Asia T‑304/11
Alumina d.o.o.
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Polkumyynti – Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevan zeoliitti A -jauheen tuonti – Normaaliarvo – Kotimarkkinamyynnin edustavuus – Voittomarginaali – Tavanomainen kaupankäynti
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.4.2013
1. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Laskennallinen arvo – Tekijät, jotka on otettava huomioon – Tavanomaisessa kaupankäynnissä noudatettu hinta – Kotimarkkinamyynnin edustavuuden vähimmäismäärä – Näiden kahden tekijän välinen vuorovaikutus
(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 2, 3 ja 6 kohta)
2. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Laskennallinen arvo – Tekijät, jotka on otettava huomioon – Tavanomaisessa liiketoiminnassa noudatettu hinta – Tässä toiminnassa tehdyt myynnit – Käsite
(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen, ”vuoden 1994 polkumyynnin vastaisen sopimuksen”, 2 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 1, 3, 4 ja 6 kohta)
3. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Laskennallinen arvo – Tietylle asiakkaalle tehtyjen myyntien hintaa nostavan riskipreemion huomioon ottaminen – Myyntihinnan muuttaminen keinotekoisesti – Oikaisua ei ole tehty – Normaaliarvon laskelman ja polkumyynnin olemassaolon toteamisen virheellisyys
(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 2, 3 ja 6 kohta sekä 10 kohdan k alakohta)
1. Tuotteen normaaliarvon määrittämisen yhteydessä kysymys polkumyynnin perusasetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 2 kohdassa, jossa asetetaan määrällinen arviointiperuste, tarkoitetusta kotimarkkinamyynnin edustavuudesta on lähtökohtaisesti erotettava siitä kysymyksestä, onko kyseinen myynti tapahtunut tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä siten kuin kyseisen asetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdassa, jossa asetetaan itse myyntiä sellaisenaan koskeva laadullinen arviointiperuste, tarkoitetaan. Koska kotimarkkinamyynnin määrällä voi kuitenkin olla vaikutusta hinnan muodostumiseen, nämä kaksi arviointiperustetta voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa esimerkiksi silloin, kun sisämarkkinat ovat niin rajalliset, että hinnat eivät määräydy tarjonnan ja kysynnän perusteella. Kun edustavuudelle säädetty 5 prosentin vähimmäismäärä ei ole täyttynyt, tämä vuorovaikutuksen mahdollisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kotimarkkinamyynnin olisi katsottava tapahtuneen tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä. Kotimarkkinamyynnin pienestä määrästä huolimatta ei voida kokonaan sulkea pois mahdollisuutta, että kyseinen myynti olisi tapahtunut tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä, jos se kuitenkin kuvastaa siinä osallisina olevien toimijoiden tavanomaista toimintaa.
(ks. 24 ja 25 kohta)
2. Tuotteen normaaliarvon määrittämisen yhteydessä tavanomaisen kaupankäynnin käsitteellä pyritään siihen, että tavanomaisena kaupankäyntinä ei pidetä tilanteita, joissa kotimarkkinamyynti tapahtuu esimerkiksi edellytyksin, joissa tuotteen myyntihinta alittaa tuotantokustannukset tai joissa liiketoimet on toteutettu yhtiökumppanien tai sellaisten osapuolten välillä, jotka ovat sopineet hyvitysjärjestelystä. Kuten polkumyynnin perusasetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 1 kohdan kolmannesta alakohdasta ja 2 artiklan 4 kohdasta ilmenee, nämä tilanteet ovat esimerkkejä siitä, milloin myynnin voidaan katsoa tapahtuneen muussa kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä.
Tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä tapahtuneen myynnin käsitteellä on tässä asiayhteydessä objektiivinen ulottuvuus, ja tähän käsitteeseen voivat vedota paitsi toimielimet estääkseen käytännöt, joilla polkumyyntiä tai sen laajuutta voidaan peitellä, myös kohteena olevat toimijat silloin, kun käsillä on kyseessä olevien liiketoimien tavanomaisuuteen vaikuttavia seikkoja.
Toimielimet ovat siten velvollisia jättämään normaaliarvon laskemisen ulkopuolelle myynnin, joka ei ole tapahtunut tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä, riippumatta siitä, ovatko myyntihinnat tällaiseen kaupankäyntiin nähden korkeampia vai alhaisempia, siitä, mistä syystä liiketoimi ei ole tapahtunut tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä, ja siitä, millainen vaikutus tällä pois jättämisellä on polkumyynnin esiintymiseen tai sen laajuuteen, kuten Maailman kauppajärjestön valituselin on tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 1 kohdasta todennut.
(ks. 27–30 kohta)
3. Tuotteen normaaliarvon määrittämisen yhteydessä tietylle kotimarkkinoiden asiakkaalle tehtyjen myyntien hintaa nostava riskipreemio on vastasuoritus, joka liittyy siihen riskiin, jonka tavarantoimittaja ottaa myydessään tuotteita tälle asiakkaalle ja myöntäessään tälle maksuaikaa. Kyseinen preemio ei siis ole osa myydyn tuotteen arvosta eikä liity tuotteen ominaisuuksiin, vaan tällainen preemio ja sen laajuus perustuvat asiakkaan henkilöllisyyteen ja siihen, miten tavarantoimittaja arvioi asiakkaan rahoituskykyä. Siten tällaisen preemion huomioon ottaminen normaaliarvon laskemisen yhteydessä tarkoittaa sitä, että laskelmaan lisätään tekijä, jonka tarkoituksena ei ole määrittää hintaa, jolla tuote myytäisiin alkuperämaassa, vaan joka koskee yksinomaan tietyn kotimaan ostajan maksukykyä.
Siten tällaisen riskipreemion sisällyttäminen sellaisen voittomarginaalin laskentaan, jonka avulla määritetään laskennallinen normaaliarvo, tarkoittaa sellaisen tekijän huomioon ottamista, joka ei vastaa osaa myydyn tuotteen arvosta ja joka näin ollen nostaa keinotekoisesti normaaliarvon laskennan tulosta siten, ettei tämä tulos enää – jollei myöhemmin tehdä polkumyynnin perusasetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan nojalla asianmukaista oikaisua – vastaa tarkimmalla mahdollisella tavalla sellaista tuotteen myyntihintaa, jolla kyseinen tuote myytäisiin alkuperämaassa tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä. Riskipreemion huomioon ottamiseen liittyvällä virheellä on vaikutusta siihen, onko polkumyynnin olemassaolon arvioimista varten määritetty normaaliarvo laskettu oikein, ja se sijoittuu siten polkumyynnin olemassaolosta tehtyä päätelmää aikaisempaan vaiheeseen, joten sillä on voinut olla vaikutusta siihen, onko polkumyynnin olemassaolo todettu oikein.
(ks. 36, 38 ja 39 kohta)