Kanne 9.10.2009 - Neubrandenburger Wohnungsgesellschaft v. Euroopan yhteisöjen komissio

(Asia T-407/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Neubrandenburger Wohnungsgesellschaft mbH (Neubrandenburg, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Núñez Müller ja J. Dammann)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

29.7.2009 tehty komission päätös (D/53320) on kumottava

toissijaisesti on todettava, että komissio on laiminlyönyt EY 88 artiklasta ja asetuksesta (EY) N:o 659/1999 sille seuraavien velvollisuuksien vastaisesti muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla

Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa 29.7.2009 tehdyn komission päätöksen D/53320, joka koskee menettelyä CP 141/2007 - Saksa, asuntojen yksityistämiseen Neubrandenburgissa liittyvät potentiaaliset valtion tuet. Komissio katsoi tässä päätöksessä väliaikaisesti, että Neubrandenburgissa sijaitsevien julkisten asuntojen yksityistämisen yhteydessä kantajan tekemät sopimukset, jotka kantaja oli ottanut esille kantelumenettelyssä, eivät sisällä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtion tukea.

Toissijaisesti kantaja vaatii tuomioistuinta toteamaan, että komissio on sen velvollisuuksien vastaisesti laiminlyönyt aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla muodollisen tutkintamenettelyn.

Kantaja esittää kumoamiskanteensa perustelemiseksi kolme kanneperustetta.

Ensinnäkin kantaja katsoo, että riidanalainen päätös on kumottava siksi, että komissio on lyönyt laimin aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla muodollisen tutkintamenettelyn, vaikka se oli törmännyt kantajan kantelun johdosta aloitetun alustavan tutkintavaiheen aikana vakaviin ongelmiin arvioidessaan riidanalaisten toimenpiteiden yhteensoveltuvuutta yhteismarkkinoille. Toiseksi komissio on rikkonut EY 87 artiklan 1 kohtaa katsoessaan, että riidanalaiset sopimukset eivät sisällä valtion tukea. Lisäksi komissio on käyttänyt harkintavaltaansa väärin. Riidanalainen päätös on vielä EY 253 artiklan vastaisesti perusteltu riittämättömästi.

Kantaja esittää toissijaisesti nostamansa laiminlyöntikanteen perustelemiseksi kolme kanneperustetta.

Ensinnäkin kantaja esittää tässä yhteydessä, että komissio on kantajan EY 232 artiklan 2 nojalla tekemästä muodollisesta vaatimuksesta huolimatta jättänyt ryhtymättä toimenpiteisiin, vaikka se olisi ollut alustavassa tutkintamenettelyssä riidanalaisten sopimusten arvioinnin osalta esille tulleiden vaikeuksien takia velvollinen aloittamaan EY 88 artiklan 2 kohdan nojalla muodollisen tutkintamenettelyn. Toiseksi kantaja arvostelee sitä, että komissio on laiminlyödessään menettelyn aloittamisen rikkonut lisäksi asetuksen (EY) N:o 659/1999¹ 4 artiklan 4 kohtaa, koska sillä oli ollut alustavassa menettelyssä epäilyjä riidanalaisten sopimusten soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Kolmanneksi kantaja katsoo, että komissio on toiminut vastoin EY 87 ja EY 88 artiklassa valtiontukivalvonnan osalta määrättyä toimivaltojen jakoa komission ja kansallisten tuomioistuimien välillä, koska se toteutti alustavaa menettelyä pikemminkin viivytellen siihen asti kunnes samanaikaisesti kantajan ja tuensaajien välillä vireillä ollut kansallinen oikeudenkäynti oli saatu päätökseen.

____________

¹ - Euroopan yhteisön perustamissopimuksen[88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).