Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
23 päivänä marraskuuta 2023 (*)
Muutoksenhaku – Valtiontuki – SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta – Ruotsin lentoliikennemarkkinat – Ruotsin kuningaskunnan ilmoittama tukijärjestelmä – Lainatakaukset, joilla pyritään tukemaan lentoyhtiöitä covid-19-pandemian yhteydessä – Tilapäiset valtiontukipuitteet – Vastustamatta jättämistä koskeva Euroopan komission päätös – Taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen tähtäävä tuki – Suhteellisuusperiaate ja syrjintäkiellon periaate – Palvelujen tarjoamisen vapaus
Asiassa C‑209/21 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 1.4.2021,
Ryanair DAC, kotipaikka Swords (Irlanti), edustajinaan V. Blanc, F.‑C. Laprévote ja E. Vahida, avocats, I.‑G. Metaxas‑Maranghidis, dikigoros sekä D. Pérez de Lamo ja S. Rating, abogados,
valittajana,
ja jossa muina osapuolina ovat
Euroopan komissio, asiamiehinään L. Flynn, S. Noë ja F. Tomat,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa, sekä
Ranskan tasavalta, asiamiehinään aluksi A.‑L. Desjonquères, P. Dodeller, T. Stéhelin ja N. Vincent, sittemmin A.‑L. Desjonquères, T. Stéhelin ja N. Vincent ja lopuksi A.‑L. Desjonquères ja T. Stéhelin,
ja
Ruotsin kuningaskunta, asiamiehinään aluksi O. Simonsson, H. Eklinder, J. Lundberg, C. Meyer‑Seitz, A. M. Runeskjöld, M. Salborn Hodgson, R. Shahsavan Eriksson ja H. Shev, sittemmin O. Simonsson, H. Eklinder, C. Meyer‑Seitz, A. M. Runeskjöld, M. Salborn Hodgson, R. Shahsavan Eriksson ja H. Shev,
väliintulijoina ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos sekä tuomarit O. Spineanu‑Matei, J.‑C. Bonichot, S. Rodin (esittelevä tuomari) ja L. S. Rossi,
julkisasiamies: G. Pitruzzella,
kirjaaja: hallintovirkamies M. Longar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 19.10.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.3.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ryanair DAC vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 17.2.2021 antaman tuomion Ryanair v. komissio (T‑238/20, EU:T:2021:91; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Ryanair DAC:n kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan valtiontuesta SA.56812 (2020/N) – Ruotsi – Covid‑19: lentoyhtiöiden hyväksi annettavia lainatakauksia koskeva järjestelmä – 11.4.2020 tehty komission päätös C(2020) 2366 final (EUVL 2020, C 269, s. 2; jäljempänä riidanalainen päätös).
Asian tausta ja riidanalainen päätös
2 Asian tausta, sellaisena kuin se ilmenee valituksenalaisesta tuomiosta, voidaan tiivistää seuraavasti.
3 Ruotsin kuningaskunta ilmoitti 3.4.2020 Euroopan komissiolle eräiden lentoyhtiöiden hyväksi lainatakausjärjestelmän muodossa toteutettavasta tukitoimenpiteestä (jäljempänä kyseessä oleva tukijärjestelmä). Kyseessä olevan tukijärjestelmän tarkoituksena oli varmistaa, että lentoyhtiöillä, joilla on tämän jäsenvaltion myöntämä lupa (jäljempänä Ruotsin myöntämä lupa) ja jotka ovat merkittäviä Ruotsin alueen liikenneyhteyksien kannalta, on riittävästi likviditeettiä, jotta covid‑19‑pandemiasta aiheutuneet häiriöt eivät vaaranna niiden kannattavuutta ja jotta taloudellisen toiminnan jatkuvuus kyetään turvaamaan terveyskriisin aikana ja sen jälkeen. Kyseessä olevalla tukijärjestelmällä oli tarkoitus tukea kaikkia lentoyhtiöitä, joilla on ollut 1.1.2020 lupa, jonka Ruotsi on kaupallisen lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 (EUVL 2008, L 293, s. 3) 3 artiklan nojalla myöntänyt liiketoiminnan harjoittamiseen ilmailun alalla, lukuun ottamatta lentoyhtiöitä, joiden pääasiallisena toimintamuotona on harjoittaa ei‑säännöllistä matkustajaliikennettä. Tällä järjestelmällä taattujen lainojen enimmäismäärä oli 5 miljardia Ruotsin kruunua (SEK) (n. 455 miljoonaa euroa). Sijoitus- ja käyttöpääomaluottoihin liittyvät takaukset voitiin myöntää enintään 31.12.2020 saakka ja enintään kuudeksi vuodeksi.
4 Komissio antoi 11.4.2020 riidanalaisen päätöksen, jossa se todettuaan, että kyseessä oleva tukijärjestelmä oli SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, arvioi sen soveltuvuutta sisämarkkinoille 19.3.2020 antamansa tiedonannon ”Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille talouden tukemiseksi tämänhetkisessä covid-19-epidemiassa” (C(2020) 1863; EUVL 2020, C 91 I, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 3.4.2020 annetulla komission tiedonannolla (C(2020) 2215; EUVL 2020, C 112 I, s. 1) (jäljempänä tilapäiset valtiontukipuitteet), valossa.
5 Komissio totesi tässä yhteydessä ensiksikin, että asetuksen N:o 1008/2008 mukaisesti tukijärjestelmän piiriin kuuluvien lentoyhtiöiden ”pääasiallinen toimipaikka” sijaitsi Ruotsissa ja että lupien myöntämisestä vastaava kansallinen viranomainen valvoi niiden taloudellista tilannetta säännöllisesti. Se katsoi lisäksi, että sillä, että kyseessä olevan toimenpiteen edunsaajat harjoittavat säännöllistä matkustajaliikennettä, voi olla maan liikenneyhteyksien kannalta huomattavaa merkitystä ja että toimenpiteen tukikelpoisuuskriteerit olivat siten merkitykselliset niiden lentoyhtiöiden yksilöimiseksi, joilla kyseessä olevan tukijärjestelmän tavoitteen mukaisesti oli yhteys Ruotsiin ja joilla oli merkitystä Ruotsin liikenneyhteyksien varmistamisen kannalta. Komissio katsoi toiseksi, että kyseessä oleva tukijärjestelmä oli tarpeellinen, asianmukainen ja oikeasuhteinen Ruotsin taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi ja että se täytti kaikki tilapäisten valtiontukipuitteiden 3.2 kohdassa, jonka otsikko on ”Lainatakauksina myönnettävät tuet”, asetetut merkitykselliset edellytykset.
6 Komissio päätteli näin ollen, että kyseessä oleva tukijärjestelmä soveltui sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, eikä se näin ollen vastustanut sitä.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
7 Ryanair nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.5.2020 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista.
8 Ryanair esitti kanteensa tueksi neljä kanneperustetta, joista ensimmäinen koski kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon ja palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteiden loukkaamista, toinen tuesta kaupankäynnin edellytyksille aiheutuvien myönteisten ja kielteisten vaikutusten vertailua koskevan velvollisuuden ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämistä koskevan velvollisuuden laiminlyöntiä, kolmas sitä, että komissio oli loukannut Ryanairin menettelyllisiä oikeuksia kieltäytyessään aloittamasta muodollista tutkintamenettelyä ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevista vakavista epäilyistä huolimatta, ja neljäs SEUT 296 artiklan toisen kohdan rikkomista.
9 Valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Ryanairin esittämän ensimmäisen, toisen ja neljännen kanneperusteen perusteettomina. Kolmannen kanneperusteen osalta se katsoi, että sen perusteltavuutta ei ollut tarpeen tutkia ottaen muun muassa huomioon ensimmäisen, toisen ja neljännen kanneperusteen hylkäämiseen johtaneet perustelut. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan lausumatta kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä.
Asianosaisten vaatimukset unionin tuomioistuimessa
10 Valituksessaan Ryanair vaatii, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission, Ranskan tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut tai toissijaisesti
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
11 Komissio ja Ruotsin kuningaskunta vaativat, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen
– velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 Ranskan tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen.
Valituksen tarkastelu
13 Ryanair esittää valituksensa tueksi viisi valitusperustetta. Ensimmäinen valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä, kun se on virheellisesti hylännyt ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanneperusteen, joka koski syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista. Toinen valitusperuste perustuu siihen, että palvelujen vapaan liikkuvuuden loukkaamista koskevaa kanneperustetta tutkittaessa on tehty oikeudellinen virhe ja tosiseikat on otettu huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla. Kolmas valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään soveltamatta arviointiperustetta, joka koskee tukijärjestelmän myönteisten vaikutusten ja kielteisten vaikutusten vertailua. Neljäs valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen ja tosiseikkojen huomioon ottamiseen ilmeisen vääristyneellä tavalla siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että komissio ei ole loukannut SEUT 296 artiklan toiseen kohtaan perustuvaa perusteluvelvollisuuttaan. Viides valitusperuste perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut tosiseikat huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla päättäessään jättää tutkimatta ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kolmannen kanneperusteen, joka koski valittajan menettelyllisten oikeuksien loukkaamista, perusteltavuutta.
Ensimmäinen valitusperuste
Asianosaisten lausumat
14 Ensimmäisessä valitusperusteessaan, jossa on neljä osaa ja joka koskee valituksenalaisen tuomion 25–57 kohtaa, Ryanair väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä katsoessaan, ettei kyseessä olevalla tukijärjestelmällä loukattu kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta.
15 Ryanair vetoaa ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole soveltanut asianmukaisesti kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevaa periaatetta, joka on Euroopan unionin oikeusjärjestyksen keskeinen periaate. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 30 kohdassa, että kyseessä olevalla tukijärjestelmällä käyttöön otettu erilainen kohtelu voitiin rinnastaa syrjintään yhden tukikelpoisuuskriteerin eli Ruotsin myöntämän luvan perusteella, se on menetellyt virheellisesti katsoessaan, että tällaista syrjintää oli arvioitava ainoastaan SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella, koska kyseinen määräys on SEUT 18 artiklassa tarkoitettu erityismääräys. Kyseisen tukijärjestelmän edunsaajien rajaaminen lentoyhtiöihin, joilla on Ruotsin myöntämä lupa, vastaa nimittäin kansalaisuuteen perustuvaa välitöntä syrjintää, koska tällaisen luvan saadakseen lentoyhtiöllä on välttämättä oltava pääasiallinen toimipaikka Ruotsissa.
16 Lisäksi valittaja vetoaa siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi tullut tutkia, oliko tällainen syrjintä oikeutettua SEUT 52 artiklassa tarkoitetulla tavalla yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella, tai joka tapauksessa sen olisi tullut tutkia, perustuiko syrjintä objektiivisiin näkökohtiin, jotka eivät riippuneet asianomaisten henkilöiden kansalaisuudesta.
17 Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 32 ja 33 kohdassa tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut tosiseikat huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla kyseessä olevan tukijärjestelmän tavoitteen määrittämisessä. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen erityisesti katsoessaan, että kyseisen tukijärjestelmän tavoitteena oli ainoastaan varmistaa Ruotsin ”liikenneyhteydet” tai että se oli SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen, vaikka riidanalaisesta päätöksestä ilmenee selvästi, että tavoitteena oli varmistaa riittävä likviditeetti lentoyhtiöille, ”joilla on Ruotsin myöntämä lupa”.
18 Ryanair väittää ensimmäisen valitusperusteensa kolmannessa osassa, että valituksenalaisessa tuomiossa on oikeudellinen virhe ja tosiseikat on otettu siinä huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 38–44 kohdassa, että kyseessä oleva tukijärjestelmä, josta hyötyvät ainoastaan lentoyhtiöt, joilla on Ruotsin myöntämä lupa, oli asianmukainen sillä olleen tavoitteen saavuttamiseksi. Valittaja väittää tältä osin, että kun unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi asetusta N:o 1008/2008 virheellisesti ja täydensi lainvastaisesti riidanalaisen päätöksen perusteluja, se katsoi virheellisesti ensinnäkin, että lentoyhtiölle luvan myöntänyt jäsenvaltio voi valvoa tapaa, jolla tuensaajat käyttävät tukea, toiseksi, että kyseinen jäsenvaltio voi varmistua siitä, että lentoyhtiö, jolla on lupa, maksaa myönnetyt lainat takaisin, jotta voidaan vähentää takausvastuun toteutumisen riskiä, ja kolmanneksi, että lentoyhtiöillä, joilla on liikennelupa, on läheisempi yhteys kyseisen luvan myöntäneen jäsenvaltion talouteen. Niiden lentoyhtiöiden, joilla on mainitun jäsenvaltion myöntämä liikennelupa, ja toisaalta lentoyhtiöiden, joilla on toisen jäsenvaltion myöntämä liikennelupa, välillä ei nimittäin ole mitään eroa tuen myöntäneen jäsenvaltion harjoittaman valvonnan, lainojen takaisinmaksun laiminlyönnin vaaran eikä myöskään kyseisen jäsenvaltion talouteen liittyvien yhteyksien kannalta.
19 Tämän valitusperusteen neljännessä osassa Ryanair vetoaa lähinnä oikeudelliseen virheeseen ja tosiseikkojen ottamiseen huomioon ilmeiseen vääristyneellä tavalla siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 45–54 kohdassa, että kyseessä oleva tukijärjestelmä oli oikeasuhteinen.
20 Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin totesi valittajan mukaan virheellisesti valituksenalaisen tuomion 45 ja 51 kohdassa, että Ruotsin myöntämää lupaa koskeva vaatimus soveltui ”erityisen hyvin takaamaan lentoyhtiön pysyvän läsnäolon [Ruotsin] alueella” ja että ”pääasiallinen toimipaikka” eli paikka, jossa hallinnolliset ja taloudelliset päätökset tehdään, oli ”nyt käsiteltävässä asiassa – – erityisen [tärkeä], jotta voidaan varmistua siitä, että Ruotsin liikenneyhteydet eivät äkillisesti katkea”. Tämä syy-yhteys Ruotsin myöntämää lupaa koskevan vaatimuksen ja Ruotsin alueella liikennöimistä koskevan varmuuden välillä on valittajan mukaan täysin hypoteettinen, ja se on ristiriidassa Ryanairin unionin yleiselle tuomioistuimelle toimittamien tietojen kanssa.
21 Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan todennut valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa virheellisesti, että tukikelpoiset lentoyhtiöt ”kokonaisuutena tarkastellen edistävät pääasiallisesti säännöllistä liikennöintiä Ruotsin osalta”. Kyse on valittajan mukaan tosiseikkojen ilmeisestä vääristämisestä, koska unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa itse esittämien lukujen perusteella lentoyhtiöt, joilla oli Ruotsin myöntämä lupa, muodostivat vähemmistön Ruotsin säännöllisestä lentoliikenteestä kahdessa näiden palvelujen kolmesta segmentistä, eli unionin sisäisissä lennoissa, joista niiden yhteenlaskettu markkinaosuus oli 49 prosenttia, ja unionin ulkopuolisissa lennoissa, joista niiden yhteenlaskettu markkinaosuus oli 35 prosenttia. Lisäksi tätä perustelua rasittaa oikeudellinen virhe ja tarkemmin sanottuna suhteellisuusperiaatteen virheellinen soveltaminen, jotka samoin rasittavat valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa esitettyä perustelua, jonka mukaan lentoyhtiöt, joilla on Ruotsin myöntämä lupa, vastasivat kotimaan matkustajaliikenteestä 98‑prosenttisesti ja kotimaan rahtiliikenteestä 84‑prosenttisesti, mikä oli ”ensisijaisen tärkeä tieto, kun otetaan huomioon [Ruotsin] laajuus ja maantieteellinen asema”. Tämän periaatteen mukaisesti unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt arvioida kotimaanliikenteen osuutta Ruotsin kaikesta liikenteestä.
22 Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossa jättänyt arvioimatta kyseessä olevan tukijärjestelmän kilpailuvaikutusta oikeasuhteisuuden kriteerin kannalta. Tällainen arviointi on kuitenkin unionin yleisen tuomioistuimen itse käyttämän sanamuodon mukaisesti olennainen sen määrittämiseksi, ylitetäänkö kyseisellä tukijärjestelmällä se, mikä on tarpeen sen ilmoitetun tavoitteen saavuttamiseksi.
23 Neljänneksi valittaja väittää, että valituksenalaisen tuomion 50 ja 51 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin väärin perustein hyväksyi syrjivät tukikelpoisuuskriteerit ja epäjohdonmukaisuuden, joka tästä aiheutuu kyseessä olevan tukijärjestelmän väitetylle tavoitteelle, kun se totesi, että pienet yhtiöt liikennöivät erityisesti lentoja, joilla on erityinen tarkoitus, että valittaja oli rajannut fyysinen läsnäolonsa Ruotsin alueella yhteen ainoaan tukikohtaan, jossa oli vain yksi lentokone, ja että sen markkinaosuus oli pienentynyt ennen covid-19-pandemian alkamista. Se on siten jättänyt huomiotta Ryanairin 5 prosentin markkinaosuuden merkittävyyden. Valittaja riitauttaa myös unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan ”varat, joita asianomainen jäsenvaltio voi myöntää, ovat rajalliset ja että niiden on siten vastattava prioriteetteja”.
24 Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa valittajan mukaan virheellisesti kieltäytynyt tutkimasta vaihtoehtoista tukitoimenpidettä sillä perusteella, että komissiota ei voida velvoittaa tutkimaan ”kaikki ajateltavissa olevat vaihtoehtoiset toimenpiteet”. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin tukeutui tältä osin virheellisesti 6.5.2019 antamaansa tuomioon Scor v. komissio (T‑135/17, EU:T:2019:287), josta ilmenee ainoastaan, ettei komissiolla ollut velvollisuutta tutkia perusteluissaan kaikkia vaihtoehtoisia toimenpiteitä.
25 Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa esittämä perustelu, jonka mukaan hypoteettisella vaihtoehtoisella toimenpiteellä, jolla kyseessä oleva tukijärjestelmä olisi ulotettu yhtiöihin, jotka eivät ole sijoittautuneet Ruotsiin, ei olisi voitu saavuttaa liikenneyhteyksiä koskevaa tavoitetta samassa määrin, perustuu kyseisen tuomion 40–44 kohtaan tehdyn viittauksen perusteella virheelliseen oikeudelliseen olettamaan, jonka mukaan lentoyhtiöt, joilla on toisen jäsenvaltion myöntämä liikennelupa, voivat asetuksen N:o 1008/2008 nojalla helpommin keskeyttää lentoreittinsä Ruotsiin ja Ruotsista.
26 Komissio, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta katsovat, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
27 Aluksi on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisen toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät. Ensinnäkin kyseessä on oltava valtion toimenpide tai valtion varoista toteutettu toimenpide. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava valikoivaa etua sen edunsaajalle. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (tuomio 28.6.2018, Saksa v. komissio, C‑208/16 P, EU:C:2018:506, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Näin ollen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ilmaistaan periaate, jonka mukaan sellaiset toimenpiteet, joilla on edellä mainitut ominaisuudet ja vaikutukset, ovat sisämarkkinoille soveltumattomia, koska niillä voidaan vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
29 SEUT 107 artiklan 1 kohtaan perustuva toimenpiteen valikoivuutta koskeva vaatimus edellyttää erityisesti, että komissio osoittaa, että asianomaiseen toimenpiteeseen suoraan tai välillisesti perustuva taloudellinen etu tämän käsitteen laajassa merkityksessä hyödyttää erityisesti yhtä tai useampaa yritystä. Tämän tehdäkseen komission on etenkin osoitettava, että asianomaisella toimenpiteellä aikaansaadaan erilaista kohtelua sellaisten yritysten välille, jotka ovat toimenpiteen tavoitteen kannalta toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa. Etu on siis myönnettävä valikoivalla tavalla ja sen on oltava omiaan asettamaan tietyt yritykset edullisempaan asemaan kuin muut yritykset (tuomio 28.9.2023, Ryanair v. komissio, C‑320/21 P, EU:C:2023:712, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 SEUT 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään kuitenkin tietyistä poikkeuksista tämän tuomion 28 kohdassa mainittuun periaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet ovat sisämarkkinoille soveltumattomia, kuten poikkeuksesta, josta määrätään SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa, joka koskee tukea ”jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”. Näin ollen sellaiset valtiontuet, jotka myönnetään kyseisten poikkeusmääräysten mukaisia tavoitteita varten ja näissä poikkeusmääräyksissä määrättyjen edellytysten mukaisesti, soveltuvat sisämarkkinoille tai ne voidaan todeta sisämarkkinoille soveltuviksi siitä huolimatta, että niillä on tämän tuomion 27 kohdassa mainitut ominaisuudet tai vaikutukset.
31 Tästä seuraa, että jotta nämä poikkeusmääräykset eivät menettäisi tehokasta vaikutustansa, kyseisten edellytysten mukaisesti myönnettyjä valtiontukia, eli tukia, jotka myönnetään kyseisissä määräyksissä tarkoitettua tavoitetta varten ja sellaisten rajojen puitteissa, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista ja oikeasuhteista kyseisen tavoitteen toteuttamiseksi, ei voida todeta sisämarkkinoille soveltumattomiksi viittaamalla ainoastaan tämän tuomion 27 kohdassa tarkoitettuihin ominaisuuksiin tai vaikutuksiin taikka sellaisiin vaikutuksiin, jotka liittyvät kaikkeen valtiontukeen, eli syihin, jotka liittyvät muun muassa tuen valikoivuuteen tai siihen, että tuki vääristää kilpailua (tuomio 28.9.2023, Ryanair v. komissio, C‑320/21 P, EU:C:2023:712, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Tukea ei siten voida pitää sisämarkkinoille soveltumattomana sellaisista syistä, jotka liittyvät ainoastaan siihen, että tuki on valikoiva tai että se vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua (tuomio 28.9.2023, Ryanair v. komissio, C‑320/21 P, EU:C:2023:712, 108 kohta).
33 Siltä osin kuin on kyse Ryanairin ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisestä osasta, jossa Ryanair vetoaa oikeudelliseen virheeseen sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin ei soveltanut valituksenalaisen tuomion 31 kohdassa SEUT 18 artiklassa vahvistettua kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta vaan tarkasteli kyseessä olevaa toimenpidettä SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan kannalta, on kuitenkin muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 108 artiklassa määrätty menettely ei saa koskaan johtaa EUT-sopimuksen erityismääräysten vastaiseen tulokseen. Näin ollen tukea, joka on sellaisenaan tai joiltain yksityiskohdiltaan unionin oikeuden määräysten tai säännösten tai sen yleisten periaatteiden vastainen, ei voida todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi (tuomio 31.1.2023, komissio v. Braesch ym., C‑284/21 P, EU:C:2023:58, 96 kohta ja tuomio 28.9.2023, Ryanair v. komissio, C‑320/21 P, EU:C:2023:712, 109 kohta).
34 Siltä osin kuin on erityisesti kyse SEUT 18 artiklasta, oikeuskäytännössä kuitenkin katsotaan vakiintuneesti, että kyseistä määräystä voidaan soveltaa itsenäisesti ainoastaan sellaisiin unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluviin tapauksiin, joita varten EUT-sopimuksessa ei ole erityisiä syrjinnän kieltäviä määräyksiä (tuomio 18.7.2017, Erzberger, C‑566/15, EU:C:2017:562, 25 kohta ja tuomio 28.9.2023, Ryanair v. komissio, C‑320/21 P, EU:C:2023:712, 110 kohta).
35 Kuten tämän tuomion 30 kohdassa on muistutettu, on niin, että koska SEUT 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään poikkeuksista kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun periaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet eivät sovellu sisämarkkinoille, ja hyväksytään siten erityisesti yritysten erilainen kohtelu, edellyttäen, että näissä poikkeuksissa määrätyt edellytykset täyttyvät, ensiksi mainittuja määräyksiä on pidettävä SEUT 18 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuina perussopimusten ”erityismääräyksinä” (tuomio 28.9.2020, Ryanair v. komissio, C‑320/21 P, 111 kohta).
36 Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 31 kohdassa, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta on tällainen erityismääräys ja että asiassa oli ainoastaan tutkittava, oliko kyseessä olevasta toimenpiteestä johtuva erilainen kohtelu sallittu kyseisen määräyksen perusteella.
37 Tästä seuraa, että kyseessä olevasta tukijärjestelmästä johtuvaa erilaista kohtelua ei myöskään tarvitse oikeuttaa SEUT 52 artiklassa mainituilla perusteilla, toisin kuin Ryanair väittää.
38 Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on edellä todetuin perustein hylättävä perusteettomana.
39 Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa Ryanair väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 32 ja 33 kohdassa yksilöinyt väärin kyseessä olevan tukijärjestelmän tavoitteen, sellaisena kuin se ilmenee riidanalaisesta päätöksestä, ja että se on virheellisesti katsonut, että tavoitteena oli säilyttää Ruotsin liikenneyhteydet.
40 Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 32 kohdassa, että kyseessä olevalla tukijärjestelmällä pyrittiin SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti Ruotsin liikenneyhteydet varmistamalla poistamaan Ruotsin taloudessa oleva covid-19-pandemiasta aiheutunut vakava häiriö.
41 Tämä kyseisen järjestelmän tavoitteen kuvaus vastaa sen kuvausta riidanalaisessa päätöksessä ja erityisesti sen 8 ja 43 perustelukappaleessa, joihin valituksenalaisessa tuomiossa viitataan ja joissa komissio yhtäältä mainitsi tavoitteen varmistaa Ruotsin alueen liikenneyhteydet ja toisaalta arvioi tämän tavoitteen merkityksellisyyttä SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamisen kannalta. Toisin kuin Ryanair väittää, kyseisestä päätöksestä ei sitä vastoin ilmene, että Ruotsin myöntämä lupa olisi kyseessä olevan tukijärjestelmän tavoite sinänsä, vaan että Ruotsin myöntämä lupa olisi pikemminkin kyseisen järjestelmän mukainen tukikelpoisuuskriteeri, kuten unionin yleinen tuomioistuin lähinnä katsoi valituksenalaisen tuomion 32 kohdassa.
42 Siltä osin kuin Ryanair moittii tämän valitusperusteen toisessa osassa unionin yleistä tuomioistuinta vielä siitä, että se otti sille esitetyt tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen yhtäältä määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa (tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C‑14/19 P, EU:C:2020:492, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Siten lukuun ottamatta sitä tapausta, että unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetty selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen arviointi ei ole oikeuskysymys, joka sinänsä kuuluu unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C‑14/19 P, EU:C:2020:492, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Valittajan, joka väittää unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, on SEUT 256 artiklan, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan ilmoitettava täsmällisesti ne seikat, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden takia unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan päätynyt niiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla. Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja selvitystä on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen (tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C‑14/19 P, EU:C:2020:492, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei Ryanair täsmennä valitusperusteensa kyseisen osan tueksi todisteita, jotka unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut huomioon vääristyneellä tavalla määrittäessään kyseessä olevan tukijärjestelmän tavoitteen, eikä varsinkaan osoita, miten nämä seikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.
46 Näin ollen ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.
47 Ryanair väittää tämän valitusperusteen kolmannessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan valituksenalaisen tuomion 38–44 kohdassa, että kyseessä oleva tukijärjestelmä soveltui tavoitteensa saavuttamiseen, koska se hyödytti ainoastaan lentoyhtiöitä, joilla oli Ruotsin myöntämä lupa, mutta ei lentoyhtiöitä, jotka harjoittivat muuta kuin säännöllistä matkustajalentoliikennettä.
48 Ryanair vetoaa ensimmäisessä väitteessään tältä osin lähinnä siihen, että kun unionin yleinen tuomioistuin totesi muun muassa valituksenalaisen tuomion 40 kohdassa, että tuen myöntävän jäsenvaltion myöntämän luvan hallussapitoa koskevan kriteerin avulla voitiin valvoa tapaa, jolla tuensaajat käyttävät tukea, se esitti perustelun, joka ei sisältynyt riidanalaiseen päätökseen, joten se korvasi komission kyseisen päätöksen tueksi esittämät perustelut omilla perusteluillaan.
49 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tosin ilmenee, että valvoessaan laillisuutta SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin eivät missään tapauksessa voi korvata riidanalaisen toimen toteuttajan perusteluja omillaan (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2021, World Duty Free Group ja Espanja v. komissio, C‑51/19 P ja C‑64/19 P, EU:C:2021:793, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On kuitenkin todettava, että komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 43 perustelukappaleessa, että lentoyhtiöillä, joilla on Ruotsin myöntämä lupa, on pääasiallinen toimipaikka Ruotsissa ja että niiden taloudellista tilannetta seurataan siellä säännöllisesti. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 40 kohdassa ainoastaan vastannut kyseisen tuomion 38 kohdassa mainittuihin valittajan väitteisiin, selittänyt riidanalaisen päätöksen perusteluja ja erityisesti ottanut esiin tiettyjä tietoja päätöksessä mainituista seikoista korvaamatta kuitenkaan kyseisen päätöksen perusteluja.
50 Ensimmäisen valitusperusteen kolmannen osan yhteydessä esitetystä toisesta väitteestä on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 40–42 kohdassa esitettyjen toteamusten perusteella katsonut kyseisen tuomion 43 kohdassa, että rajaamalla kyseessä olevan tukijärjestelmän edut ainoastaan lentoyhtiöihin, joilla on Ruotsin myöntämä lupa ja joilla on näin ollen pääasiallinen toimipaikka Ruotsissa, Ruotsin kuningaskunta oli perustellusti pyrkinyt pääasiallisesti varmistumaan siitä, että valtion ja sen myöntämän takauksen saaneiden lentoyhtiöiden välillä oli pysyvä yhteys, ja mainitun tuomion 44 kohdassa, että tällaisen luvan hallussapitoa koskeva tukikelpoisuuskriteeri oli siis asianmukainen kyseisen jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.
51 Tältä osin on todettava ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin tukeutui valituksenalaisen tuomion 43 ja 44 kohdassa asetukseen N:o 1008/2008 ainoastaan osoittaakseen liikenneluvan saaneiden lentoyhtiöiden ja kyseisen luvan myöntäneen jäsenvaltion välisen yhteyden erityisluonteen ja vakauden, kun otetaan huomioon mainitun asetuksen säännökset, joilla säännellään niiden suhteita ja muun muassa kyseisen jäsenvaltion viranomaisten näihin lentoyhtiöihin kohdistamaa varainhoidon valvontaa. Määritettäessä sitä, soveltuvatko tukikelpoisuuskriteerit kyseessä olevan tukijärjestelmän tavoitteen saavuttamiseen, ei tämän yhteyden arviointiin sellaisenaan vaikuta se seikka, että kyseinen valvonta ei koske erityisesti Ruotsin myöntämän luvan saaneille lentoyhtiöille myönnettyjen tukien käyttöä, tai se, että näiden tukien käyttöä voidaan valvoa myös lentoyhtiöissä, joilla ei ole Ruotsin myöntämää lupaa, kuten Ryanair väittää.
52 Toiseksi, vaikka Ryanair väittää, että tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla tämän tuomion 50 kohdassa mainittujen seikkojen osalta, on riittävää todeta, ettei Ryanair ole esittänyt mitään perustelua, jolla voitaisiin osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla tämän tuomion 44 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.
53 Ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa on edellä todetuin perustein hylättävä perusteettomana.
54 Ryanair väittää tämän valitusperusteen neljännessä osassa lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan valituksenalaisen tuomion 45–54 kohdassa, että kyseessä oleva tukijärjestelmä oli oikeasuhteinen.
55 Siltä osin kuin valittaja riitauttaa valitusperusteen tämän osan ensimmäisellä, toisella ja neljännellä väitteellä tietyt unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset, jotka sisältyvät muun muassa valituksenalaisen tuomion 45, 46, 50 ja 51 kohtaan ja jotka on esitetty tämän tuomion 20 ja 21 kohdassa, on tässä yhteydessä todettava yhtäältä, että valittaja pyrkii näin todellisuudessa kyseenalaistamaan tosiseikkojen ja todisteiden itsenäisen arvioinnin, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt todetakseen erityisesti valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa, ettei komissio ollut tehnyt arviointivirhettä kyseessä olevan tukijärjestelmän oikeasuhteisuuden osalta.
56 Toisaalta on niin, että vaikka valittaja on toisen väitteen yhteydessä vedonnut siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa siltä osin kuin unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan tukikelpoiset lentoyhtiöt ”kokonaisuutena tarkastellen edistävät pääasiallisesti säännöllistä liikennöintiä Ruotsin osalta”, ei perustu tietoihin, joita unionin yleinen tuomioistuin on itse käyttänyt, on todettava, että näiden tietojen arviointi ei osoita mitään ilmeisen virheellistä arviointia, joka merkitsisi tosiseikkojen ottamista huomioon vääristyneellä tavalla.
57 Kun otetaan huomioon se, että lentoyhtiöillä, joilla on Ruotsin myöntämä lupa, on näin suuret prosenttiosuudet kotimaan matkustajaliikenteestä (98 %) ja rahtiliikenteestä (84 %), ja kun nämä tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä kyseessä olevan tukijärjestelmän tavoitteen saavuttamisen kannalta, mitä valittaja ei sinänsä ole kiistänyt, ja kun otetaan myös huomioon kyseisten yhtiöiden huomattavat prosenttiosuudet sekä unionin sisäisestä matkustajalentoliikenteestä (49 %) että unionin ulkoisesta matkustajalentoliikenteestä (35 %), unionin yleinen tuomioistuin on voinut näitä tosiseikkoja vääristämättä katsoa, että yleisesti ottaen tukikelpoiset lentoyhtiöt myötävaikuttavat suurimmaksi osaksi säännölliseen liikennöintiin Ruotsiin sekä rahdin että matkustajaliikenteen osalta, mikä vastaa tavoitetta varmistaa Ruotsin liikenneyhteydet riippumatta siitä, onko kyse lentoreiteistä Ruotsissa, Ruotsista vai Ruotsiin.
58 Näin ollen ensimmäisen valitusperusteen neljännen osan ensimmäinen, toinen ja neljäs väite on jätettävä tutkimatta tai ainakin hylättävä perusteettomina.
59 Ensimmäisen valitusperusteen tämän osan viidennestä väitteestä, joka kohdistuu valituksenalaisen tuomion 53 kohtaan, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisessä 53 kohdassa vain ylimääräisenä huomautuksena, ettei komission tarvinnut lausua kaikista kyseessä olevaan tukijärjestelmään nähden vaihtoehtoisista toimenpiteistä. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 65 ja 66 kohdassa, unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 54 kohdassa, että valittajan ehdottamilla vaihtoehtoisilla toimenpiteillä ei olisi missään tapauksessa voitu saavuttaa kyseisellä järjestelmällä tavoiteltua päämäärää. Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui tältä osin mainitun tuomion 40–44 kohtaan, joissa ei ole oikeudellista virhettä, kuten tämän tuomion 48–53 kohdasta ilmenee.
60 Kyseinen väite on siten hylättävä tehottomana.
61 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen valitusperusteen neljäs osa ja näin ollen tämä valitusperuste kokonaisuudessaan on hylättävä, jollei muuta johdu tämän tuomion 22 kohdassa mainitun ensimmäisen valitusperusteen neljännen osan kolmannen väitteen tutkimisesta, joka liittyy kolmannen valitusperusteen yhteydessä esitettyihin perusteluihin ja joka käsitellään yhdessä kolmannen valitusperusteen kanssa tämän tuomion 84–90 kohdassa.
Toinen valitusperuste
Asianosaisten lausumat
62 Ryanair väittää toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt valituksenalaisen tuomion 62–64 kohdassa oikeudellisen virheen ja ottanut tosiseikat huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla hylätessään Ryanairin ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan, jossa Ryanair vetosi palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen loukkaamiseen.
63 Ryanair vetoaa tämän valitusperusteen ensimmäisessä osassa siihen, että toisin kuin valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa todetaan, Ryanair oli vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa asetuksen N:o 1008/2008 rikkomiseen katsoen, että palvelujen tarjoamisen vapauden periaatetta lentoliikenteen alalla oli loukattu. Ryanair katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut sen kirjelmät huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla ja jättänyt perustelematta tuomionsa oikeudellisesti riittävällä tavalla, kun se on hylännyt Ryanairin esittämät väitteet sillä virheellisellä perusteella, ”ettei kantaja väitä, että kyseistä asetusta olisi rikottu”.
64 Ryanair väittää tämän valitusperusteen toisessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa ristiriitaisesti ja virheellisesti, ettei Ryanair ollut osoittanut, miten sen sulkeminen kyseessä olevan tukijärjestelmän ulkopuolelle oli omiaan saamaan sen luopumaan tarjoamasta palveluja Ruotsista käsin ja Ruotsiin. Se, että lentoyhtiöitä on suljettu sellaisen edun ulkopuolelle, joka on varattu Ryanairin käyttämän nimityksen mukaan ”ruotsalaisille lentoyhtiöille”, riittää nimittäin osoittamaan, että palvelujen vapaa tarjoaminen on tehty vähemmän houkuttelevaksi, eikä tästä ole tarpeen esittää muuta näyttöä. Lisäksi sillä seikalla, että valittaja on asteittain supistanut toimintaansa Ruotsin markkinoilla, ei ole merkitystä ratkaistaessa sitä, rajoittaako kyseinen tukijärjestelmä palvelujen tarjoamisen vapautta.
65 Unionin yleinen tuomioistuin on siis ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, kun se ei ole tutkinut valittajan esittämiä tärkeitä tietoja kyseessä olevan tukijärjestelmän rajoittavasta vaikutuksesta palvelujen tarjoamisen vapauteen ja kun se on tarkastellut valittajan markkinaosuuden aikaisempaa kehitystä, jolla ei ole merkitystä asiassa.
66 Toisen valitusperusteen kolmannessa osassa Ryanair väittää osoittaneensa ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa oikeudellisesti riittävällä tavalla, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa, että kyseessä olevan tukijärjestelmän rajoittavat vaikutukset palvelujen tarjoamisen vapauteen eivät olleet oikeutettuja.
67 Unionin yleinen tuomioistuin ei ole tutkinut tätä rajoitusta oikealla tavalla asianmukaisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevien merkityksellisten kriteerien valossa. Valittaja oli lisäksi esittänyt useita todisteita, jotka osoittavat, että kyseessä olevalla tukijärjestelmällä oli sellaisia palvelujen tarjoamisen vapautta rajoittavia vaikutuksia, jotka olivat tarpeettomia, epäasianmukaisia ja suhteettomia mainitun järjestelmän tavoitteeseen eli Ruotsin liikenneyhteyksien varmistamiseen nähden. Valittaja on lisäksi tässä yhteydessä maininnut markkinaosuuksiin perustuvan vaihtoehtoisen tukikelpoisuuskriteerin, joka olisi haitannut vähemmän palvelujen tarjoamisen vapautta. Se on lisäksi nimenomaisesti maininnut tämän kriteerin ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä Ruotsin pääministerille ja kilpailuasioista vastaavalle Euroopan komission jäsenelle osoittamissaan kirjeissä, jotka se on liittänyt ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen kannekirjelmään.
68 Ryanairin mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, ettei tätä vaihtoehtoista toimenpidettä ollut tarpeen tutkia arvioitaessa kyseessä olevan palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksen asianmukaisuutta ja oikeasuhteisuutta.
69 Komissio, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta katsovat, että toinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
70 Toisen valitusperusteen toisessa ja kolmannessa osassa, jotka on tutkittava yhdessä ja ensimmäiseksi, Ryanair vetoaa lähinnä siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa, kun se on tarkastellut sitä seikkaa, että kyseessä olevasta tukijärjestelmästä saivat tukea Ryanairin käyttämän nimityksen mukaan ainoastaan ”ruotsalaiset lentoyhtiöt” eli lentoyhtiöt, joilla on Ruotsin myöntämä lupa, yksinomaan SEUT 107 artiklan kriteerien perusteella, sen sijaan, että se olisi tutkinut, oliko kyseinen toimenpide perusteltu palvelujen tarjoamisen vapautta koskevissa EUT-sopimuksen määräyksissä tarkoitetuilla perusteilla. Ryanair katsoo toimittaneensa unionin yleiselle tuomioistuimelle ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka osoittivat, että kyseisiä määräyksiä on rikottu.
71 Kuten tämän tuomion 33 kohdassa on muistutettu, SEUT 108 artiklassa määrätty menettely ei saa koskaan johtaa perussopimuksen erityismääräysten vastaiseen tulokseen. Näin ollen tukea, joka on sellaisenaan tai joiltain yksityiskohdiltaan unionin oikeuden määräysten tai säännösten tai sen yleisten periaatteiden vastainen, ei voida todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi.
72 Tukitoimenpiteestä aiheutuvat palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvat rajoittavat vaikutukset eivät kuitenkaan ole perussopimuksessa kielletty rajoitus, koska kyseessä voi olla valtiontuen luonteeseen olennaisesti kuuluva vaikutus, kuten sen valikoivuus (ks. tuomio 28.9.2023, Ryanair v. komissio, C‑320/21 P, EU:C:2023:712, 132 kohta).
73 Toisaalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun tukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat niin kiinteästi sidoksissa tuen kohteeseen, ettei niitä voida arvioida erikseen, niiden vaikutusta koko tuen soveltuvuuteen tai soveltumattomuuteen sisämarkkinoille on välttämättä arvioitava SEUT 108 artiklassa määrätyn menettelyn avulla (ks. vastaavasti tuomio 22.3.1977, Iannelli & Volpi, 74/76, EU:C:1977:51, 14 kohta; tuomio 31.1.2023, komissio v. Braesch ym., C‑284/21 P, EU:C:2023:58, 97 kohta ja tuomio 28.9.2023, Ryanair v. komissio, C‑320/21 P, EU:C:2023:712, 133 kohta).
74 Kuten tämän tuomion 40 ja 41 kohdasta ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että vaikka Ruotsin myöntämän luvan hallussapito ei sellaisenaan ollut kyseessä olevan tukijärjestelmän tavoite vaan kyseisen järjestelmän mukainen tukikelpoisuuskriteeri, tämä kriteeri liittyi sellaisenaan erottamattomasti mainitun järjestelmän tavoitteeseen, joka oli covid-19-pandemiasta Ruotsin taloudelle aiheutuneen vakavan häiriön poistaminen varmistamalla Ruotsin liikenneyhteydet. Tästä seuraa, että kyseessä olevan tukijärjestelmän tämän tukikelpoisuuskriteerin vaikutusta sisämarkkinoihin ei voida tarkastella erillään SEUT 108 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä tapahtuvasta sen tarkastelusta, soveltuuko kyseinen tukitoimenpide kokonaisuudessaan sisämarkkinoille.
75 Edellä esitetyistä perusteluista ja tämän tuomion 31 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa lähinnä, että osoittaakseen kyseessä olevan tukijärjestelmän rajoittavan palvelujen tarjoamisen vapautta sen vuoksi, että kyseessä olevaa tukea saivat vain lentoyhtiöt, joilla oli Ruotsin myöntämä lupa, mutta esimerkiksi Ryanair ei saanut sitä, Ryanairin olisi nyt käsiteltävässä tapauksessa pitänyt osoittaa, että kyseisellä toimenpiteellä oli rajoittavia vaikutuksia, jotka ylittivät SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan vaatimusten mukaisesti myönnetyn valtiontuen vaikutukset (ks. analogisesti tuomio 28.9.2023, Ryanair v. komissio, C‑320/21 P, EU:C:2023:712, 135 kohta).
76 Ryanairin toisen valitusperusteen toisen ja kolmannen osan tueksi esittämillä perusteluilla pyritään kuitenkin kokonaisuudessaan arvostelemaan kyseessä olevaa tukijärjestelmää siltä osin kuin ainoastaan lentoyhtiöillä, joilla on Ruotsin myöntämä lupa, oli mahdollisuus saada tukea tästä järjestelmästä, sekä arvostelemaan tämän tukikelpoisuuskriteerin rajoittavia vaikutuksia palvelujen tarjoamisen vapauteen, vaikka tällaiset vaikutukset liittyvät luonnostaan kyseisen järjestelmän valikoivuuteen.
77 Lisäksi Ryanairin unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämistä todisteista on todettava, että se ei ole esittänyt yhtäkään väitettä, jolla voitaisiin osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut kyseiset todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.
78 Tästä seuraa, että toisen valitusperusteen toinen ja kolmas osa on hylättävä perusteettomina.
79 Lopuksi tämän valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä tehottomana siltä osin kuin sillä pyritään riitauttamaan valituksenalaisen tuomion 63 kohta, jonka perustelut ovat luonteeltaan ylimääräisiä kyseisen tuomion 64 kohdassa esitettyihin perusteluihin nähden. Toinen valitusperuste on edellä esitetyn perusteella hylättävä kokonaisuudessaan.
Kolmas valitusperuste
Asianosaisten lausumat
80 Ryanair väittää kolmannessa valitusperusteessaan lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 68 ja 69 kohdassa, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ei velvoiteta komissiota tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta tutkiessaan punnitsemaan kyseisen tuen myönteisiä vaikutuksia ja sen kielteisiä vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen. Tätä valitusperustetta on tarkasteltava yhdessä tuomion 22 kohdassa mainitun ensimmäisen valitusperusteen neljännen osan kolmannen väitteen kanssa, jossa valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole arvioinut kyseessä olevan tukijärjestelmän kilpailunvastaista vaikutusta.
81 Ryanair vetoaa kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut 22.9.2020 annettua tuomiota Itävalta v. komissio (C‑594/18 P, EU:C:2020:742, 20 ja 39 kohta) liian laajasti katsoessaan, että edellytystä, jonka mukaan tuki ei saa vaikuttaa liiallisesti kaupankäynnin edellytyksiin, sovelletaan SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin tukiin mutta ei kyseisen artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tukiin. Ensinnäkin SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa, jota kyseisessä tuomiossa sovellettiin, viitataan ainoastaan tuen vaikutukseen kaupankäynnin edellytyksiin eikä vääristymättömän kilpailun suojeluun, joka on, kuten unionin yleinen tuomioistuin on myöntänyt, otettava huomioon myös tuen myönteisten ja kielteisten vaikutusten punninnassa. Toiseksi kyseisessä asiassa unionin tuomioistuin ei tutkinut perusteellisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa. Kolmanneksi velvollisuus punnita tuen myönteisiä vaikutuksia ja sen kielteisiä vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen perustuu myös periaatteisiin, joita sovelletaan yleisesti kaikkiin SEUT 107 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluviin tukiin.
82 Kolmannen valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 68 kohdassa, jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön olemassaolon perusteella ei pitäisi voida olettaa, että tuen myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin sen kielteiset vaikutukset, vaan sen pitäisi päinvastoin antaa aihetta erityiseen tarkkaavaisuuteen näiden vaikutusten punninnassa tuen soveltuvuuden arvioimiseksi.
83 Komissio, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta katsovat, että kolmas valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
84 On todettava, että 22.9.2020 annetun tuomion Itävalta v. komissio (C‑594/18 P, EU:C:2020:742) 20 kohdassa unionin tuomioistuin korosti SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan sanamuotojen välisiä eroja ja totesi erityisesti, että ainoastaan ensimmäisessä näistä määräyksistä asetettiin edellytys, jonka mukaan kyseessä olevalla tuella on pyrittävä yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen. Unionin tuomioistuin päätteli tästä, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa ei asetettu tällaista edellytystä sille, että tuki soveltuisi sisämarkkinoille.
85 Kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa lähinnä totesi kyseessä olevien määräysten sanamuotojen vertailuun perustuvasta samankaltaisesta syystä, SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ei viitata sen osoittamiseen, että kaupan edellytykset eivät ole muuttuneet yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, eikä siten tarpeeseen punnita keskenään tuen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia, joten kyseistä määräystä ei voida tulkita SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan tavoin siten, että siinä edellytettäisiin, että komissio suorittaa tällaisen vertailun arvioidakseen tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille.
86 Kuten Ranskan tasavalta on perustellusti todennut vastinekirjelmässään, tämä SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tukien soveltuvuuden arvioinnissa oleva ero selittyy SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tukien erityisellä luonteella, sillä niiden tavoitteita, jotka ovat luonteeltaan poikkeuksellisia ja joilla on erityinen painoarvo, ovat joko Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistäminen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistaminen. Tukitoimenpiteiden, joilla edistetään jotakin näistä tavoitteista edellyttäen, että ne ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia, voidaan näin ollen katsoa takaavan oikean tasapainon niiden hyödyllisten vaikutusten ja niistä sisämarkkinoille aiheutuvien kielteisten vaikutusten välillä ja vastaavan näin ollen unionin yhteistä etua.
87 Koska SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta ilmentää kyseisessä määräyksessä tarkoitettujen valtiontukien vaikutusten vertailua, jonka perussopimuksen laatijat ovat suorittaneet, komissio ei ole velvollinen vertailemaan näitä vaikutuksia uudelleen, kun se tutkii kyseisen määräyksen perusteella myönnettävän tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille.
88 Lisäksi on niin, että vaikka SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrättyä valtiontukien soveltumattomuuden periaatteesta tehtyä poikkeusta on tulkittava suppeasti, tämän poikkeuksen määrittelemiseksi käytettyä sanamuotoa ei kuitenkaan pidä tulkita siten, että sillä rajoitettaisiin aiheettomasti sen ulottuvuutta tai vietäisiin sen vaikutukset. Poikkeusta on nimittäin tulkittava niiden tavoitteiden mukaisesti, joihin sillä pyritään (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, Fastweb, C‑19/13, EU:C:2014:2194, 40 kohta).
89 Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, ettei komissio ollut SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla velvollinen vertailemaan kyseessä olevan tukijärjestelmän myönteisiä vaikutuksia ja sen kielteisiä vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen.
90 Tästä seuraa, että kolmas valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Neljäs valitusperuste
Asianosaisten lausumat
91 Neljännessä valitusperusteessaan Ryanair vetoaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut tosiseikat huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla katsoessaan valituksenalaisen tuomion 77–81 kohdassa virheellisesti, että komissio ei ollut laiminlyönyt sille SEUT 296 artiklan toiseen kohtaan mukaan kuuluvaa perusteluvelvollisuutta.
92 Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi sen, että asiayhteys, jossa riidanalainen päätös tehtiin ja jolle oli ominaista covid-19-pandemian puhkeaminen ja vaikeudet, joita tämä pandemia saattoi aiheuttaa komission päätösten laadinnassa, saattoi oikeuttaa sen, että kyseisen päätöksen perusteluista puuttuivat tietyt ratkaisevat seikat, vaikka nämä seikat olisivat olleet valittajalle tarpeen, jotta valittaja olisi ymmärtänyt komission johtopäätösten taustalla olleen päättelyn. Unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta SEUT 296 artiklan toisesta kohdasta on ristiriidassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa ja poistaa perusteluvelvollisuudelta kokonaan tehokkaan vaikutuksen.
93 Komissio, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta katsovat, että neljäs valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
94 On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan toisen kohdan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 198 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
95 Erityisesti silloin, kun on nyt käsiteltävän asian tavoin kyse SEUT 108 artiklan 3 kohdan nojalla tehdystä päätöksestä olla vastustamatta tukitoimenpidettä, unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus täsmentää, että tällaisessa lyhyessä ajassa tehdyssä päätöksessä on mainittava ainoastaan ne syyt, joiden vuoksi komissio katsoo, ettei sillä ole vakavia vaikeuksia arvioida kyseisen tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille, ja että kyseisen päätöksen suppeaakin perustelua on pidettävä riittävänä SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa asetetun perusteluvelvollisuuden kannalta, kunhan niistä ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti syyt, joiden vuoksi komissio on katsonut, ettei tällaisia vaikeuksia ole, eikä näiden perustelujen paikkansapitävyyttä koskeva kysymys kuulu tämän vaatimuksen piiriin (ks. vastaavasti tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 199 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
96 Näiden vaatimusten valossa on tutkittava, onko unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalainen päätös oli perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla.
97 Tältä kannalta on yhtäältä todettava siltä osin kuin Ryanair arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että se on lieventänyt perusteluvelvollisuutta koskevia vaatimuksia riidanalaisen päätöksen tekemisen yhteydessä vallinneen covid-19-pandemian asiayhteyden vuoksi, että viitatessaan valituksenalaisen tuomion 77 kohdassa asiayhteyteen, jossa riidanalainen päätös oli annettu, eli pandemiaan ja äärimmäiseen kiireeseen, jossa komissio oli hyväksynyt tilapäiset valtiontukipuitteet, tutkinut toimenpiteet, jotka jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet sille muun muassa näiden puitteiden nojalla, ja tehnyt näitä toimenpiteitä koskevat päätökset, joihin kyseinen päätös kuuluu, unionin yleinen tuomioistuin on ottanut tämän tuomion 94 ja 95 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla asianmukaisesti huomioon merkitykselliset seikat sen määrittämiseksi, oliko komissio noudattanut perusteluvelvollisuuttaan tehdessään mainitun päätöksen.
98 Toisaalta siltä osin kuin Ryanair vetoaa erityisiin seikkoihin, joihin komissio on sille kuuluvan perusteluvelvollisuuden vastaisesti jättänyt ottamatta kantaa tai joita se ei ole arvioinut riidanalaisessa päätöksessä, kuten kyseessä olevan tukijärjestelmän yhteensoveltuvuuteen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa, sen vaikutukseen kauppaan ja kilpailuun sekä tuen myönteisten vaikutusten ja sen kielteisten vaikutusten vertailuun, valituksenalaisen tuomion 79 ja 80 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että joko nämä seikat eivät olleet merkityksellisiä kyseisen päätöksen kannalta tai niihin viitattiin oikeudellisesti riittävällä tavalla kyseisessä päätöksessä, jotta komission päättely ymmärrettäisiin tältä osin.
99 Ei vaikuta siltä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi näissä arvioinneissa jättänyt huomiotta SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisen vastustamatta jättämistä koskevan komission päätöksen perusteluvaatimuksia, sellaisina kuin ne ilmenevät tämän tuomion 94 ja 95 kohdassa mieliin palautetusta oikeuskäytännöstä, koska kyseisten perustelujen avulla Ryanairin on käsiteltävässä tapauksessa mahdollista saada tietää kyseisen päätöksen syyt ja unionin tuomioistuimet voivat harjoittaa valvontaansa päätöksen osalta, kuten valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee.
100 Siltä osin kuin neljännen valitusperusteen yhteydessä esitetyillä väitteillä on tosiasiassa tarkoitus osoittaa, että riidanalainen päätös on tehty komission riittämättömän tai oikeudellisesti virheellisen arvioinnin perusteella, kyseinen argumentaatio, joka koskee kyseisen päätöksen oikeellisuutta pikemmin kuin perusteluvelvollisuutta olennaisena muotomääräyksenä, on tämän tuomion 95 kohdassa mieliin palautetun oikeuskäytännön valossa hylättävä.
101 Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 77–81 kohdassa, että riidanalainen päätös on perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla.
102 Lopuksi on todettava, että Ryanair ei ole esittänyt yhtäkään väitettä, jolla voitaisiin osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tämän tuomion 44 kohdassa mieliin palautetussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla tarkastellessaan ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen neljättä kanneperustetta.
103 Neljäs valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Viides valitusperuste
Asianosaisten lausumat
104 Ryanair vetoaa viidennessä valitusperusteessaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja ottanut tosiseikat huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla katsoessaan valituksenalaisen tuomion 82 ja 83 kohdassa, että Ryanairin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämä kolmas kanneperuste, joka koski komission kieltäytymistä aloittamasta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä, oli kahden ensimmäisen kanneperusteen hylkäämisen vuoksi jäänyt vaille ilmoitettua tarkoitustaan eikä sillä ollut itsenäistä sisältöä näihin kahteen kanneperusteeseen nähden.
105 Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, tällä kolmannella kanneperusteella oli nimittäin itsenäinen sisältö ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyihin kahteen ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden. Tuomioistuinvalvonta, joka koskee sellaisten vakavien vaikeuksien olemassaoloa, joiden olisi pitänyt johtaa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen, eroaa tuomioistuinvalvonnasta, joka koskee oikeudellista virheettä tai ilmeistä arviointivirhettä, jonka komissio on tehnyt tutkiessaan tukitoimenpiteen asiasisältöä. Vakavien vaikeuksien olemassaolo olisi siten mahdollista todeta, vaikka komissio ei olisi tehnyt valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämissä kahdessa ensimmäisessä kanneperusteessa väitettyä ilmeistä arviointivirhettä eikä oikeudellista virhettä tutkiessaan kyseistä tukijärjestelmää.
106 Ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen kolmas kanneperuste ei myöskään ollut Ryanairin mukaan vailla sille ilmoitettua tarkoitusta, koska sen osoittaminen, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, on täysin eri asia kuin sellaisten vakavien vaikeuksien osoittaminen, joiden olisi tullut johtaa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen. Lisäksi Ryanair on esittänyt tältä osin itsenäisiä perusteluja, jotka osoittavat muun muassa, ettei komissiolla ollut Ruotsin lentoliikenneyhteyksistä markkinatietoja, joilla oli ratkaiseva merkitys tutkittaessa kyseessä olevan tukijärjestelmän soveltuvuutta sisämarkkinoille sen väitetyn tavoitteen kannalta. Ryanair on unionin yleisessä tuomioistuimessa yksilöinyt täsmällisiä puutteita komission tiedoissa ja tuonut esiin vakavia vaikeuksia, joiden vuoksi sen kanneperusteella on itsenäinen sisältö kahteen ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden.
107 Komissio, Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta katsovat, että viides valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
108 Kantaja, joka vaatii komission tekemän valtiontuen vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamista, riitauttaa etenkin sen, että kyseinen päätös on tehty ilman, että komissio on aloittanut SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä, millä komissio on loukannut kantajan menettelyllisiä oikeuksia. Jotta kantajan kumoamisvaatimus hyväksyttäisiin, se voi vedota kaikenlaisiin perusteisiin, joiden tarkoituksena on osoittaa, että komissiolla ilmoitetun toimenpiteen alustavassa tutkintavaiheessa olleiden tietojen ja todisteiden arvioinnin olisi pitänyt herättää epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Tällaisten perustelujen esittäminen ei kuitenkaan voi johtaa kanteen kohteen eikä sen tutkittavaksi ottamisen edellytysten muuttamiseen. Sen osoittamiseksi, että komission olisi pitänyt aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa ja [SEUT] 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely, on päinvastoin näytettävä toteen nimenomaan, että sisämarkkinoille soveltuvuudesta on epäilyjä (ks. vastaavasti tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex, C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
109 Näin ollen vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen esittäjän on osoitettava, että tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille oli epäilyjä, joiden vuoksi komissiolla oli velvollisuus aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Tällainen näyttö on esitettävä useilla yhtäpitävillä viitteillä ottamalla huomioon sekä olosuhteet, joiden vallitessa kyseinen päätös tehtiin, että sen sisältö (ks. vastaavasti tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
110 Erityisesti komission alustavan tutkintamenettelyn vaiheessa suorittaman tutkimuksen riittämättömyys tai epätäydellisyys on viite siitä, että kyseisellä toimielimellä on ollut vakavia vaikeuksia arvioida ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille ja että toimielimen olisi sen vuoksi pitänyt päätyä aloittamaan muodollinen tutkintamenettely (ks. vastaavasti tuomio 2.9.2021, komissio v. Tempus Energy ja Tempus Energy Technology, C‑57/19 P, EU:C:2021:663, 41kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
111 Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 83 kohdassa, että kanteen kolmannella kanneperusteella ei ollut itsenäistä sisältöä, on todettava, että on totta, kuten Ryanair väitti valituksessaan, että jos tämän tuomion 110 kohdassa mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu vakavien vaikeuksien olemassaolo olisi osoitettu, riidanalainen päätös olisi voitu kumota jo pelkästään tällä perusteella siinäkin tapauksessa, että asiassa ei olisi sen lisäksi osoitettu, että komission asiakysymyksestä esittämät arvioinnit ovat oikeudellisesti tai tosiseikkojen osalta virheellisiä (ks. analogisesti tuomio 2.4.2009, Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, C‑431/07 P, EU:C:2009:223, 66 kohta).
112 Lisäksi tällaisten vaikeuksien olemassaoloa voidaan selvittää muun muassa näiden arviointien perusteella, ja se voidaan lähtökohtaisesti näyttää toteen perusteilla tai perusteluilla, jotka kantaja esittää riitauttaakseen vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen perusteltavuuden, vaikka näiden perusteiden tai perustelujen tutkiminen ei johda siihen päätelmään, että komission asiakysymyksestä tekemät arvioinnit ovat virheellisiä tosiseikkojen tai oikeudellisten seikkojen osalta (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2009, Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio, C‑431/07 P, EU:C:2009:223, 63 ja 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
113 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että Ryanairin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän kanteen kolmas kanneperuste perustui lähinnä siihen, että komission alustavassa tutkintamenettelyssä suorittama tutkimus oli puutteellinen ja riittämätön ja että komissio olisi päätynyt toisenlaiseen arviointiin kyseessä olevan tukijärjestelmän soveltuvuudesta, jos se olisi päättänyt aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn. Kyseisestä kanteesta ilmenee myös, että valittaja on kyseisen kanneperusteen tueksi pääosin vain toistanut suppeasti kanteen ensimmäisen ja toisen kanneperusteen yhteydessä esitetyt väitteet, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen oikeellisuutta, tai viitannut suoraan kyseisiin väitteisiin.
114 Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti voinut todeta valituksenalaisen tuomion 83 kohdassa, että kanteen kolmannella kanneperusteella ”ei ole itsenäistä sisältöä” verrattuna kanteen kahteen ensimmäiseen kanneperusteeseen siinä mielessä, että koska unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut aineellisesti viimeksi mainitut perusteet, mukaan lukien väitteet, joiden mukaan komission suorittama tutkimus oli puutteellinen ja riittämätön, se ei ollut velvollinen arvioimaan kyseisen kanteen kolmannen kanneperusteen perusteltavuutta erikseen varsinkaan sen vuoksi, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin on niin ikään perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 83 kohdassa – Ryanair ei ole viimeksi mainitussa kanneperusteessa tuonut esiin erityisiä seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa, että komissiolla on arvioidessaan kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille mahdollisesti ollut vakavia vaikeuksia.
115 Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa, ettei ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kolmannen kanneperusteen perusteltavuudesta ollut tarpeen lausua. Tältä osin ei ole myöskään tarpeen tutkia, onko unionin yleinen tuomioistuin menetellyt oikein katsoessaan valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa, että tämä kanneperuste oli toissijainen ja että sillä ei ollut ilmoitettua tarkoitusta.
116 Lisäksi on todettava, että Ryanair ei ole esittänyt yhtäkään perustelua, jolla voitaisiin osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tämän tuomion 44 kohdassa mieliin palautetussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla tarkastellessaan kanteen kolmatta kanneperustetta.
117 Edellä todetusta seuraa, että viides valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
118 Koska yhtäkään valittajan esittämistä valitusperusteista ei ole hyväksytty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
119 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton.
120 Kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska valittaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, valittaja on velvoitettava korvaamaan valitusasiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
121 Työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan mukaan ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana esiintynyt, joka osallistuu asian käsittelyn kirjalliseen tai suulliseen vaiheeseen unionin tuomioistuimessa, voidaan velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Unionin tuomioistuin voi määrätä, että väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta, jotka olivat väliintulijoina käsiteltäessä kannetta ensimmäisessä oikeusasteessa ja osallistuivat menettelyyn unionin tuomioistuimessa, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Ryanair DAC vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
3) Ranskan tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset