JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
25 päivänä heinäkuuta 2018(1)
Asia C-265/17 P
Euroopan komissio
vastaan
United Parcel Service, Inc.
Muutoksenhaku – Kilpailu – Yrityskeskittymien valvonta – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tulla kuulluksi – Tilaisuus esittää huomautuksia – Ekonometrinen analyysi – Keskittymän hintavaikutuksia koskeva malli – Keskittymän hintavaikutuksia koskevaan malliin tehdyt olennaiset muutokset vireillä olevan hallinnollisen menettelyn aikana – Pienpakettien kansainvälisten pikatoimituspalvelujen markkinat ETA-alueella – Asetuksen (EY) N:o 139/2004 18 artikla – Asetuksen (EY) N:o 802/2004 13 ja 17 artikla
I Johdanto
1. Euroopan komission kilpailuviranomaisena toteuttamille yrityskeskittymien valvontamenettelyille on usein ominaista, että tarkasteltavat taloudelliset asiayhteydet ovat hyvin monimutkaisia. Arvioitaessa, johtaisiko suunniteltu yrityskeskittymä tehokkaan kilpailun olennaiseen estymiseen, on toisinaan tehtävä vaikeita ennusteita markkinoiden odotetusta kehityksestä. Komissio käyttää tähän tarkoituksenmukaisissa tapauksissa ekonometristä mallia. Se tukeutui tällaiseen malliin myös nyt käsiteltävässä asiassa kieltääkseen United Parcel Service Inc:tä (UPS) ostamasta pakettijakelupalvelua TNT Express N.V:tä (TNT).
2. Komissio ja UPS ovat nyt erimielisiä siitä, mitä menettelyllisiä takeita kilpailuviranomaisten olisi noudatettava tällaisia ekonometrisiä analyyseja käytettäessä. Konkreettisesti kyse on siitä, saiko komissio tehdä vireillä olleen hallinnollisen menettelyn aikana olennaisia muutoksia sen käyttämään ekonometriseen malliin – niin kutsuttuun keskittymän hintavaikutuksia koskevaan malliin – ilmoittamatta siitä UPS:lle ja antamatta yritykselle tilaisuutta esittää huomautuksia.
3. UPS voitti asian ensimmäisessä oikeusasteessa. Keskittymän toteamisesta sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltumattomaksi 30.1.2013 annettu komission päätös(2) (jäljempänä myös riidanalainen päätös) todettiin mitättömäksi unionin yleisen tuomioistuimen 7.3.2017 antamalla tuomiolla(3) (jäljempänä myös (valituksenalainen tuomio), sillä UPS:n puolustautumisoikeuksia oli loukattu. Komissio teki tuomiosta nyt käsiteltävän valituksen.
4. Valituksen hyväksymisen kannalta on ratkaisevaa, minkälainen ulottuvuus yrityksen puolustautumisoikeuksille on annettava yrityskeskittymien valvontamenettelyssä. Edellyttävätkö puolustautumisoikeudet, että yritykselle on ilmoitettava ekonometrisiin malleihin vireillä olevan hallinnollisen menettelyn aikana tehdyistä olennaisista muutoksista ja että sitä on kuultava niistä, ennen kuin keskittymä kielletään?
5. Käsiteltävä asia osoittaa jälleen kerran, minkälaisia haasteita kilpailuviranomaiset kohtaavat, kun niiden on tehtävä taloudellinen analyysi noudattaen samalla oikeudellisia vaatimuksia. Riippumatta siitä, mihin ratkaisuun unionin tuomioistuin päätyy tässä menettelyssä, sen tuomiolla on merkitystä nyt käsiteltävän asian lisäksi paitsi komission myös kansallisten kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten tulevalle hallintokäytännölle monimutkaisissa yrityskeskittymien valvontamenettelyissä, sillä viimeksi mainitut noudattavat usein yrityskeskittymien valvonnassa tiukasti unionissa sovellettavia vaatimuksia.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
6. Käsiteltävää asiaa koskevat oikeussäännöt perustuvat primaarioikeuden tasolla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaan ja johdetun oikeuden tasolla EY:n sulautuma-asetuksen(4) (jäljempänä sulautuma-asetus) 18 artiklaan. Lisäksi on otettava huomioon sulautuma-asetuksen täytäntöönpanosta annettu asetus(5) ja erityisesti sen 13 ja 17 artikla.
A Sulautuma-asetus
7. Sulautuma-asetuksen 18 artikla koskee asianosaisten ja kolmansien kuulemista ja siinä säädetään muun muassa seuraavaa:
”1. Ennen 6 artiklan 3 kohdassa, 7 artiklan 3 kohdassa, 8 artiklan 2–6 kohdassa sekä 14 ja 15 artiklassa tarkoitetun päätöksen tekemistä komission on menettelyn jokaisessa vaiheessa neuvoa-antavan komitean kuulemiseen asti varattava niille henkilöille, yrityksille ja yritysten yhteenliittymille, joita asia koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä.
2. – –
3. Komissio saa perustaa päätöksensä vain niihin väitteisiin, joista osapuolet ovat voineet esittää huomautuksensa. Menettelyssä on täysimääräisesti taattava puolustautumisoikeudet. Ainakin välittömillä asianosaisilla on oltava tilaisuus tutustua asiakirjavihkoon rajoituksin, jotka johtuvat yritysten oikeutetuista eduista sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta.
4. – –”
B Sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetus
8. Sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen IV luvussa, jonka otsikko on ”Oikeus tulla kuulluksi; kuuleminen”, olevan 13 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Komissio ilmoittaa kirjallisesti väitteensä ilmoituksen tekijöille.
Ilmoittaessaan väitteensä komissio asettaa määräajan, jonka kuluessa ilmoituksen tekijät voivat esittää sille huomautuksensa kirjallisesti.
– –”
9. Lopuksi sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen V luvussa, jonka otsikko on ”Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ja luottamuksellisen tietojen käsittely”, olevassa 17 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Komissio myöntää pyynnöstä niille osapuolille, joille se on osoittanut väitetiedoksiannon, oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon, jotta ne voivat käyttää puolustautumisoikeuksiaan. Oikeus myönnetään väitetiedoksiannon ilmoittamisen jälkeen.
2. – –
3. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ei ulotu luottamuksellisiin tietoihin eikä komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sisäisiin asiakirjoihin. – –
4. – –”
III Asian tausta
10. UPS ja TNT toimivat erikoistuneiden kuljetus- ja logistiikkapalvelujen alalla maailmanlaajuisesti. Ne toimivat Euroopan talousalueella pienpakettien kansainvälisten pikatoimituspalvelujen markkinoilla.
A Hallinnollinen menettely
11. UPS ilmoitti 15.6.2012 komissiolle sulautuma-asetuksen ja sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti suunnitelmastaan ostaa TNT.
12. Komissio totesi 30.1.2013 antamassaan riidanalaisessa päätöksessä, ettei yrityskauppa soveltunut sisämarkkinoille ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen toimintaan, koska se estäisi olennaisesti tehokasta kilpailua ETA-alueen 15 jäsenvaltiossa pienpakettien kansainvälisten pikatoimituspalvelujen markkinoilla.
13. Riidanalaisen päätöksen perustana oleva komission ennuste, jonka mukaan kilpailun odotetaan estyvän vaikutusalaan kuuluvilla markkinoilla, perustui olennaisesti keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin avulla tehtyyn ekonometriseen analyysiin. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamusten mukaan keskittymän hintavaikutuksia koskeva malli, jota komissio lopulta käytti, poikkesi kuitenkin sen perustana olevien muuttujien osalta (niin kutsutut epäjatkuvat muuttujat tai jatkuvat muuttujat) merkittävästi malleista, joista oli keskusteltu UPS:n kanssa hallinnollisen menettelyn aikana.(6) Kuten unionin yleinen tuomioistuin lisäksi toteaa, komissio ei antanut UPS:lle tilaisuutta ilmaista hallinnollisessa menettelyssä näkemystään keskittymän hintavaikutuksia koskevaan malliin tehdyistä olennaisista muutoksista.(7)
B Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinmenettely
14. UPS nosti 5.4.2013 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen riidanalaisesta päätöksestä. Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 21.10.2013 FedEx Corp:n (FedEx) väliintulijaksi ensimmäisessä oikeusasteessa tukemaan komission vaatimuksia.
15. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 7.3.2017 nyt valituksenalaisella tuomiolla komission riidanalaisen päätöksen ja velvoitti komission maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa sekä UPS:n oikeudenkäyntikulut, kun taas FedEx velvoitettiin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
16. Riidanalaisen päätöksen kumoaminen perustui pelkästään siihen seikkaan, ettei komissio ollut välittänyt UPS:lle lopullista versiota käyttämästään keskittymän hintavaikutuksia koskevasta mallista,(8) vaikka se oli valinnut ekonometrisen mallinsa lopullisen version jo 21.11.2012 eli yli kaksi kuukautta ennen, kuin riidanalainen päätös annettiin,(9) ja vaikka alkuperäiseen versioon tehdyt muutokset eivät olleet vähäisiä(10). Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tällä loukattiin UPS:n puolustautumisoikeuksia.(11)
IV Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa
17. Komissio teki 16.5.2017 päivätyllä kirjelmällä unionin yleisen tuomioistuimen 7.3.2017 antamasta tuomiosta nyt käsiteltävän valituksen. Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
– kumoaa tuomion,
– palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja
– päättää oikeudenkäyntikuluista myöhemmin.
18. UPS puolestaan vaatii, että unionin tuomioistuin
– jättää valituksen osittain tutkimatta tai toteaa sen tehottomaksi,
– hylkää valituksen, siltä osin kuin se otetaan tutkittavaksi ja on pätevä, ja toissijaisesti ratkaisee asian siten, että se pysyttää valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman ja korvaa tuomion perustelut, sekä
– velvoittaa komission ja mahdollisen väliintulijan korvaamaan tästä muutoksenhakumenettelystä ja ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet kulut.
19. Komission valitusta käsiteltiin kirjallisesti unionin tuomioistuimessa. FedEx ei osallistunut valituksen käsittelyyn.
V Arviointi
20. Ensimmäiseksi on selvennettävä, että ekonometrisen analyysin käytön tarkoituksenmukaisuus ja komission kyseistä analyysia varten käyttämän keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin sisällön oikeellisuus eivät ole tämän muutoksenhakumenettelyn kohteena. Siltä osin kuin asianosaiset päätyvät kirjelmiensä eri kohdissa tarkastelemaan sitä, onko komissio toiminut ekonometrian näkökannalta lege artis, tällä ei ole selvää lisäarvoa nyt käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.
21. En näin ollen syvenny jäljempänä enää tähän näkökohtaan, vaan tarkastelen erityisesti menettelyoikeudellisia takeita, jotka liittyvät ekonometristen analyysien käyttöön yrityskeskittymien valvontamenettelyssä ja joihin liittyvä ongelma on tuotu esiin nyt käsiteltävässä asiassa.
A Alustavat menettelylliset kysymykset
22. UPS esittää vastineessaan kolme alustavaa menettelyllistä kysymystä, jotka sen mukaan tukevat sitä näkemystä, että komission valitus on jätettävä osittain tutkimatta ja todettava osittain tehottomaksi (ranskaksi ”inopérant”) ja että asia olisi joka tapauksessa ratkaistava lopullisesti palauttamatta sitä unionin yleiseen tuomioistuimeen.
23. UPS väittää ensinnäkin, että komissio haluaa, että unionin tuomioistuin arvioi uudelleen tosiseikat, joita ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voida tutkia muutoksenhakuvaiheessa, ellei tosiseikastoa ja todistusaineistoa ole otettu huomioon vääristyneellä tavalla.(12)
24. Tämä UPS:n väite ei vakuuta. Komissio ei missään tapauksessa rajoitu kyseenalaistamaan tässä ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikaston ja todistusaineiston arviointia. Komissio pikemminkin esittää todellisen oikeudellisen kysymyksen, joka koskee yrityksen puolustautumisoikeuksien ulottuvuutta unionin yrityskeskittymien valvontamenettelyssä. Tässä yhteydessä komissio kyseenalaistaa varsinkin tosiseikaston oikeudellisen luonnehdinnan unionin yleisessä tuomioistuimessa. Kyse on ennen kaikkea siitä, saattoiko unionin yleinen tuomioistuin päätellä perustellusti, että puolustautumisoikeuksia on loukattu sen perusteella, ettei UPS:ää kuultu keskittymän hintavaikutuksia koskevasta lopullisesta mallista. Unionin tuomioistuimen on tarkasteltava tätä kysymystä muutoksenhakuasteessa.(13)
25. UPS toteaa toiseksi, että tässä asiassa komissio ainoastaan toistaa ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä väitteet, joita ei myöskään voida ottaa tutkittavaksi muutoksenhakuvaiheessa.
26. Myös tämä UPS:n väite on kuitenkin hylättävä. Kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, muutoksenhakumenettelyn tarkoitus jäisi osaksi toteutumatta, jollei asianosainen voisi perustaa valitustaan perusteluihin, jotka on esitetty jo ensimmäisessä oikeusasteessa.(14) Pitää kuitenkin paikkansa, että valittajaa voidaan tässä yhteydessä vaatia tarkastelemaan konkreettisesti ensimmäisessä oikeusasteessa annettua tuomiota.(15) Komissio tekee valituksessaan juuri näin, joskaan ei erityisen jäsennellysti. Komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, ettei tämä ole tarkastellut riittävästi sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä perusteluja eikä ottanut huomioon oikeustilaa puolustautumisoikeuksien osalta. Tällaiset väitteet voidaan hyvinkin ottaa tutkittavaksi muutoksenhakuvaiheessa.
27. UPS katsoo kolmanneksi, että komission valitus on tehoton, sillä riidanalainen päätös on kumottava myös muista syistä kuin unionin yleisessä tuomioistuimessa todetun puolustautumisoikeuksien loukkaamisen vuoksi. UPS viittaa erityisesti muutamiin puutteellisiin perusteluihin, jotka sen mukaan rasittavat riidanalaista päätöstä.
28. Tältä osin on tuotava esiin kaksi seikkaa. Ensinnäkin se, onko valitus kokonaan tai osittain tehoton, viittaa siihen, voiko valitus menestyä.(16) Siksi sitä ei voida tarkastella ottamatta huomioon valituksessa esiin tuotujen yksittäisten väitteiden paikkansapitävyyttä. Toiseksi UPS väittämä perustelujen puutteellisuus, joka sen mukaan rasittaa riidanalaista päätöstä, ei ollut unionin yleisessä tuomioistuimessa tarkastellun valituksenalaisen tuomion kohteena. Unionin tuomioistuin arvioi muutoksenhaun yhteydessä ainoastaan sitä oikeudellista ratkaisua, jonka ensimmäisen asteen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyssä asiassa.(17)
29. Valitus voidaan näin ollen ottaa kaikilta osin tutkittavaksi ja, jos se osoittautuu perustelluksi, se voi hyvinkin johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen ja asian palauttamiseen unionin yleiseen tuomioistuimeen.
B Valituksen perusteltavuus
30. Komission ja UPS:n välisen riita-asian asiasisältö liittyy lähinnä siihen, oliko UPS:lle oikeudellisesti välttämätöntä tiedottaa hallinnollisen menettelyn aikana keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin muuttamisesta ja antaa yritykselle tilaisuus esittää siitä huomauksia, kuten unionin yleinen tuomioistuimen tuomiossa todetaan.
31. Komissio kiistää tämän ja esittää tässä yhteydessä valituksenalaisesta tuomiosta erilaisia moitteita, jotka sisältyvät neljään eri valitusperusteeseen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei näitä neljää valitusperustetta ole jäsennelty kovin selkeästi ja että ne ovat lisäksi monilta osin päällekkäisiä. Siksi ehdotan unionin tuomioistuimelle, että komission väitteet luokitellaan kolmeen laajempaan aihealueeseen:
– puolustautumisoikeudet (ks. tästä myös 1 luku),
– puolustautumisoikeuksien mahdollisen loukkaamisen vaikutukset (ks. tästä jäljempänä 2 luku) ja
– ensimmäisen oikeusasteen tuomion perusteluja koskevat vaatimukset (ks. tästä lopuksi 3 luku),
ja tässä yhteydessä tarkastelun painopiste on puolustautumisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.
1 Puolustautumisoikeudet
32. Komission ensisijainen väite, joka on esitetty erityisesti sen ensimmäisen valitusperusteen toisessa ja kolmannessa osassa, koskee unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan UPS:n puolustautumisoikeuksia olisi loukattu.(18) Komissio toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että puolustautumisoikeuksia on loukattu.
33. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä periaate, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia on kunnioitettava missä tahansa menettelyssä, joka voi päättyä kyseisen henkilön kannalta kielteiseen päätökseen, on unionin oikeuden yleinen, jopa perustavanlaatuinen periaate.(19) Tämä periaate liittyy hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen, joka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa.(20)
34. Komission toteuttamaa yrityskeskittymien valvontamenettelyä varten asianomaisen yrityksen puolustautumisoikeudet määritetään tässä merkityksellisin osin sulautuma-asetuksen 18 artiklassa ja sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen 13 artiklassa. Sulautuma-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan komission on varattava yrityksille, joita asia koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä. Sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että nämä väitteet on esitettävä asianomaisille yrityksille kirjallisesti. Sulautuma-asetuksen 18 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä täsmennetään, että yrityskeskittymien valvontamenettelyssä komissio saa perustaa asianosaiselle haitallisen päätöksensä vain niihin väitteisiin, joista asianosaiset ovat voineet esittää huomautuksensa.
35. Jäljempänä arvioin komission väitteiden pohjalta ensinnäkin sitä, sovelletaanko puolustautumisoikeuksia ylipäätään ekonometrisiin analyyseihin (ks. tästä myös a kohta), ja toiseksi, jos tähän vastataan myöntävästi, mitä vaatimuksia puolustautumisoikeuksien perusteella on sovellettava tällaisten analyysien tekemiseen (ks. tästä jäljempänä b kohta).
a) Puolustautumisoikeuksien soveltaminen ekonometrisiin analyyseihin
36. Asianosaiset esittävät ensin pitkälliset perustelut sille, sovelletaanko puolustautumisoikeuksia tässä kyseessä olevan keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin kaltaiseen ekonometriseen malliin. Komissio väittää, että tällaisessa mallissa on kyse ainoastaan välineestä, jonka avulla kilpailuviranomaiset voivat arvioida sulautuman kilpailuvaikutuksia ja josta asianomaisia yrityksiä ei tarvitse kuulla erikseen, kun taas UPS katsoo, että ekonometrinen malli perustuu tosiseikkoihin ja todisteisiin, joista yritykset voivat ilman muuta esittää huomautuksia.
37. Vaikuttaa siltä, että ekonometrisen mallin luokittelu jompaankumpaan luokkaan on toissijainen kysymys, jolla ei ole merkitystä nyt käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.
38. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöille, joille päätös on osoitettu ja joiden etuihin se merkittävästi vaikuttaa, on annettava tilaisuus esittää asianmukaisesti kantansa niistä seikoista, joita on käytetty heitä vastaan kyseisen päätöksen perustelemiseksi.(21)
39. Nyt kyseessä olevan keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin kaltaisessa ekonometrisessa mallissa kyse on epäilemättä seikasta, johon komissio on tukeutunut hyvin ratkaisevasti kilpailuoikeudellisessa analyysissään ennen riidanalaisen päätöksen antamista. Sulautuma-asetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohdan sanamuotoa mukaillen: Komission suunniteltua yrityskeskittymää vastaan esittämät väitteet perustuivat olennaisesti kyseiseen malliin. Näissä olosuhteissa vaikuttaa mielestäni itsestään selvältä, että UPS:n puolustautumisoikeuksien varmistamiseksi komissio oli velvollinen antamaan UPS:lle tilaisuuden ilmaista asianmukaisesti näkemyksensä tästä keskittymän hintavaikutuksia koskevasta mallista. Näin on erityisesti, kun otetaan huomioon, että tällainen ekonometrinen malli – kuten nyt tarkasteltava tapaus osoittaa selvästi – voi johtaa hyvin erilaisiin tuloksiin sen mukaan, miten malli konkreettisesti laaditaan ja miten sitä sovelletaan.
40. On myös turhaa pohtia sitä, onko käytetty ekonometrinen malli asianomaista vastaan vai sen puolesta puhuva seikka.(22) Puolustautumisoikeuksien varmistamiseksi on välttämätöntä, että asianomaisille yrityksille annetaan tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä kaikista seikoista, joihin komissio aikoo tukeutua yrityskeskittymää koskevassa päätöksessään. Asianomainen yritys itse, ei komissio, arvioi, voiko asiakirja-aineiston jokin tietty seikka olla hyödyllinen yrityksen puolustuksen kannalta.(23) Jotta yritys voi tehdä tämän valinnan, sen tietoon on saatettava poikkeuksetta kaikki seikat, joihin komissio aikoo tukeutua. Tämän lisäksi sen saataville on asetettava kaikki komission kyseisessä yrityskeskittymien valvontamenettelyssä havaitsemat seikat, eli viime kädessä myös sellaiset seikat, joihin komissio ei itse ehkä halua tukeutua.
41. Lopuksi on todettava, että komission esittämä väite, jonka mukaan sen ekonometriset analyysit ovat sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja sisäisiä asiakirjoja, joita sen ei tarvitse saattaa asianomaisen yrityksen tietoon – varsinkaan ennen yrityskeskittymää koskevan päätöksen antamista – ei ole kovin vakuuttava.
42. Yrityskeskittymien valvonnan kaltaisella alalla, jolla komissiolla on laaja harkintavalta, menettelyllisten takeiden noudattamisella on erityinen merkitys.(24) Puolustautumisoikeudet menettäisivät merkityksensä, jos komissio jättäisi asianomaisille yrityksille epäselviksi olennaiset päätelmät ja laskelmat, joihin sen ennusteet keskittymähankkeesta johtuvasta tehokkaan kilpailun olennaisesta estymisestä perustuvat. Tällöin yritykset eivät voisi esittää näkemystään asianmukaisesti.(25)
43. Perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon edellyttää lisäksi, että komissio käsittelee asian oikeudenmukaisesti. Olisi selvästi tämän oikeudenmukaista käsittelyä koskevan perusedellytyksen vastaista, jos asianomaisten yritysten olisi lopulta jouduttava arvaamaan, mitä vastaan niiden on puolustauduttava.
44. Komissio huomauttaa vielä, että asianomaiset yritykset voivat tarvittaessa vedota kuulemismenettelystä vastaavaan neuvonantajaan ja pyytää tältä näkemystä tietyistä asiakirjoista, jotka niiltä on evätty. Myös tämä väite on kuitenkin hylättävä. Sulautuma-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan nojalla kilpailuviranomaisella on lakiin perustuva velvollisuus varata oma-aloitteisesti niille yrityksille, joita asia koskee, tilaisuus esittää huomatuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä ja selventää niille väitteiden taustalla olevia olennaisia päätelmiä ja laskelmia – käytetyt muuttujat mukaan luettuina. Yritysten ei missään nimessä tarvitse olla asiassa aloitteellinen eikä etenkään esittää sitä koskevaa pyyntöä.
45. Edellä esitetyn perusteella tässä kyseessä olevan kaltainen keskittymän hintavaikutuksia koskeva malli kuuluu näin ollen selvästi puolustautumisoikeuksien soveltamisalaan. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen ole tehnyt minkäänlaista oikeudellista virhettä tältä osin.
b) Puolustautumisoikeuksista johtuvat vaatimukset
46. Toiseksi asianosaiset ovat täysin erimielisiä siitä, mitä vaatimuksia puolustautumisoikeuksista tarkkaan ottaen seuraa, jos komissio haluaa tässä kyseessä olevan riidanalaisen päätöksen kaltaisessa yrityskeskittymää koskevassa päätöksessä tukeutua ekonometriseen analyysiin. Riitakysymyksessä kyse on ennen kaikkea siitä, onko joka tapauksessa välttämätöntä tiedottaa asianomaisille yrityksille ekonometrisen mallin lopullisesta versiosta ja antaa niille tilaisuus esittää huomautuksia, ennen kuin komissio tekee menettelyn päättävän päätöksensä.
– Komission väite, jonka mukaan yrityskeskittymää koskeva päätös voi poiketa aiemmasta väitetiedoksiannosta
47. Komissio muistuttaa ensinnäkin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä(26), jonka mukaan kilpailuasioissa menettelyn päättävän päätöksen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen ei tarvitse vastata kaikilta osin aiempaa väitetiedoksiantoa, eikä mahdollisia poikkeamia tästä tiedoksiannosta tarvitse myöskään perustella tarkemmin. Se pyrkii argumentoimaan kyseisen oikeuskäytännön perusteella, että yrityskeskittymien valvontamenettelyssä kilpailuviranomainen ei ole velvollinen tiedottamaan asianomaiselle yritykselle etukäteen käyttämänsä ekonometrisen mallin lopullisesta versiosta eikä kuulemaan sitä kyseisestä mallista.
48. Tämä väite ei vakuuta minua. Pitää paikkansa, että kilpailuasioita koskevissa menettelyissä väitetiedoksianto on luonteeltaan vain alustava ja että menettelyn päättävä päätös voi poiketa siitä ilman tarkempia perusteluja.(27) On kuitenkin itsestään selvää, että tällaiset poikkeamat ovat sallittuja vain puolustautumisoikeuksien rajoissa.
49. Jos komissio poikkeaa väitetiedoksiannosta asianomaisen yrityksen hyödyksi luopumalla yksittäisistä väitteistä, sen ei luonnollisestikaan tarvitse kuulla yritystä uudelleen. Tämä pätee myös silloin, kun komissio täsmentää tai kehittelee edelleen väitteitään yrityksen esittämien vastaväitteiden perusteella. Jos komissio kuitenkin poikkeaa väitetiedoksiannosta asianomaisen yrityksen haitaksi esittämällä kokonaan uusia seikkoja, teorioita tai laskentamalleja, joista se ei ole vielä kuullut yritystä, komissio on velvollinen antamaan yritykselle tilaisuuden esittää huomautuksia. Komissio saa nimittäin perustaa menettelyn päättävän päätöksensä vain niihin väitteisiin, joista osapuolet ovat voineet esittää huomautuksensa (sulautuma-asetuksen 18 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke).(28)
50. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut,(29) komission riidanalaisen päätöksen perustana olevan ekonometrisen mallin ja sen mallin, josta se oli aiemmin keskustellut UPS:n kanssa, välillä olevia eroja – jotka liittyvät ekonometrisissä laskelmissa käytettyihin muuttujiin – ei voida pitää vähäisinä. Komission on pitäydyttävä tässä toteamuksessa, eikä se ole väittänyt tältä osin, että tosiseikasto tai todistusaineisto olisi otettu vääristyneellä tavalla huomioon.
51. Näin ollen on selvää, että riidanalaisessa päätöksessä komissio tukeutui muihin väitteisiin kuin niihin, joista UPS oli esittänyt huomautuksensa. Komissio on saattanut pitäytyä tämän seurauksena ennusteessaan, jonka mukaan tehokas kilpailu estyy olennaisesti ja hinnat nousevat useissa jäsenvaltioissa, ja näin ollen keskittymähanketta koskevassa kielteisessä yleisarviossaan.
52. Tästä näkökulmasta unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen ole tehnyt oikeudellista virhettä.
– Yrityskeskittymien valvonnan erityispiirteet ja niiden vaikutukset puolustautumisoikeuksiin
53. Komissio korostaa yrityskeskittymien valvonnan erityispiirteitä unionin tasolla. Se tuo esiin, että yrityskeskittymien valvontamenettelylle on luonteenomaista nopean ratkaisutoiminnan tarve, joka ilmenee erityisesti tiukkoina määräaikoina.(30) Se päättelee tämän perusteella, että yrityskeskittymien valvontamenettelyssä olisi pyrittävä välttämään, että komissio ja asianomaiset yritykset käyvät pitkittyneitä keskusteluja sovellettavasta ekonometrisestä mallista.
54. Pitää paikkansa, että unionin kilpailuviranomaisiin yrityskeskittymien valvonnassa kohdistuvat rasitteet (varsinkin tiukat määräajat mutta myös rajalliset resurssit) vaikuttavat eittämättä siihen, miten asianomaiset yritykset käyttävät puolustautumisoikeuksiaan.
55. Siksi asianomaiset yritykset voivat odottaa vain lyhyttä ja tiivistä kuvausta komission käyttämän ekonometrisen mallin sisällöstä. Tämä kuvaus on laadittava siten, että ekonometrisiin kysymyksiin perehtynyt asiantunteva henkilö ymmärtää tekstin ongelmitta.
56. Se ei saa muistuttaa ajallisesti pingispeliä, jossa yritykset esittävät yhä uusia epäilyksiä komission suosimasta ekonometrisestä mallista, minkä jälkeen komission pitäisi antaa niille jälleen tilaisuus esittää huomautuksia tämän mallin uusista versioista.
57. Lisään tähän kuitenkin, että yrityskeskittymien valvontamenettelyyn liittyvistä kiistattomista rajoitteista huolimatta asianomaisille yrityksille on aina annettava riittävät mahdollisuudet puolustautua eikä niiden puolustautumisoikeuksien olennaiseen sisältöön saa puuttua.(31) Pyrkimystä ottaa taloudelliset tiedot paremmin huomioon kilpailuasioiden arvioinnissa ei pidä toteuttaa menettelyllisten perustakeiden kustannuksella.
58. Näin ollen, kun komissio päättää tehdä kilpailumenettelyssä monimutkaisia taloudellisia analyyseja voimakkaammin taloustieteeseen pohjautuvaa lähestymistapaa (”more economic approach”) noudattaen, on ensinnäkin sen vastuulla, että nämä analyysit tehdään huolellisesti ja puolueettomasti(32) mutta myös niin hyvissä ajoin, että ne voidaan sisällyttää ongelmitta unionin lainsäätäjän vahvistamaan menettelyyn.
59. Komission käyttämästä ekonometrisestä mallista on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaisille yrityksille väitetiedoksiannossa sulautuma-asetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä sulautuma-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen 13 artiklan 1 mukaisesti, ja sen pääkohtia on selvennettävä. Komission teettämien selvitysten ja sen asianomaisten yritysten kanssa mahdollisesti käymien keskustelujen pohjalta tehtävä mallin välttämätön hienosäätäminen on saatettava loppuun väitetiedoksiantoon mennessä. Kun asianomaiset yritykset vastaavat väitetiedoksiantoon, niillä on tällöin tilaisuus esittää huomautuksensa myös komission käyttämästä ekonometrisestä mallista.
60. Jos komissio päättää käyttämänsä ekonometrisen mallin lopullisesta versiosta poikkeuksellisesti vasta myöhempänä ajankohtana, tämä viivästys ei saa heikentää asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksia. Tällaisessa tilanteessa komission on pikemminkin kuultava asianomaisia yrityksiä vielä erikseen kyseisestä näkökohdasta, paitsi jos lopullinen versio ei enää poikkea merkittävästi yritysten kanssa aiemmin tarkastelluista versioista tai jos kyseisiä versioita on ainoastaan kehitelty edelleen yrityksen esittämien väitteiden perusteella.(33)
61. Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan keskittymän hintavaikutuksia koskeva lopullinen malli, joka poikkesi käytettyjen muuttujien osalta merkittävästi aiemmista versioista,(34) oli unionin yleisen tuomioistuimen mukaan saatavilla 21.11.2012 lähtien.(35) Komissio ei ole esittänyt näyttöä siitä, mitkä ovat ne yrityskeskittymien valvontamenettelyyn liittyvät konkreettiset rasitteet, joiden vuoksi sen oli käytännössä mahdotonta kuulla UPS:ää mainitusta mallista lyhyessä vastausmääräajassa, kun keskittymän kieltämistä koskevan riidanalaisen päätöksen antamiseen meni aikaa vielä vähän yli kaksi kuukautta.
62. Tätä taustaa vasten unionin yleistä tuomioistuinta ei voida moittia siitä, ettei se ole ottanut riittävästi huomioon yrityskeskittymien valvonnan erityispiirteitä ja etenkin tällä alalla sovellettavaa nopean ratkaisutoiminnan tarvetta.
– Komission käyttämään keskittymän hintavaikutuksia koskevaan malliin tehtyjen muutosten väitetty intuitiivinen ymmärtäminen
63. Lopuksi komissio väittää, että UPS:n kuuleminen komission käyttämän keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin lopullisesta versiosta ei ollut tarpeen, sillä UPS kykeni ymmärtämään intuitiivisesti kyseisen mallin toimintatavan.
64. Pitää paikkansa, ettei komissio ole velvollinen kuulemaan asianomaisia yrityksiä sellaisten käyttämiensä seikkojen, teorioiden tai laskentamallien pelkästä jatkokehittelystä tai hienosäädöstä, joista kyseiset yritykset ovat jo voineet esittää huomautuksia.(36) Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin todennut nyt käsiteltävässä asiassa, että komission käyttämän keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin lopullisen version ja UPS:n kanssa aiemmin keskusteltujen mallien välillä oli muuttujien osalta eroja, joita ei voida pitää vähäisinä.(37) Komission on pitäydyttävä tässä toteamuksessa, eikä se ole väittänyt tältä osin, että tosiseikasto tai todistusaineisto olisi otettu vääristyneellä tavalla huomioon.
65. Näissä olosuhteissa edes hyväntahtoisesti tulkittuna ei voida väittää, että UPS olisi intuitiivisesti ymmärtänyt komission käyttämän keskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin lopullisen version toimintatavan. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen ole tehnyt oikeudellista virhettä tältäkään osin.
2 Puolustautumisoikeuksien todetun loukkaamisen vaikutukset riidanalaisen päätöksen pätevyyteen
66. Komissio moittii toisen ja neljännen valitusperusteen yhteydessä esittämällään erillisellä perusteella, että vaikka UPS:n puolustautumisoikeuksia voitaisiinkin katsoa loukatun, unionin yleisen tuomioistuimen ei olisi saanut kumota päätöstä. Komissio väittää, että sen ennuste, jonka mukaan tehokas kilpailu estyisi olennaisesti, pätee ainakin kahteen jäsenvaltioon – Tanskaan ja Alankomaihin – vaikka yrityskeskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin tulokset jätettäisiinkin huomiotta.
67. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelyvirhe oikeuttaa kumoamaan komission päätöksen ainoastaan, jos on olemassa mahdollisuus, että hallinnollinen menettely olisi johtanut toisenlaiseen tulokseen, jos tätä menettelyvirhettä ei olisi tapahtunut.(38) Toisin sanoen ei saa olla pois suljettua, että menettelyvirhe on vaikuttanut komission päätökseen, ja että päätöksen sisältö olisi siis voinut olla toinen.(39)
68. Kartellimenettelyssä tiettyyn todisteeseen liittyvä menettelyvirhe saattaa olla merkityksetön, jos komissiolla on SEUT 101 tai 102 artiklaa koskevan sääntöjenvastaisuuden osoittamiseksi myös muita riittävän vakuuttavia todisteita, joiden osalta ei ole tehty menettelyvirhettä.(40)
69. Yrityskeskittymien valvonnalle on kuitenkin ominaista se, että komission on tehtävä keskittymähankkeiden hyväksymistä tai kieltämistä koskevissa päätöksissään ennusteisiin pohjautuvia ratkaisuja, jotka perustuvat aina useiden kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tekijöiden kokonaisarviointiin.
70. Nyt käsiteltävässä asiassa tapahtumien kulku osoittaa vakuuttavasti, että yrityskeskittymän hintavaikutuksia koskevan mallin konkreettisella muodolla voi olla ratkaiseva merkitys sille, monessako jäsenvaltiossa komissio ennustaa tehokaan kilpailun estyvän olennaisesti. Komissio katsoi nimittäin 29 maan kansallisia markkinoita koskevassa väitetiedoksiannossaan, että keskittymähankkeella on tällainen kielteinen vaikutus kilpailuun, kun taas riidanalaisessa päätöksessä kyseisen hankkeen kieltämistä perustellaan – erityisesti käytettyyn yrityskeskittymän hintavaikutuksia koskevaan malliin tehtyjen muutosten vuoksi – enää sillä, että tehokas kilpailu estyisi olennaisesti 15 jäsenvaltiossa.
71. Lisäksi UPS huomauttaa hyvin perustellusti, että nyt käsiteltävän kaltaisessa asiassa tehokkaan kilpailun olennaista estymistä tietyissä jäsenvaltioissa koskeva ennuste voi jäädä enemmän tai vähemmän toteutumatta sen mukaan, voiko komissio tukeutua muiden seikkojen ohella myös hintojen keskittymistä koskevaan analyysiin. Komission unionin tuomioistuimessa erityisesti korostamilla kvalitatiivisilla näkökohdilla, joiden perusteella voidaan päätellä, että kilpailuun kohdistuu kielteisiä vaikutuksia, saattaa olla vähemmän merkitystä kokonaisarvioinnissa, jos kvantitatiiviset ekonometriset laskelmat, joilla kyseisiä kvalitatiivisia näkökohtia alun perin tuettiin, muuttuvat äkisti epävarmoiksi.
72. Lisään tähän, että asianomainen yritys voi yleensä puolustautua helpommin väitteeltä, jonka mukaan tehokas kilpailu estyy olennaisesti ainoastaan kahdessa jäsenvaltiossa (tässä Tanskassa ja Alankomaissa, missä komissio ennusti ekonometrisestä analyysistään riippumatta myös merkittäviä kilpailuun liittyviä ongelmia laadullisten näkökohtien vuoksi), kuin väitteeltä, jonka mukaan tehokas kilpailu estyy olennaisesti 15 jäsenvaltiossa (komission riidanalainen päätöksen perustana oleva väite) tai jopa 29 maassa (komission väitetiedoksianto perustui vielä tähän väitteeseen).
73. Myös mahdollisuudet torjua komission väitteet asianmukaisilla sitoumuksilla ja valmistella näin keskittymähankkeen hyväksymistä ehtojen ja velvoitteiden mukaisesti paranevat yleensä, jos asianomainen yritys voi esittää erityisiä sitoumuksia, jotka koskevat vain kahden eikä viidentoista maan kansallisia markkinoita saati koko unionin aluetta tai Euroopan talousaluetta.
74. Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen todennut täysin perustellusti, että UPS olisi voinut puolustautua asianmukaisemmin, jos sillä olisi ollut ennen riidanalaisen päätöksen antamista käytettävissään komission valitseman ekonometrisen analyysin lopullinen versio.(41) Näin ollen oli ainoastaan johdonmukaista, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi näissä olosuhteissa riidanalaisen päätöksen.
3 Ensimmäisen oikeusasteen tuomion perusteluja koskevat vaatimukset
75. Lopuksi komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta neljän valitusperusteen eri osissa siitä, ettei tämä ole tarkastellut sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien perustelujen tiettyjä näkökohtia. Kyse on lähinnä seuraavista näkökohdista:
– komission ensisijainen väite, jonka mukaan se ei ole velvollinen ilmoittamaan UPS:lle käyttämäänsä ekonometriseen malliin tehdyistä muutoksista (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa),
– komission väite, jonka mukaan UPS:n puolustautumisoikeuksien mahdollinen loukkaaminenkaan ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen (toisen valitusperusteen toinen osa),
– komission väite, jonka mukaan UPS saattoi intuitiivisesti ymmärtää ekonometriseen malliin tehdyt muutokset (kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa),
– komission väite, jonka mukaan puolustautumisoikeuksien loukkaaminen on suljettu pois komission yksiköiden ja UPS:n palkkaamien taloustieteilijöiden välisen näkemysten vaihdon perusteella (kolmannen kanneperusteen toinen osa), sekä
– komission väite, jonka mukaan riidanalaista päätöstä koskevat UPS:n moitteet ovat joka tapauksessa tehottomia Tanskan ja Alankomaiden osalta (neljännen valitusperusteen toinen osa).
76. Muutoksenhakumenettelyssä unionin tuomioistuin valvoo muun muassa sitä, onko unionin yleinen tuomioistuin käsitellyt oikeudellisesti riittävällä tavalla kaikkia asianosaisten esittämiä perusteluja.(42) Jos unionin yleinen tuomioistuin ei käsittele lainkaan asianosaisen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien perustelujen keskeistä kohtaa, se on jättänyt noudattamatta sille kuuluvaa perusteluvelvollisuutta(43) (unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla luettuna yhdessä 53 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa).
77. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole kuitenkaan velvollinen vastaamaan tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkiin asianosaisten esittämiin väitteisiin, varsinkaan silloin, kun nämä väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä(44); yksittäisiä kohtia koskevat tuomion perustelut voivat olla myös implisiittisiä(45). Ratkaisevaa on, onko unionin yleinen tuomioistuin tutkinut riittävästi asianosaisten väitteitä.(46)
78. Mielestäni valituksenalaisesta tuomiosta käy riittävän selvästi ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi komission olevan velvollinen tiedottamaan UPS:lle ekonometrisen mallin lopullisesta versiosta ja kuulemaan yritystä siitä, varsinkin koska komission tähän malliin tekemiä muutoksia ei voitu pitää vähäisinä eivätkä UPS:n kanssa aiemmin käydyt keskustelut perustuneet siihen.(47) Toisin kuin komissio väittää unionin tuomioistuimen menettelyssä, sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämä tätä aihetta koskeva argumentaatio oli hyvin suppea, eikä se suinkaan käynyt selvästi ilmi ensisijaisesta väitteestä tai muista väitteistä(48). Näissä olosuhteissa unionin tuomioistuinta ei voida moittia siitä, että sen olisi pitänyt tutkia perusteellisemmin komission perusteluja.
79. Lisäksi valituksenalaisesta tuomiosta käy riittävän selvästi ilmi, että komission tekemät muutokset yrityskeskittymän hintavaikutuksia koskevaan malliin eivät olleet intuitiivisesti UPS:n ymmärrettävissä eivätkä ne etenkään olleet kyseisen yrityksen neuvonantajien kanssa aiemmin käydyn näkemysten vaihdon perustana.(49)
80. Lopuksi on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksilla kvantitatiivisista ja kvalitatiivisista tiedoista, joihin riidanalaisen päätöksen päätelmät perustuivat, vastataan ainakin implisiittisesti komission Tanskaa ja Alankomaita koskeviin väitteisiin.(50)
81. Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen täyttänyt täysin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan, luettuna yhdessä 53 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa, perustuvan perusteluvelvollisuutensa. Toisin kuin komissio, katson, ettei valituksenalaisten tuomion perusteluissa ole minkäänlaisia ristiriitaisuuksia.
82. Tosiasiassa vaikuttaa siltä, että arvostelemillaan puutteilla komissio ei halua kiinnittää sisällöllisesti huomiota niinkään muodollisiin perusteluvaatimuksiin vaan niiden perusteiden paikkansapitävyyteen, joihin unionin yleinen tuomioistuin on nojautunut valituksenalaisessa tuomiossa. Se, että unionin yleinen tuomioistuin on pääasian osalta tehnyt toisenlaisen päätelmän, kuin valittaja olisi toivonut, ei sellaisenaan ole riittävä perusta riittämättömiä perusteluja koskevalle väitteelle.(51)
83. Edellä esitetyn perusteella on näin ollen hylättävä väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei olisi tutkinut valituksenalaisessa tuomiossa riittävästi komission argumentointia.
C Yhteenveto
84. Koska yhtäkään komission esittämistä riidanalaista tuomiota koskevista väitteistä ei voida hyväksyä, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
VI Oikeudenkäyntikulut
85. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton.
86. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan, luettuna yhdessä 184 artiklan 1 kohdan kanssa, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska UPS on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja komissio on hävinnyt asian, komissio on velvoitettava korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
87. FedEx, joka esiintyi ensimmäisessä oikeusasteessa komission vaatimuksia tukevana väliintulijana, ei ole osallistunut valituksen käsittelyyn eikä sitä näin ollen voida työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan mukaan velvoittaa vastaamaan oikeudenkäyntikuluista muutoksenhakuasteessa.
VII Ratkaisuehdotus
88. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:
1) Valitus jätetään tutkimatta.
2) Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.