Language of document : ECLI:EU:T:2014:955

Asia T‑20/14

Huynh Duong Vi Nguyen

vastaan

Euroopan parlamentti

ja

Euroopan unionin neuvosto

Kumoamiskanne – Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen uudistaminen – Epäedullisempi järjestelmä, joka koskee matkakulujen kiinteämääräistä korvausta ja matkapäivien muodossa olevien ylimääräisten lomapäivien lisäämistä vuosilomaan – Toimi ei koske kantajaa erikseen – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Syy-yhteys – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 11.11.2014

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Lainsäädäntötoimi – Asetus, jolla muutetaan virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä matkakuluja koskevien korvausten ja matkapäivien osalta – Virkamiehen nostama kanne, joka perustuu oikeuteen osallistua henkilöstösääntöjen muuttamismenettelyihin ja sellaisten virkamiesten rajoitettuun ryhmään kuulumiseen, jota toimi koskee – Toimi ei koske kantajaa erikseen – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta ja SEUT 336 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 ja 28 artikla; virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 10 artikla, liitteessä V oleva 7 artikla ja liitteessä VII oleva 8 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1023/2013)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Toimen koskeminen kantajaa erikseen – Kantajan todistustaakka

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Unionin virkamiehen nostama kanne, joka koskee asetusta, jolla on muutettu virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä – Muutokset täytäntöönpanevista hallinnollisista päätöksistä mahdollisesti nostettavan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät vaikuta sen tutkimiseen, koskeeko toimi kantajaa erikseen

(SEUT 256 artikla, SEUT 263 artiklan neljäs kohta ja SEUT 270 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 1 artikla; virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Kumulatiiviset edellytykset – Kanteen tutkimatta jättäminen, mikäli edes yksi näistä edellytyksistä ei täyty

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

5.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Kumulatiiviset edellytykset – Tuomioistuimen ei tarvitse tutkia näitä edellytyksiä tietyssä käsittelyjärjestyksessä – Jokin näistä edellytyksistä ei täyty – Vahingonkorvausvaatimuksen hylkääminen kokonaisuudessaan

(SEUT 340 artiklan toinen kohta)

6.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Syy-yhteys – Vahinko, joka aiheutuu siitä, että parlamentti ja neuvosto antoivat lainvastaiseksi väitetyllä tavalla asetuksen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen muuttamisesta – Riidanalaisten säännösten ja vahingon välillä ei ole välitöntä syy-yhteyttä

(SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1023/2013)

1.      Kanteesta, jonka unionin virkamies nostaa Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetusta asetuksesta N:o 1023/2013, joka on annettu SEUT 336 artiklan perusteella tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, on todettava, että riidanalaiset säännökset kuuluvat lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin yleisesti sovellettaviin toimiin, joista voidaan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostaa kumoamiskanne sillä edellytyksellä, että toimi koskee kantajaa suoraan ja erikseen.

Tästä on todettava, että edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen, ei voida perustaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 eikä 28 artiklaan. On nimittäin niin, että se, että henkilö osallistuu jollain tavalla menettelyyn, joka johtaa unionin toimen antamiseen, on kyseisen toimen osalta tämän henkilön yksilöivä seikka vain silloin, kun sovellettavassa unionin lainsäädännössä myönnetään tälle tiettyjä menettelyllisiä takeita. On kuitenkin niin, että mikäli ei ole annettu nimenomaisia päinvastaisia säännöksiä, yleisesti sovellettavien toimien valmistelumenettely tai nämä toimet itsessään eivät edellytä unionin oikeuden yleisten periaatteiden, kuten kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, nojalla kyseessä olevien henkilöiden osallistumista näiden toimien antamiseen, koska niiden poliittisten tahojen, jotka antavat nämä toimet, oletetaan edustavan näiden henkilöiden etuja. Tästä on todettava, että minkäänlaisista unionin toimielinten henkilöstöön kuuluvien yksilöllisistä menettelyllisistä oikeuksista ei ole määrätty tai säädetty SEUT 336 artiklassa, henkilöstösääntöjen 10 artiklassa eikä edes Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 artiklassa.

Lisäksi on niin, että vaikka on totta, että toimi voi koskea henkilöä erikseen sen vuoksi, että hän kuuluu taloudellisten toimijoiden rajoitettuun ryhmään, silloin, kun toimella muutetaan kyseisen henkilön ennen toimen toteuttamista hankkimia oikeuksia, on todettava, että vaikka kantaja kuuluisi todellakin tällaiseen sellaisten virkamiesten rajattuun ryhmään, joilta asetuksen N:o 1023/2013 riidanalaisten säännösten johdosta evätään oikeus matkakuluja koskeviin korvauksiin ja matkapäiviin, ei tämä seikka johdu saavutettujen oikeuksien poistamisesta yksinomaan näiltä virkamiehiltä. Ei näet ole ollut olemassa tällaista saavutettua oikeutta, koska kuten 31.12.2013 saakka sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä V olevasta 7 artiklasta ja samojen henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevasta 8 artiklasta käy ilmi, oikeus matkakuluja koskeviin korvauksiin ja matkapäiviin riippumatta ulkomaankorvauksesta tai maastamuuttokorvauksesta oli itse asiassa kaikille unionin virkamiehille kuuluva oikeus. Tästä on todettava, että vaikka parlamentin ja neuvoston päätös sitoa näiden etuuksien saaminen asetuksen N:o 1023/2013 säännöksillä ulkomaankorvauksen tai maastamuuttokorvauksen myöntämiseen johtaa siihen, että kantajalta viedään nämä oikeudet sen oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen vuoksi, jossa kantaja, kuten muitakin virkamiehiä, on tällä hetkellä, ei ole sitä paitsi poissuljettua, että muitakin virkamiehiä saattaa tulevaisuudessa olla vastaavanlaisessa tilanteessa kuin hän.

Lisäksi se, että riidanalaista toimenpidettä toteutettaessa on mahdollista määritellä jollakin tarkkuudella niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimenpidettä sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei mitenkään merkitse sitä, että toimenpiteen olisi katsottava koskevan näitä oikeussubjekteja erikseen, siltä osin kuin on selvää, että toimenpidettä sovelletaan asianomaisessa toimessa objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella.

(ks. 25, 31, 32, 37, 41 ja 45–48 kohta)

2.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 43 ja 44 kohta)

3.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 52 ja 53 kohta)

4.      Ks. määräyksen teksti.

(ks.  55 kohta)

5.      Ks. määräyksen teksti.

(ks.  60 ja 61 kohta)

6.      SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun, unionin sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisestä on todettava, että syy-yhteyden olemassaoloa koskeva edellytys edellyttää, että kyseisen toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on varma ja välitön syy-yhteys, joka kantajan on näytettävä toteen. Lisäksi väitetyn vahingon on johduttava riittävän välittömästi moititusta toiminnasta ja moititun toiminnan on oltava kyseisen vahingon ratkaiseva syy.

Virkamiehen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetun asetuksen N:o 1023/2013 niistä säännöksistä, jotka koskevat matkakulujen korvaamista ja matkapäiviä ja joiden virkamies väittää olevan lainvastaisia ja johtaneen hänelle aiheutuneeseen vahinkoon, nostamasta kanteesta on todettava, että ei ole olemassa välitöntä ja varmaa syy-yhteyttä näiden säännösten ja väitettyjen vahinkojen välillä. Viimeksi mainitut voivat nimittäin mahdollisesti johtua ainoastaan toimielimen, jonka alaisuuteen kantaja kuuluu, päätöksestä, jolla kantajalle on myönnetty vähemmän lomapäiviä matkapäivinä kuin mitä hänelle myönnettiin aikaisemmin sovellettujen henkilöstösääntöjen nojalla ja jolla on kieltäydytty vuotuista matkaa koskevien kulujen korvaamisesta hänelle kyseisten säännösten nojalla.

(ks. 62–64 kohta)