Asia T-475/21
Ranskan tasavalta
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 21.9.2022
Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto – Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot – Ranskalle aiheutuneet menot – Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki – Tuen saamisen edellytys – Tukikelpoiset alat ja tuotannot – Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 52 artiklan 2 kohta
1. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Suoran tuen järjestelmät – Yhteiset säännöt – Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki – Tukikelpoiset alat ja tuotannot – Tyhjentävä luettelo
(Neuvoston asetuksen N:o 1307/2013 52 artiklan 2 kohta)
(ks. 26, 27 kohta)
2. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Suoran tuen järjestelmät – Yhteiset säännöt – Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki – Soveltamisen edellytykset – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Ulottuvuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1307/2013 52 artiklan 2, 3 ja 5 kohta; komission asetuksen N:o 639/2014 52 artiklan 3 kohta)
(ks. 30–32 kohta)
3. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Suoran tuen järjestelmät – Yhteiset säännöt – Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki – Tarkoitus – Palko- ja heinäkasvien seoksille myönnetty tuotantosidonnainen tuki – Ei kuulu soveltamisalaan – Ympäristöhyötyjä tuottavat palkokasvit – Vaikutuksettomuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1307/2013 johdanto-osan 49 perustelukappale, III osaston 3 luku ja 52 artiklan 2, 3 ja 5 kohta; komission asetuksen N:o 639/2014 52 artiklan 3 kohta)
(ks. 38, 39, 44, 48, 49 kohta)
4. Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Suoran tuen järjestelmät – Yhteiset säännöt – Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki – Tukikelpoiset alat ja tuotannot – Palko- ja heinäkasvien seokset – Maatalouden alan käsite – Määritelmä – Huomioon otettavat seikat – Kaikki jäsenvaltiossa tietylle alalle kuuluvassa viljelykasvien tuotannossa käytetyt yleiset ja vakiintuneet käytännöt – Ei kuulu soveltamisalaan
(Neuvoston asetuksen N:o 1307/2013 52 artiklan 2 ja 3 kohta; komission asetuksen N:o 639/2014 52 artiklan 2 kohta)
(ks. 50, 51, 56, 58, 59 kohta)
Tiivistelmä
YMP:n rahoitus ja tuki jäsenvaltioille: unionin yleinen tuomioistuin hylkää Ranskan kanteen, jossa riitautetaan komission ehdottama 46 miljoonan euron rahoitusoikaisu
Ranskan viranomaiset ilmoittivat vuonna 2016 Euroopan komissiolle valkuaiskasvien alan tuotantosidonnaisesta tukitoimesta. Kyseistä tukea voitiin myöntää viljelyaloille, joilla viljeltiin pelkästään rehupalkokasveja tai erilaisia rehupalkokasveja seoksina keskenään tai muiden viljelykasvien kanssa, jos palkokasvien osuus seoksessa oli suurempi.
Komissio totesi suorittamansa tutkimuksen perusteella, etteivät kyseisen tuen myöntämisen edellytykset olleet unionin oikeuden mukaisia. Komission mukaan on niin, että koska heinäkasveja ei mainittu asetuksen N:o 1307/2013(1) 52 artiklan 2 kohdassa vahvistetussa tukikelpoisten alojen ja tuotantojen luettelossa, palko- ja heinäkasvien seoksille ei voitu myöntää tuotantosidonnaista tukea. Komissio jätti siten täytäntöönpanopäätöksessään (EU) 2021/988(2) (jäljempänä riidanalainen päätös) unionin rahoituksen ulkopuolelle 45 869 990,19 euron suuruisen määrän, joka vastasi Ranskan tasavallan menoja, jotka olivat aiheutuneet vapaaehtoisesta tuotantosidonnaisesta tukitoimesta rehupalkokasvien tuotannon hyväksi hakuvuoden 2017 osalta.
Unionin yleinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi Ranskan tasavalta saattoi asian, hylkäsi riidanalaisesta päätöksestä nostetun kumoamiskanteen. Se tulkitsi tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa asetuksen N:o 1307/2013 ja asetuksen N:o 639/2014(3) säännöksiä, jotka koskevat aloja ja tuotantoja, joille voidaan myöntää vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin vastasi asetuksen N:o 1307/2013 52 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisen, kontekstuaalisen ja teleologisen tulkinnan perusteella kieltävästi kysymykseen siitä, voidaanko tuotantosidonnaista tukea myöntää seoksille, jotka sisältävät kyseisessä artiklassa olevassa luettelossa mainittuun alaan tai tuotantoon kuuluvia maataloustuotteita, kuten palkokasveja, ja maataloustuotteita, jotka eivät kuulu kyseisiin aloihin tai tuotantoihin, kuten heinäkasveja. Näin tehdessään se hylkäsi Ranskan tasavallan esittämän tukikelpoisten alojen ja tuotantojen laajan tulkinnan.
Unionin yleinen tuomioistuin toi ensinnäkin esille, että asetuksen N:o 1307/2013 52 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan tyhjentävä luettelo aloista ja tuotannoista, joille voidaan myöntää tuotantosidonnaista tukea, eikä siinä mainita kyseisessä luettelossa nimenomaisesti mainittuun alaan tai tuotantoon kuuluvien tuotteiden ja kyseisiin aloihin tai tuotantoihin kuulumattomien tuotteiden seoksia.
Toiseksi se totesi, että kun asetuksen N:o 1307/2013 52 artiklan ja asetuksen N:o 639/2014 52 artiklan säännöksiä luetaan yhdessä, ilmenee, että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta myöntää tuotantosidonnaista tukea asettamalla kumulatiivisia edellytyksiä, joilla rajataan huomattavasti mahdollisten tuensaajien joukkoa ja tuen aineellista soveltamisalaa. Lisäksi tuotantosidonnainen tuki on poikkeava tukijärjestelmä verrattuna muihin asetuksessa N:o 1307/2013 säädettyihin tukijärjestelmiin, joten sen soveltamisedellytyksiä on tulkittava suppeasti.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin toi esille, ettei tuotantosidonnaisen tuen tarkoituksena ole tukea yleisesti maataloustuotantoa tai toimenpiteitä, jotka tuottavat ympäristöhyötyjä, vaan tuotantoa, joka kuuluu tiettyihin aloihin tai tiettyihin tuotantomuotoihin, joilla esiintyy vaikeuksia. Näin ollen, vaikka palkokasveista oletettaisiin olevan hyötyä ympäristölle, kuten Ranskan tasavalta väittää, tämä seikka ei osoita, että rehupalkokasvien tuotannon tukeminen tapahtuisi tehokkaasti palko- ja heinäkasvien seoksille myönnetyllä tuotantosidonnaisella tuella.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi vielä Ranskan tasavallan esittämän tulkinnan, jonka mukaan jäsenvaltiossa käytetyt yleiset ja vakiintuneet käytännöt on otettava huomioon määriteltäessä asetuksen N:o 1307/2013 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua maatalouden alaa. Tällaisella tulkinnalla ei voida etenkään taata oikeusvarmuutta eikä tuotantosidonnaista tukea koskevien säännösten yhdenmukaista tulkintaa unionissa. Kyseisen tulkinnan katsotaan siten olevan ristiriidassa sovellettavan oikeusnormin selkeyttä ja ennakoitavuutta koskevien vaatimusten kanssa. Vaikka palko- ja heinäkasvien seosten oletettaisiin olevan Ranskassa käytetty yleinen ja vakiintunut käytäntö valkuaiskasvien alalla, ne eivät siten kuulu kyseiseen alaan asetuksen N:o 1307/2013 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.