YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
29 päivänä lokakuuta (*)
Vahingonkorvauskanne – Asetus (EY) N:o 178/2002 – Nopea hälytysjärjestelmä – Lisäilmoitus – Kansallisten viranomaisten toimivalta – Komission mielipide, jolla ei ole oikeusvaikutuksia – Oikeudenkäynnin kohteen muuttaminen – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑212/06,
Bowland Dairy Products Ltd, kotipaikka Barrowford, Lancashire (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan solicitor J. Milligan, D. Anderson, QC, ja barrister A. Robertson,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään P. Oliver, J.-P. Keppenne ja L. Parpala,
vastaajana,
jossa vaaditaan ensinnäkin komission sen päätöksen kumoamista, jolla komission väitetään kieltäytyneen antamasta elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, s. 1) 50 artiklassa säädetyssä nopeassa hälytysjärjestelmässä lisäilmoitusta, jossa todetaan Yhdistyneen kuningaskunnan Food Standards Agencyn sallivan kantajan tuottaman juustomassan myynnin, ja toiseksi tästä kieltäytymisestä kantajalle aiheutuneen vahingon korvaamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit M. Prek (esittelevä tuomari) ja V. M. Ciucă,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Kantza,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.3.2009 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, s. 1) säädetään elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä.
2 Asetuksen N:o 178/2002 IV luvussa, jonka otsikko on ”Nopea hälytysjärjestelmä, kriisinhallinta ja hätätilanteet”, otetaan käyttöön elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä (jäljempänä nopea hälytysjärjestelmä).
3 Asetuksen N:o 178/2002 50 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Nopea hälytysjärjestelmä
1. Perustetaan verkostona nopea hälytysjärjestelmä elintarvikkeista tai rehuista ihmisten terveydelle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä riskeistä ilmoittamiseksi. Siihen osallistuvat jäsenvaltiot, komissio ja [Euroopan] elintarviketurvallisuusviranomainen. Jäsenvaltiot, komissio ja [Euroopan] elintarviketurvallisuusviranomainen nimeävät kukin yhteyspisteen, joka on verkoston jäsen. Komissio vastaa verkoston hallinnoinnista.
2. Kun verkoston jäsenellä on tietoa elintarvikkeista tai rehusta ihmisten terveydelle aiheutuvasta vakavasta välittömästä tai välillisestä riskistä, nämä tiedot on ilmoitettava välittömästi komissiolle nopealla hälytysjärjestelmällä. Komissio toimittaa nämä tiedot välittömästi verkoston jäsenille.
[Euroopan] elintarviketurvallisuusviranomainen voi täydentää ilmoitusta tieteellisillä tai teknisillä tiedoilla, jotka auttavat jäsenvaltioita toteuttamaan nopeita ja asianmukaisia riskinhallinnan toimia.
3. Rajoittamatta yhteisön muun lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden on välittömästi ilmoitettava nopealla hälytysjärjestelmällä komissiolle seuraavista seikoista:
a) jäsenvaltion käyttöön ottamat toimenpiteet, joilla on tarkoitus rajoittaa elintarvikkeiden tai rehun saattamista markkinoille tai pakottaa poistamaan ne myynnistä ihmisten terveyden suojelemiseksi tilanteissa, joissa edellytetään nopeita toimia;
b) alan ammatinharjoittajille suunnatut suositukset tai heidän kanssaan tehdyt sopimukset, joilla pyritään vapaaehtoisesti tai velvoitteen nojalla estämään tai rajoittamaan elintarvikkeiden tai rehun markkinoille saattamista tai mahdollista käyttöä taikka määräämään erityisistä asiaa koskevista edellytyksistä ihmisten terveyteen kohdistuvan, nopeaa toimintaa edellyttävän vakavan riskin vuoksi;
c) toimivaltaisen viranomaisen Euroopan unionissa sijaitsevalla raja-asemalla ihmisten terveydelle aiheutuvaan välilliseen tai välittömään riskiin liittyen hylkäämät elintarvike- tai rehuerät, -kontit tai -lastit.
Ilmoitukseen on liitettävä yksityiskohtainen selvitys syistä, jotka saivat ilmoituksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteuttamaan kyseiset toimet. Lisätiedot on annettava riittävän ajoissa, erityisesti silloin, jos ilmoituksen perustana olevia toimenpiteitä muutetaan tai ne peruutetaan.
Komission on toimitettava välittömästi verkoston jäsenille sekä ilmoitus että sitä täydentävät tiedot[, jotka se saa] ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti.”
Asian tausta
4 Kantaja Bowland Dairy Products Ltd on Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka valmistaa yleisesti tuorejuustoa ja erityisesti juustomassaa (curd cheese). Kantajalla on ollut vuodesta 1999 alkaen Pendle Environmental Health Officen, joka on Food Standards Agencyn (jäljempänä FSA) valvonnassa toimiva paikallinen elintarvikeviranomainen, myöntämä lupa valmistaa juustomassaa eri maitolähteistä.
5 Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto, joka on Euroopan yhteisöjen komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoon kuuluva osasto, tarkasti 9.6.2006 FSA:n edustajan läsnä ollessa kantajan toimitilat ja laadunvalvontalaboratorion. Elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston toteamukset tarkastuksen johdosta esitettiin terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston 12.6.2006 päivätyssä sisäisessä muistiossa ja ne toistettiin elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston luonnoksessa lopulliseksi kertomukseksi, joka koski kyseisen toimiston tarkastusmatkaa Isossa-Britanniassa 31.5.–26.6.2006.
6 FSA teki 14.6.2006 nopealla hälytysjärjestelmällä ilmoituksen seuraavan riskin havaitsemisesta: ”Maitotuotteiden viallinen tuottaminen. Tarkastusjärjestelmä, joka ei sovellu antibioottien havaitsemiseen”. FSA sovelsi ilmoitusta ”juustomassaan, jolla on terveysmerkintä UK PE 023.EEC”, toisin sanoen kantajan tuottamaan juustomassaan. Lisätietoja toimitettiin nopealla hälytysjärjestelmällä 16.6.2006.
7 Kantaja sulki toimitilansa 16.–26.6.2006.
8 FSA tarkasti kantajan toimitilat 20.6.2006. FSA ilmoitti 23.6.2006 päivätyssä kirjeessään terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastolle huolistaan, jotka koskivat todettuja kantajan käytäntöjä ja tältä osin toteutettuja toimenpiteitä. FSA totesi, että kantajan toiminnan uudelleen aloittaminen siten, että se noudattaa suositeltuja toimenpiteitä, ei aiheuta ongelmia kansanterveydelle eikä ole yhteisön lainsäädännön vastaista.
9 FSA antoi kantajalle 26.6.2006 luvan aloittaa uudelleen juustomassan tuotannon, minkä kantaja teki samaisena päivänä.
10 Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston ja FSA:n välillä käytiin uusia keskusteluja elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston 9.6.2006 päivätyistä toteamuksista ja FSA:n tarkastuksesta, ja 4.7.2006 pidettiin kokous.
11 FSA:n virkamies F. esitti komissiolle 19.7.2006 päivätyssä sähköpostissa, jossa täsmennettiin, että FSA halusi saada komissiolta kommentteja tai ehdotuksia, seuraavan lisäilmoitusluonnoksen:
”Ison-Britannian viranomaiset ovat tehneet täydellisen tarkastuksen Bowland Dairy Products Ltd:ssä 20.6.2006. Tämän tarkastuksen seurauksena kaksi juustomassaerää, jotka oli valmistettu ihmisravinnoksi soveltumattomaksi katsotusta maidosta, lähetettiin takaisin Isoon-Britanniaan Saksan puolesta ja tuhottiin valvonnan alaisena 27.6.”
Lisäksi on todettu tarve panna toimeen korjaavia toimia ja parannuksia on tehty riskien analysointia ja kriittisiä valvontapisteitä koskeviin menettelyihin, laadunvalvontaan ja maidon vastaanottamista koskeviin yksityiskohtaisiin ohjeisiin.
Näin ollen Ison-Britannian viranomaiset hyväksyvät Bowlandin tuottaman juustomassan saattamisen markkinoille.”
12 Komissio vastasi FSA:lle 20.7.2006 päivätyllä sähköpostilla seuraavasti:
”Arvoisa vastaanottaja,
Olimme iloisia, että myös eilen pystyimme selittämään uudelleen [terveys- ja kuluttaja-asioiden] pääosaston kantaa antibioottimaitoon ja laimennettuun maitoon. Aiomme ehdottaa jäsenvaltioille kesänaikaisen tauon jälkeen oikeudellista instrumenttia sen täsmentämiseksi, mitä on tehtävä näiden kahden raaka-aineen kanssa ja mitkä ovat niiden valvontaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt silloin, kun niitä käytetään juuston valmistamiseen.
Siltä osin kuin on kyse luonnoksestanne nopeaan hälytysjärjestelmään lähetettäväksi viestiksi, kiitämme teitä siitä, että olette konsultoineet meitä. Viimeisen virkkeen ’Näin ollen Ison-Britannian viranomaiset hyväksyvät Bowlandin tuottaman juustomassan saattamisen markkinoille’ osalta katsomme, että kyse on kannastanne, joka ei kuitenkaan ole [terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston] kanta. Eilisen keskustelumme jälkeen ymmärsimme, että Bowland on käyttänyt 26.6. alkaen (ajankohta, jona Bowland käynnisti uudelleen tuotantonsa) jälleen maitoa, jonka antibioottipitoisuuden ei ole vahvistettu olevan alhaisempi kuin jäämien sallittu enimmäismäärä, ja laimennettua maitoa, vaikka asianmukaisilla keinoilla ei ole vahvistettu sitä, että kemiallisia tuotteita ei ole.
Näin ollen [terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto] ei voi hyväksyä viestinne sisältämää päätelmää.
Voimme hyväksyä viestiluonnoksenne ainoastaan, jos vahvistatte, että näitä kahta maitolähdettä ei käytetä juustomassan tuottamiseen.
Voimme vaihtoehtoisesti lähettää viestinne nopean hälytysjärjestelmän kautta, mutta sen mukana lähetetään siinä tapauksessa [terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston] viesti, jossa täsmennetään, että ’komission yksiköt katsovat, että Bowlandin valmistamaa juustomassaa ei voida saattaa markkinoille’.
Ystävällisesti
[E. P.]”
13 FSA:n virkamies Y pyysi 23.8.2006 päivätyssä sähköpostissa, joka on osoitettu P:lle, terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoa lähettämään nopean hälytysjärjestelmän kautta viestin, jonka sanamuoto oli sama kuin 19.7.2006 päivätyssä luonnoksessa. Ison-Britannian viranomaiset lähettivät samana päivänä saman viestin komission nopean hälytysjärjestelmän yhteyspisteeseen.
14 Komissio lähetti kyseisen ilmoituksen 24.8.2006 nopean hälytysjärjestelmän kautta. Se lähetti myös yksiköidensä viestin, joka sisälsi 4.7.2006 pidetyn kokouksen pöytäkirjan ja josta ilmeni, että terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto on eri mieltä FSA:n kantajalle myöntämästä luvasta (jäljempänä 24.8.2006 lähetetty viesti).
Menettely ja asianosaisten vaatimukset
15 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 11.8.2006 toimittamallaan kannekirjelmällä.
16 Kantaja esitti samana päivänä kirjaamoon toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jossa se vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta määräämään 20.7.2006 päivättyyn sähköpostiin sisältyneen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä ja FSA:n lisäilmoituksen lähettämisestä nopean hälytysjärjestelmän kautta.
17 Kantaja toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 25.8.2006 kopion kirjeestä, jonka se oli lähettänyt samana päivänä terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastolle ja jossa se ilmoitti, että se aikoo pyytää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta, että tämä katsoo kantajan välitoimihakemuksen ja pääasian kanteen kohdistuvan ei ainoastaan 20.7.2006 päivättyyn sähköpostiin vaan myös 24.8.2006 lähetettyyn viestiin.
18 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi 12.9.2006 asiassa T-212/06 R, Bowland Dairy Products vastaan komissio (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa), antamassaan määräyksessä, että komission on peruutettava 24.8.2006 lähetetty viesti välitoimimenettelyn päättävän määräyksen antamiseen asti. Komissio toimi 13.9.2006 kyseisen määräyksen mukaisesti.
19 Kantaja luopui 24.10.2006 päivätyssä kirjeessään välitoimi- ja kumoamisvaatimuksistaan. Se ilmoitti kuitenkin, että se pitää kanteen voimassa siltä osin kuin siinä on kyse sen vahingon korvaamisesta, jonka se väitti kärsineensä.
20 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti on 29.11.2006 antamassaan määräyksessä määrännyt, että asia T-212/06 R on poistettava rekisteristä.
21 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti komission vaatimuksesta, joka esitettiin erillisellä asiakirjalla 28.3.2007 ja jota kantaja ei ole vastustanut 30.4.2007 esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, 19.7.2007 prosessinjohtotoimena, että kysymystä vahingonkorvauksen suuruudesta käsitellään vasta, kun on määritetty, onko Euroopan yhteisö vastuussa kantajan väittämästä vahingosta.
22 Asia annettiin kolmannen jaoston käsiteltäväksi. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa on muutettu, esittelevä tuomari on siirretty kuudenteen jaostoon, jolle nyt esillä oleva asia on näin ollen siirretty. Koska esittelevä tuomari oli estynyt, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti siirsi asian 7.1.2008 tekemällään päätöksellä viidennen jaoston käsiteltäväksi.
23 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Asianosaisten vaatimukset ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 5.3.2009 järjestetyssä istunnossa.
24 Kantaja vaati kanteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa 20.7.2006 päivätyn sähköpostin. Tämän jälkeen kantaja ilmoitti 25.8.2006 päivätyssä kirjeessään, että se laajentaa kumoamisvaatimuksensa koskemaan myös 24.8.2006 lähetettyä viestiä. Kantajan kumoamisvaatimuksista luovuttiin lopullisesti 24.10.2006 päivätyllä kirjeellä.
25 Kantaja vaatii vastauksessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– velvoittaa komission korvaamaan kantajalle 20.7.2006 päivätystä sähköpostista ja 24.8.2006 lähetetystä viestistä aiheutuneen vahingon korkoineen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– jättää kanteen osittain tutkimatta ja hylkää kanteen joka tapauksessa perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
27 Ensiksi on korostettava, että kantaja on luopunut kirjallisen menettelyn aikana vaatimuksistaan, jotka koskevat 20.7.2006 päivätyn sähköpostin ja 24.8.2006 lähetetyn viestin kumoamista. Tämä luopuminen on vahvistettu suullisessa käsittelyssä. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii ainoastaan vahingonkorvausvaatimuksen.
Asianosaisten lausumat
28 Kantaja moittii komissiota siitä, että se asetti ehtoja FSA:n lisäilmoituksen lähettämiselle, kun se edellytti FSA:n vahvistavan, että kantaja ei käytä antibioottimaitoa eikä laimennettua maitoa juustomassansa tuotannossa tai kun se vaihtoehtoisesti edellytti, että lisäilmoituksen mukana lähetetään terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston viesti, jossa täsmennetään, että komission yksiköt katsovat, että kantajan tuottamaa juustomassaa ei voida saattaa markkinoille.
29 Kantaja katsoo erityisesti, että 20.7.2006 päivätty sähköposti merkitsee sitä, että komissio kieltäytyy lopullisesti lähettämästä FSA:n lisäilmoitusta, ellei sen mukana lähetetä vastailmoitusta, josta ilmenee komission erilainen kanta. Tämän kieltäytymisen lopullinen luonne ilmenee siitä, että 20.7.2006 päivätyssä sähköpostissa vastataan FSA:n 19.7.2006 päivättyyn sähköpostiin, jota ei kantajan mukaan voida ymmärtää muuten kuin lähettämispyyntönä. Kantaja väittää lisäksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on ymmärrettävä nyt esillä oleva kanne siten, että siinä vaaditaan sellaisen vahingon korvaamista, joka aiheutui, ei ainoastaan 20.7.2006 päivätystä sähköpostista, vaan myös 24.8.2006 lähetetystä viestistä, vaikka se lähetettiin nopean hälytysjärjestelmän kautta kanteen nostamisen jälkeen.
30 Kantaja huomauttaa tältä osin yhtäältä, että 24.8.2006 lähetetyn viestin vaikutus on sama kuin 20.7.2006 päivätyn sähköpostin vaikutus ja että näitä kahta asiakirjaa vastaan esitetyt argumentit ja väitteet ovat niin ikään samat.
31 Toisaalta kantaja tukeutuu edellä 18 kohdassa mainittuun asiassa Bowland Dairy Products vastaan komissio annettuun määräykseen, jossa määrätään välitoimena, että komission on peruutettava 24.8.2006 lähetetty viesti välitoimimenettelyn päättävän määräyksen antamiseen asti. Kantaja katsoo, että kun otetaan huomioon EY 242 artikla ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artikla, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti ei olisi voinut määrätä 24.8.2006 lähetetyn viestin peruuttamisesta, ellei viestin olisi katsottu sisältyvän kanteen kohteeseen.
32 Komissio katsoo, että 20.7.2006 päivätty sähköposti ei merkitse sitä, että komissio kieltäytyi lähettämästä FSA:n lisäilmoitusta, sillä kyseisenä ajankohtana komissiolle ei ollut esitetty lopullista pyyntöä tältä osin. FSA:n 19.7.2006 päivätyssä sähköpostissa oli nimittäin kyse pelkästä lisäilmoitusluonnosta koskevasta konsultaatiosta.
33 Komissio väittää lisäksi, että kanteen kohde ei ulotu 24.8.2006 lähetettyyn viestiin, sillä kyseinen viesti lähetettiin kanteen nostamisen jälkeen. Komissio väittää, että kanteen laajentaminen kanteen alkuperäisestä kohteesta komissiolle osoitetun kirjeen kautta on epätavallinen menettely ja selvästi vastoin yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöä ja työjärjestystä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
34 Ensimmäiseksi on muistettava, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisessä kohdassa, jota tämän perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sovelletaan oikeudenkäyntiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, määrätään, että ”asia pannaan yhteisöjen tuomioistuimessa vireille kirjaajalle osoitetulla kirjallisella kanteella” ja että ”kanteessa on mainittava – – riidan kohde, vaatimukset sekä yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu”.
35 Myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa määrätään, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa tarkoitetussa kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde, yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista ja kantajan vaatimukset.
36 Vaikka työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa sallitaan uusiin perusteisiin vetoaminen asian käsittelyn kuluessa tietyin edellytyksin, tätä määräystä ei missään tapauksessa voida tulkita siten, että kantaja saa sen nojalla esittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa uusia vaatimuksia ja näin muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta (ks. asia T-3/99, Banatrading v. neuvosto, tuomio 12.7.2001, Kok., s. II-2123, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Toiseksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisölle syntyy sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu ainoastaan silloin, kun tietyt edellytykset täyttyvät, toisin sanoen kun toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, kun vahinko on todella syntynyt ja kun toiminnan ja aiheutuneeksi väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, kanne on kokonaisuudessaan hylättävä eikä ole tarpeen tutkia muita edellytyksiä (ks. asia 26/81, Oleifici Mediterranei v. ETY, tuomio 29.9.1982, Kok., s. 3057, 16 kohta; yhdistetyt asiat T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, tuomio 13.12.1995, Kok., s. II-2941, 80 kohta ja asia T-344/04, Bouychou v. komissio, tuomio 19.7.2007, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
38 Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että vastaajana olevan toimielimen toimi tai toiminta, joka on aiheutuneeksi väitetyn vahingon perusteena, kuuluu vahingonkorvauskanteen kohteeseen ja on täsmennettävä kannekirjelmässä. Samasta syystä tällaisen kanteen vaatimukset on ymmärrettävä siten, että ne viittaavat sellaisen vahingon korvaamiseen, jonka väitetään aiheutuneen kanteessa mainitusta toimesta tai toiminnasta.
39 Kolmanneksi on todettava, että asetuksen N:o 178/2002 50 artiklan 1 kohdalla otetaan käyttöön nopea hälytysjärjestelmä, johon osallistuvat verkoston jäseninä jäsenvaltiot, komissio ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, ja komissio vastaa verkoston hallinnoinnista. Kyseisessä verkostossa jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle saman artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa mainituista toimenpiteistä sekä saman kohdan toisen alakohdan nojalla lisätiedot, erityisesti silloin, jos ilmoituksen perustana olevia toimenpiteitä muutetaan tai ne peruutetaan. Komission on puolestaan toimitettava välittömästi verkoston jäsenille sekä ilmoitus että lisätiedot, jotka se saa kyseisen kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla. Komissio voi kuitenkin verkoston jäsenenä toimittaa asetuksen N:o 178/2002 50 artiklan 2 kohdan nojalla muille verkoston jäsenille sillä olevat tiedot jostain elintarvikkeesta tai rehusta ihmisten terveydelle aiheutuvasta vakavasta välittömästä tai välillisestä riskistä.
40 Näistä säännöksistä seuraa, että asetuksen N:o 178/2002 50 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten muotoileminen sekä niiden toimittaminen komissiolle, jotta niistä tiedotetaan verkoston muille jäsenille, on ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen vastuulla.
41 Ei tosin voida sulkea pois sitä, että komissio voi myös kansallisten viranomaisten toimivaltaan kuuluvissa tilanteissa ilmaista mielipiteensä, jolla ei kuitenkaan ole oikeusvaikutuksia ja joka ei sido kyseisiä viranomaisia (asia 133/79, Sucrimex ja Westzucker v. komissio, tuomio 27.3.1980, Kok., s. 1299, 16 kohta; asia 151/88, Italia v. komissio, määräys 17.5.1989, Kok., s. 1255, 22 kohta; asia T-160/98, Van Parys ja Pacific Fruit Company, tuomio 29.1.2002, Kok., s. II-233, 65 kohta). Näin ollen sellaisia vahingonkorvausvaatimuksia, joiden perusteena on se, että komissio on ilmaissut tällaisen mielipiteen, ei ole otettava tutkittavaksi (asia T-92/06, Lademporiki ja Parousis & Sia v. komissio, määräys 8.9.2006, 26 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; ks. vastaavasti myös em. asia Sucrimex ja Westzucker v. komissio, tuomion 22 ja 25 kohta).
42 Nyt esillä olevassa asiassa on todettava, että 20.7.2006 päivätty sähköposti lähetettiin FSA:lle vastauksena tämän 19.7.2006 lähettämään sähköpostiin. Tästä viimeksi mainitusta sähköpostista ilmenee kuitenkin, että FSA halusi saada kommentteja ja ehdotuksia komissiolta, mukaan luettuna ehdotuksia ilmoituksen vaihtoehtoisesta muotoilusta. FSA korosti lisäksi, että se aikoi lähettää ilmoituksen nopean hälytysjärjestelmän kautta viipymättä ja että se toivoi siksi saavansa komissiolta nopean vastauksen.
43 Tästä seuraa, että 20.7.2006 päivätyssä sähköpostissa ainoastaan ilmaistaan komission mielipide FSA:n tältä osin esittämän pyynnön johdosta. Näin ollen ja edellä 41 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella on jätettävä tutkimatta kanteeseen sisältyvät vahingonkorvausvaatimukset, joiden perusteena on se, että komissio on ilmaissut vastauksena FSA:n pyyntöön mielipiteensä asetuksen N:o 178/2002 50 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja lisätietoja koskevan sellaisen ilmoituksen sisällöstä, jonka FSA aikoi toimittaa komissiolle, jotta siitä tiedotetaan verkoston muille jäsenille.
44 Siltä osin kuin on kyse kantajan vaatimuksesta, jonka mukaan sen vahingonkorvausvaatimusten tueksi on otettava huomioon myös 24.8.2006 lähetetty viesti, edellä 34–36 kohdassa mainituista toteamuksista ja oikeuskäytännöstä seuraa, että kyseinen vaatimus on niin ikään jätettävä tutkimatta, sillä siinä pyritään muuttamaan oikeudenkäynnin kohdetta sekä kanteen alkuperäisiä vaatimuksia (ks. vastaavasti myös edellä 36 kohdassa mainittu asia Banatrading v. neuvosto, 29 kohta).
45 Se seikka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti on edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Bowland Dairy Products vastaan komissio antamassaan määräyksessä määrännyt 24.8.2006 lähetetyn viestin peruuttamisesta, ei, toisin kuin kantaja väittää, ole omiaan kyseenalaistamaan tätä päätelmää. Tältä osin on riittävää todeta, että kyse on määräyksestä, joka on annettu välitoimimenettelyssä ja joka ei millään tavalla vaikuta pääasian lopputulokseen.
46 Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella nyt esillä oleva vahingonkorvauskanne on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
47 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli sitä vaatii. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on komission vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä johtuvat oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Bowland Dairy Products Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan luettuina.
Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä lokakuuta 2009.
Allekirjoitukset