Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 24.11.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Tributário de Lisboa – Portugali) – SECIL – Companhia Geral de Cal e Cimento SA v. Fazenda Pública
(Asia C-464/14)1
(Ennakkoratkaisupyyntö – Pääomien vapaa liikkuvuus – SEUT 63–SEUT 65 artikla – EY–Tunisia-assosiaatiosopimus – 31, 34 ja 89 artikla – EY–Libanon-assosiaatiosopimus – 31, 33 ja 85 artikla – Yhteisövero – Osingot, jotka on saatu yhtiöltä, joka on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon kuin osingot saava yhtiö – Osingot, jotka on saatu yhtiöltä, joka on sijoittautunut assosiaatiosopimuksen sopimuspuolena olevaan kolmanteen valtioon – Erilainen kohtelu – Rajoitus – Oikeuttaminen – Verovalvonnan tehokkuus – Mahdollisuus vedota SEUT 64 artiklaan EY–Tunisia-assosiaatiosopimuksen ja EY–Libanon-assosiaatiosopimuksen yhteydessä)
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunal Tributário de Lisboa
Pääasian asianosaiset
Kantaja: SECIL – Companhia Geral de Cal e Cimento SA
Vastaaja: Fazenda Pública
Tuomiolauselma
SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa on tulkittava siten, että
Portugaliin sijoittautunut yhtiö, joka saa osinkoja yhtiöiltä, jotka ovat sijoittautuneet Tunisiaan tai Libanoniin, voi vedota SEUT 63 artiklaan riitauttaakseen verokohtelun, jota kyseisessä jäsenvaltiossa sovelletaan mainittuihin osinkoihin ja joka perustuu lainsäädäntöön, jonka tarkoituksena ei ole, että sitä sovelletaan yksinomaan tilanteisiin, joissa osingot saava yhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa osingot jakavaan yhtiöön
sellainen lainsäädäntö, josta on kyse pääasiassa ja jonka mukaan jäsenvaltiossa asuva yhtiö voi vähentää saamansa osingot veronsa perusteesta joko täysimääräisesti tai osittain silloin, kun kyseiset osingot jakaa samassa jäsenvaltiossa asuva yhtiö, mutta ei voi tehdä tällaista vähennystä silloin, kun osingot jakavat yhtiöt asuvat kolmannessa valtiossa, merkitsee jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden väliseen pääomien vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuvaa rajoitusta, joka lähtökohtaisesti kielletään SEUT 63 artiklassa
kieltäytyminen soveltaa veron perusteesta tehtävää täysimääräistä tai osittaista vähennystä, joista säädetään yhteisöverokoodeksin (Código do Imposto sobre o Rendimento das Pessoas Coletivas), sellaisena kuin se oli voimassa vuonna 2009, 46 §:n 1 ja 8 momentissa, voidaan oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, jotka liittyvät tarpeeseen varmistaa verovalvonnan tehokkuus, jos osingot saavan yhtiön asuinjäsenvaltion veroviranomaisten kannalta osoittautuu mahdottomaksi saada kolmannelta valtiolta, jossa kyseiset osingot jakava yhtiö asuu, tietoja, joiden avulla voidaan tarkistaa, että edellytys, joka koskee viimeksi mainitun yhtiön velvollisuutta maksaa veroa, täyttyy
kieltäytymistä soveltaa yhteisöverokoodeksin kyseisen version 46 §:n 11 momentin mukaista osittaista vähennystä ei voida oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, jotka liittyvät tarpeeseen varmistaa verovalvonnan tehokkuus, silloin, kun kyseistä säännöstä voidaan soveltaa tilanteissa, joissa sitä, että osingot jakava yhtiö on velvollinen maksamaan veroa kotivaltiossa, ei voida tarkistaa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä.
SEUT 64 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että
koska veroetuja koskevan säännöstön (Estatuto dos Benefícios Fiscais), sellaisena kuin se oli voimassa vuonna 2009, 41 §:n 5 momentin b kohdassa säädetyn sijoituksiin liittyvän sopimusperusteisten verotuksellisten etujen järjestelmän ja kyseisen lain 42 §:ssä säädetyn Afrikan maista, joiden virallinen kieli on portugali, tai Itä-Timorista peräisin olevia osinkoja koskevan järjestelmän käyttöönotolla ei muutettu oikeudellista sääntelyä, joka koskee Tunisiasta ja Libanonista peräisin olevia osinkoja, mainittujen järjestelmien käyttöönotto ei vaikuttanut siihen, että se, ettei kyseisiin kolmansiin valtioihin sijoittautuneiden yhtiöiden maksamiin osinkoihin sovelleta mahdollisuutta täysimääräiseen tai osittaiseen verovähennykseen, luokitellaan voimassa olevaksi rajoitukseksi
jäsenvaltio luopuu SEUT 64 artiklan 1 kohdassa määrätystä mahdollisuudesta silloin, kun se kumoamatta tai muuttamatta voimassa olevaa lainsäädäntöä muodollisesti tekee assosiaatiosopimuksen kaltaisen kansainvälisen sopimuksen, jonka sellaisessa määräyksessä, jolla on välitön oikeusvaikutus, määrätään tietyn SEUT 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pääomien luokan vapauttamisesta; tällainen muutos sovellettavissa oikeussäännöissä on siltä osin kuin on kyse vaikutuksesta mahdollisuuteen vedota SEUT 64 artiklan 1 kohtaan näin ollen rinnastettava sellaisen uuden lainsäädännön antamiseen, joka perustuu voimassa olevasta lainsäädännöstä poikkeavaan ajatteluun.
Brysselissä 17.7.1995 allekirjoitetun ja Euroopan yhteisön ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön puolesta 26.1.1998 tehdyllä neuvoston ja komission päätöksellä 98/238/EY, EHTY hyväksytyn Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen 34 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että
sillä on välitön oikeusvaikutus ja siihen voidaan vedota sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa ja jossa Portugalissa asuva yhtiö saa Tunisiassa asuvalta yhtiöltä osinkoja sellaisen suoran sijoituksen perusteella, jonka se on tehnyt osingot jakavaan yhtiöön, sellaisen verokohtelun riitauttamiseksi, jota kyseisiin osinkoihin sovelletaan Portugalissa
sellainen lainsäädäntö, josta on kyse pääasiassa ja jonka mukaan jäsenvaltiossa asuva yhtiö voi täysimääräisesti tai osittain vähentää veronsa perusteesta osingot, jotka se saa samassa jäsenvaltiossa asuvalta yhtiöltä, mutta ei voi vähentää osinkoja, jotka se saa Tunisiassa asuvalta yhtiöltä, merkitsee pääomien vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuvaa rajoitusta, joka suorien sijoitusten ja erityisesti niistä saatujen voittojen kotiuttamisen yhteydessä on lähtökohtaisesti kielletty kyseisen sopimuksen 34 artiklan 1 kohdassa
mainitun sopimuksen 89 artikla ei rajoita saman sopimuksen 34 artiklan 1 kohdan vaikutusta sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa
kieltäytyminen soveltaa yhteisöverokoodeksin, sellaisena kuin se oli voimassa vuonna 2009, 46 §:n 1 ja 8 momentin mukaista saatujen osinkojen täysimääräistä tai osittaista vähennystä osingot saavan yhtiön veron perusteesta voidaan oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, jotka liittyvät tarpeeseen varmistaa verovalvonnan tehokkuus, jos osingot saavan yhtiön asuinjäsenvaltion viranomaisten kannalta osoittautuu mahdottomaksi saada Tunisian tasavallalta, jossa kyseiset osingot jakava yhtiö asuu, tietoja, joiden avulla voidaan tarkistaa, että edellytys, joka koskee osingot jakavan yhtiön velvollisuutta maksaa veroa, täyttyy
kieltäytymistä soveltaa yhteisöverokoodeksin kyseisen version 46 §:n 11 momentin mukaista osittaista vähennystä ei voida oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, jotka liittyvät tarpeeseen varmistaa verovalvonnan tehokkuus, silloin, kun kyseistä säännöstä voidaan soveltaa tilanteissa, joissa sitä, että osingot jakava yhtiö on velvollinen maksamaan veroa asuinvaltiossaan Tunisiassa, ei voida tarkistaa, minkä määrittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana.
Luxemburgissa 17.6.2002 allekirjoitetun ja Euroopan yhteisön puolesta 14.2.2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/356/EY hyväksytyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen 31 artiklaa on tulkittava siten, että
sillä on välitön oikeusvaikutus
sellainen tilanne, josta on kyse pääasiassa ja joka koskee sellaisten osinkojen verokohtelua, jotka perustuvat Portugalissa asuvan henkilön Libanoniin tekemiin suoriin sijoituksiin, on mainitun sopimuksen 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tilanne; näin ollen kyseisen sopimuksen 33 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sille, että sopimuksen 31 artiklaan vedotaan tässä tapauksessa
sellainen lainsäädäntö, josta on kyse pääasiassa ja jonka mukaan jäsenvaltiossa asuva yhtiö voi täysimääräisesti tai osittain vähentää veronsa perusteesta osingot, jotka se saa samassa jäsenvaltiossa asuvalta yhtiöltä, mutta ei voi vähentää osinkoja, jotka se saa Libanonissa asuvalta yhtiöltä, merkitsee pääomien vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuvaa rajoitusta, joka on lähtökohtaisesti kielletty kyseisen sopimuksen 31 artiklassa
mainitun sopimuksen 85 artikla ei rajoita mainitun 31 artiklan vaikutusta sellaisessa tilanteessa, josta on kyse pääasiassa
kieltäytyminen soveltaa yhteisöverokoodeksin, sellaisena kuin se oli voimassa vuonna 2009, 46 §:n 1 ja 8 momentin mukaista saatujen osinkojen täysimääräistä tai osittaista vähennystä osingot saavan yhtiön veron perusteesta voidaan oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, jotka liittyvät tarpeeseen varmistaa verovalvonnan tehokkuus, jos osingot saavan yhtiön asuinjäsenvaltion veroviranomaisten kannalta osoittautuu mahdottomaksi saada Libanonin tasavallalta, jossa kyseiset osingot jakava yhtiö asuu, tietoja, joiden avulla voidaan tarkistaa, että edellytys, joka koskee viimeksi mainitun yhtiön velvollisuutta maksaa veroa, täyttyy
kieltäytymistä soveltaa yhteisöverokoodeksin kyseisen version 46 §:n 11 momentin mukaista osittaista vähennystä ei voida oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, jotka liittyvät tarpeeseen varmistaa verovalvonnan tehokkuus, silloin, kun kyseistä säännöstä voidaan soveltaa tilanteissa, joissa sitä, että osingot jakava yhtiö on velvollinen maksamaan veroa asuinvaltiossaan Libanonissa, ei voida tarkistaa, minkä määrittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana.
Siltä osin kuin on kyse seurauksista, joita SEUT 63–SEUT 65 artiklan ja Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen tulkinnalla on pääasian kannalta,
silloin, kun sen jäsenvaltion viranomaiset, jossa osingot saava yhtiö asuu, voivat saada Tunisian tasavallan, jossa osingot jakava yhtiö asuu, viranomaisilta tietoja, joiden avulla ne voivat tarkistaa, että edellytys, joka koskee osingot jakavan yhtiön velvollisuutta maksaa veroa, täyttyy, SEUT 63 ja SEUT 65 artikla ja Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen 34 artiklan 1 kohta ovat esteenä kieltäytymiselle soveltaa yhteisöverokoodeksin, sellaisena kuin se oli voimassa vuonna 2009, 46 §:n 1 momentin tai 46 §:n 8 momentin mukaista saatujen osinkojen täysimääräistä tai osittaista vähentämistä osingot saavan yhtiön veron perusteesta ilman, että Portugalin tasavalta voi tältä osin vedota SEUT 64 artiklan 1 kohtaan
SEUT 63 ja SEUT 65 artikla ja Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen 34 artiklan 1 kohta ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen 31 artikla ovat esteenä kieltäytymiselle soveltaa yhteisöverokoodeksin kyseisen version 46 §:n 11 momentin mukaista saatujen osinkojen osittaista vähentämistä osingot saavan yhtiön veron perusteesta silloin, kun kyseistä säännöstä voidaan soveltaa tilanteissa, joissa sitä, että osingot jakavat yhtiöt ovat velvollisia maksamaan veroa asuinvaltioissaan Tunisiassa tai Libanonissa, ei voida tarkistaa – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä – ilman, että Portugalin tasavalta voi tältä osin vedota SEUT 64 artiklan 1 kohtaan
unionin oikeuden vastaisesti kannetut rahamäärät on palautettava korkoineen verovelvolliselle.
____________1 EUVL C 34, 2.2.2015.