UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
31 päivänä tammikuuta 2020 (*)(i)
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEUT 259 artikla – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Kahden jäsenvaltion välisen yhteisen rajan määrittäminen – Kroatian tasavallan ja Slovenian tasavallan välinen rajakiista – Välityssopimus – Välitysmenettely – Kroatian tasavallan ilmoitus päätöksestään saattaa välityssopimus päättymään sellaisen sääntöjenvastaisuuden vuoksi, johon se katsoo erään välitystuomioistuimen jäsenen syyllistyneen – Välitystuomioistuimen antama välitystuomio – Kroatian tasavallan väitetty välityssopimuksen ja välitystuomiossa vahvistetun rajan noudattamatta jättäminen – Vilpittömän yhteistyön periaate – Vaatimus asiakirjan poistamisesta asiakirja-aineistosta – Oikeudellisen neuvonannon suoja
Asiassa C‑457/18,
jossa on kyse SEUT 259 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 13.7.2018,
Slovenian tasavalta, asiamiehenään M. Menard, avustajanaan J.-M. Thouvenin, avocat,
kantajana,
vastaan
Kroatian tasavalta, asiamiehenään G. Vidović Mesarek, avustajanaan J. Stratford, QC,
vastaajana,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti R. Silva de Lapuerta, jaostojen puheenjohtajat J.-C. Bonichot, A. Arabadjiev, A. Prechal, S. Rodin, L. S. Rossi ja I. Jarukaitis sekä tuomarit M. Ilešič, J. Malenovský, D. Šváby, C. Vajda (esittelevä tuomari) ja F. Biltgen,
julkisasiamies: P. Pikamäe,
kirjaaja: yksikönpäällikkö M. Aleksejev,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.7.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 11.12.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Slovenian tasavalta vaatii kannekirjelmässään unionin tuomioistuinta toteamaan, että Kroatian tasavalta ei ole noudattanut velvoitteitaan, jotka perustuvat
– SEU 4 artiklan 3 kohtaan, koska se on vaarantanut Euroopan unionin tavoitteiden, erityisesti rauhan rakentamisen ja Euroopan kansojen välisen entistä tiiviimmän unionin toteuttamisen, ja koska se on estänyt Slovenian tasavaltaa täyttämästä velvoitettaan, joka koskee unionin oikeuden täysimääräistä täytäntöönpanoa kaikkialla Slovenian tasavallan alueella
– SEU 2 artiklaan kirjattuun oikeusvaltion kunnioittamisen periaatteeseen, joka on unioniin kuulumisen olennainen edellytys ja joka velvoittaa Kroatian tasavallan kunnioittamaan Slovenian tasavallan aluetta, joka on määritelty näiden kahden valtion välistä maa- ja merialuekiistaa koskevassa välimiesmenettelyssä muodostetun tuomioistuimen (Pysyvä välitystuomioistuin, asia nro 2012-04; jäljempänä välitystuomio) 29.6.2017 antamassa lopullisessa tuomiossa, kansainvälisen oikeuden mukaisesti
– yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (EUVL 2013, L 354, s. 22) 5 artiklan 2 kohtaan sekä kyseisen asetuksen liitteeseen I, siltä osin kuin Kroatian tasavalta on kieltäytynyt toteuttamasta asetuksessa N:o 1380/2013 säädettyä vastavuoroista pääsyä koskevaa järjestelyä, ei ole tunnustanut sen lainsäädännön vaikutusta, jonka Slovenian tasavalta on antanut tämän vastavuoroista pääsyä koskevan järjestelmän täytäntöönpanemiseksi, on evännyt Slovenian kansalaisilta oikeuden kalastaa Slovenian aluemerellä ja estänyt Slovenian tasavaltaa käyttämästä oikeuksiaan, kuten oikeutta toteuttaa kalakantojen suojelu- ja hoitotoimenpiteitä, joista tässä samassa asetuksessa säädetään
– unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20.11.2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (EUVL 2009, L 343 s. 1) ja yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 8.4.2011 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011 (EUVL 2011, L 112, s. 1) säädettyyn valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanon valvontaa koskevaan järjestelmään, siltä osin kuin Kroatian tasavalta on estänyt Slovenian tasavaltaa toteuttamasta sille tämän järjestelmän nojalla kuuluvaa tehtävää sekä kalastusalusten tarkkailua, valvontaa ja tarkastuksia, ja kun tarkastuksissa ilmenee yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen mahdollista rikkomista, rikkomisesta vastuussa oleviin kohdistettavia menettelyjä ja täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja siltä osin kuin se on itse käyttänyt oikeuksia, jotka näissä asetuksissa annetaan Slovenian tasavallalle rannikkovaltiona
– henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 (EUVL 2016, L 77, s. 1; jäljempänä Schengenin rajasäännöstö) 4 ja 17 artiklaan, luettuna yhdessä 13 artiklan kanssa, sekä
– merten aluesuunnittelun puitteista 23.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU (EUVL 2014, L 257, s. 135) 2 artiklan 4 kohtaan ja 11 artiklan 1 kohtaan, koska se on hyväksynyt ja pannut täytäntöön ”Kroatian tasavallan aluesuunnittelustrategian”.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
Wienin yleissopimus
2 Wienissä 23.5.1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 1155, s. 331; jäljempänä Wienin yleissopimus) 60 artiklan, jonka otsikko on ”Valtiosopimuksen rikkomisesta johtuva valtiosopimuksen päättyminen tai sen soveltamisen keskeyttäminen”, 1 ja 3 kappaleessa määrätään seuraavaa:
”1. Toisen osapuolen suorittama kahdenvälisen valtiosopimuksen olennainen rikkominen oikeuttaa toisen osapuolen vetoamaan tähän rikkomiseen perusteeksi valtiosopimuksen saattamiselle päättymään tai sen soveltamisen keskeyttämiselle joko kokonaisuudessaan tai osaksi.
– –
3. Valtiosopimuksen olennainen rikkominen tämän artiklan tarkoittamissa tapauksissa käsittää:
– –
b) sellaisen määräyksen rikkomisen, jonka noudattaminen on valtiosopimuksen päämäärän tai tarkoituksen toteuttamisen olennainen edellytys.
– –”
3 Wienin yleissopimuksen 65 artiklan, jonka otsikko on ”Menettely, jota on noudatettava, kun kysymyksessä on valtiosopimuksen pätemättömyys, sen saattaminen päättymään, siitä luopuminen tai sen soveltamisen keskeyttäminen”, 1 ja 3 kappaleessa määrätään seuraavaa:
”1. Osapuolen, joka tämän yleissopimuksen määräysten perusteella vetoaa valtiosopimuksen noudattamista koskevassa suostumuksessaan olevaan puutteeseen tai perusteeseen saattaa valtiosopimuksen pätevyys riidanalaiseksi, saattaa se päättymään, luopua siitä tai keskeyttää sen soveltaminen, on tiedotettava muille osapuolille vaatimuksestaan. Tiedotuksesta tulee ilmetä ehdotettu toimenpide valtiosopimuksen suhteen ja sen perustelut.
– –
3. Jos kuitenkin jokin muu osapuoli on esittänyt vastaväitteen, osapuolten tulee pyrkiä ratkaisuun Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan [joka allekirjoitettiin San Franciscossa 26.6.1945] 33 artiklassa esitettyjä menettelytapoja käyttäen.”
Välityssopimus
4 Slovenian tasavallan ja Kroatian tasavallan välinen välityssopimus allekirjoitettiin Tukholmassa 4.11.2009 (jäljempänä välityssopimus).
5 Välityssopimuksen 1 artiklassa määrätään välitystuomioistuimen perustamisesta.
6 Kyseisen sopimuksen 2 artiklassa määrätään välitystuomioistuimen kokoonpanosta ja erityisesti sen jäsenten nimittämistä ja korvaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.
7 Välityssopimuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Välitystuomioistuimen tehtävä”, 1 kappaleessa määrätään, että välitystuomioistuin määrittää a) Kroatian ja Slovenian välisen meri- ja maarajakulun, b) Slovenian liittymän avomereen ja c) asian kannalta merkityksellisten merialueiden käyttöä koskevat järjestelyt. Saman 3 artiklan 2 kappaleessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt riidan täsmällisen kohteen määrittämisestä, sen 3 kappaleessa määrätään, että välitystuomioistuin ratkaisee riidan tuomiolla, ja sen 4 kappaleessa välitystuomioistuimelle annetaan toimivalta tulkita välityssopimusta.
8 Välityssopimuksen 4 artiklan a kohdassa määrätään, että välityssopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettuja päätöksiä täytäntöön pannessaan välitystuomioistuimen on sovellettava kansainvälisen oikeuden sääntöjä ja periaatteita. Kyseisen sopimuksen 4 artiklan b kohdassa määrätään, että 3 artiklan 1 kappaleen b ja c kohdan määräyksiä täytäntöön pannessaan välitystuomioistuimen on sovellettava kansainvälistä oikeutta, kohtuusperiaatetta ja hyvien naapuruussuhteiden periaatetta, jotta asiassa päädyttäisiin oikeaan ja kohtuulliseen ratkaisuun kaikkien asian kannalta merkityksellisten seikkojen perustella.
9 Välityssopimuksen 6 artiklan 2 kappaleesta ilmenee, että jollei toisin määrätä, välitystuomioistuimessa käytävässä menettelyssä noudatetaan Pysyvän välitystuomioistuimen valtioiden välisten riitojen välitysmenettelystä antamia valinnanvaraisia sääntöjä. Kyseisen sopimuksen 6 artiklan 4 kappaleessa määrätään, että välitystuomioistuin päättää menettelykysymyksistä viipymättä jäsentensä enemmistöllä ja asianosaisia kuultuaan.
10 Välityssopimuksen 7 artiklan 1 kappaleessa täsmennetään muun muassa, että välitystuomioistuin antaa tuomionsa viipymättä otettuaan asianmukaisesti huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat. Kyseisen sopimuksen 7 artiklan 2 kappaleen mukaan välitystuomio sitoo asianosaisia, ja riita ratkaistaan sillä lopullisesti. Kyseisen sopimuksen 7 artiklan 3 kappaleen mukaan asianosaiset toteuttavat kaikki välitystuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa muutokset kansalliseen lainsäädäntöönsä, kuuden kuukauden kuluessa tuomion antamisesta.
11 Välityssopimuksen 9 artiklan 1 kappaleen mukaan Slovenian tasavalta poistaa Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymistä koskeneissa neuvotteluissa asettamansa neuvottelulukujen käsittelyn aloittamista ja päättämistä koskevat varaumat, jos este koskee riitaa.
12 Välityssopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen mukaan tässä sopimuksessa vahvistettuja menettelyjen määräaikoja sovelletaan Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Tšekin tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Viron tasavallan, Irlannin, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Romanian, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan, Suomen tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (Euroopan unionin jäsenvaltiot) ja Kroatian tasavallan välillä tehdyn sopimuksen (EUVL 2012, L 112, s. 10; jäljempänä Kroatian liittymisestä Euroopan unioniin tehty sopimus) allekirjoittamispäivästä lukien. Kyseinen sopimus allekirjoitettiin 9.12.2011.
Unionin oikeus
Primaarioikeus
13 Kroatian tasavallan liittymisehdoista sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukautuksista tehdyn asiakirjan (EUVL 2012, L 112, s. 21; jäljempänä liittymisasiakirja), joka on Kroatian liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen liitteenä, 15 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Liitteessä III luetellut säädökset mukautetaan siten kuin tuossa liitteessä määrätään.”
14 Liittymisasiakirjan liitteessä III, jonka otsikko on ”Kalastus”, olevassa 5 kohdassa mukautettiin elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20.12.2002 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2371/2002 (EYVL 2002, L 358, s. 59) siten, että tämän asetuksen liitteeseen I lisättiin 11 kohta, jonka otsikko on ”Kroatian rannikkovedet”, ja 12 kohta, jonka otsikko on ”Slovenian rannikkovedet”. Viimeksi mainittujen kohtien alaviitteissä todetaan samoin sanamuodoin, että ”[Kroatian ja Slovenian välisiin naapuruussuhteisiin perustuvaa rannikkovesille pääsyä koskevaa] järjestelyä sovelletaan [välityssopimuksen] johdosta annetun välitystuomion täysimääräisestä täytäntöönpanosta lukien.” Nämä kohdat ja alaviitteet on pääosin toistettu asetuksessa N:o 1380/2013, jolla kumottiin asetus N:o 2371/2002.
Johdettu oikeus
– Asetus (EY) N:o 1049/2001
15 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:
– –
– tuomioistuinkäsittelyn ja oikeudellisen neuvonannon suojaa,
– –
jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.”
– Asetus N:o 1224/2009 ja täytäntöönpanoasetus N:o 404/2011
16 Asetuksen 1224/2009 1 artiklan sanamuodon mukaan asetuksella perustetaan valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanon valvontaa koskeva yhteisön järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen.
17 Täytäntöönpanoasetuksessa N:o 404/2011 vahvistetaan tämän valvontajärjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
– Asetus N:o 1380/2013
18 Asetuksen N:o 1380/2013 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Unionin kalastusaluksilla on kaikkia unionin vesiä koskeva yhtäläinen pääsy ja luonnonvarojen hyödyntämisoikeus lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vesiä, jollei III osan mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä muuta johdu.
2. Jäsenvaltioilla on niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla enintään 12 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien joulukuun 31 päivään 2022 saakka oikeus rajoittaa kalastus niihin kalastusaluksiin, jotka perinteisesti kalastavat tällä vyöhykkeellä läheisen rannikon satamista käsin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia unionin kalastusaluksia koskevia järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden välisiin olemassa oleviin naapuruussuhteisiin, ja liitteeseen I sisältyviä järjestelyjä, joissa vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle sellaiset muiden jäsenvaltioiden rannikkoalueen maantieteelliset vyöhykkeet, joilla kalastusta harjoitetaan, sekä kalastuksen kohteena olevat lajit. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.”
19 Kyseisen asetuksen liitteen I, jonka otsikko on ”5 artiklan 2 kohdan mukainen rannikkovesille pääsy”, 8 kohdassa säädetään ”Kroatian rannikkovesiä” ja 10 kohdassa ”Slovenian rannikkovesiä” koskevista pääsyjärjestelyistä. Näiden kohtien alaviitteissä täsmennetään samoin sanamuodoin, että ”[Kroatian ja Slovenian välisiin naapuruussuhteisiin perustuvaa rannikkovesille pääsyä koskevaa] järjestelyä sovelletaan vasta siitä lähtien, kun [välityssopimukseen] perustuva välitystuomio on pantu täysimääräisesti täytäntöön”.
– Direktiivi 2014/89
20 Direktiivin 2014/89 1 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivillä luodaan merten aluesuunnittelulle puitteet, joilla pyritään edistämään merialueiden talouden kestävää kasvua, merialueiden kestävää kehitystä ja merialueiden luonnonvarojen kestävää käyttöä.
21 Kyseisen direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tämä direktiivi ei vaikuta merivesiä koskeviin jäsenvaltioiden täysivaltaisiin oikeuksiin ja lainkäyttövaltaan, jotka kuuluvat niille kansainvälisen oikeuden, erityisesti [Yhdistyneiden kansakuntien meriyleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Montego Bayssa 10.12.1982 ja joka tuli voimaan 16.11.1994 (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 1833, 1834 ja 1835, s. 3),] mukaisesti. Tämän direktiivin soveltaminen ei etenkään vaikuta siihen, miten jäsenvaltiot määrittävät ja rajaavat merirajat YK:n merioikeusyleissopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti.”
22 Mainitun direktiivin 11 artiklan, jonka otsikko on ”Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Osana suunnittelu- ja hallinnointiprosessia jäsenvaltioiden, joilla on yhteinen meriraja, on tehtävä yhteistyötä pyrkiäkseen varmistamaan, että merten aluesuunnitelmat ovat johdonmukaisia ja ne on sovitettu yhteen koko kyseessä olevalla merialueella. Tällaisessa yhteistyössä on otettava huomioon erityisesti luonteeltaan ylikansalliset seikat.”
– Schengenin rajasäännöstö
23 Schengenin rajasäännöstön 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Perusoikeudet”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on tätä asetusta soveltaessaan toimittava noudattaen täysimääräisesti unionin asiaa koskevaa oikeutta, mukaan lukien Euroopan unionin perusoikeuskirja, – – asian kannalta merkityksellistä kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus [Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 189, s. 150, nro 2545 (1954)], – – kansainvälisen suojelun saatavuuteen liittyviä velvoitteita, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta, ja perusoikeuksia. – –”
24 Kyseisen säännöstön 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Rajojen valvonnan pääasiallisena tavoitteena on estää luvattomat rajanylitykset, torjua rajatylittävää rikollisuutta ja toteuttaa rajan laittomasti ylittäneisiin henkilöihin kohdistuvia toimenpiteitä. Henkilö, joka on ylittänyt laittomasti rajan ja jolla ei ole oikeutta oleskella asianomaisen jäsenvaltion alueella, on otettava kiinni ja häneen on sovellettava [jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivin 2008/115/EY [(EUVL 2008, L 348, s. 98)] mukaisia menettelyjä.
2. Rajojen valvonnan suorittamiseksi rajavartijat käyttävät kiinteitä tai liikkuvia yksiköitä.
Valvonta suoritetaan siten, että pyritään estämään henkilöitä kiertämästä rajanylityspaikoilla tehtäviä tarkastuksia.”
25 Kyseisen säännöstön 17 artiklan, jonka otsikko on ”Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan ja tehtävä keskenään kiinteästi ja jatkuvasti yhteistyötä rajavalvonnan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi 7–16 artiklan mukaisesti. Niiden on huolehdittava kaikkien asiaankuuluvien tietojen vaihdosta.
2. Jäsenvaltioiden välistä operatiivista yhteistyötä ulkorajojen valvonnan alalla koordinoi [Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto].
3. Viraston toimivaltuuksia rajoittamatta jäsenvaltiot voivat jatkaa operatiivista yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden ja/tai kolmansien maiden kanssa ulkorajoilla, yhteyshenkilöiden vaihto mukaan luettuna, jos tällainen yhteistyö täydentää viraston toimintaa.
Jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä kaikesta toiminnasta, joka saattaisi haitata viraston toimintaa tai sen tavoitteiden saavuttamista.
Jäsenvaltioiden on raportoitava virastolle virastosta riippumattomista operatiivisista toimista, joita ne toteutettavat ulkorajoilla.”
Asian tausta
26 Slovenian tasavalta ja Kroatian tasavalta julistautuivat 25.6.1991 itsenäisiksi Jugoslavian sosialistisesta liittotasavallasta. Vuosina 1992–2001 nämä kaksi valtiota yrittivät ratkaista maa- ja merirajojensa vahvistamista koskevaa kysymystä kahdenvälisillä neuvotteluilla. Nämä neuvottelut jäivät tuloksettomiksi näiden rajojen tiettyjen osien osalta.
27 Slovenian tasavallasta tuli Euroopan unionin jäsen 1.5.2004.
28 Kroatian tasavalta ja Slovenian tasavalta allekirjoittivat 4.11.2009 välityssopimuksen, jonka avulla pyrittiin ratkaisemaan niiden välinen rajakiista. Ne sitoutuivat tällä 29.11.2010 voimaan tulleella sopimuksella saattamaan tämän kiistan tällä sopimuksella perustetun välitystuomioistuimen ratkaistavaksi ja noudattamaan sen antamaa tuomiota.
29 Sen jälkeen, kun kaikki sopimusvaltiot olivat ratifioineet Kroatian liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen jäsenvaltioiden valtiosääntöjen asettamien vaatimusten mukaisesti, mainittu sopimus tuli voimaan 1.7.2013. Kroatian tasavallasta tuli unionin jäsen samana päivänä.
30 Nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ilmenee, että välitysmenettelyssä esitettiin väite menettelyn edellytysten puuttumisesta sen vuoksi, että Slovenian tasavallan nimeämä välitystuomioistuimen jäsen ja Slovenian valtion asiamies kyseisessä tuomioistuimessa olivat olleet epävirallisesti yhteydessä toisiinsa välitystuomioistuimen päätösneuvottelujen aikana. Sen jälkeen, kun oli julkaistu eräitä lehtiartikkeleita, joissa toistettiin tämän yhteydenpidon sisältö, kyseiset välitystuomioistuimen jäsen ja valtion asiamies erosivat tehtävistään.
31 Kroatian tasavalta toimitti otteita tästä yhteydenpidosta välitystuomioistuimelle 24.7.2015 päivätyllä kirjeellä, ja koska se katsoi, että yhteydenpito oli olennaisesti rikkonut luottamusta, se vaati välitystuomioistuimessa vireillä olleen menettelyn tilapäistä keskeyttämistä.
32 Kroatian tasavalta ilmoitti Slovenian tasavallalle 30.7.2015 päivätyllä verbaalinootilla, että se katsoi, että sillä oli oikeus saattaa välityssopimus päättymään, koska Slovenian tasavalta oli syyllistynyt yhteen tai useampaan Wienin yleissopimuksen 60 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuun välityssopimuksen olennaiseen rikkomiseen. Kroatian tasavalta täsmensi, että tämä verbaalinootti oli Wienin yleissopimuksen 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus, jolla se halusi saattaa välityssopimuksen välittömästi päättymään. Kroatian tasavalta selitti, että se katsoi, että tämän tuomion 30 kohdassa tarkoitettu epävirallinen yhteydenpito oli peruuttamattomasti vaarantanut välitysmenettelyn puolueettomuuden ja integriteetin, mikä merkitsi sen oikeuksien ilmeistä loukkaamista.
33 Kroatian tasavallan nimittämä välimiesoikeuden jäsen erosi tehtävistään samana päivänä.
34 Kroatian tasavalta ilmoitti 31.7.2015 kirjeellä välitystuomioistuimelle päätöksestään saattaa välityssopimus päättymään ja selitti tämän lopettamisen syyt.
35 Slovenian tasavalta ilmoitti välitystuomioistuimelle 13.8.2015, että se oli vastustanut Kroatian tasavallan ilmoitusta päätöksestä saattaa välityssopimus päättymään, ja katsoi, että välitystuomioistuimella oli toimivalta ja velvollisuus jatkaa menettelyä.
36 Välitystuomioistuimen puheenjohtaja nimitti 25.9.2015 tehtävistään eronneiden jäsenten tilalle kaksi uutta jäsentä välityssopimuksen 2 artiklassa tarkoitetun välitystuomioistuimen jäsenen korvaamista koskevan menettelyn mukaisesti.
37 Välitystuomioistuin kehotti 1.12.2015 päivätyllä kirjeellä kumpaakin asianosaista toimittamaan kirjelmiä, ”jotka koskevat Kroatian [tasavallan] 24. ja 31.7.2015 päivätyissä kirjeissään esiin tuomien seikkojen oikeudellisia seurauksia”, ja piti tätä koskevan istunnon 17.3.2016. Ainoastaan Slovenian tasavalta vastasi välitystuomioistuimen kehotukseen ja osallistui tähän istuntoon.
38 Välitystuomioistuin ratkaisi väitteen menettelyn edellytysten puuttumisesta 30.6.2016 antamallaan osatuomiolla. Välitystuomioistuin muun muassa totesi, että Slovenian tasavalta oli rikkonut välityssopimuksen määräyksiä, kun se oli ottanut epävirallisesti yhteyttä alun perin nimittämäänsä välitystuomioistuimen jäseneen. Välitystuomioistuin katsoi kuitenkin, että myöhemmin toteutetut korjaavat toimenpiteet huomioon ottaen nämä rikkomiset eivät olleet vaikuttaneet sen kykyyn – muutetussa kokoonpanossa – antaa riippumattomasti ja puolueettomasti osapuolten välistä riitaa koskeva lopullinen välitystuomio sovellettavien sääntöjen mukaisesti, joten kyseiset rikkomiset eivät poistaneet välityssopimukselta sen kohdetta eivätkä tarkoitusta. Välitystuomioistuin katsoi, että Kroatian tasavallalla ei ollut oikeutta saattaa välityssopimusta päättymään Wienin yleissopimuksen 60 artiklan 1 kohdan nojalla ja että välityssopimus oli näin ollen edelleen voimassa.
39 Välitystuomioistuin antoi 29.6.2017 välitystuomion, jossa se vahvisti Kroatian tasavallan ja Slovenian tasavallan meri- ja maarajojen määrittelyn.
Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely
40 Slovenian tasavalta kiinnitti kirjeellä 29.12.2017 komission huomion siihen, että Kroatian tasavalta oli torjunut välitystuomion, ja korosti, että se, että kyseinen jäsenvaltio kieltäytyi panemasta välitystuomiota täytäntöön, merkitsi sitä, että Slovenian tasavallan oli mahdotonta käyttää suvereniteettiaan niillä meri- ja maa-alueilla, jotka kansainvälisen oikeuden mukaan ovat osa sen aluetta. Slovenian tasavalta totesi näin ollen, että sen oli mahdotonta noudattaa sekä sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvaa velvollisuutta panna välitystuomio täytäntöön että sille perussopimusten mukaan kuuluvaa velvollisuutta panna unionin oikeus täytäntöön alueellaan. Slovenian tasavalta otti huomioon uhkan, joka tästä tilanteesta aiheutui unionin arvoille ja unionin oikeuden noudattamiselle, ja kehotti komissiota toimimaan viipymättä, jotta Kroatian tasavallan olisi lopetettava välityssopimuksen ja välitystuomion rikkominen; tämän rikkomisen on Slovenian tasavallan mukaan katsottava merkitsevän sitä, että viimeksi mainittu jäsenvaltio ei ole noudattanut perussopimusten mukaisia velvoitteitaan.
41 Slovenian tasavallalle välitystuomiossa osoitetuilla vesillä sattuneiden useiden vaaratilanteiden johdosta kyseinen jäsenvaltio aloitti kirjeellä 16.3.2018 jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn Kroatian tasavaltaa vastaan saattamalla asian komission käsiteltäväksi SEUT 259 artiklan toisen kohdan mukaisesti.
42 Kroatian tasavalta esitti komissiolle kirjalliset huomautuksensa 17.4.2018. Molemmat asianosaiset osallistuivat komissiossa pidettyyn istuntoon.
43 Komissio ei antanut perusteltua lausuntoa SEUT 259 artiklan neljännessä kohdassa vahvistetussa kolmen kuukauden määräajassa.
Menettely unionin tuomioistuimessa
44 Slovenian tasavalta nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin tuomioistuimen kirjaamoon 13.7.2018 jättämällään kirjelmällä.
45 Kroatian tasavalta esitti 21.12.2018 unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 151 artiklan 1 kohdan nojalla jättämällään erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta.
46 Slovenian tasavalta vastasi tähän oikeudenkäyntiväitteeseen 12.2.2019.
47 Unionin tuomioistuin päätti 21.5.2019 tekemällään päätöksellä jakaa asian suuren jaoston käsiteltäväksi, jotta tämä voi ratkaista oikeudenkäyntiväitteen.
48 Kroatian tasavalta vaati unionin tuomioistuimen kirjaamoon 31.5.2019 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla työjärjestyksen 151 artiklan nojalla, että unionin tuomioistuin poistaa asiakirja-aineistosta komission oikeudellisen yksikön lausuntoa käsittelevän komission sisäisen valmisteluasiakirjan, joka on Slovenian tasavallan oikeudenkäyntiväitteeseen antaman vastauksen liitteen C.2 sivuilla 38–45 (jäljempänä riidanalainen asiakirja).
49 Asianosaisia kehotettiin unionin tuomioistuimen kirjaamon 3.6. ja 12.6.2019 päivätyillä kirjeillä työjärjestyksen 62 artiklan mukaisten prosessinjohtotoimien puitteissa vastaamaan yhteen kysymykseen tulevassa istunnossa ja toimittamaan eräitä asiakirjoja. Asianosaiset toimittivat nämä viimeksi mainitut asiakirjat asianmukaisesti.
50 Unionin tuomioistuin kehotti unionin tuomioistuimen kirjaamon 7.6.2019 päivätyllä kirjeellä komissiota vastaamaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 24 artiklan toisen kohdan nojalla kirjallisesti tai tarvittaessa istunnossa joihinkin asetuksen N:o 1380/2013 säännöksiä koskeviin kysymyksiin.
51 Slovenian tasavalta esitti 11.6.2019 huomautuksensa Kroatian tasavallan vaatimuksesta, joka koski riidanalaisen asiakirjan poistamista asiakirja-aineistosta.
52 Unionin tuomioistuin kehotti unionin tuomioistuimen kirjaamon 20.6.2019 päivätyllä kirjeellä komissiota esittämään huomautuksensa tästä samasta vaatimuksesta.
53 Komissio esitti tätä koskevat huomautuksensa 28.6.2019. Samana päivänä päivätyssä erillisessä kirjeessä se vastasi kysymyksiin, jotka unionin tuomioistuin oli sille esittänyt 7.6.2019 päivätyssä kirjeessä.
54 Kroatian tasavalta ja Slovenian tasavalta osallistuivat 8.7.2019 pidettyyn istuntoon, jossa käsiteltiin oikeudenkäyntiväitettä.
Vaatimus riidanalaisen asiakirjan poistamisesta asiakirja-aineistosta
Asianosaisten lausumat
55 Kroatian tasavalta vaatii unionin tuomioistuinta poistamaan riidanalaisen asiakirjan nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta.
56 Kroatian tasavalta vetoaa vaatimuksensa tueksi siihen, että riidanalainen asiakirja on komission oikeudellisen yksikön sisäinen lausunto, joka on annettu tämän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn oikeudenkäyntiä edeltäneessä vaiheessa ja jota komissio ei ole koskaan julkistanut. Sen mukaan tämän asiakirjan säilyttämisellä asian asiakirja-aineistossa on kielteisiä vaikutuksia komission moitteettomaan toimintaan, minkä lisäksi se on ristiriidassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten kanssa.
57 Slovenian tasavalta vaatii, että Kroatian tasavallan vaatimus hylätään.
58 Slovenian tasavalta väittää ensinnäkin, että se on voinut tutustua riidanalaiseen asiakirjaan saksalaisen viikkolehden internetsivustolla julkaistussa artikkelissa olevan hyperlinkin kautta, ja korostaa, että sekä kyseinen artikkeli että komission oikeudellisen yksikön lausunto ovat edelleen saatavilla verkossa. Näin ollen se, että se on voinut tutustua kyseiseen asiakirjaan, ei ole asetuksen N:o 1049/2001 vastaista, koska kyseinen asiakirja on julkinen.
59 Slovenian tasavalta väittää toiseksi, että Kroatian tasavallalla, joka ei ole riidanalaisen asiakirjan laatija, ei ole oikeutta toimia komission sijasta tämän etujen puolustamiseksi vaatimalla, että kyseinen asiakirja poistetaan asiakirja-aineistosta.
60 Slovenian tasavalta väittää kolmanneksi, ettei käsiteltävässä asiassa voida mitenkään tukeutua 1.7.2008 annettuun tuomioon Ruotsi ja Turco v. neuvosto (C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374) ja 14.5.2019 annettuun määräykseen Unkari v. parlamentti (C‑650/18, ei julkaistu, EU:C:2019:438), koska kyseiseen tuomioon ja kyseiseen määräykseen johtaneissa asioissa kyseenalaistettiin asiakirjojen luvaton käyttö riita-asioissa, joissa osallisena oli asiakirjat laatinut toimielin. Nyt esillä olevassa asiassa on kyse erilaisesta tilanteesta, koska komissio, joka on laatinut riidanalaisen asiakirjan, ei osallistu asiaan vastaajana.
61 Slovenian tasavalta korostaa joka tapauksessa, että riidanalaisen asiakirjan esittäminen ei ole omiaan vahingoittamaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa suojattuja etuja ja että Kroatian tasavalta ei ole ilmoittanut, missä määrin tämän asiakirjan säilyttäminen asian asiakirja-aineistossa vahingoittaisi näitä etuja.
62 Slovenian tasavalta väittää neljänneksi, että jos oletetaan, että komissio osallistuu väliintulijana nyt käsiteltävään asiaan tai että unionin tuomioistuin kehottaa sitä esittämään huomautuksensa, riidanalaisen asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemisella ei ole mitään aineellista vaikutusta huomautuksiin, jotka se tulee esittämään unionin tuomioistuimelle. On nimittäin ennakoitavissa, että tällaisessa tapauksessa komissio seuraa lähtökohtaisesti oikeudellisen yksikkönsä arviointia.
63 Komissio puolestaan katsoo, että riidanalainen asiakirja, joka on sen oikeudellisen yksikön lausuntoa koskeva sisäinen valmisteluasiakirja, on poistettava asian asiakirja-aineistosta. Kyseinen toimielin toteaa, että asiakirjaa ei ole tarkoitettu yleisölle, eikä se ole ilmaissut asiakirjaa yleisölle eikä sallinut sen esittämistä unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä. Se lisää, että unionin tuomioistuin ei ole myöskään määrännyt asiakirjaa esitettäväksi.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
64 On todettava, että riidanalainen asiakirja on komission oikeudellisen yksikön laatima sisäinen muistio, joka on osoitettu komission puheenjohtajan kabinettipäällikölle. Se koskee oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä, jonka Slovenian tasavalta aloitti SEUT 259 artiklan nojalla, ja siihen sisältyy asian kannalta merkityksellisten oikeudellisten kysymysten oikeudellinen arviointi. Näin ollen tämä asiakirja sisältää kiistatta oikeudellista neuvonantoa.
65 On ensinnäkin selvää, että Slovenian tasavalta ei ole pyytänyt komissiolta lupaa kyseisen asiakirjan esittämiseen unionin tuomioistuimessa, toiseksi, että viimeksi mainittu ei ole määrännyt sitä esitettäväksi nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä, ja kolmanneksi, ettei komissio ole luovuttanut kyseistä asiakirjaa yleisön pyynnöstä saada tutustua toimielinten asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 säännösten mukaisesti.
66 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olisi kuitenkin vastoin sitä yleistä etua, että toimielimet voivat saada käyttöönsä oikeudellisen yksikkönsä lausunnot, jotka on annettu täysin riippumattomasti, jos katsottaisiin, että tällaiset sisäiset asiakirjat voitaisiin esittää unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeusriidassa ilman, että asianomainen toimielin olisi antanut luvan niiden esittämiseen tai että tämä tuomioistuin olisi määrännyt niiden esittämisestä (määräys 14.5.2019, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, ei julkaistu, EU:C:2019:438, 8 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Tätä etua ilmennetään asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa, jonka 2 kohdassa säädetään, että ”toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi – – tuomioistuinkäsittelyn ja oikeudellisen neuvonannon suojaa, – – jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista”. Vaikka tämä säännös ei ole sovellettavissa tässä menettelyssä, koska Slovenian tasavalta on liittänyt riidanalaisen asiakirjan oikeudenkäyntiväitteeseen antamaansa vastaukseen ilman komission lupaa, sitä voidaan kuitenkin pitää ohjeellisena kyseisen asiakirjan poistamista koskevan vaatimuksen ratkaisemiseksi edellytettävässä etujen punninnassa (ks. vastaavasti määräys 14.5.2019, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, ei julkaistu, EU:C:2019:438, 9, 12 ja 13 kohta).
68 Tässä yhteydessä on todettava, että kun Slovenian tasavalta nyt käsiteltävän, SEUT 259 artiklaan perustuvan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä vetoaa komission oikeudellisen yksikön antamaan oikeudelliseen lausuntoon, joka on laadittu sen jälkeen, kun asia on saatettu komission käsiteltäväksi, ja joka sisältää asian kannalta merkityksellisten oikeudellisten kysymysten oikeudellisen arvioinnin, ja esittää tämän lausunnon unionin tuomioistuimelle, sen tarkoitus on vedota Kroatian tasavaltaa vastaan ja tarvittaessa myös komissiota vastaan tähän lausuntoon tässä oikeudenkäynnissä. Se, että sallittaisiin lausunnon säilyttäminen asian asiakirja-aineistossa, vaikka komissio ei ole antanut lupaa sen ilmaisemiseen, merkitsisi sen mahdollistamista, että Slovenian tasavalta voisi kiertää asetuksella N:o 1049/2001 käyttöön otettua tällaiseen asiakirjaan tutustumista koskevan pyynnön esittämistä koskevaa menettelyä (ks. vastaavasti määräys 14.5.2019, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, ei julkaistu, EU:C:2019:438, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
69 Pelkästään se seikka, että Slovenian tasavalta vetoaa riidanalaiseen asiakirjaan unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa riita-asiassa muuta asianosaista kuin sitä toimielintä vastaan, joka on laatinut asiakirjan sisältämän lausunnon, ei vaikuta toimielinten yleiseen intressiin, joka koskee sitä, että ne voivat saada käyttöönsä täysin riippumattomasti annetut oikeudellisen yksikkönsä lausunnot, eikä näin ollen tee tarpeettomaksi etujen punnitsemista, jota edellytetään, jotta voidaan lausua vaatimuksesta poistaa kyseinen asiakirja asiakirja-aineistosta (ks. analogisesti määräys 23.10.2002, Itävalta v. neuvosto, C‑445/00, EUC:2002:607, 12 kohta).
70 Nyt käsiteltävässä asiassa on olemassa ennakoitavissa oleva eikä suinkaan hypoteettinen vaara siitä, että komissio, joka ei ole antanut SEUT 259 artiklan kolmannen kohdan mukaista perusteltua lausuntoa Slovenian tasavallan väitteistä eikä ole ilmaissut kantaansa näihin väitteisiin esiintymällä väliintulijana unionin tuomioistuimessa tukeakseen jommankumman asianosaisen vaatimuksia, katsoo siitä syystä, että riidanalainen asiakirja on esitetty luvattomasti tässä menettelyssä, olevansa pakotettu ottamaan julkisesti kantaa lausuntoon, joka oli aivan ilmeisesti tarkoitettu sisäiseen käyttöön. Tällaisella tulevaisuudennäkymällä olisi väistämättä kielteisiä vaikutuksia komission intressiin pyytää oikeudellista neuvonantoa ja saada rehellisiä, objektiivisia ja kattavia lausuntoja (ks. analogisesti tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 42 kohta ja määräys 14.5.2019, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, ei julkaistu, EU:C:2019:438, 16 kohta).
71 Siltä osin kuin kyse on siitä, onko olemassa ylivoimaista yleistä etua, joka oikeuttaa riidanalaisen asiakirjan säilyttämisen tämän asian asiakirja-aineistossa, on sen lisäksi, että tämän asiakirjan sisältämä oikeudellinen lausunto ei koske lainsäädäntömenettelyä, jolta edellytetään laajempaa avoimuutta (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 46, 47, 67 ja 68 kohta), todettava, että Slovenian tasavallan kannalta tämän säilyttämisen intressi on siinä, että se voi vedota tähän oikeudelliseen lausuntoon Kroatian tasavallan esittämään oikeudenkäyntiväitteeseen antamansa vastauksen tueksi. Näin ollen kyseisen oikeudellisen lausunnon esittäminen vaikuttaisi palvelevan Slovenian tasavallan omia intressejä eli sen intressiä tukea oikeudenkäyntiväitteeseen antamassaan vastauksessa esittämäänsä argumentaatiota eikä mitään ylivoimaista yleistä etua (ks. vastaavasti määräys 14.5.2019, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, ei julkaistu, EU:C:2019:438, 18 kohta).
72 Se, että Slovenian tasavalta on toteamansa mukaisesti voinut tutustua riidanalaiseen asiakirjaan erään viikkolehden verkkosivuston kautta, jossa on ilmestynyt artikkeli, joka on sisältänyt hyperlinkin mainittuun lausuntoon, ei voi asettaa edellä esitettyjä seikkoja kyseenalaiseksi, koska kyse on tämän lausunnon luvattomasta julkaisemisesta (ks. analogisesti määräys 14.5.2019, Unkari v. parlamentti, C‑650/18, ei julkaistu, EU:C:2019:438, 17 kohta).
73 Näin ollen Kroatian tasavallan vaatimus riidanalaisen asiakirjan poistamisesta asian asiakirja-aineistosta on hyväksyttävä.
Unionin tuomioistuimen toimivalta
Asianosaisten lausumat
74 Kroatian tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin jättää käsiteltävänä olevan kanteen kokonaisuudessaan tutkimatta. Se esittää tältä osin erityisesti kolme toimivallan puuttumista koskevaa väitettä.
75 Ensinnäkin Kroatian tasavalta väittää, että Slovenian tasavallan väitteet, joiden mukaan se ei ole noudattanut unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, ovat liitännäisiä välityssopimuksen ja välitystuomion pätevyyttä ja oikeusvaikutuksia koskevan riidan ratkaisemiseen nähden. Kuten 30.9.2010 annetussa tuomiossa komissio v. Belgia (C‑132/09, EU:C:2010:562) on todettu, unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa lausua unionin oikeuden mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisestä, jos nämä velvoitteet ovat ainoastaan liitännäisiä toiseen, ensin ratkaistavaan asiaan nähden, joka ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan.
76 Toiseksi Kroatian tasavalta väittää, että näiden kahden valtion välisen riidan todellinen kohde koskee yhtäältä välityssopimuksen, joka ei ole osa unionin oikeutta, pätevyyttä ja oikeusvaikutuksia, ja toisaalta välitystuomion, jota ei edelleenkään ole pantu täytäntöön, pätevyyttä ja mahdollisia oikeudellisia seurauksia. Tällainen oikeusriita on siis ratkaistava kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti, eikä sen ratkaisu riipu unionin oikeuden soveltamisesta.
77 Kolmanneksi Kroatian tasavalta katsoo, ettei unionin tuomioistuimella ole SEUT 259 artiklan nojalla toimivaltaa lausua välityssopimuksen, joka on kansainvälinen sopimus, joka ei ole osa unionin oikeutta, eikä kyseisen sopimuksen perusteella annetun välitystuomion pätevyydestä ja vaikutuksista. Sen mukaan välityssopimus on näet itsessään perusta niille unionin oikeuden rikkomisille, joihin Slovenian tasavalta vetoaa.
78 Slovenian tasavalta vaatii, että Kroatian tasavallan esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään siltä osin kuin viimeksi mainittu katsoo, että unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen ratkaisemaan nyt käsiteltävää kannetta.
79 Ensinnäkin Slovenian tasavalta katsoo, että Kroatian tasavalta pyrkii tällä väitteellään yksipuolisesti vääristämään kanteen kohdetta.
80 Slovenian tasavalta korostaa tältä osin ensiksi, että se vetoaa kannekirjelmässään ainoastaan unionin primaarioikeuden ja johdetun oikeuden rikkomiseen.
81 Toiseksi Slovenian tasavalta katsoo, että unionin tuomioistuimella voi olla SEUT 259 artiklaan perustuva toimivalta silloinkin, kun tosiseikat, joihin unionin oikeuden rikkomista koskevat väitteet perustuvat, kuuluvat sekä unionin oikeuden että kansainvälisen oikeuden alaan. Tältä osin on merkitystä ainoastaan sillä, että tosiseikat koskevat unionin oikeudessa asetettujen velvoitteiden noudattamatta jättämistä. Tämä ei kuitenkaan estä unionin tuomioistuinta ottamasta huomioon kansainvälisen oikeuden aineellisia sääntöjä, jotka unionin oikeudella on sisällytetty tai oli tarkoitus sisällyttää unionin oikeusjärjestykseen.
82 Kolmanneksi Slovenian tasavalta väittää 12.9.2006 annettuun tuomioon Espanja v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑145/04, EU:C:2006:543) nojautuen, ettei se, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn asianosaisten välillä on kahdenvälinen riita niiden välillä sovellettavan kansainvälisen oikeuden toimen tulkinnasta, sulje pois unionin tuomioistuimen toimivaltaa lausua asiasta menettelyn yhteydessä.
83 Neljänneksi ratkaistaessa, onko unionin tuomioistuimella toimivalta SEUT 259 artiklan nojalla, merkitystä on vain sillä, perustuvatko asianomaisessa kanteessa esitetyt vaatimukset ”perussopimuksissa määrättyyn velvollisuuteen”.
84 Slovenian tasavalta katsoo, että sen kanne täyttää SEUT 259 artiklan mukaisen tutkinnan edellytykset. Kanteessa esitetyistä vaatimuksista ja niiden tueksi esitetyistä perusteista näet ilmenee, että Slovenian tasavallan esittämät väitteet perustuvat unionin primaarioikeuteen sekä joukkoon johdetun oikeuden toimia. Slovenian tasavalta täsmentää, ettei se vaadi kannekirjelmän vaatimuksissa unionin tuomioistuinta toteamaan, että Kroatian tasavalta ei ole noudattanut kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan. Kannekirjelmässä on viitattu välitystuomioon ainoastaan unionin oikeuden tulkinnan kannalta merkityksellisenä tosiseikkana sen alueen kuvaamiseksi, jolla jäsenvaltioiden on noudatettava unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan.
85 Toiseksi Slovenian tasavalta tarkastelee Kroatian tasavallan esittämiä väitteitä toimivallan puuttumisesta.
86 Erityisesti toimivallan puuttumista koskevasta väitteestä, joka koskee unionin oikeuden väitettyjen rikkomisten liitännäisyyttä, Slovenian tasavalta väittää, että koska Kroatian tasavallan alue ja Slovenian tasavallan alue määritetään kansainvälisen oikeuden mukaisesti – tässä tapauksessa välitystuomiossa – vahvistetun rajan perusteella, unionin tuomioistuinta ei vaadita toteamaan kansainvälisen oikeuden rikkomista eikä lausumaan kansainvälisestä riita-asiasta. Slovenian tasavalta korostaa, että näiden kahden valtion välinen raja, sellaisena kuin se ilmenee välitystuomiosta, on tosiseikkoja koskeva tieto, jonka unionin tuomioistuin voi ottaa ja joka sen on otettava huomioon, eikä oikeuskysymys, josta unionin tuomioistuin voisi lausua. Unionin tuomioistuimen on joka tapauksessa noudatettava ja sovellettava kansainvälistä oikeutta siltä osin kuin se on tarpeen unionin oikeuden tulkitsemiseksi tai soveltamiseksi.
87 Niiden toimivallan puuttumista koskevien väitteiden osalta, jotka perustuvat yhtäältä siihen, että oikeusriidan todellisena kohteena on kansainvälisen oikeuden tulkinta ja soveltaminen, ja toisaalta siihen, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa lausua sellaisen kansainvälisen sopimuksen pätevyydestä ja vaikutuksista, joka ei ole osa unionin oikeutta, Slovenian tasavalta korostaa, että kysymys välityssopimuksen pätevyydestä sekä välitystuomion pätevyydestä ja oikeusvaikutuksista ei ole unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevan riidan kohteena, ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan ja on joka tapauksessa ratkaistu 30.6.2016 annetulla osatuomiolla. Se, että Kroatian tasavalta ei hyväksy välitystuomiota, ei voi merkitä sitä, että on olemassa ratkaisematon rajakiista tai että unionin tuomioistuimen tulisi lausua tästä jo ratkaistusta kysymyksestä.
88 Slovenian tasavalta väittää lopuksi, että Kroatian tasavallan väite, jonka mukaan välitystuomiota ei voida soveltaa suoraan, ei liity toimivallan tutkimiseen vaan asiakysymyksen tutkimiseen. Tämä väite on joka tapauksessa virheellinen, koska kyseinen välitystuomio on kansainvälisen oikeuden mukaan sitova ja siinä näin ollen vahvistetaan lopullisesti näiden kahden jäsenvaltion välinen raja.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
89 On muistutettava, että SEUT 259 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että ”jos jäsenvaltio katsoo, että toinen jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, se voi saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi”.
90 Nyt käsiteltävässä asiassa kannekirjelmän vaatimusten sanamuodosta ilmenee, että Slovenian tasavalta perustaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteensa siihen, että se väittää Kroatian tasavallan jättäneen noudattamatta velvoitteitaan, jotka johtuvat ensinnäkin SEU 4 artiklan 3 kohdasta, toiseksi SEU 2 artiklasta, kolmanneksi asetuksen N:o 1380/2013 5 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteen I kanssa, neljänneksi valvontaa, tarkastusta ja valvontajärjestelmän täytäntöönpanoa koskevasta järjestelmästä, josta säädetään asetuksessa N:o 1224/2009 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 404/2011, viidenneksi Schengenin rajasäännöstön 4 ja 17 artiklasta, luettuna yhdessä kyseisen säännöstön 13 artiklan kanssa, sekä kuudenneksi direktiivin 2014/89 2 artiklan 4 kohdasta ja 11 artiklan 1 kohdasta.
91 Palautettakoon myös mieleen, että unionin tuomioistuin on jo jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä todennut, ettei sillä ole toimivaltaa lausua sellaisen kansainvälisen sopimuksen tulkinnasta, jonka jäsenvaltiot ovat tehneet ja jonka kohde on unionin toimivaltaan kuuluvien alojen ulkopuolella, eikä velvoitteista, jotka jäsenvaltioille tästä sopimuksesta johtuvat (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2010, komissio v. Belgia, C‑132/09, EU:C:2010:562, 44 kohta).
92 Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa lausua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, perustui se sitten SEUT 258 artiklaan tai SEUT 259 artiklaan, jos unionin oikeuden säännösten tai määräysten rikkominen, johon kanteen tueksi vedotaan, on liitännäinen tällaiseen sopimukseen perustuvien velvoitteiden väitettyyn noudattamatta jättämiseen nähden.
93 Jotta voitaisiin arvioida tarkasti väitettyjen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisten luonnetta ja ulottuvuutta, kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset on luettava Slovenian tasavallan esittämien kanneperusteiden valossa, sellaisina kuin ne ilmenevät kannekirjelmän perusteluista.
94 Näistä perusteluista ilmenee, että Slovenian tasavalta pyrkii ensimmäisellä kanneperusteellaan, joka koskee SEU 2 artiklan rikkomista, saamaan todetuksi, että kun Kroatian tasavalta yksipuolisesti laiminlyö unioniin liittymistä koskevan menettelyn yhteydessä tehdyn sitoumuksen, joka koskee asiassa annettavan välitystuomion noudattamista, välitystuomiossa määritellyn rajan ja tästä tuomiosta johtuvien muiden velvoitteiden noudattamista, se kieltäytyy kunnioittamasta tässä määräyksessä tarkoitettua oikeusvaltiota ja loukkaa näin vilpittömän yhteistyön periaatetta ja res judicata ‑periaatetta.
95 Toisessa kanneperusteessa, joka koskee SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista, Slovenian tasavalta väittää, että Kroatian tasavalta vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen ja estää unionin oikeuden, jonka soveltaminen riippuu jäsenvaltioiden alueiden määrittämisestä, täytäntöönpanon Slovenian koko alueella, koska se kieltäytyy tunnustamasta ja noudattamasta välitystuomiossa määritettyä rajaa.
96 Slovenian tasavalta väittää kolmannessa ja neljännessä kanneperusteessaan, että Kroatian tasavalta rikkoo unionin oikeutta yhteisen kalastuspolitiikan alalla, koska se ei kunnioita Slovenian aluetta eikä sen rajoja, sellaisina kuin ne on vahvistettu välitystuomiossa.
97 Slovenian tasavalta esittää erityisesti kolmannen kanneperusteen osalta, että kun Kroatian tasavalta kiistää välitystuomiossa määritetyn rajan ja vastustaa tämän rajan merkitsemistä ja täytäntöönpanoa, se loukkaa Slovenian tasavallan yksinoikeuksia aluevesiinsä, estää sitä noudattamasta sille asetuksen N:o 1380/2013 nojalla kuuluvia velvollisuuksia ja estää yksipuolisella menettelyllään, joka merkitsee välityssopimuksen ilmeistä rikkomista, sen Kroatian ja Slovenian välisiin naapuruussuhteisiin perustuvaa rannikkovesille pääsyä koskevan järjestelyn soveltamisen, joka otettiin käyttöön tällä asetuksella ja jota sovelletaan näihin molempiin jäsenvaltioihin 30.12.2017 lukien eli välityssopimuksen 7 artiklan 3 kohdassa välitystuomion täytäntöönpanoa varten määrätyn kuuden kuukauden määräajan päättymistä seuraavasta päivästä lukien.
98 Slovenian tasavalta väittää neljännessä kanneperusteessaan, että Kroatian tasavalta loukkaa asetuksella N:o 1224/2009 ja täytäntöönpanoasetuksella N:o 404/2011 perustettua yhteisön valvontajärjestelmää, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, sen vuoksi, että se ei noudata välitystuomiossa määritettyä Slovenian ja Kroatian yhteistä merirajaa, koska viimeksi mainittu jäsenvaltio yhtäältä estää Slovenian tasavaltaa noudattamasta sille kyseisessä valvontajärjestelmässä asetettuja velvollisuuksia ja toisaalta käyttää lainvastaisesti Slovenian tasavallan vesillä oikeuksia, jotka kuuluvat Slovenian tasavallalle rannikkovaltiona.
99 Slovenian tasavalta väittää viidennessä kanneperusteessaan, että koska välitystuomiossa määritetty Kroatian tasavallan ja Slovenian tasavallan välinen raja on edelleen ulkoraja, johon sovelletaan Schengenin rajasäännöstön ulkorajoja koskevia säännöksiä, Kroatian tasavalta laiminlyö sekä kyseisessä säännöstössä säädettyä rajavalvontavelvollisuutta että tämän rajan valvontavelvollisuutta. Lisäksi se laiminlyö velvollisuutensa noudattaa täysimääräisesti kyseisessä säännöstössä mainittua asian kannalta merkityksellistä sovellettavaa kansainvälistä oikeutta, koska se kieltäytyy tunnustamasta välitystuomiota.
100 Slovenian tasavalta väittää kuudennessa kanneperusteessaan, että kun Kroatian tasavalta kieltäytyy tunnustamasta välitystuomiota, jossa vahvistettiin aluevesien rajat näiden kahden jäsenvaltion välillä, ja erityisesti kun se sisällyttää Slovenian aluevedet merten aluesuunnitelmaansa, se rikkoo direktiiviä 2014/89. Näin toimiessaan Kroatian tasavalta myös tekee kaiken tässä direktiivissä säädetyn yhteistyön mahdottomaksi.
101 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisessä ja toisessa kanneperusteessa tarkoitetut unionin primaarioikeuden väitetyt rikkomiset perustuvat Slovenian tasavallan itsensä mukaan siihen, että Kroatian tasavallan väitetään jättäneen noudattamatta välityssopimuksesta ja sen perusteella annetusta välitystuomiosta johtuvia velvollisuuksiaan ja erityisesti velvollisuutta kunnioittaa kyseisessä tuomiossa vahvistettua rajaa. Samoin kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa kanneperusteessa tarkoitetut unionin johdetun oikeuden väitetyt rikkomiset perustuvat lähtökohtaan, jonka mukaan Kroatian tasavallan ja Slovenian tasavallan välinen maa- ja meriraja on määritetty kansainvälisen oikeuden mukaisesti eli välitystuomiossa. Se, että ensiksi mainittu jäsenvaltio kieltäytyy panemasta välitystuomiota täytäntöön, estää näin ollen toista jäsenvaltiota panemasta täytäntöön kyseessä olevia unionin johdetun oikeuden säännöksiä koko alueellaan ja käyttämästä sille näissä säännöksissä annettuja oikeuksia ja estää riidan kohteena olevilla merialueilla sellaisten unionin johdetun oikeuden säännösten soveltamisen, joissa viitataan välityssopimuksesta johtuvan välitystuomion täysimääräiseen täytäntöönpanoon.
102 Tältä osin on todettava, että välitystuomion antoi kansainvälinen tuomioistuin, joka oli muodostettu sellaisen kansainvälisen oikeuden alaisen kahdenvälisen välityssopimuksen nojalla, jonka kohde ei kuulu SEUT 3–SEUT 6 artiklassa tarkoitettujen unionin toimivaltaan kuuluvien alojen alaan ja jonka osapuoli unioni ei ole. Unioni tosin tarjosi osapuolille välitysapua rajakiistan ratkaisemiseksi, ja neuvoston puheenjohtajavaltio allekirjoitti välityssopimuksen unionin puolesta todistajana. Lisäksi yhtäältä kyseisen välityssopimuksen tekeminen ja sen perusteella käytävä välimiesmenettely ja toisaalta Kroatian tasavallan unioniin liittymistä koskevat neuvottelu- ja liittymismenettelyt liittyvät toisiinsa. Nämä seikat eivät kuitenkaan ole riittäviä, jotta voitaisiin katsoa, että välityssopimus ja välitystuomio ovat osa unionin oikeutta.
103 Erityisesti sitä, että liittymisasiakirjan liitteessä III olevalla 5 kohdalla lisättiin 11 ja 12 kohta asetuksen N:o 2371/2002 liitteeseen I ja että näiden kohtien alaviitteissä viitataan neutraalein sanamuodoin välityssopimuksen perusteella annettuun välitystuomioon sen ajankohdan määrittämiseksi, jolloin Kroatian ja Slovenian välisiin naapuruussuhteisiin perustuvaa rannikkovesille pääsyä koskevaa järjestelyä aletaan soveltaa, ei voida tulkita siten, että tällä liittymisasiakirjalla olisi sisällytetty unionin oikeuteen kansainvälisiä sitoumuksia – esimerkiksi velvollisuutta noudattaa välitystuomiossa vahvistettua rajaa – jotka Kroatian tasavalta ja Slovenian tasavalta ovat tehneet tämän sopimuksen puitteissa.
104 Tästä seuraa, että väitetyt unionin oikeuden rikkomiset ovat liitännäisiä siihen nähden, että Kroatian tasavallan väitetään jättäneen noudattamatta velvoitteitaan, jotka perustuvat kahdenväliseen kansainväliseen sopimukseen, jossa unioni ei ole sopimuspuolena ja jonka kohde ei kuulu unionin toimivaltaan kuuluviin aloihin. Koska SEUT 259 artiklan nojalla nostetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohteena voi olla ainoastaan unionin oikeudesta johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättäminen, unionin tuomioistuimella ei siis ole tämän tuomion 91 ja 92 kohdassa todetun mukaisesti toimivaltaa lausua nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä välityssopimuksesta ja välitystuomiosta johtuvien velvoitteiden väitetystä noudattamatta jättämisestä, johon Slovenian tasavallan unionin oikeuden väitettyjä rikkomisia koskevat väitteet perustuvat.
105 Täsmennettäköön vielä tältä osin, että koska perussopimuksissa ei ole täsmällisempää määritelmää alueille, jotka kuuluvat kunkin jäsenvaltion täysivaltaisuuden piiriin, kunkin jäsenvaltion asiana on määrittää alueensa laajuus ja rajat kansainvälisen julkisoikeuden säännösten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2007, Aktiebolaget NN, C‑111/05, EU:C:2007:195, 54 kohta). Perussopimusten alueellinen soveltamisala on nimittäin vahvistettu viittaamalla kansallisiin alueisiin SEU 52 artiklassa ja SEUT 355 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi SEUT 77 artiklan 4 kohdassa muistutetaan, että jäsenvaltioilla on toimivalta, joka koskee rajojen maantieteellistä määrittelyä kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
106 Tässä tapauksessa välityssopimuksen 7 artiklan 3 kohdassa määrätään, että osapuolet toteuttavat kaikki välitystuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa muutokset kansalliseen lainsäädäntöönsä, kuuden kuukauden kuluessa tuomion antamisesta. Lisäksi asetuksen N:o 1380/2013 liitteessä I olevien 8 ja 10 kohdan alaviitteissä täsmennetään, että Kroatian tasavallan ja Slovenian tasavallan osalta kyseisen asetuksen liitteessä I vahvistettua järjestelyä, joka koskee naapuruussuhteisiin perustuvaa pääsyä näiden jäsenvaltioiden rannikkovesille, ”sovelletaan [välitystuomion] täysimääräisestä täytäntöönpanosta lukien”. Kuten julkisasiamies on myös todennut ratkaisuehdotuksensa 164 kohdassa, on kuitenkin selvää, ettei välitystuomiota ole pantu täytäntöön.
107 Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole nyt käsiteltävänä olevan SEUT 259 artiklaan perustuvan kanteen yhteydessä tutkia kysymystä Kroatian tasavallan ja vastaavasti Slovenian tasavallan alueen laajuudesta ja rajoista soveltamalla suoraan välitystuomiossa määritettyä rajaa kyseessä olevien unionin oikeuden rikkomisten todenperäisyyden tarkistamiseksi, koska näin tehdessään se ylittäisi sille perussopimuksissa annetun toimivallan ja loukkaisi jäsenvaltioille niiden rajojen maantieteellisessä määrittelyssä varattua toimivaltaa.
108 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ratkaista nyt käsiteltävänä olevaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta.
109 Tämä päätelmä ei vaikuta SEU 4 artiklan 3 kohdasta johtuviin velvollisuuksiin, joita kummallakin kyseessä olevalla jäsenvaltiolla on keskinäisissä suhteissaan mutta myös unioniin ja muihin jäsenvaltioihin nähden, pyrkiä vilpittömässä yhteistyössä pääsemään liittymisasiakirjassa edellytetyin tavoin lopulliseen oikeudelliseen ratkaisuun, joka on kansainvälisen oikeuden mukainen ja jolla varmistetaan unionin oikeuden tehokas ja esteetön soveltaminen asianomaisilla alueilla, ja lopettaa erimielisyytensä käyttämällä jotakin keinoa sen ratkaisemiseksi ja tarvittaessa kiistan saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi välityssopimuksen nojalla SEUT 273 artiklan mukaisesti.
Oikeudenkäyntikulut
110 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
111 Koska Kroatian tasavalta on vaatinut Slovenian tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, Slovenian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan komission sisäinen valmisteluasiakirja, joka koskee sen oikeudellisen yksikön lausuntoa ja joka on Slovenian tasavallan oikeudenkäyntiväitteeseen antaman vastauksen liitteen C.2 sivuilla 38–45, poistetaan asian C‑457/18 asiakirja-aineistosta.
2) Euroopan unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ratkaista Slovenian tasavallan SEUT 259 artiklan perusteella nostamaa kannetta asiassa C‑457/18.
3) Slovenian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset
i Tämän tuomion 32 kohtaan on tehty kielellisiä muutoksia sen ensimmäisen julkaisemisen jälkeen.