Asia T-118/06

Zuffa, LLC

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Hakemus sanamerkin ULTIMATE FIGHTING CHAMPIONSHIP rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Ehdottomat hylkäysperusteet – Erottamiskyvyn puuttuminen – Kuvailevuus – Perusteluvelvollisuus – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta ja 73 artikla

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Eri hylkäysperusteiden erillinen tarkastelu

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Ehdottomat hylkäysperusteet – Hylkäysperusteiden tutkiminen erikseen kaikkien rekisteröintihakemuksen kattamien tavaroiden tai palvelujen osalta

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohta ja 73 artikla)

1.      Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdassa lueteltuja hylkäysperusteita on tulkittava siten, että otetaan huomioon niiden jokaisen taustalla oleva yleinen etu, ja jokainen näistä perusteista on itsenäinen suhteessa muihin perusteisiin, joita kutakin on siten tarkasteltava erikseen. Yleinen etu, joka otetaan huomioon kutakin hylkäysperustetta tarkasteltaessa, voi nimittäin kuvastaa tai sen jopa on kuvastettava erilaisia huomioon otettavia seikkoja kyseessä olevan hylkäysperusteen mukaan.

Tältä osin asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan taustalla oleva yleinen etu koskee yhtäältä tarvetta olla rajoittamatta aiheettomasti sitä, että haettu merkki on muiden sellaisten toimijoiden käytettävissä, jotka tarjoavat niihin tavaroihin tai palveluihin, joita varten rekisteröimistä on haettu, verrattavissa olevia tavaroita tai palveluja, sekä toisaalta sen takaamista kuluttajalle tai loppukäyttäjälle, että tavaramerkillä varustetulla tavaralla tai palvelulla on tietty alkuperä, jolloin kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannusvaaraa tavaran tai palvelun muista tavaroista ja palveluista, joilla on toinen alkuperä. Tämän takaaminen on tavaramerkin keskeinen tehtävä.

Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdalla pyritään siihen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, että merkkejä tai ilmauksia, joilla kuvaillaan sentyyppisten tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksia, joita varten rekisteröimistä on haettu, on jokaisen saatava vapaasti käyttää. Tällä säännöksellä estetään siis se, että ainoastaan yksi yritys saisi rekisteröinnin perusteella käyttää tavaramerkkinään tällaisia merkkejä tai ilmauksia.

Edellä todetusta seuraa, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa lueteltujen perusteiden soveltamisalat menevät ilmeisellä tavalla osittain päällekkäin. Oikeuskäytännöstä ilmenee erityisesti, että sellaiselta sanamerkiltä, joka asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvailee tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, puuttuu lähtökohtaisesti tämän takia saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky näiden samojen tavaroiden tai palvelujen osalta. Tämä on kuitenkin osoitettava erikseen.

(ks. 23–26 kohta)

2.      Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa lueteltujen perusteiden soveltamisalat menevät ilmeisellä tavalla osittain päällekkäin. Oikeuskäytännöstä ilmenee erityisesti, että sellaiselta sanamerkiltä, joka asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvailee tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, puuttuu lähtökohtaisesti tämän takia saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky näiden samojen tavaroiden tai palvelujen osalta. Tämä on kuitenkin osoitettava erikseen.

Tästä seuraa, että kun tavaramerkin rekisteröimistä on haettu erilaisia tavaroita tai palveluja varten, sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnan on konkreettisesti tarkistettava kaikkien näiden tavaroiden tai palvelujen osalta, että tavaramerkki ei kuulu ainoankaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn rekisteröinnin hylkäysperusteen soveltamisalaan, ja valituslautakunta voi tällöin päätyä erilaisiin päätelmiin tarkasteltujen tavaroiden tai palvelujen mukaan. Näin ollen silloin, kun valituslautakunta epää tavaramerkin rekisteröinnin, sen on ilmoitettava päätöksessään päätelmänsä kunkin rekisteröintihakemuksessa tarkoitetun tavaran ja palvelun osalta riippumatta siitä, miten kyseinen hakemus on muotoiltu. Kuitenkin silloin, kun sama hylkäysperuste koskee tavaroiden tai palvelujen luokkaa tai ryhmää, toimivaltainen viranomainen voi antaa ainoastaan yhteiset perustelut kaikkien kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen osalta.

Tältä osin valituslautakunnan mahdollisuus antaa yhteiset perustelut jonkin tavara- tai palvelusarjan osalta voi ulottua ainoastaan sellaisiin tavaroihin tai palveluihin, joiden välillä on riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kyseiset tavarat tai palvelut muodostavat riittävän yhtenäisen ryhmän siten, että yhtäältä kaikista kyseisen päätöksen perusteluina olevista tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevista toteamuksista ilmenee riittävän selkeästi valituslautakunnan päättely kunkin tähän ryhmään kuuluvan tavaran ja palvelun osalta ja että toisaalta kyseiset toteamukset soveltuvat erotuksetta kuhunkin näistä tavaroista ja palveluista. Jotta näin olisi, yksinomaan se seikka, että kyseiset tavarat tai palvelut kuuluvat Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen samaan luokkaan, ei ole riittävää, koska mainittuihin luokkiin kuuluu usein keskenään hyvin erilaisia tavaroita tai palveluja, joiden välillä ei välttämättä ole riittävän suoraa ja konkreettista yhteyttä.

(ks. 26–28 kohta)