Asia T-268/18

(julkaistu otteina)

Luciano Sandrone

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

 Unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) tuomio 27.6.2019

EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin Luciano Sandrone rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisempi EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki DON LUCIANO – Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö – Asetuksen (EU) 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohta – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Hakemus etu- ja sukunimestä muodostuvan sanamerkin rekisteröimiseksi – Aikaisempi tavaramerkki, joka muodostuu nimekkeestä ja etunimestä – Merkityssisällön vertailun neutraalius – Sekaannusvaaran puuttuminen

1.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sanamerkit Luciano Sandrone ja DON LUCIANO

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(ks. 64, 91 ja 97–104 kohta)

2.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Kyseessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuus – Tavaramerkin osatekijän erottamiskyvyn arviointi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(ks. 71 ja 73 kohta)

3.      EU-tavaramerkki – EU-tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Arviointiperusteet

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(ks. 93 ja 96 kohta)

Tiivistelmä

Euroopan unionin tuomioistuin kumosi 27.6.2019 antamassaan tuomiossa Sandrone v. EUIPO (T-268/18) Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 26.2.2018 tekemän päätöksen, jolla valituslautakunta kumosi väiteosaston 12.4.2017 tekemän päätöksen, jolla väiteosasto hylkäsi ”alkoholijuomia (paitsi oluita)” varten rekisteröidyn aikaisemman sanamerkin DON LUCIANO haltijan tekemän väitteen, jolla se vastusti hakemusta sanamerkin Luciano Sandrone rekisteröimiseksi ”alkoholijuomia paitsi oluita; alkoholijuomien valmistuksessa käytettäviä aineita” varten.

Tavaramerkkien vertailun osalta unionin yleinen tuomioistuin tutkii aluksi hallitsevan osatekijän olemassaoloa ja kumoaa valituslautakunnan arvioinnin, jonka mukaan kohdeyleisö Saksassa ja Suomessa pitää tavaramerkkihakemuksen kohteena olevaan merkkiin sisältyvää etunimeä Luciano harvinaisena. Unionin yleinen tuomioistuin erottaa toisistaan etunimen antamisen ja sen tuntemisen kohdeyleisön keskuudessa, kun otetaan huomioon unionin valtioiden väliset kauppavirrat ja nykyiset sähköiset viestintävälineet. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että vaikka onkin yleisesti tiedossa, ettei etunimi Luciano ole hyvin yleinen Saksan ja Suomen väestön keskuudessa, tämä seikka ei yksin tarkoita, että kyseinen etunimi miellettäisiin harvinaiseksi näissä jäsenvaltioissa.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että valituslautakunnan olisi tullut katsoa, että hallitseva osatekijä oli aikaisemmassa tavaramerkissä ”luciano”, minkä se aivan oikein tekikin, ja tavaramerkkihakemuksen kohteena olevassa merkissä ”sandrone”, joka on sukunimi, jota ei pidetä yleisenä, mitä se ei tehnyt.

Merkityssisällön vertailun osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei valituslautakunta yksilöinyt merkitystä, joka voidaan liittää kyseessä olevaan etu- ja sukunimeen, ja että näin ollen se, että kohdeyleisö yhdistää tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin etu- ja sukunimeen ja näin ollen tiettyyn virtuaaliseen tai todelliseen henkilöön ja että aikaisemman merkin mielletään tarkoittavan Luciano-nimistä henkilöä, on merkityksetöntä riidanalaisten merkkien merkityssisällön vertailun kannalta. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumoaa valituslautakunnan arvioinnin ja katsoo valituslautakunnan tätä koskevan arvioinnin torjuneen EUIPO:n lailla, ettei merkityssisältöjä voida vertailla käsiteltävänä olevassa asiassa, koska riidanalaisiin merkkeihin sisältyvillä etunimillä ja sukunimellä ei ole merkityssisältöä.

Sekaannusvaaran kokonaisarvioinnin osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että valituslautakunta teki virheitä ensiksi siinä, ettei se huomioinut tavaramerkkihakemuksen kohteena olevan merkin osatekijän ”sandrone” hallitsevuutta ja sitä, ettei merkkien merkityssisältöjä voida vertailla. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että valituslautakunta teki virheitä myös siinä, ettei se ottanut huomioon useita kyseessä olevien tuotteiden ominaispiirteitä, kuten sitä, että viininviljelyn maailmassa nimillä on suuri merkitys, kun kyse on sukunimistä tai viinitilan nimistä, sillä niitä käytetään viinien nimittämiseen ja tunnistamiseen. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kantajan viinit yksilöi erottamiskykyinen osatekijä ”sandrone” tai koko nimitys ”luciano sandrone”, mutta ei yksinomaan osatekijä ”luciano”. Unionin yleinen tuomioistuin korostaa, ettei valituslautakunta myöskään ottanut huomioon todellisten tai oletettujen espanjalaisten tai italialaisten etu- tai sukunimien käytön yleisyyttä viinialalla ja sitä seikkaa, että kuluttajat ovat tottuneet näitä osatekijöitä sisältäviin tavaramerkkeihin, minkä vuoksi he eivät ajattele aina, kun tällainen etu- tai sukunimi esiintyy tavaramerkissä yhdessä muihin osatekijöihin liittyen, että se osoittaa, että kaikki tavarat, joita varten sitä käytetään, ovat peräisin samasta lähteestä.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että viinialalla, jossa suku- ja etunimistä muodostuvien merkkien käyttö on hyvin yleistä, on epätodennäköistä, että keskivertokuluttaja voisi uskoa, että riidanalaisten merkkien haltijoiden välillä on taloudellinen yhteys yksinomaan sillä perusteella, että kumpikin merkki sisältää italialaisen etunimen Luciano. Pelkästään tämän seikan nojalla ei siis voida todeta viinejä koskevien tavaramerkkien osalta sekaannusvaaraa, sillä kohdeyleisö ei oleta, että ainoastaan yksi tuottaja käyttäisi kyseistä yleistä etunimeä tavaramerkin osatekijänä.