Asia C-241/15

Niculaie Aurel Bob-Dogi

(Curtea de Apel Clujin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2002/584/YOS – Eurooppalainen pidätysmääräys – 8 artiklan 1 kohdan c alakohta – Velvollisuus sisällyttää eurooppalaiseen pidätysmääräykseen tietoja, jotka koskevat ”pidätysmääräyksen” olemassaoloa – Aikaisemman ja eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillisen kansallisen pidätysmääräyksen puuttuminen – Seuraus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 1.6.2016

1.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä – 8 artiklan 1 kohdan c alakohta – Pidätysmääräys – Käsite – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillinen kansallinen pidätysmääräys – Velvollisuus sisällyttää eurooppalaiseen pidätysmääräykseen tietoja, jotka koskevat ”pidätysmääräyksen” olemassaoloa – Tällaisen velvollisuuden puuttuminen

(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 8 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.        Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä – 8 artiklan 1 kohdan c alakohta – Velvollisuus sisällyttää eurooppalaiseen pidätysmääräykseen tietoja, jotka koskevat ”pidätysmääräyksen” olemassaoloa – Eurooppalainen pidätysmääräys, joka ei sisällä mainintaa kansallisen pidätysmääräyksen olemassaolosta – Seuraukset

(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 8 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 15 artiklan 2 kohta)

1.        Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että tähän säännökseen sisältyvä käsite ”pidätysmääräys” on ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillistä kansallista pidätysmääräystä.

On nimittäin niin, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen niin sanotun ”yksinkertaistetun” menettelyn mukaisesti ja siis antamatta ensin kansallisen pidätysmääräyksen kaltaista kansallista oikeudellista päätöstä, joka on eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusta, voi olla ristiriidassa vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatteiden kanssa, jotka ovat eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan järjestelmän perustana. Kyseiset periaatteet pohjautuvat lähtökohtaan, jonka mukaan asianomainen eurooppalainen pidätysmääräys on annettu noudattamalla sen pätevyyden edellytyksenä olevia vähimmäisvaatimuksia, joiden joukossa on se, josta säädetään puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa. Kun täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tarkasteltavana on niin sanotun ”yksinkertaistetun” menettelyn yhteydessä annettu eurooppalainen pidätysmääräys, joka perustuu puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun pidätysmääräyksen olemassaoloon, eikä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainita eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillisen kansallisen pidätysmääräyksen olemassaoloa, kyseinen viranomainen ei kykene selvittämään, onko asianomainen eurooppalainen pidätysmääräys puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen mukainen. Kaiken lisäksi puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen noudattaminen on erityisen tärkeää, koska vaatimus merkitsee, että kun eurooppalainen pidätysmääräys annetaan, jotta toinen jäsenvaltio ottaisi etsityn henkilön kiinni ja luovuttaisi hänet syytetoimenpiteitä varten, tällaisen henkilön osalta on menettelyn ensimmäisessä vaiheessa jo noudatettu menettelyllisiä takeita ja kunnioitettu hänen perusoikeuksiaan, joiden suojaaminen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisen on varmistettava, sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti muun muassa kansallisen pidätysmääräyksen antamiseksi. Eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva järjestelmä sisältää siten puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen nojalla menettelyllisten oikeuksien ja perusoikeuksien kahdentasoisen suojan, jota etsityn henkilön on saatava, koska sen oikeudellisen suojan lisäksi, jota on annettava ensimmäisellä tasolla annettaessa kansallisen pidätysmääräyksen kaltainen kansallinen oikeudellinen päätös, suoja on varmistettava toisella tasolla annettaessa eurooppalainen pidätysmääräys, joka puolestaan voidaan tarvittaessa antaa lyhyessä ajassa kansallisen oikeudellisen päätöksen antamisen jälkeen. Tällainen kahdentasoinen oikeudellinen suoja puuttuu lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa sovelletaan niin sanottua ”yksinkertaistettua” eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyä, koska tällainen menettely merkitsee, että ennen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista kansallinen oikeusviranomainen ei ole tehnyt mitään kansallisen pidätysmääräyksen antamisen kaltaista päätöstä, joka on eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana.

(ks. 52–58 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että kun tässä säännöksessä tarkoitetun ”pidätysmääräyksen” olemassaoloon perustuva eurooppalainen pidätysmääräys ei sisällä mainintaa kansallisen pidätysmääräyksen olemassaolosta, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei saa panna sitä täytäntöön, jos se toteaa puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna, 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen ja kaikkien muiden käytettävissään olevien tietojen perusteella, ettei eurooppalainen pidätysmääräys ole pätevä, koska se on annettu antamatta tosiasiallisesti eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillistä kansallista pidätysmääräystä.

Ennen kuin kyseinen viranomainen tekee tällaisen päätöksen, jonka on jo luonteensakin johdosta pysyttävä poikkeuksellisena sovellettaessa puitepäätöksellä perustettua vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatteisiin perustuvaa luovuttamisjärjestelmää, sen on puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyydettävä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaista toimittamaan kiireellisesti kaikki tarvittavat lisätiedot, jotta se voi tutkia, selittyykö se, ettei eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainita kansallisen pidätysmääräyksen olemassaoloa, joko sillä, että tällainen eurooppalaista pidätysmääräystä edeltävä ja siitä erillinen kansallinen pidätysmääräys todellakin puuttuu, vai sillä, että tällainen pidätysmääräys on kyllä olemassa mutta sitä ei ole mainittu. Jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen päätyy katsomaan puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen ja kaikkien muiden käytettävissään olevien tietojen perusteella, että eurooppalainen pidätysmääräys on siitä huolimatta, että se perustuu puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ”pidätysmääräyksen” olemassaoloon, annettu ilman eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillisen kansallisen pidätysmääräyksen tosiasiallista antamista, kyseinen viranomainen ei saa panna eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, koska se ei täytä puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa säädettyjä sääntöjenmukaisuusvaatimuksia.

(ks. 65–67 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)