Kanne 18.7.2006 - Arkema France v. Komissio

(Asia T-189/06)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Arkema France (Puteaux, Ranska) (edustajat: asianajaja A. Winckler, asianajaja S. Sorinas ja asianajaja P. Geffriaud)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Kantajan vaatimukset

komission asiassa COMP/F/38.620 31 päivänä toukokuuta 2006 tekemä päätös on kumottava EY 230 artiklan nojalla siltä osin kuin se koskee kantajaa;

toissijaisesti kantajalle mainitulla päätöksellä määrättyjen sakkojen määrä on kumottava tai sitä on alennettava EY 229 artiklan nojalla;

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt esillä olevalla kanteella kantaja vaatii osittain kumottavaksi komission asiassa COMP/F/38.620 - vetyperoksidi- ja perboraatti, 31 päivänä toukokuuta 2006 tekemää päätöstä K(2006) 1766 lopullinen, jossa komissio totesi, että päätöksen adressaatteina olleet yritykset, kantaja mukaan luettuna, olivat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla sopimusten kokonaisuuteen ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka koostuivat kilpailijoiden välisestä tietojenvaihdosta ja hinnoista ja tuotantokapasiteeteista sopimisista sekä kyseisten sopimusten täytäntöönpanon valvomisesta vetyperoksidin ja natriumperboraatin markkinoilla. Toissijaisesti kantaja vaatii sille kyseisellä päätöksellä määrättyjen sakkojen kumoamista tai niiden määrän alentamista.

Kantaja esittää vaatimustensa tueksi neljä kanneperustetta.

Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja väittää, että lukemalla Arkeman rikkomisen Elf Aquitanen ja Totalin syyksi pelkästään sen olettaman perusteella, että mainitut yritykset hallitsivat lähes koko sen osakepääomaa tosiseikkojen tapahtuma-aikana, komissio teki oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä soveltaessaan sääntöjä, jotka koskevat tytäryhtiön toteuttamien toimenpiteiden lukemista emoyhtiön syyksi, ja loukkasi syrjintäkiellon periaatetta. Kantaja väittää osoittaneensa mainitun olettaman virheelliseksi tutkimuksen kuluessa. Se väittää lisäksi, että komissio rikkoi sillä EY 253 artiklan nojalla olevaa perusteluvelvollisuutta ja loukkasi hyvän hallinnon periaatetta jättämällä vastaamatta kaikkiin argumentteihin, joita kantaja esitti väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa.

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se korotti 200 prosentilla Arkeman sakkojen "perusmäärää" varoittavan vaikutuksen perusteella siten, että se käytti perusteena tapahtuma-aikaisten emoyhtiöiden Totalin ja Elf Aquitanen liikevaihtoja, sillä kantajan mukaan sanktioitua rikkomusta ei voida lukea toisen tai molempien näiden yhtiöiden syyksi. Tämän kanneperusteen yhteydessä kantaja väittää toissijaisesti, että jos oletetaan, että rikkomus voidaan lukea emoyhtiöiden syyksi, komissio on loukannut suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta soveltaessaan Arkemalle määrättyjen sakkojen "perusmäärään" korotuskerrointa 3 (eli 200 prosentin korotusta) varoittavan vaikutuksen perusteella.

Kolmanneksi kantaja väittää, että päätöksessä on korotettu oikeudellisesti virheellisesti 50 prosentilla Arkemalle määrättyjen sakkojen "perusmäärää" rikkomisen uusimisen johdosta. Kantaja väittää, että uuteen rikkomiseen syyllistymisen käsitteen soveltaminen on nyt esillä olevassa asiassa ilmeisen kohtuutonta ja oikeusvarmuuden periaatteen vastaista, koska kyse on rikkomuksista, joista komissio on määrännyt rangaistuksia nyt kyseessä olevasta tilanteesta etäisten tosiseikkojen perusteella. Lisäksi kantaja moittii komissiota "non bis in idem" -periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta, koska komissio oli jo useaan otteeseen ottanut huomioon aiempien rikkomusten olemassaolon muissa viimeaikaisissa päätöksissään, joissa se oli jo määrännyt Arkeman sakkoihin 50 prosentin korotuksen rikkomisen uusimisen johdosta. Kantaja väittää, että se on tuomittu uudestaan samojen tosiseikkojen johdosta.

Lopuksi kantaja väittää, että päätös on sekä oikeudellisesti että tosiseikkojen osalta perusteeton, koska siinä ei myönnetty kantajalle alennusta, jonka määrä on yli 30 prosenttia sakkojen määrästä, sen menettelyn aikana tekemän yhteystyön johdosta. Kantaja väittää, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja oikeudellisen virheen, koska se ei ole soveltanut sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan tiedonannon¹ B jaksoa myöntääkseen kantajalle 50 prosentin alennuksen sakkojen määrästä.

____________

¹ - Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa, EYVL 2002, C 45, s. 3.