tarkoitus ehkäistä, vähentää ja estää, teurastamon, jonka tosiasiallinen ruhojen tuotanto ylittää tämän direktiivin liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohdassa säädetyn vähimmäisrajan, on joka tapauksessa katsottava olevan tällaisella teollisuudenalalla toimiva laitos ja kuuluvan näin ollen direktiivissä säädetyn luvan hankkimista koskevan velvollisuuden piiriin riippumatta siitä, millä tavalla – lainmukaisella tai lainvastaisella – tämä tuotantotaso on saavutettu.
59 Lisäksi on todettava, että direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan alakohdassa säädettyjä määriä suurempien määrien tuottamisen tiettynä ajanjaksona on – kun kyseessä olevan teurastamon käyttämää laitteistoa ei ole muutettu tai kun ei ole tätä toimintaa koskevia fyysisiä, teknisiä ja oikeudellisia rajoituksia – lähtökohtaisesti katsottava olevan osoitus vähintään tällaisesta kapasiteetista myös tämän teurastamon muiden sellaisten tuotantoajanjaksojen osalta, joiden aikana esimerkiksi vallitsevan kysynnän mahdollisen heikkenemisen vuoksi kyseisen teurastamon tuotantokapasiteetti ei ollut kokonaisuudessaan käytössä ja sen tuottamat määrät olivat näin ollen pienemmät kuin mainitussa 6.4 kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrät.
60 Lopuksi siinä tapauksessa, että kyseisen teurastamon tosiasiallista ruhojen päivätuotantoa koskevia tietoja ei ole ja kun ruhoja koskevaa päivittäistä tuotantokapasiteettia ei ole asianmukaisesti arvioitu etukäteen direktiivin 2010/75 nojalla vaadittavan luvan tarpeen määrittämiseksi tämän tuomion 55 kohdassa todetun mukaisesti vaan se on päätelty keskimääräisen päivätuotannon luvuista, jotka on laskettu tämän teurastamon tosiasiallisen kuukausituotannon määrien perusteella, tämä merkitsee väistämättä, että keskimääräisen päivätuotannon laskemisessa otetaan huomioon paitsi ”teurastuspäivät”, myös päivät, joina on toteutettu muita ruhojen tuotantoon liittyviä eli tämän tuomion 44 kohdassa mainittuja vaiheita ja niitä edeltäviä vaiheita.
61 Nyt käsiteltävässä asiassa tämä edellyttäisi, että huomioon otetaan ne lauantait ja sunnuntait, joina pääasiassa kyseessä olevan teurastamon toiminta koostui PO:n ja Moesgaard Meatin antamien tietojen – joista niiden on osoitettava näyttöä ja jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava – mukaan eläinten vastaanottamisesta, niiden sijoittamisesta eläinsuojaan ja niiden valmistelemisesta teurastusta varten sekä teurastuksen jälkeisten, tämän tuomion 52 kohdassa mainittujen toimenpiteiden päätökseen saattamisesta.
62 Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun ilman tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa edellytettyä lupaa toimivan teurastamon ruhojen tuotannon päivittäinen tuotantokapasiteetti lasketaan tämän teurastamon tosiasiallisen kuukausituotantomäärän perusteella, tähän laskentaan on sisällytettävä paitsi päivät, joina eläimet on teurastettu, myös päivät, joina on toteutettu muita ruhojen tuotantoon liittyviä vaiheita. Sitä vastoin huomioon ei oteta tässä yhteydessä mahdollisia fyysisiä, teknisiä tai oikeudellisia rajoituksia, jotka saattavat rajoittaa teurastamon tuotantokapasiteettia.
Oikeudenkäyntikulut
63 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohtaa
on tulkittava siten, että
teurastamon sianruhoja koskevaa tuotantokapasiteettia laskettaessa on otettava huomioon teurastettujen sikojen paino verenlaskun ja sisäelinten irrottamisen jälkeen sekä ilman kieltä, karvoja, sorkkia, sukuelimiä, kylkirasvaa, munuaisia ja palleaa.
2) Direktiivin 2010/75 liitteessä I olevan 6.4 kohdan a alakohtaa
on tulkittava siten, että
kun ilman tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa edellytettyä lupaa toimivan teurastamon ruhojen tuotannon päivittäinen tuotantokapasiteetti lasketaan tämän teurastamon tosiasiallisen kuukausituotantomäärän perusteella, tähän laskentaan on sisällytettävä paitsi päivät, joina eläimet on teurastettu, myös päivät, joina on toteutettu muita ruhojen tuotantoon liittyviä vaiheita. Sitä vastoin huomioon ei oteta tässä yhteydessä mahdollisia fyysisiä, teknisiä tai oikeudellisia rajoituksia, jotka saattavat rajoittaa teurastamon tuotantokapasiteettia.
Allekirjoitukset