VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

16 päivänä tammikuuta 2007

Asia F-115/05

Philippe Vienne ym.

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Kieltäytyminen – Belgiassa ansaittujen eläkeoikeuksien siirtäminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Philippe Vienne ja 163 muuta parlamentin virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä vaativat yhtäältä parlamentin sellaisen päätöksen kumoamista, jolla on hylätty heidän henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla esittämänsä avustuspyynnöt, ja toisaalta korvausta tästä päätöksestä heille aiheutuneesta vahingosta

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

Henkilöstö – Eläkkeet – Ennen yhteisöjen palvelukseen tuloa ansaitut eläkeoikeudet – Siirto yhteisön järjestelmään

(Henkilöstösääntöjen 24 artiklan 1 kohta, liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohta ja liitteessä XIII olevan 26 artiklan 3 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004)

Toimielin ei voi hylätä henkilöstösääntöjen 24 artiklan perusteella esitettyä pyyntöä, jolla virkamies pyytää teknistä ja taloudellista apua selvittääkseen ensinnäkin, onko hänellä erillistä intressiä esittää uusi hakemus ennen yhteisöjen palvelukseen tuloaan Belgian eläkejärjestelmässä ansaitsemiensa eläkeoikeuksien siirrosta kyseisen jäsenvaltion uuden lainsäädännön yleisesti edullisempien ehtojen mukaisesti, ja saada ne tämän jälkeen tarvittaessa siirretyksi uudelleen, sillä perusteella, että pyyntö on kohdistettu sen toimea vastaan, jos tämä toimielin ei ole millään tavoin ilmaissut kieltäytyvänsä peruuttamasta alun perin tehtyä siirtopäätöstä. Siirto on toimenpide, joka sisältää kaksi asianomaisen hakemuksesta tehtyä päätöstä, sillä ensin eläkejärjestelmää hallinnoiva kansallinen elin on laatinut ansaittuja oikeuksia koskevan laskelman, ja tämän jälkeen yhteisön toimielin on vahvistanut näiden oikeuksien perusteella palvelusvuodet, jotka otetaan huomioon yhteisön eläkejärjestelmässä siirrettyjen oikeuksien osalta. Se, että sen tavoitteen toteutuminen, jonka vuoksi avustuspyyntö esitetään, saattaisi johtaa toimielimen toimen peruuttamiseen, ei kuitenkaan varsinkaan silloin, jos toimielin on valmis tähän peruuttamiseen, välttämättä merkitse sitä, että avustusta pyydettäisiin toimielimen toimea vastaan, mikä tarkoittaisi sitä, että pyyntö jäisi 24 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, koska siinä säädetään virkamiesten puolustamisesta kolmansien osapuolten toimia vastaan eikä toimielimen itsensä toimia vastaan. Peruutusta koskeva pyyntö voidaan katsoa kohdistettavan toimeen, jonka peruuttamista pyydetään, vain siinä tapauksessa, että toimielin ei missään tapauksessa peruuta toimea.

Toimielin ei voi hylätä tällaista pyyntöä myöskään sillä perusteella, että uutta Belgian lainsäädäntöä ei ole todettu yhteisön oikeuden kanssa yhteensopimattomaksi. Toimielimen avustusvelvoitteen edellytyksenä ei näet ole se, että niiden toimenpiteiden lainvastaisuus, joiden vuoksi virkamies on pyytänyt avustusta, olisi ensin todettu tuomioistuimen päätöksellä. Tällainen edellytys olisi myös ristiriidassa avustuksen pyytämistä koskevan tavoitteen kanssa niissä usein toistuvissa tapauksissa, joissa pyyntö esitetään nimenomaan siitä syystä, että saataisiin tuomioistuimessa vireille pantavalla kanteella, jossa toimielin avustaa, nämä toimenpiteet todetuiksi lainvastaisiksi, missä yhteydessä käsitteellä ”toimenpiteet” tarkoitetaan tekoja tai toimia, joiden lainvastaisuutta epäillään mutta ei ole todettu. Avustusvelvollisuus koskee vain toimenpiteitä, joiden voidaan kohtuudella katsoa loukkaavan virkamiesten oikeuksia, jolloin yhteisöjen tuomioistuinten on siis tutkittava sen loukkauksen todenperäisyys, jonka kohteena toimielimeltä suojaa pyytävä virkamies väittää olevansa, mutta riittää, että tämä esittää vähäisenkin näytön tämän loukkauksen todenperäisyydestä.

Toimielin voi sitä vastoin katsoa perustellusti, että kantajan oikeuksia ei ole loukattu sellaisella tavalla, että hän tarvitsisi avustusta. Se, että virkamiehiä on kohdeltu eri tavoin sen mukaan, onko heidän eläkeoikeutensa siirretty ennen Belgian uuden lainsäädännön voimaantuloa vai sen jälkeen, ei näet sinänsä ole syrjintää, koska muuten lakien muuttaminen olisi täysin mahdotonta. Vaikka oletettaisiin, että kantajaa on syrjitty, perusteeton erilainen kohtelu ei johdu uudesta lainsäädännöstä sinänsä vaan tämän lainsäädännön ja Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetulla asetuksella N:o 723/2004 henkilöstösääntöjen liitteeseen XIII lisätyn 26 artiklan 3 kohdan yhteisvaikutuksesta, kun kyseisessä säännöksessä on annettu väliaikaisesti kuuden kuukauden kuluessa asetuksen N:o 723/2004 voimaantulosta mahdollisuus siirtohakemuksen esittämiseen tai hakemuksen uusimiseen kolmelle virkamiesten ryhmälle, joiden eläkeoikeuksia ei ollut siirretty liian myöhään esitetyn hakemuksen, hakemuksen tekemättä jättämisen tai hakemuksen vahvistamatta jättämisen vuoksi, mitä ei voida pitää henkilöstösääntöjen 24 artiklassa tarkoitettuna kolmannen osapuolen toimenpiteenä.

Asianomainen ei voi tällaisessa tilanteessa myöskään vedota perustellusti huolellisuusvelvoitteeseen pyyntönsä hylkäämistä koskevan päätöksen osalta, koska tämä velvollisuus ei voi merkitä sitä, että toimielin ei saisi noudattaa edellytyksiä, joita henkilöstösäännöissä asetetaan sen antamalle avustukselle. Ei ole myöskään perusteltua vedota pacta sunt servanda -periaatteen loukkaamiseen, koska asiassa ei viitata mihinkään sopimukseen, jota toimielin olisi rikkonut, eikä patere legem quam ipse fecisti -periaatteeseen, koska henkilöstösäännöt eivät ole säännöstö, jonka toimielin olisi antanut nimittävänä viranomaisena, vaan se on antanut ne yhteisön lainsäätäjänä.

Lisäksi peruste, joka on esitetty tämän pyynnön hylkäämistä vastaan ja jonka mukaan Belgian lainsäädännön muuttamisella olisi syrjitty niitä yhteisön virkamiehiä, jotka ovat siirtäneet Belgiassa ansaitsemansa eläkeoikeudet, sen mukaan, ovatko he tehneet näiden oikeuksien siirtoa koskevan hakemuksen ennen uuden lainsäädännön voimaantuloa vai sen jälkeen, on tehoton. Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista koskeva peruste olisi näet tehokas vain, jos väitettäisiin, että toimielin oli avustanut muita virkamiehiä ja toimihenkilöitä, jotka olivat samassa tilanteessa kuin kantaja.

(ks. 35, 36, 38–41, 43, 44, 51, 52, 54-56, 59, 63, 70, 80, 96 ja 97 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑81/96, Apostolidis ym. v. komissio, 10.7.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑207 ja II‑607, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); asia T‑213/99, Verheyden v. komissio, 14.12.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑297 ja II‑1355, 28 kohta) ja asia T‑136/03, Schochaert v. neuvosto, 8.7.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑215 ja II‑957, 49 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑92/05, Genette v. komissio, 16.1.2007, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).