UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)
26 päivänä toukokuuta 2014
Asia T‑288/13 P
AK
vastaan
Euroopan komissio
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuosien 2001/2002, 2004, 2005 ja 2008 arviointikierrokset – Urakehitystä koskevien kertomusten laatiminen myöhässä – Henkinen kärsimys – Ylennysmahdollisuuden menettäminen – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-91/10, AK vastaan komissio, 13.3.2013 antaman tuomion kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. AK vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Laatiminen – Myöhästyminen – Virkavirhe, josta on aiheutunut henkistä kärsimystä – Edellytykset – Työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeelle siirretty virkamies – Vahingon laajuus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
2. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Ulottuvuus – Arviointikertomusten huomioon ottaminen – Muut seikat, jotka voidaan ottaa huomioon
(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Unionin yleinen tuomioistuin valvoo arviointiperusteita, jotka virkamiestuomioistuin on määritellyt vahingonkorvauksena myönnettävän summan suuruuden vahvistamista varten
1. Määritelläkseen henkisen kärsimyksen, joka virkamiehelle on aiheutunut kyseessä olevien arviointikertomusten puuttumisen vuoksi, virkamiestuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, ettei virkamiehen ammatillisesta tulevaisuudestaan kokeman epävarmuuden ja huolen perusteella voitu katsoa, että hänelle on aiheutunut todellista ja varmaa henkistä kärsimystä sen jälkeen, kun hänet siirrettiin työkyvyttömyyseläkkeelle, koska ammatillinen tulevaisuus oli tämän tapahtuman jälkeen pelkästään hypoteettinen. Urakehitystä koskevilla kertomuksilla ei ole asianomaisen eläkkeelle siirtämisen jälkeen ollut minkäänlaista tehtävää hänen urakehityksessään, ja vahingon, josta korvausta vaaditaan, on oltava todellinen ja varma.
(ks. 42 ja 45 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑348/06 P, komissio v. Girardot, 21.2.2008 (Kok., s. I‑833, 54 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑166/04, C v. komissio, 31.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑9 ja II‑A‑2‑49, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
2. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan mukaan ylennettävät virkamiehet on valittava vähintään kaksi vuotta palkkaluokassaan palvelleiden virkamiesten joukosta, ja ylennyksen on perustuttava ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailuun. Ansioita vertaillessaan nimittävän viranomaisen on otettava erityisesti huomioon virkamiehistä tehdyt arvioinnit, virkamiesten tehtäviensä hoitamisessa käyttämät muut kielet kuin se kieli, jonka perusteellinen taito on osoitettu 28 artiklan f alakohdan mukaisesti, sekä tarvittaessa virkamiesten hoitamien vastuullisten tehtävien tason. Jos urakehitystä koskevia kertomuksia ei ole, virkamies voi vapaasti esittää virkamiestuomioistuimelle konkreettisia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka voivat osoittaa hänen mahdollisuutensa tulla ylennetyksi. Lisäksi henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että ansioiden vertailussa otetaan huomioon paitsi virkamiehistä laaditut kertomukset, myös erityisesti kaksi muuta arviointiperustetta.
(ks. 50 kohta)
3. Silloin, kun virkamiestuomioistuin on todennut vahingon olemassaolon, se on yksin toimivaltainen arvioimaan esitetyn vaatimuksen rajoissa vahingonkorvauksen laatua ja laajuutta, vaikkakin se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi harjoittaa virkamiestuomioistuimen tuomioihin kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, edellyttää, että näiden tuomioiden on oltava riittävästi perusteltuja ja niissä on vahingon arvioinnin yhteydessä ilmoitettava ne perusteet, joita on käytetty vahingonkorvauksen määrää vahvistettaessa.
(ks. 57 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑404/06 P, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841, 241 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)