Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA
22 päivänä helmikuuta 2024 (1)
Asia C‑76/22
QI
vastaan
Santander Bank Polska S.A.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawie (Varsovan Warszawa-Wolan kaupunginosan piirioikeus, Puola)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2014/17/EU – Kuluttajille tarkoitetut kiinteää asunto-omaisuutta koskevat luottosopimukset – 25 artiklan 1 kohta – Luoton ennenaikainen takaisinmaksu – Luoton kokonaiskustannuksista tehtävä vähennys – Kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten käsite – Vähennyksen laskentamenetelmä
1. Direktiivin 2014/17/EU(2) 25 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kuluttajalla, joka on ottanut kiinteää asunto-omaisuutta koskevan luoton, on oikeus maksaa luotto takaisin kokonaan tai osittain ennen sopimuksen voimassaolon päättymistä (sekä saada vähennys, joka koostuu korosta ja kustannuksista, jotka kertyisivät sopimuksen jäljellä olevana voimassaoloaikana).
2. Unionin tuomioistuin on jo ottanut kantaa luoton kokonaiskustannusten pienentämiseen kuluttajan eduksi ennenaikaisen takaisinmaksun seurauksena tämäntyyppisissä sopimuksissa.(3) Sen on otettava lähiaikoina kantaa myös yhtälön toiseen osaan: tästä takaisinmaksusta suoraan aiheutuvien kustannusten (mahdolliseen) korvaamiseen luotonantajalle.(4)
3. Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyytää selventämään tiettyjä seikkoja kuluttajalle kuuluvasta oikeudesta. Se haluaa tietää varsinaisesti, millä laskentamenetelmällä luoton kokonaiskustannuksiin kuuluvista maksuista tehdään vähennys ennenaikaisen takaisinmaksun tapahtuessa.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt. Direktiivi 2014/17
4. Direktiivin johdanto-osan 66 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Kuluttajan mahdollisuudella maksaa luotto takaisin ennen luottosopimuksen voimassaolon päättymistä voi olla suuri merkitys sisämarkkinoilla käytävän kilpailun ja EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisessä; samoin sillä voidaan osaltaan lisätä joustavuutta luottosopimuksen voimassaolon aikana, mikä on tarpeen finanssimarkkinoiden vakauden edistämiseksi finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän suositusten mukaisesti. Kansallisissa periaatteissa ja edellytyksissä, jotka antavat kuluttajalle mahdollisuuden maksaa luotto ennenaikaisesti takaisin, sekä tällaista takaisinmaksua koskevissa ehdoissa on kuitenkin merkittäviä eroja. Vaikka kiinnitysluottojen rahoitusmekanismit ovat tunnustetusti moninaisia ja saatavilla oleva tuotevalikoima laaja, unionin tasolla tarvitaan kuitenkin tiettyjä luoton ennenaikaista takaisinmaksua koskevia standardeja sen varmistamiseksi, että kuluttajat voivat vapautua velvoitteistaan ennen luottosopimuksessa sovittua päivämäärää ja vertailla luottavaisesti tarjouksia löytääkseen tuotteet, jotka vastaavat parhaiten heidän tarpeitaan. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava joko lainsäädännön tai muiden keinojen, kuten sopimuslausekkeiden avulla, että kuluttajilla on oikeus ennenaikaiseen takaisinmaksuun. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus määritellä tällaisen oikeuden käyttöehdot. Näihin ehtoihin voivat kuulua kyseisen oikeuden käytölle asetetut aikarajat, erilainen käsittely lainakorkotyypin mukaan sekä niitä olosuhteita koskevat rajoitukset, joissa kyseistä oikeutta voidaan käyttää. Jos ennenaikainen takaisinmaksu tapahtuu jaksolla, jonka osalta on sovittu kiinteästä lainakorosta, kyseisen oikeuden käytön edellytykseksi voidaan asettaa, että kuluttajalla on jäsenvaltion määrittelemä oikeutettu syy käyttää sitä. Tällainen oikeutettu syy voi liittyä esimerkiksi avioeroon tai työttömyyteen. Jäsenvaltioiden asettamissa ehdoissa voidaan myös säätää, että luotonantajalla olisi oltava oikeus saada oikeudenmukainen ja objektiivisesti perusteltu korvaus mahdollisista kustannuksista, jotka liittyvät suoraan luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun. Jos jäsenvaltiot säätävät, että luotonantajalla on oikeus korvaukseen, tällaisen korvauksen olisi oltava oikeudenmukainen ja objektiivisesti perusteltu korvaus mahdollisista kustannuksista, jotka liittyvät suoraan luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun, korvauksia koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti. Korvaus ei saisi ylittää luotonantajalle aiheutuvaa taloudellista menetystä.”
5. Direktiivin 25 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajalla on oikeus täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa kokonaan tai osittain ennen kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymistä. Tällöin kuluttajalla on oltava oikeus vähennykseen kuluttajalle aiheutuvista luoton kokonaiskustannuksista, ja tämän vähennyksen on koostuttava korosta ja kustannuksista sopimuksen jäljellä olevana voimassaoloaikana.
2. Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden käytölle tiettyjä edellytyksiä. Edellytyksiin voivat kuulua kyseisen oikeuden käytölle asetetut aikarajat, erilainen käsittely lainakorkotyypin tai sen ajankohdan mukaan, jolloin kuluttaja käyttää kyseistä oikeutta, sekä niitä olosuhteita koskevat rajoitukset, joissa kyseistä oikeutta voidaan käyttää.
3. Jäsenvaltiot voivat säätää, että luotonantajalla on oikeus saada oikeudenmukainen ja objektiivisesti perusteltu korvaus mahdollisista kustannuksista, jotka liittyvät suoraan ennenaikaiseen takaisinmaksuun, mutta ne eivät saa määrätä kuluttajalle tästä seuraamuksia. Korvaus ei saa tältä osin ylittää luotonantajalle aiheutuvaa taloudellista tappiota. Edellä mainittujen ehtojen puitteissa jäsenvaltiot voivat säätää, että korvaus ei saa ylittää tiettyä tasoa tai että korvaus sallitaan vain tiettynä ajanjaksona.
4. Jos kuluttaja haluaa täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa ennen kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymistä, luotonantajan on viipymättä pyynnön vastaanottamisen jälkeen toimitettava kuluttajalle paperilla tai muulla pysyvällä välineellä tämän vaihtoehdon tarkastelun edellyttämät tiedot. Tiedoissa on ainakin esitettävä määrällisinä kuluttajalle aiheutuvat seuraukset, jotka johtuvat velvoitteiden täyttämisestä ennen luottosopimuksen voimassaolon päättymistä, sekä mainittava selvästi mahdollisesti käytetyt oletukset. Käytettyjen oletusten on oltava kohtuullisia ja perusteltuja.
5. Jos ennenaikainen takaisinmaksu tapahtuu ajanjaksona, jonka osalta on sovittu kiinteästä lainakorosta, jäsenvaltiot voivat säätää 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden käytön edellytykseksi, että kuluttajalla on oikeutettu syy sen käyttöön.”
II Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
6. QI teki 15.9.2017 kuluttajana Santander Bank Polska S.A. ‑nimisen pankin (jäljempänä Santander Bank) oikeudellisen edeltäjän kanssa asuntolainasopimuksen 106 600 Puolan złotyn (PLN) määrälle.
7. Sopimuksen mukaan laina-aika oli 360 kuukautta ja lainan myöntämisestä perittävä palkkio oli 2,50 prosenttia lainan määrästä.(5) Palkkion merkittiin kuuluvan lainan kokonaiskustannuksiin.
8. QI maksoi 4.4.2019 (eli 19 kuukauden kuluttua luottosopimuksen tekemisestä) lainan kokonaisuudessaan takaisin ennenaikaisesti.
9. QI:n näkemyksen mukaan Santander Bankin oli palautettava hänelle lainan myöntämisestä perittävästä palkkiosta osuus, joka vastaa 341:tä kuukautta. QI arvioi palautettavaksi määräksi 2 462,78 PLN, jota se vaatii Santander Bankilta.
10. Santader Bank hylkäsi QI:n vaatimuksen 20.7.2020. Se väitti, että lainan myöntämisestä perittävä palkkio oli kertaluonteinen eikä se kuulunut suhteellista palautusta koskevan velvoitteen soveltamisalaan.
11. Santander Bank huomautti kaiken varalta, että jos luoton myöntämisestä perittävä palkkio olisi palautettava osittain, palautettavaa palkkion osaa ei pitäisi suhteuttaa ajanjaksoihin vaan palkkioon, jonka luotonantaja odottaa saavansa siitä, että kuluttaja käyttää rahoitusta.
12. Tässä tilanteessa Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawie (Varsovan Warszawa-Wolan kaupunginosan piirioikeus, Puola), jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin [2014/17] 25 artiklan 1 kohtaa tulkittava samoin kuin direktiivin [2008/48] 16 artiklan 1 kohtaa eli onko sitä tulkittava siten, että kuluttajan oikeus vähennykseen kiinnitysluoton kokonaiskustannuksista kiinnitysluoton ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä kattaa kaikki kuluttajalle aiheutuneet kustannukset, luoton myöntämisestä perittävä palkkio mukaan luettuna?
2) Onko direktiivin [2014/17] 25 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta pienentää kiinnitysluoton kokonaiskustannuksia kiinnitysluoton ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä tulkittava siten, että kiinnitysluoton kokonaiskustannuksia on pienennettävä suhteellisesti luoton ennenaikaisen takaisinmaksupäivän ja alun perin lainan takaisinmaksupäiväksi sovitun päivän välisen ajan pituuden ja luoton alun perin sovitun nostopäivän ja luoton täyden takaisinmaksupäivän välisen ajan pituuden suhteen mukaisesti, vai onko luoton kokonaiskustannusten pienennyksen oltava suhteessa luotonantajan odottamien tulojen menettämiseen, toisin sanoen luoton ennenaikaisen takaisinmaksun jälkeen jäljellä olevien korkojen (jotka maksetaan ajalta luoton todellisesta täydestä takaisinmaksusta alun perin sovittuun täyteen takaisinmaksupäivään) ja korkojen, jotka maksetaan koko alun perin sovitulta sopimuksen voimassaoloajalta (luoton nostopäivästä luoton sovittuun täyteen takaisinmaksupäivään) välisen suhteen mukaisesti?”
III Asian käsittely unionin tuomioistuimessa
13. Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 5.2.2022.
14. Asian käsittelyä unionin tuomioistuimessa lykättiin siihen asti, kunnes asiassa C‑555/21, UniCredit Bank Austria, annettaisiin tuomio.
15. Unionin tuomioistuin antoi kyseisen tuomion 9.2.2023, ja se välitti tuomion ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tiedustellen, pysyttäisikö tämä ennakkoratkaisupyynnön kyseisen tuomion sisällön huomioon ottaen.
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vastasi unionin tuomioistuimelle 22.3.2023 pysyttävänsä ennakkoratkaisupyyntönsä.
17. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet QI, Santander Bank, Tšekin, Italian, Puolan ja Portugalin hallitukset sekä Euroopan komissio.
18. Istuntoa asianosaisten kuulemiseksi ei katsottu tarpeelliseksi järjestää.
IV Asian tarkastelu
A Luoton kokonaiskustannuksesta tehtävän vähennyksen laskentamenetelmät siinä tapauksessa, että luoton myöntämisestä perittävän palkkion määrä kuuluu palauttamisvelvoitteeseen
19. Unionin tuomioistuimen ohjeiden mukaisesti tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään toiseen ennakkoratkaisukysymykseen.
20. Unionin tuomioistuimen täytyy luonnollisesti vastata tähän kysymykseen vain, jos se katsoo, että luoton myöntämisestä perittävä palkkio on kustannus, joka sisältyy direktiivin 2014/17 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vähennykseen; ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee tätä seikkaa.
21. Oletan siis lähtökohtaisesti, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi. Jos siihen vastataan kieltävästi, pohdintani menettävät merkityksensä.
22. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 2014/17 25 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä säädetään luoton kokonaiskustannuksista (tai kokonaiskustannuksiin kuuluvasta osasta) tehtävän vähennyksen(6) laskentamenetelmästä silloin, kun kuluttaja maksaa velkansa luotonantajalle ennenaikaisesti takaisin.
23. Se tiedustelee varsinaisesti, ovatko kaksi laskentaperustetta tai menetelmää, joilla voidaan määrittää, paljonko luoton myöntämisestä perittävää palkkiota pienennetään suhteellisesti mahdollisen ennenaikaisen takaisinmaksun tapahtuessa, yhdenmukaisia direktiivin 2014/17 kanssa.(7)
24. Ensimmäisen laskentaperusteen mukaan vähennyksen suhdeluku on osamäärä, joka saadaan jakamalla
– sen ajan pituus (päivinä), joka alkaa ennenaikaista takaisinmaksua seuraavasta päivästä ja päättyy sopimuksen mukaiseen luoton takaisinmaksupäivään
– sen ajan pituudella (päivinä), joka alkaa luoton nostopäivästä ja päättyy alun perin sovittuun takaisinmaksupäivään.(8)
25. Toisen laskentaperusteen mukaan vähennys tehdään suhteessa seuraaviin (niiden osamäärä):
– velkojan menettämät korot (ennenaikaisen takaisinmaksupäivän ja alun perin sovitun takaisinmaksupäivän väliseltä ajalta) ja
– kokonaiskorko (luottopääoman saamisen ja sovitun takaisinmaksupäivän väliseltä ajalta).(9)
26. QI kannattaa ensin mainittua menetelmää ja väittää, ettei jälkimmäinen ole käyttökelpoinen. Sen mukaan Puolan markkinoilla asuntoluotot ovat vaihtuvakorkoisia. Siten on mahdotonta määrittää varmuudella korkoja, jotka luotonantaja odotti saavansa luoton ennenaikaisen takaisinmaksupäivän jälkeen.(10)
27. Komissio, joka kannattaa samaa menetelmää, perustaa näkemyksensä siihen, ettei direktiivissä 2014/17 viitata erityisesti mihinkään tiettyyn menetelmään. Tästä viittausten puuttumisesta se päättelee, että ”unionin lainsäätäjän näkemyksenä on, että vähennys on pelkkä ennenaikaisen takaisinmaksun seuraus, joten sen laskemisessa ei ole hankaluuksia”.(11)
28. Italian, Puolan ja Portugalin hallitusten mukaan direktiivillä 2014/17 ei ole pyritty sääntelemään tätä näkökohtaa, josta siis kukin jäsenvaltio voi säätää itse.(12) Tämän yhteisen huomautuksen pohjalta
– Puolan hallitus puoltaa lineaarista suhteuttamista, joka on ”kuluttajien kannalta helpommin ymmärrettävä, läpinäkyvämpi sekä helpommin sovellettavissa ja ennakoitavissa” oleva menetelmä ja vastaa siten tavoitetta tarjota korkeatasoinen kuluttajansuoja.(13)
– Italian hallitus ei ota tähän kantaa muutoin kuin esittämällä, ettei yhtä ainoaa laskentaperustetta tarvitse soveltaa kaikkiin kustannuksiin, joita pienennetään direktiivin 2014/17 25 artiklan nojalla; tällaisen yhden ainoan hypoteettisen perusteen ei myöskään pidä vastata lineaarista suhteuttamista.(14)
– Portugalin hallitus jättää kysymyksen avoimeksi.(15)
29. Santander Bank puoltaa jälkimäisen menetelmän käyttöä, koska se on oikeassa suhteessa luotonantajan tulonmenetykseen.(16)
30. Jäljempänä esittämistäni syistä katson, ettei direktiivissä 2014/17 valita kumpaakaan ehdotetuista laskentaperusteista. Tosiasiassa siinä ei säädetä menetelmästä, jolla kuluttajalle aiheutuvista luoton kokonaiskustannuksista vähennettävä (tai tarvittaessa palautettava) osuus lasketaan silloin, kun kuluttaja täyttää velvoitteensa ennenaikaisesti.
31. Tämä näkemys vastaa tavallaan näkemystä, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ilmaissut toisen kysymyksen osalta pysyttäessään ennakkoratkaisupyyntönsä. Se toteaa 22.3.2023 antamassaan vastauksessa tekevänsä näin, ”koska molempia kustannuksista tehtävän vähennyksen osalta esitettyjä vaihtoehtoja voidaan pitää pätevinä”, joskin se lisää ”taipuvansa suhteellisen vähennyksen kannalle”.
B Direktiivin 2014/17 tulkinta
1. Sanamuodon mukainen peruste
32. Direktiivin 2014/17 tekstissä ei ole minkäänlaista ohjeistusta siitä, miten ennen sovittua määräaikaa takaisin maksettavan luoton kokonaiskustannuksista tehtävä vähennys lasketaan.
33. Direktiivin 2014/17 25 artiklan 1 kohdassa mainitaan ainoastaan vähennyksen kohde (luoton kokonaiskustannukset), vähennettävät omaisuuserät (korot ja muut kustannukset) ja näiden omaisuuserien ajallinen rajaaminen (sopimuksen jäljellä oleva voimassaoloaika).
34. Saman 25 artiklan 4 kohdan mukaan kuluttajalle, joka haluaa maksaa luoton takaisin ennenaikaisesti, on toimitettava ”tämän vaihtoehdon tarkastelun edellyttämät tiedot”. Sen jälkeen siinä täsmennetään näiden tietojen vähimmäissisältö viittaamatta mihinkään laskentaperusteeseen.
35. Direktiivin 2014/17 13 artiklan, joka koskee yleisiä perustietoja, jotka luotonantajan on toimitettava luottosopimuksesta, 1 kohdan k alakohdassa säädetään, että näihin tietoihin kuuluu ”selvitys ennenaikaiseen takaisinmaksuun välittömästi liittyvistä ehdoista”, mutta siinä ei täsmennetä näitä ehtoja.
36. Mitään tiettyä laskentamenetelmää ei mainita nimenomaisesti myöskään eurooppalaisessa standardoidussa tietosivussa (ESIS),(17) jonka 9 kohdassa mainitaan oikeus ennenaikaiseen takaisinmaksuun ja velvoitetaan määrittelemään tarvittaessa kyseisen oikeuden käyttöehdot.(18)
2. Valmisteluasiakirjat
37. Kulutusluottoja koskeva yleinen sääntely unionissa aloitettiin direktiivillä 87/102/ETY,(19) jota seurasi direktiivi 2008/48/EY.(20) Vasta direktiivillä 2014/17 otettiin kuitenkin käyttöön yhteinen sääntelykehys kulutusluottosopimuksille, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään asunto-omaisuuteen tai muu vastaava vakuus.
38. Näissä kolmessa edellä mainitussa direktiivissä säädetään kuluttajan oikeudesta luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun.(21) Tältä osin asiaankuuluvista valmisteluasiakirjoista ilmenee yhtenäisellä tavalla, että
– eriävät näkemykset ovat liittyneet siihen, että tällainen oikeus vahvistetaan unionin lainsäädännössä, yhtäältä koska jäsenvaltioissa oli käytössä erilaisia ratkaisuja ja toisaalta koska kaikkien tähän kysymykseen liittyvien intressien tasapainottaminen on vaikeaa(22)
– luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun liittyvästä luoton kokonaiskustannuksista tehtävästä vähennyksestä ei käyty keskustelua. Tätä vähennystä, jonka on oltava direktiivin 87/102 mukaan ”kohtuullinen”, sovelletaan kahdessa muussa direktiivissä korkoihin ja kustannuksiin, jotka unionin tuomioistuin on vahvistanut konkreettisesti kummankin direktiivin osalta.(23)
39. Ehdotus yhtenäisen laskentaperusteen käyttöön ottamisesta kyseisen vähennyksen laskemista varten käy ilmi vain direktiivin 87/102 yhteydessä sen mahdollista uudistamista silmällä pitäen.(24) Ellen erehdy, sitä ei otettu esille neuvotteluissa, joita käytiin direktiivistä 2008/48 sekä kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista annetusta direktiivistä 2014/17.(25)
3. Asiayhteys
40. Myöskään systemaattinen tulkinta ei auta määrittämään direktiivin 2014/17 25 artiklan 1 kohdasta nimenomaista perustetta, jonka avulla luoton kokonaiskustannuksista tehtävä vähennys tulisi laskea.
41. Olen selittänyt toisaalla, että direktiiviin 2014/17 sisältyvä kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten sääntely ei ole kattavaa ja että joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta sillä yhdenmukaistetaan vähimmäistaso.(26)
42. Unionin lainsäätäjä tunnustaa kuluttajan oikeuden luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun sekä siihen liittyvään maksettavista kokonaiskustannuksista tehtävään vähennykseen. Sitä vastoin se antaa jäsenvaltioiden päättää tavasta, jolla tämä oikeus taataan,(27) sekä säätää kyseisen oikeuden käyttöehdoista; se jättää jäsenvaltioille tältä osin laajan liikkumavaran.(28)
43. Vaikka luoton kokonaiskustannuksiin tehtävän mukautuksen laskentamenetelmä ei sisälly nimenomaisesti niihin kysymyksiin, joista kunkin kansallisen lainsäätäjän on päätettävä, näen sen kuitenkin tällaisena
– yhtäältä siksi, että näiden kysymysten luettelo ei ole tyhjentävä(29)
– toisaalta siksi, että laskemista koskevan maininnan puuttuminen on ristiriidassa siihen yksityiskohtaisuuteen nähden, jolla direktiivissä 2014/17 itsessään säädetään muiden arvojen(30) määrittämistavasta.
44. Myöskään direktiivin 2014/17 25 artiklan sanamuodosta, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena, ei voida johtaa tiettyä riidanalaisen vähennyksen laskentamenetelmää.
45. Nähdäkseni ei ole asianmukaista päätellä, että direktiivin 2014/17 25 artiklan 3 kohtaan(31) sisältyvällä viittauksella luotonantajan oikeuteen saada korvaus vahvistettaisiin ”korkokäyrään” pohjautuva peruste.(32) Kyseisen kohdan perusteella jokainen kansallinen lainsäätäjä voi päättää, onko tällainen oikeus olemassa.
46. Toisen menetelmän eli lineaarisen suhteuttamisen suosiminen siksi, että se on kuluttajan kannalta (oletettavasti) yksinkertainen(33) tai jopa ”yksinkertaisin” vaihtoehto,(34) on nähdäkseni poissuljettua direktiivin 2014/17 25 artiklan 4 kohdan perusteella.
47. Kyseisen säännöksen mukaisesti luotonantajalla on velvollisuus antaa tiedot kuluttajalle, joka ilmoittaa aikovansa maksaa luoton takaisin ennenaikaisesti. Elinkeinonharjoittajan on varsinaisesti esitettävä määrällisinä ”ainakin – – kuluttajalle aiheutuvat seuraukset, jotka johtuvat velvoitteiden täyttämisestä ennen luottosopimuksen voimassaolon päättymistä, sekä mainittava selvästi mahdollisesti käytetyt oletukset”.
48. Asettaessaan tämän velvoitteen luotonantajalle unionin lainsäätäjä myöntää luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun liittyvien laskelmien luontaisen vaikeuden. Samalla suljetaan pois se vaihtoehto, että laskelmat kuuluisivat kuluttajan tehtäviksi,(35) mikä on mielestäni esteenä sille, että tiettyä laskentaperustetta suosittaisiin pelkästään siitä syystä, että sitä pidetään yksinkertaisena tai yksinkertaisimpana.
49. Muistutan vielä laajempaa asiayhteyttä tarkastellen, ettei myöskään direktiivissä 2008/48 valita tiettyä laskentamenetelmää eikä unionin tuomioistuin ole ottanut tähän seikkaan kantaa kyseistä direktiiviä tulkitessaan.(36)
4. Tarkoitus
50. Direktiivillä 2014/17 yhdenmukaistetaan kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten näkökohtia, jotta ”helpotettaisiin sujuvasti toimivien sisämarkkinoiden muodostumista – – ja jotta kuluttajansuoja olisi – – korkeatasoista” näiden sopimusten osalta. Siinä ehdotetaan lisäksi sen varmistamista, että ”kuluttajat, jotka etsivät tällaisia luottosopimuksia, voivat tehdä näin luottaen siihen, että laitokset, joiden kanssa ne ovat tekemisissä, toimivat ammattimaisella ja vastuullisella tavalla”.(37)
51. Vastaavasti sillä pyritään kehittämään ”entistä avoimemmat, tehokkaammat ja kilpailukykyisemmät sisämarkkinat mahdollistamalla johdonmukaiset, joustavat ja oikeudenmukaiset kiinteää omaisuutta koskevat luottosopimukset niin, että samalla edistetään kestävää lainanantoa ja ‑ottoa sekä taloudellista osallisuutta tavalla, joka mahdollistaa kuluttajille korkeatasoisen suojan”.(38)
52. Tässä yhteydessä sillä, että luotto voidaan maksaa takaisin ennen sopimuksen voimassaolon päättymistä, on suuri merkitys ”sisämarkkinoilla käytävän kilpailun ja EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisessä” ja se lisää ”joustavuutta – –, mikä on tarpeen finanssimarkkinoiden vakauden edistämiseksi finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän suositusten mukaisesti”. Näiden tavoitteiden mukaisesti kuluttajille annetaan mahdollisuus etsiä tarpeitaan vastaavia tuotteita myös sopimuksen voimassaoloaikana.(39)
53. Näistä tavoitteista ei voida nähdäkseni johtaa suoraan eikä välillisesti erityistä menetelmää, jolla luoton kokonaiskustannuksista tehtävä vähennys tulisi laskea. Näin on etenkin siksi, että direktiivissä 2014/17 itsessään tunnustetaan jäsenvaltioiden väliset olennaiset erot ”kansallisissa periaatteissa ja edellytyksissä, jotka antavat kuluttajalle mahdollisuuden maksaa luotto ennenaikaisesti takaisin”, ja siinä mainitaan nimenomaisesti aikomus noudattaa niitä.(40)
54. Etenkään ”korkeatasoisen kuluttajansuojan” saavuttamisen tavoite ei nähdäkseni tue riittävällä tavalla yhden menetelmän valitsemista ja toisen menetelmän poissulkemista. Tästä tavoitteesta ei tarvitse nähdäkseni päätellä, että unionin lainsäätäjä suosisi yhtä vähennyksen laskentaperustetta (joka olisi teoriassa kuluttajan kannalta ymmärrettävämpi ja helpompi toteuttaa käytännössä) kaikkien hyväksyttävien laskentaperusteiden joukossa.
55. Kokonaan toinen kysymys on se, ettei kyseiseen vähennykseen liittyvien olosuhteiden, kuten sen laskentamenetelmän, pidä johtaa oikeudellisesti eikä tosiasiallisesti siihen, että varsinainen takaisinmaksuoikeus kumotaan tai sen käytöstä tehdään vähemmän houkuttelevaa.(41)
56. Direktiivissä 2014/17 myönnetään, että kiinteää asunto-omaisuutta koskevan luottosopimuksen tekevillä kuluttajilla on vähäiset tiedot rahoitusasioista.(42) Tästä lähtökohdasta käsin siinä asetetaan kuluttajansuojan painopisteeksi elinkeinonharjoittajan toteuttama laadukas tiedotus suhteessa kuluttajaan.(43)
57. Direktiivissä 2014/17 kuluttaja vapautetaan erityisesti luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun liittyvistä laskelmista ja häntä suojataan tällä alalla säännöksin, joissa asetetaan velvollisuus selittää kuluttajalle avoimesti,(44) miten luoton kokonaiskustannuksista tehtävä vähennys tehdään.
58. Direktiivissä 2014/17 säädetään nimenomaisesti, että jos kuluttaja ilmoittaa haluavansa käyttää oikeutta luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun, luotonantajan on viipymättä toimitettava kuluttajalle paperilla tai muulla pysyvällä välineellä tämän vaihtoehdon tarkastelun edellyttämät tiedot. Näissä tiedoissa on ainakin mainittava takaisinmaksusta aiheutuvat taloudelliset seuraukset sekä selitettävä selkeästi, mihin nämä perustuvat.(45)
59. Tämän velvoitteen – kuten minkä tahansa muun sopimuksen täyttämiseen liittyvän velvoitteen – täyttäessään elinkeinonharjoittajan on noudatettava direktiivin 2014/17 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjä käytännesääntöjä.(46) Lisäksi kuluttaja nauttii muissa direktiiveissä kuluttajalle säädetystä suojasta.(47)
C Tarve täsmentää vähennyksen laskentamenetelmä luottosopimuksessa
60. Direktiivin 2014/17 tarkoituksena ei ole, että kuluttaja huolehtii luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun liittyvän vähennyksen laskemisesta. Katson joka tapauksessa, että luotonottajalla on oikeus tietää etukäteen, miten vähennys toteutetaan, ja kun se on toteutettu, tarkistaa, miten se on toteutettu.
61. Direktiivin 2014/17 25 artiklan 4 kohdassa säädetty tietojen antamista koskeva velvollisuus ei takaa yksin tätä oikeutta, sillä kyseinen velvollisuus syntyy vasta, kun kuluttaja ilmoittaa haluavansa maksaa luoton takaisin ennenaikaisesti. ESIS-tietosivuun ei sisälly kirjaimellisesti kuvausta laskentaperusteesta, jota on sovellettava tarvittaessa tehtävään vähennykseen.(48)
62. Unionin tuomioistuin on todennut nyt tarkasteltavaan alaan läheisesti liittyvillä aloilla, kuten direktiivin 2008/48 soveltamisalaan kuuluvalla alalla, seuraavaa:
– Luotonantajan on luovutettava kuluttajalle ”jäljennös luottosopimuksesta ja kaikki luoton takaisinmaksuun liittyvät tiedot, jotka eivät ilmene itse sopimuksesta, mutta jotka ovat tarpeen yhtäältä, jotta voidaan tarkistaa, että luoton kokonaiskustannusten vähennyksenä maksettava rahamäärä, jota kuluttaja voi luoton ennenaikaisen takaisinmaksun perusteella vaatia, on laskettu oikein, ja toisaalta, jotta kuluttaja voi nostaa mahdollisen kanteen tämän määrän takaisin perimiseksi”.(49)
– Luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun perustuvan korvauksen osalta sopimuksessa on ”ilmoitettava kyseisen korvauksen laskentatapa konkreettisesti siten, että keskivertokuluttaja voi ymmärtää sen helposti niin, että hän voi kyseisessä sopimuksessa annettujen tietojen perusteella määrittää ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä maksettavan korvauksen määrän.”(50)
63. Tätä oikeuskäytäntöä voidaan nähdäkseni soveltaa direktiivin 2014/17 25 artiklan 1 kohdan mukaiseen luoton kokonaiskustannuksista tehtävään vähennykseen. Näin kuluttaja tietää jo sopimuksen tehdessään varmuudella, a) että hänellä on oikeus maksaa laina takaisin ennenaikaisesti ja b) miten luoton kokonaiskustannuksia mukautetaan eli mitkä muuttujat otetaan huomioon luoton kokonaiskustannusten mukauttamisessa, jos hän päättää tulevaisuudessa täyttää velvoitteensa ennenaikaisesti.
D Edellä esitettyjen näkökohtien soveltaminen käsiteltävään asiaan
64. Jos unionin tuomioistuin hyväksyy ehdottamani näkemyksen, se voi todeta, ettei direktiivissä 2014/17 suosita (edellytetä tai kielletä) jompaakumpaa laskentaperustetta, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuvaa toisessa ennakkoratkaisukysymyksessään. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaisu on perusteltava näin ollen muulla tavoin.
65. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmaisee ennakkoratkaisupyynnössään ja ennakkoratkaisupyynnön vahvistaessaan kannattavansa vähennystä, joka on ”suhteutettu sen ajan, jona sopimusta ei täytetä (ennenaikaisen takaisinmaksun vuoksi), ja alun perin sovitun voimassaoloajan välisen suhteen perusteella”.(51)
66. Puolan hallituksen mukaan tämä kaava on se, jota Puolan muut tuomioistuimet noudattavat, eikä kansalliseen lainsäädäntöön sisälly säännöstä luoton kokonaiskustannusten mukauttamisen laskemisesta.(52)
67. Vaikka kyseinen laskentakaava voi olla kahdesta esille otetusta yksinkertaisempi tai keskivertokuluttajan(53) kannalta myös helpommin ymmärrettävä, tämä ei kuitenkaan tee siitä ainoaa direktiivin 2014/17 perusteella sallittua kaavaa. Korostan, ettei kyseisessä direktiivissä edellytetä tiettyä vaihtoehtoa, mutta siinä ei myöskään kielletä soveltamasta ”oletusarvoisesti” kaavaa, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa puoltavan.
E Unionin tuomioistuimen tuomion vaikutusten ajallinen rajoittaminen
68. Italian hallituksen mukaan unionin tuomioistuimen ratkaisu, jossa puolletaan tulkintaa, jonka mukaan direktiivin 2014/17 25 artiklassa säädetään yhdestä tai useammasta erityisestä luoton kokonaiskustannuksista tehtävän vähennyksen määrän laskentaperusteesta, voisi johtaa lähitulevaisuudessa kiinteää omaisuutta koskevissa luottosopimuksissa olevien muita laskentaperusteita sisältävien ehtojen pätemättömyyteen tai tehottomuuteen.
69. Kyseisen hallituksen mukaan unionin tuomioistuimen toteamus synnyttäisi tällöin uusia riitoja, joita käsiteltäisiin niin tuomioistuimissa kuin niiden ulkopuolella. Tämän perusteella se pyytää unionin tuomioistuinta rajoittamaan tämän sisältöisen tuomion ajallisia vaikutuksia siten, että sen tehokas vaikutus toteutuu ex nunc.(54)
70. Jos unionin tuomioistuin hyväksyy ehdotukseni, Italian hallituksen pyyntö jää vaille kohdetta. Katson joka tapauksessa, että kyseisen hallituksen pyytämää ajallista rajoittamista ei voida hyväksyä, sillä vastaavalla tavalla kuin asiassa C‑555/21, UniCredit Bank Austria,(55) tässäkään ei ole osoitettu, että rajoittamiselle unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetut edellytykset täyttyvät.(56)
V Ratkaisuehdotus
71. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawien esittämään toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti:
Kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 4.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/ЕU 25 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
siinä ei säädetä konkreettisesta laskentamenetelmästä, jolla luoton kokonaiskustannuksista tulisi vähentää sopimuksen jäljellä olevaan voimassaoloaikaan liittyvät korot ja kustannukset silloin, kun kuluttaja käyttää oikeuttaan täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa kokonaan tai osittain ennen kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymistä.