Asia C-583/22 PPU
MV
(Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 12.1.2023
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2008/675/YOS – 3 artiklan 1 kohta – Toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annettujen tuomioiden rinnastamisen periaate – Velvollisuus antaa näille tuomioille vastaavat oikeusvaikutukset kuin aiemmille kansallisille tuomioille – Yhteisen rangaistuksen määräämistä jälkikäteen koskevat kansalliset säännöt – Useita rikoksia – Yhteisen rangaistuksen määrittäminen – Vapaudenmenetyksen käsittävien määräaikaisten rangaistusten 15 vuoden yläraja – 3 artiklan 5 kohta – Poikkeus – Rikos, joka on tehty ennen toisessa jäsenvaltiossa annettujen tuomioiden julistamista tai täytäntöönpanoa
1. Ennakkoratkaisukysymykset – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Edellytykset – Unionin tuomioistuin tutkii viran puolesta – Vapautensa menettänyt henkilö – Pääasian ratkaisu, joka voi vaikuttaa vapaudenmenetykseen
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artikla)
(ks. 38–48 kohta)
2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Langettavien tuomioiden huomioon ottaminen Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä uudessa rikosoikeudenkäynnissä – Puitepäätös 2008/675 – Toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annettujen tuomioiden rinnastamista aiempiin kansallisiin tuomioihin koskeva periaate – Poikkeus – Edellytykset – Uuden prosessin kohtena oleva rikos, joka on tehty ennen toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annettujen tuomioiden julistamista – Näiden tuomioiden huomioon ottaminen, joka estää kansallista tuomioistuinta määräämästä täytäntöönpanokelpoista rangaistusta
(Neuvoston puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan 3 ja 5–8 perustelukappale sekä 3 artiklan 1, 2 ja 5 kohta)
(ks. 50, 51, 55, 58–64 ,66–68, 71 ja 72 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
3. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Langettavien tuomioiden huomioon ottaminen Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä uudessa rikosoikeudenkäynnissä – Puitepäätös 2008/675 –Toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annettujen tuomioiden rinnastamista aiempiin kansallisiin tuomioihin koskeva periaate – Poikkeus – Toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annettujen tuomioiden huomioon ottaminen – Kansallisella tuomioistuimella ei ole velvollisuutta todeta ja perustella konkreettisesti haittaa, joka aiheutuu siitä, että on mahdotonta määrätä jälkikäteen yhteistä rangaistusta, jollaisesta säädetään aiempien kansallisten tuomioiden osalta
(Neuvoston puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 5 kohdan toinen alakohta)
(ks. 74–78 ja 81 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
Tiivistelmä
MV, joka on Ranskan kansalainen, kaappasi 10.10.2003 opiskelijan Saksassa sijaitsevalta yliopistoalueelta ja raiskasi tämän. Vaikka MV:lle ei ollut aiemmin aiemmin annettu rikostuomiota Saksassa, hänet oli sitä vastoin tuomittu useaan otteeseen Ranskassa muun muassa 15 vuoden vapaudenmenetyksen käsittävään rangaistukseen. Ranskan tuomioistuimet olivat antaneet kaikki nämä tuomiot kyseisen päivämäärän jälkeen, ja ne koskivat tekoja, jotka oli tehty ennen lokakuuta 2003.
MV oli Ranskassa vankilassa 17 vuoden ja 9 kuukauden ajan, minkä jälkeen hän luovutettiin Saksan viranomaisille heinäkuussa 2021. Helmikuussa 2022 Landgericht Freiburg im Breisgau (Freiburg im Breisgaun alueellinen alioikeus, Saksa) tuomitsi MV:n tämän Saksassa lokakuussa 2003 tekemästä törkeästä raiskauksesta kuuden vuoden vapaudenmenetyksen käsittävään rangaistukseen. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että MV:n Saksassa tekemät teot huomioon ottaen ”oikeasuhteinen” rangaistus oli seitsemän vuoden vapaudenmenetys. Koska tätä rangaistusta ei ollut mahdollista yhdistää jälkikäteen Ranskassa määrättyihin rangaistuksiin, mainittu tuomioistuin kuitenkin alensi ”kohtuullistamisena” kyseistä rangaistusta yhdellä vuodella.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jolle on tehty tästä tuomiosta Revision-valitus, kysyy lähinnä sitä, onko tuomio yhteensopiva puitepäätöksen 2008/675(1) säännösten kanssa, joissa säädetään yhtäältä muissa jäsenvaltioissa annettujen rikostuomioiden rinnastamista koskevasta periaatteesta(2) ja toisaalta tästä periaatteesta tehtävästä poikkeuksesta(3).
Kyseinen tuomioistuin toteaa, että Ranskassa MV:tä vastaan annetut tuomiot voitaisiin lähtökohtaisesti yhdistää, jos ne rinnastettaisiin Saksassa annettuihin tuomioihin. Kun määrätään yhteinen rangaistus jälkikäteen, on kuitenkin otettava huomioon vapaudenmenetyksen käsittävien määräaikaisten rangaistusten osalta säädetty Saksan oikeuden sääntöjen mukainen 15 vuoden yläraja. MV:lle Ranskassa annettujen tuomioiden rinnastamistapauksessa tämä yläraja olisi jo saavutettu, kun hänet tuomittiin kyseisessä jäsenvaltiossa 15 vuoden vapaudenmenetyksen käsittävään rangaistukseen. Näin ollen hänelle Saksassa määrättyä rangaistusta ei käytännössä voida panna täytäntöön.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee näin ollen unionin tuomioistuimelta, voidaanko edellä mainittua periaatetta soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa. Jos tätä periaatetta ei sovellettaisi, kyseinen tuomioistuin tiedustelee myös, onko kansallisella alueella tehdystä rikoksesta määrättävää rangaistusta määritettäessä todettava ja perusteltava konkreettisesti haitta, joka aiheutuu siitä, ettei ole mahdollista määrätä jälkikäteen yhteistä rangaistusta.
Unionin tuomioistuin täsmentää kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä muissa jäsenvaltioissa annettujen rikostuomioiden rinnastamista toisiinsa koskevan poikkeuksen soveltamisalan, sekä jäsenvaltioiden velvoitteet tämän periaatteen täytäntöönpanossa.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että puitepäätöksen 2008/675(4) nojalla jäsenvaltiolla ei ole velvollisuutta henkilöä vastaan vireille pannussa rikosoikeudenkäynnissä antaa toisessa jäsenvaltiossa kyseistä henkilöä vastaan eri teoista aiemmin annetuille tuomioille vastaavia vaikutuksia kuin yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevan kansallisen oikeuden sääntöjen mukaisesti kyseisessä valtiossa annetuille aiemmille tuomioille, kun yhtäältä kyseisen oikeudenkäynnin kohteena oleva rikos on tehty ennen kuin kyseiset aiemmat tuomiot on annettu ja toisaalta kyseisten aiempien tuomioiden huomioon ottaminen näiden sääntöjen mukaisesti estäisi asiaa käsittelevää kansallista tuomioistuinta määräämästä rangaistusta, joka voidaan panna täytäntöön kyseessä olevaa henkilöä vastaan.
Tähän päätelmään päätyäkseen unionin tuomioistuin muistuttaa aluksi, että kyseisessä puitepäätöksessä(5) velvoitetaan lähtökohtaisesti jäsenvaltiot ottamaan henkilöä vastaan vireille pannussa rikosprosessissa huomioon toisessa jäsenvaltiossa samalle henkilölle eri teoista annetut aiemmat tuomiot. Tätä periaatetta koskevan poikkeuksen(6) johdosta on kuitenkin niin, että jos rikos, jota uusi prosessi koskee, oli tehty ennen kuin aiempi tuomio oli määrätty tai pantu täysimääräisesti täytäntöön jäsenvaltiot eivät ole velvollisia soveltamaan rangaistusten määräämistä koskevia kansallisia sääntöjään, jos niiden soveltaminen sellaisenaan ulkomailla annettuihin tuomioihin rajoittaisi tuomaria tämän määrätessä rangaistuksen uudessa prosessissa.
Unionin tuomioistuin toteaa tämän jälkeen, että koska tässä poikkeuksessa säädetty ajallinen edellytys täyttyy pääasian olosuhteissa, niihin voidaan soveltaa tätä poikkeusta. Unionin tuomioistuin täsmentää tältä osin yhtäältä, että Saksan oikeuden säännöt, jotka koskevat yhteisen rangaistuksen määräämistä, ovat ”rangaistusten määräämistä koskevia kansallisia sääntöjä” ja toisaalta, että näiden sääntöjen soveltaminen Ranskassa annettuihin aiempiin tuomioihin estäisi kansallista tuomioistuinta määräämästä rangaistusta, joka voidaan panna täytäntöön. Näin ollen pääasian olosuhteissa se, että Ranskassa annetuilla aiemmilla tuomioilla on vastaavat vaikutukset kuin aiemmilla kansallisilla tuomioilla, ”rajoittaisi tuomaria tämän määrätessä rangaistuksen uudessa prosessissa”. Näin ollen kyseistä poikkeusta voidaan soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, ja se vapauttaa kansallisen tuomioistuimen velvollisuudesta antaa Ranskassa annetuille aiemmille tuomioille vastaavat vaikutukset kuin kansallisille tuomioille yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevien sääntöjen mukaisesti.
Toiseksi unionin tuomioistuin toteaa, että toisessa jäsenvaltiossa annettujen aiempien tuomioiden huomioon ottaminen kyseisessä puitepäätöksessä 2008/675(7) tarkoitetulla tavalla ei edellytä, että kansallinen tuomioistuin toteaa ja perustelee konkreettisesti haitan, joka aiheutuu siitä, että on mahdotonta määrätä jälkikäteen yhteistä rangaistusta, jollaisesta säädetään aiempien kansallisten tuomioiden osalta
Unionin tuomioistuin korostaa tältä osin, että kaikissa edellä mainitun poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvissa rikosoikeudenkäynneissä jäsenvaltioiden on varmistettava, että ”niiden tuomioistuimet voivat – – muulla tavoin ottaa huomioon toisessa jäsenvaltiossa annetut aiemmat tuomiot”. Säännöksestä, jossa kyseisestä poikkeuksesta säädetään, ei kuitenkaan voida johtaa mitään velvollisuutta niiden konkreettisten aineellisten tai menettelyllisten yksityiskohtaisten sääntöjen osalta, joita kansallisten tuomioistuinten on tältä osin noudatettava. Näin ollen kyseisestä säännöksestä ei voida päätellä, että tosiseikkojen osalta toimivaltaisella tuomioistuimella olisi velvollisuus laskea nyt käsiteltävässä asiassa numeerisesti haitta, joka johtuu siitä, ettei kansallisten tuomioiden osalta säädettyjä yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevia kansallisia sääntöjä ole mahdollista soveltaa eikä vähentää tämän jälkeen rangaistusta tämän laskennan perusteella.