UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
16 päivänä toukokuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Jätteiden siirto – Asetus (EY) N:o 1013/2006 – Jätteet, joihin sovelletaan kirjallista ennakkoilmoitus- ja ‑hyväksyntämenettelyä – Siirrot Euroopan unionin sisällä – 1 artiklan 3 kohdan b alakohta – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen – Aluksissa syntynyt jäte – Aluksessa haverin johdosta olevat jätteet
Asiassa C‑689/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht München I (Münchenin alueellinen tuomioistuin I, Saksa) on esittänyt 29.11.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 8.12.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Conti 11. Container Schiffahrts-GmbH & Co. KG MS ”MSC Flaminia”
vastaan
Land Niedersachsen,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan sekä tuomarit C. Lycourgos (esittelevä tuomari), E. Juhász, M. Ilešič ja I. Jarukaitis,
julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,
kirjaaja: yksikönpäällikkö D. Dittert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.10.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Conti 11. Container Schiffahrts-GmbH & Co. KG MS ”MSC Flaminia”, edustajinaan J.-E. Pötschke ja W. Steingröver, Rechtsanwälte,
– Land Niedersachsen, edustajinaan R. van der Hout, advocaat, ja H. Jacobj, Rechtsanwalt,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. C. Becker, E. Sanfrutos Cano ja L. Haasbeek,
kuultuaan julkisasiamiehen 24.1.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (EUVL 2006, L 190, s. 1) 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Conti 11. Container Schiffahrts-GmbH & Co. KG MS ”MSC Flaminia” (jäljempänä Conti) ja Land Niedersachsen (Ala-Saksin osavaltio, Saksa) ja jossa on kyseessä viimeksi mainitun Contille asettama velvollisuus noudattaa MSC Flaminia ‑aluksessa (jäljempänä Flaminia) haverin johdosta olevien jätteiden kuljetusta koskevaa ilmoitusmenettelyä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Jätteistä annetut direktiivit
3 Jätteistä 5.4.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (EUVL 2006, L 114, s. 9) 1 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
a) ’jätteellä’ mitä tahansa liitteessä I esitetyissä luokissa mainittua ainetta tai esinettä, jonka haltija hävittää, aikoo hävittää tai on velvollinen hävittämään;
– –”
4 Jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (EUVL 2008, L 312, s. 3), jolla kumottiin direktiivi 2006/12, 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan
1) ’jätteellä’ mitä tahansa ainetta tai esinettä, jonka haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä;
– –”
Asetus N:o 1013/2006
5 Asetuksen N:o 1013/2006 johdanto-osan 1, 7 ja 14 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Tämän asetuksen pääasiallinen ja tärkein tavoite ja osatekijä on ympäristön suojelu, ja sen vaikutukset kansainväliseen kauppaan ovat ainoastaan toissijaisia.
– –
(7) On tärkeää järjestää jätteiden siirtojen valvonta ja tarkastus ja säännellä niitä siten, että otetaan huomioon tarve säilyttää, suojella ja parantaa ympäristön laatua ja ihmisten terveyttä sekä että edistetään tämän asetuksen entistä yhdenmukaisempaa soveltamista kaikkialla [unionissa].
– –
(14) Kun on kyse huolehdittavaksi tarkoitettujen jätteiden tai sellaisten hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden, joita ei ole lueteltu liitteessä III, IIIA tai IIIB, siirroista, on aiheellista varmistaa mahdollisimman korkea valvonnan ja tarkastusten taso siten, että tällaisiin siirtoihin vaaditaan kirjallinen ennakkohyväksyntä. Tällaiseen menettelyyn olisi kuuluttava ennakkoilmoitus, jonka myötä toimivaltaisten viranomaisten on mahdollista saada asianmukaiset tiedot voidakseen toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Sen johdosta toimivaltaisten viranomaisten olisi myös mahdollista esittää perusteltuja vastalauseita tällaisen siirron osalta.”
6 Mainitun asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa vahvistetaan jätteiden siirtoihin sovellettavat menettelyt ja valvontajärjestelmät, jotka riippuvat siirron lähtöpaikasta, vastaanottopaikasta ja reitistä, siirrettävän jätteen tyypistä sekä jätteeseen sen vastaanottopaikassa sovellettavasta käsittelystä.
– –
3. Tämän asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu:
a) alusten ja offshore-lauttojen tavanomaisessa toiminnassa syntyneiden jätteiden, jätevedet ja jäänteet mukaan luettuina, purkaminen maihin sillä edellytyksellä, että tällaiseen jätteeseen sovelletaan alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä – – tehdyn [Lontoossa 2.11.1973 allekirjoitetun] kansainvälisen yleissopimuksen, sellaisena kuin se on [täydennettynä 17.2.1978 tehdyllä] pöytäkirjalla (Marpol 73/78), tai jonkin muun sitovan kansainvälisen oikeudellisen asiakirjan vaatimuksia;
b) ajoneuvoissa, junissa, lentokoneissa ja aluksissa syntynyt jäte siihen asti, kun tällainen jäte puretaan hyödyntämistä tai huolehtimista varten;
– –”
7 Mainitun asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
1) ’jätteellä’ samaa kuin direktiivin [2006/12] 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;
– –
34) ’siirrolla’ jätteen – – kuljetusta sen hyödyntämistä tai siitä huolehtimista varten – –;
– –”
8 Saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tämän osaston säännösten mukaista kirjallista ennakkoilmoitus- ja ‑hyväksyntämenettelyä sovelletaan seuraavien jätteiden siirtoihin:
a) jos jäte on tarkoitettu huolehdittavaksi:
kaikki jätteet;
b) jos jäte on tarkoitettu hyödynnettäväksi:
i) liitteessä IV luetellut jätteet, joihin kuuluvat muun muassa [vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvonnasta 22.3.1989 tehdyn] Baselin yleissopimuksen [joka hyväksyttiin Euroopan talousyhteisön puolesta 1.2.1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 93/98/ETY (EYVL 1993, L 39, s. 1)] liitteissä II ja VIII luetellut jätteet;
ii) liitteessä IVA luetellut jätteet;
iii) jätteet, jotka eivät kuulu mihinkään yksittäiseen liitteessä III, IIIB, IV tai IVA olevaan jätenimikkeeseen;
iv) jäteseokset, jotka eivät kuulu mihinkään yksittäiseen liitteessä III, IIIB, IV tai IVA olevaan jätenimikkeeseen, paitsi jos ne on lueteltu liitteessä IIIA.”
9 Asetuksen N:o 1013/2006 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Kun ilmoituksen tekijä aikoo siirtää 3 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuja jätteitä, hänen on tehtävä kirjallinen ennakkoilmoitus lähtömaan toimivaltaiselle viranomaiselle ja tämän viranomaisen välityksellä ja, jos hän tekee yleisen ilmoituksen, noudatettava 13 artiklaa.
Ilmoitusta tehtäessä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
1) Ilmoitus- ja siirtoasiakirjat
Ilmoitus on tehtävä käyttäen seuraavia asiakirjoja:
a) liitteen IA mukainen ilmoitusasiakirja; ja
b) liitteen IB mukainen siirtoasiakirja.
Ilmoituksen tekijän on täytettävä ilmoitusasiakirja ja tarvittaessa siirtoasiakirja.
– –
Lähtömaan toimivaltaisen viranomaisen on annettava ilmoituksen tekijälle ilmoitusasiakirja ja siirtoasiakirja.
– –”
Saksan oikeus
10 Kierrätystalouden edistämisestä ja jätteiden ekologisen käsittelyn takaamisesta 24.2.2012 annetun lain (Gesetz zur Förderung der Kreislaufwirtschaft und Sicherung der umweltverträglichen Bewirtschaftung von Abfällen (Kreislaufwirtschaftsgesetz – KrWG) (BGBl. 2012 I, p. 212) 2 §:n 2 momentin 13 kohdan mukaan mainitun lain säännöksiä ei sovelleta aluksen käytössä syntyvien jätteiden ja lastijäämien keräämiseen ja siirtoon, sillä edellytyksellä, että näitä kysymyksiä säännellään liittovaltion tai osavaltion oikeudessa kansainvälisten tai ylikansallisten sopimusten perusteella.
11 Jätteistä annetun Ala-Saksin osavaltion lain (Niedersächsisches Abfallgesetz) 32 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Tässä laissa tarkoitetaan
– –
6. aluksella syntyvällä jätteellä
a) kaikkia jätteitä (mukaan luettuna jätevedet ja jäämät, lukuun ottamatta lastijäämiä), jotka syntyvät aluksen käytössä ja kuuluvat [Marpolin yleissopimuksen 73/78] liitteiden I, IV ja V – – soveltamisalaan, sekä
b) lastiin liittyviä jätteitä sellaisina kuin ne on määritelty [Marpolin yleissopimuksen 73/78] täytäntöönpanemiseksi annettujen ohjeiden 1.7.5. kohdassa
7. lastijäämillä aluksen lastitilassa tai tankeissa olevia lastin jäännöksiä, jotka jäävät jäljelle purkamisen ja puhdistuksen jälkeen ja joihin kuuluvat myös lastauksen tai purkamisen ylijäämät ja valumat.”
12 Jätteistä annetun Ala-Saksin osavaltion lain 35 §:n 1 momentin mukaan aluksen päälliköllä on velvollisuus ennen satamasta lähtöä toimittaa kaikki aluksella syntyneet jätteet satamassa oleviin jätteen vastaanottopisteisiin. Tämän lain 36 §:n 1 momentissa asetetaan sama velvollisuus lastijäämien osalta.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
13 Flaminia on Contin omistama konttialus, joka liikennöi kyseessä olevana ajanjaksona pääasiassa Saksan lipun alla.
14 Mainitun aluksen, jolla oli kuljetettavana 4 808 konttia, joista 151 oli tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen, ollessa matkalla Charlestonista (Yhdysvallat) Antwerpeniin (Belgia) aluksella syttyi 14.7.2012 tulipalo, johon liittyi myös räjähdyksiä. Kun tulipalo oli saatu hallintaan, Conti sai 21.8.2012 luvan aluksen hinauttamiseen Saksan aluevesille. Havariekommandon (haverivalvontakeskus, Saksa) 25.8.2012 päivätyn kirjeen mukaan Conti velvoitettiin laatimaan jatkotoimia koskeva suunnitelma ja nimeämään mahdolliset sopimuskumppanit asiaankuuluvia toimenpiteitä varten.
15 Alus hinattiin 9.9.2012 Wilhelmshaveniin (Saksa).
16 Conti sitoutui Saksan viranomaisille muun muassa varmistamaan aluksen turvallisen siirron Mangaliassa (Romania) sijaitsevalle korjaustelakalle sekä aluksella olevien materiaalien asianmukaisen käsittelyn.
17 Niedersächsisches Umweltministerium (Ala-Saksin osavaltion ympäristöministeriö, Saksa) ilmoitti 30.11.2012 päivätyllä kirjeellä Contille, että alus itsessään ”tai aluksessa oleva sammutusvesi sekä lietteet ja teräsromu on luokiteltava jätteeksi” ja että näin ollen oli noudatettava ilmoitusmenettelyä. Conti ilmoitti 3.12.2012 päivätyssä kirjeessä, ettei se hyväksy tätä näkemystä.
18 Gewerbeaufsichtsamt Oldenburg (Oldenburgin työsuojeluviranomainen, Saksa) (jäljempänä työsuojeluviranomainen) velvoitti 4.12.2012 tekemällään päätöksellä Contin noudattamaan ilmoitusmenettelyä aluksella olevan metalliromun sekä lietettä ja lastijäämiä sisältävän sammutusveden vuoksi. Lisäksi Contia kiellettiin poistamasta alusta sen senhetkisestä sijaintipaikasta ennen ilmoitusmenettelyn loppuun saattamista ja varmennettavissa olevan, saksankielisen jätteidenhuolehtimissuunnitelman esittämistä.
19 Vahingoittumaton lasti purettiin 21.12.2012 ja aluksen merikelpoisuus vahvistettiin kuuden metrin aallonkorkeuteen saakka.
20 Sammutusveden siirtoa Tanskaan koskeva ilmoitusmenettely aloitettiin ja saatettiin päätökseen. Sammutusveden pumppaus aloitettiin 18.2.2013. Kun oli arvioitavissa, kuinka suurta osaa sammutuslietteestä ei saataisi pumpattua, aloitettiin 26.2.2013 uusi ilmoitusmenettely Romaniassa.
21 Lupa satamasta poistumiseen, jota oli haettu alkavaksi 4.3.2013, myönnettiin 1.3.2013. Ennen satamasta poistumista aluksesta oli kuitenkin purettava 30 kontillista jätettä, mikä kesti 7.3.2013 saakka. Kun ilmoitusmenettely Romaniassa oli saatu päätökseen, alus pääsi matkaan 15.3.2013. Romaniassa todettiin, että aluksessa oli noin 24 000 tonnia jätettä.
22 Conti teki 4.1.2013 työsuojeluviranomaiselle oikaisuvaatimuksen 4.12.2012 tehdystä päätöksestä. Se väitti pääasiallisesti, että sitä ei olisi pitänyt velvoittaa asetuksessa N:o 1013/2006 säädettyyn ilmoitusmenettelyyn, koska se ei kuulunut tämän asetuksen soveltamisalaan, ja täsmensi, että se oli alistunut tähän menettelyyn ainoastaan viivästysten välttämiseksi. Työsuojeluviranomainen totesi 3.4.2013 päivätyllä kirjeellä, että oikaisuvaatimus oli jäänyt vaille kohdetta.
23 Conti nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati Land Niedersachsenin velvoittamista korvaamaan sille erityisesti vahingon, joka on aiheutunut sen maksamista eri ilmoitusmenettelyjen kustannuksista. Conti katsoo, että oli lainvastaista luokitella aluksella olevat aineet jätteiksi ja määrätä tämän seurauksena näiden menettelyjen noudattamisesta. Se väittää tässä yhteydessä, että kansalliseen oikeuteen perustuvaa jätteidenhuolehtimissuunnitelmaa ei voitu edellyttää, koska asetus N:o 1013/2006 on esteenä kansallisen oikeuden soveltamiselle silloin, kun aluksessa olevat jätteet on tarkoitettu hyödynnettäviksi tai huolehdittaviksi toisessa jäsenvaltiossa.
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että siltä osin kuin Conti vaatii vahingonkorvausta ilmoitusmenettelyn noudattamiseen liittyvistä kustannuksista, sillä on oikeus vahingonkorvaukseen, jos pääasiassa kyseessä olevalle alukselle sattuneen haverin jäämiin ei sovelleta asetusta N:o 1013/2006. Nämä kustannukset ovat näet syntyneet vain siksi, että työsuojeluviranomainen katsoi ilmoitusmenettelyn noudattamisen tarpeelliseksi.
25 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 1013/2006 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitusmenettely oli tarpeen, koska jätteet oli siirrettävä Saksasta Romaniaan. Se pohtii kuitenkin, voitiinko mainitun asetuksen 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeussäännöstä soveltaa, ja korostaa, että mikäli näin on, pääasiassa kyseessä olevien jäämien siirto ei olisi kuulunut mainitun asetuksen soveltamisalaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tässä yhteydessä, ettei viimeksi mainitun säännöksen sanamuodosta, jossa käytetään ilmaisua ”aluksissa syntynyt jäte”, asetuksen N:o 1013/2006 antamisen taustalla olevista valmisteluasiakirjoista, mainitun asetuksen johdanto-osan perustelukappaleista tai kyseisen asetuksen systematiikasta käy ilmi, että havereista johtuvien jätteiden ja jäämien olisi kuuluttava tämän poikkeussäännöksen soveltamisalaan.
26 Tässä tilanteessa Landgericht München I (Münchenin alueellinen tuomioistuin I, Saksa) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko haverista johtuvia, aluksella metalliromun sekä lietettä ja lastijäämiä sisältävän sammutusveden muodossa olevia jäämiä pidettävä asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna ’ajoneuvoissa, junissa, lentokoneissa ja aluksissa syntyneenä jätteenä’?”
Vaatimus suullisen käsittelyn aloittamisesta uudelleen
27 Land Niedersachsen vaati julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen esittämisen jälkeen unionin tuomioistuimen kirjaamoon 5.4.2019 toimittamallaan kirjelmällä, että asian käsittelyn suullinen vaihe aloitettaisiin uudelleen.
28 Land Niedersachsen väittää vaatimuksensa tueksi pääasiallisesti, että yhtä pääasian ratkaisun kannalta ratkaisevaa kysymystä eli sitä, sovelletaanko asetusta N:o 1013/2006 sen 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla myös silloin, kun kyseinen alus on aavalla merellä, ei ole vielä käsitelty varsinaisesti unionin tuomioistuimessa. Land Niedersachsen katsoo, että jos kyseistä asetusta sovellettaisiin Flaminian matkan ensimmäiseen osaan, joka tapahtui avomerellä, heräisi kysymys, onko mainittu asetus ristiriidassa kansainvälisen oikeuden ja erityisesti Baselin yleissopimuksen kanssa. Land Niedersachsen toteaa lisäksi, että mikäli suullista käsittelyä ei aloiteta uudelleen, uusi ennakkoratkaisupyyntö saattaisi osoittautua tarpeelliseksi tulevaisuudessa.
29 Tässä yhteydessä on todettava, että työjärjestyksensä 83 artiklan mukaan unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos se katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisella tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetulla osapuolella ei ole ollut tilaisuutta lausua.
30 Land Niedersachsen ei kuitenkaan nyt käsiteltävässä asiassa vetoa suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskevassa pyynnössään mihinkään uuteen seikkaan ja se pyrkii pääasiallisesti siihen, että unionin tuomioistuin vastaisi kahteen kysymykseen, joita ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt ja jotka koskevat yhtäältä sitä, sovelletaanko asetusta N:o 1013/2006, kun alus on aavalla merellä, ja toisaalta sitä, onko mainitun asetuksen 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetty poikkeus pätevä Baselin yleissopimuksen kannalta.
31 Lisäksi unionin tuomioistuimella on käytössään kaikki tarpeelliset tiedot ratkaisun antamiseksi eikä sen ole ratkaistava nyt esillä olevaa asiaa sellaisella perusteella, josta asianosaisilla ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuilla osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.
32 Tässä tilanteessa unionin tuomioistuin katsoo julkisasiamiestä kuultuaan, ettei asian käsittelyn suullista vaihetta ole syytä määrätä aloitettavaksi uudelleen.
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
33 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia haverista johtuvia, aluksella metalliromun sekä lietettä ja lastijäämiä sisältävän sammutusveden muodossa olevia jäämiä on pidettävä mainitussa säännöksessä tarkoitettuina aluksissa syntyneinä jätteinä.
34 Aluksi on täsmennettävä, että ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että koska pääasiassa kyseessä olevat jäämät ovat aineita tai esineitä, joiden haltija aikoo hävittää ne, ne kuuluvat asetuksen N:o 1013/2006 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun jätteen käsitteen piiriin; viimeksi mainitussa säännöksessä viitataan määritelmään, joka tästä käsitteestä on tehty direktiivin 2006/12 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, joka on sittemmin korvattu direktiivin 2008/98 3 artiklan 1 kohdalla, joka sisältää mainittua käsitettä pääasiallisesti vastaavan määritelmän.
35 Tämän alustavan täsmennyksen jälkeen on muistutettava, että asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa jätetään tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ajoneuvoissa, junissa, lentokoneissa ja aluksissa syntynyt jäte siihen asti, kun tällainen jäte puretaan hyödyntämistä tai huolehtimista varten.
36 Tästä seuraa, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että mikäli olisi katsottava, että mainittu säännös kattaa pääasiassa kyseessä olevat jätteet, asetusta N:o 1013/2006 ei olisi voitu soveltaa niihin siihen asti, kun ne poistettiin alukselta hyödyntämistä tai huolehtimista varten.
37 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (tuomio 17.10.2018, Günter Hartmann Tabakvertrieb, C‑425/17, EU:C:2018:830, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Lisäksi on todettava, että koska asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään mainitun asetuksen säännösten soveltamista koskevasta poikkeuksesta, sitä on lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti. Kyseinen suppean tulkinnan periaate ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun poikkeuksen ulottuvuuden määrittelemisessä käytettyä sanamuotoa pitäisi tulkita niin, että poikkeus menettäisi tavoitellut vaikutuksensa (ks. analogisesti tuomio 11.9.2014, Fastweb, C‑19/13, EU:C:2014:2194, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Ensinnäkin asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan sanamuodosta on todettava, että tästä säännöksestä käy ilmi, että jätteet jäävät tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle vain, jos ne ovat syntyneet aluksella eikä niitä ole purettu sieltä.
40 Tässä yhteydessä on korostettava yhtäältä, että tähän säännökseen ei sisälly mitään mainintaa jätteiden alkuperästä tai siitä tavasta, jolla ne ovat syntyneet kyseisessä aluksessa.
41 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 47 kohdassa, unionin lainsäätäjä on vain täsmentänyt asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa paikan, jossa jätteiden on tullut syntyä, eli muun muassa aluksissa, säätämättä erityisvaatimuksia sen suhteen, millaisissa olosuhteissa jätteiden on tullut syntyä.
42 Toisaalta mainitun 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa käytetyn ilmaisun ”siihen asti, kun tällainen jäte puretaan” tavanomaisesta merkityksestä seuraa, että kun kyseessä on alus, tätä säännöstä sovelletaan vain niin kauan kuin jätteitä ei ole poistettu kyseisestä aluksesta niiden siirtämiseksi hyödyntämistä tai huolehtimista varten.
43 Asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan sanamuodosta seuraa siten, että tässä säännöksessä säädetty kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääminen koskee jätteitä, jotka ovat syntyneet aluksessa, riippumatta niistä olosuhteista, joissa nämä jätteet ovat syntyneet, siihen asti, kun jätteet poistetaan kyseisestä aluksesta niiden hyödyntämistä tai huolehtimista varten.
44 Toiseksi tätä toteamusta tukee mainitun säännöksen asiayhteys. Mainitun asetuksen 1 artiklan 3 kohdan a alakohta näet koskee muun muassa alusten tavanomaisessa toiminnassa syntyneiden jätteiden, jätevedet ja jäänteet mukaan luettuina, purkamista maihin sillä edellytyksellä, että tällaisiin jätteisiin sovelletaan Marpolin yleissopimuksen 73/78 tai jonkin muun sitovan kansainvälisen oikeudellisen asiakirjan vaatimuksia.
45 Toisin kuin asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan sanamuodossa todetaan, mainitun asetuksen 1 artiklan 3 kohdan a alakohta koskee siten nimenomaisesti muun muassa alusten tavanomaisessa toiminnassa syntyneitä jätteitä, mikä vahvistaa sen seikan, että näistä ensin mainitussa säännöksessä, johon ei sisälly tällaista täsmennystä, säädetty poissulkeminen kattaa aluksissa syntyneet jätteet riippumatta niistä olosuhteista, joissa nämä jätteet ovat syntyneet.
46 Kolmanneksi asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdan tulkintaa, joka on seurausta tämän säännöksen sanamuodosta ja asiayhteydestä, ei aseteta kyseenalaiseksi tämän asetuksen tavoitteella.
47 On totta, että asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 1 kohdasta ja sen johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön valvontamenettelyjä ja ‑järjestelmiä, joita sovelletaan jätteiden siirtoon tavalla, jolla otetaan huomioon tarve säilyttää, suojella ja parantaa ympäristön laatua ja ihmisten terveyttä. Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta ja 4 artiklan 1 kohdasta, kun niitä luetaan yhdessä saman asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen kanssa, käy erityisesti ilmi, että huolehdittavaksi tarkoitettujen jätteiden ja hyödynnettäviksi tarkoitettujen vaarallisten jätteiden jäsenvaltioiden välisistä siirroista on tehtävä kirjallinen ennakkoilmoitus toimivaltaisille viranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi (tuomio 26.11.2015, Total Waste Recycling, C‑487/14, EU:C:2015:780, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Tämä asetuksella N:o 1013/2006 tavoiteltu ympäristön suojelemisen tavoite ei voi kuitenkaan edellyttää, että mainitun asetuksen 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetystä selvästä soveltamisalan ulkopuolelle jättämisestä huolimatta aluksessa ennakoimattomasti syntyneen jätteen kuljetukseen sovellettaisiin mainitun asetuksen sääntöjä ja erityisesti asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaista kirjallista ennakkoilmoitus- ja ‑hyväksyntävelvollisuutta. Koska näet tällaiset jätteet syntyvät yhtäkkiä ja ennakoimatta, aluksesta vastuussa olevan tahon olisi käytännössä mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa saada ajoissa käyttöönsä näiden sääntöjen – joilla on tarkoitus taata kyseisten jätteiden siirtojen tehokas valvonta ja tarkastukset samassa asetuksessa tarkoitetulla tavalla – asianmukaiseksi noudattamiseksi tarvittavat tiedot.
49 Kun kyseessä ovat siten pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset haverin yhteydessä syntyneet jätteet, mainittu aluksesta vastuussa oleva taho ei kaikella todennäköisyydellä kykenisi ennen satamaan rantautumista saamaan käyttöönsä ja toimittamaan kaikkia asetuksen N:o 1013/2006 liitteissä IA ja IB olevissa lomakkeissa vaadittuja tietoja, jotka koskevat muun muassa jätteiden nimeä, koostumusta ja jätetunnistetta sekä suunniteltuja hyödyntämis- tai huolehtimistoimia.
50 Lisäksi on huomattava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 65 kohdassa, että asetuksessa N:o 1013/2006 säädettyjen sääntöjen soveltaminen aluksissa aavalla merellä tapahtuneen haverin johdosta syntyneisiin jätteisiin saattaisi johtaa siihen, että aluksen saapuminen turvalliseen satamaan viivästyisi, mikä lisäisi merten saastumisen vaaraa ja haittaisi siten tämän asetuksen tavoitteen saavuttamista.
51 On kuitenkin korostettava, että asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei voida soveltaa tapauksessa, jossa kyseisestä aluksesta vastuussa oleva taho on syyllistynyt väärinkäytökseen. Tällaista väärinkäyttöä on muun muassa toiminta, jolla on tarkoitus viivästyttää kohtuuttomasti ja perusteitta jätteiden purkamista hyödyntämistä tai huolehtimista varten. Tässä yhteydessä tällaista viivästystä olisi arvioitava erityisesti jätteiden luonteen ja sen vaaran merkittävyyden perusteella, joka niistä aiheutuu ympäristölle ja ihmisten terveydelle.
52 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että koska pääasiassa kyseessä olevat jätteet ovat syntyneet Flaminialla sen purjehtiessa aavalla merellä tapahtuneen haverin johdosta, on katsottava, että ne ovat syntyneet aluksessa asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tätä säännöstä sovelletaan siten kyseisiin jätteisiin siihen asti, kun ne poistetaan kyseiseltä alukselta hyödyntämistä tai huolehtimista varten.
53 Edellä esitetystä seuraa, että asetuksen N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia haverista johtuvia, aluksella metalliromun sekä lietettä ja lastijäämiä sisältävän sammutusveden muodossa olevia jäämiä on pidettävä mainitussa säännöksessä tarkoitettuina aluksissa syntyneinä jätteinä, jotka eivät näin ollen kuulu mainitun asetuksen soveltamisalaan siihen asti, kun ne puretaan hyödyntämistä tai huolehtimista varten.
Oikeudenkäyntikulut
54 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 1 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia haverista johtuvia, aluksella metalliromun sekä lietettä ja lastijäämiä sisältävän sammutusveden muodossa olevia jäämiä on pidettävä mainitussa säännöksessä tarkoitettuina aluksissa syntyneinä jätteinä, jotka eivät näin ollen kuulu mainitun asetuksen soveltamisalaan siihen asti, kun ne puretaan hyödyntämistä tai huolehtimista varten.
Allekirjoitukset