UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
27 päivänä kesäkuuta 2019 (*)
EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin Luciano Sandrone rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisempi EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki DON LUCIANO – Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö – Asetuksen (EU) 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohta – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Hakemus etu- ja sukunimestä muodostuvan sanamerkin rekisteröimiseksi – Aikaisempi tavaramerkki, joka muodostuu nimekkeestä ja etunimestä – Merkityssisällön vertailun neutraalius – Sekaannusvaaran puuttuminen
Asiassa T-268/18,
Luciano Sandrone, kotipaikka Barolo (Italia), edustajanaan asianajaja A. Borra,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään K. Kompari ja H. O’Neill,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena EUIPO:n valituslautakunnassa oli
J. García Carrión, SA, kotipaikka Jumilla (Espanja),
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu EUIPO:n toisen valituslautakunnan 26.2.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 1207/2017-2), joka koskee J. García Carriónin ja Luciano Sandronen välistä väitemenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tomljenović, tuomarit E. Bieliūnas ja A. Kornezov (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.4.2018 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon 1.8.2018 jätetyn vastineen,
ottaen huomioon 28.2.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
– –
Asianosaisten vaatimukset
13 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
15 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi pääasiallisesti kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäisen mukaan valituslautakunta on rikkonut asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja joista toisen mukaan se on soveltanut virheellisesti kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.
– –
Asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan väitetty rikkominen
– –
Merkkien vertailu
– –
62 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa sekä aikaisempi tavaramerkki että tavaramerkkihakemuksen kohteena oleva merkki ovat sanamerkkejä. Valituslautakunta ei ennen kyseisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön vertailua katsonut, että merkeissä olisi hallitsevia osia. Vasta tätä vertailua suorittaessaan se ensiksi arvioi, että aikaisemmassa merkissä sana ”luciano” on erottamiskykyisempi kuin sana ”don” (riidanalaisen päätöksen 51 kohta). Toiseksi valituslautakunta katsoi, että tavaramerkkihakemuksen kohteena olevassa merkissä osatekijä ”luciano” on vähemmän erottamiskykyinen kuin osatekijä ”sandrone”, jolla on huomattavasti suurempi itsenäinen arvo espanjalaiselle, ranskalaiselle, italialaiselle ja portugalilaiselle yleisölle sen seikan johdosta, että ”sandrone” on harvinainen sukunimi. Tämä johtopäätös ei kuitenkaan pidä paikkaansa koko unionin alueella, muun muassa Saksassa ja Suomessa, joissa osatekijä ”luciano” on yhtä erottamiskykyinen kuin osatekijä ”sandrone” (riidanalaisen päätöksen 48 ja 50 kohta).
63 Kantaja ei hyväksy jälkimmäistä päätelmää.
64 Näin ollen on tutkittava, onko valituslautakunta tehnyt arviointivirheitä arvioidessaan riidanalaisten merkkien erottavia ja hallitsevia osatekijöitä.
– Riidanalaisten merkkien erottavat ja hallitsevat osatekijät
65 Tavaramerkkihakemuksen kohteena oleva merkki muodostuu kahdesta sanasta, joista toinen on seitsemänkirjaiminen sana ”luciano” ja toinen kahdeksankirjaiminen sana ”sandrone”. Aikaisempi tavaramerkki muodostuu samaten kahdesta sanasta, joista ensimmäinen on kolmikirjaiminen sana ”don” ja toinen seitsemänkirjaiminen sana ”luciano”.
66 Aikaisemman tavaramerkin osalta on huomautettava, että osatekijä ”luciano” on vahvempi kuin osatekijä ”don”, mikä johtuu sekä sanan ”don” lyhyydestä että, kuten valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 51 kohdassa, siitä seikasta, että sana mielletään espanjankieliseksi herraa tarkoittavaksi arvonimeksi tai italialaiseksi papeille annettavaksi nimikkeeksi, minkä lisäksi huomattava osa unionin yleisöstä mieltää sen näin, mukaan luettuna saksalainen ja suomalainen yleisö, minkä osalta valituslautakunta viittaa saksankieliseen Duden-sanakirjaan. Valituslautakunta on näin ollen perustellusti todennut, että kohdeyleisö pitää osatekijää ”luciano” erottamiskykyisempänä kuin osatekijää ”don”, mitä kantaja ei kiistäkään. Tämä päätelmä ei kuitenkaan vaikuta osatekijän ”luciano” erottamiskyvyn asteen arviointiin sellaisenaan (ks. jäljempänä 102 kohta).
67 On kuitenkin todettava, että vaikka osatekijä ”luciano” on erottamiskykyisempi kuin sana ”don”, se ei kuitenkaan tee osatekijästä ”don” merkityksetöntä.
68 Koko unionin alueen kohdeyleisö todennäköisesti mieltää tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin muodostavat sanat etu- ja sukunimen yhdistelmäksi, kuten valituslautakunta on aivan oikein katsonut riidanalaisen päätöksen 46 kohdassa. Tämän jälkeen valituslautakunta arvioi, että sukunimeä Sandrone ei mielletä tavanomaiseksi edes Italiassa, ja että etunimi Luciano sitä vastoin mielletään hyvin yleiseksi Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa, mikä johtuu likeisestä etunimestä Lucien (riidanalaisen päätöksen 47 kohta). Valituslautakunta katsoi näin ollen, että näiden alueiden yleisölle osatekijä ”luciano” on vähemmän erottamiskykyinen kuin osatekijä ”sandrone”, jolla on harvinaisena sukunimenä ”huomattavasti suurempi itsenäinen arvo” (riidanalaisen päätöksen 48 kohta).
69 Osapuolet eivät kiistä valituslautakunnan arviota tältä osin.
70 Valituslautakunnan mukaan Saksassa tai Suomessa osatekijä ”luciano” sitä vastoin mielletään harvinaiseksi etunimeksi. Valituslautakunta myös torjui väiteosaston näkemyksen, jonka mukaan koko unionin yleisö tuntisi etunimen Luciano italialaisen tenori Luciano Pavarottin tunnettuuden ansiosta. Valituslautakunta katsoi, että ”sen tietämyksen mukaan” pikemminkin sukunimi Pavarotti on kuuluisa eikä koko nimi Luciano Pavarotti, ja että merkittävä osa unionin yleisöstä ei muista hänen etunimeään (riidanalaisen päätöksen 48 kohta). Tällä perusteella valituslautakunta totesi, että saksalainen ja suomalainen yleisö mieltävät sekä etunimen Luciano että sukunimen Sandrone harvinaiseksi, ja että siten näille yleisöille molemmat osatekijät ovat yhtä erottamiskykyisiä (riidanalaisen päätöksen 50 kohta).
71 Tältä osin on siis todettava, että oikeuskäytännön mukaan saattaa olla, että tietyssä osassa unionia sukunimellä on lähtökohtaisesti suurempi erottamiskyky kuin etunimellä. Jokaisessa tapauksessa on kuitenkin otettava huomioon esillä olevan asian seikat ja erityisesti se seikka, onko kyseinen sukunimi harvinainen tai päinvastoin hyvin yleinen, millä on vaikutus erottamiskykyyn (tuomio 5.10.2011, Cooperativa Vitivinícola Arousana v. SMHV – Sotelo Ares (ROSALIA DE CASTRO), T-421/10, ei julkaistu, EU:T:2011:565, 50 kohta, ja tuomio 11.7.2018, Enoitalia v. EUIPO – La Rural Viñedos y Bodegas (ANTONIO RUBINI), T-707/16, ei julkaistu, EU:T:2018:424, 38 kohta), sekä sen henkilön, joka hakee etunimensä ja sukunimensä rekisteröimistä yhdessä tavaramerkiksi, mahdollinen tunnettuus (tuomio 24.6.2010, Becker v. Harman International Industries, C-51/09 P, EU:C:2010:368, 36 ja 37 kohta).
72 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava kantajan tavoin, että valituslautakunnan arvio, jonka mukaan etunimi Luciano mielletään harvinaiseksi Saksassa tai Suomessa, ei perustu mihinkään konkreettiseen seikkaan.
73 Tältä osin on muistutettava, että yksinomaan se seikka, että etunimi ei ole hyvin yleinen jonkin jäsenvaltion asukkaiden keskuudessa, ei välttämättä tarkoita sitä, että kyseisen jäsenvaltion kohdeyleisö mieltäisi tämän etunimen harvinaiseksi. Kohdeyleisö ei nimittäin miellä harvinaiseksi etunimeä, joka on suhteellisen tunnettu unionin tasolla tai kansainvälisesti, myöskään niissä jäsenvaltioissa, joissa kyseinen etunimi ei ole hyvin yleinen.
74 Kuten valituslautakunta on riidanalaisen päätöksen 47 kohdassa paikkansa pitävästi katsonut, nyt käsiteltävänä olevassa asiassa etunimi Luciano mielletään hyvin yleiseksi Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa eli merkittävässä osassa unionia, eikä voida perustellusti väittää, että Saksan ja Suomen kohdeyleisö mieltäisi etunimen harvinaiseksi, kun otetaan huomioon unionin jäsenvaltioiden väliset kauppavirrat ja nykyiset sähköiset viestintävälineet. Vaikka siis onkin yleisesti tiedossa, että etunimi Luciano ei ole hyvin yleinen Saksan ja Suomen väestön keskuudessa, tämä ei tarkoita, että kyseinen etunimi miellettäisiin harvinaiseksi näissä jäsenvaltioissa, kuten valituslautakunta on katsonut riidanalaisen päätöksen 48 kohdassa.
75 Näin ollen voidaan todeta, että tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin erottamiskykyisin osatekijä koko unionin yleisölle on ”sandrone” eli sukunimi, jota ei mielletä tavanomaiseksi, mikä ei kuitenkaan tee osatekijästä ”luciano” merkityksetöntä.
76 Riidanalaisten merkkien kunkin osatekijän ominaispiirteiden tutkimisen ja niiden muiden osatekijöiden ominaispiirteisiin vertailemisen jälkeen on katsottava, että valituslautakunnan olisi ennen riidanalaisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön vertailua tullut havaita kummassakin merkissä yksi erottamiskykyisempi osatekijä eli aikaisemman tavaramerkin osalta osatekijä ”luciano”, kuten se aivan oikein tekikin, ja tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan tavaramerkin osalta osatekijä ”sandrone”, mitä se ei tehnyt kohdeyleisön osan osalta. Tämän virheen seuraukset määritetään jäljempänä.
– –
– Merkityssisällön vertailu
81 Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 52 ja 53 kohdassa, että merkityksellinen yleisö yhdistää rekisteröitäväksi haetun merkin etu- ja sukunimeen eli tiettyyn (virtuaaliseen tai todelliseen) henkilöön, jonka etunimi on Luciano ja joka kuuluu Sandronen sukuun, sekä olettaa samoin, että aikaisempi tavaramerkki viittaa henkilöön, jonka etunimi on Luciano. Valituslautakunta päätteli tästä, että ”kuluttajat muun muassa Saksassa ja Suomessa voisivat näin ollen tulkita kyseisten tavaramerkkien viittaavaan samaan (virtuaaliseen tai todelliseen) henkilöön, jota luonnehtii sama epätavallinen nimi 'Luciano'”. Valituslautakunnan mukaan riidanalaiset merkit ovat näin ollen merkityssisällöltään keskimääräisen samankaltaisia (riidanalaisen päätöksen 53 kohta).
82 Kantaja ja EUIPO molemmat esittävät tätä koskevia huomautuksia. Kantaja väittää, että riidanalaiset merkit ovat merkityssisällöltään erilaisia kun taas EUIPO:n mukaan ne ovat merkityssisällöltään neutraaleja. Lisäksi EUIPO:n mukaan asiaa koskeva oikeuskäytäntö on vakiintumaton siltä osin kuin unionin tuomioistuimet ovat erinäisissä tuomioissa katsoneet, että suku- tai etunimen sisältävien tavaramerkkien merkityssisältöjä voidaan vertailla kun taas toisissa tuomioissa on katsottu, että tällaisten merkkien merkityssisältöjä ei voida vertailla.
83 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että näin ollen on tarpeen täsmentää tätä kysymystä koskevaa oikeuskäytäntöä. Tältä osin on muistutettava, että merkityssisällön vertailun tavoitteena on vertailla riidanalaisten merkkien sisältämiä ”merkityksiä”. Käsite ”merkitys” tarkoittaa, esimerkiksi Larousse-sanakirjan määritelmän mukaan, ”yleistä ja abstraktia ajatusta, joka on konkreettisen tai abstraktin ajattelun kohde, ja jonka avulla samaan kohteeseen voidaan liittää siitä olevia erilaisia käsityksiä ja järjestää sitä koskevia tietoja”.
84 Samaten oikeuskäytännön mukaan riidanalaisten merkkien merkityssisällön samankaltaisuudesta aiheutuu se, että merkit ovat sisällöllisesti samankaltaisia (tuomio 11.11.1997, SABEL, C-251/95, EU:C:1997:528, 24 kohta).
85 Tästä seuraa, että kun etu- tai sukunimi ei välitä ”yleistä ja abstraktia ajatusta” ja sillä ei ole semanttista sisältöä, sillä ei ole ”merkitystä”, mistä seuraa, että yksinomaan tällaisista etu- tai sukunimistä muodostuvien merkkien välillä ei voida tehdä merkityssisällön vertailua.
86 Sitä vastoin merkityssisältöjä voidaan vertailla silloin, kun kyseisestä etu- tai sukunimestä on tullut jonkin merkityksen symboli esimerkiksi silloin, kun etu- tai sukunimeä kantava henkilö on tunnettu tai kun etu- tai sukunimellä on selkeä ja välittömästi tunnistettava semanttinen sisältö.
87 Unionin yleinen tuomioistuin on jo saanut tilaisuuden katsoa, ettei merkityksellinen yleisö miellä suku- tai etunimistä muodostuvilla merkeillä olevan erityistä merkityssisältöä ellei kyseessä oleva nimi ole erityisen tunnettu siksi, että se kuuluu tunnetulle henkilölle (ks. vastaavasti, tuomio 18.5.2011, IIC v. SMHV – McKenzie (McKENZIE), T-502/07, ei julkaistu, EU:T:2011:223, 40 kohta; tuomio 8.5.2014, Pedro Group v. SMHV – Cortefiel (PEDRO), T-38/13, ei julkaistu, EU:T:2014:241, 71–73 kohta ja tuomio 11.7.2018, ANTONIO RUBINI, T-707/16, ei julkaistu, EU:T:2018:424, 65 kohta).
88 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa valituslautakunta ei ole yksilöinyt merkitystä, joka voisi liittyä kyseessä olevaan etu- ja sukunimeen. Osapuoletkaan eivät ole esittäneet tätä koskevia väitteitä.
89 Näin ollen se seikka, että merkityksellinen yleisö yhdistää tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin etu- ja sukunimeen ja näin ollen tiettyyn virtuaaliseen tai todelliseen henkilöön ja että aikaisemman merkin mielletään tarkoittavan Luciano-nimistä henkilöä, on merkityksetön riidanalaisten merkkien merkityssisällön vertailun kannalta.
90 Tästä seuraa, että valituslautakunnan arviointi, jonka mukaan riidanalaiset merkit ovat keskimääräisen samankaltaisia merkityssisällöltään, on kumottava. Käsiteltävässä asiassa on todettava EUIPO:n tavoin, että merkityssisältöjä ei voida vertailla, sillä riidanalaisiin merkkeihin sisältyvillä etunimillä ja sukunimellä ei ole merkityssisältöä.
91 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, valituslautakunnan johtopäätös riidanalaisten merkkien vähintään heikosta ulkoasun ja lausuntatavan samankaltaisuudesta on vahvistettava, ja sen johtopäätös merkkien merkityssisällön keskimääräisestä samankaltaisuudesta on kumottava, sillä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa merkkien merkityssisältöjä ei voida vertailla.
Sekaannusvaaran kokonaisarviointi
92 Kantajan väite, joka käy ilmi kannekirjelmän 63 kohdasta ja jonka mukaan sekaannusvaaraa tulee arvioida unionin kuluttajan eikä yhden tai kahden jäsenvaltion (tässä tapauksessa Saksa ja Suomi) kuluttajan saaman vaikutelman perusteella, on hylättävä kokonaisuudessaan. On nimittäin huomautettava, että EU-tavaramerkin rekisteröinnin epäämiseksi on riittävää, että asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu suhteellinen hylkäysperuste on olemassa osassa unionia (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2006 Mast-Jägermeister v. SMHV – Licorera Zacapaneca (VENADO kehyksessä ym.), T-81/03, T-82/03 ja T-103/03, EU:T:2006:397, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta on tehnyt virheen vedotessaan sekaannusvaaraan vain kahdessa unionin jäsenvaltiossa rekisteröintihakemuksen epäämisen perusteena, on perusteeton, tämän kuitenkaan vaikuttamatta sen kysymyksen arvioimiseen, voidaanko käsiteltävänä olevassa asiassa vahvistaa, onko väitetty sekaannusvaara olemassa saksalaisen tai suomalaisen kuluttajan kannalta.
93 Oikeuskäytännöstä johtuu, että sekaannusvaaran arviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu, samankaltaisuuden tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Niinpä kyseisten tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (tuomio 28.3.2017 REGENT UNIVERSITY, T-538/15, ei julkaistu, EU:T:2017:226, 71 kohta ja tuomio 8.11.2017, IST, T-80/17, ei julkaistu, EU:T:2017:784, 64 kohta).
94 Soveltaessaan edellä 93 kohdassa kerrattua keskinäisen riippuvuuden periaatetta valituslautakunta totesi, että riidanalaisten merkkien välillä on sekaannusvaara vähintäänkin saksalaisen ja suomalaisen kohdeyleisön kannalta, sillä kyseisten merkkien ulkoasu ja lausuntatapa ovat vähintäänkin heikosti samankaltaisia, niiden merkityssisältö on keskimääräisen samankaltainen, ja kyseessä olevat tuotteet samoja tai keskimääräisen samankaltaisia.
95 Valituslautakunta ei kuitenkaan ole tehnyt sekaannusvaaran kokonaisarviointia oikein, sillä se on soveltanut keskinäisen riippuvuuden periaatetta mekaanisesti ottamatta huomioon kaikkia merkityksellisiä tekijöitä.
96 Onkin muistutettava, että vaikka oikeuskäytännön mukaan keskinäisen riippuvuuden periaatteen mukaisesti onkin niin, että niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten tavaramerkit on tarkoitettu, vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin, mikään ei estä katsomasta kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella, ettei sekaannusvaaraa synny, vaikka tuotteet ovat samoja ja riidanalaiset merkit heikosti samankaltaisia (tuomio 3.6.2015, Giovanni Cosmetics v. SMHV – Vasconcelos & Gonçalves (GIOVANNI GALLI), T-559/13, EU:T:2015:353, 132 kohta (ei julkaistu); ks. vastaavasti myös tuomio 12.7.2006, Vitakraft-Werke Wührmann v. SMHV – Johnson’s Veterinary Products (VITACOAT), T-277/04, EU:T:2006:202, 67 ja 68 kohta, ja tuomio 17.2.2011 Annco v. SMHV – Freche et fils (ANN TAYLOR LOFT), T-385/09, EU:T:2011:49, 44–48 kohta).
97 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa valituslautakunta ei ole ensinnäkään arvioinut oikein riidanalaisten merkkien samankaltaisuutta, vaan se on todennut virheellisesti, että rekisteröitäväksi haetussa merkissä osatekijä ”luciano” on yhtä erottamiskykyinen kuin osatekijä ”sandrone” ja katsonut virheellisesti, että riidanalaiset merkit ovat merkityssisällöltään keskimääräisen samankaltaisia (ks. edellä 75 ja 90 kohta).
98 Toiseksi valituslautakunta ei ole ottanut huomioon kyseisten tuotteiden ominaispiirteitä. Kuitenkin oikeuskäytännön mukaan tavaran tai palvelun keskivertokuluttajan käsitys kyseessä olevista merkeistä on olennaista sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa (tuomio 18.9.2012, Scandic Distilleries v. SMHV – Bürgerbräu, Röhm & Söhne (BÜRGER), T-460/11, ei julkaistu, EU:T:2012:432, 27 kohta).
99 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa viininviljelyn maailmassa nimillä on suuri merkitys, kun kyse on sukunimistä tai viinitilan nimistä, sillä niitä käytetään viinien nimittämiseen ja tunnistamiseen. Yleisellä tasolla on syytä muistuttaa, että kuluttajilla on tapana nimittää viinejä ja tunnistaa ne tunnisteena käytetyn sanaosan mukaan, koska tämä osa osoittaa muun muassa sadon korjaajan tai tilan, jolla viini on tuotettu (tuomio 27.2.2014 Pêra-Grave v. SMHV – Fundação Eugénio de Almeida (QTA S. JOSÉ DE PERAMANCA), T-602/11, ei julkaistu, EU:T:2014:97, 35 kohta, ja tuomio 11.7.2018, ANTONIO RUBINI, T-707/16, ei julkaistu, EU:T:2018:424, 49 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 13.7.2005, Julián Murúa Entrena, T-40/03, EU:T:2005:285, 56 kohta). Näin ollen kantajan viinit yksilöi erottamiskykyinen osatekijä ”sandrone” tai koko nimitys ”luciano sandrone”, mutta ei yksinomaan osatekijä ”luciano”.
100 Kolmanneksi valituslautakunta ei ole myöskään ottanut huomioon todellisten tai oletettujen espanjalaisten tai italialaisten etu- tai sukunimien käytön yleisyyttä viinialalla ja sitä seikkaa, että kuluttajat ovat tottuneet näitä osatekijöitä sisältäviin tavaramerkkeihin, minkä vuoksi he eivät ajattele aina, kun tällainen etu- tai sukunimi esiintyy tavaramerkissä yhdessä muihin osatekijöihin liittyen, että se osoittaa, että kaikki tavarat, joita varten sitä käytetään, ovat peräisin samasta lähteestä (ks. vastaavasti tuomio 3.6.2015, GIOVANNI GALLI, T-559/13, EU:T:2015:353, 116 kohta (ei julkaistu) oikeuskäytäntöviittauksineen).
101 Näin ollen viinialalla, jossa suku- ja etunimistä muodostuvien merkkien käyttö on hyvin yleistä, on epätodennäköistä, että keskivertokuluttaja voisi uskoa, että riidanalaisten merkkien haltijoiden välillä on taloudellinen yhteys yksinomaan sillä perusteella, että kumpikin merkki sisältää italialaisen etunimen Luciano, joka mielletään riidanalaisen päätöksen 47 kohdan mukaan hyvin yleiseksi Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa, ja jonka osalta ei ole osoitettu, että se voitaisiin mieltää harvinaiseksi muissa jäsenvaltioissa. Pelkästään tämän seikan nojalla ei siis voida todeta viinejä koskevien tavaramerkkien osalta sekaannusvaaraa, sillä kohdeyleisö ei oleta, että ainoastaan yksi tuottaja käyttäisi kyseistä yleistä etunimeä tavaramerkin osatekijänä (ks. vastaavasti tuomio 8.2.2019, Serendipity ym. v. EUIPO – CKL Holdings (CHIARA FERRAGNI), T-647/17, ei julkaistu, EU:T:2019:73, 71 kohta; ks. analogisesti myös tuomio 3.6.2015 GIOVANNI GALLI, T-559/13, EU:T:2015:353, 117 kohta (ei julkaistu)).
102 Neljänneksi valituslautakunta ei ole myöskään ottanut huomioon molempien merkkien sisältämän osatekijän ”luciano” heikkoa erottamiskykyä, joka johtuu siitä, että tätä etunimeä voidaan käyttää viittaamaan potentiaalisesti lukemattomiin henkilöihin, ja että näin ollen koko kohdeyleisö kykenee erottamaan toisistaan aikaisemman tavaramerkin ja rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin, sillä jälkimmäinen sisältää lisäksi osatekijän ”sandrone”, joka on suuremman itsenäisen arvon omaava sukunimi (ks. edellä 68 ja 69 kohta).
103 Tätä johtopäätöstä tukee unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan ei voida sallia sitä, että kaikki aikaisemman tavaramerkin muodostavat sukunimet voisivat pätevästi estää etunimen ja kyseisen sukunimen sisältävän tavaramerkin rekisteröinnin (ks. vastaavasti, tuomio 24.6.2010, Becker v. Harman International Industries, C-51/09 P, EU:C:2010:368, 39 kohta). Ei siis ole mitään sellaista automatiikkaa, jonka perusteella voidaan todeta sekaannusvaara silloin, kun aikaisemman tavaramerkin muodostava sukunimi sisällytetään toiseen tavaramerkkiin ja siihen lisätään etunimi. Tämä päätelmä pitää paikkansa myös silloin, kun aikaisempi tavaramerkki muodostuu etunimestä ja rekisteröitäväksi haettu merkki tämän etunimen ja sukunimen yhdistelmästä (tuomio 3.6.2015, GIOVANNI GALLI, T-559/13, EU:T:2015:353, 125 kohta (ei julkaistu)).
104 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty ja riidanalaisten merkkien ulkoasun ja lausuntatavan vähäinen samankaltaisuus sekä merkkien merkityssisällön vertailun mahdottomuus, on todettava, että valituslautakunta on tehnyt virheen katsoessaan, että riidanalaisten merkkien välillä on sekaannusvaaraa.
105 Näillä perusteilla toinen kanneperuste on siis hyväksyttävä ja riidanalainen päätös kumottava, eikä ole tarpeen lausua kantajan muista väitteistä, jotka koskevat tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin tunnettuutta sekä EUIPO:n päätöskäytäntöä.
– –
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 26.2.2018 tekemä päätös (asia R 1207/2017-2) kumotaan.
2) EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Luciano Sandronen oikeudenkäyntikulut.
Tomljenović | Bieliūnas | Kornezov |
Julistettiin Luxembourgissa 27 päivänä kesäkuuta 2019.
Allekirjoitukset