Asia C-222/08

Euroopan komissio

vastaan

Belgian kuningaskunta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) – Sähköinen viestintä – Verkot ja palvelut – 12 artikla – Yleispalveluvelvollisuuksista aiheutuvien kustannusten laskeminen – Yleispalvelun sosiaalinen osatekijä – 13 artikla – Yleispalveluvelvollisuuksien rahoittaminen – Kohtuuttoman rasitteen määrittäminen

Tuomion tiivistelmä

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala – Yleispalvelu ja käyttäjien oikeudet – Direktiivi 2002/22 – Yleispalveluvelvollisuudet sosiaaliset velvollisuudet mukaan lukien – Kustannusten laskeminen – Kohtuuton rasite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22 12 artiklan 1 kohta ja liite IV)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala – Yleispalvelu ja käyttäjien oikeudet – Direktiivi 2002/22 – Yleispalveluvelvollisuudet sosiaaliset velvollisuudet mukaan lukien – Kustannusten laskeminen – Kohtuuton rasite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22 21 perustelukappale)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala – Yleispalvelu ja käyttäjien oikeudet – Direktiivi 2002/22 – Yleispalveluvelvollisuudet sosiaaliset velvollisuudet mukaan lukien – Kustannusten laskeminen – Kohtuuton rasite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22 13 artiklan 1 kohta)

4.              Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala – Yleispalvelu ja käyttäjien oikeudet – Direktiivi 2002/22 – Yleispalveluvelvollisuudet sosiaaliset velvollisuudet mukaan lukien – Kustannusten laskeminen – Kohtuuton rasite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22 12 artiklan 1 kohta ja liite IV)

1.        Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja liitteen IV säännöksissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaan yleispalvelun tarjoamisen nettokustannukset on laskettava silloin, kun kansalliset sääntelyviranomaiset ovat katsoneet, että yleispalvelun tarjoaminen voi muodostaa kohtuuttoman rasitteen. Kuitenkaan tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdasta tai mistään muustakaan kyseisen direktiivin säännöksestä ei ilmene, että yhteisön lainsäätäjä olisi itse aikonut vahvistaa edellytykset, joiden mukaan kyseisten viranomaisten on arvioitava etukäteen, että yleispalvelun tarjoaminen voi muodostaa tällaisen kohtuuttoman rasitteen. Näin ollen jäsenvaltio ei jätä noudattamatta kyseisen direktiivin 12 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se vahvistaa edellytykset, joiden mukaan on määritettävä, onko kyseinen rasite kohtuuton vai ei.

(ks. 44 ja 45 kohta)

2.        Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22 21 perustelukappaleesta ilmenee, että yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena oli sitoa järjestelmät yleispalvelun tarjoamisen yritykselle mahdollisesti aiheuttamien nettokustannusten kattamiseksi siihen, että tälle yritykselle aiheutuu kohtuuton rasite. Tässä yhteydessä se katsoi, että yleispalvelun nettokustannukset eivät välttämättä merkitse kaikille kyseessä oleville yrityksille kohtuutonta rasitetta, ja sen tarkoituksena oli sulkea pois se mahdollisuus, että kaikki yleispalvelun tarjoamisen nettokustannukset antaisivat automaattisesti oikeuden saada korvausta. Näissä olosuhteissa kohtuuton rasite, joka kansallisen sääntelyviranomaisen on todettava ennen korvauksen myöntämistä, on rasite, joka kullekin kyseessä olevalle yritykselle on kohtuuton sen sietokykyyn nähden, kun otetaan huomioon kaikki yrityksen ominaisuudet, erityisesti sen varustetaso, taloudellinen tilanne ja rahoitustilanne sekä markkinaosuus.

(ks. 49 kohta)

3.        Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että yhteen tai useampaan yleispalvelun tarjoajaksi nimettyyn yritykseen kohdistuu kohtuuton rasite ja jos tämä yritys tai nämä yritykset hakevat sen korvaamista, jäsenvaltion asiana on ottaa käyttöön tarvittavat järjestelmät noudattamalla yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22 13 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, josta ilmenee lisäksi, että korvauksen on oltava suhteessa saman direktiivin 12 artiklan mukaisesti määritettyihin nettokustannuksiin.

Näin ollen direktiivin 2002/22 13 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan ei noudata jäsenvaltio, joka toteaa yleisesti ja sellaisen yleispalvelun tarjoajan, joka aiemmin oli tämän palvelun ainoa tarjoaja, nettokustannusten laskennan perusteella, että kaikille yrityksille, jotka sittemmin vastaavat tämän palvelun tarjoamisesta, aiheutuu tästä tosiasiallisesti kohtuuton rasite, toteuttamatta tapauskohtaista tutkintaa, joka koskee sekä yleispalvelun tarjoamisesta kullekin kyseessä olevalle operaattorille aiheutuvia nettokustannuksia että kunkin operaattorin kaikkia ominaisuuksia, kuten sen varustetasoa tai taloudellista tilannetta ja rahoitustilannetta.

(ks. 51 ja 86 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

4.        Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22 12 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan ei noudata jäsenvaltio, joka jättää ottamatta huomioon yleispalvelun sosiaalisen osatekijän tarjoamisen nettokustannusten laskennassa tämän palvelun tarjoamisesta vastaavien yritysten saamat kaupalliset edut, aineettomat hyödyt mukaan lukien.

Direktiivin 2002/22 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja liitteen IV säännöksistä ilmenee nimittäin, että yleispalvelun tarjoamisen nettokustannusten laskennassa on arvioitava tästä kyseessä olevalle operaattorille koituvat hyödyt, aineettomat hyödyt mukaan lukien. Koska nämä säännökset ovat osa yhdenmukaistettua sääntelykehystä, joka kyseisellä direktiivillä on tarkoitus luoda, jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseiset hyödyt vahvistaessaan säännöksiä, joiden mukaan yleispalvelun tarjoamisen nettokustannukset on laskettava.

(ks. 84 ja 86 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)