Väliaikainen versio

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

ATHANASIOS RANTOS

15 päivänä joulukuuta 2022 (1)

Asia C-333/21

European Superleague Company SL

vastaan

Union of European Football Associations (UEFA) ja

Fédération internationale de football association (FIFA),

muina osapuolina:

A22 Sports Management SL,

Liga Nacional de Fútbol Profesional ja

Real Federación Española de Fútbol

(Ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de lo Mercantil nº 17 de Madrid (Madridin kauppatuomioistuin nro 17, Espanja))

Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – SEUT 101 ja SEUT 102 artikla – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 63 artikla – European Super League (ESL) – Ensimmäinen UEFAn ulkopuolella järjestettävä eurooppalainen kilpailu – UEFAn ja FIFAn kieltäytyminen ESL:n tunnustamisesta – Ennakkolupa sille, että kolmas yksikkö voi järjestää uuden kilpailun – Uuteen kilpailuun osallistuville seuroille ja pelaajille määrättävien seuraamusten uhka – Kilpailuista johtuvat oikeudet ja niiden markkinointi

I       Johdanto

1.        ”Käsiteltävänä olevan asian merkitys on ilmeinen. Vastauksella siihen kysymykseen, ovatko siirtojärjestelmä ja kansalaisuusmääräykset yhteisön oikeuden mukaisia, on ratkaiseva merkitys ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudelle yhteisössä.” Nämä olivat julkisasiamies Lenzin ensimmäiset sanat hänen ratkaisuehdotuksensa alustavissa toteamuksissa asiassa Bosman, jossa annettu tuomio kuohutti jalkapallopiirejä.(2)

2.        Lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin ennakkoratkaisupyynnössä, joka tulee tällä kertaa Espanjasta, tuodaan esille kysymyksiä, jotka liittyvät nykyjalkapallon organisaatiorakenteen olemassaoloon. Käsiteltävän asian taustalla on uuden eurooppalaisen jalkapallokilpailun European Super Leaguen  (jäljempänä ESL) perustamista koskeva suunnitelma, jonka saama suuri medianäkyvyys on johtanut ”tavallisten” kannattajien sekä kansallisten ja eurooppalaisten ylimpien poliittisten elinten kiivaisiin reaktioihin ja kommentteihin.(3) Tässä asiassa eurooppalaisen jalkapallon tulevaisuus riippuu vastauksista, jotka unionin tuomioistuin antaa pääasiallisesti kilpailuoikeuteen ja liitännäisesti perusvapauksiin liittyviin kysymyksiin.

3.        Tämän ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt Juzgado de lo Mercantil n.º 17 de Madrid (Madridin kauppatuomioistuin nro 17, Espanja) asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Fédération internationale de football association (FIFA) (Kansainvälinen jalkapalloliitto) ja Union of European Football Associations (UEFA) (Euroopan jalkapalloliitto) ja toisaalta European Superleague Company SL (jäljempänä ESLC) eli yhtiö, jonka on tarkoitus järjestää näiden kahden liiton tähän asti järjestämille ja markkinoimille kilpailuille vaihtoehtoinen tai niiden kanssa kilpaileva uusi eurooppalainen jalkapallokilpailu ja markkinoida sitä, ja jossa on kyse FIFAn ja UEFAn julkisista lausunnoista, joissa ne ilmoittavat kieltäytyvänsä hyväksymästä tätä uutta kilpailua ja varoittavat siitä, että kaikki kyseiseen kilpailuun osallistuvat pelaajat tai seurat suljetaan pois FIFAn ja UEFAn järjestämistä kilpailuista.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       FIFAn määräykset

4.        FIFAn perussäännön 22 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.      Saman maanosan jäsenyhdistykset ovat ryhmittyneet seuraaviin FIFAn hyväksymiin maanosaliittoihin:

– –

c)      Union des associations européennes de football – UEFA

– –

2.      FIFA voi poikkeuksellisesti antaa maanosaliitolle oikeuden hyväksyä jäseneksi yhdistyksen, joka kuuluu maantieteellisesti toiseen maanosaan ja joka ei kuulu tämän maanosan maanosaliittoon. Maantieteellisesti kyseessä olevalta maanosaliitolta on hankittava lausunto.

3.      Kullakin maanosaliitolla on seuraavat oikeudet ja velvollisuudet:

a)      sen on noudatettava FIFAn perussääntöä, määräyksiä ja päätöksiä ja varmistettava, että niitä noudatetaan

b)      sen on tehtävä läheistä yhteistyötä FIFAn kanssa kaikilla aloilla, jotka liittyvät 2 artiklassa tarkoitetun päämäärän toteuttamiseen ja kansainvälisten kilpailujen järjestämiseen

c)      sen on järjestettävä omat seurajoukkueiden väliset kilpailunsa kansainvälisen ottelukalenterin mukaisesti

d)      sen on järjestettävä kaikki omat kansainväliset kilpailunsa kansainvälisen ottelukalenterin mukaisesti

e)      sen on varmistettava, ettei yhtäkään kansainvälistä liigaa tai muuta vastaavaa seurojen tai liigojen yhteenliittymää perusteta ilman sen ja FIFAn suostumusta

f)      sen on annettava FIFAn pyynnöstä yhdistyksille, joita ei ole vielä hyväksytty, väliaikaisen jäsenen asema, joka antaa niille oikeuden osallistua kilpailuihin ja konferensseihin

– –

j)      sen on annettava poikkeuksellisesti ja FIFAn suostumuksella toiseen maanosaliittoon kuuluvalle yhdistykselle (tai kyseiseen yhdistykseen kuuluville seuroille) oikeus osallistua järjestämiinsä kilpailuihin

k)      sen on toteutettava yhteisymmärryksessä FIFAn kanssa kaikki jalkapallon kehittämisen edellyttämät toimenpiteet kyseisessä maanosassa, kuten kehittämisohjelmat, kurssien järjestäminen, konferenssit jne.

– –”

5.        Tämän perussäännön 67 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

”FIFA, sen jäsenyhdistykset ja maanosaliitot ovat ilman sisältöön, aikaan, paikkaan tai lainsäädäntöön liittyviä rajoituksia kaikkien niiden oikeuksien alkuperäisiä omistajia, jotka voidaan johtaa niiden toimivaltaan kuuluvista kilpailuista ja muista tapahtumista – –”

6.        Kyseisen perussäännön 68 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”FIFA, sen jäsenyhdistykset ja maanosaliitot ovat yksin toimivaltaisia antamaan oikeuden toimivaltaansa kuuluvien ottelujen ja tapahtumien lähettämiseen muun muassa audiovisuaalisissa viestimissä ilman paikkaan, sisältöön, ajankohtaan, tekniikkaan tai lainsäädäntöön liittyviä rajoituksia.”

7.        Saman perussäännön 71 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.      Neuvosto on toimivaltainen antamaan määräykset sellaisten kansainvälisten kilpailujen ja ottelujen järjestämisestä, joihin osallistuu maajoukkueita, liigoja, seurajoukkueita ja/tai tilapäisiä joukkueita. Tällaista ottelua tai kilpailua ei voida järjestää ilman FIFAn, maanosaliittojen ja/tai asianomaisen jäsenyhdistyksen antamaa ennakkolupaa. Yksityiskohtaisista menettelytavoista määrätään kansainvälisissä ottelusäännöissä.

2.      Neuvosto voi antaa näitä otteluja ja kilpailuja koskevia sääntöjä.

3.      Neuvosto määrittää kriteerit sellaisten erityistilanteiden hyväksymiselle, joista ei ole määrätty kansainvälisissä ottelusäännöissä.

4.      Kansainvälisissä ottelusäännöissä tarkoitetuista hyväksymistä koskevista toimivaltuuksista riippumatta FIFA voi tehdä lopullisen päätöksen kansainvälisen ottelun tai kansainvälisen kilpailun hyväksymisestä.”

8.        FIFAn perussäännön 72 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.      Pelaaja tai joukkue, joka kuuluu jäsenyhdistykseen tai maanosaliiton väliaikaisesti hyväksyttyyn jäseneen, ei voi pelata ottelua sellaisen toisen pelaajan tai toisen joukkueen kanssa, joka ei kuulu jäsenyhdistykseen tai maanosaliiton väliaikaisesti hyväksyttyyn jäseneen, tai ottaa tällaiseen pelaajaan tai joukkueeseen yhteyttä ilman FIFAn suostumusta.

2.      Jäsenyhdistykset ja niiden seurat eivät voi pelata toisen jäsenyhdistyksen alueella ilman tämän suostumusta.”

9.        Saman perussäännön 73 artiklassa kielletään jäsenyhdistyksiä, liigoja tai seuroja, jotka kuuluvat jäsenyhdistykseen, liittymästä toiseen jäsenyhdistykseen tai osallistumasta kilpailuihin toisen jäsenyhdistyksen alueella, ellei kyse ole poikkeustapauksesta ja FIFA ja asianomainen maanosaliitto tai asianomaiset maanosaliitot ole tähän nimenomaisesti suostuneet.

B       UEFAn määräykset

10.      FIFAn perussäännön tavoin UEFAn perussäännön 49–51 artiklassa sille annetaan monopoli kansainvälisten kilpailujen järjestämiseen Euroopassa ja oikeus kieltää tällaisten kilpailujen järjestäminen ilman sen ennalta antamaa suostumusta. Näissä artikloissa määrätään tarkemmin seuraavaa:

”49 artikla – Kilpailut

1.      UEFA päättää yksin kansainvälisten kilpailujen, joihin yhdistykset ja/tai niiden seurat osallistuvat, järjestämisestä ja lakkauttamisesta Euroopassa. Tämä määräys ei koske FIFAn kilpailuja.

– –

3.      Kansainväliset ottelut, kilpailut tai turnaukset, jotka eivät ole UEFAn järjestämiä mutta jotka pelataan UEFAn alueella, edellyttävät FIFAn ja/tai UEFAn ja/tai toimivaltaisten jäsenyhdistysten ennalta antamaa suostumusta FIFAn kansainvälisten ottelusääntöjen ja UEFAn hallituksen antamien täydentävien täytäntöönpanomääräysten mukaisesti.

50 artikla – Kilpailusäännöt

1.      Hallitus laatii säännöt, jotka koskevat UEFAn kilpailuihin osallistumisen ja järjestämisen ehtoja. Näissä säännöissä on määrättävä selvästä ja läpinäkyvästä tarjouskilpailumenettelystä kaikille UEFAn kilpailuille, myös loppukilpailuille.

– –

2.      Yhdistykset ja niiden seurat sitoutuvat rekisteröitymällä noudattamaan perussääntöä, sääntöjä ja muita toimivaltaisten elinten päätöksiä.

3.      Oikeus osallistua UEFAn kilpailuun voidaan evätä välittömin vaikutuksin jokaiselta yhdistykseltä tai seuralta, joka osallistuu suoraan tai välillisesti toimintaan, joka on omiaan vaikuttamaan lainvastaisesti ottelutulokseen kansallisella tai kansainvälisellä tasolla, sanotun rajoittamatta mahdollisten kurinpitotoimien toteuttamista.

51 artikla – Kielletyt suhteet

1.      UEFAn jäsenyhdistysten välillä tai UEFAn eri jäsenyhdistyksiin suoraan tai välillisesti kuuluvien liigojen tai seurojen välillä ei saa muodostaa ryhmittymiä tai yhteenliittymiä ilman UEFAn suostumusta.

2.      UEFAn jäsenet tai niihin kuuluvat liigat ja seurat eivät saa pelata otteluissa tai järjestää otteluja oman alueensa ulkopuolella ilman jäsenyhdistysten suostumusta.”

III  Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa

11.      FIFA, joka on Sveitsin oikeuden mukaan perustettu yksityisoikeudellinen yksikkö, on jalkapallon maailmanlaajuinen täytäntöönpanoelin, jonka tarkoituksena on pääasiassa edistää jalkapalloilua ja järjestää kansainvälisiä jalkapallokilpailuja. Se muodostuu kansallisista liitoista ja tunnustaa myös jalkapallon alueelliset maanosaliitot, joihin UEFA kuuluu ja jotka eivät kuitenkaan ole FIFAn jäseniä. Ammattilaisjalkapalloseurat ovat puolestaan FIFAn välillisiä jäseniä siltä osin kuin niihin voidaan kohdistaa FIFAn toteuttamia kurinpitotoimia. Liittojen, maanosaliittojen ja seurojen on noudatettava FIFAn antamia määräyksiä.

12.      Myös UEFA on Sveitsin oikeuden mukaan perustettu yksityisoikeudellinen yksikkö, ja se on jalkapallon johtava elin Euroopan tasolla. Sen pääasiallisina tehtävinä ovat kaiken tyyppisen jalkapalloilun kehittymisen seuraaminen ja valvominen Euroopassa. Kansalliset liigat ja eurooppalaiset seurat ovat UEFAn välillisiä jäseniä, ja se järjestää näiden seurajoukkueiden sekä maajoukkueiden kansainvälisiä kilpailuja.

13.      Perussääntöjensä mukaisesti FIFAlla ja UEFAlla on ammattilaisjalkapalloilun kansainvälisten kilpailujen hyväksymistä ja järjestämistä koskeva monopoli Euroopassa.

14.      ESLC on Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka tavoitteena on järjestää ensimmäinen vuotuinen eurooppalainen jalkapallokilpailu, joka olisi olemassa UEFAsta riippumatta, nimeltään ESL. Tämän yhtiön osakkaat ovat arvostettuja eurooppalaisia jalkapalloseuroja. Sen toimintamalli perustuu niin sanottuun puoliavoimeen osallistumisjärjestelmään, joka käsittää pysyvinä jäseninä 12–15 ammattilaisjalkapalloseuraa sekä karsinnat läpäisseinä seuroina määrätyssä menettelyssä valittavia ammattilaisjalkapalloseuroja, joiden lukumäärä on määrä vahvistaa myöhemmin.

15.      Yhden tätä hanketta lykkäävän ehdon mukaan FIFAn ja/tai UEFAn on tunnustettava ESL perussääntöjensä mukaisena uutena kilpailuna tai vaihtoehtoisesti tuomioistuinten ja/tai hallintoelinten on annettava oikeussuojaa sen osalta, että perustajaseurat voivat osallistua ESL:ään ja samalla säilyttää oikeutensa osallistua kansallisiin liigoihinsa, kilpailuihinsa ja turnauksiinsa.

16.      ESL:n perustamista koskevan ilmoituksen seurauksena FIFA ja UEFA julkaisivat 21.1.2021 yhteisen lausunnon, jossa ne ilmoittivat kieltäytyvänsä tunnustamasta tätä uutta yksikköä ja varoittivat siitä, että kaikki tähän uuteen kilpailuun osallistuvat pelaajat tai seurat suljettaisiin pois FIFAn ja sen maanosaliittojen järjestämistä kilpailuista. Tämä lausunto vahvistettiin UEFAn ja eräiden kansallisten liittojen 18.4.2021 antamalla uudella lausunnolla, jossa muistutettiin mahdollisuudesta määrätä kurinpitotoimia ESL:ään osallistuville. Nämä kurinpitotoimet käsittäisivät muun muassa ESL:ään osallistuvien seurojen ja pelaajien sulkemisen tiettyjen suurten eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten kilpailujen ulkopuolelle.

17.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin Juzgado de lo Mercantil n.º 17 de Madrid, jossa ESLC nosti kanteen katsottuaan, että FIFAn ja UEFAn toimintaa on pidettävä ”kilpailunvastaisena” ja SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan vastaisena, totesi peräkkäin 19. ja 20.4.2021, että sen kanne oli otettava tutkittavaksi, ja määräsi tämän jälkeen ilman kontradiktorista menettelyä useita turvaamistoimia. Turvaamistoimien tarkoituksena oli estää FIFAn tai UEFAn toiminta, joka estäisi tai vaikeuttaisi ESL:n valmistelua ja toteuttamista sekä seurojen ja pelaajien osallistumista siihen muun muassa kurinpitotoimilla tai FIFAn ja UEFAn järjestämistä kilpailuista poissulkemista koskevilla seuraamuksilla.

18.      Ennakkoratkaisupyyntönsä tueksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo määriteltyään kyseessä olevan taloudellisen toiminnan sekä kyseessä olevat tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat – joita ovat yhtäältä kansainvälisten jalkapallokilpailujen järjestäminen ja markkinointi Euroopassa ja toisaalta niihin liittyvien eri urheilulähetysoikeuksien hyödyntäminen –, että FIFAlla ja UEFAlla on näillä markkinoilla monopoliasema tai ainakin määräävä asema. Tässä yhteydessä kyseinen tuomioistuin pitää epäselvänä, ovatko tietyt FIFAn ja UEFAn määräykset sekä näiden liittojen esittämät seuraamuksia koskevat uhkaukset tai niiden antamat varoitukset unionin oikeuden mukaisia, kun otetaan huomioon ensinnäkin SEUT 102 artiklassa tarkoitettu määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto, toiseksi SEUT 101 artiklassa määrätty kilpailunvastaisten kartellien kielto ja kolmanneksi EUT-sopimuksessa taatut eri perusvapaudet, koska näitä vapauksia voitaisiin käyttää horjuttamaan mitä tahansa kilpailevaa yksityistä hanketta jalkapallokilpailujen alalla.

19.      Tässä tilanteessa Juzgado de lo Mercantil n.º 17 de Madrid on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että siinä kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, joka muodostuu siitä, että FIFAn ja UEFAn perussääntöjen (erityisesti FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artiklassa, UEFAn perussäännön 49 ja 51 artiklassa sekä kaikissa vastaavissa artikloissa, jotka sisältyvät jäsenyhdistysten ja kansallisten liigojen perussääntöihin) mukaan näiden järjestöjen, joille on annettu yksinomainen toimivalta järjestää tai hyväksyä jalkapalloseurojen välisiä kansainvälisiä kilpailuja Euroopassa, asiana on antaa ennalta suostumuksensa sille, että kolmas voi perustaa [ESL:n] kaltaisen uuden Euroopan laajuisen seurojen välisen kilpailun, erityisesti kun ei ole olemassa objektiivisten, läpinäkyvien ja syrjimättömien kriteerien perusteella vahvistettua menettelyä, ja kun otetaan huomioon mahdollinen FIFAa ja UEFAa koskeva eturistiriita?

2)      Onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että siinä kielletään se, että FIFA ja UEFA edellyttävät perussäännöissään (erityisesti FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artiklassa, UEFAn perussäännön 49 ja 51 artiklassa sekä kaikissa vastaavissa artikloissa, jotka sisältyvät kansallisten jäsenyhdistysten ja liigojen perussääntöihin) näiden järjestöjen, joille on annettu yksinomainen toimivalta järjestää tai hyväksyä jalkapalloseurojen välisiä kansainvälisiä kilpailuja Euroopassa, ennalta antamaa suostumusta sille, että kolmas voi perustaa [ESL:n] kaltaisen uuden Euroopan laajuisen seurojen välisen kilpailun, erityisesti kun ei ole olemassa objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella vahvistettua menettelyä, ja kun otetaan huomioon mahdollinen FIFAa ja UEFAa koskeva eturistiriita?

3)      Onko SEUT 101 ja/tai SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että niissä kielletään FIFAn, UEFAn, niiden jäsenliittojen ja/tai kansallisten liigojen menettely, jossa [ESL:ään] osallistuvia seuroja ja/tai niiden pelaajia uhataan seuraamuksilla, tällaisten seuraamusten mahdollisen ehkäisevän vaikutuksen vuoksi? Onko SEUT 101 ja/tai SEUT 102 artiklan kanssa ristiriidassa se, että seuraamuksina määrätään kilpailuista poissulkeminen tai kielto osallistua maajoukkueiden otteluihin, jos tällaiset seuraamukset eivät perustu objektiivisille, läpinäkyville ja syrjimättömille kriteereille?

4)      Onko SEUT 101 ja/tai SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että FIFAn perussäännön 67 ja 68 artikla ovat niiden kanssa yhteensopimattomat siltä osin kuin niiden mukaan UEFA ja sen kansalliset jäsenliitot ovat ’kaikkien niiden oikeuksien alkuperäisiä omistajia, jotka voidaan johtaa niiden toimivaltaan kuuluvista kilpailuista’, jolloin osallistuvilta seuroilta ja kaikilta vaihtoehtoisten kilpailujen järjestäjiltä evätään näiden oikeuksien alkuperäinen omistus ja pidätetään ensin mainituille yksinoikeus niiden markkinointiin?

5)      Jos FIFA ja UEFA yksikköinä, joille on myönnetty yksinomainen toimivalta järjestää ja hyväksyä jalkapalloseurojen välisiä kansainvälisiä kilpailuja Euroopassa, kieltävät [ESL:n] järjestämisen tai vastustavat sitä perussääntöjensä edellä mainittujen määräysten perusteella, onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että kyseisiin kilpailunrajoituksiin voidaan soveltaa kyseisessä artiklassa käyttöön otettua poikkeusta, ottaen huomioon, että tuotantoon kohdistuu huomattavia rajoituksia, FIFAn/UEFAn tarjoamiin tuotteisiin nähden vaihtoehtoisten tuotteiden tulo markkinoille estetään ja innovaatioita rajoitetaan asettamalla esteitä muille formaateille ja toimintatavoille, mikä poistaa potentiaalista kilpailua markkinoilla ja rajoittaa kuluttajan valinnanvapautta? Onko kyseinen rajoitus objektiivisesti perusteltavissa siten, että voidaan katsoa, että SEUT 102 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ei ole tapahtunut?

6)      Onko SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja/tai SEUT 63 artiklaa tulkittava siten, että FIFAn ja UEFAn perussääntöihin sisältyvän kaltainen määräys (erityisesti FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artikla, UEFAn perussäännön 49 ja 51 artikla sekä kaikki muut kansallisten jäsenyhdistysten [ja] liigojen perussääntöihin sisältyvät samankaltaiset artiklat) merkitsee kyseisissä määräyksissä tunnustettujen perusvapauksien vastaista rajoitusta, kun sille, että jäsenvaltioon asettautunut taloudellinen toimija voi perustaa [ESL:n] kaltaisen Euroopan laajuisen jalkapalloseurojen kilpailun, on vaadittu näiden järjestöjen ennalta myöntämää lupaa?”

20.      Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle ovat esittäneet pääasian asianosaisen ominaisuudessa ESLC, A22 Sports Management SL (jäljempänä A22),(4) FIFA, UEFA ja Liga Nacional de Fútbol Profesional (LNFP).(5) Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet kaikista esitetyistä ennakkoratkaisukysymyksistä tai osasta niitä myös Espanjan, Tšekin, Tanskan, Irlannin, Ranskan, Kroatian, Italian, Latvian, Luxemburgin, Unkarin, Puolan, Portugalin, Romanian, Slovakian, Ruotsin ja Irlannin hallitukset sekä Euroopan komissio. Suullisia huomautuksia esittivät 11. ja 12.7.2022 pidetyssä istunnossa ESLC, A22, FIFA, UEFA, LNFP ja Real Federación Española de Fútbol (RFEF),(6) Espanjan, Tšekin, Tanskan, Saksan, Viron, Irlannin, Kreikan, Ranskan, Kroatian, Italian, Kyproksen, Latvian, Unkarin, Maltan, Itävallan, Puolan, Portugalin, Romanian, Slovenian, Ruotsin ja Norjan hallitukset sekä komissio.

IV     Asian tarkastelu

A       Ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottaminen

21.      On syytä huomata, että ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen ovat kyseenalaistaneet kolmessa suhteessa UEFA ja LNFP ja kokonaan tai osittain tietyt huomautuksia esittäneet osapuolet eli Irlannin, Ranskan, Unkarin, Romanian ja Slovakian hallitukset.

22.      Ensinnäkin siltä osin kuin pääasian oikeusriidan väitetään olevan puhtaasti hypoteettinen,(7) on paikallaan muistuttaa, että kyseisen oikeusriidan taustalla on tilanne, jossa FIFA ja UEFA vastustivat julkisesti ESLC:n ilmoittamaa hanketta. Se, että tämä hanke oli valmisteilla siitä ilmoitettaessa ja että se on sittemmin keskeytetty, ei muuta mitenkään tätä vastustusta, jossa on tukeuduttu näiden kahden liiton sääntöjen osaan, jonka yhteensopivuuden kilpailusääntöjen kanssa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin asettaa kyseenalaiseksi. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että ESLC olisi lakannut olemasta tai että se olisi peruuttanut pääasiassa nostetun kanteen. On siis selvää, että oikeusriita on vireillä ja jatkuu edelleen ja että siihen liittyvillä talousoikeudellisilla kysymyksillä on edelleen merkitystä.

23.      Toisen väitteen mukaan ennakkoratkaisupyynnön sisältö ei täytä vaatimuksia siitä, että on esitettävä oikeussääntöjä ja tosiseikkoja koskeva asiayhteys, jossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii unionin oikeuden tulkintaa,(8) mutta vaikka tässä pyynnössä ei käsitellä kaikkia oikeudellisia kysymyksiä, joita urheilutoiminnan harjoittamisen, sen sääntelyn ja unionin talousoikeuden välisiin suhteisiin liittyy, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt kysymyksensä yksityiskohtaisesti ja perustellusti ja esittänyt niiden tueksi täsmällisiä viittauksia merkityksellisinä pitämiinsä tosiseikkoihin ja oikeusääntöihin. Se, että kyseiseen pyyntöön sisältyy tietoja ja arviointeja, joiden paikkansapitävyys on riidanalaista, ei sellaisenaan merkitse sitä, että se olisi jätettävä kokonaan tai osittain tutkimatta.

24.      Kolmanneksi ennakkoratkaisupyyntöön väitetään liittyvän menettelyvirheitä, jotka liittyvät muun muassa siihen, että menettely on luonteeltaan turvaamismenettely ja että asiaa ei ole käsitelty kontradiktorisessa menettelyssä.(9) Se, että asia saatetaan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi turvaamismenettelyn alustavassa vaiheessa, ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämä pyyntö olisi jätettävä tutkimatta, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt syyt, joiden vuoksi ennakkoratkaisu on tarpeen, jotta se voi antaa ratkaisunsa, ja noudattanut ennakkoratkaisun esittämistä koskevassa päätöksessään muita menettelyvaatimuksia ja aineellisia vaatimuksia.

B       Alustavat toteamukset

25.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ennakkoratkaisukysymyksillään unionin tuomioistuinta ottamaan kantaa siihen, ovatko FIFAn ja UEFAn maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla jalkapalloa kaikilta osin hallinnoivina liittoina hyväksymät säännöt, jotka koskevat jalkapallokilpailujen järjestämistä ja markkinointia Euroopassa, yhteensopivia kilpailusääntöjen kanssa sekä liitännäisesti EUT-sopimuksessa taattujen taloudellisten perusvapauksien kanssa.

26.      Ennen esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tarkastelua on mielestäni paikallaan käsitellä urheilun ja unionin oikeuden välistä suhdetta.

1.     SEUT 165 artikla ja urheilun eurooppalainen malli

27.      Vaikka Euroopan unionin perussopimukset eivät alun perin kattaneet urheilua, sen erityisluonteen vahvistaminen ja SEUT 165 artiklaan sisällyttäminen Lissabonin sopimuksella ovat unionin toimielinten tukeman ja edistämän kehityksen lopputulos.

28.      SEUT 165 artiklassa todetaan urheilutoiminnan huomattava yhteiskunnallinen merkitys unionissa,(10) kun siinä määrätään paitsi siitä, että ”unioni myötävaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän” (1 kohta), myös siitä, että unionin toiminnan tavoitteilla pyritään ”kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä samoin kuin suojelemalla urheilijoiden – – fyysistä ja henkistä koskemattomuutta” (2 kohta).

29.      SEUT 165 artiklan sanamuodossa kiteytetään päätelmät, joita unionin toimielimet olivat esittäneet useissa aloitteissaan 1990-luvulta alkaen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden – ja erityisesti tuomion Bosman(11) – seurauksena unionin urheilupolitiikan toteuttamisen yhteydessä. Perusta urheilun erityisluonteen tunnustamiselle luotiin Amsterdamin sopimukseen liitetyssä urheilusta annetussa yhteisessä julistuksessa,(12) jota seurasi komission selvitys,(13) jossa tunnustettiin urheilun erityisluonne muun muassa kilpailuoikeutta sovellettaessa.(14) Tämän selvityksen perusteella Nizzassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi julkilausuman, joka oli uusi edistysaskel urheilun erityisluonteen tunnustamisessa, ja kehotti Euroopan yhteisöä ottamaan perustamissopimusten eri määräyksiin perustuvassa toiminnassaan huomioon urheilun yhteiskunnallisen, kasvatuksellisen ja kulttuurisen merkityksen sen yhteiskunnallisen tehtävän säilyttämiseksi.(15) Tätä aloitetta seurasi vuonna 2007 komission antama urheilun valkoinen kirja,(16) joka oli viimeinen vaihe ennen SEUT 165 artiklan sisällyttämistä Lissabonin sopimukseen vuonna 2009.

30.      SEUT 165 artiklassa myös tunnustetaan ”perustuslain tasolla” ”urheilun eurooppalainen malli”, jolle on ominaista useisiin urheilulajeihin Euroopan mantereella, muun muassa jalkapalloon, sovellettava joukko toimenpiteitä. Tämä malli perustuu pyramidirakenteeseen, jonka perustana on amatööriurheilu ja huipulla ammattilaisurheilu. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on edistää avoimia kilpailuja, jotka ovat kaikille avoimia sellaisen läpinäkyvän järjestelmän johdosta, jossa sarjatasolta toiselle nousemisella ja putoamisella säilytetään kilpailun tasapaino ja annetaan etusija urheilullisille ansioille, jotka niin ikään muodostavat kyseisen mallin olennaisen osan. Tämä malli perustuu lisäksi taloudellisen solidaarisuuden järjestelmään, joka mahdollistaa huippu-urheilutapahtumien ja ‑toiminnan tuottamien tulojen jakamisen ja sijoittamisen uudelleen urheilutoiminnan alemmille tasoille.

31.      Urheiluliitot ovat keskeisessä asemassa ”urheilun eurooppalaisessa mallissa”, erityisesti organisatorisesti, sillä ne varmistavat kyseessä oleviin urheilulajeihin sovellettavien sääntöjen noudattamisen ja yhdenmukaisen soveltamisen. Tämä asema on tunnustettu myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, jossa on katsottu, että urheiluliittojen on annettava urheilulajin organisoinnin kannalta asianmukaisia sääntöjä ja että tällaisen tehtävän asettaminen urheiluliitoille on lähtökohtaisesti perusteltua sen vuoksi, että niillä on tällaisen tehtävän hoitamiseen tarvittavat tiedot ja kokemus.(17) Historiallisesti on noudatettu niin sanottua yhden paikan periaatetta (Ein-Platz-Prinzip), jonka mukaan liitoilla on maantieteellisellä alueellaan urheilun hallintoa ja organisointia koskeva monopoli, mutta sittemmin tämä malli on kyseenalaistettu.

32.      On myös huomattava, että ”urheilun eurooppalainen malli” ei ole staattinen. Eurooppalaiseen urheiluun liittyvät rakenteet ja hallintotapa kehittyvät, usein Euroopan mantereen ulkopuolella käyttöön otettujen muiden mallien vaikutuksesta. Koska eurooppalaiseen urheiluun liittyvät rakenteet ovat monimuotoisia, olisi vaikeaa määritellä yksityiskohtaisesti yksi yhtenäinen eurooppalaisen urheilun organisointimalli. On olemassa muita yksilö- ja joukkueurheilun hallintomalleja, jotka eroavat teknisten erityispiirteidensä ja organisointinsa perusteella tietyiltä osin mallista, johon eurooppalainen jalkapallo tällä hetkellä perustuu.(18) Erilaisten urheilua koskevien mallien kehittäminen Euroopassa ei kuitenkaan voi kyseenalaistaa SEUT 165 artiklassa mainittuja periaatteita tai edellyttää vastavuoroisia muutoksia, joilla pyritään ”yhdenmukaistamaan” rinnakkaiset eri mallit, ”vapaaehtoisuuteen perustuvien rakenteiden” poistamisesta puhumattakaan.

2.     ”Urheilun eurooppalaisen mallin” kyseenalaistaminen

33.      Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohdassa on todettu, ”urheilun eurooppalaiselle mallille” on ominaista erityisesti avoimet kilpailut, joihin osallistuminen perustuu ”urheilullisiin ansioihin” sarjatasolta toiselle nousemista ja putoamista koskevassa järjestelmässä. Se poikkeaa siten pohjoisamerikkalaisesta mallista, joka perustuu ensisijaisesti ”suljettuihin” kilpailuihin tai liigoihin, joissa franchise-yrityksiä olevien seurojen osallistuminen on taattua ja ennalta määrättyä ja perustuu osallistumismaksuun.(19) Voitaisiin todeta, että unionin lainsäätäjä on juuri muihin olemassa oleviin malleihin reagoidakseen päättänyt sisällyttää perussopimukseen ”urheilun eurooppalaisen mallin” erottaakseen sen selvästi näistä muista malleista ja varmistaakseen sen suojan SEUT 165 artiklan vahvistamisella.

34.      Muussa tapauksessa tällä artiklalla ei olisi tarkoitusta. On selvää, että sitä ei ole lisätty pelkästään amatööriurheilun suojaamiseksi. Urheilun harrastaminen yksilötasolla tai amatööriurheiluseuran perustaminen ei nimittäin edellytä minkäänlaista institutionaalista taetta, varsinkaan EUT-sopimuksen tasolla. Kyseinen artikla on sisällytetty perussopimukseen juuri siitä syystä, että samaan aikaan urheilu on ala, jolla harjoitetaan merkittävää taloudellista toimintaa. SEUT 165 artiklan lisäämisellä on siten tarkoitus korostaa tämän taloudellisen toiminnan erityistä yhteiskunnallista luonnetta, jolla voidaan perustella tietyiltä osin erilainen kohtelu. On erityisesti pantava merkille, että tämän artiklan sanamuodossa kohdennetusti käytetyt ilmaisut (kuten muun muassa ilmaisut ”vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet”, ”yhteiskunnallinen tehtävä”, ”urheilun eurooppalainen ulottuvuus”, ”urheilukilpailujen rehellisyys ja avoimuus” ja ”urheilusta vastaavien järjestöjen välinen yhteistyö”) ovat osoitus tämän mallin, jota unionin lainsäätäjä pyrkii suojelemaan, erityisluonteesta.

35.      SEUT 165 artiklaa ei luonnollisesti voida tulkita irrallaan ottamatta huomioon SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia, joita on noudatettava myös urheilun alalla (erityisesti silloin, jos kyseessä olevalla toiminnalla on taloudellinen ulottuvuus). Näin on myös silloin, kun tällä alalla sovelletaan kilpailusääntöjä. EUT-sopimuksen määräysten soveltaminen urheilun alalla ei kuitenkaan voi rajoittua yksinomaan SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaan, vaan myös SEUT 165 artikla voidaan jo sinänsä ottaa huomioon normina edellä mainittuja kilpailuoikeuden määräyksiä tulkittaessa ja sovellettaessa. SEUT 165 artikla on siten kyseisellä alalla erityismääräys suhteessa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan yleisiin määräyksiin, joita sovelletaan kaikkeen taloudelliseen toimintaan. Yhdessäkään EUT-sopimuksen määräyksessä ei alun alkaenkaan edellytetä yksinomaista tai pääsääntöistä soveltamista suhteessa muihin määräyksiin, vaan niiden välisiin suhteisiin sovelletaan lex specialis ‑periaatetta. Lisäksi SEUT 165 artikla on luonteeltaan horisontaalinen määräys, koska se on otettava huomioon unionin muiden politiikkojen toteuttamisessa. Lisäksi SEUT 7 artiklan mukaisesti unionin eri politiikkoja on toteutettava johdonmukaisesti sen kaikki tavoitteet, joilla pyritään suojelemaan unionia, huomioon ottaen.

36.      Totean tältä osin, että edellä tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohdassa mainittujen ”vaihtoehtoisten mallien” vaikutus ja urheilun talouden vapauttaminen ovat johtaneet tiettyjen eurooppalaisten urheiluliittojen monopoliaseman kyseenalaistaviin liikkeisiin, erityisesti siltä osin kuin kyse on kaikkein tuottoisimpien kilpailujen järjestämisestä ja kaupallisesta hyödyntämisestä. Taloudelliselta kannalta nämä ”separatistiliikkeet”, jotka ovat usein näihin urheiluliittoihin kuuluvien seurojen alulle panemia, ovat ensisijaisesti pyrkineet maksimoimaan näiden kilpailujen kaupallisesta hyödyntämisestä saatavat tulot muuttamalla näiden tähän asti urheiluliittojen alaisuudessa järjestettyjen kilpailujen rakennetta ja organisointimallia. Eurooppalaisen jalkapallon osalta pyrkimys perustaa suljettu (tai puoliavoin) liiga tai kilpailu ei ole uusi, minkä osoittavat UEFAn kanssa kilpailevien kilpailujen perustamista vuosina 1990 ja 2000 koskeneet yritykset, jotka eivät kuitenkaan konkretisoituneet.(20)

37.      Oikeudelliselta kannalta urheiluliittojen hallintomallin kyseenalaistamisessa on usein tukeuduttu kilpailuoikeuteen. Kansallisten kilpailuviranomaisten, komission ja kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi on saatettu pääasiallisesti tapauksia, joissa on kyse urheiluliitoille kasautuneesta sääntelijän ja talouden toimijan kaksoisroolista, urheilukilpailujen järjestämistä ja niihin liittyvien oikeuksien markkinointia koskevien tiettyjen markkinoiden monopolistisesta rakenteesta sekä siitä, että nämä liitot ovat kieltäytyneet sallimasta itsenäisten kilpailujen järjestämistä ja siten hyväksymästä uusien kilpailijoiden pääsyä kyseessä oleville markkinoille.

38.      Tässä asiassa ESLC on tämän linjan mukaisesti kyseenalaistanut UEFAn ja FIFAn jalkapallokilpailujen järjestämistä ja markkinointia koskevan mallin ensisijaisesti kilpailuoikeuden perusteella.

3.     Urheilun erityisluonteen ja ”urheilun eurooppalaisen mallin” huomioon ottaminen kilpailuanalyysissa

39.      Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että urheilun erityisluonteen esille tuomisesta huolimatta urheilu kuuluu unionin oikeuden ja muun muassa unionin talousoikeutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan siltä osin kuin se on taloudellista toimintaa.(21)

40.      Siltä osin kuin kyse on erityisesti unionin kilpailuoikeudesta, urheiluliittojen antamien sääntöjen sekä niiden markkinakäyttäytymisen yhteensopivuutta sen kanssa ei voida arvioida abstraktisti ottamatta huomioon kaikkia niiden oikeudelliseen ja tosiasialliseen asiayhteyteen liittyviä seikkoja.

41.      Urheilutoiminnan erityispiirteet erottavat sen muista talouden aloista. Urheilulle on ominaista suuri keskinäinen riippuvuus, sillä seurat ovat toisistaan riippuvaisia voidakseen järjestäytyä ja kehittyä urheilukilpailuissa. Tästä seuraa, että tarvitaan tietynasteista yhdenvertaisuutta sekä tiettyä kilpailun tasapainoa ja että nämä erityispiirteet erottavat urheilun muista aloista, joilla talouden toimijoiden välinen kilpailu johtaa lopulta tehottomien yhtiöiden syrjäyttämiseen markkinoilta.

42.      Vaikka urheilun erityispiirteisiin ei voida vedota urheilutoiminnan jättämiseksi EU- ja EUT-sopimusten soveltamisalan ulkopuolelle, SEUT 165 artiklasta ilmenevillä viittauksilla näihin erityispiirteisiin ja urheilun yhteiskunnalliseen ja kasvatukselliseen tehtävään voi siten olla merkitystä muun muassa arvioitaessa urheilun alalla kilpailunrajoitusten tai perusvapauksien rajoitusten mahdollista objektiivista oikeuttamisperustetta.(22)

4.     Urheiluliitolle, jolla on hyväksymistä ja eturistiriitojen ehkäisemistä koskeva toimivalta, asetetut velvollisuudet

43.      Kun otetaan huomioon urheiluliitoille perinteisesti annettu tehtävä, on vaarana, että niitä koskee eturistiriita, joka johtuu siitä, että niillä on sääntelyvaltaa ja sen rinnalla ne harjoittavat taloudellista toimintaa.

44.      Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys koskevat nimenomaisesti mahdollista eturistiriitaa, joka voi syntyä siitä, että UEFA ja FIFA harjoittavat kilpailujen järjestämistä ja markkinointia koskevaa taloudellista toimintaa ja käyttävät samalla sääntelyvaltaa. Ennen riidanalaisten määräysten tarkastelua SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan kannalta on näin ollen esitettävä joitakin täsmennyksiä urheiluliitoille, kuten UEFAlle ja FIFAlle, niiden käyttäessä toimivaltaansa kuuluvista velvollisuuksista ja toimenpiteistä, jotka on toteutettava eturistiriitojen ehkäisemiseksi.

45.      Unionin tuomioistuin on tältä osin kahdessa tuomiossa, joista toinen koskee urheilulajin sääntelyä ja toinen vapaan ammatin harjoittamisen sääntelyä, luonut perusteet analyyttiselle kehykselle, jota on tarkoitettu käytettävän tarkasteltaessa tilannetta, jossa sääntelyvallan käyttäminen ja taloudellisen toiminnan harjoittaminen kasautuvat samalle taholle.

46.      Tuomiossa MOTOE(23) todettiin, että kun säännöstössä oikeushenkilölle, joka itse järjestää ja hyödyntää kaupallisesti kilpailuja, annetaan toimivalta määrätä, kuka saa järjestää mainittuja kilpailuja, ja määrittää edellytykset, joiden mukaisesti nämä kilpailut on järjestettävä, kyseiselle oikeushenkilölle myönnetään selkeä etu sen kilpailijoihin nähden. Tällainen oikeus voi siis johtaa siihen, että yritys, jolle se on myönnetty, estää muita toimijoita pääsemästä kyseisille markkinoille. Tämän sääntelytehtävän hoitamiseen on näin ollen liitettävä rajoituksia, velvoitteita tai valvontaa, jotta estetään se, että kyseessä oleva oikeushenkilö voisi vääristää kilpailua suosimalla itse järjestämiään kilpailuja tai kilpailuja, joiden järjestämiseen se osallistuu. Tätä oikeuskäytäntöä on sovellettu analogisesti toisessa unionin tuomioistuimen tuomiossa, jossa oli kyse SEUT 101 artiklan tulkinnasta sellaisen yritysten yhteenliittymän, joka oli samalla merkityksellisten markkinoiden, kyseisessä tapauksessa tilintarkastajien pakollista koulutusta koskevien markkinoiden, sekä toimija että sääntelijä, antamien sääntöjen osalta.(24)

47.      Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että UEFAlla on kaksi tehtävää, yhtäältä sääntelytehtävä, kun se antaa ammattilaisjalkapalloa koskevia sääntöjä, ja toisaalta taloudellinen tehtävä, kun se järjestää urheilukilpailuja. Koska tällä liitolla on myös oikeus sallia kolmansien osapuolten järjestämät kilpailut, tämä tilanne voi johtaa eturistiriitaan, mikä edellyttää sitä, että sille on asetettu tiettyjä velvollisuuksia sen hoitaessa sääntelytehtäviään, jotta kilpailu ei vääristyisi.

48.      Aluksi on kuitenkin korostettava tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että pelkästään se, että sama yksikkö hoitaa samalla urheilukilpailujen sääntelijän ja järjestäjän tehtäviä, ei itsessään merkitse unionin kilpailuoikeuden rikkomista.(25) Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että UEFAn tilanteessa olevan urheiluliiton pääasiallisena velvollisuutena on huolehtia siitä, että kolmansilta ei evätä perusteettomasti pääsyä markkinoille siinä määrin, että tällä vääristetään kilpailua näillä markkinoilla.

49.      Tästä seuraa, että urheiluliitot voivat tietyin edellytyksin kieltää kolmansilta pääsyn markkinoille ilman, että tämä merkitsisi SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomista, edellyttäen kuitenkin, että tämä kieltäytyminen on perusteltua hyväksyttävien tavoitteiden vuoksi ja että näiden liittojen toteuttamat toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa kyseisiin tavoitteisiin nähden.

C       Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

50.      Nyt käsiteltävässä asiassa on kyse säännöistä, jotka FIFA ja UEFA ovat antaneet liittoina, joiden tarkoituksena on ”säännellä” maailmanlaajuiseen ja eurooppalaiseen jalkapalloon liittyviä eri näkökohtia. Näitä sääntöjä on kolmenlaisia, ja ne käsittävät seuraavat:

–        ennakkolupajärjestelmän, jossa FIFAn ja UEFAn asiana on antaa ennakkolupa kaikille kansainvälisille jalkapallokilpailuille ja siis muun muassa kilpailuille, joita kolmannet yksiköt (jotka eivät kuulu näihin liittoihin) aikoisivat järjestää ja markkinoida

–        määräyksiä, joilla nämä liitot määräävät, että niiden suorat tai välilliset jäsenet (eli kansalliset jalkapalloyhdistykset, jalkapalloliigat ja ammattilaisjalkapalloseurat) sekä viime kädessä pelaajat voivat osallistua ainoastaan näiden liittojen järjestämiin kansainvälisiin kilpailuihin tai kilpailuihin, joiden järjestämiseen ne ovat antaneet kolmannelle yksikölle luvan, ja näiden määräysten noudattamatta jättäminen johtaa näiden jäsenten ja pelaajien sulkemiseen pois kyseisestä jalkapallotoiminnasta

–        määräyksiä, joiden mukaan FIFA (tai tietyiltä osin FIFA ja maanosaliitot, kuten UEFA) on (ovat) kaikkien toimivaltaansa kuuluviin kansainvälisiin jalkapallokilpailuihin liittyvien urheilulähetysoikeuksien ”alkuperäinen” omistaja (”alkuperäisiä” omistajia) ja yksin toimivaltainen (toimivaltaisia) käyttämään näitä oikeuksia ja sallimaan näiden kilpailujen lähettämisen kaikissa muodoissaan.

51.      Kahdella ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kysymyksen, joka koskee lähinnä sitä, onko vaatimus FIFAn ja UEFAn antamasta ennakkoluvasta yhteensopiva SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan kanssa.

52.      Kolmas ennakkoratkaisukysymys koskee näiden liittojen harkintavaltaa seuraamusten määräämiseksi jäsenilleen ja tapaa, jolla FIFA ja UEFA vetosivat julkisesti seuraamusten määräämistä koskevaan riskiin ESL:n perustamista koskevan ilmoituksen seurauksena.

53.      Koska urheilujärjestöjen päätöksiä koskevaa SEUT 101 artiklaan liittyvää oikeuskäytäntöä on kehitetty pidemmälle, tarkastelen aluksi toista ja kolmatta ennakkoratkaisukysymystä (siltä osin kuin kyse on seuraamusten arvioinnista SEUT 101 artiklan kannalta) ennen kuin käsittelen seuraavaksi ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä ja sen jälkeen viidettä ennakkoratkaisukysymystä, joka koskee mahdollisia oikeuttamisperusteita, mikäli kyseessä todettaisiin olevan SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa tarkoitettu kilpailunrajoitus.

54.      Katson, että kysymys kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetun toiminnan laillisuudesta kilpailuoikeuden kannalta liittyy erottamattomasti kysymykseen kahden ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen kohteena olevien sääntöjen laillisuudesta kilpailuoikeuden kannalta. Siltä osin kuin seuraamuksilla pyritään varmistamaan ennakkolupajärjestelmän ja osallistumissääntöjen tehokkuus, näitä kysymyksiä on tarkasteltava yhdessä.

55.      Tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään tämän jälkeen sitä, ovatko UEFAn ja FIFAn käyttöön ottamat säännöt, jotka koskevat jalkapallokilpailuihin perustuvien kaupallisten oikeuksien hyödyntämistä, yhteensopivia SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan kanssa (neljäs ennakkoratkaisukysymys), ja sitä, ovatko ennakkolupaa koskevat säännöt yhteensopivia perusvapauksia koskevien EUT-sopimuksen määräysten kanssa (kuudes ennakkoratkaisukysymys).

1.     Toinen ennakkoratkaisukysymys

56.      Toisella kysymyksellään ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksensä ensimmäisellä osalla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä FIFAn ja UEFAn perussääntöjen määräyksille, jotka koskevat ennakkolupajärjestelmää, sekä näiden liittojen suunnittelemille seuraamuksille.

57.      Aluksi on syytä palauttaa mieleen, että kuuluakseen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan sopimuksen, yritysten yhteenliittymän päätöksen tai yritysten yhdenmukaistetun menettelytavan on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja sen ”tarkoituksena” on oltava estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, ”tai” siitä on ”seurattava”, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla.(26)

58.      Siltä osin kuin kyse on ensinnäkin yritysten yhteenliittymän päätöksestä, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailuoikeudessa yrityksen käsitteellä tarkoitetaan jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta.(27) Tältä osin SEUT 101 artiklan 1 kohta kattaa paitsi yritysten toiminnan yhteensovittamisen suorat muodot, myös institutionaaliset yhteistoiminnan muodot, toisin sanoen tilanteet, joissa talouden toimijat toimivat ryhmärakenteen tai yhteisen elimen välityksellä.(28)

59.      Tässä tapauksessa on selvää, että FIFAn ja UEFAn jäseninä on kansallisia yhdistyksiä, jotka kokoavat yhteen seuroja, joille jalkapallon harjoittaminen on taloudellista toimintaa ja jotka ovat siis SEUT 101 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä.(29) Koska kansalliset yhdistykset ovat yritysten yhteenliittymiä ja harjoittamansa taloudellisen toiminnan vuoksi myös yrityksiä, FIFA ja UEFA, jotka ovat kansalliset yhdistykset yhteen kokoavia yhteenliittymiä, ovat myös SEUT 101 artiklassa tarkoitettuja yritysten yhteenliittymiä (tai yritysten yhteenliittymien yhteenliittymiä). Tällaisten yksiköiden antamat perussäännöt ilmaisevat FIFAn ja UEFAn tahdon, jona on yhteensovittaa niiden jäsenten toimintaa, joka koskee muun muassa niiden osallistumista kansainvälisiin jalkapallokilpailuihin.(30) Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia kansainvälisen urheiluliiton perussäännön määräyksiä voidaan näin ollen pitää SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina yritysten yhteenliittymien päätöksinä.

60.      Unionin kilpailusääntöjen soveltaminen yritysten yhteenliittymän päätökseen edellyttää toiseksi, että tämä päätös on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.(31) Nähdäkseni tässä asiassa tällainen vaikutus voitaisiin todeta ilman suuria vaikeuksia.

61.      Kolmanneksi on myös muistutettava, että kuuluakseen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaan sopimuksen ”tarkoituksena” on oltava rajoittaa kilpailua ”tai” siitä on ”seurattava”, että kilpailu rajoittuu. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että tämän edellytyksen vaihtoehtoisuus, joka osoitetaan konjunktiolla ”tai”, johtaa siihen, että on tarkasteltava ensiksi sopimuksen tarkoitusta.(32)

62.      Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen käsitettä on tulkittava suppeasti, ja sitä voidaan soveltaa vain tietyntyyppisiin yritysten välisiin kollusiivisiin käytäntöihin, jotka ovat itsessään ja kun otetaan huomioon niiden määräysten sisältö, niiden tavoitteet sekä taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, johon ne kuuluvat, riittävän vahingollisia kilpailulle, jotta voidaan katsoa, ettei niiden vaikutusten tutkiminen ole tarpeen, koska tiettyjen yritysten välisten toiminnan yhteensovittamisen tyyppien voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan normaalin kilpailun asianmukaista toimintaa.(33) Kyseistä asiayhteyttä arvioitaessa on otettava huomioon kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet.(34)

a)     Kysymys siitä, merkitseekö ennakkolupaa koskeva vaatimus tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta

63.      Muistutan ensiksi, että pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen sisällön perusteella kaikkien jalkapallokilpailujen järjestämiseen Euroopassa on hankittava ennakkolupa UEFAlta, jolla on yksinomainen toimivalta järjestää tällaisia kilpailuja. Tähän ennakkolupajärjestelmään liittyy UEFAan ja FIFAan kuuluville seuroille ja pelaajille asetettu velvollisuus osallistua näiden liittojen järjestämiin kilpailuihin sekä kielto osallistua kilpailuihin, joita ne eivät ole hyväksyneet, poissulkemista koskevan seuraamuksen uhalla.

64.      Edellä esitetyn kuvauksen perusteella on todettava, että UEFAn käyttöön ottama järjestelmä perustuu useisiin määräyksiin, jotka voidaan rinnastaa kilpailukielto- ja yksinoikeusehtoihin, joihin on niiden tehokkuuden varmistamiseksi liitetty seuraamuksia.

65.      On todettava yhtäältä, että tällaiset määräykset eivät kuulu sentyyppisiin sopimuksiin tai menettelytapoihin, joiden voidaan niiden vaikutuksia tutkimatta jo luonteensa puolesta ja saatu kokemus huomioon ottaen katsoa haittaavan normaalin kilpailun asianmukaista toimintaa.(35)

66.      Toisaalta sen, että käytössä on ennakkolupamenettelyn, jonka perusteella kolmannet järjestäjät voivat pyytää päästä kyseessä oleville markkinoille – riippumatta UEFAn harkintavallasta evätä tällainen lupa –, pitäisi riittää perusteeksi pohtia näiden sääntöjen riittävää vahingollisuutta, joka on oikeuskäytännössä edellytetty kriteeri tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen toteamiselle. Se, riittääkö käyttöön otettu menettely varmistamaan toimivan kilpailun kyseessä olevilla markkinoilla tai rajoittaako se kilpailua, voidaan todeta vain kilpailunvastaisten vaikutusten arvioinnin perusteella.

67.      Toiseksi, siltä osin kuin kyse on tavoitteista, joihin UEFAn säännöillä pyritään, vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella se, että UEFA ja FIFA voivat pyrkiä hyväksyttäviin tavoitteisiin, jotka liittyvät urheilun erityisluonteeseen, ei voi yksinään olla peruste olla pitämättä käyttöön otettuja sääntöjä tarkoitukseen perustuvina kilpailunrajoituksina, jos näytetään, että näiden sääntöjen jonkin toisen tavoitteen tarkoituksena voidaan katsoa olevan kilpailun rajoittaminen.(36)

68.      Oletettaessa kuitenkin, että UEFA tavoitteet eivät ole nimenomaisesti yksilöitävissä tai että ne eivät ilmene selvästi UEFAn sääntöjen sisällöstä, kuten ESLC ja komissio väittävät, pelkästään tällä perusteella ei voida todeta kilpailunvastaista tarkoitusta.

69.      Kolmanneksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen kilpailunvastaista tarkoitusta arvioitaessa tarkasteltavien sääntöjen sisältöä ja tavoitetta ei ole vain tarkasteltava irrallaan vaan huomioon on otettava myös oikeudellinen ja taloudellinen asiayhteys, johon nämä säännöt liittyvät.(37)

70.      Mielestäni seuraavat seikat vaikuttavat erityisen merkityksellisiltä tämän arvioinnin kannalta.

71.      Oikeudelliselle ja taloudelliselle asiayhteydelle, johon nämä säännöt liittyvät, on ominaista sääntelyvallan ja taloudellisen toiminnan harjoittamisen kasautuminen samalle taholle, mikä asettaa UEFAn erityiseen tilanteeseen, jossa sille on asetettu tiettyjä velvollisuuksia eturistiriidan välttämiseksi.(38)

72.      Tältä osin on selvää, että UEFAlla on harkintavaltaa, joka perustuu muun muassa sen erityiseen asemaan kyseessä olevilla markkinoilla eurooppalaisen jalkapallon johtavana elimenä. Vaikka UEFAn on näin ollen rajattava ennakkolupamenettelyä siten, että se välttää suosimasta omia kilpailujaan kieltämällä perusteettomasti lupaa edellyttäviä kolmansien ehdottamia tapahtumia, on kuitenkin katsottava, että ainoastaan arvioimalla konkreettisesti sen harkintavallan käyttöä voidaan todeta, onko se käyttänyt sitä syrjivällä ja epäasianmukaisella tavalla, jotta voidaan osoittaa kilpailunvastaisia vaikutuksia.

73.      Oletettaessa, että UEFAn käyttöön ottamaa ennakkolupajärjestelmää ei ole rajattu menettelyllä, johon sovelletaan tuomioihin MOTOE ja OTOC perustuvassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuja selvästi määritettyjä, läpinäkyviä, syrjimättömiä ja valvottavissa olevia hyväksymiskriteerejä, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää olettavan, tästä oikeuskäytännöstä ilmenee selvästi, että tällaisten kriteerien puuttuminen ei voi automaattisesti johtaa tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi luonnehtimiseen, vaan se viittaa pikemminkin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, jotka on kuitenkin vahvistettava perusteellisen analyysin perusteella.(39)

74.      Kilpailunrajoitus voitaisiin lähtökohtaisesti todeta (vaaditulla varmuudella) vain, jos ennakkolupa osoittautuisi objektiivisesti tarpeelliseksi ESL:n kaltaisen vaihtoehtoisen kilpailun perustamiselle. Tässä tapauksessa (puhtaasti) oikeudelliselta kannalta näyttäisi siltä, että tällainen lupa ei olisi välttämätön, minkä vuoksi mikä tahansa itsenäinen kilpailu UEFAn ja FIFAn ekosysteemin ulkopuolella voitaisiin perustaa vapaasti ilman UEFAn toimenpiteitä.

75.      Toisin kuin tuomion MOTOE taustalla olleessa asiassa, FIFA tai UEFA eivät ole julkisia yksiköitä eikä niillä ole mitään erityis- tai yksinoikeutta, jonka seurauksena yrityksen, joka suunnittelee kansainvälisen tai eurooppalaisen jalkapallokilpailun järjestämistä, olisi ehdottomasti saatava lupa jommaltakummalta näistä yksiköistä. Missään julkisoikeuden säännöksessä ei myöskään velvoiteta tätä yritystä noudattamaan kyseisten yksiköiden antamia sääntöjä, toisin kuin tuomion OTOC taustalla olleessa asiassa.

76.      Mikään ei siten lähtökohtaisesti estäisi ESL:n muodostavia seuroja noudattamasta muiden urheilulajien esimerkkiä ja perustamasta omaa kilpailuaan UEFAn määrittämien puitteiden ulkopuolella. Tässä tapauksessa UEFAn ennakkolupajärjestelmä näyttää kuitenkin muodostavan esteen ESL:n perustamiselle pääasiallisesti siitä syystä, että tätä hanketta ajavat seurat haluavat pysyä myös UEFAn jäseninä ja saada tästä jäsenyydestä seuraavat edut. Tältä osin on syytä huomata, että toimenpiteillä, joilla pyritään reagoimaan tähän kaksoisjäsenyyttä koskevaan ilmiöön, kuten kilpailukielto- tai yksinoikeusehdoilla, ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tarkoitus rajoittaa kilpailua.(40)

77.      Vastausta kysymykseen siitä, voisiko käytännössä tällainen hanke konkretisoitua, kun otetaan huomioon mahdolliset muut esteet, kuten esimerkiksi UEFAan kuuluviin seuroihin ja pelaajiin kohdistettavien seuraamusten järjestelmä (ja seuraukset, joita tällaisella päätöksellä voisi olla mukana oleviin osapuoliin taloudellisesti ja urheilun kannalta), ei voida esittää kyseessä olevien sääntöjen abstraktin tarkastelun perusteella vaan ainoastaan tutkimalla yksityiskohtaisesti näiden sääntöjen soveltamisen konkreettisia vaikutuksia. Näillä seuraamuksilla olisi kilpailua rajoittava vaikutus vain, jos kyseessä olevat seurat haluavat jäädä UEFAn jäseniksi.(41)

78.      Edellä esitetyn perusteella katson, että vaikka pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen vaikutuksena voi olla se, että UEFAn kilpailijoiden pääsy jalkapallokilpailujen järjestämistä Euroopassa koskeville markkinoille rajoittuu, tällainen seikka, oletettaessa se toteen näytetyksi, ei merkitse selvästi sitä, että näiden sääntöjen tarkoituksena olisi rajoittaa kilpailua SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

b)     Kysymys siitä, merkitseekö ennakkolupaa koskeva vaatimus vaikutukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta

79.      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että tilanteessa, jossa tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta ei ole selvästi osoitettu – kuten tässä tapauksessa näyttäisi olevan –, sen vaikutuksia on arvioitava kattavasti SEUT 101 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.(42) Tällaisella arvioinnilla pyritään selvittämään, mikä vaikutus UEFAn säännöillä voi olla kilpailuun jalkapallokilpailujen järjestämistä Euroopassa koskevilla markkinoilla.

80.      Tässä tapauksessa on arvioitaessa UEFAn sääntöjen vaikutusta kilpailuun otettava aluksi huomioon kaikki seikat, jotka määrittävät pääsyn merkityksellisille markkinoille, sen arvioimiseksi, onko tämän liiton vahvistaman menettelyn perusteella kilpailijalla ”todellisia ja konkreettisia mahdollisuuksia” perustaa itsenäinen kilpailu.(43)

81.      Tässä tarkoituksessa on otettava erityisesti huomioon UEFAn keskeinen asema jalkapallon johtavana elimenä Euroopan mantereella ja sillä tässä ominaisuudessa oleva harkintavalta. Vastaavasti on tarkasteltava myös ESL:n ja sen muodostavien seurojen taloudellista valtaa, muun muassa sen arvioimiseksi, voitaisiinko tämä kilpailu perustaa UEFAsta riippumattomalla tavalla.

82.      Tässä yhteydessä on mielestäni otettava huomioon paitsi markkinoille pääsyn esteiden, jotka voivat seurata UEFAn käyttöön ottamasta ennakkolupajärjestelmästä, konkreettinen vaikutus, myös (ja erityisesti) vaikutus, joka tämän liiton määräämillä seuraamuksilla voisi olla siihen, miten tämän uuden kilpailun muodostamiseksi tarvittavia seuroja ja pelaajia on saatavilla.

c)     UEFAn määräämän kurinpitojärjestelmän tarkastelu kilpailunvastaista tarkoitusta tai vaikutusta arvioitaessa

83.      Urheiluliiton antamien sääntöjen rikkomiseen sovellettavien seuraamusten ankaruus sekä riski niiden määräämisestä ovat urheiluliiton toteuttaman toimenpiteen sisällön ja tavoitteen arvioimisen kannalta erityisen merkityksellisiä seikkoja, koska nämä seuraamukset voivat johtaa siihen, että seurat tai pelaajat jättävät osallistumatta kilpailuihin, joita tämä liitto ei ole hyväksynyt. Tässä asiassa kurinpitotoimet, joista UEFA näyttää määränneen, mukaan lukien ESL:ään osallistuville esitetyt uhkaukset seuraamuksista, voivat sulkea jalkapallokilpailujen järjestämistä Euroopassa koskevat markkinat potentiaaliselta kilpailijalta, koska tältä saatetaan viedä sekä mahdollisuus turvautua urheilukilpailun järjestämiseen tarvittavien seurojen osallistumiseen että mahdollisuus käyttää ”resursseja”, joita pelaajat merkitsevät.

84.      Urheiluliiton määräämien seuraamusten vaikutusta ei kuitenkaan voida arvioida abstraktisti ottamatta huomioon yleistä asiayhteyttä, johon tämän liiton määräämät kurinpitotoimenpiteet liittyvät. Tältä osin on arvioitava konkreettisesti ehkäisevää vaikutusta, joka seuraamuksista voi aiheutua kyseessä oleville seuroille (ja pelaajille), ja muun muassa mahdollisuutta, että markkina-asemansa vuoksi nämä päättävät olla ottamatta huomioon seuraamusten määräämistä koskevaa riskiä, jonka ne ottavat ryhtyessään perustamaan itsenäistä liigaa (ja osallistuessaan siihen). Urheiluliiton kurinpitovaltaa voidaan käyttää vain ”sen toimivallan rajoissa”, ja tämä toimivalta taas riippuu siitä, ovatko siihen kuuluvat seurat ja pelaajat, jotka ovat alun perin hyväksyneet vapaaehtoisesti sen sääntöjen soveltamisen ja siten sen määräämisvallan, tunnustaneet tämän toimivallan. Jos nämä seurat ja pelaajat päättävät katkaista välinsä tähän liittoon perustamalla uuden itsenäisen kilpailun ja osallistumalla siihen, seuraamusten määräämistä koskevalla riskillä ei voi enää olla minkäänlaista ehkäisevää vaikutusta näihin seuroihin ja pelaajiin.

d)     Liitännäisrajoitusten teorian soveltaminen kyseessä oleviin sääntöihin

85.      Jotta kyseessä oleviin UEFAn sääntöihin perustuvat rajoitukset jäisivät SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, niiden on oltava hyväksyttäviin tavoitteisiin pyrkimisen välttämätön seuraus ja oikeasuhteisia näihin tavoitteisiin nähden. On siis tutkittava, voidaanko – kuten FIFA ja UEFA sekä useat hallitukset väittävät – mahdollisista kilpailua rajoittavista vaikutuksista huolimatta ennakkolupajärjestelmän ja seuraamusjärjestelmän erityispiirteiden vuoksi UEFAn hyväksyttävät tavoitteet toteuttaa ylittämättä sitä, mikä on tarpeen niiden toteuttamiseksi.(44)

86.      Koska tässä asiassa on keskeisesti kyse liitännäisrajoitusten teorian soveltamisesta urheiluun, mielestäni on paikallaan esittää joitakin selvennyksiä käytettävästä analyyttisestä kehyksestä.

1)     Alustavat toteamukset liitännäisrajoitusten analyyttisestä kehyksestä

87.      Liitännäisrajoitusten teoria kehitettiin alun perin puhtaasti kaupallisten sopimusten yhteydessä.(45) Liitännäisrajoituksina pidetään kaikkia rajoituksia, jotka liittyvät suoraan pääasiallisen ja kilpailua rajoittamattoman toimenpiteen toteuttamiseen ja ovat toteuttamisen kannalta välttämättömiä.(46)

88.      ”Kaupallisia liitännäisrajoituksia” (commercial ancillary  restraints) koskeva oikeuskäytäntö on sittemmin ulottunut koskemaan rajoituksia, jotka on katsottu välttämättömiksi yleisen edun perusteella, mikä on johtanut ”sääntelyyn perustuvien liitännäisrajoitusten” (regulatory ancillary restraints) käsitteen syntymiseen.(47) Unionin tuomioistuin on katsonut, että joissakin tapauksissa ”ei-kaupallisia tavoitteita” on mahdollista punnita suhteessa kilpailunrajoitukseen ja katsoa, että nämä tavoitteet ovat tätä rajoitusta tärkeämpiä, jolloin SEUT 101 artiklan 1 kohtaa ei ole rikottu.

89.      Tätä oikeuskäytäntöä, joka vahvistettiin ensimmäisen kerran hyvää asianajajatapaa koskevia sääntöjä koskevassa tuomiossa Wouters ym.,(48) on sittemmin sovellettu lähinnä – lukuun ottamatta urheiluliiton toimintaa koskevaa tuomiota Meca Medina ja Majcen v. komissio(49) – asioissa, jotka koskevat ammattikuntien käytäntöjä tai toimia.(50) Vaikka sääntelyyn perustuvia liitännäisrajoituksia koskeva oikeuskäytäntö on vielä suppea – ja urheilun alalla vielä suppeampi, sillä tuomion Meca-Medina ja Majcen v. komissio taustalla ollut asia on ainoa tämän teorian soveltamista koskeva ennakkotapaus urheilun alalla –, unionin tuomioistuin näyttää omaksuneen rajoittavan lähestymistavan soveltaessaan sitä edellä mainituissa asioissa. Näin ollen ei riitä, että abstraktisti vedotaan ”täsmentämättömiin” tai yleisiin tavoitteisiin. Lisäksi tilanteessa, jossa nämä tavoitteet on osoitettu, edellytetään, että rajoitus on pääasiallisen toimenpiteen toteuttamisen kannalta objektiivisesti välttämätön ja oikeassa suhteessa siihen,(51) ja tämä analyysi on suoritettava konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti.(52)

90.      Mielestäni tämä lähestymistapa on perusteltu, koska liitännäisrajoitusten teorian käsite sinänsä ja sen taustalla oleva ajatus edellyttävät suppeaa tulkintaa. Muistutan, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle on jätettävä tietyt sopimukseen liittyvät seikat, jotka rajoittavat (tosiasiallisesti tai mahdollisesti) kilpailua, ainoastaan, jos ne liittyvät suoraan pääasiallisen ja kilpailua rajoittamattoman toimenpiteen toteuttamiseen ja ovat toteuttamisen kannalta välttämättömiä. Hyväksyttäessä laajempi tulkinta olisi vaarana, että kilpailusääntöjä kierrettäisiin, mikä ei olisi hyväksyttävä ratkaisu, erityisesti siitä lähtien, kun on riidatonta, että kyseessä oleva toiminta on – siitä huolimatta, että se on urheiluliittojen toimintaa – kilpailuoikeuden soveltamisalaan kuuluvaa taloudellista toimintaa.

91.      Sääntelyyn perustuvien liitännäisrajoitusten (mukaan luettuna urheiluun liittyvät rajoitukset) analyyttinen kehys poikkeaa puhtaasti kaupallisten rajoitusten analyyttisestä kehyksestä, koska kyseisten rajoitusten välttämättömyyttä on arvioitava suhteessa tavoitteisiin, jotka ovat luonteeltaan ”abstraktimpia” kuin kaupallisten sopimusten yhteydessä kyseessä olevat tavoitteet. On myös huomattava, että sääntelyyn perustuvien liitännäisrajoitusten ja erityisesti urheiluun liittyvien liitännäisrajoitusten erityisluonne perustuu siihen, että huomioon otetaan suuri joukko (ei-kaupallisia) tavoitteita, jotka voivat vaihdella pikemminkin teknisistä tavoitteista (kuten dopingin kieltoa koskevista säännöistä tai kyseessä oleviin urheilulajeihin liittyvistä tietyistä erityisistä näkökohdista) yleisempiin tavoitteisiin, kuten SEUT 165 artiklassa tunnustettuihin tavoitteisiin (esimerkiksi rehellisyyden tai urheilullisten ansioiden periaatteet). Ei pidä myöskään sivuuttaa sitä, että viime kädessä tällä analyysillä urheilun erityispiirteet voidaan sisällyttää kilpailuanalyysiin pyrittäessä löytämään hankalasti saavutettava tasapaino ammattilaisjalkapallon kaupallisten ja urheiluun liittyvien näkökohtien välillä.

92.      Näiden täsmennysten jälkeen on seuraavaksi tutkittava, ovatko tavoitteet, joihin UEFAn (ja FIFAn) riidanalaisilla säännöillä pyritään, hyväksyttäviä, ja sen jälkeen, ovatko tämän liiton toteuttamat toimenpiteet näiden tavoitteiden välttämätön seuraus ja oikeasuhteisia näihin tavoitteisiin nähden.

2)     Tavoitteiden, joihin UEFAn säännöillä pyritään, hyväksyttävyys

93.      Tässä tapauksessa kyseessä olevien ennakkolupaa ja osallistumista koskevien erityisten sääntöjen osalta on selvää, että suurin osa tavoitteista, joihin UEFA ja FIFA vetoavat, perustuvat ”urheilun eurooppalaiseen malliin” ja ovat siten nimenomaisesti unionin primäärioikeuden ja erityisesti SEUT 165 artiklan kohteena, joten niiden hyväksyttävyyttä ei voida kyseenalaistaa. Tämä koskee tarkemmin sääntöjä, joilla pyritään takaamaan kilpailujen avoimuus ja suojelemaan pelaajien terveyttä ja turvallisuutta sekä varmistamaan solidaarisuus ja tulojen uudelleenjako. Jotkin näistä urheilun erityisluonteeseen liittyvistä tavoitteista on tunnustettu myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, kuten tavoite, joka liittyy kilpailujen rehellisyyden ja seurojen välisen tasapainon säilyttämiseen tietynasteisen yhdenvertaisuuden ja tulosten ennakoimattomuuden turvaamiseksi.(53)

94.      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuitenkin seuraa, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 85 kohdassa on todettu, että hyväksyttäviin tavoitteisiin pyrkiminen ei yksinään ole riittävä peruste jättää UEFAn ja FIFAn sääntöjä SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, vaan konkreettisen analyysin perustella on osoitettava, että asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia.

3)     Kilpailunrajoitus asetettujen tavoitteiden välttämättömänä seurauksena ja sen oikeasuhteisuus näihin tavoitteisiin nähden

i)     Ennakkolupajärjestelmä välttämättömänä seurauksena

95.      Oikeuskäytännössä on katsottu, että urheiluliittojen tehtävänä on antaa urheilulajin järjestäytymistavan kannalta asianmukaisia sääntöjä.(54) Tästä seuraa, että organisatorisesti vaikuttaa perustellulta, että tietty yksikkö on vastuussa näiden sääntöjen noudattamisen varmistamisesta ja että sillä on tarvittavat keinot tämän tehtävän täyttämiseksi.

96.      Tämä pätee muun muassa jalkapallon kaltaiseen urheilulajiin, jolle on ominaista suuren määrän toimijoita osallistuminen pyramidin eri tasoilla ottelujen ja kilpailujen järjestämiseen ja sujuvuuden varmistamiseen. Ennakkolupajärjestelmä näyttää siten olevan eurooppalaisen jalkapallon hallintomallin olennainen mekanismi, jolla voidaan varmistaa tämän urheilulajin sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen ja erityisesti yhteisten standardien noudattaminen eri kilpailuissa. Tällaisessa järjestelmällä voidaan myös taata jalkapallon ottelu- ja kilpailukalenterien yhteensovittaminen ja yhdenmukaisuus Euroopassa.

97.      Ilman ennakkovalvontamekanismia UEFAn tai FIFAn olisi käytännössä mahdotonta varmistaa asetettujen tavoitteiden toteuttaminen. Tältä osin on huomattava, että se, että joissakin muissa urheilulajeissa toimitaan erilaisten ”urheilun mallien” perusteella edellyttämättä esimerkiksi sitä, että itsenäisten kilpailujen järjestämiseen hankitaan asianomaisen urheilulajin sääntelyelimen ennakkolupa, ei kyseenalaista sitä, että UEFAn käyttöön ottama ennakkolupajärjestelmä (jollainen on myös muissa urheilulajeissa) on välttämätön seuraus. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 32 kohdassa on todettu, ”urheilun eurooppalainen malli” ei sulje pois mahdollisuutta, että muita urheilulajeja organisoitaisiin eri tavalla.

98.      Puhtaasti urheiluun liittyvien näkökohtien lisäksi tällainen järjestelmä voisi osoittautua tarpeelliseksi eurooppalaisen jalkapallon nykyisen rakenteen ja solidaarisuuden tavoitteen säilyttämiseksi. Tämä tavoite liittyy läheisesti FIFAn ja UEFAn johdolla järjestetyistä jalkapallokilpailuista saatavien tulojen uudelleen jakamiseen ja uudelleen sijoittamiseen.

99.      Tältä osin on kuitenkin täsmennettävä, että kyseessä olevan rahoituksen kohteesta ja laajuudesta istunnossa esitettyjen eri näkemysten valossa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, voidaanko UEFAn määräämällä tulojen uudelleenjakomekanismilla tosiasiallisesti saavuttaa asetetut tavoitteet. Sama koskee ESLC:n ehdotusta (tai sitoumusta) kompensoida UEFAn nykyisin maksamat summat solidaarisuusmaksuilla sen osoittamiseksi, voitaisiinko tällaisella mekanismilla korvata UEFAn nykyisin käyttöön ottama mekanismi (vaarantamatta eurooppalaisen jalkapallon nykyistä rakennetta).

ii)  Seuraamukset välttämättömänä seurauksena

100. Edellä esitettyjä toteamuksia on sovellettava myös UEFAn ja FIFAn kurinpitojärjestelmään. Mikä tahansa urheiluliiton antama sääntö olisi merkityksetön, jos siihen ei liittyisi kurinpitotoimia, joilla varmistetaan sen tehokkuus ja se, että sen suorat jäsenet ja itsenäiset järjestäjät noudattavat jalkapallon sääntelemiseksi käyttöön otettuja sääntöjä.

iii)  UEFAn ennakkolupaa ja seuraamuksia koskevien sääntöjen soveltaminen nyt käsiteltävässä asiassa

101. Tässä tapauksessa on riidatonta, että suurimmalla osalla ESL:ään osallistuvista seuroista (15 seuraa 20 osallistuvasta seurasta) olisi varmuus paikastaan ESL:ssä. Lisäksi ESL:n perustajaseurojen oli tarkoitus osallistua edelleen kansallisten liittojen ja liigojen FIFAn ja UEFAn johdolla järjestämiin avoimiin kansallisiin kilpailuihin.

102. Tällainen kilpailu vaikuttaisi väistämättä kielteisesti kansallisiin mestaruuskilpailuihin vähentämällä näiden kilpailujen (ja erityisesti jäsenvaltioiden, joiden seurat kuuluvat ESL:ään, mestaruuskilpailujen) houkuttelevuutta. Nykytilanteessa kansallisissa mestaruuskilpailuissa kunkin kauden päätteeksi saadulla lopullisella sijoituksella on ratkaiseva merkitys päätettäessä osallistujat Euroopan korkeimman tason kilpailuun, mikä tekee näiden mestaruuskilpailujen ensimmäisille sijoille pääsemisestä (kansallisen liigan tason perusteella) erityisen houkuttelevaa. Tällä seikalla ei välttämättä olisi enää merkitystä tai sen merkitys olisi selvästi pienempi, jos kansallisten liigojen tulokset olisivat suurelta osin merkityksettömiä pyramidin korkeammalle tasolle osallistumisen kannalta, kuten ESLC:n päämäärät näyttävät osoittavan. Perustajaseurat olisivat siten kansallisissa mestaruuskilpailuissaan suojassa kilpailevien seurojen kilpailulta paikasta korkean tason eurooppalaisessa kilpailussa. Tällainen urheilukilpailu ei vaikuta yhteensopivalta sen eurooppalaisessa jalkapallossa sovellettavan periaatteen kanssa, jonka mukaan kilpailuihin osallistuminen perustuu urheilullisiin ansioihin ja pelikentällä saavutettuihin tuloksiin.

103. Urheilukilpailu, jolla on ESL:n erityispiirteet, voisi vaikuttaa kielteisesti yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteeseen, joka on kilpailujen tasapuolisuuden olennainen osa. Tietyt seurat saisivat varman ESL-paikkansa perusteella merkittäviä lisätuloja, samalla kun ne jatkaisivat rinnakkain osallistumista kansallisiin kilpailuihin, joissa ne kohtaisivat muita seuroja, joilla ei olisi mahdollisuutta tuottaa tuloja vastaavassa laajuudessa ja vielä vähemmän jatkuvalla ja kestävällä pohjalla. Taattuja tuloja, jotka saadaan osallistumalla jatkuvasti kilpaluihin korkeimmalla tasolla, voidaan pitää merkittävänä kilpailuetuna uusien pelaajien hankkimisessa ja palkkauksessa, mikä on ratkaiseva kilpailutekijä. Sillä, että UEFAn kilpailuihin osallistuvien seurojen välillä on nykyisin merkittäviä eroja, ei voida perustella näiden erojen lisääntymistä.

104. Tämän asian käsittelyyn osallistuneiden hallitusten lähes yksimielisen kannan mukaan tällainen kilpailu estäisi olennaisesti useimmista Euroopan maista tulevien joukkueiden osallistumisen, koska se olisi rajattu vain rajatusta määrästä maita tuleviin osallistujiin, mikä saattaisi myös vaarantaa SEUT 165 artiklassa puolustetun urheilun mallin ”eurooppalaisen” ulottuvuuden.

105. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tältä osin tekemistä tarkistuksista muuta johdu, ESL:n malli voisi vaarantaa myös solidaarisuuden periaatteen, koska tämän kilpailumuodon perustamisen seurauksena voisi olla UEFAn kilpailujen (ja muun muassa Mestarien liigan) houkuttelevuuden ja kannattavuuden väheneminen ja siten niistä saatavien tulojen, joista osa siirretään perustason jalkapalloilulle, pieneneminen.

106. Puhtaasti urheiluun liittyvien tavoitteiden lisäksi ja jopa katsottaessa, että sekä UEFAn ja FIFAn käyttöön ottamilla säännöillä että niiden esittämillä seuraamuksia koskevilla uhkauksilla oli ainoastaan puhtaasti taloudelliset perusteet, tällaiset perussääntöjen määräykset voisivat osoittautua vähintäänkin tarpeellisiksi. Katson siten, että tässä asiassa UEFAn käyttöön ottamien sääntöjen soveltamista ja sen toimintaa ESLC:n suhteen pitäisi tulkita siten, että niillä pyritään torjumaan kaksoisjäsenyyden (dual membership) (tai vapaamatkustuksen) ilmiötä, joka saattaisi heikentää UEFAn (ja siten FIFAn) asemaa markkinoilla.

107. Tältä osin on tärkeää muistaa, että ESLC:n aikomuksena ei ole perustaa ”todellista” itsenäistä suljettua liigaa (breakaway league) vaan kehittää UEFAn kilpailun kanssa kilpaileva kilpailu eurooppalaisten jalkapallokilpailujen järjestämistä koskevien markkinoiden tuottoisimmalla segmentillä ja samalla kuulua edelleen UEFAn ekosysteemiin osallistumalla joihinkin sen kilpailuihin (ja muun muassa kansallisiin mestaruuskilpailuihin). Toisin sanoen näyttäisi siltä, että ESLC:n perustajaseurat haluavat saada UEFAan kuulumiseen liittyvät oikeudet ja edut ilman, että sen säännöt ja velvollisuudet kuitenkaan sitoisivat niitä.

108. Kilpailuoikeuden kannalta yritystä (tai UEFAn kaltaista yritysten yhteenliittymää) ei voida kritisoida siitä, että se yrittää suojella omia taloudellisia intressejään muun muassa tällaisen ”opportunistisen” hankkeen osalta, joka saattaisi heikentää sitä huomattavasti.(55) Tältä osin on muistettava, että oikeuskäytännössä on jo todettu asianmukaisiksi osuuskunnan säännöt, joilla rajoitetaan sen jäsenten mahdollisuutta (myös poissulkemista koskevilla seuraamuksilla) osallistua muihin kilpailevan yhteistoiminnan muotoihin.(56)

109. On myös huomattava, että toisin kuin parhaillaan vireillä olevassa asiassa C‑124/21 P, International Skating Union v. komissio, tässä tapauksessa ei ole kyse siitä, että UEFA kieltäytyisi järjestämästä kilpailua tai määräisi kurinpitotoimia seuroille, jotka haluavat osallistua kolmannen osapuolen järjestämään tapahtumaan tai kilpailuun, joka ei voisi vaikuttaa kilpailukalenteriin tai horjuttaa kyseessä olevan urheilulajin hallinto- ja organisointimallin nykyistä rakennetta.(57)

110. Edellä esitettyjen toteamusten valossa mielestäni sen, että FIFA ja UEFA eivät ole tunnustaneet ESL:n kaltaista pääasiallisesti suljettua kilpailua, voitaisiin katsoa olevan tiettyihin hyväksyttäviin tavoitteisiin pyrkimisen välttämätön seuraus (19.2.2002 annettuun tuomioon Wouters ym. (C-309/99, EU:C:2002:98) ja 18.7.2006 annettuun tuomioon Meca-Medina ja Majcen v. komissio (C‑519/04 P, EU:C:2006:492) perustuvassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla), koska sillä pyritään säilyttämään urheilutuloksiin perustuvan osallistumisen, yhtäläisten mahdollisuuksien ja solidaarisuuden periaatteet, joihin eurooppalaisen jalkapallon pyramidirakenne perustuu.

4)     UEFAn säännöissä määrättyjen ennakkolupajärjestelmän ja seuraamusten oikeasuhteisuus

111. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kolmen ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksensä sanamuodon mukaan, että ennakkolupamenettelyä ja seuraamusten määräämistä koskevaa menettelyä ei ole vahvistettu ”objektiivisten, läpinäkyvien ja syrjimättömien” kriteerien perusteella. Tältä osin on huomattava, että vaikka tuomiossa MOTOE ja tuomiossa OTOC korostettiin sitä, että urheiluliiton mahdollisuutta käyttää hyväksymistä ja seuraamusten määräämistä koskevaa toimivaltaansa on tärkeää rajoittaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemilla kriteereillä, jotta vältetään väärinkäytön riski, näissä tuomioissa vahvistettiin vain yleisiä kriteerejä määrittämättä niiden täsmällistä sisältöä.

112. Katson näin ollen, että oikeuskäytännössä vahvistettujen kriteerien soveltamisella pitäisi saavuttaa seuraavat tavoitteet.

113. Kuten tuomioon MOTOE ja tuomioon OTOC perustuvassa oikeuskäytännössä todetaan selvästi, ensinnäkin tällaisilla kriteereillä on pyrittävä rajaamaan urheiluliitolla olevaa harkintavaltaa rajoittamalla sen liikkumavaraa ja erityisesti mahdollisuutta turvautua mielivaltaisiin päätöksiin, joilla kolmansia osapuolia kiellettäisiin järjestämästä urheilukilpailuja perusteettomasti tai lainvastaisin perustein.(58)

114. Näiden kriteerien perusteella on toiseksi voitava vahvistaa selvästi, objektiivisesti ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti markkinoille pääsyn edellytykset, jotta kaikille kolmansille kilpailujen järjestäjille tehtäisiin noudatettava menettely sekä kyseisille markkinoille pääsemiseksi täytettävät edellytykset riittävän tunnetuiksi ja jotta niiden olisi myös mahdollista odottaa, että jos kyseiset edellytykset täyttyvät, kyseessä olevan liiton ei lähtökohtaisesti pitäisi voida evätä niiden pääsyä markkinoille.

115. Kolmanneksi myös kyseessä olevien seurojen ja pelaajien on voitava tietää etukäteen edellytykset, joilla nämä voivat osallistua kolmansien osapuolten järjestämiin tapahtumiin, ja seuraamukset, jotka tällaisiin tapahtumiin osallistumisesta voidaan määrätä. Sen lisäksi, että näillä seuraamuksilla on ehkäisevä vaikutus, niiden on myös oltava riittävän selkeitä, ennakoitavia ja oikeasuhteisia, jotta voidaan vähentää riskiä siitä, että kyseessä oleva liitto soveltaa niitä mielivaltaisesti.

116. Neljänneksi sekä kilpailevien kilpailujen järjestäjillä että asianomaisilla seuroilla ja pelaajilla on oltava käytössään oikeussuojakeinoja kyseessä olevien urheiluliittojen mahdollisten hyväksymättä jättämistä koskevien päätösten tai niiden määräämien seuraamusten riitauttamiseksi. Näitä oikeussuojakeinoja ei pidä rajata liiton sisäisiin elimiin, vaan tällaiset päätökset on voitava riitauttaa myös riippumattomassa elimessä.

117. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siten tutkittava tämän ratkaisuehdotuksen edellisissä kohdissa esitettyjen periaatteiden valossa, ovatko ennakkolupaa ja seuraamuksia koskevat UEFAn (ja FIFAn) säännöt oikeasuhteisia. Tätä oikeasuhteisuutta ei kuitenkaan voida tutkia abstraktisti vaan huomioon on otettava tosiasiallinen, oikeudellinen ja taloudellinen asiayhteys, jossa näitä sääntöjä on määrä soveltaa, ja siis myös ESL:n erityispiirteet.

i)     Ennakkolupajärjestelmän oikeasuhteisuus

118. Aluksi on täsmennettävä, että tämän ratkaisuehdotuksen 114–116 kohdassa kuvattuja periaatteita voidaan soveltaa vain itsenäisiin kilpailuihin, joissa itsessään noudatetaan urheiluliiton hyväksyttäviksi tunnustamia tavoitteita. Tästä seuraa, että oletettaessa, että UEFAn käyttöön ottamat kriteerit eivät täyttäisi läpinäkyvyyden ja syrjimättömyyden kriteerejä, tämä ei merkitsisi sitä, että kolmannen osapuolen järjestämä kilpailu, joka olisi hyväksyttävien urheiluun liittyvien tavoitteiden vastainen, pitäisi hyväksyä ja että UEFAn kieltäytyminen tällaisen kilpailun hyväksymisestä ei voisi olla perusteltu.

ii)  Seuraamusjärjestelmän oikeasuhteisuus

119. Tuomioissa, joissa katsottiin yhtäältä urheiluliiton sääntöjä rikkoneisiin kilpailijoihin ja toisaalta ammatillisen yhteenliittymän jäseniin kohdistuvien seuraamusten olevan asetettuihin tavoitteisiin nähden välttämätön seuraus, korostettiin sitä, että on tärkeää varmistaa kyseessä olevien kurinpitotoimien oikeasuhteisuus.(59)

120. UEFAn esittämien seuraamuksia koskevien uhkausten osalta katson, että on tärkeää erottaa toisistaan seuraamukset, joita voidaan soveltaa seuroihin, ja seuraamukset, jotka näyttävät kohdistuvan ESL:n perustamiseen osallistuvien seurojen pelaajiin.

121. Siten seuraamusten määrääminen pelaajille, jotka eivät ole olleet mukana ESL:n perustamista koskevassa päätöksessä, on mielestäni suhteetonta, erityisesti siltä osin kuin kyse on heidän osallistumisestaan maajoukkueisiin. Päätös rangaista pelaajia, jotka eivät näytä toimineen millään tavoin vastoin UEFAn sääntöjä ja joiden ei ole näytetty olleen mukana ESL:n perustamisessa, olisi osoitus näiden sääntöjen väärinkäytöstä ja ylimitoitetusta soveltamisesta. Se, että kyseessä olevilta maajoukkueilta viedään mahdollisuus käyttää joitakin pelaajiaan, merkitsisi sitä, että myös näille joukkueille määrätään välillisesti seuraamus, mikä olisi niin ikään suhteetonta.

122. Sitä vastoin seuraamukset, jotka kohdistuvat UEFAan kuuluviin jalkapalloseuroihin, voivat ESL:n kaltaiseen kansainväliseen kilpailuun osallistumisen tapauksessa vaikuttaa oikeasuhteisilta, kun otetaan erityisesti huomioon näiden seurojen asema sellaisen kilpailun järjestämisessä ja perustamisessa, jossa edellä tämän ratkaisuehdotuksen 102–105 kohdassa esitetyistä syistä ei näytetä noudatettavan eurooppalaisen jalkapallon järjestämistä ja toimintaa ohjaavia olennaisia periaatteita.

123. Edellä esitetyn perusteella ehdotan unionin tuomioistuimen vastaavan toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, että SEUT 101 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artiklalle ja UEFAn perussäännön 49 ja 51 artiklalle, joissa määrätään, että uuden Euroopan laajuisen seurajoukkueiden välisen jalkapallokilpailun perustamiseen sovelletaan ennakkolupajärjestelmää, koska suunnitellun kilpailun erityispiirteet huomioon ottaen kyseisestä järjestelmästä seuraavat rajoittavat vaikutukset ovat urheilun erityisluonteeseen liittyviin UEFAn ja FIFAn hyväksyttäviin tavoitteisiin pyrkimisen välttämätön seuraus ja oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden.

2.     Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

124. Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksensä toisella osalla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko SEUT 102 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä FIFAn ja UEFAn perussääntöjen määräyksille, jotka koskevat ennakkolupajärjestelmää ja seuraamusjärjestelmää.

125. Aluksi on palautettava mieleen, että SEUT 102 artiklassa kielletään määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla.

126. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön käsite on objektiivinen käsite, jolla tarkoitetaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen käyttäytymistä, joka estää markkinoilla, joilla juuri tällaisessa asemassa olevan yrityksen olemassaolon vuoksi kilpailuaste on jo heikentynyt, vielä olemassa olevan kilpailuasteen säilymisen tai tämän kilpailun kehittymisen siksi, että tämä yritys käyttää muita keinoja kuin niitä, joita taloudellisten toimijoiden suoritteisiin perustuvassa tavaroiden tai palvelujen normaalissa kilpailussa käytetään.(60)

127. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määräävässä markkina-asemassa olevalla yksiköllä on erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivan ja vääristymättömän kilpailun kehittymistä sisämarkkinoilla.(61) Sitä, voiko sen toiminta merkitä tietyssä tapauksessa väärinkäyttöä, on tutkittava objektiivisesti ja konkreettisesti siten, että huomioon otetaan kaikki tosiasialliset olosuhteet, merkityksellisten markkinoiden erityispiirteet ja kyseessä oleva toiminta ja että todellisia tai potentiaalisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia verrataan tehokkuusetuihin, jotka voivat neutraloida nämä vaikutukset kuluttajien eduksi.(62)

128. Määräävän markkina-aseman olemassaolo ei kuitenkaan vie tällaisessa asemassa olevalta yritykseltä oikeutta suojella omia kaupallisia intressejään silloin, kun niitä uhataan,(63) eikä myöskään oikeutta toteuttaa kohtuullisissa määrin toimia, joita se pitää aiheellisina kaupallisten intressiensä suojaamiseksi, kunhan tämä toiminta ei merkitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.(64)

a)     UEFAn ja FIFAn määräävä markkina-asema

129. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien selitysten perusteella on lähdettävä siitä, että merkitykselliset markkinat ovat Euroopan tason jalkapalloseurojen kansainvälisten kilpailujen järjestämistä ja kaupallista hyödyntämistä koskevat markkinat ja että UEFAlla on määräävä (tai monopolistinen) asema näillä markkinoilla, koska se on kaikkien suurten seurajoukkueiden välisten jalkapallokilpailujen ainoa järjestäjä Euroopan tasolla.

b)     UEFAn ja FIFAn määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

130. On syytä muistuttaa, että kun urheiluliitto hoitaa sääntelytehtävää, jonka mukaisesti se voi määrätä, kuka saa järjestää kilpailuja, ja määrittää edellytykset, joiden mukaisesti nämä kilpailut on järjestettävä, tämän sääntelytehtävän hoitamiseen on liitettävä rajoituksia, velvoitteita tai valvontaa, jotta estetään se, että kyseessä oleva oikeushenkilö voisi vääristää kilpailua suosimalla itse järjestämiään kilpailuja tai kilpailuja, joiden järjestämiseen se osallistuu.(65) Tässä yhteydessä SEUT 102 artiklassa tarkoitettu FIFAn ja UEFAn ”erityinen velvollisuus” liittyy juuri siihen, että niiden on uuden kilpailun lupahakemuksia tutkiessaan varmistettava, että kolmansilta osapuolilta ei evätä perusteettomasti pääsyä markkinoille.

131. Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattaessa esitetty arviointi liitännäisrajoituksia koskevan oikeuskäytännön soveltamisesta voidaan näin ollen ulottaa koskemaan tässä asiassa kyseessä olevien toimenpiteiden tarkastelua SEUT 102 artiklan kannalta.(66)

132. Täydellisyyden vuoksi mielestäni on kuitenkin hyödyllistä tarkastella lyhyesti tiettyjen osapuolten kirjallisissa huomautuksissaan esille tuomia ja istunnossa käsiteltyjä kahta kysymystä, jotka koskevat erityisesti SEUT 102 artiklan soveltamista UEFAn ja FIFAn käyttöön ottamiin sääntöihin.

1)     Eturistiriidan ehkäisemistä koskeva kysymys SEUT 102 artiklan kannalta

133. ESLC väittää, että se, että UEFA osoittaa itselleen toimivallan hyväksyä vaihtoehtoiset kilpailut eturistiriitatilanteessa, merkitsee itsessään määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. ESLC:n mukaan ainoa keino ratkaista tämä tilanne olisi erottaa toisistaan urheilun sääntely, kilpailujen järjestäminen ja niiden kaupallinen hyödyntäminen.

134. Muistutan ensinnäkin, että pelkästään se, että urheiluliitto hoitaa samalla sekä urheilukilpailujen sääntelijän että niiden järjestäjän tehtäviä, ei itsessään merkitse unionin kilpailusääntöjen rikkomista.(67) Vaikka ESLC:n ehdottoman kaltainen rakenteellinen erottaminen, jossa sääntelyvallan käyttö annetaan itsenäiselle yksikölle, jolla ei ole yhteyttä yhteenkään merkityksellisillä markkinoilla toimivaan yritykseen, voisi poistaa kaikki eturistiriidat, kyse ei ole ainoasta mahdollisesta ja välttämättömästä ratkaisusta. Tämän ratkaisuehdotuksen 45 ja 46 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee selvästi, että mahdollisten eturistiriitojen ehkäisemiseksi liitto voi myös ottaa käyttöön kolmansien osapuolten kilpailuja koskevan lupamenettelyn yksilöimällä objektiivisesti ja syrjimättömällä tavalla ennalta määritellyt hyväksymiskriteerit.

135. Toiseksi rakenteellisen erottamisen edellyttäminen merkitsisi sitä, että urheiluliitoilta, jotka ovat UEFAn ja FIFAn kanssa samassa tilanteessa, kiellettäisiin kaikki taloudellinen toiminta, ja tällaista tilannetta on vaikeaa sovittaa yhteen sen kanssa, että erityispiirteistään huolimatta ne ovat myös yrityksiä, ja kuten kaikilla muilla yrityksillä, taloudellisten tavoitteiden toteuttaminen on erottamaton osa niiden toimintaa eikä se itsessään ole kilpailunvastaista.

136. Kolmanneksi urheiluliiton sääntelytoiminnan ja kaupallisen toiminnan (pakollinen) erottaminen toisistaan voisi vaarantaa urheilun eurooppalaisen mallin, muun muassa siltä osin kuin kyse on urheilulajeista, joissa pyramidimallilla on keskeinen asema, kuten jalkapallossa. Tämän urheilutoiminnan yhteydessä sääntelytehtävät ja kaupalliset tehtävät liittyvät toisiinsa ja ovat toisistaan riippuvaisia, koska näiden liittojen johdolla järjestettyjen kilpailujen kaupallisesta hyödyntämisestä saatavat tulot jaetaan uudelleen kyseessä olevan urheilulajin kehittämiseksi.

2)     Olennaisia toimintaedellytyksiä koskevan teorian soveltaminen

137. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen arvioinnissa esille tullut erityinen kysymys koskee sitä, mikä merkitys tuomioon Bronner(68) perustuvalla olennaisia toimintaedellytyksiä koskevalla oikeuskäytännöllä voisi olla arvioitaessa FIFAn ja UEFAn käyttöön ottamia ennakkolupaa ja osallistumista koskevia sääntöjä SEUT 102 artiklan kannalta.

138. Olennaisia toimintaedellytyksiä koskevan teorian mukaan määräävässä markkina-asemassa oleva yritys, jonka omistuksessa tai määräysvallassa on olennainen infrastruktuuri, voidaan velvoittaa tekemään yhteistyötä kilpailijoidensa kanssa ja antamaan niille oikeus käyttää tätä infrastruktuuria ilman syrjintää. Tuomiossa Bronner katsottiin, että jotta sen, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys kieltäytyy tarjoamasta oikeutta käyttää infrastruktuuria tai palveluja, voitaisiin katsoa merkitsevän SEUT 102 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä, on edellytettävä sitä, että tällä kieltäytymisellä saatetaan poistaa kaikki kilpailu markkinoilta palvelua kysyvään nähden, sitä, ettei kieltäytymistä voida objektiivisesti perustella, ja sitä, että palvelu sinänsä on välttämätön kyseisen yrityksen toiminnan harjoittamisen kannalta siten, että sitä ei voida tosiasiallisesti tai mahdollisesti korvata millään toisella palvelulla.(69)

139. Jäljempänä esitettävistä syistä katson, että UEFAn ja FIFAn ekosysteemiä ei voida pitää ”olennaisena toimintaedellytyksenä” ja että tätä teoriaa ei näin ollen voida soveltaa tässä asiassa.

140. Ennakkolupaa koskevan vaatimuksen osalta on todettava, että se ei ole välttämätön, jotta kolmas, esimerkiksi ESLC, voisi järjestää uuden jalkapallokilpailun. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 75 kohdassa on todettu, ei ole mitään oikeudellista estettä, joka voisi estää ESLC:n hankkeeseen osallistuvia seuroja perustamasta ja järjestämästä vapaasti omaa kilpailuaan UEFAn ja FIFAn ekosysteemin ulkopuolella. Näiden liittojen hyväksyntää edellytetään siten ainoastaan siltä osin kuin ESL:ään osallistuvat seurat haluavat edelleen kuulua UEFAan ja osallistua edelleen sen järjestämiin jalkapallokilpailuihin.

141. ESL:n kaltaisen liigan perustaminen ei edellytä UEFAn olemassa olevan infrastruktuurin kopioimista siihen liittyvine velvoitteineen. Mikään ei velvoita uuden itsenäisen kilpailun järjestäjiä siihen, että niiden olisi kehitettävä hankkeensa UEFAn ja FIFAn organisaatiomallin kanssa samankaltaisen organisaatiomallin perusteella. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 106 ja 107 kohdassa on jo todettu, todellinen kysymys tässä asiassa koskee näiden seurojen mahdollisuutta perustaa oma liigansa ja samanaikaisesti vaatia, että ne voivat edelleen osallistua FIFAn ja UEFAn jalkapalloekosysteemiin sekä niiden järjestämiin kilpailuihin. Tällaisessa tilanteessa olennaisia toimintaedellytyksiä koskevalla oikeuskäytännöllä ei voi olla merkitystä.

142. Olennaisia toimintaedellytyksiä koskevan oikeuskäytännön soveltaminen on perusteltavissa vain, jos käyttöoikeuden tarjoamisesta kieltäytyminen on omiaan poistamaan kaiken kilpailun liitännäisillä markkinoilla tai tekemään siitä suhteettoman vaikeaa taikka estämään uuden tuotteen, jolle on kysyntää, markkinoille tuomisen, mistä ei edellä esitetyistä syistä ole kyse tässä tapauksessa.

143. Jollei tämän ratkaisuehdotuksen 133–142 kohdassa esitetyistä toteamuksista muuta johdu, nähdäkseni UEFAn kieltäytyminen voidaan perustella objektiivisesti sekä urheilun kannalta tämän liiton hyväksyttävien tavoitteiden perusteella että taloudelliselta kannalta UEFAn ja FIFAn asemaa markkinoilla mahdollisesti heikentävän vapaamatkustuksen tai kaksoisjäsenyyden ilmiön torjumiseksi.(70)

144. Edellä esitetyn perusteella ehdotan unionin tuomioistuimen vastaavan ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, että SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artiklalle ja UEFAn perussäännön 49 ja 51 artiklalle, joissa määrätään, että uuden Euroopan laajuisen seurajoukkueiden välisen jalkapallokilpailun perustamiseen sovelletaan ennakkolupajärjestelmää, koska suunnitellun kilpailun erityispiirteet huomioon ottaen kyseisestä järjestelmästä seuraavat rajoittavat vaikutukset ovat urheilun erityisluonteeseen liittyviin UEFAn ja FIFAn hyväksyttäviin tavoitteisiin pyrkimisen välttämätön seuraus ja oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden.

3.     Kolmas ennakkoratkaisukysymys

145. Koska kysymys kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetun toiminnan laillisuudesta kilpailuoikeuden kannalta liittyy erottamattomasti kysymykseen kahden ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen kohteena olevien sääntöjen laillisuudesta kilpailuoikeuden kannalta, näitä kysymyksiä on tarkasteltu yhdessä, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 54 kohdassa on täsmennetty. Tarkemmin ottaen kysymyksiä, jotka koskevat UEFAn ja FIFAn seuraamuksia, on tarkasteltu tämän ratkaisuehdotuksen 83 ja 84, 101–108, 111–117 ja 119–122 kohdassa.

146. Edellä esitetyn perusteella ehdotan unionin tuomioistuimen vastaavan kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että niissä ei kielletä FIFAa, UEFAa, niiden jäsenliittoja tai niiden kansallisia liigoja uhkaamasta seuraamuksilla näihin liittoihin kuuluvia seuroja, kun nämä seurat osallistuvat uuden Euroopan laajuisen seurajoukkueiden välisen jalkapallokilpailun perustamista koskevaan hankkeeseen, joka voisi vaarantaa kyseisten liittojen, joiden jäseniä ne ovat, hyväksyttävät tavoitteet. Poissulkemista koskevat seuraamukset pelaajille, jotka eivät osallistu mitenkään kyseessä olevaan hankkeeseen, ovat kuitenkin suhteettomia muun muassa siltä osin kuin heidät suljettaisiin maajoukkueiden ulkopuolelle.

4.     Viides ennakkoratkaisukysymys

147. Viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, voidaanko asiassa soveltaa perinteisiä kilpailuoikeuden poikkeuksia ja oikeuttamisperusteita, kuten niitä, joista määrätään EUT-sopimuksessa SEUT 101 artiklan 3 kohdan osalta ja jotka on vahvistettu SEUT 102 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä.(71)

148. Aluksi on huomattava, että tähän kysymykseen on syytä vastata ainoastaan, jos unionin tuomioistuin toteaa ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettujen vastausten valossa, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa on rikottu. Unionin tuomioistuimelle näihin kysymyksiin ehdottamieni vastausten perusteella näin ei ole.

149. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan osapuolen, jonka väitetään rikkoneen kilpailusääntöjä, on näytettävä, että sen toiminta täyttää edellytykset sille, että sen voidaan katsoa kuuluvan SEUT 101 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan,(72) tai että se on objektiivisesti perusteltua SEUT 102 artiklan valossa.(73) On kuitenkin todettava, että tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskeva päätös on tehty kuulematta ensin FIFAa ja UEFAa, jotka eivät siten ole voineet esittää perusteluita ja todisteita, jotka koskevat näiden edellytysten noudattamista asian erityisissä olosuhteissa.(74)

150. Kun otetaan huomioon kolmeen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdotetut vastaukset ja edellä esitetyt täsmennykset, mielestäni viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen ei ole syytä vastata.

5.     Neljäs ennakkoratkaisukysymys

151. Neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellä unionin tuomioistuinta pyydetään ottamaan kantaa siihen, ovatko FIFAn käyttöön ottamat säännöt urheilulähetysoikeuksien hyödyntämisestä yhteensopivia SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan kanssa. Näissä määräyksissä määrätään erityisesti, että kaikki kansainvälisten jalkapallokilpailujen hyödyntämiseen liittyvät oikeudet kuuluvat niiden ”alkuperäisiä” haltijoita oleville FIFAlle ja UEFAn kaltaisille maanosaliitoille, jotka ovat ”yksin toimivaltaisia antamaan oikeuden toimivaltaansa kuuluvien ottelujen ja tapahtumien lähettämiseen muun muassa audiovisuaalisissa viestimissä ilman paikkaan, sisältöön, ajankohtaan, tekniikkaan tai lainsäädäntöön liittyviä rajoituksia”.

a)     Alustavat toteamukset

152. Ennen neljännen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelua on mielestäni paikallaan esittää joitakin selvennyksiä asiayhteydestä, johon nämä säännöt liittyvät, kun otetaan erityisesti huomioon tietyt ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät toteamukset näiden määräysten tulkinnasta, ja samalla palauttaa mieleen, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita FIFAn ja UEFAn perussääntöjen määräyksiä, jotka eivät selvästikään ole osa unionin oikeutta.

153. FIFAn perussäännön 67 ja 68 artiklan mukaan FIFA ilmoittaa olevansa niiden oikeuksien yksinomainen alkuperäinen omistaja, jotka voidaan johtaa UEFAn ”toimivaltaan” kuuluvista kilpailuista. On syytä todeta, että se, että tätä käsitettä ei ole määritelty FIFAn perussäännössä, antaa aihetta tiettyyn sekaannukseen, minkä yhtäältä ESLC:n ja toisaalta FIFAn ja UEFAn toisistaan poikkeavat näkemykset osoittavat. ESLC kannattaa toimivallan käsitteen sanamuodon mukaista (suhteellisen väljää) tulkintaa ja väittää, että sillä tarkoitetaan kaikkiin maantieteellisesti Euroopan alueella sijaitseviin jalkapallokilpailuihin liittyvien oikeuksien täysimääräiseen (ja yksinomaiseen) hallintaan vetoamista. Sen sijaan FIFA ja UEFA väittävät, että toimivallan käsitettä on käytetty oikeudellisessa eikä maantieteellisessä merkityksessä, siten että sillä tarkoitetaan ainoastaan niiden hyväksymiä kilpailuja Euroopassa.

154. Komissio puolestaan katsoo, että näitä määräyksiä on luettava yhdessä UEFAn perussäännön 49 artiklan 1 kohdan kanssa, jossa määrätään, että UEFA on yksin toimivaltainen järjestämään Euroopassa kansainvälisiä kilpailuja, joihin siihen kuuluvat yhdistykset ja/tai seurat osallistuvat. Yhdessä tarkasteltuina nämä ilmaisut voitaisiin ymmärtää – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää katsovan – siten, että FIFA vetoaa ilman mitään rajoituksia UEFAn yksinomaiseen omistusoikeuteen siltä osin kuin kyse on kilpailuista, joihin sen jäsenyhdistysten seurat osallistuvat, mikä näyttäisi viittaavan siihen, että se kattaa myös ESL:n kaltaisiin kilpailuihin liittyvät oikeudet.

155. Tältä osin on huomattava, että FIFAn perussäännön 67 ja 68 artikla liittyvät tiettyjen hyvin suosittujen urheilulajien, kuten jalkapallon, erityiseen asiayhteyteen, jossa on otettu käyttöön suurimpiin kilpailuihin liittyvien oikeuksien keskitettyä hyödyntämistä koskeva mekanismi.

156. Toisin kuin ESLC väittää, tämän mallin rakenne ei näytä perustuvan siihen, että jalkapalloseuroilla tai jalkapallokilpailujen järjestäjillä olisi velvollisuus luovuttaa vastoin tahtoaan oikeutensa UEFAlle. Oikeudelliselta kannalta näyttäisi pikemminkin siltä, että UEFAn kilpailuihin osallistuvat seurat ovat vapaaehtoisesti antaneet UEFAlle oikeuden hyödyntää urheiluun liittyviä oikeuksiaan samalla kun ne pysyvät näiden oikeuksien tosiasiallisina lopullisina omistajina ja saavat tällä perusteella osan niiden myyntituloista. Siten kyseessä olevissa artikloissa tarkoitettu täysimääräinen ja yksinomainen ”alkuperäinen omistaminen” voitaisiin ymmärtää käsitteellisesti ainoastaan ilmaisuksi yhteisomistajuudesta niin, että omistajia ovat UEFA (kansainvälisten jalkapallokilpailujen järjestäjänä) ja ammattilaisjalkapalloseurat (näiden kilpailujen osanottajina) kanssa.(75)

157. Vaikka FIFAn perussäännön 67 ja 68 artikla sisältävätkin moniselitteisiä ilmaisuja, joita voidaan tulkita siten, että niissä tarkoitetaan myös kolmansien järjestämiä jalkapallokilpailuja Euroopassa, mielestäni näitä määräyksiä ei voida ymmärtää siten, että niissä velvoitettaisiin luovuttamaan pakollisella siirrolla nämä oikeudet UEFAlle silloin, kun nämä oikeudet perustuvat kolmannen järjestämään kilpailuun ilman yhteyttä tähän liittoon. Nähdäkseni nämä määräykset voivat koskea vain kaupallisia oikeuksia, jotka perustuvat UEFAn johdolla järjestettyihin kilpailuihin, minkä vuoksi näitä sääntöjä ei voida soveltaa mihinkään UEFAn ekosysteemin ulkopuolella perustettuun itsenäiseen kilpailuun. Yksityinen järjestö ei voisi missään tapauksessa säännellä omilla säännöillään siitä riippumattomien muiden yksityisten järjestöjen toimintaa. Tällaisen kilpailun järjestäjät voisivat lähtökohtaisesti käyttää vapaasti tähän kilpailuun perustuvia oikeuksia haluamallaan tavalla UEFAn puuttumatta siihen millään tavoin.

b)     Asian arviointi

158. On kiistatonta, että yritysten yhteenliittymänä tai yrityksenä, joka järjestää ja markkinoi kansainvälisiä jalkapallokilpailuja, FIFA harjoittaa taloudellista toimintaa, joka edellyttää sekä henkistä pääomaa koskevia investointeja että kaupallisia, teknisiä ja taloudellisia investointeja. Tällaisen toiminnan on periaatteessa voitava saada oikeussuojaa, ja siitä on syytä saada korvaus, jonka olennainen – mutta ei yksinomainen – lähde voi perustua kilpailuihin liittyvien urheiluoikeuksien (lähetysoikeuksien, edelleen lähettämistä koskevien oikeuksien tai muiden oikeuksien) hyödyntämiseen.

159. Tämän tyyppisiä urheilukilpailuihin liittyvien oikeuksien markkinointisopimuksia koskevasta komission päätöskäytännöstä ja erityisesti UEFAn Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yhteismyyntiä koskevasta päätöksestä ilmenee, että sopimukset, joissa määrätään näiden oikeuksien antamisesta yksinomaisesti yhdelle yksikölle, voivat rajoittaa kilpailua(76) (huolimatta siitä, että niille voidaan myöntää poikkeus SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla).(77)

160. Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys poikkeaa selvästi komission edellä mainitussa päätöksessä tarkastelemasta kysymyksestä – siltä osin kuin väitetty kilpailunrajoitus ei nyt käsiteltävässä asiassa rajoitu pelkästään kysymykseen UEFAn tietyn kilpailun kaupallisten oikeuksien yhteismyynnistä ja yksinoikeudesta niiden hyödyntämiseen, vaan se koskee myös muihin Euroopassa mahdollisesti pidettäviin kilpailuihin liittyvien oikeuksien väitettyä ”omimista” sekä sitä, että näiden sääntöjen tarkoituksena tai vaikutuksena on UEFAlla jalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin markkinoilla olevan monopoliaseman täydentäminen –, nämä kaksi kysymystä liittyvät toisiinsa, koska ne koskevat FIFAn perussäännössä UEFAlle annettuja toimivaltuuksia ja oikeuksia, joiden perusteella se voi olla jalkapallokilpailujen kaupallisten oikeuksien yksinomistaja ja yksinomainen myyntielin Euroopassa.

161. Tältä osin on paikallaan huomata, että tässä tapauksessa se, että FIFA ja UEFA hyödyntävät jalkapalloon liittyviä oikeuksia, on kahden ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelun kohteena olleeseen kansainvälisten jalkapallokilpailujen järjestämisen ja markkinoinnin muodostamaan ”perustason” taloudelliseen toimintaan nähden ”johdettua” tai ”liitännäistä” taloudellista toimintaa. UEFAn säännöt yhdessä tarkasteltuina näyttävät viittaavan siihen, että kaikkiin kilpailuihin, joihin tähän liittoon kuuluvat seurat osallistuvat, on sovellettava sen antamia sääntöjä, myös näiden oikeuksien hyödyntämistä koskevia sääntöjä. Tällainen tilanne voi näin ollen johtaa kilpailunrajoitukseen, koska nämä säännöt voidaan ymmärtää markkinoille pääsyn (lisä)esteiksi, jotka estävät uusien urheilukilpailujen perustamisen ja kehittämisen, ja niillä voi siten olla (ainakin potentiaalisia) markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia kilpailujen järjestämistä ja markkinointia koskevilla markkinoilla (kun niillä myötävaikutetaan markkinoiden sulkemiseen kuluttajien vahingoksi) samoin kuin urheiluun liittyvien oikeuksien hyödyntämistä koskevilla markkinoilla (kun niillä velvoitetaan seurat siihen, että kaikkia näitä oikeuksia hyödynnetään keskitetysti ja yksinomaisesti).

162. Jos kilpailunrajoitus voidaan osoittaa, pitäisi tutkia, onko tämä rajoitus hyväksyttävään tavoitteeseen pyrkimisen välttämätön seuraus ja oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden, tai täyttävätkö kilpailua rajoittavat menettelytavat SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen yksittäispoikkeuksen myöntämisedellytykset tai onko rajoitus SEUT 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla objektiivisesti perusteltu.

163. Kysymystä siitä, voidaanko nämä rajoitukset mahdollisesti perustella liitännäisrajoitusten teorian nojalla, pitäisi tarkastella tämän ratkaisuehdotuksen 93–118 kohdassa esitettyjen arviointiperusteiden mukaisesti.

164. Siltä osin kuin kyse on erityisesti näiden sääntöjen hyväksyttävistä tavoitteista, urheilun eurooppalaiseen malliin liittyvien ja tämän ratkaisuehdotuksen 30 ja 95–98 kohdassa kuvattujen tavoitteiden lisäksi taloudellisen solidaarisuuden tavoite vaikuttaa erityisen merkitykselliseltä tässä tapauksessa, koska suuri osa uudelleen jaetuista tuloista näyttää perustuvan suoraan näiden kilpailujen kaupallisten oikeuksien hyödyntämiseen. Tältä osin on huomattava, että FIFAn perussäännön 67 ja 68 artiklalla on hyväksyttävä tavoite, jonka muun muassa komissio on todennut UEFAn Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yhteismyyntiä koskevassa päätöksessä ja jolla pyritään maksimoidaan UEFAn järjestämiin kilpailuihin liittyvien urheilulähetysoikeuksien hyödyntämisestä saatavat tulot, jotka osoitetaan kokonaisuudessaan jalkapallon kehittämiseen yleensä sekä pyramidirakenteen alemmilla tasoilla oleviin seuroihin kohdistuvaan solidaarisuuteen.(78)

165. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamista tarkistuksista muuta johdu, nämä artiklat näyttävät olevan oikeassa suhteessa tällaiseen tavoitteeseen pyrkimiseen nähden, siltä osin kuin niiden perusteella FIFA ja UEFA ovat kyseessä olevien oikeuksien haltijoita, sillä tällä järjestelyllä voidaan välttää vaikeudet, joita aiheutuisi neuvoteltaessa säännönmukaisesti uudelleen tulonjaosta seurojen välillä.

166. Tältä osin on huomattava, että jalkapallolle on ominaista seurojen keskinäinen taloudellinen riippuvuus, minkä vuoksi tietyn kilpailun taloudellinen menestys riippuu ennen kaikkea tietystä seurojen välisestä yhdenvertaisuudesta. Urheilukilpailuihin perustuvien oikeuksien kaupallisesta hyödyntämisestä saatujen tulojen uudelleen jakaminen on tämän tasapainon tavoitteen mukaista. Jos jokainen seura voisi vapaasti neuvotella yksipuolisesti kaikista kaupallisista oikeuksistaan, myös niistä, jotka perustuvat sen osallistumiseen seurajoukkueiden välisiin kilpailuihin (esimerkiksi televisiointioikeudet), seurojen välinen tasapaino vaarantuisi.

167. On myös huomattava, että kuten oikeuskäytännössä on tuotu esille, pääasiassa kyseessä olevien oikeuksien hyödyntäminen liittyy urheilulajiin, jolla on ”huomattava yhteiskunnallinen merkitys”.(79) Unionin lainsäätäjä on tämän logiikan mukaisesti antanut lainsäädäntöä, jossa säädetään kunkin jäsenvaltion mahdollisuudesta edellyttää, että ”yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien” urheilutapahtumien lähettäminen on avointa.(80)

168. Katson samoista syistä kuin olen esittänyt vastatessani viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen, ettei asiassa ole syytä lausua mahdollisista oikeuttamisperusteista SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan osalta. Täydellisyyden vuoksi on kuitenkin täsmennettävä, että UEFAn Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yhteismyyntiä koskevassa päätöksessään komissio katsoi, että UEFAn kaupallisten oikeuksien keskitettyä hyödyntämistä koskevalle sopimukselle on myönnettävä yksittäispoikkeus SEUT 101 artiklan 3 kohdan nojalla. Tältä osin komissio katsoi, että nämä säännöt antavat kuluttajille sen edun, että he saavat käyttöönsä tähän yleiseurooppalaiseen jalkapalloseurojen kilpailuun liittyviä mediatuotteita, joita myydään yhdestä myyntipisteestä ja joita ei voitaisi muulla tavoin tuottaa eikä jakaa yhtä tehokkaasti.(81)

169. Edellä esitetyn perusteella ehdotan unionin tuomioistuimen vastaavan neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä FIFAn perussäännön 67 ja 68 artiklalle, koska rajoitukset, jotka koskevat yksinoikeutta FIFAn ja UEFAn järjestämiä kilpailuja koskevien oikeuksien markkinointiin, ovat urheilun erityisluonteeseen liittyviin hyväksyttäviin tavoitteisiin pyrkimisen välttämätön seuraus ja oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, missä määrin kyseessä oleviin artikloihin voidaan soveltaa SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta tai onko tämä toiminta objektiivisesti perusteltavissa SEUT 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

6.     Kuudes ennakkoratkaisukysymys

170. Kuudennella ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, ovatko FIFAn ja UEFAn säännöt, jotka koskevat kansainvälisille jalkapallokilpailuille ja ammattilaisjalkapalloseurojen sekä pelaajien niihin osallistumiselle myönnettävää ennakkolupaa, yhteensopivia EUT-sopimuksen neljän taloudellisen perusvapauden kanssa.

171. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EUT-sopimuksessa vahvistettuja taloudellisten perusvapauksien loukkaamista koskevia kieltoja sovelletaan paitsi julkisen vallan antamiin säännöstöihin ja yleisemmin jäsenvaltioiden toimenpiteisiin myös yksityisten antamiin säännöstöihin tai toteuttamiin toimenpiteisiin, urheiluliittojen säännöstöt tai käytännöt mukaan lukien.(82) Tästä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka urheiluliitoilla on vapaus vahvistaa sääntönsä, niiden itsemääräämisvalta ei anna niille oikeutta rajoittaa EUT-sopimuksessa vahvistettujen oikeuksien käyttämistä.

172. Yhtä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että urheilualan toimielinten (kuten Kansainvälisen olympiakomitean) tai (kansallisten tai kansainvälisten) urheiluliittojen tiettyjen säännöstöjen tai käytäntöjen on katsottava suoraan jäävän EUT-sopimuksen taloudellisia perusvapauksia koskevien määräysten soveltamisalan ulkopuolelle siltä osin kuin niissä on kysymys on ”yksinomaan urheilusta” ja sellaisenaan muusta kuin taloudellisesta toiminnasta.(83) Oikeuskäytännössä on kuitenkin korostettu, että tätä urheilua koskevaa poikkeusta ei voida soveltaa laajemmin kuin poikkeuksen varsinainen tarkoitus edellyttää,(84) ja tästä syystä sen on tähän asti katsottu olevan sovellettavissa vain, kun kyse on hyvin pienestä määrästä sääntöjä, jotka vaikuttavat urheilutoiminnan ytimeen.(85) Tähän poikkeukseen ei siten voida vedota kokonaisen urheilutoiminnan jättämiseksi EUT-sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Koska toimenpiteen luokittelu urheilua koskevaksi poikkeukseksi merkitsee sen jäämistä EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalan ulkopuolelle ja siten kaiken valvonnan ulkopuolelle, tätä käsitettä on tulkittava suppeasti.

173. Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että UEFAn ennakkolupajärjestelmään ei voida sen erityispiirteiden vuoksi soveltaa urheilua koskevaa poikkeusta. Vaikka tämän järjestelmän urheiluun liittyvät näkökohdat ovat kiistattomia, sillä on myös (ilman pienintäkään epäilystä) taloudellinen ulottuvuus, koska sillä, että UEFAlle annetaan mahdollisuus määrätä urheilukilpailujen järjestämistä koskeville markkinoille pääsystä ja siten estää niille pääsy, voidaan vaikuttaa perusvapauksiin.

174. Koska kyseessä olevat UEFAn säännöt kuuluvat EUT-sopimuksen taloudellisia perusvapauksia koskevien määräysten soveltamisalaan, on syytä yksilöidä kyseessä olevat vapaudet ja selvittää, onko niitä rajoitettu.

175. Tältä osin on todettava, että kun otetaan huomioon UEFAn harkintavalta, jonka mukaisesti se voi määrätä markkinoille pääsystä itse vahvistamiensa kriteerien perusteella, tämän liiton käyttöön ottamien ennakkolupaa ja osallistumista koskevien sääntöjen voidaan katsoa olevan omiaan rajoittamaan SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaa, jotka koskevat yritysten, jotka haluavat päästä urheilukilpailujen järjestämisen markkinoille, sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta. Nämä säännöt voivat siten vaikuttaa kielteisesti ESLC:n kaltaisten vaihtoehtoisten kansainvälisten jalkapallokilpailujen järjestäjien mahdollisuuteen turvautua niiden ammattilaisjalkapalloseurojen palveluihin, jotka palkkaavat näitä pelaajia, jotka ovat käyttäneet heidän palvelujaan tai jotka suunnittelevat tekevänsä niin, koska ne eivät voi tehdä sitä ilman FIFAn tai UEFAn antamaa lupaa kansainvälisille kilpailuille, joita ne suunnittelevat järjestävänsä ja markkinoivansa.

176. Kyseessä olevat säännöt vaikuttavat UEFAn säännöissä määrättyjen poissulkemista koskevien seuraamusten vuoksi siihen, mikä mahdollisuus seuroilla itsellään on perustaa oma kilpailunsa (jos oletetaan, että kolmas yksikkö ei järjestä sitä) ja tarjota palvelujaan kolmannen järjestämälle kilpailulle.

177. FIFAn ja UEFAn käyttöön ottamat ennakkolupaa ja osallistumista koskevat säännöt voivat myös tehdä vähemmän houkuttelevaksi pelaajien mahdollisuuden liikkua vapaasti (SEUT 45 artiklassa tarkoitetulla tavalla), tarjota palvelujaan muihin jäsenvaltioihin kuin siihen jäsenvaltioon, jonka kansalaisia he ovat, sijoittautuneille ammattilaisjalkapalloseuroille, kuten ESLC:n jäseniä oleville seuroille (tai tulla näiden palkkaamiksi), jotta nämä seurat voisivat osallistua FIFAn ja UEFAn järjestämien ja markkinoimien kilpailujen kanssa kilpailevaan kansainväliseen kilpailuun, kuten ESL:ään. Jos nämä pelaajat tekevät niin, he ottavat riskin poissulkemista koskevan seuraamuksen määräämisestä ja laajemmin riskin siitä, että he voivat kärsiä vahinkoa ammattiurallaan ja taloudellisessa toiminnassaan.

178. Vaikka SEUT 63 artiklassa vahvistetulla pääomien vapaalla liikkuvuudella on sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen nähden vain liitännäinen asema, myös siitä näyttää olevan kyse, koska ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ja ESLC:n huomautuksista ilmenee, että ESLC:n perustaminen ja kehittäminen edellyttivät merkittävää rahoitusta, jota saattoivat myöntää eri jäsenvaltioihin sijoittautuneet rahalaitokset.

179. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuin on tutkittava, ovatko tässä kyseessä olevat ennakkolupaa ja osallistumista koskevat säännöt mahdollisesti oikeutettavissa, ja tarvittaessa sitä, ovatko säännöt tavoitteeseensa soveltuvia, johdonmukaisia ja oikeasuhteisia. Tältä osin tämä arviointi on nähdäkseni suurelta osin päällekkäinen liitännäisrajoituksia tarkasteltaessa esitetyn arvioinnin kanssa.(86)

180. On huomattava, että tällaisiin oikeuttamisperusteisiin voivat luonnollisesti vedota urheiluliitot, joita vastaan vedotaan EUT-sopimuksessa taattuihin taloudellisiin perusvapauksiin.(87)

181. Siltä osin kuin kyse on yleistä etua koskevista tavoitteista, joilla voidaan oikeuttaa taloudellisten perusvapauksien rajoittaminen urheiluliittojen antamilla säännöillä, viittaan tämän ratkaisuehdotuksen 93 ja 94 kohdassa esitettyyn arviointiin. On myös todettava, että monet näistä tavoitteista on jo tunnustettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tässä tapauksessa erityisen merkityksellisiltä vaikuttavat tavoitteet, jotka ovat kaikille urheiluliitoille yhteisiä, kuten tavoitteet, joilla pyritään varmistamaan kilpailujen säännönmukaisuus(88) ja niiden sujuvuus asianmukaisilla säännöillä tai kriteereillä.(89) Mielestäni merkityksellisiä ovat myös tavoitteet, jotka sopivat paremmin jalkapallon kaltaiselle joukkueurheilulle, jossa joukkueet kilpailevat keskenään, ja joilla pyritään säilyttämään seurojen välinen tasapaino, varmistamaan yhtäläiset mahdollisuudet ja turvaamaan tulosten ennakoimattomuus.(90)

182. Arvioitaessa suhteellisuusperiaatteen noudattamista on heti alkuun huomattava, että unionin tuomioistuin ei pidä ennakkolupajärjestelmiä itsessään lainmukaisina vaan arvioi tapauskohtaisesti niiden tarkoituksen ja oikeasuhteisuuden, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuinkin korostaa.(91) Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka urheiluliittojen on annettava asianmukaiset säännöt kilpailujen sujuvuuden varmistamiseksi, näillä säännöillä ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.(92) Tämä on myös vahvistettu unionin tuomioistuimen äskettäin antamassa tuomiossa TopFit, jossa katsottiin, että jotta ennakkolupajärjestelmä voisi olla oikeutettu liikkumisvapauksia koskevien määräysten nojalla, sen on joka tapauksessa perustuttava objektiivisiin perusteisiin, jotka ovat syrjimättömiä ja jotka ovat etukäteen asianomaisten tiedossa, joten niillä rajataan urheiluliiton harkintavaltaa siten, ettei sitä voida käyttää mielivaltaisesti.(93)

183. On huomattava, että näissä asioissa oli kyse säännöistä, joissa määrättiin urheilijoiden osallistumisen epäämisestä tai poissulkemisesta kokonaan heidän kansalaisuutensa perusteella. Unionin tuomioistuin katsoi siten, että tällaiset urheiluliittojen antamat säännöt, jotka johtavat kansalaisuuteen perustuvaan syrjintään, ovat luonteensa vuoksi suhteettomia.(94)

184. Katson samoista syistä kuin tämän ratkaisuehdotuksen 111–117 kohdassa on mainittu, että ennakkolupajärjestelmä rajoittuu siihen, mikä on tarpeen UEFAn hyväksyttävien tavoitteiden turvaamiseksi.

185. Katson myös, että suhteellisuusperiaatteen noudattamisen valvonnassa ei voida jättää huomioon ilmeisiä eroja urheiluliiton ja yksittäisen pelaajan (amatööri- tai ammattilaispelaajan) ja niiden jalkapalloseurojen, joihin kuuluu joitakin maailmanlaajuisesti kaikkein vaikutusvaltaisimpia seuroja, voimasuhteissa, kun otetaan huomioon niiden laaja kannatus, tunnettuus mediassa ja niiden saama rahoitus.

186. Edellä esitetyn perusteella ehdotan unionin tuomioistuimen vastaavan kuudenteen ennakkoratkaisukysymykseen, että SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 63 artiklaa on tulkittava siten, ne eivät ole esteenä FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artiklalle ja UEFAn perussäännön 49 ja 51 artiklalle, joissa määrätään, että uuden Euroopan laajuisen seurajoukkueiden välisen jalkapallokilpailun perustamiseen sovelletaan ennakkolupajärjestelmää, koska tämä vaatimus on tarkoitukseensa soveltuva ja tarpeellinen suunnitellun kilpailun erityispiirteet huomioon ottaen.

V       Ratkaisuehdotus

187. Edellä esitetyillä perusteilla ehdotan, että unionin tuomioistuimen vastaa Juzgado de lo Mercantil n.º 17 de Madridin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä Fédération internationale de football associationin (FIFA) perussäännön 22 ja 71–73 artiklalle ja Union of European Football Associationsin (UEFA) perussäännön 49 ja 51 artiklalle, joissa määrätään, että uuden Euroopan laajuisen seurajoukkueiden välisen jalkapallokilpailun perustamiseen sovelletaan ennakkolupajärjestelmää, koska suunnitellun kilpailun erityispiirteet huomioon ottaen kyseisestä järjestelmästä seuraavat rajoittavat vaikutukset ovat urheilun erityisluonteeseen liittyviin UEFAn ja FIFAn hyväksyttäviin tavoitteisiin pyrkimisen välttämätön seuraus ja oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden.

2)      SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että niissä ei kielletä FIFAa, UEFAa, niiden jäsenliittoja tai niiden kansallisia liigoja uhkaamasta seuraamuksilla näihin liittoihin kuuluvia seuroja, kun nämä seurat osallistuvat uuden Euroopan laajuisen seurajoukkueiden välisen jalkapallokilpailun perustamista koskevaan hankkeeseen, joka voisi vaarantaa kyseisten liittojen, joiden jäseniä ne ovat, hyväksyttävät tavoitteet. Poissulkemista koskevat seuraamukset pelaajille, jotka eivät osallistu mitenkään kyseessä olevaan hankkeeseen, ovat kuitenkin suhteettomia muun muassa siltä osin kuin heidät suljettaisiin maajoukkueiden ulkopuolelle.

3)      SEUT 101 ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä FIFAn perussäännön 67 ja 68 artiklalle, koska rajoitukset, jotka koskevat yksinoikeutta FIFAn ja UEFAn järjestämiä kilpailuja koskevien oikeuksien markkinointiin, ovat urheilun erityisluonteeseen liittyviin hyväksyttäviin tavoitteisiin pyrkimisen välttämätön seuraus ja oikeassa suhteessa näihin tavoitteisiin nähden. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, missä määrin kyseessä oleviin artikloihin voidaan soveltaa SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta tai onko tämä toiminta objektiivisesti perusteltavissa SEUT 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

4)      SEUT 45, SEUT 49, SEUT 56 ja SEUT 63 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä FIFAn perussäännön 22 ja 71–73 artiklalle ja UEFAn perussäännön 49 ja 51 artiklalle, joissa määrätään, että uuden Euroopan laajuisen seurajoukkueiden välisen jalkapallokilpailun perustamiseen sovelletaan ennakkolupajärjestelmää, koska tämä vaatimus on tarkoitukseensa soveltuva ja tarpeellinen suunnitellun kilpailun erityispiirteet huomioon ottaen.

1      Alkuperäinen kieli: ranska.

2      C-415/93, EU:C:1995:293, 56 kohta.

3      Ks. EU:n urheilupolitiikasta: arviointi ja mahdolliset etenemistavat 23.11.2021 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma (2021/2058(INI)).

4      A22 ilmoittaa olevansa yhtiö, joka tarjoaa kansainvälisten jalkapallokilpailujen perustamiseen ja hallinnointiin liittyviä palveluja ja joka haluaa päästä niiden järjestämistä ja markkinointia koskeville markkinoille ESL:n suunnittelun ja toteuttamisen yhteydessä.

5      LNFP ilmoittaa olevansa lakisääteinen yhdistys, johon kaikkien Espanjan kansallisen liigan mestaruussarjan ensimmäisellä ja toisella sarjatasolla pelaavien ammattilaisjalkapalloseurojen on lain mukaan kuuluttava.

6      RFEF on Espanjan kansallinen jalkapalloliitto.

7      Irlannin, Ranskan, Unkarin ja Romanian hallitukset ovat tuoneet esille oikeusriidan hypoteettisuuden.

8      Ranskan, Unkarin, Romanian ja Slovakian hallitukset ovat esittäneet ennakkoratkaisupyynnön sisältöön liittyviä epäilyjä.

9      Slovakian hallitus väittää, että ennakkoratkaisupyyntöön liittyy menettelyvirheitä.

10      Ks. tuomio 15.12.1995, Bosman (C-415/93, EU:C:1995:463, 106 kohta).

11      Tuomio 15.12.1995 (C-415/93, EU:C:1995:463).

12      Julistus nro 29 urheilusta, 2.10.1997 (EYVL 1997, C 340, s. 136).

13      Komission selvitys Eurooppa-neuvostolle nykyisten urheiluun liittyvien rakenteiden turvaamisesta ja urheilun yhteiskunnallisen tehtävän säilyttämisestä Euroopan yhteisössä, 10.12.1999, Urheilua koskeva Helsingin selvitys KOM(1999) 644 lopullinen.

14      Tämän selvityksen muun muassa 4.2.1 kohdassa täsmennetään, että sovellettaessa perustamissopimuksen kilpailusäännöksiä urheiluun on otettava huomioon urheilun erityispiirteet, erityisesti urheilutoiminnan ja sen luoman taloudellisen toiminnan keskinäinen riippuvuussuhde, sekä yhtäläisten mahdollisuuksien ja tulosten ennalta ratkaisemattomuuden periaate.

15      Nizzassa 7.–9.12.2000 pidetty Eurooppa-neuvoston kokous, puheenjohtajavaltion päätelmät, liite IV, Eurooppa-neuvoston julkilausuma yhteisten politiikkojen täytäntöönpanossa huomioon otettavista eurooppalaisen urheilun erityispiirteistä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä, 1 kohta.

16      Urheilun valkoinen kirja, 11.7.2007, KOM(2007) 391 lopullinen.

17      Tuomio 11.4.2000, Deliège (C-51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 67 ja 68 kohta).

18      Tältä osin on todettava, että suljettujen (tai puoliavointen) liigojen perustaminen tietyissä urheilulajeissa Euroopassa näyttää olevan perusteltavissa sillä, että niiden suosio vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, minkä vuoksi sekä urheilun kannalta (muun muassa kilpailun tasapainon saavuttamiseksi eri seurojen välillä) että kaupalliselta kannalta (tällaisten tapahtumien kaupallinen merkitys on pienempi) seurojen osallistumista rajoittava kilpailumuoto vaikuttaa asianmukaisimmalta.

19      Tämä koskee suurimpien amerikkalaisten urheilulajien kansallisia liigoja, joita ovat National Basketball Association (NBA) koripallossa, National Football League (NFL) amerikkalaisessa jalkapallossa, Major League Baseball (MLB) baseballissa ja National Hockey League (NHL) jääkiekossa.

20      Ks. esim. Media Partners- ja Golden League ‑hankkeet.

21      Ks. mm. tuomio 12.12.1974, Walrave ja Koch (C-36/74, EU:C:1974:140, 8 kohta) ja tuomio 25.4.2013, Asociația Accept (C‑81/12, EU:C:2013:275, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22      Ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 16.3.2010, Olympique Lyonnais (C-325/08, EU:C:2010:143, 40 kohta).

23      Tuomio 1.7.2008 (C-49/07; jäljempänä tuomio MOTOE, EU:C:2008:376, 51 ja 52 kohta).

24      Ks. tuomio 28.2.2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas (C-1/12; jäljempänä tuomio OTOC, EU:C:2013:127, 88 ja 89 kohta).

25      Tuomio MOTOE, 51 ja 52 kohta.

26      Ks. tuomio 14.1.2021, Kilpailu- ja kuluttajavirasto (C-450/19, EU:C:2021:10, 20 kohta).

27      Tuomio MOTOE, 21 kohta.

28      Ks. julkisasiamies Léger’n ratkaisuehdotus Wouters ym. (C‑309/99, EU:C:2001:390, 62 kohta).

29      Ks. vastaavasti tuomio 26.1.2005, Piau v. komissio (T-193/02, EU:T:2005:22, 69 kohta).

30      Ks. vastaavasti tuomio 19.2.2002, Wouters ym. (C-309/99, EU:C:2002:98, 64 kohta).

31      Tuomio 13.7.2006, Manfredi ym. (C-295/04–C-298/04, EU:C:2006:461, 40 kohta).

32      Ks. tuomio 2.4.2020, Budapest Bank ym. (C-228/18, EU:C:2020:265, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      Ks. tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym. (C-307/18, EU:C:2020:52, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Ks. tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym. (C-307/18, EU:C:2020:52, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 40 mainittu oikeuskäytäntö.

36      Ks. tuomio 2.4.2020, Budapest Bank ym. (C-228/18, EU:C:2020:265, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Ks. tuomio 18.11.2021, Visma Enterprise (C-306/20, EU:C:2021:935, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 46 ja 47 kohta.

39      Tuomio OTOC, 70–100 kohta.

40      Ks. mm. tuomio 11.7.1985, Remia ym. v. komissio (42/84, EU:C:1985:327, 19 kohta); tuomio 28.1.1986, Pronuptia de Paris (161/84, EU:C:1986:41, 16 ja 17 kohta); tuomio 15.12.1994, DLG (C-250/92, EU:C:1994:413, 40 ja 41 kohta) ja tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija (C-345/14, EU:C:2015:784, 21 ja 24 kohta).

41      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 84 kohta.

42      Ks. tuomio 18.11.2021, Visma Enterprise (C-306/20, EU:C:2021:935, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43      Ks. tuomio 26.11.2015, Maxima Latvija (C-345/14, EU:C:2015:784, 27 kohta).

44      Ks. tuomio 19.2.2002, Wouters ym. (C-309/99, EU:C:2002:98, 97 kohta) ja tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio (C‑519/04 P, EU:C:2006:492, 42 kohta).

45      Ks. vastaavasti tuomio 25.10.1977, Metro SB-Großmärkte v. komissio (26/76, EU:C:1977:167) ja tuomio 28.1.1986, Pronuptia de Paris (161/84, EU:C:1986:41).

46      Tätä käsitettä, joka perustuu alun perin SEUT 101 artiklan soveltamiseen yritysten välisiin sopimuksiin, käytetään myös yrityskeskittymiä koskevassa oikeudessa. Ks. vastaavasti yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EY:n keskittymäasetus) (EUVL 2004, L 24, s. 1) 6 artikla.

47      Whish, R. ja Bailey, D., Competition Law, Oxford University Press, Oxford, 2021 (10. painos), s. 139–142 ja Faull, N. ja Nikpay A., The EU Law of Competition, Third Edition, Oxford University Press, 2014, s. 253–255.

48      Tuomio 19.2.2002 (C-309/99, EU:C:2002:98, 86–94 ja 97–110 kohta).

49      Tuomio 18.7.2006 (C‑519/04 P, EU:C:2006:492).

50      Ks. tuomio 18.7.2013, Consiglio Nazionale dei Geologi (C-136/12, EU:C:2013:489); tuomio 4.9.2014, API ym. (C-184/13–C-187/13, C-194/13, C-195/13 ja C-208/13, EU:C:2014:2147) ja tuomio 23.11.2017, CHEZ Elektro Bulgaria ja FrontEx International (C-427/16 ja C-428/16, EU:C:2017:890).

51      Tämä kriteeri on toistettu EY 81 artiklan 3 kohdan [josta on tullut SEUT 101 artikla] soveltamista koskevista suuntaviivoista annetun komission tiedonannon (2004/C 101/08) 29 kohdassa, jossa todetaan, että ”rajoitus liittyy suoraan pääasialliseen toimenpiteeseen, jos se on riippuvainen kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanosta ja erottamattomasti kytketty siihen”.

52      Ks. erityisesti tuomio 4.9.2014, API ym. (C-184/13–C-187/13, C-194/13, C-195/13 ja C-208/13, EU:C:2014:2147, 37, 41 ja 49–57 kohta).

53      Ks. tuomio 15.12.1995, Bosman (C-415/93, EU:C:1995:463, 106 kohta).

54      Ks. tuomio 11.4.2000, Deliège (C-51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 67 ja 68 kohta).

55      Ibáñez Colomo P., ”Competition Law and Sports Governance: Disentangling a Complex Relationship”, World Competition, (2022), nro 3, osa 45, s. 337–338.

56      Ks. tuomio 15.12.1994, DLG (C-250/92, EU:C:1994:413, 40 ja 41 kohta).

57      Ks. samana päivänä asiassa C‑124/21 P (International Skating Union v. komissio) esittämäni ratkaisuehdotuksen 131 kohta.

58      Ks. tuomio MOTOE, 51 kohta ja tuomio OTOC, 88 kohta.

59      Ks. tuomio 15.12.1994, DLG (C-250/92, EU:C:1994:413, 41 kohta) ja tuomio 18.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio (C‑519/04 P, EU:C:2006:492, 47 kohta).

60      Tuomio 25.3.2021, Deutsche Telekom v. komissio (C‑152/19 P, EU:C:2021:238, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61      Ks. tuomio 6.9.2017, Intel v. komissio (C‑413/14 P, EU:C:2017:632, 135 kohta).

62      Ks. tuomio 6.9.2017, Intel v. komissio (C‑413/14 P, EU:C:2017:63, 138 ja 140 kohta).

63      Ks. tuomio 14.2.1978, United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio (27/76, EU:C:1978:22, 189 kohta).

64      Ks. julkisasiamies Rantosin ratkaisuehdotus Servizio Elettrico Nazionale ym. (C-377/20, EU:C:2021:998, 58 ja 59 kohta).

65      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohta.

66      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 85–121 kohta.

67      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 46 ja 48 kohta.

68      Tuomio 26.11.1998 (C-7/97, EU:C:1998:569).

69      Tuomio 26.11.1998, Bronner (C-7/97, EU:C:1998:569, 41 kohta).

70      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 106–108 kohta.

71      Ks. mm. tuomio 27.3.2012, Post Danmark (C-209/10, EU:C:2012:172, 40–42 kohta).

72      SEUT 101 artiklan 3 kohdan perusteella voidaan julistaa, että tämän artiklan 1 kohdan määräykset eivät koske yritysten välistä sopimusta, joka osaltaan ”tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä”, edellyttäen, että asianomaisille yrityksille ei aseteta ”rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi”.

73      Ks. perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1) viides perustelukappale ja 2 artikla sekä tuomio 11.7.1985, Remia ym. v. komissio (42/84, EU:C:1985:327, 45 kohta) ja tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio ym. (C‑501/06 P, C‑513/06 P, C‑515/06 P ja C‑519/06 P, EU:C:2009:610, 82 ja 83 kohta).

74      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 17 kohta.

75      Ks. vastaavasti myös EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 23.7.2003 tehdyn komission päätöksen (COMP/C.2-37.398 – UEFAn Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yhteismyynti) (EYVL 2003, L 291, s. 25) 110, 122 ja 123 perustelukappale.

76      Ks. UEFAn Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yhteismyyntiä koskevan päätöksen 113–132 perustelukappale.

77      Ks. UEFAn Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yhteismyyntiä koskevan päätöksen 136–197 perustelukappale.

78      Ks. UEFAn Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yhteismyyntiä koskevan päätöksen 131 perustelukappale.

79      Ks. tuomio 15.12.1995, Bosman (C-415/93, EU:C:1995:463, 106 kohta).

80      Ks. televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta 30.6.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36/EY (EYCL 1997, L 202, s. 60) johdanto-osan 18 ja 19 perustelukappale.

81      Ks. UEFAn Mestarien liigan kaupallisten oikeuksien yhteismyyntiä koskevan päätöksen 136–196 perustelukappale.

82      Ks. tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi (C-22/18, EU:C:2019:497, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83      Ks. tuomio 11.4.2000, Deliège (C-51/96 ja C-191/97, EU:C:2000:199, 43, 44, 64 ja 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84      Ks. tuomio 8.5.2003, Deutscher Handballbund (C-438/00, EU:C:2003:255, 54–56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

85      Edellä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tätä poikkeusta sovelletaan pääasiallisesti säännöksiin tai käytäntöihin, jotka ovat perusteltuja ”muista kuin taloudellisista” syistä, jotka liittyvät tiettyjen ottelujen erityiseen luonteeseen tai urheilujoukkueiden kokoonpanoon.

86      Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 95–99 ja 101–110 kohta.

87      Ks. tuomio 15.12.1995, Bosman (C-415/93, EU:C:1995:463, 86 kohta).

88      Ks. vastaavasti tuomio 13.4.2000, Lehtonen ja Castors Braine (C-176/96, EU:C:2000:201, 53 kohta).

89      Ks. vastaavasti tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, (C-22/18, EU:C:2019:497, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

90      Ks. vastaavasti tuomio 15.12.1995, Bosman (C-415/93, EU:C:1995:463, 106 kohta).

91      Ks. tuomio 22.1.2002, Canal Satélite Digital (C-390/99, EU:C:2002:34).

92      Ks. tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi (C-22/18, EU:C:2019:497, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

93      Tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi (C-22/18, EU:C:2019:497, 65 kohta).

94      Tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi (C-22/18, EU:C:2019:497, 66 kohta).