EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

2 päivänä kesäkuuta 2016

Asia F-41/10 RENV

Moises Bermejo Garde

vastaan

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)

Henkilöstö – Asian palauttaminen unionin yleiseen tuomioistuimeen kumoamistuomion jälkeen – Henkilöstösääntöjen 12 a artikla – Työpaikkakiusaamisen uhriksi joutunut virkamies – Henkilöstösääntöjen 22 a artikla – Ilmiannon tehnyt virkamies – Avustamispyynnön hylkääminen – Suojelua koskevan oikeuden edellytykset – Epäämisen seuraukset – Vahingonkorvausvaatimus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Moises Bermejo Garde vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä kumoamaan päätökset, joilla Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) puheenjohtaja yhtäältä hylkäsi työpaikkakiusaamisen vuoksi esitetyn avustamispyynnön ja kieltäytyi saattamasta asiaa Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja toisaalta saattoi päätökseen hänen aikaisemmat tehtävänsä ja määräsi hänet siirrettäväksi toisiin tehtävin sekä ETSK:n maksamaan hänelle vahingonkorvausta.

Ratkaisu:      Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtajan 24.3.2010 tekemät päätökset, joilla saatettiin päätökseen Moises Bermejo Garden aikaisemmin oikeudellisen yksikön yksikönpäällikkönä hoitamat tehtävät ja 13.4.2010 tekemä päätös, joka koskee hänen siirtämistään toisiin tehtäviin, kumotaan. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea velvoitetaan maksamaan Bermejo Gardelle 25 000 euron suuruinen summa. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Bermejo Garden oikeudenkäyntikulut asioissa F-41/10, T-530/12 ja F-41/10 RENV.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Tosiseikkojen ilmoittaminen henkilöstösääntöjen 12 a artiklan ja 22 artiklan yhteydessä – Edellytykset – Virkamiehen vilpitön mieli – Huomioon otettavat tekijät – Edellä mainituissa säännöksissä asetettujen edellytysten noudattaminen – Muiden henkilöstösääntöjen mukaisten velvollisuuksien noudattaminen

(Henkilöstösääntöjen 11, 12 a ja 22 a artikla)

2.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Käsite – Toiminta, jolla pyritään loukkaamaan asianomaisen henkilön ihmisarvoa tai heikentämään hänen työolojaan – Toiminnan tahallisuuden edellytys – Toimielimen jäsenen painostuksesta toiminut kiusaaja – Vaikutuksettomuus

(Henkilöstösääntöjen 12 a ja 22 a artikla)

3.      Virkamiehet – Työpaikkakiusaaminen – Henkilöstösääntöjen 12 a artikla – Kiusaamisen uhri – Erityinen suojelu

4.      Virkamiehet – Ilmiannon tehnyt virkamies – Henkilöstösääntöjen 22 a artikla – Tosiseikkojen ilmoittaminen henkilöstösääntöjen 22 a artiklan yhteydessä – Tosiseikkojen arviointi – Huomioon otettavat tekijät

1.      On kiistatonta, että sekä sellaisen virkamiehen tapauksessa, joka katsoo olevansa henkilöstösääntöjen 12 a artiklan mukaisen työpaikkakiusaamisen uhri että sellaisen virkamiehen tapauksessa, joka henkilöstösääntöjen 22 a artiklan nojalla ilmiantaa toimielimensä esimiehille tai suoraan Euroopan petostentorjuntavirastolle tosiseikoista, jotka merkitsevät työpaikkakiusaamista tai muista tosiseikoista, jotka antavat aihetta olettaa näissä säännöksissä tarkoitetun, unionin etujen vastaisen mahdollisen lainvastaisen toiminnan mahdollisuutta, ilmoitetut tosiseikat on joka tapauksessa ilmoitettava asianomaiselle toimielimelle henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklassa olevia yleisiä velvollisuuksia noudattaen.

Näiden artiklojen nojalla toimiviin virkamiehiin nimittäin sovelletaan myös heille kuuluvia objektiivisuuden ja puolueettomuuden velvollisuuksia, ja heillä on velvollisuus valvoa tehtäviensä nauttimaa arvonantoa, lojaalisuusvelvollisuus ja velvollisuus kunnioittaa asianomaisten henkilöiden kunniaa ja syyttömyysolettamaa.

Näin ollen kun virkamies toimittaa tietoja henkilöstösääntöjen 12 a ja 22 a artiklan mukaisesti, hän ei voi jättää noudattamatta muita velvollisuuksiaan. Hänen on sitä vastoin oltava harkitsevainen, jotta virkamiehen työtovereita tai hänen yksikkönsä moitteetonta toimintaa ei häiritä aiheettomasti. Epätodennäköisten tai täysin perusteettomien tietojen toimittaminen on kuitenkin omiaan saamaan aikaan tällaisia haitallisia vaikutuksia.

(ks. 55 ja 56 kohta)

2.      Sellaista väitettä ei voida hyväksyä, joka vastaa käytännössä toteamusta, ettei työpaikkakiusaamista ole tapahtunut kun oletettu kiusaaja toimii asianomaiseen virkamieheen nähden toimielimen jäsenen painostuksesta ja siis tämän viimeksi mainitun välikätenä.

Tällaisella väittämällä laiminyötäisiin nimittäin ensimmäiseksi työpaikkakiusaamisen käsitettä, jonka mukaan henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa tarkoitettua työpaikkakiusaamista varten riittää, että kun oletetun kiusaajan toiminta on ollut tahallista, se on johtanut "objektiivisesti" tämän toiminnan uhrin ihmisarvon loukkaamiseen ja hänen työolojensa heikkenemiseen.

Toiseksi edellä mainitulla väittämällä sallittaisiin toimielimen pääsihteerille eli toimielimen korkeimmalle hallinnolliselle viranomaiselle se, ettei se itse noudata henkilöstösääntöjen mukaisia sääntöjä, joita sen on noudatettava, esimerkiksi asioissa, jotka koskevat henkilöstön puolueetonta palvelukseen ottamista tai virkamiehen hoitamien tehtävien nauttiman arvonannon noudattamista tai henkilöstösääntöjen 22 a artiklasta – jonka 1 kohdan viimeistä alakohtaa sovelletaan myös nimenomaisesti "toimielimen jäsenen" vakavaan laiminlyöntiin – johtuvan velvollisuuden noudattamista, vain sen vuoksi, että hän toimi väitetysti toimielimen jäsenen häneen aiheettomasti kohdistaman painostuksen vuoksi.

Kolmanneksi edellä mainittu väite olisi ristiriidassa henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 2 kohdan sanamuodon kanssa, jossa ei täsmennetä millään tavalla kyseessä olevan työpaikkakiusaamisen alkuperää, joten tämän artiklan nojalla asiaonmainen toimielin on velvollinen, kun asia on asianmukaisesti saatettu sen käsiteltäväksi, reagoimaan myös siinä tapauksessa, kun "oletettu työpaikkakiusaaja on tämän toimielimen jäsen" ja hoitamaan näin ollen sille näissä asioissa kuuluvat erityiset velvollisuudet.

(ks. 69–72 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: tuomio 12.12.2013, CH v. parlamentti (F-129/12, EU:F:2013:203, 51 kohta)

3.      On katsottava, että esimiehestä tehdyt, työpaikkakiusaamista tai sukupuolista ahdistelua koskevat kantelut johtavat useimmissa tapauksissa asianomaisten virkamiesten välisen hallinnollisen luottamussuhteen katkeamiseen. Henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa myönnetään kuitenkin nimenomaan tällaisten erilaisten kiusaamismuotojen torjumiseksi kiusaamisen uhriksi joutuneelle virkamiehelle "erityistä suojelua" säätämällä, että kun tämä virkamies on tehnyt tämän artiklan nojalla kantelun ja henkilöstösääntöjen 11 ja 12 artiklassa säädettyjen yleisten velvollisuuksien mukaisesti, toimielin ei lähtökohtaisesti ole aiheuttanut hänelle minkäänlaista vahinkoa, varsinkin kun hänen ja oletetun kiusaajan välinen hallinnollinen luottamussuhde, muun muassa silloin kun tämä viimeksi mainittu on uhrin suora esimies, on katkennut.

(ks. 76 kohta)

4.      On todettava, että henkilöstösääntöjen 22 a artiklassa ei edellytetä, että kantelun tehnyt virkamies näyttää toteen "vakavaa lainvastaisuutta tai laiminlyöntiä koskevan olettaman", mikä olisi lisäksi oikeudellisesti melko monitahoinen toimenpide eikä se ole näin ollen mahdollinen kaikille unionin virkamiehille tai toimihenkilöille. Tässä artiklassa nimittäin vain säädetään, että virkamiehet, joilla on tiedossaan tosiseikkoja, "jotka voivat antaa aihetta olettaa" sellaisen toiminnan olemassaolon, "joka voi merkitä" henkilöstösääntöjen mukaisten "velvollisuuksien vakavaa laiminlyöntiä" ilmoittaa siitä "välittömästi" esimiehilleen. Seuraavaksi kantelun tehneen virkamiesten esimiehillä on henkilöstösääntöjen 22 artiklan 2 kohdan mukaan velvollisuus ilmoittaa "välittömästi" Euroopan petostentorjuntavirastolle "kaikki todisteet", joita niillä on hallussaan niiden tietoon saatettujen sääntöjenvastaisuuksien olemassaolon osalta.

Arviointi, jonka virkamies on tehnyt kysymyksestä, joka koskee sitä, onvatko kyseessä lähtökohtaisesti vakavat loukkaamiset, joista aiheutuu unionin intresseihin kohdistuvaa vakavaa haittaa, on tehtävä ensimmäiseksi kyseisen virkamiehen hoitamien "tehtävien hoitamiseen liittyen".

(ks. 83 ja 84 kohta)