YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
27 päivänä marraskuuta 1997(1)
[234sKilpailu Asetus N:o 4064/89 Päätös, jolla todetaan yrityskeskittymä
yhteismarkkinoille soveltuvaksi Sitoumukset Naisten hygieniatuotteet
Kumoamiskanne Tutkittavaksi ottaminen Olennaisten menettelymääräysten
rikkominen Ulkopuolisten kuuleminen Määräävä markkina-asema[s
Asiassa T-290/94,
Kaysersberg SA, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Kaysersberg (Ranska), edustajinaan asianajajat Dominique Voillemot ja Jacques-Philippe Gunther, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Jacques
Loesch, 11 rue Goethe,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön virkamies
Francisco González Díaz ja komissiossa toimiva kansallinen virkamies Géraud de
Bergues sekä myöhemmin oikeudellinen pääneuvonantaja Giuliano Marenco ja
komissiossa toimiva kansallinen virkamies Guy Charrier, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz,
Centre Wagner, Kirchberg,
vastaajana,
jota tukee
Procter & Gamble GmbH,Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Schwalbach (Saksa), edustajinaan asianajaja Mario Siragusa, Rooma, asianajaja
Giuseppe Scasselati-Sforzolini, Bologna, ja barrister Nicholas Levy, Englannin ja
Walesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger
ja Hoss, 2 place Winston Churchill,
väliintulijana,
jossa kantaja vaatii kumottavaksi yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä
joulukuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 soveltamisesta
21.6.1994 tehdyn komission päätöksen 94/893/EY (IV/M.430 Procter & Gamble
/ VP Schickedanz (II)) (EYVL L 354, s. 32), jolla todetaan yrityskeskittymä
yhteismarkkinoille soveltuvaksi ja ETA-sopimuksen mukaiseksi,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. Bellamy sekä tuomarit
C. P. Briët, A. Kalogeropoulos, A. Potocki ja M. Jaeger,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.4.1997 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
Yrityskeskittymän yleinen tausta
- Siinä yrityskeskittymässä, johon kohdistuu komission 21.7.1994 tekemä päätös
94/893/EY (IV/M.430 Procter & Gamble / VP Schickedanz [II]) (EYVL L 354,
s. 32) (jäljempänä kanteen kohteena oleva päätös tai päätös), jolla todetaan
yrityskeskittymä yhteismarkkinoille soveltuvaksi ja ETA-sopimuksen mukaiseksi (ks.
tästä edempänä tuomion 41 kohta ja sitä seuraavat kohdat), on kysymys
liiketoimista, joilla Procter & Gamble GmbH (jäljempänä P&G) on hankkinut
omistukseensa Vereinigte Papierwerke Schickedanz AG:n (jäljempänä VPS).
- P&G on amerikkalaisen yhtiön Procter & Gamble Companyn kokonaisuudessaan
omistama tytäryhtiö. Konsernin liikevaihto tilikaudella 1992/1993 oli 23 626
miljoonaa ecua, joista 7 814 miljoonaa ecua saatiin Euroopan yhteisön markkinoilta.
Hygienia- ja kauneudenhoitotuotteiden, pesuaineiden, elintarvikkeiden ja juomien
lisäksi P&G harjoittaa liiketoimintaa paperimassasta valmistettujen tuotteiden ja
niistä erityisesti kuukautissuojatuotteiden alalla.
- Tosiseikkojen tapahtuma-aikana P&G oli Länsi-Euroopan terveyssidemarkkinoiden
merkittävin liiketoiminnan harjoittaja, jonka markkinaosuus koko yhteisössä ja
Euroopan vapaakauppa-alueen maissa arvioitiin 42 prosentiksi myynnin arvosta ja
33,5 prosentiksi myynnin määrästä laskettuna. Erityisesti Saksan markkinoilla
P&G:n markkinaosuuden myynnin arvosta mitattuna todettiin kanteen kohteena
olevassa päätöksessä (119 kohta) olevan 3540 prosenttia, ja tällä osuudella P&G
sijoittui Always -tuotemerkillään terveyssiteiden valmistajien eturiviin. Espanjassa
P&G:n markkinaosuus vuonna 1993 tuotemerkkien Ausonia ja Evax ansiosta oli
7580 prosenttia myynnin arvosta sekä 6570 prosenttia myynnin määrästä
laskettuna (päätöksen 119 kohta).
- Vauvanvaippojen markkinoilla P&G:llä oli samoin vahva asema; sen osuus
yhteisöjen markkinoista vuonna 1993 ennen kaikkea sen Pampers -tuotemerkillä oli
4550 prosenttia myynnin määrästä laskettuna (päätöksen 25 kohta). Toisaalta,
vaikka kyseinen konserni olikin merkittävin liiketoiminnan harjoittaja
amerikkalaisilla pehmopaperimarkkinoilla, se ei ennen vuotta 1994 harjoittanut
Euroopassa liiketoimintaa näillä markkinoilla, jotka koostuvat muun muassa
paperinenäliinojen, WC-paperin, talouspaperin ja kasvopyyhkeiden markkinoista.
- Ennen yrityskeskittymän muodostamista P&G:n kanssa VPS oli Saksan oikeuden
mukaan perustetun henkilöyhtiön Gustav und Grete Schickedanzin (jäljempänä
GGS) kokonaisuudessaan omistama tytäryhtiö. VPS:n kokonaisliikevaihto
tilikaudella 1992/1993 oli 681 miljoonaa ecua, joista 645 miljoonaa ecua saatiin
Euroopan yhteisön markkinoilta. VPS:n liiketoiminta kohdistui naisten
hygieniatuotteisiin, pehmopaperituotteisiin, vauvanvaippoihin samoin kuin
pidätyskyvyttömille aikuisille tarkoitettuihin tuotteisiin, pumpulituotteisiin ja
tiettyihin vartalon- tai kauneudenhoitotuotteisiin.
- Erityisesti naisten hygieniatuotteiden osalta VPS toimi terveyssidemarkkinoilla,
etupäässä Saksassa, toisaalta korkeatasoisella tuotemerkillään Camelia sekä toisen
luokan merkeillään Blümia ja Femina, sekä toisaalta vähittäiskaupan
ketjutuotteiden valmistajana. VPS:n Camelia -tuotteiden markkinaosuus Saksan
terveyssidemarkkinoilla oli vuonna 1993 (sekä myynnin arvosta että määrästä
laskettuna) 2025 prosenttia, kun taas tuotemerkkien Blümia ja Femina yhteinen
markkinaosuus oli 510 prosenttia myynnin arvosta sekä 1015 prosenttia myynnin
määrästä laskettuna (päätöksen 119 kohta). VPS markkinoi Camelia -tuotteitaan
myös Espanjassa, jossa sen markkinaosuudet olivat kuitenkin alle 5 prosentin
luokkaa vuonna 1993, samoin kuin Itävallassa, Italiassa ja Sveitsissä. VPS valmisti
myös tamponeita, joita se markkinoi tuotemerkillä Tampona.
- Naisten hygieniatuotteiden lisäksi VPS toimi vauvanvaippamarkkinoilla
tuotemerkeillä Moltex ja Born; sen osuus näillä markkinoilla Euroopan yhteisössä
vuonna 1993 oli 15 prosenttia (päätöksen 25 kohta).
- VPS:n kokonaismarkkinaosuudet yhteisön pehmopaperimarkkinoilla olivat vähäiset,
mutta Saksan markkinoilla yhtiöllä oli vuonna 1993 1520 prosentin markkinaosuus
myynnin määrästä laskettuna (päätöksen 13 kohta).
Asian käsittelyn vaiheet komissiossa
- P&G ilmoitti 9.12.1993 komissiolle yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä
joulukuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (EYVL 1989,
L 395, s. 1; tarkistettu versio julkaistu EYVL 1990, L 257, s. 13; jäljempänä asetus
N:o 4064/89) 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti aikeestaan hankkia omistukseensa
VPS:n koko osakepääoma.
- Tämän ensimmäisen ilmoituksen johdosta aloitetussa menettelyssä Kaysersberg
vastasi 21.12.1993 komission 17.12.1993 päivättyyn kyselyyn ja antoi tässä yhteydessä
joitakin tietoja naisten hygieniatuotteiden sekä pidätyskyvyttömille aikuisille
tarkoitettujen tuotteiden Ranskan markkinoista ja esitti huomautuksensa aiotun
yrityskeskittymän vaikutuksesta.
- Kaysersberg on Ranskan oikeuden mukaan perustettu osakeyhtiö, joka on James
River Corporation ja Cragnotti & Partnersin yhteisessä määräysvallassa olevan
alankomaalaisen Jamont NV -konsernin tytäryhtiö, jonka kokonaisliikevaihto
vuonna 1993 oli 4 818 miljoonaa Ranskan frangia. Kaysersberg toimii naisten
hygieniatuotteiden markkinoilla etupäässä Ranskassa ja Belgiassa. Terveyssiteitä ja
tamponeita markkinoivan Vania Expansion -tytäryhtiönsä kanssa Kaysersberg oli
vuonna 1993 Ranskan kyseisten markkinoiden merkittävin liiketoiminnan harjoittaja
yli 30 prosentin kokonaismarkkinaosuuksineen myynnin arvosta laskettuna.
Kaysersberg toimii myös pehmopaperimarkkinoilla muun muassa tuotemerkillä
Lotus, pidätyskyvyttömille aikuisille tarkoitettujen tuotteiden markkinoilla sekä
lapsihygienian alalla (vauvanvaippamarkkinoilla).
- Alkuperäisen ilmoituksen peruuttamisen jälkeen P&G ilmoitti 17.1.1994 komissiolle
asetuksen N:o 4064/89 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti uudesta
yrityskeskittymähankkeestaan, jolla P&G:n oli tarkoitus hankkia omistukseensa
VPS:n koko osakepääoma ja GGS:n muut tähän liittyvää liiketoimintaa harjoittavat
tytäryhtiöt.
- Tässä uudessa hankkeessa P&G:n ja GGS:n välisen ostosopimuksen sekä P&G:n,
GGS:n ja VPS:n välisen liitännäissopimuksen mukaan VPS:n oli määrä erottaa
muusta toiminnastaan vauvanvaippoja koskeva liiketoimintansa ja siirtää se
erilliseen yhtiöön yrityskeskittymän toteutumiseen saakka; välittömästi VPS:n
ostohankkeen loppuunsaattamisen jälkeen P&G:n oli määrä luovuttaa tämän
erillisen yhtiön osakkeet P&G:n 22.12.1993 osoittamalle trusteelle, jonka asiana oli
löytää lopullinen ostaja näille osakkeille (päätöksen 5 ja 6 kohta).
- Ilmoitus sisälsi lisäksi P&G:n ehdottaman sitoumuksen olla hankkimatta
määräysvaltaansa VPS:n muiden kuin Camelia -tuotemerkkiin kuuluvien naisten
hygieniatuotteiden liiketoimintoja, toisin sanoen kolmeen tuotemerkkiin Blümia,
Femina ja Tampona sekä VPS:n toimintaan vähittäiskaupan ketjutuotteiden
valmistajana liittyvää aineellista sekä aineetonta omaisuutta (jäljempänä muut kuin
Camelia -tuotteet) (päätöksen 8 kohta).
- Komissio julkaisi 22.1.1994 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä asetuksen
N:o 4064/89 4 artiklan 3 kohdan mukaisen tiedonannon ilmoituksesta (EYVL
C 19, s. 15). Tämän tiedonannon 4 kohdassa komissio kehotti "kaikkia kolmansia
osapuolia, joita asia koskee, toimittamaan sille mahdolliset yrityskeskittymää
koskevat huomautuksensa".
- Kaysersberg vastasi 24.1.1994 komission sille 19.1.1994 osoittamaan kyselyyn ja
antoi tässä yhteydessä pyydetyt tiedot markkina-alueista sekä kilpailutilanteesta
naisten hygieniatuotteiden alalla ja esitti komissiolle huomautuksensa aiotun
yrityskeskittymän vaikutuksesta.
- Kirjeenvaihto komission kanssa jatkui Kaysersbergin 14.3.1994, 29.4.1994, 18.5.1994
ja 31.5.1994 päivätyillä kirjeillä.
- Tutkittuaan ilmoituksen komissio päätti 17.2.1994 asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan
1 kohdan c alakohtaa soveltaen siinä tarkoitetun menettelyn aloittamisesta
terveyssiteiden osalta sillä perusteella, että ilmoitetun keskittymän soveltuvuudesta
yhteismarkkinoille oli vakavia epäilyjä.
- Komissio toimitti 30.3.1994 väitetiedoksiannon P&G:lle.
- Komissio toimitti yrityskeskittymien valvonnasta annetussa neuvoston asetuksessa
(ETY) N:o 4064/89 säädetyistä ilmoituksista, määräajoista ja kuulemisista
25 päivänä heinäkuuta 1990 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2367/90
(EYVL L 219, s. 5; jäljempänä asetus N:o 2367/90) 15 artiklan mukaisesti 12.4.1994
päivätyllä kirjeellä Kaysersbergille tiedoksi jäljennöksen väitetiedoksiannosta
ilmoittaakseen tälle menettelyn luonteesta ja kohteesta sekä kehottaakseen tätä
esittämään huomautuksensa.
- Väitetiedoksiannon sisältö oli pääpiirteissään seuraavanlainen:
- Aluksi komissio huomautti siitä, että ostosopimuksen mukaan VPS:n
vauvanvaippoja koskeva liiketoiminta oli määrä siirtää erilliselle yhtiölle, joka
P&G:n 22.12.1993 osoittamalla trusteella oli tehtävänä luovuttaa uudelle ostajalle.
Komissio katsoi tämän johdosta, että kyseinen sitoumus muodosti olennaisen osan
sille tehdystä ilmoituksesta ja että aloitettu menettely ei täten kohdistunut
asianomaiseen liiketoimintaan niistä vastaväitteistä huolimatta, joita komissiolla olisi
ollut yrityskeskittymän tämän osan toteuttamista kohtaan (väitetiedoksiannon
7 kohta). Komissio totesi lisäksi, että P&G oli yksipuolisesti tarjonnut sitoumusta
olla hankkimatta määräysvaltaansa VPS:n muita kuin Camelia -tuotteita koskevia
liiketoimintoja, ja täsmensi, että asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan
c alakohdan mukaisesti tapahtuneen menettelyn aloittamisen jälkeen P&G oli
vahvistanut näiden sitoumusten voimassaolon ehdoksi, että komissio tekee
asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan nojalla päätöksen sille ilmoitetun
liiketoimikokonaisuuden soveltuvuudesta yhteismarkkinoille kaikilta osiltaan
(väitetiedoksiannon 810 kohta).
- Katsottuaan sille ilmoitetun keskittymän yhteisönlaajuiseksi komissio ilmaisi
aloittaneensa menettelyn terveyssiteiden osalta. Komission väitetiedoksiannossaan
selvittämiä piirteitä voidaan kuvata seuraavasti.
- Relevanttien hyödykemarkkinoiden suhteen komission mukaan jokaiselle naisten
hygieniatuotteiden ryhmälle, eli pikkuhousunsuojille, tamponeille ja terveyssiteille,
oli olemassa omat erilliset markkinansa. Markkina-alueen määrittämisen osalta
komissio piti terveyssiteiden markkinoita luonteeltaan tietyssä määrin kansallisina.
Tässä suhteessa komissio otti huomioon Saksan ja Espanjan markkinoiden korkean
keskittymisasteen, kuluttajien merkkiuskollisuuden, markkinoille pääsyn esteet,
markkinoille tulon edellyttämät suuret investoinnit mainontaan sekä useiden
markkinoilletuloyritysten epäonnistumisen viime vuosina.
- Arvioidessaan yrityskeskittymää komissio korosti Länsi-Euroopanterveyssidemarkkinoiden myynnin määrän nopeaa kasvua, kun niille oli 1990-luvun
alusta lähtien tullut uusia pitkälle kehitettyjä Alwaysin kaltaisia tuotteita, joilla oli
merkittävää lisäarvoa perinteisiin tuotteisiin verrattuna. Osapuolten
markkinaosuuksien arvioimiseksi komissio piti asianmukaisimpana käyttää
perustana myynnin arvon perusteella laskettuja osuuksia muun muassa, koska
toisaalta korkeatasoisten tuotemerkkien ja toisaalta toisen luokan merkkien tai
vähittäiskaupan ketjutuotteiden väliset hintaerot arvioitiin vaihteluvälille
50100 prosenttia, koska voimakkaiden myynninedistämistoimien kohteena olevat
merkkituotteet olivat markkinoilla valta-asemassa ja koska oli välttämätöntä ottaa
huomioon asianomaisten yhtiöiden merkittävät taloudelliset voimavarat erityisesti
korkeatasoisten tuotteiden segmentin voimakkaan aseman vuoksi.
- Komission mukaan markkinaosuudet jakautuivat vuonna 1993 niillä terveyssiteiden
kansallisilla markkinoilla, joihin yrityskeskittymä pääasiassa vaikuttaa, seuraavasti
(väitetiedoksiannon 93 kohta):
|
Saksa
|
Espanja
|
Itävalta
|
Arvo
1993
|
Määrä
1993
|
Arvo
1993
|
Määrä
1993
|
Arvo
1993
|
Määrä
1993
|
P & G VP Camelia P & G + Camelia VP muut tuotemerkit Johnson & Johnson Mölnlycke Kimberly-Clark Rauscher Ketjutuotteet Muut
|
36,3 %24,5 % 60,8 % 6,9 %13,4 % 0,9 % 12,5 % 5,1 %
|
20,4 %21,6 % 42 %12 % 9,2 % 0,8 % 23,7 % 12,3 %
|
79,8 % 1,4 % 81,2 % 1,1 % 10,6 % 7,1 %
|
65,9 % 1,1 %67 % 0,1 % 0,8 % 18,6 % 13,5 %
|
24,6 %13,9 % 38,5 % 2,9 %30,1 % 17,8 % 9,2 % 1,5 %
|
17,6%12,6 % 30,2 % 2,4 %24,8 % 27,6 % 2,2 %12,81 %
|
- Komissio totesi, että terveyssidemarkkinoille pääsyn esteet olivat erityisesti Saksassa
korkeat; syinä tähän olivat muun muassa suuri merkkiuskollisuus, välttämättömyys
kehittää uudistuneita tuotteita ja ryhtyä suurisuuntaisiin myynninedistämistoimiin
samoin kuin vaikeudet saada tuotteensa vähittäiskauppojen tarjontaan.
Markkinoiden keskittymisaste oli sitä paitsi Saksassa ja Espanjassa korkea jo ennen
yrityskeskittymää, ja se olisi keskittymän toteutuessa entisestäänkin noussut.
- Komissio otti huomioon myös P&G:n aseman terveyssidemarkkinoilla; se oli vahva
ennen kaikkea merkittävimmässä erityisen ohuiden siteiden segmentissä, kyseisen
konsernin markkinavoiman vähittäiskauppiaisiin nähden tärkeänä
päivittäistavaroiden toimittajana samoin kuin konsernin taloudellisen voimakkuuden
suhteessa kilpailijoihinsa terveyssidealalla. Komission mukaan sellaisten
mahdollisten kilpailijoiden markkinoilletulo, jotka pystyvät horjuttamaan P&G:n
määräävää asemaa Saksassa ja Espanjassa, näyttikin varsin epätodennäköiseltä, kun
otettiin huomioon Mölnlycken ja Kimberly-Clarkin useat tuloksettomat yritykset
päästä Saksan markkinoille 1015 viime vuoden aikana, samoin kuin Kaysersbergin
vastaavat yritykset vuosina 19701985.
- Näiden seikkojen perusteella ja ottaen huomioon erityisesti P&G:n
markkinaosuudet heti yrityskeskittymän toteuduttua, markkinoille tulon esteet sekä
mahdollisen kilpailun, komissio katsoi, että Saksan, Espanjan ja Itävallan
terveyssidemarkkinoille ominaisten piirteiden vuoksi VPS:n ostaminen teki P&G:lle
mahdolliseksi toimia riippumattomasti asiakkaistaan ja kilpailijoistaan näillä
markkinoilla VPS:n vauvanvaippoja koskevan liiketoiminnan luovuttamisen
jälkeenkin sekä huolimatta P&G:n sitoumuksesta olla hankkimatta VPS:n muita
kuin Camelia -tuotteita koskevia liiketoimintoja (väitetiedoksiannon 145 kohta).
Erityisesti Saksan markkinoilla P&G:n toimenpiteet sen hankkiessa VPS:n ja sen
johtavan merkin Camelian, joka samalla on viimeinen itsenäinen johtava
merkkituote näillä markkinoilla, vaikeuttaisivat entisestään muiden yrittäjien pääsyä
Saksan markkinoille, koska nämä joutuisivat sijoittautumaan välittömästi näille
markkinoille sen sijaan, että ne ostaisivat niillä jo olemassa olevan yrityksen
(väitetiedoksiannon 146 kohta).
- Komissio katsoi näin ollen, että ilmoitettu yrityskeskittymä saattoi olla
yhteismarkkinoille soveltumaton, koska se oli omiaan johtamaan määräävän
markkina-aseman syntymiseen Saksan ja Itävallan terveyssidemarkkinoilla sekä
vahvistamaan Espanjan markkinoilla jo vallitsevaa määräävää markkina-asemaa,
minkä seurauksena tehokas kilpailu merkittävällä osalla yhteismarkkinoista
olennaisesti estyisi siten kuin asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 3 kohdassa
tarkoitetaan (väitetiedoksiannon 151 kohta).
- Komissio järjesti 25. ja 26.4.1994 asetuksen N:o 2367/90 1315 artiklan mukaisesti
ensimmäisen kuulemistilaisuuden yrityskeskittymän osapuolille ja ulkopuolisille,
muun muassa Kaysersbergille; tätä seurasi 6.5.1994 järjestetty toinen
kuulemistilaisuus yrityskeskittymän osapuolille ja ulkopuolisille. Kaysersberg toimitti
9.5.1994 komissiolle jäljennöksen pääjohtajansa ensimmäisessä
kuulemistilaisuudessa esittämän puheenvuoron tekstistä.
- Keskittymiä käsittelevä neuvoa-antava komitea kokoontui 27.5.1994 ensi kerran
käsittelemään ilmoitettua yrityskeskittymää ja antoi tuolloin siitä kielteisen
lausuntonsa (keskittymiä käsittelevän neuvoa-antavan komitean lausunto sen 20. ja
22. kokouksessa 27 päivänä toukokuuta ja 20 päivänä kesäkuuta 1994 alustavasta
päätösehdotuksesta asiaan IV/M.430 Procter & Gamble / VP Schickedanz (II),
EYVL 1994 C 379, s. 34, 18 kohta).
- Torjuakseen komission vastaväitteet suunnitellun yrityskeskittymän
soveltumattomuudesta yhteismarkkinoille P&G ehdotti 10.6.1994 komissiolle uusia
sitoumuksia, jotka merkitsisivät VPS:n Camelia -tuotemerkillä naisten
hygieniatuotealalla harjoittaman liiketoiminnan (jäljempänä Camelia -liiketoiminta)
luovuttamista ulkopuolisille.
- Komissio vaati P&G:ltä 13.6.1994 päivätyllä kirjeellään tiettyjen muutosten
tekemistä konsernin ehdotuksiin. Tätä varten komissio toimitti P&G:lle uuden
sitoumuksia koskevan ehdotuksen, jossa oli otettu huomioon vaaditut muutokset,
ja pyysi tätä myös valmistelemaan tästä tekstistä version, jota ei olisi tarpeen
käsitellä luottamuksellisena, ulkopuolisten kuulemista varten. P&G hyväksyi
14.6.1994 päivätyllä kirjeellään ehdotetut muutokset.
- Komissio toimitti Kaysersbergille tiedoksi keskiviikkona 15.6.1994 P&G:n 15.6.1994
päivätyn kirjeen, joka sisälsi hyväksytyistä sitoumuksista sellaisen version, jota ei
ollut tarpeen käsitellä luottamuksellisena; samalla komissio ilmoitti Kaysersbergille
tälle asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 4 kohdan ja asetuksen N:o 2367/90
15 artiklan nojalla myönnetystä mahdollisuudesta esittää kirjalliset huomautuksensa
viimeistään maanantaiaamupäivällä 20.6.1994, jotta ne voidaan toimittaa neuvoa-antavalle komitealle.
- Edellä tarkoitetun, Kaysersbergille toimitetun version mukaan P&G ehdotti
seuraavia sitoumuksia koskien VPS:n Camelia -liiketoimintaa, jolla tarkoitettiin a)
Forschheimin teollisuuslaitosta ja naisten hygieniatuotteiden valmistamiseen
käytettyjä tuotantolinjoja, b) Camelia -tuotemerkkiä sekä c) kaikkia muitakin
oikeuksia ja velvoitteita, jotka liittyivät Camelia -liiketoimintaan tai olivat tarpeen
sitä varten. Nämä ehdotukset sitoumuksiksi olivat seuraavat:
1) P&G sitoutuu nimeämään mahdollisimman pian sen jälkeen, kun komissio
on antanut asetuksen N:o 4064/89 soveltamisesta myönteisen päätöksensä,
kuitenkin viimeistään 1.7.1994 mennessä, Goldman Sachs International
Limitedin (jäljempänä Goldman Sachs) neuvottelemaan vilpittömässä
mielessä P&G:n puolesta ulkopuolisten ostajaehdokkaiden kanssa Camelia -liiketoiminnan myynnistä. P&G ja Goldman Sachs sopivat jälkimmäisen
palkkiosta, josta osa määräytyy kyseisestä myynnistä saatavan
komissiopalkkion perusteella.
2) P&G sitoutuu antamaan Goldman Sachsille peruuttamattoman
toimeksiannon ostajan löytämiseen Camelia -liiketoiminnalle ( )
määräajassa; tämän ostajan tulee olla riittävän kilpailukykyinen
olemassaoleva tai mahdollinen kilpailija, joka ei ole riippuvainen P&G:stä
eikä millään tavalla sidoksissa siihen ja joka pystyy ylläpitämään sekä
kehittämään Camelia -liiketoimintaa olennaisena kilpailijana kyseisillä
markkinoilla. P&G ryhtyy kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin
kannustaakseen Camelia -liiketoiminnan palveluksessa tällä hetkellä
työskentelevää henkilöstöä, mukaan lukien myynti- ja hallintohenkilöstö,
siirtymään työskentelemään kyseisen riippumattoman ulkopuolisen yrityksen
lukuun. P&G:n on katsottava täyttäneen tämän sitoumuksensa, jos se on
( ) määräajassa tehnyt sitovan esisopimuksen Camelia -liiketoiminnan
myynnistä edellyttäen, että tämä myynti toteutetaan ( ) määräajassa. P&G
sitoutuu antamaan Goldman Sachsille tavanomaisilla markkinaehdoilla
kaikkea sen pyytämää apua ennen Camelia -liiketoiminnan myyntiä
ulkopuoliselle.
3) P&G:lla itsellään on rajoittamaton oikeus hyväksyä tehty tarjous tai valita
useammista tarjouksista parhaaksi katsomansa. Tällaisten tarjousten
paremmuus määritetään tarjotun kauppahinnan ja muiden tarjouksen
arvoon vaikuttavien velvoitteiden perusteella.
4) P&G sitoutuu ( ) määräajassa tekemään mahdolliseksi Forschheimin
teollisuuslaitoksen luovuttamisen riippumattomalle ulkopuoliselle taholle ja
erityisesti tämän laitoksen toiminnan johtamisen erillään P&G:stä.
5) Ennen kuin Camelia -liiketoiminnan myynti ulkopuoliselle toteutetaan, P&G
pitää huolta siitä, että Camelia -liiketoimintaa johdetaan erillisenä ja
helposti myytävissä olevana yksikkönään, jolla on oma johto ja kirjanpito
sekä P&G:n liiketoiminnoista erilliset myynti- sekä jakelujärjestelyt naisten
hygieniatuotealalla. P&G sitoutuu lisäksi siihen, että Camelia
-liiketoiminnalla on oma liikkeenjohtonsa, joka määrätään johtamaan
kyseistä toimintaa itsenäisesti sen jatkuvan kannattavuuden ja markkina-arvon varmistamiseksi, sekä siihen, että P&G tarjoaa tätä varten yleisestä
liiketaloudellisesta näkökulmasta riittävät taloudelliset voimavarat. Ennen
Camelia -liiketoiminnan ulkopuoliselle myynnin toteutumista P&G ei saa
yhdistää Camelia -liiketoimintaa mihinkään liiketoimintayksikköönsä. P&G
sitoutuu lisäksi olemaan tekemättä mitään rakenteellisia muutoksia Camelia
-liiketoiminnassa ilman komission etukäteistä suostumusta.
6) P&G:n ei ole määrä saada Camelia -liiketoiminnan johdolta mitään
liikesalaisuuksia, tietotaitoa, kaupallisia, teollisia eikä immateriaalioikeuksia
koskevia tai muitakaan Camelia -liiketoimintaan liittyviä luottamuksellisia
taikka salassapidettäviä tietoja.
7) P&G sitoutuu edellyttämään Goldman Sachsin toimittavan sille ( )
perustalta laaditun kirjallisen selvityksen kaikista ulkopuolisten
ostajaehdokkaiden kanssa Camelia -liiketoiminnan myynnistä käytävissä
neuvotteluissa tapahtuneista merkittävistä edistysaskeleista, sekä
toimittamaan nämä selvitykset liiteaineistoineen komissiolle. Kyseiseen
liiteaineistoon on sisällytettävä Camelia -liiketoiminnan johdon laatima
selvitys vireillä olevista liiketoimista.
8) Kaikki P&G:n ja Camelia -liiketoiminnan ostavan ulkopuolisen yrityksen
väliset erimielisyydet, jotka aiheutuvat näiden sitoumusten toteuttamisesta
tai ovat yhteydessä siihen, on ratkaistava P&G:n ja kyseisen ulkopuolisen
yrityksen kesken toimeenpantavassa riippumattomassa välimiesmenettelyssä.
["P&G hereby gives the following undertakings to the Commission with
respect to VP's Camelia-branded feminine hygiene products business, which
comprises: (i) the Forschheim plant and the production lines dedicated to
the manufacture of feminine hygiene products; (ii) the Camelia brand name;
and (iii) all other assets and liabilities that form part of or are necessary for
the operation of VP's Camelia-branded feminine hygiene products business
(hereafter referred to as the Business).
1. P&G undertakes that, as soon as practicable after the Commission has
adopted a favourable decision under the Regulation 4064/89 and in any
event no later than July 1, 1994, it shall appoint Goldman Sachs
International Limited (Goldman Sachs) to act on its behalf in conducting
good faith negotiations with interested third parties with a view to selling
the Business. P&G and Goldman Sachs shall agree on the latter's
remuneration, it being understood that part of such remuneration shallconsist of a fee related to the consideration of the sale.
2. P&G undertakes that it shall give Goldman Sachs an irrevocable mandate
to find a purchaser for the Business within [confidential] of its appointment,
it being understood that such purchaser shall be a viable existing or
prospective competitor independent of and unconnected to P&G and
capable of maintaining and developing the Business as an active competitive
force on the market concerned. P&G shall take all reasonable steps to
encourage the relevant personnel currently employed in the Business,
including sales and administrative personnel, to take up employment with
such independent third party. P&G shall be deemed to have complied with
this undertaking if, within [confidential], it has entered into a binding letter
of intent for the sale of the Business, provided that such sale is completed
within [confidential]. P&G undertakes to give, on an arm's length basis, all
assistance requested by Goldman Sachs prior to the sale to the third party.
3. P&G alone shall be free to accept any offer or to select the offer it
considers best in case of a plurality of offers. The value of any such offers
shall be determined by the price offered plus other obligations affecting the
value of such offers.
4. P&G undertakes that, within [confidential], the Forcheim plant shall be
rendered capable of being transferred to an independent third party and,
most particularly, that the Forcheim plant is capable of being managed
separately from P&G.
5. Prior to the completion of the sale of the Business to a third party, P&G
shall ensure that the Business is managed as a distinct and saleable entity
with its own management, accounts and a sales distribution effort for the
Business that is separate from P&G's catamenials business. P&G further
undertakes that the Business shall have its own management that shall be
under instructions to manage it on an independent basis in order to ensure
its continued viability and market value, and that P&G shall provide
sufficient financial resources to this end in the ordinary course of business.
Prior to the completion of the sale of the Business to a third party, P&G
shall not integrate the Business into any P&G business unit. P&G further
undertakes that it shall make no structural changes to the Business without
prior Commission approval.
6. P&G shall not obtain from the Business management any business
secrets, know-how, commercial information, or any other industrial
information of a confidential or proprietary nature relating to the Business.
7. P&G undertakes that it shall cause Goldman Sachs to provide a written
report on a [confidential] basis on any relevant developments in its
negotiations with third parties interested in purchasing the Business, and
that such reports, together with supporting documentation, shall be
furnished to the Commission. Such supporting documentation shall include
a report prepared by the management of the Business on its on-going
commercial operations.
8. Any dispute between P&G and the third party purchasing the Business
arising out of or in the connection with the implementation of these
undertakings shall be submitted to independent arbitration to be mutually
agreed between P&G and such third party."]
- P&G toimitti 16.6.1994 komissiolle kirjeen, jossa se ilmoitti vahvistavansa, että
14.6.1994 annetuilla sitoumuksilla muutetaan ja korvataan sen VPS:n naisten
hygieniatuotteiden osalta 17.1.1994 tekemiä ehdotuksia, ja katsoi näin ollen
olevansa oikeutettu hankkimaan omistukseensa ja myös säilyttämään itsellään
VPS:n muita kuin Camelia -tuotteita koskevat liiketoiminnat, mikäli komission
päätös asiasta olisi myönteinen.
- Kaysersberg toimitti huomautuksensa komissiolle perjantaina 17.6.1994. Kirjeessään
Kaysersberg katsoi aluksi, että P&G:n ehdottamia sitoumuksia ei voitaisi ottaa
tutkittaviksi niiden myöhäisen esittämisen eikä ulkopuolisten reagoinnille asetetun
määräajan lyhyyden tähden; tämän jälkeen kirjeessä esitettiin perusteet
Kaysersbergin kannalle, jonka mukaan ehdotetut sitoumukset eivät olleet
tyydyttäviä, sekä Kaysersbergin niihin vaatimat muutokset.
- Keskittymiä käsittelevä neuvoa-antava komitea kokoontui toistamiseen 20.6.1994.
Lausunnossaan komitea totesi seuraavaa:
"9. Otettuaan huomioon komissiolta saadut tiedot, jotka koskevat Procter
& Gamblen 15.6.1994 päivätyssä kirjeessään esittämiä vaihtoehtoja
ehdotetun yrityskeskittymän aiheuttamien kilpailullisten ongelmien
ratkaisemiseksi, komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että
ehdotettu yrityskeskittymä soveltuu yhteismarkkinoille ja on ETA-sopimuksen mukainen edellyttäen, että Camelia -tuotemerkkiin liittyvä
naisten kuukautissuojatuotealan liiketoiminta luovutetaan ulkopuolisille.
10. nämä sitoumukset ovat riittävät seuraavin edellytyksin:
- Procter & Gamblesta riippumattoman trusteen nimeäminen Camelia -liiketoiminnan luovuttamista sekä kyseisen liiketoiminnan Procter &
Gamblesta riippumatonta johtamista varten luovutuksen
toteutumiseen saakka;
- lyhyen määräajan asettaminen luovutuksen toteuttamiselle;
- mahdollisella ostajalla on oltava käytössään tarvittavat taloudelliset
voimavarat ja käytännön kokemusta kulutustavaroiden tuotannosta,
jotta se voisi ylläpitää ja aktiivisesti kehittää Camelia -tuotteiden
markkinointia kilpailutilanteessa Procter & Gamblen kanssa;
- Camelia -liiketoiminnan johdon riippumattomuus Procter &
Gamblesta luovutuksen toteuttamiseen saakka;
- komission on voitava selvittää etukäteen mahdollisten ostajien
ominaisuudet, tämän kuitenkaan rajoittamatta Procter & Gamblen
oikeutta valita lopullinen ostaja;
- komission on säilytettävä riittävä valvonta- ja päätöksentekovalta
sitoumusten asianmukaisen täyttämisen varmistamiseksi.
11. Komitean vähemmistö katsoo lisäksi, että Procter & Gamble tulisi
velvoittaa luovuttamaan ulkopuolisille myös VPS Schickedanzin toisen
luokan tuotemerkeillä ja vähittäiskaupan ketjutuotteilla
kuukautissuojatuotteiden alalla harjoittama liiketoiminta."
- Neuvoa-antavan komitean kokouksen jälkeen komissio valmisteli ja P&G hyväksyi
sitoumukset lopullisessa muodossaan.
Kanteen kohteena oleva päätös 21.6.1994
- Komissio totesi 21.6.1994 antamassaan, kanteen kohteena olevassa päätöksessä,
ottaen huomioon P&G:n omalta osaltaan antamat sitoumukset, että
yrityskeskittymä soveltui yhteismarkkinoille ja oli ETA-sopimuksen mukainen.
- Päätöksen 1 artikla kuuluu seuraavasti:
"1 artikla
Edellyttäen, että kaikki ne ehdot ja velvoitteet, jotka sisältyvät Procter & Gamble
GmbH:n komissiolle esittämiin, VP Schickedanzin Camelia -tuotemerkillä naisten
hygieniatuotealalla harjoittamaa liiketoimintaa koskeviin sitoumuksiin, sellaisina
kuin ne on esitetty tämän päätöksen 186 kohdassa, täytetään kokonaisuudessaan,
Procter & Gamble GmbH:n 17.1.1994 ilmoittama, VP Schickedanzin ostamisesta
seuraava yrityskeskittymä todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi ja ETA-sopimuksen mukaiseksi."
- Tämä päätös on annettu tiedoksi Kaysersbergille 27.6.1994.
- Päätöksen sisältö voidaan lyhyesti esittää seuraavasti.
- Komissio toteaa jo ennakkoon, että sitoumus olla hankkimatta VPS:n
vauvanvaippoja koskevaa liiketoimintaa muodostaa olennaisen osan sille tehdystä
ilmoituksesta ja että päätös ei näin ollen kohdistu asianomaisiin markkinoihin niistä
vastaväitteistä huolimatta, joita komissiolla olisi ollut yrityskeskittymän tämän osan
toteutumista kohtaan (päätöksen 7 kohta). P&G:n alun perin tarjoaman ja
ilmoitukseen sisältyneen sitoumuksen osalta, jonka mukaan se ei hanki VPS:n muita
kuin Camelia -tuotteita koskevia liiketoimintoja, komissio esittää, että P&G on
olennaisesti muuttanut ehdotustaan komission esiintuomien vastaväitteiden johdosta
sekä ulkopuolisille luovutettavien tuotemerkkien että tällaisen luovutuksen ehtojen
suhteen, ja siten korvannut VPS:n muut kuin Camelia -tuotteet Camelia
-tuotemerkillä harjoitetulla naisten hygieniatuotealan liiketoiminnalla (päätöksen
8 kohta).
- Katsottuaan sille ilmoitetun keskittymän yhteisönlaajuiseksi komissio huomauttaa
seuraavaksi, että yrityskeskittymä koskee VPS:n nykyisin valmistamia tuotteita,
toisin sanoen kotitalouskäyttöön tarkoitettuja pehmopaperituotteita, naisten
hygieniatuotteita, pidätyskyvyttömille aikuisille tarkoitettuja tuotteita,
pumpulituotteita ja tiettyjä vartalon- tai kauneudenhoitotuotteita, sekä että
menettely on aloitettu terveyssiteiden osalta.
- Kotitalous- ja hygieniakäyttöön tarkoitettuja pehmopaperituotteiden osalta komissio
tuo esiin, että vaikka P&G on tämän alan markkinajohtaja Yhdysvalloissa ja
Kanadassa, se ei harjoita Euroopassa tällaista liiketoimintaa; P&G:n mukaan
kyseisen hankkeen strateginen tarkoitus on päästä näiden tuotteiden
eurooppalaisille markkinoille. Komissio toteaa lisäksi, että VPS:n markkinaosuudet
koko tällä sektorilla Euroopan yhteisössä ovat vähäiset, joskin ne käsittävät
1520 prosentin osuuden Saksan markkinoista, ja että tarkasteltaessa erikseen
kunkin tuotteen Saksan markkinoita VPS:llä on hallussaan 3540 prosentin osuus
paperinenäliinojen sekä 1520 prosentin osuus WC-paperin markkinoista.
- Komission johtopäätökset tästä ovat seuraavat:
"Kun otetaan huomioon, ettei P&G:llä ja VPS:llä ole mitään keskenään
samanlaista liiketoimintaa tällä sektorilla ja että VPS:n markkinaosuudet
ovat merkitykseltään vähäisiä, yrityskeskittymä ei aiheuta näiden tuotteiden
osalta kilpailuoikeudellisia epäilyksiä" (päätöksen 13 kohta).
49. Pidätyskyvyttömille aikuisille tarkoitettujen tuotteiden, pumpulituotteiden ja
kauneudenhoitotuotteiden osalta komissio katsoo myös, tutkittuaan erityisesti
P&G:n ja VPS:n asemaa näillä markkinoilla, ettei yrityskeskittymä aiheuta vakavia
epäilyjä yhteismarkkinoille soveltuvuutensa suhteen (päätöksen 1423 kohdat).
50. Vauvanvaippojen osalta komissio katsoo, että ilman ilmoitukseen sisältynyttä
sitoumusta ja huolimatta markkinaosuuksien ainoastaan vähäisestä kasvusta
yrityskeskittymän toteuttaminen synnyttäisi P&G:lle määräävän markkina-aseman,
kun otetaan huomioon sen 4550 prosentin markkinaosuudet Euroopan yhteisöjen
markkinoilla, sen taloudelliset voimavarat, käytössä oleva kehittynyt teknologia ja
sen vahva asema vähittäiskauppiaisiin nähden (päätöksen 2426 kohta).
51. Naisten hygieniatuotteiden osalta päätöksessä aluksi selvitellään asetelmaa
pääasiallisesti väitetiedoksiannon sisällön pohjalta (päätöksen 27182 kohta); tämän
jälkeen komissio katsoo, että sille ilmoitetun kaltainen yrityskeskittymä, siihen alun
perin sisältyneine P&G:n sitoumuksineen luovuttaa VPS:n muita kuin Camelia -tuotteita koskeva liiketoiminta naisten hygieniatuotteiden alalla, tekee
yrityskeskittymän toteutuessa muodostuvalle P&G:lle mahdolliseksi toimia
riippumattomasti asiakkaistaan ja kilpailijoistaan Saksan ja Espanjan
terveyssidemarkkinoilla (päätöksen 183 kohta). Komissio toteaa erityisesti, että
P&G:llä on Saksan markkinoilla yrityskeskittymän toteutumisen jälkeen
6065 prosentin markkinaosuus myynnin arvosta sekä 4045 prosentin osuus
myynnin määrästä laskettuna, kun sen merkittävimmän kilpailijan markkinaosuudet
ovat ainoastaan 1015 prosenttia myynnin arvosta sekä 510 prosenttia myynnin
määrästä laskettuna; komissio lisää, että P&G:n toimenpiteet sen hankkiessa VPS:n
Camelia -tuotemerkin vaikeuttaisivat entisestään muiden yrittäjien pääsyä Saksan
markkinoille, koska ne joutuisivat sijoittautumaan välittömästi näille markkinoille
sen sijaan, että ne ostaisivat jo olemassaolevan yrityksen (päätöksen 184 kohta).
52. Komissio tuo seuraavaksi esiin, että P&G on tarjoutunut muuttamaan
ilmoittamaansa yrityskeskittymähanketta VPS:n Camelia -liiketoimintaa koskevilla
sitoumuksillaan (päätöksen 186 kohta).
53. Päätöksessä esitettyihin P&G:n sitoumuksiin sisältyivät muiden ohessa seuraavat
kohdat:
"P&G tarjoaa komissiolle seuraavia sitoumuksia koskien VPS:n Camelia -tuotemerkillä naisten hygieniatuotteiden alalla harjoittamaa liiketoimintaa,
joka käsittää i) Forschheimin teollisuuslaitoksen ja naisten
hygieniatuotteiden valmistamiseen käytetyt tuotantolinjat, ii) Camelia -tuotemerkin sekä iii) kaikki muutkin oikeudet ja velvoitteet, jotka liittyivät
VPS:n Camelia -tuotemerkillä naisten hygieniatuotteiden alalla
harjoittamaan liiketoimintaan (jäljempänä Camelia -liiketoiminta) tai olivat
tarpeen sitä varten.
1) P&G sitoutuu nimeämään mahdollisimman pian sen jälkeen, kun
komissio on antanut asetuksen N:o 4064/89 soveltamisesta myönteisen
päätöksensä, kuitenkin viimeistään VPS:n osakkeiden
siirtämisajankohtaan mennessä, itsenäisen trusteen, joka komission on
hyväksyttävä, toimimaan P&G:n puolesta Camelia -liiketoiminnan
päivittäisen johdon valvojana tämän toiminnan jatkuvan
kannattavuuden ja markkina-arvon varmistamiseksi sekä sen
takaamiseksi, että tämä liiketoiminta siirretään nopeasti ja tehokkaasti
erilleen P&G:n muusta toiminnasta. Trusteen on samanaikaisesti
nimettävä Goldman Sachs International Limited (jäljempänä Goldman
Sachs) neuvottelemaan vilpittömässä mielessä ulkopuolisten
ostajaehdokkaiden kanssa Camelia -liiketoiminnan myynnistä .
2) P&G sitoutuu antamaan trusteelle peruuttamattoman toimeksiannon
ostajan löytämiseen Camelia -liiketoiminnalle ( ) määräajassa;tämän ostajan tulee olla riittävän kilpailukykyinen olemassaoleva tai
mahdollinen kilpailija, joka ei ole riippuvainen P&G:stä eikä millään
tavalla sidoksissa siihen ja jolla on sellaiset taloudelliset voimavarat
sekä sellaista aikaisempaa kokemusta kulutustavaramarkkinoilta, että
se pystyy ylläpitämään sekä kehittämään Camelia -liiketoimintaa
aktiivisena ja olennaisena kilpailijana P&G:n naisten hygieniatuotteille
kyseisillä eri markkinoilla .
( )
8) P&G ei yhdistä VPS:n toisen luokan merkeillä eikä vähittäiskaupan
ketjutuotteilla harjoittamaa liiketoimintaa omiin naisten
hygieniatuotteiden markkinointi- tai tuotantorakenteisiinsa Camelia -liiketoiminnan myynnin toteutumiseen saakka.
( )" (päätöksen 186 kohta).
54. Tämän jälkeen komissio esittää seuraavaa:
"Komissio tyytyy siihen, että P&G:n tarjous luopua Camelia -merkkisiä
terveyssiteitä koskevasta liiketoiminnasta estää P&G:tä saavuttamasta
määräävää markkina-asemaa Saksan markkinoilla ja vahvistamasta
määräävää markkina-asemaansa Espanjan markkinoilla. Yrityskeskittymän
toteutumisen ja Camelia -liiketoiminnan luovutuksen jälkeen Saksan ja
Espanjan markkinoiden rakenne on seuraava, kun otetaan huomioon, ettei
P&G:n ole näissä oloissa määrä enää luopua VPS:n muusta kuin Camelia -liiketoiminnasta (tarkat markkinaosuudet jätetty liikesalaisuuksina
ilmaisematta):
|
Saksa
|
Espanja
|
Arvo1993
|
Määrä1993
|
Arvo1993
|
Määrä1993
|
P & G VP muut tuotemerkit P & G kokonaan VP Camelia Johnson & Johnson Kimberly-Clark Ketjutuotteet Muut
|
35-40 % 5-10 %40-45 % 20-25 %10-15 % < 1 %10-15 % 5-10 %
|
20-25 %10-15 % 30-35 %20-25 % 5-10 % < 1 %20-25 % 10-15 %
|
75-80 %0 % 75-80 % 1-5 % 1-5 % 10-15 % 5-10 %
|
65-70 % < 1 %65-70 % 1-5 % < 1 % 15-20 % 10-15 %
|
Kuten taulukosta ilmenee, P&G kasvattaa markkinaosuuttaan Saksan markkinoilla
6,9 prosenttiyksiköllä kaiken kaikkiaan 43,2 prosenttiin (myynnin arvosta) Camelian
markkinaosuuden ollessa 24,5 prosenttia ja Johnson & Johnsonin 13,4 prosenttia.
P&G:n markkinaosuuden kasvu perustuu yksinomaan VPS:n toisen luokan
merkkien ja vähittäiskaupan ketjutuotteiden aloilla, toisin sanoen muilla kuin
korkeatasoisilla tuotemerkeillä, harjoittaman liiketoiminnan hankintaan samalla,
kun P&G:n ennestään Always -tuotemerkillä harjoittaman liiketoiminnan on
vastattava korkeatasoisten tuotemerkkien segmentissä kahden merkittävän
toimittajan kilpailuun. Espanjassa P&G:n markkinaosuus ei nouse edes
0,1 prosenttiyksiköllä. Tämän vuoksi komissio on katsonut, että ne P&G:n antamat
sitoumukset, jotka koskevat VPS:n naisten hygieniatuotteiden alalla Camelia -tuotemerkillä harjoittamaa liiketoimintaa, ovat riittäviä estämään määräävän
markkina-aseman syntymisen tai vahvistumisen Saksan ja Espanjan markkinoilla,
tai muuallakaan Euroopan talousalueella." (päätöksen 187 kohta).
Päätöksessä hyväksytyt toimenpiteet
- P&G ilmoitti komissiolle 5.7.1994 päivätyllä kirjeellään, että VPS:n Camelia -liiketoiminnan luovutuksesta oli käyty neuvotteluja Kimberly-Clarkin kanssa ja että
luovutuksen oli sovittu tapahtuvan samaan aikaan kuin VPS:n omaisuuden myynti
P&G:lle oli lopullisesti saatettu päätökseen tai heti sen jälkeen.
- Komissio ilmoitti 20.7.1994 virallisella lehdistötiedonannolla, että VPS:n myynti
P&G:lle oli saatettu päätökseen 16.7.1994, että samanaikaisesti VPS:n kaikki
naisten hygieniatuotteisiin liittyvät liiketoiminnat, muiden ohessa Camelia -liiketoiminnat, oli siirretty Kimberly-Clarkille ja että VPS:n vauvanvaippojen alalla
harjoittama liiketoiminta oli myyty Wirths -konsernille.
- Väliintulija P&G:n lausumien mukaan Camelia- ja Tampona -tuotemerkit sekä
vähittäiskaupan ketjutuotteiden valmistustoiminta oli myyty Kimberly-Clarkille ja
Blümia -tuotemerkkiin liittyvä liiketoiminta myönnetty lisenssillä tälle yritykselle
16.7.1994. VPS:n Femina -tuotemerkin osalta komissio ja väliintulija esittävät
saksalaisen vähittäiskauppaketjun Rewen hankkineen tämän merkin.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten sekä väliintulijan vaatimukset
- Näissä olosuhteissa Kaysersberg nosti nyt esillä olevan kanteen Euroopan yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 19.9.1994 jättämällään kannekirjelmällä.
- P&G jätti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 8.1.1995
väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen
komission vaatimuksia sekä vaati yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaista lupaa
käyttää oikeudenkäyntikielenä englannin kieltä sekä asian kirjallisessa että
suullisessa käsittelyssä.
- Kantaja vaati yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 1.2.1995
jättämällään kirjeellä tiettyjen asiakirjoihin sisältyvien tietojen käsittelyä
luottamuksellisena siinä tapauksessa, että väliintulohakemukseen suostuttaisiin.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun ensimmäisen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 19.5.1995 antamallaan määräyksellä P&G:n väliintulijaksi
ja määräsi kantajan vaatimuksesta useampia asiakirja-aineistoon sisältyviä
asiakirjoja käsiteltäviksi luottamuksellisina.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi 16.8.1995 antamallaan
määräyksellä (Kok. 1995, s. II-2249) P&G:n esittämän oikeudenkäyntikielestä
poikkeamista koskeneen hakemuksen kirjallista käsittelyä koskevalta osalta, mutta
antoi P&G:lle luvan käyttää oikeudenkäyntikielenä englannin kieltä asian suullisessa
käsittelyssä.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen
perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan
mukaisena prosessinjohtotoimenpiteenä komissiota kuitenkin kehotettiin 24.1.1997
vastaamaan tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin sekä toimittamaan tietyistä asiakirjoista
versiot, joita ei ollut tarpeen käsitellä luottamuksellisina. Komissio vastasi
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin
19.2.1997 ja liitti vastaukseensa pyydetyt asiakirjat.
- Asianosaisten ja väliintulijan lausumat sekä vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 23.4.1997 pidetyssä
istunnossa.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa komission 21.7.1994 tekemän päätöksen;
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteen;
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- Väliintulija vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- ryhtymättä käsittelemään itse pääasiaa jättää kanteen tutkimatta sillä
perusteella, ettei kantaja ole osoittanut olevansa asiassa oikeussuojan
tarpeessa;
- hylkää kanteen perusteettomana;
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, väliintulijalle
aiheutuneet kulut mukaan lukien.
- Kantaja vaatii väliintulokirjelmän johdosta esittämissään huomautuksissa, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kaikki vastaajan asiassa esittämät vastaperusteet;
- velvoittaa väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tutkittavaksi ottaminen
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä sekä niiden perusteluista
- Kantaja esittää kannekirjelmässään olevansa EY:n perustamissopimuksen
173 artiklan neljännen kohdan nojalla oikeutettu vaatimaan päätöksen kumoamista.
Kantaja vetoaa ensiksikin aktiiviseen osallistumiseensa päätöksen tekemistä
edeltäneeseen menettelyyn. Sen mielestä päätös koskee sitä lisäksi suoraan ja
erikseen merkittävänä liiketoiminnan harjoittajana Ranskassa ja Belgiassa naisten
hygienia-, pehmopaperi- ja lasten hygieniatuotteiden alalla siten, että
yrityskeskittymän toteutuminen on omiaan suuresti rajoittamaan Saksan
markkinoille pääsyä erityisesti terveyssidemarkkinoiden osalta. Kysymyshän on
kantajan mukaan jo ennestään suljetuista markkinoista, joille se oli yrittänyt
sijoittautua tässä onnistumatta, huolimatta keskeytymättömistä markkinointi-investoinneistaan ja tuotantopaikkansa läheisyydestä. Kantaja katsoo lopuksi
menettäneensä päätöksen vuoksi tilaisuuden asettua Camelia -liiketoiminnan
ostajaehdokkaaksi, koska päätöksessä annettiin P&G:lle mahdollisuus luovuttaa
tämä liiketoiminta Kimberly-Clarkille ehdoilla, jotka eivät olleet yleisesti tiedossa.
- Komissio ei ole esittänyt huomautuksia kanteen tutkittavaksi ottamisesta.
- Väliintulija P&G katsoo, että kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta. Vaikka P&G
myöntääkin, ettei komissio ole asettanut kyseenalaiseksi esillä olevan kanteen
tutkimista ja ettei sillä väliintulijana ole oikeutta esittää oikeudenkäyntiväitteitä, se
huomauttaa yhteisöjen tuomioistuimen jo ottaneen eräässä tällaisessa asiassa viran
puolesta tutkittavakseen prosessinedellytysten olemassaolon (asia C-225/91, Matra
v. komissio, tuomio 15.6.1993, Kok. 1993, s. I-3203, 13 kohta).
- Esillä olevassa asiassa päätöksellä ei P&G:n mukaan ollut voinut olla mitään
sellaista merkityksellistä vaikutusta kantajan kilpailuasemaan, että päätöksen
voitaisiin tämän johdosta katsoa koskeneen kantajaa perustamissopimuksen
173 artiklassa tarkoitetussa mielessä suoraan ja erikseen (yhdistetyt asiat 10/68 ja
18/68, Eridania ym. v. komissio, tuomio 10.12.1969, Kok. 1969, s. 459). Väliintulija
korostaa tältä osin, ettei se ole lainkaan kasvattanut markkinaosuuttaan naisten
hygieniatuotteiden alalla, koska se on samanaikaisesti VPS:n hankinnan kanssa
luopunut ei ainoastaan Camelia -liiketoiminnasta päätöksessä edellytetyin tavoin,
vaan myös muusta VPS:n tämän alan liiketoiminnasta. Väliintulija huomauttaa
myös, että se ei ole hankkinut itselleen osaakaan VPS:n liiketoiminnasta
vauvanvaippojen markkinoilla. WC-paperi- ja talouspaperin osalta hankitut
markkinaosuudet olivat P&G:n mielestä merkityksettömiä.
- P&G:n mukaan kantaja ei myöskään ollut menettänyt mahdollisuutta hankkia
Camelia -liiketoimintaa, eikä kantaja sitä paitsi milloinkaan ollut ilmaissutkaan
tällaista aikomusta P&G:n esittämästä luovutussitoumuksesta huolimatta.
- P&G tuo lopuksi esiin, ettei kantajalla ollut minkäänlaista oikeussuojan tarvetta
asiassa, koska päätöksen mahdollisesta kumoamisesta ei seuraisi sille mitään
korvausta eikä erityisesti oikeutta Camelia -liiketoiminnan hankkimiseen. Komissio
oli P&G:n mielestä lisäksi ottanut erittäin tarkoin huomioon kantajan
hallinnollisessa menettelyssä esittämät huomautukset.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että vastaaja ei ole
vaatinut kanteen tutkimatta jättämistä, vaan on tyytynyt vaatimaan kanteen
hylkäämistä. Onkin huomattava, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön
37 artiklan kolmannen kohdan mukaan, jota sovelletaan mainitun perussäännön
46 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla oikeudenkäyntiin yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa, väliintulokirjelmässä saadaan esittää vain jonkun
asianosaisen vaatimuksia tukevia vaatimuksia. Lisäksi yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 3 kohdan mukaan
väliintulijan on hyväksyttävä asia sellaisena kuin se on väliintulohetkellä.
- Tästä seuraa, että väliintulijalla ei ole oikeutta esittää oikeudenkäyntiväitettä, eikä
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin näin ollen ole velvollinen tutkimaan
väliintulijan kyseisen väitteensä tueksi esittämiä perusteita (asia C-313/90, CIRFS
ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok. 1993, s. I-1125, 2022 kohta; em. asia
Matra v. komissio, tuomion 12 kohta; asia T-266/94, Skibsværftsforeningen ym. v.
komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996, s. II-1399, 39 kohta ja asia T-19/92, Leclerc
v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok. 1996, s. II-1851, 50 kohta).
- Nyt esillä olevissa olosuhteissa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
katsoo, ettei ole syytä ottaa viran puolesta tutkittavaksi kysymyksessä olevankanteen prosessinedellytysten olemassaoloa.
Pääasia
- Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen erilaisten olennaisten menettelymääräysten
rikkomiseen liittyvään kanneperusteeseen sekä kuudentena kanneperusteenaan
päätöksenteossa tapahtuneisiin ilmeisiin arviointivirheisiin.
- Ensimmäinen kanneperuste liittyy keskittymiä käsittelevän neuvoa-antavan
komitean todellisen ja asianmukaisen kuulemisen laiminlyöntiin ja asetuksen
N:o 4064/89 19 artiklan 5 ja 6 kohdan rikkomiseen tällä tavoin. Toinen
kanneperuste kohdistuu asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan rikkomiseen, kun
kantajalle ei ollut varattu tilaisuutta esittää huomautuksiaan P&G:n sitoumusten
sisällöstä. Kolmantena kanneperusteenaan kantaja arvostelee komissiota siitä, että
se on hyväksynyt sille tehtyyn ilmoitukseen olennaisen muutoksen, ja että se on tällä
tavoin rikkonut asetuksen N:o 4064/89 6 ja 8 artiklan sekä asetuksen N:o 2367/90
I jakson säännöksiä. Neljäs kanneperuste koskee yhteisön oikeuden yleisten
periaatteiden loukkaamista ja asetuksen N:o 4064/89 sekä asetuksen N:o 2367/90
säännösten rikkomista siltä osin kuin komissio ei ole noudattanut riittäviä ja
kohtuullisia määräaikoja ennen päätöksensä tekemistä. Viides kanneperuste
nojautuu päätöksen perustelujen puutteellisuuteen ja EY:n perustamissopimuksen
190 artiklan rikkomiseen tällä tavoin. Lopuksi kuudennessa kanneperusteessa on
kysymys asetuksen N:o 4064/89 2 ja 8 artiklan rikkomisesta, kun komission esitetään
arvioineen päätöksenteossaan ilmeisen virheellisesti yrityskeskittymän vaikutuksia
useilla markkinoilla.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee neuvoa-antavan komitean todellisen ja
asianmukaisen kuulemisen laiminlyöntiä
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä sekä niiden perusteluista
- Kantaja väittää, että neuvoa-antavan komitean kuulemista ei ole toimitettu
asetuksen N:o 4064/89 19 artiklan 5 ja 6 kohdan vaatimusten mukaisesti. Neuvoa-antavalla komitealla ei kantajan mukaan ole ollut käytettävissään riittävästi aikaa
P&G:n Camelia -liiketoiminnan luovuttamista koskevien sitoumusten tutkimiseen
eikä todellisen ja asianmukaisen lausunnon antamiseen yrityskeskittymästä.
Komission 15.6.1994 koolle kutsuma neuvoa-antava komitea on nimittäin
kokoontunut 20.6.1994 eli alle 14 päivän kuluttua kokouskutsun lähettämisestä ja
siten vastoin edellä viitatun 19 artiklan 5 kohdan säännöstä. Komissio ei olekaan
kantajan mielestä osoittanut, että se olisi esillä olevassa tapauksessa
poikkeuksellisista syistä lyhentänyt kokouksen koolle kutsumiselle asetettua
määräaikaa välttääkseen vaaran siitä, että P&G:lle aiheutuu vakavaa haittaa.
- Neuvoa-antavalle komitealle sen kokousta varten välitetyt perustiedot eivät sitä
paitsi kantajan mukaan ole olleet riittäviä tarkan ja luotettavan kuvan saamiseen
yrityskeskittymähankkeesta. Komitea onkin näin ollen toisaalta antanut lausuntonsa
tuntematta VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan todellista merkittävyyttä, sillä
tämän liiketoiminnan luovutusta koskenut alkuperäinen sitoumus edelleen sisältyi
P&G:n 15.6.1994 ehdottamiin sitoumuksiin, jotka on toimitettu komitean
tutkittaviksi. Toisaalta 15.6.1994 päivättyihin ehdotuksiin sisältyneitä Camelia -liiketoiminnan luovutusta koskeneita ehtoja on kantajan mielestä olennaisesti
muutettu komitean kokouksen jälkeen: vaikka P&G:n oli alun perin määrä
luovuttaa tämä liiketoiminta itse valitsemalleen ulkopuoliselle yritykselle, lopulliset
sitoumukset ovat osoittautuneet rajoittavammiksi.
- Komissio painottaa, että oikeuskäytännön mukaan 14 päivän säännön
noudattamatta jättäminen ei sinänsä yksinomaan riitä perusteeksi asetuksen
N:o 4064/89 nojalla tehdyn päätöksen lainvastaisuudelle silloin, kun kokouskutsu
on lähetetty olosuhteissa, joissa komitealla on ollut tilaisuus antaa lausuntonsa
täysin tietoisena asian tosiasiapohjasta (asia T-69/89, RTE v. komissio, tuomio
10.7.1991, Kok. 1991, s. II-485). Keskittymien yhteydessä on lisäksi syytä ottaa
huomioon asetuksen N:o 4064/89 yleiselle järjestelmälle luonteenomainen
määräaikojen lyhyys (asia T-83/92, Zunis Holding ym. v. komissio, tuomio
28.10.1993, Kok. 1993, s. II-1169, 38 kohta). Tältä osin komissio korostaa, että se
voi asetuksen N:o 4064/89 19 artiklan 5 kohdan viimeisen virkkeen nojalla
poikkeustapauksessa lyhentää 14 päivän määräaikaa välttääkseen vakavan haitan
aiheutumisen yhdelle tai useammalle keskittymään osallistuvalle yritykselle.
Vetoamatta siihen, että P&G:lle olisi aiheutunut vakavan haitan vaara, komissio
kuitenkin tähdentää, että sillä oli aihetta pelätä VPS:n tilanteen heikkenevän, jollei
asiassa tehty nopeasti päätöstä.
- Komissio katsoo joka tapauksessa, että neuvoa-antavalle komitealle P&G:n
15.6.1994 tekemien, lopulta Camelia -liiketoiminnasta luopumista tarkoittaneiden
sitoumusehdotusten tutkimiseen varattu aika on esillä olevan asian olosuhteisiin
nähden ollut riittävä, jotta komitealla on ollut tilaisuus antaa lausuntonsa täysin
tietoisena asian tosiasiapohjasta. Komissio huomauttaa, että kansalliset viranomaiset
ovat jatkuvasti suoraan osallistuneet menettelyyn asiassa, muun ohessa saamalla
tiedokseen asiakirja-aineiston keskeiset osat ja osallistumalla kahteen viralliseen
kuulemistilaisuuteen, ja että komitea oli jo kokoontunut ensimmäisen kerran 27.5.1994.
- Lisäksi komissio väittää, että P&G:n lopullisen sitoumuksen sisältö, jonka mukaan
se ei hanki Camelia -liiketoimintaa, ei sitä paitsi olennaisesti eronnut 15.6.1994
päivätyistä ja neuvoa-antavalle komitealle tiedoksiannetuista ehdotuksista.
Komitean lausunnon jälkeen oli vain tiukennettu sitoumuksen täytäntöönpanon
ehtoja. P&G:n alkuperäisen sitoumuksen osalta olla hankkimatta muuta kuin
Camelia -liiketoimintaa komissio korostaa, että tämä sitoumus oli edelleen voimassa
neuvoa-antavan komitean kokouksen ajankohtana ja että vaikka komitean
vähemmistö olikin katsonut, että P&G:n tulisi luovuttaa ulkopuolisille myös nämä
liiketoiminnat, komissio oli päättänyt komitean enemmistön kannan mukaisesti olla
vaatimatta P&G:ltä tällaisia toimenpiteitä.
- Väliintulija korostaa, että sen 15.6.1994 tekemien ehdotusten viimeiset muutokset,
jotka se on hyväksynyt komitean kokouksen jälkeen, ovat pääasialliselta
luonteeltaan menettelyllisiä; komissio on toteuttanut ne ottaakseen huomioon
kansallisten viranomaisten ja ulkopuolisten asiassa esittämät huomautukset.
Komissio on väliintulijan mielestä siten kokonaisuudessaan noudattanut neuvoa-antavan komitean esittämiä käsityksiä, vaikka komissio ei olekaan sidottu komitean
lausuntoon. Väliintulija sitä paitsi painottaa, että neuvoa-antavassa komiteassa ei
ole esitetty ainoatakaan vastaväitettä sen kokouksen koollekutsumista koskevan
määräajan laillisuuden suhteen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- On syytä aluksi huomauttaa, että asetuksen N:o 4064/89 19 artiklan 3 kohdan
mukaan keskittymiä käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa on kuultava ennen
päätöksen tekemistä muun muassa kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohtaa
soveltaen. Saman asetuksen 19 artiklan 5 kohdan mukaan komitean kokousta ei saa
pitää ennen kuin kokouskutsun lähettämisestä on kulunut 14 päivää, mutta
komissio voi poikkeustapauksissa lyhentää määräaikaa sopivasti välttääkseen
vakavan haitan aiheutumisen yhdelle tai useammalle keskittymään osallistuvalle
yritykselle. Asetuksen 19 artiklan 6 kohdassa säädetään lisäksi, että "komission on
mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon komitean lausunto".
- Nyt esillä olevassa asiassa on kiistatonta, että 20.6.1994 pidettyä neuvoa-antavan
komitean toista kokousta koolle kutsuttaessa ei ole noudatettu asetuksen
N:o 4064/89 19 artiklan 5 kohdassa asetettua 14 päivän määräaikaa. Yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa lisäksi, että vaikka komissio
muistuttaakin huolestumisestaan VPS:n tilanteen mahdollisesta heikkenemisestä,
jollei asiassa tehdä nopeasti päätöstä, se ei väitäkään lyhentäneensä neuvoa-antavan
komitean kokouksen koolle kutsumiselle säädettyä määräaikaa välttääkseen
vakavan haitan aiheutumisen tälle yritykselle tai P&G:lle. Tältä osin kantajan
huomautuksista, joita ei ole kiistetty, sitä paitsi ilmenee, että kumpikaan näistä
kahdesta yrityksestä ei ole hallinnollisen menettelyn kuluessa vaatinut komissiolta
asetuksen 7 artiklan 4 kohdan soveltamista; tämän säännöksen nojalla komissio voi
myöntää poikkeuksellisesti luvan sellaisen yrityskeskittymän toteuttamiselle, jota
koskeva hallinnollinen menettely on vielä kesken, nimenomaan estääkseen vakavan
vahingon aiheutumisen yhdelle tai useammalle keskittymään osallistuvalle
yritykselle.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin katsoo, että neuvoa-antavan komitean kokouksen koolle kutsumiselle säädetyn määräajan
noudattamatta jättäminen ei sinänsä yksinomaan riitä perusteeksi komission
lopullisen päätöksen lainvastaisuudelle silloinkaan, kun olosuhteet eivät ole siten
poikkeukselliset, että olisi olemassa asetuksen N:o 4064/89 19 artiklan 5 kohdassa
tarkoitetun vakavan haitan aiheutumisen vaara. On nimittäin huomattava, että
mainittu 14 päivän määräaikavaatimus on menettelysääntönä pelkästään sisäinen
kuten 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17
(perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus;
EYVL 1962 n:o 13, 21.2.1962, s. 10; jäljempänä asetus N:o 17/62) 10 artiklan
5 kohdassa kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean koolle kutsumiselle asetettu määräaikakin; tässä säännöksessä
edellytetään samoin, että komitean kuuleminen "tapahtuu kokouksessa, jota ei
saa pitää ennen kuin kokouskutsun lähettämisestä on kulunut 14 päivää".
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisen säännön noudattamatta jättäminen
ei riitä perusteeksi komission lopullisen päätöksen lainvastaisuudelle, jollei tämä
laiminlyönti ole luonteeltaan riittävän olennainen ja jollei se ole vaikuttanut
haitallisesti tähän menettelyvirheeseen vetoavan asianosaisen oikeudelliseen ja
tosiasialliseen asemaan (em. asia RTE v. komissio, tuomion 27 kohta). Näin ei voi
olla silloin, kun neuvoa-antavalla komitealla itse asiassa on ollut käytettävissään
riittävästi aikaa asian merkittäviin piirteisiin tutustumiseen ja kun se on voinut
antaa lausuntonsa täysin tietoisena asian tosiasiapohjasta, toisin sanoen erehtymättä
miltään olennaisilta kohdin epätarkkuuksien tai puutteiden tähden. Tällaisessa
tilanteessa kokouksen koolle kutsumiselle asetetun määräajan noudattamatta
jättämisellä nimittäin ei voi olla mitään vaikutusta kuulemismenettelyn kohteeseen
eikä näissä oloissa siten myöskään lopullisen päätöksen sisältöön.
- Tässä tapauksessa on aluksi huomattava, että neuvoa-antava komitea ei ole itse
vastustanut kokoontumistaan komission määräämänä päivänä, vaikka kokous on
ajoittunutkin lähemmäksi kuin 14 päivän päähän kokouksen koolle kutsumisesta.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mielestä neuvoa-antavan
komitean lausunnosta ilmenee nimenomaisesti, että komitealla on ollut
mahdollisuus sille myönnetyn määräajan lyhyydestä huolimatta täysin tietoisena
asian tosiasiapohjasta lausua mielipiteensä P&G:n ehdottamista sitoumuksista ja
siten myös komission ehdotuksesta päätökseksi asiassa. On nimittäin syytä korostaa,
että vaikka komitea onkin ilmoittanut olevansa samaa mieltä komission kanssa siitä,
että Camelia -liiketoiminnan luovuttamista ulkopuolisille koskevat sitoumukset
olivat riittävät takaamaan sen, että ehdotettu yrityskeskittymä soveltuu
yhteismarkkinoille ja on ETA-sopimuksen mukainen, komitea on samalla esittänyt
lausunnossaan, että tiettyjä ehtoja oli selvennettävä ja todellisuudessa sovellettava;
nämä ehdot koskivat trusteen nimeämistä, lyhyen määräajan asettamista luovutuksen
toteuttamiselle, ostajaehdokkaille asetettavia vaatimuksia, Camelia -liiketoiminnan
johdon riippumattomuutta luovutuksen toteutumiseen saakka ja, lopuksi,
komissiolle varattavaa mahdollisuutta tutkia ostajaehdokkaiden ominaisuudet sekä
valvoa sitoumusten soveltamista (ks. edellä 39 kohta). Neuvoa-antavalla komitealla
näyttää siten kokouksensa koolle kutsumiselle asetetun määräajan noudattamatta
jättämisestä huolimatta silti olleen riittävästi aikaa täsmällisten suositusten
muotoilemiseen niiksi edellytyksiksi, joiden täyttyessä VPS:n Camelia -liiketoiminnan ehdotettu luovutus olisi sen mukaan toteutettava.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lisäksi, että komitean
edellä mainitut suositukset Camelia -liiketoiminnan luovutukselle asetettavista
ehdoista ovat pääosiltaan kokonaisuudessaan tulleet sisällytetyiksi komitean
kokouksen jälkeen valmisteltuun sitoumusten lopulliseen versioon. Päätöksen
perustelujen 186 kohdassa kuvatuissa lopullisessa muodossaan olevissa
sitoumuksissa määrätään erityisesti, että VPS:n hankinta-ajankohtaan mennessä
P&G:n on nimettävä ja komission hyväksyttävä trustee sen varmistamiseksi, että
Camelia -liiketoiminta luovutetaan kilpailukykyiselle ostajalle, ja lisäksi, että tämän
ostajan on pystyttävä kehittämään Camelia -liiketoimintaa siten, että siitä
muodostuu kilpailija "P&G:n naisten hygieniatuotteille kyseisillä eri markkinoilla"(ks. edellä 53 kohta). Tältä osin kantajan perustelut, joiden mukaan Camelia -liiketoiminnan luovuttamisen ehtoja on täten olennaisesti muutettu rajoittavampaan
suuntaan komitean kokouksen jälkeen, eivät riitä osoittamaan, että komitea olisi
erehtynyt jonkin olennaisen seikan osalta. Koska nämä muutokset on toteutettu
nimenomaan neuvoa-antavan komitean suositusten pohjalta, P&G:n tämän
liiketoiminnan luovuttamista koskevan sitoumuksen täytäntöönpanoa koskevien
ehtojen tiukentamista silmällä pitäen, tällä tavoin tehdyt muutokset eivät mitenkään
voi osoittaa, ettei komitea olisi täysin tietoisena asian tosiasiapohjasta voinut lausua
asiasta, vaan ne päin vastoin osoittavat, että komissio on asetuksen N:o 4064/89
19 artiklan 6 kohdan määräysten mukaisesti mahdollisuuksien mukaan ottanut
huomioon komitean lausunnon.
- Siltä osin kuin kantaja on esittänyt, että neuvoa-antava komitea ei ole voinut
arvioida muun kuin Camelia -liiketoiminnan todellista merkittävyyttä sen johdosta,
että sille sen kokouskutsun mukana toimitetut P&G:n 15.6.1994 päivätyt ehdotukset
sitoumuksiksi eivät nimenomaisesti sisältäneet selvitystä siitä, että alkuperäisestä
tätä toimintaa koskeneesta sitoumuksesta oli luovuttu, yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei tätä kantaa mitenkään voida hyväksyä.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tosin huomauttaa, ettei niihin
sitoumuksia koskeviin ehdotuksiin, jotka P&G antoi tiedoksi neuvoa-antavalle
komitealle, sisältynyt nimenomaisia määräyksiä VPS:n muusta kuin Camelia -liiketoiminnasta ja että P&G ilmoitti komissiolle vasta 16.6.1994 päivätyllä
kirjeellään, toisin sanoen neuvoa-antavan komitean kokouksen koolle kutsumisen
jälkeen, että se aikoi säilyttää itsellään nämä liiketoiminnat.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin toteaa ensiksikin, ettei
se seikka, että neuvoa-antavalle komitealle 15.6.1994 tiedoksi annettuihin P&G:n
ehdotuksiin sitoumuksiksi ei sisältynyt lausekkeita VPS:n muusta kuin Camelia -liiketoiminnasta, eikä myöskään se seikka, että P&G on nimenomaisesti ilmoittanut
komissiolle aikomuksestaan säilyttää itsellään nämä liiketoiminnat vasta neuvoa-antavan komitean kokouksen koolle kutsumisen jälkeen, ole estänyt komiteaa
ottamasta kantaa myös kysymykseen, olisiko P&G velvoitettava luovuttamaan myös
muu kuin Camelia -liiketoiminta ulkopuolisille. Tätä tulkintaa tukee se seikka, että
neuvoa-antavan komitean lausunnon mukaan komitean vähemmistö olikin katsonut
heti kokouksen jälkeen, että "Procter & Gamble tulisi velvoittaa luovuttamaan
ulkopuolisille myös VPS Schickedanzin toisen luokan tuotemerkeillä ja
vähittäiskaupan ketjutuotteilla kuukautissuojatuotteiden alalla harjoittama
liiketoiminta" (ks. edellä 39 kohta; neuvoa-antavan komitean lausunnon 11 kohta).
Tästä seuraa, kuten ilmenee komission huomautuksistakin, joita ei ole kiistetty, että
neuvoa-antava komitea on joka tapauksessa ollut tietoinen P&G:n aikomuksista
muun kuin Camelia -liiketoiminnan suhteen kokouksensa alkaessa.
- Toiseksi asiakirjoista ei ilmene mitään sellaista, jonka johdosta olisi asetettava
kyseenalaiseksi, että neuvoa-antavalla komitealla on ollut käytettävissään kaikki sen
harkinnan perustaksi tarpeellinen aineisto, jotta se voi arvioida VPS:n muun kuin
Camelia -liiketoiminnan merkittävyyttä. Näyttää päin vastoin siltä, että
jäsenvaltioiden viranomaiset ovat jatkuvasti suoraan osallistuneet yrityskeskittymän
tutkimismenettelyyn, ja että niiden edustajat neuvoa-antavassa komiteassa olivat
siten sen toisessa kokouksessa selvillä kaikista asiakirja-aineistoon sisältyvistä
merkityksellisistä seikoista, erityisesti tämän liiketoiminnan markkinaosuudesta.
Tällainen osallistuminen käy nimittäin ilmi paitsi siitä, että komitealle on toimitettu
asetuksen N:o 4064/89 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitus sekä jäljennökset
menettelyn kannalta tärkeimmistä asiakirjoista, myös siitä, että asiakirja-aineiston
mukaan jäsenvaltioiden edustajat ovat tässä tapauksessa osallistuneet komission
25.26.4.1994 ja 6.5.1994 järjestämiin virallisiin kuulemistilaisuuksiin, joissa
ilmoitetun yrityskeskittymän osapuolilla ja ulkopuolisilla on ollut tilaisuus tulla
kuulluiksi, sekä kokoontuneet ensi kertaa neuvoa-antavana komiteana 27.5.1994
esittääkseen kantansa komission ensimmäisestä päätösluonnoksesta. Vaikka
komitea silloin antoikin lausuntonsa keskittymän kieltämistä koskevan
päätösluonnoksen perusteella, alun perin ilmoitetun yrityskeskittymähankkeen
hyväksyttävyyttä harkittaessa tutkittiin kuitenkin välttämättä myös P&G:n tuolloin
ehdottaman, VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan luovuttamista ulkopuolisille
tarkoittaneen sitoumuksen laajuutta, ja tässä yhteydessä arvioitiin tämän
liiketoiminnan merkityksellisyyttä kysymyksessä olevilla markkinoilla.
- Tämän johdosta ja koska ei ole väitettykään, että neuvoa-antavalle komitealle ei
olisi annettu tiedoksi jotakin olennaista uutta seikkaa muun kuin Camelia
-liiketoiminnan merkittävyydestä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo,
että neuvoa-antava komitea on voinut antaa lausuntonsa täysin tietoisena asian
tosiasiapohjasta myös siltä osin kuin on kysymys tästä liiketoiminnasta luopumisesta.
- Tästä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee ulkopuolisten kuulemisen laiminlyöntiä P&G:n
sitoumuksista
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä sekä niiden perusteluista
- Kantaja väittää, että sellaisten kilpailevien yritysten kuuleminen, joita asia on
koskenut, on laiminlyöty ja tällä tavoin rikottu asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan
1, 3 sekä 4 kohdan säännöksiä. Viitaten yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 85/76,
Hoffmann-La Roche vastaan komissio 13.2.1979 antamaan tuomioon (Kok. 1979,
s. 461) kantaja esittää, että sille ei ole annettu asianmukaista tilaisuutta esittää
huomautuksiaan P&G:n ehdottamista sitoumuksista, koska komissio on toisaalta
edellyttänyt sen esittävän huomautuksensa P&G:n ehdotuksista ainoastaan kahden
arkipäivän pituisessa määräajassa ja toisaalta koska komissio ei ole antanut
ennakolta tiedoksi kantajalle P&G:n sitoumusten lopullista versiota huolimatta
näihin ehdotuksiin sittemmin tehdyistä muutoksista. Tämän johdosta kantaja ei
mielestään ole voinut tuoda esiin kantaansa asetelmasta, jossa P&G olisi hankkinut
määräysvaltaansa VPS:n muut kuin Camelia -liiketoiminnat, sillä
keskittymähankkeen ulkopuolisille 15.6.1994 tiedoksi annetut P&G:n ehdotukset
sitoumuksiksi eivät ole olleet tulkittavissa siten, että alkuperäinen muun kuin
Camelia -liiketoiminnan luovuttamista ulkopuolisille koskeva sitoumus olisi
peruutettu.
- Kantaja kiistää komission väitteen, jonka mukaan ulkopuolisilla yrityksillä olisi
oikeus vedota ainoastaan asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 4 kohtaan. Kantajan
mukaan oikeuskäytännöllä, johon komissio vetoaa kantansa tueksi ja joka koskee
ulkopuolisten menettelyllisiä oikeuksia asetusta N:o 17 sovellettaessa, ei ole
merkitystä tässä asiassa, koska siinä noudatettu päättelytapa ei ole siirrettävissä
koskemaan asetuksen N:o 4064/89 soveltamista ja koska viitattujen asioiden
tosiasiaperusta poikkesi nyt esillä olevasta asiasta.
- Vaikka asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä
kohdeltaisiinkin eri tavoin, kantajan mielestä sanotun asetuksen 18 artiklan
4 kohdassa joka tapauksessa edellytetään komission kuulevan sitä hyvissä ajoin ja
koko selvitysaineiston pohjalta. Ulkopuolisilla yrityksillä nimittäin on oikeus
osallistua hallinnolliseen menettelyyn puolustaakseen oikeutettuja etujaan (asia
T-17/93, Matra Hachette v. komissio, tuomio 15.7.1994, Kok. 1994, s. II-595).
Kilpailijoiden oikeuteen ottaa osaa menettelyyn olisikin kiinnitettävä erityistä
huomiota juuri yrityskeskittymien valvonnassa niiden vaikeuksien vuoksi, joita
aiheutuu yritettäessä jälkikäteen palauttaa keskittymää edeltänyt tilanne.
Valitusmenettelyn puuttumisesta aiheutuva ulkopuolisten oikeuksien rajoittuminen
on kantajan mukaan lisäksi kompensoitava siten, että niille annetaan mahdollisuus
saada tiedokseen kaikki yrityskeskittymän osapuolten menettelyn kuluessa antamat
sitoumukset. Lisäksi kantaja väittää, että asetusta N:o 17 sovellettaessa valittajille
tiedotetaan valituksessa tarkoitettujen yritysten antamien sitoumusten sisällöstä, eikä
komissio anna asiassa lopullista päätöstään ennen kuin se on vastaanottanut
valittajien huomautukset näiltä osin (yhdistetyt asiat 142/84 ja 156/84, BAT ja
Reynolds v. komissio, tuomio 17.11.1987, Kok. 1987, s. 4487).
- Komission mukaan asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa ei
tarkoiteta muita kuin yrityskeskittymään osallistuvia yrityksiä, tässä tapauksessa
P&G:tä, CGS:ää ja VPS:ää, eikä keskittymän ulkopuolisia yrityksiä kuten kantajaa,
jolla näin ollen on mahdollisuus vedota ainoastaan tämän artiklan 4 kohtaan (asia
T-3/93, Air France v. komissio, tuomio 24.3.1994, Kok. 1994, s. II-121, 81 kohta;
jäljempänä asia Dan Air). Yhteisöjen tuomioistuin ja yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin ovat sitä paitsi useaan kertaan korostaneet eroa
asianomaisten yritysten oikeuden tulla kuulluiksi ja ulkopuolisten yritysten
oikeuksien välillä kilpailun alalla annetuissa eri menettelyllisissä säädöksissä (asia
43/85, Ancides v. komissio, tuomio 9.7.1987, Kok. 1987, s. 3131; em. yhdistetyt asiat
BAT ja Reynolds v. komissio ja em. asia Matra Hachette v. komissio). Sen
perusteen suhteen, ettei yrityskeskittymien valvontamenettelyä mitenkään voida
verrata perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklojen soveltamiseen, komissio
huomauttaa, että sen toisaalta perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan sekä
9294 artiklan nojalla ja toisaalta asetuksen N:o 4064/89 nojalla harjoittamalla
valvonnalla pyritään yhdessä takaamaan vääristymättömät kilpailuolosuhteet
yhteismarkkinoilla. Väitteeseen, jonka mukaan yrityskeskittymien valvonnassa ei ole
valitusmenettelyä, komissio vastaa, että kysymyksessä on yhteisön lainsäätäjän
valinta ja että joka tapauksessa asetuksen N:o 4064/89 4 artiklan 1 ja 3 kohdassa
velvoitetaan yhteisönlaajuiseen keskittymään osallistuvat yritykset ilmoittamaan siitä
ja komissio julkaisemaan tiedon ilmoituksesta Euroopan yhteisöjen virallisessa
lehdessä.
- Tässä tapauksessa komissio katsoo ensiksikin, että se ei ole rikkonut asetuksen
N:o 4064/89 18 artiklan 4 kohtaa myöntäessään Kaysersbergille ainoastaan kahden
arkipäivän pituisen määräajan P&G:n ehdottamien sitoumusten tutkimiseen.
Komissio väittää, että kun otetaan huomioon kantajan osallistuminen koko
menettelyyn, kantaja tiesi Camelia -liiketoiminnan jälleenmyynnin muodostavan
pääasiallisen esteen keskittymän toteuttamisen hyväksymiselle, eikä se voinut
yllättyä P&G:n ehdotuksista sitoumuksiksi. Se seikka, että kantaja on toimittanut
komissiolle huomautuksensa jo 17.6.1994, 20.6. sijasta, osoittaa sen voineen
asianmukaisesti esittää kantansa.
- Komissio on toiseksi sitä mieltä, ettei se ole loukannut kantajan menettelyllisiä
oikeuksia, kun se ei ole antanut tälle tiedoksi P&G:n sitoumusten lopullista versiota
huomautusten esittämistä varten niiden johdosta. Komission mukaan ulkopuolisilla,
päin vastoin kuin asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla
yrityksillä, ei ensiksikään ole oikeutta tulla kuulluiksi kaikissa yrityskeskittymän
tutkimista koskevan menettelyn vaiheissa. P&G:n lopullisissa sitoumuksissa oli sitä
paitsi laajalti otettu huomioon ulkopuolisten ja erityisesti kantajan huomautukset,
koska toisaalta Camelia -liiketoiminnan luovuttamista koskevia menettelyllisiä
vaatimuksia oli tiukennettu ja toisaalta ulkopuoliset yritykset olivat koko menettelyn
ajan painottaneet P&G:n alkuperäisen, VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan
luovuttamista koskeneen sitoumuksen merkityksettömyyttä. Komissio päättelee
tästä, että se ei ole ollut velvollinen kuulemaan ulkopuolisia yrityksiä sitoumusten
lopullisesta versiosta, koska se on erityisesti niiden aiempien huomautusten valossa
katsonut näiden sitoumusten kaikilta osin estävän määräävän markkina-aseman
syntymisen. Vastakkainen ratkaisu olisi saattanut tehdä mahdottomaksi noudattaa
asetuksessa N:o 4064/89 säädettyjä määräaikoja.
- Väliintulijan mukaan ulkopuolisilla yrityksillä on sanotun asetuksen 18 artiklan
4 kohdan nojalla ainoastaan oikeus saada pääpiirteittäiset tiedot ilmoitetusta
yrityskeskittymästä; komissio ei ole lainkaan velvollinen antamaan niille tiedoksi
menettelyn kuluessa muotoutuneita ehdotuksia sitoumuksiksi niiden huomautuksien
esittämistä varten. Komissio on näin ollen täyttänyt asetuksen N:o 4064/89 mukaiset
velvollisuutensa varata ulkopuolisille tilaisuus huomautustensa esittämiseen. Kantaja
ei sitä paitsi ole osoittanut, että jos kuulemismenettelyssä olisi toimittu eri tavoin,
päätöksen sisältö olisi ollut erilainen, joten menettelyvirheen tapahtumista ei ole
näytetty toteen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa aluksi, että
asetuksen N:o 4064/89 asianosaisten ja muiden kuulemista koskevista 18 artiklan
säännöksistä käy selvästi ilmi, että ulkopuolisten yritysten kuten kantajan
menettelyllistä asemaa ei voida samaistaa niiden tämän artiklan kolmessa
ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen henkilöiden, yritysten ja yritysten
yhteenliittymien asemaan, joita asia koskee. Niille henkilöille, joita esillä oleva
keskittymä koskee, eli komission tutkittavana olevan yrityskeskittymän osapuolille,
on näillä säännöksillä nimittäin erityisesti pyritty takaamaan asianmukainen oikeus
puolustautua hallintomenettelyn jokaisessa vaiheessa, kun taas ulkopuolisille, joihinnyt esillä olevalla päätöksellä saattaa olla vain satunnaisia vaikutuksia, myönnetään
asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 4 kohdassa oikeus esittää komissiolle
huomautuksia ainoastaan edellyttäen, että ne ovat tehneet tätä koskevan
hakemuksen ja osoittaneet, että niillä on asiassa riittävä etu valvottavanaan (asia
T-96/92, CCE de la Société Générale des grandes sources ym. v. komissio, tuomio
27.4.1995, Kok. 1995, s. II-1213, 56 kohta ja em. asia Dan Air, tuomion 81 kohta).
- Toisin kuin kantaja väittää, tämä tulkinta on vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen
edellä mainitussa asiassa Ancides v. komissio antamassa tuomiossa, jonka mukaan
edellytykset täyttäviä ulkopuolisia ei voida rinnastaa varsinaisiin asianosaisiin
sovellettaessa asetusta N:o 17, jonka 19 artiklan 2 kohdan sanamuoto on tältä osin
sama kuin asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 4 kohdan; asetuksen N:o 17
19 artiklan 2 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että niitä ulkopuolisia henkilöitä,
jotka osoittavat, että niillä on asiassa riittävä etu, on kuultava ainoastaan niiden
hakemuksesta (ks. samoin em. asia CCE de la Société Générale des grandes
sources ym. v. komissio, tuomion 56 kohta). Sillä seikalla, että tuossa asiassa
ulkopuolinen yritys ei ollut vaatinut kuulemistaan komission hallintomenettelyssä,
ei ole merkitystä asetuksen N:o 4064/89 järjestelmässä ulkopuolisiin sovellettavien
säännösten valinnan suhteen. Se kantajan esittämä peruste, että edellä mainitut
asiat BAT ja Reynolds v. komissio sekä Matra Hachette v. komissio koskivat
ulkopuolisten oikeuksia saada tietoja asiakirja-aineistosta, ei samoin mitenkään
aseta kyseenalaiseksi sitä, että asetuksessa N:o 4064/89 ulkopuolisia tarkoitetaan
ainoastaan sen 18 artiklan 4 kohdassa.
- Tästä seuraa, että kantaja ulkopuolisena menettelyyn osallistuneena yrityksenä ei
ole oikeutettu vaatimaan samoja menettelyllisiä takeita kuin varsinaiset asianosaiset;
tämä koskee erityisesti niitä oikeuksia, jotka keskittymään osallistuville yrityksille
on annettu 18 artiklan 1 ja 3 kohdassa, muiden ohessa sitä, että ennen 8 artiklan
2 kohdan toisen alakohdan nojalla tehtävää päätöstä niille "on menettelyn
jokaisessa vaiheessa neuvoa-antavan komitean kuulemiseen asti varattava
tilaisuus esittää huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä", ja sitä, että
"komissio saa perustaa päätöksensä vain niihin vastaväitteisiin, joista osapuolet ovat
voineet esittää huomautuksensa".
- Vaikka ulkopuolisten menettelylliset oikeudet eivät olekaan yhtä laajat kuin
varsinaisille asianosaisille niiden puolustautumisoikeuksien takaamiseksi myönnetyt
oikeudet, kuitenkin sellaisilla edellytykset täyttävillä ulkopuolisilla, jotka osoittavat,
että niillä on asiassa riittävä etu, on asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 4 kohdan
nojalla oikeus tulla kuulluksi, jos ne ovat esittäneet tätä koskevan vaatimuksen.
Tätä varten asetuksen N:o 2367/90 15 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että jos
ulkopuoliset, jotka osoittavat, että niillä on asiassa riittävä etu, pyytävät kirjallisesti,
että niitä kuultaisiin asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 4 kohdan nojalla,
"komission on ilmoitettava niille kirjallisesti menettelyn luonteesta ja kohteesta ja
asetettava määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa". Sanotun
artiklan 2 kohdan mukaan "edellä 1 kohdassa tarkoitettujen ulkopuolisten on
asetetussa määräajassa esitettävä huomautuksensa kirjallisesti tai suullisesti. Ne
voivat vahvistaa suulliset lausumansa kirjallisesti." Toisaalta taas tämän artiklan
3 kohdan mukaan komissio "voi antaa tilaisuuden esittää huomautuksensa"
sellaisille ulkopuolisille, jotka osoittavat, että niillä on asiassa riittävä etu, mutta
eivät esitä kuulemistaan koskevaa vaatimusta, ja tässä säännöksessä ei tällöin
aseteta komissiolle mitään tiedottamisvelvollisuutta.
- Kaikista näistä säännöksistä on seurauksena, että keskittymän osapuolten kanssa
kilpailevilla ulkopuolisilla yrityksillä on oikeus hakemuksesta tulla kuulluiksi
esittääkseen komissiolle huomautuksensa ilmoitetun keskittymähankkeen niihin
kohdistuvista haitallisista vaikutuksista, mutta tämä oikeus on kuitenkin sovitettava
yhteen puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen samoin kuin asetuksen
pääasiallisen tavoitteen kanssa; asetuksella pyritään ennen kaikkea takaamaan
valvonnan tehokkuus ja oikeusvarmuus sen soveltamisalaan kuuluvien yritysten
kannalta (ks. esim. asia T-322/94R, Union Carbide v. komissio, presidentin määräys
2.12.1994, Kok. 1994, s. II-1159, 36 kohta).
- Tässä toisaalta varsinaisten asianosaisten ja toisaalta ulkopuolisten oikeuksien
suojaamiseksi tarkoitetussa järjestelmässä on tämän johdosta syytä ratkaista, onko
nyt esillä olevassa asiassa loukattu kantajan menettelyllisiä oikeuksia siltä osin kuin
sille ei olisi annettu asianmukaista tilaisuutta esittää huomautuksiaan P&G:n
sitoumuksista. Tässä suhteessa kantaja tuo esiin ensiksikin, että sillä ei ole ollut
käytettävissään riittävän pitkää aikaa kannan ottamiseen P&G:n 15.6.1994 tekemiin
ehdotuksiin, ja toiseksi, että sitä ei ole kuultu sitoumusten lopullisesta versiosta,
jonka mukaan P&G:n oli sallittu pitää hallussaan muu kuin Camelia -liiketoiminta.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että kantaja on
asiakirjoistakin ilmenevin tavoin ottanut edellytykset täyttävänä ulkopuolisena
suoraan osaa menettelyyn ennen kuin komissio on antanut sille 15.6.1994 tiedoksi
P&G:n esittämät ehdotukset sitoumuksiksi; sen jälkeen, kun kantaja oli asetuksen
N:o 2367/90 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti pyytänyt kuulemistaan, sille oli
toimitettu muun muassa jäljennös P&G:lle osoitetusta väitetiedoksiannosta, josta
ilmeni, että VPS:n ja sen Camelia -tuotemerkin siirtyminen P&G:lle saattoi johtaa
määräävän markkina-aseman syntymiseen Saksan terveyssidemarkkinoilla.
Komissiolle lähetettyjen kirjeiden lisäksi kantaja on osallistunut myös 25.26.4.1994
ja 6.5.1994 järjestettyihin virallisiin kuulemistilaisuuksiin ja on edellisessä näistä
erityisesti painottanut P&G:n Camelia -liiketoiminnan hankinnasta aiheutuvia
vaaroja.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa tämän jälkeen, että
juuri tästä lähtökohdasta käsin, joka ilmentää VPS:n Camelia -liiketoiminnan
siirtymisen P&G:lle olevan sekä komission että kantajan mielestä pääasiallisena
esteenä yrityskeskittymän toteuttamisen hyväksymiselle, komissio on 15.6.1994
lähetetyllä telekopioviestillä antanut asetuksen N:o 2367/90 15 artiklan perusteella
kantajalle tiedoksi sellaisen ehdotuksen P&G:n sitoumukseksi olla hankkimatta
VPS:n Camelia -liiketoimintaa, jota ei ollut tarpeen käsitellä luottamuksellisena,
sekä kehottanut kantajaa esittämään siitä huomautuksensa 20.6.1994 mennessä.
Asiakirjoista käy myös ilmi, että kantaja on voinut 17.6.1994 päivätyllä kirjeellään
esittää keskeisimmät huomautuksensa P&G:n tarjoamasta sitoumuksesta sekä
vaatimuksensa tämän luovutuksen ehtoihin tehtävistä muutoksista, joista tietyt on
pääasiallisesti omaksuttu sitoumusten lopulliseen versioon; nämä muutokset
koskevat ostajaehdokkaan voimavaroille asetettavia vaatimuksia samoin kuin
komission etukäteisen hyväksynnän edellyttämistä ostajaa valittaessa ja Camelia
-liiketoiminnan riippumattomuuden takaamista.
- Tämän johdosta ja ottaen huomioon, että asetuksen N:o 2367/90 15 artiklan
2 kohtaan ei sisälly mitään täsmällistä velvoitetta komission asettaman määräajan
pituuden suhteen, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
yksinomaan se seikka, että kantajalla on ollut käytettävissään ainoastaan kahden
arkipäivän pituinen määräaika huomautustensa esittämiseen niistä muutoksista,
joita P&G on ehdottanut yrityskeskittymähankkeeseen, ei tässä tapauksessa ole
omiaan osoittamaan, että komissio olisi loukannut asetuksen N:o 4064/89
18 artiklan 4 kohdassa kantajalle myönnettyä oikeutta tulla kuulluksi. Tämä tulkinta
on syytä omaksua varsinkin, kun edellytykset täyttävien ulkopuolisten oikeutettu
intressi huomautuksiensa esittämiseen saattaa vaatia, että niillä on käytettävissään
tähän riittävän pitkä aika, mutta tällainen vaatimus on kuitenkin sopeutettava
asetuksen N:o 4064/89 järjestelmälle luonteenomaiseen nopean ratkaisutoiminnan
tarpeeseen, jonka tyydyttämiseksi komission on noudatettava lopulliselle
päätöksenteolle asetettuja tiukkoja määräaikoja uhalla, että keskittymää muutoin
pidetään yhteismarkkinoille soveltuvaksi julistettuna (ks. em. asia Dan Air,
67 kohta, ja asia T-96/92R, CCE de la Société Générale des grandes sources ym.
v. komissio, presidentin määräys 15.12.1992, Kok. 1992, s. II-2579, 30 kohta).
- Tästä seuraa, että kantajan väitettä, jonka mukaan sille ei ole annettu riittävästi
aikaa huomautustensa esittämiseen ehdotuksista P&G:n sitoumuksiksi, ei ole
hyväksyttävä.
- Siltä osin kuin P&G:n alkuperäisen yrityskeskittymähankkeen muuttamiseksi
antamien sitoumusten lopullista versiota ei ole annettu tiedoksi kantajalle
huomautuksia varten siitä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
korostaa kantajan tarkoittavan tällä väitteellään pääasiassa sitä, että kantajalle ei
ole varattu tilaisuutta esittää huomautuksiaan P&G:n aikomuksesta hankkia
itselleen muu kuin Camelia -liiketoiminta. Tältä kohdin on todettava, että P&G:n
kantajalle 15.6.1994 tiedoksiantamat ehdotukset sitoumuksiksi eivät sisältäneet
mitään lausekkeita VPS:n muusta kuin Camelia -liiketoiminnasta ja että P&G on
vasta 16.6.1994 päivätyllä kirjeellään vahvistanut komissiolle peruuttavansa
alkuperäisen tarjouksensa olla hankkimatta tätä liiketoimintaa, mistä komissio ei
ole nimenomaisesti tiedottanut kantajalle.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin toteaa ensiksikin, että
huolimatta siitä, ettei kantajalle 15.6.1994 tiedoksiannetuissa ehdotuksissa P&G:n
sitoumuksiksi ollut lausekkeita muusta kuin Camelia -liiketoiminnasta, kantaja ei
ole tuolloin voinut perustellusti odottaa P&G:n pysyvän alkuperäisessä
sitoumuksessaan olla hankkimatta VPS:n kyseistä liiketoimintaa eikä komission
asettavan yrityskeskittymän hyväksymisen ehdoksi tämän sitoumuksen pitämistä
voimassa.
- Toisaalta, kuten ilmenee P&G:lle toimitetun väitetiedoksiannonkin 10 kohdasta,
josta asiakirjasta kantajalle oli varattu tilaisuus esittää huomautuksensa, P&G
nimittäin on nimenomaisesti täsmentänyt kyseisten tarjoamiensa sitoumusten
voimassaolon ehdoksi, että yrityskeskittymä julistetaan ilmoitetussa muodossaan
yhteismarkkinoille soveltuvaksi, joten keskittymähankkeen kaikilla myöhemmillä
muutoksilla on ollut tarkoitus korvata tämä P&G:n ilmoituksessaan ehdottama
sitoumus. Toisaalta yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei
kantaja ole esittänyt mitään sellaista todistusaineistoa, joka osoittaisi komission
menettelyn aikana ilmaisseen aikovansa hyväksyä keskittymän toteutumisen
ainoastaan sillä edellytyksellä, että P&G:n on luovuttava VPS:n kaikesta
liiketoiminnasta naisten hygieniatuotteiden alalla. Näyttää päin vastoin siltä, että
kantaja itse oli kiinnittänyt komission huomiota tämän alkuperäisen ehdotuksen
riittämättömyyteen esittäessään 31.1.1994 päivätyissä huomautuksissaan, että
"P&G:n ehdottamat muutokset eivät ole omiaan heikentämään sen määräävää
markkina-asemaa Saksan terveyssidemarkkinoilla erityisesti Blümia - ja Femina -tuotemerkeillä markkinoitujen tuotteiden alenevan ja lähes merkityksettömän
markkinaosuuden tähden". Edellä lausutun perusteella on todettava, että kun
kantaja sai tiedokseen P&G:n 15.6.1994 ehdottamat sitoumukset, sillä oli
käytettävissään kaikki tarpeelliset tiedot asiasta voidakseen esittää huomautuksensa
ja sen olisi näin ollen pitänyt ilmaista kantansa ehdotettujen sitoumusten
riittävyyden suhteen.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa toiseksi, että kantaja on
edellä mainitussa 17.6.1994 päivätyssä kirjeessään todellakin ilmaissut toivovansa
P&G:n sitoutuvan luovuttamaan VPS:n naisten hygieniatuotealan koko
liiketoiminnan yhdelle ja samalle ostajalle, jotta tällä olisi riittävästi markkinavoimaa
tehokkaan kilpailun harjoittamiseksi; nyt esillä olevissa olosuhteissa edellä todettu
on väistämättä merkinnyt kantajan vastustavan sitä, että P&G:n voitaisiin sallia
säilyttävän itsellään VPS:n muu kuin Camelia -liiketoiminta. Tätä tulkintaa tukevat
kantajan itsensä asian suullisessa käsittelyssä esittämät huomautukset, jotka ovat
osoittaneet sen myös voineen esittää käsityksensä, jonka mukaan on ollut
välttämätöntä, että P&G luovuttaisi ulkopuolisille VPS:n sekä Camelia - että muun
kuin Camelia -liiketoiminnan.
- Näyttää samoin siltä, että tässä tapauksessa kantajalla on ollut tilaisuus esittää
kantansa niiden sitoumusten luonteesta ja laajuudesta, joita sen mukaan kyseisen
yrityksen on ollut annettava ja komission määrättävä ehdoiksi tai velvoitteiksi, jotta
yrityskeskittymä voitaisiin katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin onkin edellä mainittujen periaatteiden
johdosta sitä mieltä, että kantajan kaltaisten edellytykset täyttävien ulkopuolisten
yritysten oikeutettu intressi tuoda esiin käsityksensä keskittymän kilpailun kannalta
haitallisista vaikutuksista on täysin turvattu silloin, kun tämän tapauksen tavoinnäille yrityksille on varattu tilaisuus kantansa esittämiseen kaikkien niiden tietojen
pohjalta, jotka komissio on antanut niille asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan
1 kohdan c alakohdan nojalla aloitetun menettelyn aikana, ja erityisesti
keskittymään osallistuvien yritysten ehdottamien sitoumusten pohjalta niistä
muutoksista, joita on aiottu tehdä yrityskeskittymähankkeeseen niiden vakavien
epäilysten torjumiseksi, joita on esiintynyt sen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.
Nyt esillä olevan kaltaisessa tapauksessa on nimittäin riittävän hyvin taattu, että
komissio pystyy tarvittaessa ottamaan huomioon ulkopuolisten kilpailijayritysten
esittämät näkökohdat arvioidessaan yrityskeskittymähankkeen yhteisön oikeuden
mukaisuutta sekä erityisesti ratkaistessaan, ovatko keskittymään osallistuvien
yritysten ehdottamat sitoumukset sen mielestä riittäviä täyttämään yhteisön
oikeuden vaatimukset.
- Toisin kuin kantaja esittää, komissio ei myöskään ole asetuksen N:o 4064/89
18 artiklan 4 kohdan nojalla velvollinen antamaan edellytykset täyttäville
ulkopuolisille tiedoksi huomautuksia varten niiden sitoumusten lopullista muotoa,
jotka keskittymään osallistuvat yritykset ovat antaneet komission esiintuomien
vastaväitteiden pohjalta erityisesti sen jälkeen, kun ulkopuoliset yritykset ovat
esittäneet huomautuksensa keskittymään osallistuvien yritysten muotoilemista
sitoumuksia koskevista ehdotuksista. Kuten juuri on selvitetty (ks. edellä 107 kohta),
edellytykset täyttäville ulkopuolisille yrityksille ei ole myönnetty samanlaisia
menettelyllisiä takeita kuin varsinaisille asianosaisille näiden
puolustautumisoikeuksien takaamiseksi komission hallintomenettelyn jokaisessa
vaiheessa. Erityisesti 18 artiklan 1 kohdassa edellytetään ainoastaan niille
henkilöille, joita asiaa koskee, varattavan tilaisuus menettelyn jokaisessa vaiheessa
neuvoa-antavan komitean kuulemiseen asti esittää huomautuksensa niitä vastaan
esitetyistä väitteistä ennen kaikkea silloin, kun komissio aikoo kuten tässä
tapauksessa asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan
mukaisesti liittää päätökseensä ehtoja tai velvoitteita varmistaakseen keskittymään
osallistuvien yritysten noudattavan antamiaan sitoumuksia. Tämän johdosta vain
keskittymään osallistuville yrityksille ja muille varsinaisille asianosaisille, joihin
asetetut ehdot täten periaatteessa yksinomaan kohdistuvat, on varattava
asianmukainen tilaisuus esittää kantansa ehdotettuja sitoumuksia koskevista
vastaväitteistä, jotta näillä keskittymään osallisilla olisi tarvittaessa mahdollisuus
tehdä sitoumuksiin edellytetyt muutokset ja samalla varmistautua siitä, että niiden
oikeuksia puolustautua ei loukata.
- Kantajan sitäkään kanneperustetta, joka koskee velvollisuutta asetuksen N:o 17
3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen valittajien kohtelun tavoin tiedottaa edellytykset
täyttäville ulkopuolisille niiden neuvottelujen lopputuloksesta, joita komissio on
käynyt keskittymään osallistuvien yritysten kanssa, ei voida hyväksyä. Tältä osin on
huomattava, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut kantajan viittaamassa edellä
mainitussa asiassa BAT ja Reynolds v. komissio antamassaan tuomiossa, että
valittajien oikeudet oli täysin turvattu, kun niille oli tiedotettu neuvoston asetuksen
N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdissa säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta
1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY (EYVL L 127, s. 2268;
jäljempänä asetus N:o 99/63) 6 artiklan mukaisesti lähetetyillä kirjeillä
neuvottelujen tuloksesta, jonka seurauksena komissio aikoi lopettaa niiden
valitusten käsittelyn, jotta nämä voivat esittää mahdolliset täydentävät
huomautuksensa. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaakin,
että tässä tapauksessa se versio sitoumuksista, joka on lähetetty kantajalle
tilaisuuden varaamiseksi sille kantansa esittämiseen, on samoin vastannut sitä tasoa,
joka komission mukaan on riittänyt keskittymän julistamiseen yhteismarkkinoille
soveltuvaksi, ja että siihen tämän jälkeen tehtyjen muutosten tarkoituksena on
nimenomaan ollut ottaa huomioon ulkopuolisten sekä neuvoa-antavan komitean
täydentävät huomautukset. Edellä mainitussa asiassa BAT ja Reynolds v. komissio
annettuun tuomioon perustuneet kantajan käsitykset eivät näin ollen osoita
komission loukanneen sen menettelyllisiä oikeuksia. Koska asetuksessa N:o 4064/89
ei myöskään ole säädetty minkäänlaista valitusmenettelystä perustamissopimuksen
rikkomisen toteamiseksi, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin joka
tapauksessa katsoo, ettei nyt esillä olevassa asetelmassa ole löydettävissä mitään
samankaltaisuutta ulkopuolisten oikeuksien ja asetuksessa N:o 17 tarkoitettujen
valittajien oikeuksien välillä, eikä tätäkään suuremmalla syyllä asetuksen
N:o 2367/90 15 artiklan ja asetuksen N:o 99/63 6 artiklan kesken.
- Kaiken edellä esitetyn johdosta kantaja ei voi tehokkaasti vedota siihen, että sen
asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 4 kohdan mukaista oikeutta tulla kuulluksi olisi
loukattu.
- Tästä seuraa, että toinen kanneperuste on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmoitukseen tehtyjä olennaisia muutoksia
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä sekä niiden perusteluista
- Kantajan mukaan komissio on rikkonut asetuksen N:o 4064/89 6 ja 8 artiklan
samoin kuin asetuksen N:o 2367/90 I jakson ilmoituksia koskevia säännöksiä
hyväksymällä sen, että P&G korvaa alkuperäisen muuta kuin Camelia -liiketoimintaa koskevan sitoumuksensa sillä, että se sitoutuu olemaan hankkimatta
määräysvaltaa VPS:n Camelia -liiketoiminnoista. Kysymys on ilmoituksen
olennaisesta muuttamisesta, koska kantajan mukaan P&G:n alkuperäinen VPS:n
muuta kuin Camelia -liiketoimintaa koskenut sitoumus on kuulunut olennaisesti
ilmoitukseen samoin kuin sitoumus olla hankkimatta määräysvaltaa VPS:n
vauvanvaippa-alan liiketoiminnoista. Tämä muutos merkitsi lisäksi P&G:n strategian
jyrkkää muuttamista, koska keskittymä voitiin sen avulla suunnata
pehmopaperialalle ja samalla mahdollistettiin sille merkittävän markkinaosuuden
säilyttäminen naisten hygieniatuotteidenkin alalla. Kantaja päättelee tästä, että
komission olisi tullut hylätä P&G:n ilmoitukseen esittämät muutokset ja vaatia siltä
uutta ilmoitusta, joka olisi koskenut ainoastaan Camelia -liiketoiminnan luovutusta
ulkopuolisille, kuten asetuksen 6 artikla edellyttää; kyseinen säännös velvoittaa
komission tutkimaan yrityskeskittymän sille ilmoitetussa muodossaan.
- Komissio toteaa itse päättäneensä olla vaatimatta P&G:ltä muun kuin Camelia -liiketoiminnan luovuttamista; P&G ei siten ole muuttanut keskittymähankettaan
luopuessaan ensimmäisistä sitoumuksistaan. Komissio esittää, että sillä ei asetuksen
N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla ole oikeutta asettaa
muita kuin ehdottoman välttämättömiä ehtoja ja velvoitteita yrityskeskittymän
hyväksymiselle, ja että sillä on oikeus olla asettamatta ehdoksi yrityksen
alkuperäistä sitoumusta, jollei tämä myöhempiin tärkeämpiin sitoumuksiin nähden
osoittaudu tarpeelliseksi. Tämä ratkaisu oli tässä tapauksessa oikeutettu varsinkin,
kun komissio oli myöntänyt koko menettelyn ajan, että P&G:n alkuperäinen muuta
kuin Camelia -liiketoimintaa koskeva sitoumus ei vastannut kilpailuongelmiin
kysymyksessä olevilla markkinoilla ja että kilpailijat, muiden ohessa kantaja, olivat
itsekin korostaneet tämän sitoumuksen erittäin vähäistä merkitystä.
- Väliintulija tuo esiin, että ilmoitus kohdistui P&G:n aikomukseen hankkia VPS:n
naisten hygieniatuotteiden alan koko liiketoiminta ja sisälsi kaikki tarpeelliset tiedot
sekä Camelia- että muusta kuin Camelia -liiketoiminnasta. Keskittymähankkeessa
oli sitä paitsi tehty selkeä erottelu naisten ja vauvojen hygieniatuotteita koskevan
liiketoiminnan välillä, koska vain jälkimmäinen näistä oli uskottu erilliselle
oikeudelliselle yksikölle ennen sen lopullista myyntiä. Ilmoitukseen sisällytetty
tarjous olla hankkimatta muuta kuin Camelia -liiketoimintaa oli lisäksi esitetty sillä
nimenomaisella lykkäävällä ehdolla, että yrityskeskittymän hyväksymisestä tehtäisiin
asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen päätös, joten
tämä tarjous oli menettänyt merkityksensä sanotun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan
c alakohdan mukaisen menettelyn aloittamisen johdosta, kuten väliintulija oli
vahvistanutkin komissiolle 16.6.1994 lähettämässään kirjeessä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- On syytä korostaa, että asetuksen N:o 4064/89 mukaan menettelyn aloittaminen
6 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella merkitsee muun ohessa sitä, että
keskittymään osallistuvilla yrityksillä on tilaisuus muuttaa alkuperäistä
keskittymähanketta niiden vakavien epäilysten poistamiseksi, joita komissiolla on
yrityskeskittymän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että keskittymään osallistuville
yrityksille tällä tavoin myönnetty mahdollisuus muutosten tekemiseen ilmoitettuun
hankkeeseen on nimenomaisesti ilmaistu asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa, jossa
säädetään toisaalta, että komissio tekee päätöksen, jossa se julistaa, että keskittymä
soveltuu yhteismarkkinoille, "jos komissio toteaa, että ilmoitettu keskittymä siihen
osallistuvien yritysten tarvittaessa tekemien muutosten jälkeen täyttää 2 artiklan
2 kohdassa säädetyt edellytykset", ja toisaalta, että "komissio voi liittää
päätökseensä ehtoja ja velvoitteita, joiden tarkoituksena on varmistaa, että
keskittymään osallistuvat yritykset noudattavat komissiolle antamiaan sitoumuksia
muuttaa alkuperäisiä keskittymäsuunnitelmiaan".
- Tästä seuraa, että asetuksen N:o 4064/89 6 artiklaa, jonka mukaan komissio "tutkii
ilmoituksen" ratkaistakseen erityisesti, onko ilmoitetun keskittymän soveltuvuudesta
yhteismarkkinoille vakavia epäilyjä, ei voida tulkita siten kuin kantaja pääosin
esittää eli siten, että se velvoittaisi komissiota hylkäämään ilmoitettuun
keskittymään osallistuvien yritysten hankkeeseen tekemät muutokset ja
edellyttämään uutta ilmoitusta.
- Tältä osin kantajan päätelmä, jonka mukaan ilmoitusta olisi olennaisesti muutettu,
koska P&G:n yrityskeskittymää koskevassa ilmoituksessa ehdotettu sitoumus olla
hankkimatta määräysvaltaa muusta kuin Camelia -liiketoiminnasta oli peruutettu,
ei mitenkään osoita komission rikkoneen asetuksen N:o 4064/89 6 ja 8 artiklaa
eikä myöskään asetuksen N:o 2367/90 I jakson säännöksiä.
- On nimittäin aluksi painotettava, että ilmoitukseen tehtyjen muutosten
olennaisuuden arviointiperusteilla itsessään ei ole merkitystä, koska tällaista
mahdollisuutta on nimenomaisesti pidetty silmällä asetuksen N:o 2367/90
I jaksossa, jonka 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että "ilmoituksessa olevia tietoja
koskevat olennaiset muutokset, joista ilmoittavat osapuolet tietävät tai joista heidän
pitäisi tietää, on ilmoitettava komissiolle oma-aloitteisesti ja viipymättä".
- Tässä tapauksessa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäksi katsoo,
että P&G:n ilmoituksessaan ehdottama VPS:n muuta kuin Camelia -liiketoimintaa
koskeva sitoumus ei ollut olennainen osa ilmoitettua keskittymähanketta, päin
vastoin kuin VPS:n vauvanvaippa-alalla harjoittamaa liiketoimintaa koskeva
vastaava sitoumus. Kuten sekä päätöksestä että P&G:lle lähetetystä
väitetiedoksiannostakin ilmenee, tämä ensiksi mainittu sitoumus ei sisältynyt
yrityskeskittymän osapuolten välisiin ostosopimuksiin eikä sen toimeenpanoa ole
aloitettu, toisin kuin sitoumus olla hankkimatta määräysvaltaa VPS:n
vauvanvaippaliiketoiminnasta, vaan sitä oli päin vastoin pidettävä P&G:n
yksipuolisena tarjouksena, jota täydensi osapuolten keskinäinen lisäsopimus
yksinomaan tämän liiketoiminnan määrittelemisestä ja mahdollisista
menettelytavoista sitä luovutettaessa. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin huomauttaa, että aloitettaessa asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan
1 kohdan c alakohdan mukaista menettelyä oli kaiken lisäksi nimenomaisesti
täsmennetty tämän ehdotuksen sitoumukseksi pysyvän voimassa ainoastaan
edellyttäen, että yrityskeskittymä hyväksyttäisiin ilmoitetussa muodossaan.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tuo lopuksi esiin, että kantaja
ei ole toimittanut mitään sellaista sitovaa todistusaineistoa, joka asettaisi
kyseenalaiseksi sen, että komission tutkiessa nyt ilmoitetun kaltaista hanketta sillä
on ollut käytettävissään kaikki muuta kuin Camelia -liiketoimintaa koskevat
tarpeelliset tiedot erityisesti tämän liiketoiminnan markkinaosuuksien
merkittävyyden arvioimiseksi ja sen määrittämiseksi, olisiko alun perin ehdotetulla
sitoumuksellakin pystytty estämään P&G:n pääsy määräävään markkina-asemaan
puheena olevilla markkinoilla. Tältä osin on korostettava, että P&G on toimittanut
komissiolle 14.2.1994 päivätyllä kirjeellään tarkat tiedot tämän liiketoiminnan
markkinaosuuksista ja että komissio on ilmoitettua keskittymähanketta koskevassa
väitetiedoksiannossaan P&G:lle ottanut huomioon tämän liiketoiminnan
merkittävyyden markkinoiden kannalta. Edellä esitetyn vuoksi pelkkä ulkopuolisille
luovutettavien liiketoimintojen vaihtaminen ja ehdotettujen sitoumusten tällainen
muuttaminen ei vaikuttanut kyseisten toimintojen merkittävyyttä koskeviin
objektiivisiin tietoihin, jotka komissio oli saanut ilmoituksesta sekä yrityskeskittymäntutkimismenettelyn kuluessa.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mielestä kanneperusteella,
jonka mukaan P&G:n sitoumusten vaihtaminen olisi muodostanut teolliselta
kannalta olennaisen muutoksen, ei ole merkitystä nyt esillä olevassa yhteydessä,
koska keskittymään osallistuvien yritysten hankkeeseen asetuksen N:o 4064/89
8 artiklan 2 kohdan nojalla tekemän koko muutoksen tavoitteena on ollut
nimenomaan mahdollistaa keskittymähankkeen taloudellisten vaikutusten
muuttaminen, jotta hanke soveltuisi yhteismarkkinoille. Kysymys siitä, onko
komissio hyväksyessään alkuperäiseen keskittymähankkeeseen tällä tavoin tehdyt
muutokset tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä sen vuoksi, että se on väitetysti
aliarvioinut muun kuin Camelia -liiketoiminnan markkinaosuuksia, on tutkittava
päätöksen oikeudellisen perustan arvioinnin yhteydessä.
- Kaikista edellä esitetyistä syistä kolmas kanneperuste on hylättävä.
Neljäs kanneperuste, joka koskee riittävien ja kohtuullisten määräaikojen
noudattamatta jättämistä
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä sekä niiden perusteista
- Kantaja väittää, että komissio ei ole noudattanut riittäviä ja kohtuullisia
määräaikoja ennen päätöksensä tekemistä ja että se on tällä tavoin loukannut
yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita samoin kuin rikkonut asetuksen N:o 4064/89
10 artiklan 4 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 2367/90 9 artiklan kanssa.
- Kantaja arvostelee komissiota ensiksikin siitä, että se on hyväksynyt P&G:n
ehdottamat sitoumukset huolimatta niiden myöhäisestä toimittamisesta sille.
Viitaten julkisasiamies Warnerin ratkaisuehdotukseen yhdistetyissä asioissa 6/73 ja
7/73, Istituto Chemioterapico Italiano (ICI) ja Commercial Solvents v. komissio
(tuomio 6.3.1974, Kok. 1974, s. 223) kantaja esittää, että komission on
myöntäessään määräaikoja yrityskeskittymien valvonta-asioissa noudatettava
suhteellisuusperiaatetta, yhteisön oikeuden tehokkaan vaikutuksen periaatetta ja
kontradiktorista periaatetta. Tässä tapauksessa P&G:lle uusien sitoumusten
esittämiseen myönnetyt määräajat eivät kantajan mielestä olleet oikeassa suhteessa
ulkopuolisten huomautuksiensa ja neuvoa-antavan komitean lausuntonsa
esittämiseen varattuihin määräaikoihin. Komissio on nimittäin kantajan mukaan
hyväksynyt sen, että P&G on toimittanut uudet sitoumuksensa ensin 15.6. ja sitten
20.6.1994 käytännöllisesti katsoen asetuksessa N:o 4064/89 säädetyn neljän
kuukauden määräajan päättyttyä, kun taas ulkopuolisilla on ollut käytettävissään
vain kahden päivän pituinen aika P&G:n ehdotusten kommentoimiseen. Komissio
on sitä paitsi itsekin tunnustanut, hyväksyessään yrityskeskittymien valvonnasta
annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4064/89 säädetyistä ilmoituksista,
määräajoista ja kuulemisista 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun, soveltamista
koskevan asetuksen (EY) N:o 3384/94 (EYVL L 377, s. 1; jäljempänä asetus
N:o 3384/94), että P&G:n asettama määräaika sitoumusta koskevien ehdotusten
tutkimiseksi oli liian lyhyt.
- Kantaja korostaa toiseksi, että vaikkei komissio olisikaan hylännyt P&G:n myöhäisiä
sitoumuksia, se ei kuitenkaan missään tapauksessa olisi saanut siirtää päätöksen
tekopäivää aikaisemmaksi, eli 27. päivästä kesäkuuta 1994 saman kuun 21. päiväksi.
Komission menettelyä asiassa on pidettävä kohtuuttomana etenkin, kun otetaan
huomioon, että asetuksen N:o 4064/89 10 artiklan 4 kohdan mukaan komission
olisi tullut pidentää päätöksen tekemiselle sanotun artiklan 3 kohdassa säädettyä
neljän kuukauden määräaikaa hankkiakseen lisätietoja tai määrätäkseen annettuja
sitoumuksia koskevista tutkimuksista, koska P&G oli vastuussa tilanteesta.
- Komissio väittää, että P&G on tarjonnut sille riidanalaisia sitoumuksia 10.6.1994,
toisin sanoen 17 päivää ennen päätöksen tekemiselle asetetun laillisen määräajan
päättymistä. Komission mukaan ei näin ollen ole ollut mitään hyvin tärkeää syytä
kieltäytyä vastaanottamasta näitä ehdotuksia varsinkaan, kun niin asetukseen
N:o 4064/89 kuin sen soveltamisasetukseenkaan N:o 2367/90, sellaisena kuin se oli
voimassa puheena olevien tosiseikkojen tapahtuma-aikana, ei sisältynyt säännöksiä
määräajoista sitoumuksia koskevien tarjouksien esittämiselle. Komissio ei myöskään
ole voinut soveltaa tällaista määräaikaa ennen sen voimaantuloa loukkaamatta
P&G:n luottamuksensuojaa. Komissio sitä paitsi katsoo, että asetuksen N:o 4064/89
10 artiklan 4 kohdan säännökset eivät ole olleet sovellettavissa tähän tapaukseen,
koska komissiolla on mielestään ollut käytettävissään kaikki päätöksen tekemistä
varten tarpeelliset tiedot, ja että komissio on siten ollut velvollinen myös tekemään
asiassa ratkaisun, kun kerran on näyttänyt siltä, että asiassa on ilmennyt 6 artiklan
1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja vakavia epäilyjä.
- Väliintulija yhtyy pääosin komission esittämiin perusteisiin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Siltä osin kuin ensiksikin on kysymys P&G:n sitoumusten myöhäistä toimittamista
koskevasta väitteestä, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa,
ettei asetuksessa N:o 4064/89 eikä sen soveltamisasetuksessakaan N:o 2367/90,
sellaisena kuin se oli tuolloin voimassa, ole säädetty edellytykseksi keskittymään
osallistuvien yritysten oikeudelle ehdottaa sitoumuksia ilmoitetun
keskittymähankkeen muuttamiseksi, että tässä yhteydessä olisi noudatettava
etukäteen asetettua määräaikaa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen
kohteena olevan säädöksen tai päätöksen lainmukaisuutta on arvioitava niiden
antamisajankohtana voimassa olleiden oikeussääntöjen perusteella ja tuolloin
vallinneiden tosiseikkojen pohjalta (ks. yhdistetyt asiat 15/76 ja 16/76, Ranska v.
komissio, tuomio 7.2.1979, Kok. 1979, s. 321, 7 kohta; yhdistetyt asiat T-79/95 ja
T-80/95, SNCF ja British Railways v. komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996,
s. II-1491, 48 kohta ja asia T-115/94, Opel Austria v. neuvosto, tuomio 22.1.1997,
Kok. 1997, s. II-39, 87 kohta). Tästä seuraa, että väitteeseen, jonka mukaan
myöhemmän asetuksen N:o 3384/94 säännökset osoittaisivat P&G:n ehdottaneen
sitoumuksia liian myöhään, ei voida tehokkaasti vedota perusteena sille, että
komissio olisi velvollinen kieltäytymään vastaanottamasta keskittymään osallistuvien
yritysten alkuperäiseen keskittymähankkeeseen tekemiä muutoksia.
- Sen perusteen osalta, että menettelyyn osallistuneille eri osapuolille myönnetyt
määräajat eivät olisi olleet oikeassa suhteessa toisiinsa nähden, on aluksi syytä
korostaa, että P&G on ilmoittanut komissiolle ehdotuksistaan sitoumuksiksi
10.6.1994, toisin sanoen 17 päivää ennen asetuksen N:o 4064/89 10 artiklan
3 kohdassa asetetun laillisen määräajan päättymistä; tämän määräajan
laskentamenetelmä on täsmennetty asetuksen N:o 2367/90 II jaksossa. Kun otetaan
huomioon, että kysymyksessä olevat, Camelia -liiketoiminnan luovuttamista
ulkopuoliselle tarkoittavat sitoumukset vastasivat komission menettelyn kuluessa
aiotun yrityskeskittymän hyväksymiselle asettamaa pääasiallista vaatimusta,
yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei komissiolla ollut
oikeutta kieltäytyä niiden tutkimisesta, kun asetuksissa N:o 4064/89 ja N:o 2367/90
ei ole nimenomaisesti säädetty mitään niistä määräajoista, joissa keskittymään
osallistuvat yritykset voivat toimittaa sitoumuksiaan alkuperäisen
keskittymähankkeen muuttamiseksi.
- On lisäksi huomattava, kuten edellä on todettu tutkittaessa esillä olevan asian kahta
ensimmäistä kanneperustetta, että neuvoa-antavalla komitealla on ollut
mahdollisuus täysin tietoisena asian tosiasiapohjasta lausua mielipiteensä
keskittymähankkeesta muutettunakin ja että kantajalle on varattu asianmukainen
tilaisuus esittää kantansa P&G:n ehdottamista sitoumuksista, joten sille tässä
tapauksessa myönnettyjä määräaikoja tähän ei voida pitää riittämättöminä.
- Edellä esitetystä seuraa, että nyt esillä olevissa olosuhteissa ei ole osoitettu
komission ylittäneen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi asianmukaisten ja
välttämättömien toimenpiteiden rajaa; asetuksen N:o 4064/89 järjestelmässä tämä
tavoite on taata valvonnan tehokkuus ja oikeusvarmuus keskittymään osallistuvien
yritysten kannalta sekä noudattaa tätä varten tiukkoja määräaikoja (ks. em. asia
CCE de la Société Générale des grandes sources ym. v. komissio, määräyksen
15.12.1992 30 kohta).
- Siltä osin kuin toiseksi on kysymys komission riidanalaisen päätöksensä tekemisessä
noudattamista määräajoista, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
viittaa asetuksen N:o 4064/89 10 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan "edellä
8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut, ilmoitettuja keskittymiä koskevat päätökset on
tehtävä heti, kun ilmenee, että 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja
vakavia epäilyjä ei enää ole erityisesti keskittymään osallistuvien yritysten tekemien
muutosten vuoksi, ja viimeistään 3 kohdassa säädetyssä määräajassa", toisin sanoen
neljän kuukauden kuluessa menettelyn aloittamisesta. Asetuksen 10 artiklan
4 kohdan mukaan lisäksi "edellä 3 kohdassa säädettyä määräaikaa pidennetään
poikkeustapauksissa, jos komission on täytynyt 11 artiklassa tarkoitetulla päätöksellä
pyytää tietoja tai 13 artiklassa tarkoitetulla päätöksellä määrätä tutkimuksista
sellaisten seikkojen vuoksi, joista jokin keskittymään osallistuvista yrityksistä on
vastuussa". Asetuksen N:o 2367/90 9 artiklassa täsmennetään 10 artiklan
4 kohdassa tarkoitetut erityistapaukset ja määräajan pidentämisessä noudatettava
menettely.
- Näistä säännöksistä seuraa, että määräaikaa voidaan pidentää ainoastaan silloin,
kun komissiolla ei mielestään ole käytettävissään kaikkea sen päätöksentekoa
varten tarpeellista tietoa. Koska komissio on tässä tapauksessa katsonut sille tältä
osin myönnetyn harkintavallan rajoissa, että sillä on käytettävissään kaikki asian
ratkaisemiseksi tarvittava tieto, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa, ettei komissio ole voinut rikkomatta asetuksen N:o 4064/89 10 artiklan
4 kohdan säännöksiä pidentää sen päätöksenteolle asetettua neljän kuukauden
määräaikaa yksinomaan sen johdosta, että P&G on esittänyt ehdotuksensa
sitoumuksiksi ajankohtana, jota on väitetty liian myöhäiseksi; päin vastoin komissio
on ollut velvollinen tekemään päätöksensä heti, kun on ilmennyt, että vakavia
epäilyjä yrityskeskittymän suhteen ei enää ole ollut. Tämän johdosta kantajan
käsitystä, jonka mukaan komissio olisi ollut velvollinen pidentämään asetuksen
N:o 4064/89 10 artiklan 3 kohdassa päätöksen tekemiselle säädettyä määräaikaa
tai se ei olisi ainakaan saanut tehdä päätöstä kuusi päivää ennen tämän määräajan
päättymistä, ei voida hyväksyä.
- Kaiken edellä esitetyn johdosta neljäs kanneperuste on hylättävä.
Viides kanneperuste, joka koskee päätöksen perustelujen puutteellisuutta
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä sekä niiden perusteista
- Kantajan mielestä komissio on loukannut EY:n perustamissopimuksen 190 artiklaa,
kun se ei ole päätöksessään esittänyt niitä perusteita, joiden johdosta se on
hyväksynyt P&G:n ensimmäisten, VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan
luovuttamista koskeneiden sitoumusten korvaamisen Camelia -liiketoiminnan
luovuttamista koskevilla. Päätös ei myöskään sisällä mitään arviointia niistä
taloudellisista vaikutuksista, joita P&G:n menettelyllä sen hankkiessa määräysvallan
muusta kuin Camelia -liiketoiminnasta olisi ollut, minkä syynä on kantajan mukaan
ollut, ettei komissiolla ole ollut tiedossaan Saksan markkinoilla vallinneita
olosuhteita vähittäiskaupan ketjutuotteiden osalta.
- Komissio huomauttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (asia 41/69, ACF
Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s. 661 ja asia T-44/90, La
Cinq v. komissio, tuomio 24.1.1992, Kok. 1992, s. II-1) se ei ole velvollinen
tarkastelemaan jokaista oikeus- ja tosiasiakysymystä, jonka kukin asianosainen tai,
vielä suuremmalla syyllä, ulkopuolinen on hallintomenettelyn kuluessa nostanut
esiin, vaan riittävää on, että päätöksessä esitetään ne tosiseikat ja ne oikeudelliset
perustelut, joilla on olennaista merkitystä päätöksen kannalta. Tässä tapauksessa
komissio on toisaalta koko menettelyn ajan painottanut P&G:n ensimmäisten
sitoumusten rajoitettua laajuutta ja tehottomuutta, sekä toisaalta tuonut
päätöksessään esiin ne perusteet, joiden johdosta Camelia -liiketoiminnan
luovuttamista ulkopuolisille tarkoittaneet sitoumukset olivat vaikuttaneet siitä
välttämättömiltä ja riittäviltä takaamaan sen, että keskittymää ei ollut pidettävä
yhteismarkkinoille soveltumattomana.
- Väliintulija katsoo komission esittäneen päätöksensä 187 kohdassa riittävän tarkastine perusteet, joiden vuoksi se ei ole pitänyt tarpeellisena vaatia P&G:ltä luopumista
myös muusta kuin Camelia -liiketoiminnasta Camelia -liiketoiminnan ohella.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- P&G:n ehdottamien sitoumusten vaihtamiseen liittyvien perustelujen
puutteellisuutta koskevan väitteen osalta on syytä aluksi huomata, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan komissio tosin on perustamissopimuksen 190 artiklan
nojalla velvollinen perustelemaan päätöksensä mainitsemalla toimenpiteensä
perusteena olleet tosiseikat ja oikeussäännöt sekä ne näkökohdat, jotka ovat
saaneet sen tekemään kyseisen päätöksen, mutta ei tarkastelemaan jokaista oikeus-
ja tosiasiakysymystä, jonka kukin asianosainen on hallintomenettelyn kuluessa
nostanut esiin (ks. asia T-2/93, Air France v. komissio, jäljempänä TAT, tuomio
19.5.1994, Kok. 1994, s. II-323, 92 kohta). Arvioitaessa, täyttävätkö päätöksen
perustelut perustamissopimuksen 190 artiklan mukaiset vaatimukset, on otettava
huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi sen asiayhteys ja kaikki aihetta koskevat
oikeussäännöt (ks. asia C-56/93, Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996, Kok. 1996,
s. I-723, 86 kohta ja em. asia Skibsvæftsforeningen ym. v. komissio, tuomion
230 kohta).
- Tässä tapauksessa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
päätöksen perusteluista käyvät selvästi ilmi ne syyt, joiden johdosta P&G:n aikomus
hankkia määräysvaltaansa VPS:n muu kuin Camelia -liiketoiminta ei komission
mielestä ole ollut omiaan johtamaan P&G:n määräävän markkina-aseman syntyyn
Saksan markkinoilla tai sen tällaisen aseman vahvistumiseen Espanjan markkinoilla,
joten P&G:n ehdottama sitoumus luovuttaa ulkopuolisille Camelia -liiketoiminta on
komission mielestä riittänyt yrityskeskittymän julistamiseen yhteismarkkinoille
soveltuvaksi.
- On nimittäin korostettava, että komissio on todettuaan P&G:n luovutettaviksi
aiottujen tuotemerkkien vaihtamisen päätöksensä 187 kohdassa (ks. edellä
54 kohta) aluksi esittänyt taulukkomuodossa terveyssiteiden Saksan ja Espanjan
markkinoiden rakenteen keskittymän toteutumisen jälkeen, ottaen huomioon
P&G:n aikomuksen hankkia määräysvaltaansa VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan sekä Camelia -liiketoiminnan luovutuksen ulkopuoliselle. Tältä
pohjalta komissio on lausunut, että vaikka P&G nostaa markkinaosuuttaan Saksan
markkinoilla 6,9 prosenttiyksiköllä kaiken kaikkiaan 43,2 prosenttiin (myynnin
arvosta laskettuna), tämä markkinaosuuden kohoaminen perustuu yksinomaan
VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan, toisin sanoen muilla kuin
korkeatasoisilla tuotemerkeillä harjoittaman liiketoiminnan, hankintaan samalla,
kun Always -tuotemerkin on vastattava korkeatasoisten tuotemerkkien segmentissä
kahden merkittävän valmistajan taholta tulevaan kilpailuun; nämä valmistajat ovat
Camelia ja Johnson & Johnson, joiden markkinaosuudet ovat vastaavasti
24,5 prosenttia ja 13,4 prosenttia. Tämän vuoksi ja tuotuaan vielä esiin, että P&G:n
markkinaosuus Espanjassa kohoaa vain 0,1 prosenttiyksiköllä, komissio on katsonut
"P&G:n VPS:n naisten hygieniatuotteiden alalla Camelia -tuotemerkillä
harjoittaman liiketoiminnan osalta tarjoamat sitoumukset riittäviksi estämään
määräävän markkina-aseman syntymisen tai vahvistumisen Saksan ja Espanjan
markkinoilla, tai muuallakaan Euroopan talousalueella" (päätöksen 187 kohta), ja
tämä on riittänyt päätöksen perusteluksi.
- Koska jokaista päätöksen osaa on lisäksi tarkasteltava yhdessä päätöksen muiden
osien kanssa (asia T-150/89, Martinelli v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995,
s. II-1165, 66 kohta), komission päättely, jonka mukaan Camelia -liiketoiminnan
luovutuksen johdosta ja siten sitoumusten vaihtamisen tähden P&G ei pysty
saavuttamaan Saksassa määräävää markkina-asemaa, on looginen johtopäätös
komission päätöksensä 43, 44, 92, 114 ja 125 kohdassa tekemästä arvioinnista;
näistä kohdista ilmenee, että yritysten markkinavoima määräytyy sen perusteella,
kuinka ne pystyvät hallitsemaan ja kehittämään tunnettua tuotemerkkiä
korkeatasoisten merkkien segmentissä, kun taas toisen luokan merkkien sekä
vähittäiskaupan ketjutuotteiden välinen kilpailu on rajoittunutta.
- Kuten lopuksi asiakirjoistakin käy ilmi, kantaja on komission hallinnollisessa
menettelyssä itse painottanut VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan
tuotemerkkien, toisin sanoen toisen luokan merkkien Blümia ja Femina, vähäistä
merkitystä ilmoittaen, että "Schickedanz toimittaa Femina -tuotemerkkiä Saksassa
ainoastaan erittäin rajoittuneelle asiakaspiirille", ja vielä, että "kun otetaan
huomioon Blümia -tuotemerkin asema markkinoilla, tämän merkin suosion
väheneminen näyttää väistämättömältä" (kantajan kirje komissiolle 24.1.1994).
- Tätä taustaa vasten yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
päätöksen perusteluissa esitetään selvästi ja yksikäsitteisesti ne syyt, joiden johdosta
komission mielestä pelkästään VPS:n Camelia -liiketoiminnan luovuttaminen
ulkopuolisille on riittänyt yrityskeskittymän julistamiseen yhteismarkkinoille
soveltuvaksi ilman, että P&G:n olisi ollut välttämätöntä luopua myös muusta kuin
Camelia -liiketoiminnasta.
- Sen väitteen osalta, ettei päätös sisällä mitään arviointia VPS:n muun kuin Camelia
-liiketoiminnan P&G:lle siirtymisen vaikutuksista, yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 2 kohdasta
ilmenevän, että komissio on velvollinen julistamaan yrityskeskittymän
yhteismarkkinoille soveltuvaksi silloin, kun kaksi edellytystä täyttyvät: ensiksikään
keskittymällä ei luoda eikä vahvisteta määräävää markkina-asemaa, ja toiseksi
tällaisen määräävän markkina-aseman luomisen tai vahvistamisen seurauksena
kilpailu yhteismarkkinoilla ei olennaisesti esty. Silloin, kun määräävää markkina-asemaa ei luoda eikä vahvisteta, keskittymä on siten hyväksyttävä ilman, että olisi
tarpeen tutkia keskittymän toteutumisen vaikutuksia tehokkaaseen kilpailuun (em.
asia TAT, tuomion 79 kohta). Koska komissio on tässä tapauksessa näin ollen
oikeudelliselta kannalta riittävästi perustellut käsitystään, jonka mukaan muun kuin
Camelia -liiketoiminnan P&G:lle siirtymisen seurauksena ei ole ollut määräävän
markkina-aseman syntyminen Saksassa eikä tällaisen aseman vahvistuminen
Espanjassa, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei
komissiota voida arvostella päätöksen perustelujen minkäänlaisesta
puutteellisuudesta siltä osin kuin on kysymys kyseisen hankinnan muiden
vaikutusten tutkimisesta puheena olevilla markkinoilla.
- Sen suhteen, onko komissiolla ollut virheellisiä tietoja vähittäiskaupan
ketjutuotteiden asemasta Saksan markkinoilla, on syytä korostaa kantajan tällä
väitteellään arvostelevan komissiota pääasiallisesti siitä, että se on aliarvioinut
VPS:n valmistamien vähittäiskaupan ketjutuotteiden markkinaosuuden eikä näin
ollen ole perustellut sitä, ettei se ole ottanut niitä huomioon arvioidessaan
keskittymän toteutuessa P&G:n hallussa olevaa kokonaismarkkinaosuutta.
- Tältä osin on täsmennettävä päätöksen 187 kohdan taulukosta ilmenevän, että siinä
esiintyvä, komission mukaan P&G:n markkinaosuuden nousua Saksan markkinoilla
keskittymän toteutuessa osoittava luku 6,9 prosenttia tarkoittaa ainoastaan VPS:n
toisen luokan terveyssidemerkkien Blümia ja Femina markkinaosuuksia, eikä se
sisällä VPS:n vähittäiskauppaketjujen alihankkijana valmistamien tuotteiden erillistä
markkinaosuutta; vähittäiskaupan ketjutuotteiden markkinaosuudet on yhdistetty
yhdeksi kokonaisuudeksi sen kilpailun arvioimista varten, jota vähittäiskauppiaat
harjoittavat valmistajia kuten P&G:tä kohtaan.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että tässä
tapauksessa VPS:n alihankkijana valmistamien ja vähittäiskaupoissa myytyjen
ketjutuotteiden erillisen markkinaosuuden huomiotta jättäminen ei ole merkinnyt
päätöksen perustelujen puutteellisuutta. Näiden tuotteiden markkinaosuudet on
nimittäin periaatteessa jaettava ainoastaan vähittäiskauppiaiden kesken, koska
nämä tarjoavat niitä markkinoille myytäviksi omilla merkeillään ja tällä tavoin
kilpailevat valmistajien tuotemerkeillä tarjottavien tuotteiden kanssa. Näin ollen
ainoastaan siinä tapauksessa, että komissio olisi menettelyn aikana saamiensa
tietojen perusteella katsonut VPS:n valmistavan näistä Saksan markkinoilla
myytävistä tuotteista suhteellisesti suuren osuuden, komission olisi ollut ilmaistava
selkeästi, ettei tätä markkinaosuutta ollut pantu merkille arvioitaessa P&G:n
hankkimaa asemaa, kun otetaan huomioon tällaisen seikan todennäköinen vaikutus
yrityskeskittymän toteuttamisella saavutetun markkinavoiman arvioinnissa (ks.
jäljempänä 174 ja 175 kohta). Koska komissio on tässä tapauksessa pitänyt VPS:n
tätä erillistä markkinaosuutta vähäisenä, päätöksen perusteluja ei voida katsoa
puutteellisiksi. Kysymys siitä, onko komissio kuitenkin kantajan väittämin tavoin
aliarvioinut VPS:n valmistamien vähittäiskaupan ketjutuotteiden markkinaosuuden,
liittyy kanteen kohteena olevan päätöksen aineellisoikeudellisen sisällön eikä sen
perustelujen asianmukaisuuden arviointiin.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, kuten esillä olevasta
kanteestakin ilmenee, että kantajalla on joka tapauksessa ollut täysi mahdollisuus
kiistää komission pääasiasta tekemät johtopäätökset VPS:n valmistamien
vähittäiskaupan ketjutuotteiden markkinaosuuksien arvioinnin sekä tämän johdosta
myös P&G:n keskittymän toteutuessa saavuttaman aseman suhteen.
- Tästä seuraa, että päätöksen perustelujen puutteellisuutta koskeva kanneperuste
on hylättävä.
Kuudes kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä
- Tämä kanneperuste on kolmiosainen. Sen ensimmäisessä osassa kantaja väittää
komission arvioineen virheellisesti VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan
määräysvallan P&G:lle siirtymisen seurauksia Saksan terveyssidemarkkinoilla.
Toisessa ja kolmannessa osassa kantaja esittää, että komissio ei ole asianmukaisesti
punninnut hyväksytyn liiketoimen vaikutusta WC- ja talouspaperimarkkinoilla eikä
vastaavasti myöskään vauvanvaippamarkkinoilla. Tämän vuoksi päätös on kantajan
mielestä perustamissopimuksen sekä asetuksen N:o 4064/89, erityisesti sen 2 ja
8 artiklan, vastaisena kumottava.
Ensimmäinen osa: virheellinen arviointi VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan
hankinnan seurauksista terveyssidemarkkinoilla
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä sekä niiden perusteluista
- Kantaja väittää keskittymän toteutumisen johtavan P&G:n määräävän markkina-aseman vahvistumiseen Saksan terveyssidemarkkinoilla, joten päätös on kumottava
asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä 8 artiklan vastaisena.
- Komissio on kantajan mielestä ensiksikin aliarvioinut VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan merkittävyyden ja siten P&G:n keskittymän toteutuessa Saksan
terveyssidemarkkinoilla saavuttaman aseman, koska se ei ole ottanut huomioon
VPS:n valmistamien vähittäiskaupan ketjutuotteiden erillistä markkinaosuutta.
Kantajan mukaan VPS:n osuus tällaisista vähittäiskaupan ketjutuotteista on jopa
60 prosenttia. Tämän arvion vahvistavat komission esillä olevassa asiassa esittämät
selvitykset, joista ilmenee VPS:n valmistamien vähittäiskaupan ketjutuotteiden
kokonaismarkkinaosuuden Saksan terveyssidemarkkinoilla vuonna 1993 olleen
8,2 prosenttia myynnin arvosta ja 13 prosenttia myynnin määrästä laskettuna; tämä
markkinaosuus on näin ollen kantajan mielestä syytä lisätä P&G:lle
yrityskeskittymän toteutuessa kuuluvaan 43,2 prosentin markkinaosuuteen (myynnin
arvosta laskettuna). Vastaväitteenä sille perusteelle, että VPS on luovuttanut
Femina -tuotemerkin ulkopuolisille ja ettei sitä nyt ole otettava huomioon, kantaja
tuo lisäksi esiin, että tällainen luovutus on tapahtunut vasta kanteen kohteena
olevan päätöksen tekemisen jälkeen, ja tässä päätöksessä P&G:n oli sallittu
säilyttää hallussaan kyseinen liiketoiminta. Kanteen kohteena olevan päätöksen
laillisuuden arvioinnissa onkin kantajan mukaan otettava huomioon ainoastaan
päätöksentekoajankohtana vallinnut taloudellinen tilanne ja tuolloin voimassa olleet
sitoumukset, eikä sen jälkeisiä tapahtumia.
- Kantaja katsoo toiseksi, että rajoittaessaan luovuttamista koskevan velvoitteen
koskemaan Camelia -tuotemerkkiä ja sitä vastaavaa tehdasta päätös tekee P&G:lle
mahdolliseksi erityisesti VPS:llä säilyvän merkittävän myyntivoiman ansiosta
ehdottaa suurmyymälöille Camelia -tuotemerkillä myytyjen tuotteiden korvaamista
VPS:n muilla kuin Camelia -tuotteilla samoin kuin Always -tuotemerkillä myytävillä
tuotteilla. VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan hankinta lisäksi mahdollistaa
P&G:lle täydellisen naisten hygieniatuotteiden valikoiman muodostamisen ja
samanaikaisesti vähentää uuden tulokkaan mahdollisuuksia saada tuotteensa tarjolle
suurmyymälöissä. Salliessaan VPS:n naisten hygieniatuotealan liiketoimintojen
jakamisen komissio on lopuksi kantajan mielestä edistänyt Camelia -tuotemerkin
ja siten myös P&G:tä vastaan kohdistuvan kilpailun heikentämistä.
- Komission mielestä kantajan väitteet ovat täysin perusteettomia, koska kantaja on
katsonut määräävän markkina-aseman vahvistuvan ilman, että se olisi osoittanut,missä suhteessa komission arviointi, jonka mukaan P&G:n hankkiessa VPS:n ei
synny määräävää markkina-asemaa Saksan markkinoille, on virheellinen (em. asia
TAT).
- Joka tapauksessa VPS:n muun kuin Camelia -liiketoiminnan siirtyminen P&G:lle
ei komission mukaan johda määräävän markkina-aseman syntymiseen. Femina
-tuotemerkki on lopulta luovutettu ulkopuoliselle, joten todellisuudessa hankitun
muun kuin Camelia -liiketoiminnan, toisin sanoen Blümia -tuotemerkin ja VPS:n
valmistamien vähittäiskaupan ketjutuotteiden, markkinaosuudet ovat vain
23 prosentin suuruusluokkaa; nämä tuotteet ovat lisäksi heikompilaatuisia eivätkä
siten suoraan kilpaile tunnettujen merkkituotteiden kuten Alwaysin tai Camelian
kanssa. Väitteeseen, jonka mukaan VPS:n markkinaosuus vähittäiskaupan
ketjutuotteiden segmentissa Saksassa olisi 60 prosenttia, komissio vastaa, että
P&G:n sille 14.2.1994 toimittamien tilastojen mukaan VPS:n muiden kuin Camelia -tuotteiden markkinaosuus Saksassa vuonna 1993 oli myynnin määrästä laskettuna
13 prosenttia ja myynnin arvosta laskettuna 8,2 prosenttia. Vastauksena yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin
komissio on täsmentänyt edellä mainittujen tilastojen pohjalta, että näistä luvuista
puuttuu ainoastaan VPS:n vähittäiskaupan ketjutuotteina myytyjen tuotteiden
markkinaosuus, jonka suuruudeksi on arvioitu noin 1,3 prosenttia Saksan
markkinoilla.
- Komission mukaan sitä paitsi korkeatasoisilla tuotemerkeillä myytyjen tuotteiden
korvaaminen vähittäiskaupan ketjutuotteilla tai toisen luokan tuotemerkeillä
myydyillä tuotteilla on erittäin epätodennäköistä, kun otetaan huomioon
suurmyymälöiden halukkuus kilpailuttaa keskenään eri valmistajia pystyäkseen
säilyttämään oman, erittäin alhaisiin marginaaleihin perustuvan hinnoittelulinjansa.
Suurmyymälät hankkisivatkin tämän vuoksi niissä myytävät tuotteet toisilta
valmistajilta, jos P&G yrittäisi hyötyä Always -tuotemerkkinsä vahvasta asemasta
korottamalla hintojaan.
- Väliintulija esittää, että kantaja on hallinnollisen menettelyn aikana painottanut
muun kuin Camelia -liiketoiminnan luovuttamista koskevan sitoumuksen vähäistä
vaikutusta kilpailutilanteeseen. Väliintulija lisää, ettei P&G missään tapauksessa ole
säilyttänyt itsellään mitään muussa kuin Camelia -liiketoiminnassa käytetyistä
tuotemerkeistä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Vaikka kantaja on painottanut esillä olevan keskittymän olevan omiaan
vahvistamaan P&G:n määräävää markkina-asemaa Saksan terveyssidemarkkinoilla,
kun taas komissio on päätöksessään todennut, ettei näille markkinoille lainkaan
synny määräävää markkina-asemaa, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin korostaa aluksi, että kantajan on katsottava tällä tavoin ainakin
epäsuorasti väittävän komission tehneen arviointivirheen päätyessään tähän
johtopäätökseen, joten nämä seikat eivät ole esteenä sille, että kantaja riitauttaa
komission päätöksen laillisuuden tältä osin (ks. em. asia TAT, tuomion 86 kohta).
- On syytä huomauttaa, että asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 2 kohdan mukaan
"keskittymä julistetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jollei sillä luoda tai
vahvisteta sellaista määräävää asemaa, jonka seurauksena tehokas kilpailu
yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla olennaisesti estyy". Sen sijaan
saman artiklan 3 kohdan mukaan keskittymä julistetaan yhteismarkkinoille
soveltumattomaksi, jos sillä luodaan tällainen asema tai vahvistetaan sitä.
Arvioinnissaan komission on asetuksen 2 artiklan 1 kohdan nojalla otettava
huomioon muun ohessa keskittymään osallistuvien yritysten asema markkinoilla ja
niiden markkinoillepääsyn edellytykset.
- Tässä tapauksessa kantaja esittää, että komissio on päätöksessään tehnyt
arviointivirheen sekä siltä osin kuin se on tarkastellut VPS:n muun kuin Camelia
-liiketoiminnan asemaa Saksan terveyssidemarkkinoilla markkinaosuuksien valossa
että myös siltä osin kuin kysymys on ollut P&G:n tuotteiden tämän liiketoiminnan
hankinnan ansiosta saavuttamasta etuoikeutetusta pääsystä suurmyymälöihin ja
VPS:n Camelia- sekä muun kuin Camelia -liiketoiminnan toisistaan erottamisen
haitalliseksi väitetystä vaikutuksesta.
- Muun kuin Camelia -liiketoiminnan markkinaosuuksien aliarviointiin liittyvän
väitteen osalta on aluksi syytä painottaa, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin ei voi ottaa huomioon jonkin tai kaikkien muuhun kuin Camelia
-liiketoimintaan kuuluvien tuotemerkkien lopulta tapahtunutta luovuttamista
ulkopuolisille sen päätöksen tekemisen jälkeen, jolla P&G oli oikeutettu
hankkimaan määräysvaltaansa koko tämän liiketoiminnan, koska vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan päätöksen lainmukaisuutta on arvioitava päätöksen
antamisajankohtana vallinneiden olosuhteiden pohjalta (ks. muun ohessa em. asia
SNCF ja British Railways v. komissio, tuomion 48 kohta). On näin ollen tutkittava,
onko komissio kantajan esittämin tavoin tehnyt päätöksessään arviointivirheen
katsoessaan P&G:n markkinaosuuden nousevan 6,9 prosenttiyksiköllä myynnin
arvosta laskettuna, kun tämä luku vastasi ainoastaan VPS:n toisen luokan
tuotemerkkien Blümia ja Femina markkinaosuutta, ja jättäessään huomiotta VPS:n
valmistamien vähittäiskaupan ketjutuotteiden erillisen markkinaosuuden.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että pelkkä tällaisen
markkinaosuuden huomiotta jättäminen ei sinänsä osoita komission arvioineen
virheellisesti VPS:n markkina-asemaa. Keskittymään osallistuvan yrityksen
markkinavoimaa arvioitaessa sen vähittäiskauppiaiden alihankkijana valmistamien
ja niiden omilla tuotemerkeillä jälleenmyytävien tuotteiden markkinaosuuksia ei
nimittäin periaatteessa voida kokonaan tai osittainkaan lisätä tämän yrityksen siihen
markkinaosuuteen, jonka se on saavuttanut omalla tuotemerkillään myymillään
samanlaisilla tuotteilla. Koska vähittäiskauppiaat myyvät näitä tuotteita omilla
tuotemerkeillään kilpaillakseen valmistajien tuotemerkeillä myytyjen tuotteiden
kanssa, niiden tällä myynnillä saavuttamat markkinaosuudet on yleensä katsottava
niille kuuluviksi arvioitaessa korkeatasoisten ja toisen luokan tuotteiden valmistajiin
kohdistuvaa kilpailua.
- Siinä kantajan mainitsemassa tilanteessa, että VPS olisi päätöksentekoajankohtana
valmistanut noin 60 prosenttia Saksassa myydyistä vähittäiskaupan ketjutuotteista,
tuotannon tämän osan jättäminen kokonaan huomiotta tosin merkitsisi tässä
tapauksessa tämän yrityksen todellisen markkinavoiman aliarviointia ja siten P&G:n
yrityskeskittymän toteutuessa saavuttaman aseman aliarvostamista. Tällaisessa
tilanteessa VPS:n asema vähittäiskauppiaiden omilla tuotemerkeillään myymien
tuotteiden pääasiallisena hankintalähteenä olisi nimittäin saattanut antaa P&G:lle
muun kuin Camelia -liiketoiminnan hankinnan ansiosta etuoikeutetun pääsyn
suurmyymälöihin ja mahdollistanut sille sellaisen markkinointistrategian
harjoittamisen vähittäiskauppiaisiin nähden, jonka mukaan näiden tuotteiden
toimituksen ehdoksi asetettaisiin se, että vähittäiskauppias ostaa ensin P&G:n
korkeatasoisia terveyssiteitä.
- On kuitenkin tärkeää todeta, että asiaa käsiteltäessä yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa komissio on pystynyt oikeudellisesti riittävällä tavalla
osoittamaan ilmoitettua yrityskeskittymähanketta tutkittaessa P&G:ltä 14.2.1994
saamiensa tilastotietojen pohjalta VPS:n valmistamien vähittäiskaupan
ketjutuotteiden markkinaosuuden vähäiseksi. Näistä tiedoista käy nimittäin ilmi, että
VPS:n koko muun kuin Camelia -liiketoiminnan markkinaosuus, joka siis käsitti
myös vähittäiskaupan ketjutuotteet, oli Saksan terveyssidemarkkinoilla vuonna 1993
8,2 prosenttia (myynnin arvosta laskettuna), josta VPS:n valmistamien
vähittäiskaupan ketjutuotteiden markkinaosuus oli siten vain 1,3 prosenttia
(myynnin arvosta laskettuna) (vähennettäessä 8,2 prosentista 6,9 prosenttia). Kun
lisäksi otetaan huomioon, että päätöksessä sekä komission huomautuksissa, joita ei
ole kiistetty, ilmoitetaan vähittäiskaupan ketjutuotteiden kokonaismarkkinaosuuden
olevan 12,5 prosentin luokkaa (myynnin arvosta laskettuna), tästä seuraa, että
VPS:n valmistama osuus vähittäiskaupan ketjutuotteista oli vain noin 10 prosenttia.
- Kun toisaalta otetaan huomioon, ettei mikään todistusaineisto tue kantajan väitteitä
VPS:n valmistamien vähittäiskaupan ketjutuotteiden erillisen markkinaosuuden
suuruudesta, eikä asiassa myöskään ole esitetty mitään selvitystä, joka asettaisi
kyseenalaiseksi komission suorittamien arviointien paikkansapitävyyden, väite muun
kuin Camelia -liiketoiminnan markkinaosuuden aliarvioinnista on täten hylättävä
(ks. esimerkiksi asia T-30/89, Hilti v. komissio, tuomio 12.12.1991, Kok. 1991,
s. II-1439, 89 kohta).
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo toiseksi sen väitteen
osalta, joka koskee P&G:n yrityskeskittymän toteutuessa saavuttamaan
etuoikeutettuun pääsyyn suurmyymälöihin liittyvää arviointivirhettä, että tämän
tapauksen olosuhteissa tällainen päättely ei osoita yrityskeskittymän toteutumisen
vaikutukseksi määräävän markkina-aseman syntymistä kyseisillä markkinoilla. VPS:n
toisen luokan merkkien Blümia ja Femina sekä sen vähittäiskauppiaiden lukuun
valmistamien tuotteiden vähäiseen markkinaosuuteen nähden pelkkä väite siitä, että
P&G voisi niiden hankinnan ansiosta estää kilpailijoiden tuotteiden pääsyn tarjolle
suurmyymälöissä, ei vaikutakaan perustellulta. Kantaja ei lisäksi ole toimittanut
mitään selvitystä sen väitteensä tueksi, että P&G voisi ehdottaa vähittäiskauppiaille
VPS:n muiden kuin Camelia -tuotteiden korvaamista Camelia -tuotteilla, varsinkin
kun taas komissio on päätöksessään osoittanut kuluttajien merkkiuskollisuuden
olevan terveyssidemarkkinoilla luonteenomaista erityisesti korkeatasoisten
tuotteiden segmentissä (päätöksen 97 ja 125 kohta). Tästä seuraa, että kantajan
tämä väite on hylättävä, aivan kuin sekin pelkästään väitteenvaraiseksi jäänyt
peruste, että komissio olisi edistänyt Camelia -tuotemerkin tulevaa heikentämistä
sallimalla VPS:n liiketoimintojen jakamisen.
- Kun kantaja ei ole esittänyt mitään sitovaa selvitysaineistoa käsitystensä tueksi,
yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ottaen huomioon
kysymyksessä olevien markkinoiden erityispiirteet ja P&G:n kahden
merkittävimmän kilpailijan markkinaosuudet korkeatasoisten tuotteiden
segmentistä, että komission on ollut perusteltua katsoa, ettei 43,2 prosentin
markkinaosuudesta vielä ole pääteltävissä määräävän markkina-aseman syntymistä
(ks. analogisesti asia 27/76, United Brands v. komissio, tuomio 14.2.1978, Kok. 1978,
s. 207, 108 ja 109 kohta), eikä komission ollut tätä ratkaisuaan varten syytä tutkia
yksityiskohtaisemmin yrityskeskittymän toteutumiseen liittyviä kilpailuvaikutuksia
(ks. em. asia TAT, tuomion 79 kohta).
- Näissä oloissa tämän kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Toinen osa: virheellinen arviointi yrityskeskittymän toteutumisen seurauksista WC- ja
talouspaperimarkkinoilla
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä sekä niiden perusteluista
- Kantaja arvostelee komissiota siitä, että arvioidessaan yrityskeskittymän
toteutumisen seurauksia pehmopaperimarkkinoilla tämä ei ole ottanut huomioon
P&G:n asemaa Yhdysvalloissa eikä P&G:n taloudellisten voimavarojen kehitystä
Camelia -liiketoiminnan luovutuksen johdosta. Kantajan mukaan Saksan
markkinoilla suuruusluokaltaan 1520 prosentin markkinaosuuksia hallinneen
VPS:n hankinta on mahdollistanut P&G:n pääsyn Euroopan markkinoille ja sen
markkinaosuuksien kasvattamisen sen taloudellisten voimavarojen avulla sekä sen
markkinajohtajan aseman ansiosta Pohjois-Amerikan markkinoilla. Camelia
-liiketoiminnan ostoaikeista luopuminen on lisäksi antanut P&G:lle mahdollisuuden
osoittaa muihin tarkoituksiin alun perin tähän käytettäviksi suunnitellut taloudelliset
voimavarat. Jättäessään tämän erittelyn suorittamatta komissio on rikkonut
asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä 8 artiklan säännöksiä.
- Komissio katsoo, että kantaja arvostelee ainoastaan tiettyjen seikkojen väitettyä
huomiotta jättämistä ilman, että se olisi osoittanut, millä tavoin näiden seikkojen
huomioon ottaminen olisi muuttanut asiassa saavutettua lopputulosta, tai myöskään,
että komission arviointi olisi virheellinen. Muutoin komissio huomauttaa tutkineensa
päätöksessään P&G:n Euroopan markkinoille tulon vaikutuksia, mutta katsoneensa,
ettei asiassa näiltä osin ollut vakavia epäilyjä, kun otettiin huomioon VPS:n
markkinaosuus, P&G:n aiempi poissaolo näiltä markkinoilta ja markkinoiden
erityispiirteet, kuten voimakkaiden kilpailijoiden läsnäolo, markkinoiden kasvu ja
vähittäiskaupan ketjutuotteiden merkittävyys. Camelia -liiketoiminnan ostamisesta
luopumiseen liittyvän väitteen osalta komissio katsoo, että P&G:n laajempiin
taloudellisiin voimavaroihin nähden Camelia -liiketoiminnan myynti ei välittömästi
vaikuta markkinointikustannuksiin WC- ja talouspaperimarkkinoilla.
- Väliintulija painottaa komission ottaneen päätöksensä 13 kohdassa huomioon ne
mahdolliset vaikutukset, jotka P&G:n asemalla Yhdysvaltojen ja Kanadan WC- ja
talouspaperimarkkinoilla on Euroopan markkinoilla, ja todenneen, ettei VPS:llä jaP&G:llä ollut mitään keskenään samanlaista liiketoimintaa. Väliintulija korostaa,
että P&G:n yrityskeskittymän toteutuessa saamat markkinaosuudet joka
tapauksessa ovat 4 prosentin suuruusluokkaa eivätkä näin ollen voi aiheuttaa
epäilyjä yrityskeskittymän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa kantajan tässä
tapauksessa vetoavan komission laiminlyöntiin tämän jättäessä huomiotta
keskittymän väitetyt vaikutukset pehmopaperialalla ilman, että kantaja osoittaisi,
miten keskittymän toteutuminen johtaisi määräävän markkina-aseman syntymiseen
millään tämän alan relevanteista markkinoista. On nimittäin korostettava, ettei
kantaja kiistä sitä päätöksessä todettua seikkaa (ks. edellä 47 kohta), että P&G ei
ole keskittymän ilmoittamisajankohtana harjoittanut Euroopassa mitään
liiketoimintaa tällä alalla, joten kysymyksessä olevasta keskittymästä ei seuraa siihen
osallistuville yrityksille minkäänlaista markkinaosuuksien lisääntymistä. Komission
ei sitä paitsi ole väitettykään tehneen arviointivirhettä todetessaan kilpailijoiden ja
vähittäiskauppojen ketjutuotteiden merkittävän aseman tällä alalla eikä katsoessaan,
ottaen huomioon nämä tekijät, että vaikka relevantit hyödykemarkkinat nyt
rajattaisiin mahdollisimman suppeiksi eli Saksan paperinenäliinamarkkinoiksi, joilla
VPS:n markkinaosuus on ollut 3540 prosenttia, keskittymän soveltuvuudesta
yhteismarkkinoille ei ole ollut vakavia epäilyjä. Silloin, kun määräävää markkina-asemaa ei luoda eikä vahvisteta, keskittymä onkin hyväksyttävä ilman, että olisi
tarpeen tutkia keskittymän toteutumisen vaikutuksia tehokkaaseen kilpailuun (ks.
em. asia TAT, tuomion 79 kohta). Näissä oloissa yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei kantaja ole pystynyt osoittamaan
lainvastaiseksi komission arviointia yrityskeskittymän toteutumisen seurauksista
pehmopaperituotteiden alalla.
- Joka tapauksessa kantajan esittämät perusteet eivät millään tavoin ole horjuttaneet
komission päätelmää siitä, ettei yrityskeskittymän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille
ole vakavia epäilyjä näiden tuotteiden osalta. Vaikka nimittäin P&G:n taloudelliset
voimavarat ja asema Pohjois-Amerikan markkinoilla mahdollistaisivatkin VPS:n
markkinaosuuksien kasvattamisen, mikä on ollutkin tällaisen keskittymän
tavoitteena, kantaja ei silti ole osoittanut, miksi tällaiset olosuhteet olisivat
edellyttäneet komission kieltävän kyseisen yrityskeskittymän toteuttamisen, kun sen
relevantteina pitämillä markkinoilla ei luoda eikä vahvisteta määräävää markkina-asemaa (ks. em. asia TAT, tuomion 87 kohta).
- Tästä seuraa, että tämän kanneperusteen toinen osa on hylättävä.
Kolmas osa: virheellinen arviointi yrityskeskittymän toteutumisen seurauksista
vauvanvaippamarkkinoilla
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä sekä niiden perusteista
- Kantaja arvostelee komissiota siitä, että se ei ole arvioinut VPS:n
vauvanvaippaliiketoiminnan ulkopuolisille luovuttamisen vaikutuksia Saksassa ja
Espanjassa eikä siten ole ryhtynyt toimenpiteisiin jo ennestään näillä markkinoilla
määräävässä asemassa olevaan P&G:een kohdistuvan kilpailun säilyttämiseksi.
Erityisesti Saksan markkinoilla komissio ei ole valvonut millään tavoin sitä,
minkälainen yritys ostaa VPS:n kyseisen liiketoiminnan, joten valitsemalla ostajaksi
sellaisen toiminnanharjoittajan, jolla ei ole käytettävissään riittäviä taloudellisia
voimavaroja eikä markkinavoimaa jäädäkseen pysyvästi näiden laatutuotteiden
markkinoille, P&G:llä on tilaisuus poistaa markkinoilta VPS:n tuotteet, jotka
kilpailevat sen Pampers -tuotteiden kanssa. Kantaja päättelee tästä, että VPS:n
tuotteiden hävitessä markkinoilta P&G:llä on 51 prosentin markkinaosuudellaan
määräävä markkina-asema merkitykseltään vähäisiin kilpailijoihinsa nähden, joiden
markkinaosuudet ovat 9 prosentin ja 5 prosentin suuruusluokkaa. Näihin
olosuhteisiin nähden komission olisi täytynyt vastustaa tätä luovutusta tai ainakin
asettaa P&G:lle näiden liiketoimintojen ostajan ominaisuuksia koskevia velvoitteita
kilpailuasetelman säilyttämiseksi VPS:n ja P&G:n tuotteiden välillä. Kun näihin
toimenpiteisiin ei ole ryhdytty, päätös on kantajan mukaan ristiriidassa asetuksen
N:o 4064/89 2 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä 8 artiklan säännösten kanssa.
- Komissio korostaa, että kantajan arvostelu ja olettamukset eivät osoita VPS:n
liiketoiminnan P&G:lle siirtymisen johtavan määräävän markkina-aseman
syntymiseen tai vahvistamiseen, joten näillä väitteillä ei ole tehoa (em. asia TAT).
Joka tapauksessa, koska P&G ei ole hankkinut määräysvaltaansa VPS:n
vauvanvaippoihin liittyvää liiketoimintaa ja koska tätä toimintaa ei ollut
tarkoitettukaan sisällyttää keskittymähankkeeseen, komissio ei ole ollut
toimivaltainen asettamaan vaatimuksia sen ostajaehdokkaille.
- Väliintulija kannattaa komission käsityksiä ja katsoo, että komissio olisi ylittänyt
toimivaltansa, jos se olisi ulottanut valvontansa P&G:n toimintaan tämän myydessä
VPS:n vauvanvaippoja koskevan liiketoiminnan, koska P&G ei missään vaiheessa
ollut hankkinut määräysvaltaansa tätä toimintaa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että kysymyksessä
olevaan keskittymään osallistuvat yritykset ovat päätöksestä ja komission
huomautuksista, joita ei ole kiistetty, ilmenevin tavoin aivan selvästi jättäneet VPS:n
vauvojen hygieniatuotteita, toisin sanoen vauvanvaippoja, koskevan liiketoiminnan
keskittymähankkeen ulkopuolelle, koska se oli tarkoitus luovuttaa ulkopuoliselle
yritykselle samanaikaisesti keskittymän hyväksymisen kanssa. Tältä osin on
korostettava, että komissiolle ilmoitettujen ostosopimusten mukaan tämä
liiketoiminnan haara oli määrä oikeudelliselta rakenteeltaan erottaa muusta VPS
-yhtiöstä ja siirtää ilmoitusajankohtana jo osoitetulle ulkopuoliselle trusteelle, jonka
asiana oli varmistaa tämän liiketoiminnan luovuttaminen ulkopuoliselle lyhyessä
määräajassa, joka alkoi VPS:n P&G:n määräysvaltaan siirtymisestä (päätöksen 5
ja 6 kohta). Näissä oloissa ja kun määräysvaltaa tästä liiketoiminnasta ei missään
vaiheessa tehokkaasti tai pysyvämmin siirretty P&G:lle, sitä ei ollut tarkoitettu
sisällyttää komission tutkittavaksi ilmoitettuun keskittymähankkeeseen. Tästä
seuraa, että kun kysymys ei ole ollut sellaisen yrityskeskittymän toteuttamisesta,
joka olisi omiaan johtamaan määräävän markkina-aseman syntymiseen tai
vahvistumiseen Saksan ja Espanjan vauvanvaippamarkkinoilla, että kantajalla ei ole
ollut oikeutta vedota siihen, että komissio ei ole ottanut kantaa VPS:n kyseisen
liiketoiminnan ostajaksi tässä tapauksessa nimettyyn ulkopuoliseen
liikkeenharjoittajaan, jonka valinnan on väitetty vaikuttaneen haitallisesti
tehokkaaseen kilpailuun alalla, koska komissiolla ei ole asetuksen N:o 4064/89
mukaan toimivaltaa tähän.
- Samoista syistä vaatimuksella siitä, että komission olisi asetuksen N:o 4064/89
8 artiklan 2 kohdan nojalla ainakin pitänyt asettaa tämän liiketoiminnan
ulkopuoliselle luovutuksensaajalle joitakin sen ominaisuuksia koskevia vaatimuksia,
ei ole tehoa. Tältä osin on sitä paitsi syytä huomauttaa, että kumoamiskannetta
käsittelevän tuomioistuimen ei tule korvata komission päätöstä omalla harkintaansa
perustuvalla arvioinnillaan siitä, olisiko komission sanotun artiklan nojalla ollut
liitettävä päätökseensä ehtoja tai velvoitteita, varsinkin kun asetuksen kyseinen
säännös koskee aiotun yrityskeskittymän yhteismarkkinoille soveltuvuuden
aineellisoikeudellista harkintaa sen jälkeen, kun asiassa on asetuksen N:o 4064/89
6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla aloitettu tässä säännöksessä tarkoitettu
menettely (ks. em. asia Dan Air, tuomion 113 kohta).
- Tämän johdosta kanneperusteen kolmas osa, joka koskee komission menettelyä sen
jättäessä arvioimatta yrityskeskittymän toteutumisen seurauksia
vauvanvaippamarkkinoilla, on hylättävä.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska komissio ja
väliintulija P&G ovat sitä vaatineet.
Näillä perusteillaYHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu toinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- Kanne hylätään.
- Kantaja velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja
korvaamaan vastaajan sekä väliintulija P&G:n oikeudenkäyntikulut tässä
oikeusasteessa.
BellamyBriët
Kalogeropoulos
Potocki Jaeger
|
Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä marraskuuta 1997.
H. Jung
A. Kalogeropoulus
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja
1: Oikeudenkäyntikieli: ranska.