Asia T-265/17

ExpressVPN Ltd

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

EU-tavaramerkki – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Kuviomerkki EXPRESSVPN – Ehdoton hylkäysperuste – Muuttamisvaatimus – Ainoa vaatimus – Tutkimatta jättäminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (yhdeksäs jaosto) 1.2.2018

EU-tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Viraston päätöksen muuttaminen – Arviointi valituslautakunnalle annettu toimivalta huomioiden – Ainoa vaatimus, joka koskee päätöksen muuttamista

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 45 artikla, 58 artiklan 1 kohta, 64 artiklan 1 kohta, 65 artiklan 3 kohta, 131 artikla ja 132 artiklan 1 kohta)

Koska kantaja korosti oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään huomautuksissa, että se vaatii yksinomaan riidanalaisen päätöksen ”muuttamista”, ”jotta tavaramerkki voidaan rekisteröidä”, unionin yleinen tuomioistuin ei voi tulkita tätä ainoaa vaatimusta siten, että sillä pyritään sekä kyseisen päätöksen kumoamiseen että sen muuttamiseen.

Unionin yleinen tuomioistuin on jo katsonut, että koska päätöksen kumoaminen kokonaan tai osittain on välttämätön ennakkoedellytys Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 3 kohdassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 72 artiklan 3 kohta) tarkoitetun muuttamisvaatimuksen hyväksymiseksi, se ei voi hyväksyä tällaista vaatimusta, jos riidanalaista päätöstä ei ole vaadittu kumottavaksi.

On joka tapauksessa niin, että koska kantajan vaatimuksella pyritään siihen, että ”Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto voi rekisteröidä tavaramerkin Euroopan unionin tavaramerkkirekisteriin”, on palautettava mieleen, että unionin yleisen tuomioistuimen muuttamistoimivalta koskee sitä, että tämä tekee päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä, asetuksen N:o 207/2009 säännösten mukaisesti.

Vaatimuksen, joka koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin muuttaa valituslautakunnan päätöstä, tutkittavaksi ottamista on näin ollen arvioitava viimeksi mainitulle asetuksella N:o 207/2009 myönnetty toimivalta huomioiden.

On todettava, että yhtäältä asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 71 artiklan 1 kohta) nojalla on niin, että tutkittuaan jonkin saman asetuksen 58 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 66 artiklan 1 kohta) tarkoitetun osaston päätöksestä tehdyn valituksen aineellisesti valituslautakunta ”voi joko käyttää kiistetyn päätöksen tehneen osaston toimivaltaa tai palauttaa asian tälle osastolle edelleen päätettäväksi”. Tästä seuraa, että valituslautakunta ei ole toimivaltainen antamaan määräystä osastolle, jonka päätöksen se on tutkinut.

On toisaalta palautettava mieleen, että EU-tavaramerkin rekisteröinti perustuu toteamukseen siitä, että asetuksen N:o 207/2009 45 artiklassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 51 artikla) säädetyt edellytykset täyttyvät, ja EUIPO:n osastot, joilla on toimivalta EU-tavaramerkkien rekisteröinnin alalla, eivät tämän osalta tee muodollista päätöstä, josta voitaisiin nostaa kanne.

Asetuksen N:o 207/2009 45 artiklan 1 kohdassa säädetään nimittäin, että ”jos hakemus täyttää tämän asetuksen vaatimukset ja jollei 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa ole annettu väiteilmoitusta tai jos tehty väite on lopullisesti käsitelty peruutuksen, hylkäämisen tai muun syyn takia, tavaramerkki ja 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot merkitään rekisteriin” (asetuksen N:o 207/2009 41 artiklan 1 kohta, josta on tullut asetuksen 2017/1001 46 artiklan 1 kohta ja asetuksen N:o 207/2009 87 artiklan 2 kohta, josta on tullut asetuksen 2017/1001 111 artikla).

Asetuksen N:o 207/2009 131 artiklan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 160 artikla) nojalla tutkijalla on toimivalta tehdä viraston nimissä EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksia koskevia päätöksiä, mukaan lukien sen 36, 37 ja 68 artiklassa (joista on tullut asetuksen 2017/1001 41, 42 ja 76 artikla) tarkoitetut kysymykset, jollei väiteosasto ole siltä osin toimivaltainen. Lisäksi kyseisen asetuksen 132 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 161 artiklan 1 kohta) nojalla väiteosasto on toimivaltainen EU-tavaramerkin rekisteröintihakemusta koskevia väitteitä käsittelevissä päätöksissä.

Asetuksen N:o 207/2009 45 artiklan 1 kohdan, 131 artiklan ja 132 artiklan 1 kohdan säännöksistä ilmenee, että tutkijalle ja väiteosastolle annetulla toimivallalla ei pyritä sen toteamiseen, että kaikki asetuksen N:o 207/2009 45 artiklassa säädetyt EU-tavaramerkin rekisteröintiedellytykset täyttyvät.

Tästä seuraa, että kun on kyse valituksesta, joka on tehty tutkijan tai väiteosaston päätöksestä asetuksen N:o 207/2009 58 artiklan 1 kohdan mukaisesti, valituslautakunta voi lausua – sille saman asetuksen 64 artiklan 1 kohdassa myönnetty toimivalta huomioiden – vain tietyistä edellä 21 kohdassa mainituista EU-tavaramerkin rekisteröintiedellytyksistä eli joko siitä, onko rekisteröintihakemus kyseisen asetuksen säännösten mukainen, tai rekisteröintihakemuksesta mahdollisesti tehdystä väitteestä annetusta ratkaisusta.

On näin ollen todettava, että valituslautakunnalla ei ole toimivaltaa ottaa käsiteltäväksi vaatimusta, joka koskee sitä, että se rekisteröisi EU-tavaramerkin.

Tässä tilanteessa myöskään unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole käsitellä vaatimusta, jonka tarkoituksena on saada se muuttamaan valituslautakunnan päätöstä tällä tavalla.

(ks. 14–25 kohta)