YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)
9 päivänä syyskuuta 1999 (1)
EHTY:n perustamissopimus Valtiontuet Toimintatuet Suoritetun tuen
takautuva hyväksyminen Edunsaajina olevien yritysten elinkelpoisuuden
parantaminen päätöksen N:o 3632/93/EHTY 3 artiklan mukaisesti
Asiassa T-110/98,
RJB Mining plc, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Harworth (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan barrister Mark Brealey,
Englanti, ja solicitor Jonathan Lawrence, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Arendt ja Medernach, 810 rue Mathias Hardt,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Paul F. Nemitz ja Nicholas Khan, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen
yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukevat
Saksan liittotasavalta, asiamiehenään liittovaltion talousministeriön ministerineuvos
Claus-Dieter Quassowski ja asianajaja Michael Schütte, Berliini, prosessiosoite
liittovaltion talousministeriö, Bonn,
Espanjan kuningaskunta , asiamiehenään yhteisön oikeutta koskevia asioita
hoitavan osaston valtionasiamies Rosario Silva de Lapuerta, prosessiosoite
Luxemburgissa Espanjan suurlähetystö, 46 boulevard Emmanuel Servais,
ja
RAG Aktiengesellschaft, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Essen (Saksa), edustajanaan asianajaja Sven B. Völcker, Berliini, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,
jossa kantaja vaatii Saksan tuesta kivihiiliteollisuuden hyväksi vuonna 1997
10 kesäkuuta 1998 tehdyn komission päätöksen 98/687/EHTY (EYVL L 324, s. 30)
kumoamista,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. W. Bellamy,
J. Pirrung, A. W. H. Meij ja M. Vilaras,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 15.12.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Lainsäädäntö
- 1.
- Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksessa kielletään periaatteessa
kivihiilialan yrityksille myönnettävät valtiontuet. Sopimuksen 4 artiklassa määrätään,
että hiilen ja teräksen yhteismarkkinoille soveltumattomina pidetään sekä sen
vuoksi kielletään tässä sopimuksessa määrätyin edellytyksin yhteisössä:
c) valtioiden muodossa tai toisessa myöntämä tuki tai avustukset.
- 2.
- EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään
seuraavaa:
Kaikissa niissä tapauksissa, joista ei määrätä tässä sopimuksessa ja joissa komission
päätös osoittautuu tarpeelliseksi 2, 3 ja 4 artiklassa määrättyjen yhteisön
tavoitteiden saavuttamiseksi hiilen ja teräksen yhteismarkkinoiden toiminnassa
5 artiklan mukaisesti, päätös voidaan tehdä sen jälkeen kun neuvoston
yksimielinen puoltava lausunto on saatu ja neuvoa-antavaa komiteaa kuultu.
- 3.
- Tämän määräyksen mukaisesti korkea viranomainen ja myöhemmin komissio ovat
hyväksyneet vuodesta 1965 säännöksiä, jotka antavat mahdollisuuden myöntää
tukea kivihiiliteollisuudelle. Viimeisin näistä on jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden
hyväksi toteuttamia toimia koskevasta yhteisön järjestelmästä 28 päivänä joulukuuta
1993 tehty komission päätös N:o 3632/93/EHTY (EYVL L 329, s. 12; jäljempänä
vuoden 1993 säännöstö tai säännöstö). Säännöstön perustaa varten saatiin
neuvoston yksimielinen puoltava lausunto, ja komissio hyväksyi 27.1.1993
keskustelun jälkeen tiedonannon, jonka otsakkeena oli Puoltavan lausunnon
pyytäminen neuvostolta ja EHTY:n neuvoa-antavan komitean kuuleminen EHTY:n
perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden
toteuttamia rahoitustoimenpiteitä koskevasta yhteisön järjestelmästä tehtyä
päätösluonnosta varten (jäljempänä 27.1.1993 hyväksytty tiedonanto).
- 4.
- Säännöstön 1 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuudelle
myöntämiä tukia niiden muodosta riippumatta voidaan pitää yhteisön tukina,
ja siten yhtenäismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan mukaisina vain, jos ne ovat
2 ja 9 artiklan määräysten mukaisia.
- 5.
- Säännöstön 2 artiklan 1 kohdassa, jonka sisältö on otettu myös I jaksoon Puitteet
ja yleiset tavoitteet, määrätään, että kivihiiliteollisuudelle myönnettyjä tukia
voidaan pitää yhteensopivina yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kanssa,
jos niillä tuetaan seuraavista tavoitteista vähintään yhden toteuttamista:
edistetään kivihiilen maailmanmarkkinahinta huomioon ottaen taloudellista
elinkelpoisuutta tukien pienentämiseksi,
ratkaistaan tuotantoyksiköiden tuotannon kokonaisvaltaiseen tai osittaiseen
vähentämiseen liittyviä sosiaalisia ja alueellisia ongelmia,
helpotetaan kivihiiliteollisuuden mukauttamista ympäristönormeihin.
- 6.
- Säännöstön 3 artiklan 1 kohdan mukaan tuotantokustannusten ja myyntihinnan
välisen eron kattamiseen maailmanmarkkinoiden edellytykset huomioon ottaen
tarkoitettua toimintatukea voidaan tietyin edellytyksin pitää yhteismarkkinoille
soveltuvana. Tonneina ilmoitettu tuki ei saa tietyn yrityksen tai tuotantoyksikön
osalta ylittää tuotantokustannusten ja seuraavana tuotantovuonna odotettavissa
olevan tulon välistä eroa.
- 7.
- Säännöstön 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden,
jotka aikovat myöntää kivihiilialan yrityksille tuotantovuosien 19942002 aikana
toimintatukea, on toimitettava komissiolle nykyaikaistamista, järkeistämistä ja
uudelleenjärjestelyä koskevan suunnitelma, jolla tähdätään näiden yritysten
taloudellisen elinkelpoisuuden parantamiseen, joka saavutetaan
tuotantokustannuksia vähentämällä.
- 8.
- Säännöstön 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan kyseisessä
suunnitelmassa esitetään asianmukaiset toimenpiteet ja tuetut pyrkimykset
tuotantokustannusten vähenemispyrkimyksen edistämiseksi vuoden 1992 hintoihin
vuosien 19942002 aikana.
- 9.
- Säännöstön 4 artikla koskee tuotannon vähentämistukia eli yritysten tai
tuotantoyksikköjen tuotantokustannusten kattamiseen tarkoitettuja tukia, joilla ei
voida saavuttaa 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä. Tällaiset tuet
voidaan hyväksyä, jos ne ovat osa sulkemissuunnitelmaa.
- 10.
- Säännöstön 5 artiklaa sovelletaan tukeen, jolla katetaan poikkeuksellisia
kustannuksia.
- 11.
- Säännöstön 8 ja 9 artikla sisältyvät sen III jaksoon Ilmoittamis-, tarkastelu- ja
lupamenettelyt. Säännöstön 8 artikla kuuluu seuraavasti:
1. Jäsenvaltiot, joilla kivihiilen tuotantovuosien 1994-2002 osalta on aikomus
myöntää 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimintatukea ja/tai 4 artiklassa
tarkoitettua tuotannon vähentämistukea, toimittavat komissiolle viimeistään
31 päivänä maaliskuuta 1994 tämän teollisuuden nykyaikaistamista, järkeistämistä
ja uudelleenjärjestelyä koskevan 3 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisen
suunnitelman ja/tai 4 artiklan määräysten mukaisen tuotannon vähentämistä
koskevan suunnitelman.
2. Komissio tarkastelee suunnitelman tai suunnitelmien yhdenmukaisuutta 2 artiklan
1 kohdassa vahvistettujen yleisten päämäärien kanssa sekä 3 ja 4 artiklassa
vahvistettujen erityisten vaatimusten ja päämäärien kanssa.
3. Komissio antaa kolmen kuukauden kuluessa suunnitelmien tiedoksiannosta
lausunnon, joka koskee suunnitelmien yhdenmukaisuutta yleisten ja erityisten
päämäärien kanssa, rajoittamatta kuitenkaan näiden päämäärien tavoittamiseksi
määrättyjen toimenpiteiden kykyä.
- 12.
- Säännöstön 9 artiklassa määrätään seuraavaa:
1. Jäsenvaltioiden on viimeistään joka vuoden syyskuun 30 päivänä (tai kolme
kuukautta ennen toimenpiteiden voimaantuloa) annettava tiedoksi kaikki
rahoitustoimenpiteet, jotka ne aikovat toteuttaa kivihiiliteollisuuden hyväksi
seuraavan vuoden aikana, ja tarkennettava niiden luonnetta viitaten 2 artiklassa
vahvistettuihin yleisiin päämääriin ja vaatimuksiin sekä 3-7 artiklassa tarkoitettuihin
eri tukimuotoihin. Niiden on yhdistettävä nämä toimenpiteet komissiolle 8 artiklan
mukaisesti tiedoksi annettuihin suunnitelmiin.
2. Jäsenvaltioiden on viimeistään joka vuoden syyskuun 30 päivänä annettava
tiedoksi edellisen tuotantovuoden aikana tosiasiallisesti maksetun tuen määrät ja
ilmoitettava alunperin tiedoksi annettuihin määriin mahdollisesti tehdyistä
mukautuksista.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava 3 ja 4 artiklassa tarkoitetusta tuesta tiedottamisen
ja tosiasiallisesti maksetun tuen vuosittaisen tilityksen yhteydessä kaikki kyseisissä
artikloissa vahvistettujen vaatimusten tarkastamiseksi tarvittavat tiedot.
4. Jäsenvaltiot voivat panna suunnitellut tuet täytäntöön vasta komission
hyväksynnän jälkeen, joka tekee päätöksen erityisesti 2 artiklassa esitettyjen yleisten
päämäärien ja vaatimusten ja 3-7 artiklassa vahvistettujen erityisvaatimusten
perusteella. Jos komissio ei tee päätöstä kolmen kuukauden kuluessa suunniteltujen
toimenpiteiden tiedoksiannon vastaanottamispäivästä, nämä toimenpiteet voidaan
toteuttaa viidentoista arkipäivän kuluttua siitä, kun komissiolle on lähetetty ilmoitus
aikomuksesta panna ne täytäntöön. Jos komissio pyytää täydentäviä tietoja
riittämättömän tiedoksiannon vuoksi, kolmen kuukauden jakso alkaa uudestaan
päivästä, jona komissio vastaanottaa mainitut tiedot.
5. Tukea saavan yrityksen on kielteisen päätöksen tapauksessa maksettava takaisin
kaikki ennen komission antamaa lupaa saamansa maksut, joita pidetään aina
epäoikeutetun ennakkomaksun muodossa olevana epäoikeudenmukaisena etuna ja
jotka etujensaajan on sen vuoksi maksettava takaisin markkinakurssien mukaisesti.
6. Näin tiedoksi annettuja toimenpiteitä tarkastellessaan komissio arvioi
suunniteltujen toimenpiteiden yhdenmukaisuutta 8 artiklan mukaisesti toimitettujen
suunnitelmien ja 2 artiklassa esitettyjen päämäärien kanssa. Se voi pyytää
jäsenvaltioita perustelemaan kaikkia alun perin esitetyistä suunnitelmista
poikkeamisia ja ehdottaa tarvittavia korjaavia toimenpiteitä.
- 13.
- Säännöstön voimassaolo päättyy sen 12 artiklan mukaan 23.7.2002.
Yksittäiset päätökset, joilla hyväksyttiin Saksan kivihiiliteollisuudelle vuosina 1994,
1995 ja 1996 myönnetty tuki
- 14.
- Saksan liittotasavalta antoi 28.12.1993 päivätyllä kirjeellään komissiolle tiedoksi
rahoitushankkeet, jotka se aikoi toteuttaa säännöstön 5 artiklan nojalla
kivihiiliteollisuuden hyväksi vuonna 1994. Tämän seurauksena komissio teki 1.6.1994
päätöksen 94/573/EHTY, jolla se hyväksyi Saksan myöntämän tuen
kivihiiliteollisuudelle vuonna 1994 (EYVL L 220, s. 10).
- 15.
- Saksan liittotasavalta ilmoitti samassa 28.12.1993 päivätyssä kirjeessään myös muista
vuonna 1994 säännöstön 3 artiklan nojalla toteutettavista tukitoimista. Se myös
toimitti 29.4.1994 päivätyssä kirjeessään komissiolle Saksan kivihiiliteollisuuden
nykyaikaistamista, järkeistämistä ja uudelleenjärjestelyä koskevan suunnitelman.
Komissio hyväksyi ilmoitetut rahoitustoimenpiteet 13.12.1994 tekemällään
päätöksellä 94/1070/EHTY rahallisesta tuesta Saksan kivihiiliteollisuudelle vuonna
1994 (EYVL L 385, s. 18; jäljempänä päätös 94/1070). Päätöksessä arvioidaan myöskomissiolle toimitettua nykyaikaistamista, järkeistämistä ja uudelleenjärjestelyä
koskevaa suunnitelmaa säännöstön 2, 3 ja 4 artiklan valossa. Päätöksen mukaan
suunnitelma on periaatteessa kyseisissä artikloissa täsmennettyjen tavoitteiden ja
vaatimusten mukainen.
- 16.
- Saksan hallitus antoi 25.1.1995 päivätyllä kirjeellään tiedoksi säännöstön 3 ja
5 artiklan nojalla myönnettäviksi aiotut tuet vuonna 1995. Komissio hyväksyi ne
Saksan tuesta kivihiiliteollisuudelle vuonna 1995 4 päivänä huhtikuuta 1995
tehdyllä päätöksellä 95/464/EHTY (EYVL L 267, s. 42).
- 17.
- Saksan hallitus antoi 4.4.1995 päivätyllä kirjeellään vielä tiedoksi ylimääräisen
rahoitustoimenpiteen säännöstön 3 artiklan nojalla vuodeksi 1994, ja komissio
hyväksyi sen luvasta Saksalle myöntää lisätukea kivihiiliteollisuudelle vuonna 1994
19 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyllä päätöksellä 95/499/EHTY (EYVL L 287,
s. 53).
- 18.
- Saksan hallitus antoi 5.10.1995 päivätyllä kirjeellään tiedoksi rahoitustoimenpiteet,
jotka se aikoi toteuttaa säännöstön 3 ja 5 artiklan nojalla Saksan
kivihiiliteollisuuden hyväksi vuosina 1995 ja 1996. Komissio hyväksyi nämä toimet
Saksan kivihiiliteollisuudelleen vuonna 1995 ja 1996 myöntämästä tuesta 30 päivänä
huhtikuuta 1996 tehdyllä päätöksellä 96/560/EHTY (EYVL L 244, s. 15).
- 19.
- Kantaja ei ole nostanut kannetta yhdestäkään edellä mainitusta päätöksestä.
Riidanalainen päätös
- 20.
- Saksan liittotasavalta antoi 30.9.1996 päivätyllä kirjeellään komissiolle tiedoksi
säännöstön 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti rahoitustoimenpiteet, jotka se aikoi
toteuttaa kivihiiliteollisuuden hyväksi vuonna 1997. Näihin toimiin sisältyi
säännöstön 3, 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuja toimintatukia sekä tuotannon
vähentämiseen ja poikkeuksellisten kustannusten kattamiseen tarkoitettuja tukia.
Komission esittämien pyyntöjen vuoksi Saksan liittotasavalta toimitti 15.10.1996,
5.6.1997, 22.10.1997, 27.1.1998 ja 4.3.1998 päivätyillä kirjeillään lisätietoja asiasta.
- 21.
- Nämä yhteensä 10,4 miljardin Saksan markan suuruiset rahoitustoimenpiteet
hyväksyttiin Saksan tuesta kivihiiliteollisuuden hyväksi vuonna 1997 10 päivänä
kesäkuuta 1998 tehdyllä komission päätöksellä 98/687/EHTY (EYVL L 324, s. 30;
jäljempänä riidanalainen päätös). Päätöksessään komissio tuo muun muassa esiin,
että se on arvioinut aiottujen rahoitustoimenpiteiden yhdenmukaisuutta Saksan
suunnitelman kanssa säännöstön 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti ja että
suunnitelmalle oli annettu puoltava lausunto päätöksessä 94/1070.
- 22.
- On selvää, että riidanalaisen päätöksen soveltamisalaan kuuluvat tuet on maksettu
ennen niiden hyväksymistä.
Asian käsittelyn vaiheet ja oikeudenkäyntimenettely
- 23.
- Kantaja on Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunut yksityinen kaivosalan
yritys, jolle kuuluu suurin osa British Coalin kaivostoiminnasta. Korvaavien
energiamuotojen käyttöönoton ja yhteisön ulkopuolisen hiilen tuonnin kasvun
vuoksi hiilen kysyntä Yhdistyneessä kuningaskunnassa eli kantajan perinteisellä
markkina-alueella on huomattavasti heikentynyt vuodesta 1990 lähtien, ja kantaja
on pyrkinyt viemään osan ylituotannostaan erityisesti Saksan markkinoille.
- 24.
- Kuten komissio on todennut väliraportissaan neuvostolle jäsenvaltioiden
kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevasta yhteisön järjestelmästä
tehdyn päätöksen N:o 3632/93/EHTY täytäntöönpanosta vuosina 1994-1997
(KOM/98/0288 lopull.; jäljempänä väliraportti), yhteisön kivihiilituotanto laski
vuonna 1992 louhitusta 184 miljoonasta tonnista noin 128 miljoonaan tonniin
vuonna 1996. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuotanto laski 84 miljoonasta
tonnista vuonna 1992 50 miljoonaan tonniin vuonna 1996, ja samaan aikaan
Saksassa tuotanto väheni 72 miljoonasta 53 miljoonaan tonniin (väliraportin sivu 5).
- 25.
- Kantaja on nostanut riidanalaista päätöstä vastaan tämän kanteen, joka on
saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 20.7.1998.
- 26.
- Kantaja on nostanut samana päivänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
myös toisen kanteen kolmen sellaisen komission päätöksen kumoamiseksi, joissa
hyväksytään Espanjan kuningaskunnan rahoitustoimenpiteet kivihiiliteollisuuden
hyväksi vuosina 19941996, 1997 ja 1998. Tämä kanne on kirjattu ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen rekisteriin asianumerolla T-111/98.
- 27.
- Kantaja esitti 20.7.1998 myös erilliset välitoimihakemukset asioissa T-110/98 R ja
T-111/98 R.
- 28.
- Kantaja esitti 18.9.1998 erilliset, tiettyjä asian selvittämistoimia ja
prosessinjohtotoimia koskevat pyynnöt näissä kahdessa pääasiassa. Se pyysi
erityisesti työjärjestyksen 55 artiklan soveltamista ja näiden asioiden ratkaisemista
ensisijaisina, koska ne koskivat EHTY:n valtiotukijärjestelmän perusteita
kivihiiliteollisuuden alalla ja koska tuomioilla olisi olennainen merkitys myös alalla
tulevaisuudessa myönnettävien tukien kannalta.
- 29.
- Komissio esitti 15.10.1998 huomautuksensa, joissa se osittain yhtyi kantajan
esittämään prosessuaaliseen näkökantaan ja pyysi, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin käsittelisi tietyt kanteessa esiintuodut oikeuskysymykset ensisijaisina
ja antaisi niistä osatuomion.
- 30.
- Näiden huomautusten seurauksena kantaja on täsmentänyt 20.10.1998
lähettämässään telekopiossa, että asian selvittämistoimia ja prosessinjohtotoimia
koskevat pyynnöt olisivat tarpeettomia, jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
antaisi osatuomion puhtaasti oikeudellisista kysymyksistä, jotka olivat samat
kahdessa asiassa T-110/98 ja T-111/98, eli
onko komissiolla säännöstön mukaan toimivalta hyväksyä takautuvasti tuki,
joka on jo maksettu ilman komission ennakkohyväksyntää;
onko komissiolla säännöstön 3 artiklan nojalla toimivalta hyväksyä
toimintatuki pelkästään sillä edellytyksellä, että tuki antaa edunsaajina
oleville yrityksille mahdollisuuden vähentää tuotantokustannuksia ja
pienentää myöhemmin tarvittavan tuen määrää, ilman että yrityksillä olisi
todennäköisiä mahdollisuuksia tulla taloudellisesti elinkelpoisiksi
ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa.
- 31.
- Kantaja peruutti 22.10.1998 lähettämällään telekopiolla välitoimihakemuksensa
asioissa T-110/98 R ja T-111/98 R odottaakseen oikeudenkäyntimenettelyä
koskevaa järjestelyä.
- 32.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu ensimmäinen jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella hyväksyä oikeudenkäynnin kohteen
rajoittamisen ja oikeudenkäyntien samanaikaisen nopeuttamisen molempien
asianosaisten pyynnöstä. Se päätti järjestää epävirallisen kokouksen asianosaisten
kanssa keskustellakseen asian käsittelyn myöhemmästä etenemisestä.
- 33.
- Kyseisessä 27.10.1998 pidetyssä kokouksessa kantaja ilmoitti, ettei se jätä
vastauskirjelmää asiassa T-110/98, ja asianosaiset sopivat rajaavansa tämän
oikeudenkäynnin tarpeiden mukaisesti oikeudenkäynnin kohteen kahteen edellä
30 kohdassa mainittuun oikeuskysymystä koskevaan perusteeseen, sellaisina kuin
niistä on keskusteltu kannekirjelmässä ja vastineessa. Tämän seurauksena
puheenjohtaja ilmoitti asianosaisille, että heillä olisi istunnossa tilaisuus esittää
väitteensä ja niiden perustelut. Asianosaiset esittivät lisäksi yhteisen hakemuksen
nyt käsiteltävää asiaa suurelta osin vastaavan asian T-111/98 käsittelyn
lykkäämiseksi työjärjestyksen 77 artiklan c alakohdan mukaisesti.
- 34.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti päätti 28.10.1998, että istunto
suullisia lausumia varten asiassa T-110/98 pidettäisiin 15.12.1998.
- 35.
- Asian T-111/98 käsittelyä lykättiin 28.10.1998 annetulla presidentin määräyksellä,
kunnes tuomio olisi julistettu asiassa T-110/98.
- 36.
- Presidentti hyväksyi edellä mainittuna päivänä ja 25.11.1998 antamillaan
määräyksillä Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan ja
RAG Aktiengesellschaft -nimisen yrityksen pyynnöt saada osallistua
oikeudenkäyntiin asiassa T-110/98 tukeakseen komission vaatimuksia.
- 37.
- Espanjan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta ja RAG Aktiengesellschaft jättivät
väliintulokirjelmänsä vastaavasti 16.11.1998, 24.11.1998 ja 9.12.1998.
- 38.
- Osapuolten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 15.12.1998 pidetyssä istunnossa.
- 39.
- Tässä yhteydessä komissio, joka oli vastineessaan vedonnut säännöstön 3 artiklan
rikkomista koskevan kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten osittaiseen
puuttumiseen, ilmoitti luopuvansa pelkästään oikeuskysymyksiin rajoittuvan
oikeudenkäynnin yhteydessä väitteestään, jonka mukaan päätöksen 94/1070
pakottavuus oli ristiriidassa sellaisten kiistanalaisten toimintatukien
kyseenalaistamisen kanssa, jotka olivat osa Saksan monivuotista suunnitelmaa
vuosiksi 19942002 ja jotka siten oli lopullisesti hyväksytty kyseisellä päätöksellä.
Osapuolten vaatimukset
- 40.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen,
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 41.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 42.
- Väliintulijat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
vastaa esitettyihin oikeuskysymyksiin ensinnäkin siten, että komissiolla on
vuoden 1993 säännöstön nojalla toimivalta hyväksyä valtiontuki, vaikka tämä
on suoritettu ennen hyväksymispäätöksen tekemistä, ja toisaalta siten, että
säännöstön 3 artiklassa ei millään tavoin edellytetä toteamaan kulloinkin
kyseessä olevaa yritystä elinkelpoiseksi,
tämän seurauksena hylkää kanteen.
Oikeudelliset seikat
- 43.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että kantaja ei ole
tämän oikeudenkäynnin yhteydessä kiistänyt vuoden 1993 säännöstön laillisuutta
saati komission 27.1.1993 hyväksymässä tiedonannossaan esittämien arviointien
täsmällisyyttä historialliselta, taloudelliselta ja oikeudelliselta kannalta (ks. edellä
3 kohta). Kantajan esittämiä kahta kanneperustetta on siten arvioitava erityisesti
säännöstön soveltuvien määräysten ja kyseisen tiedonannon valossa.
Kanneperuste, jonka mukaan komissiolla ei ole toimivaltaa hyväksyä jo suoritettua
tukea jälkikäteen
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- 44.
- Kantaja katsoo, että koska Saksan liittotasavalta oli myöntänyt riidanalaisessa
päätöksessä tarkoitetut tuet edunsaajayrityksille, ennen kuin ne oli hyväksytty,
komissio ei voinut vuoden 1993 säännöstön mukaan hyväksyä niitä enää jälkikäteen.
- 45.
- Tässä yhteydessä kantaja muistuttaa, että säännöstön 1 artiklan 1 kohdan mukaan
jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuudelle myöntämiä tukia niiden muodosta riippumatta
voidaan pitää yhteisön tukina ja siten yhtenäismarkkinoiden asianmukaisen
toiminnan mukaisina vain, jos ne ovat 2 ja 9 artiklan määräysten mukaisia.Kantajan mukaan kohdasta käy selkeästi ilmi, että valtiontuen hyväksymisen on
välttämättä tapahduttava erityisesti säännöstön 9 artiklan mukaisesti.
- 46.
- Kantaja täsmentää, että säännöstön 9 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan
ennakkohyväksyntää koskeva yleinen sääntö, josta kyseisen kohdan mukaan voidaan
tehdä vain yksi eli 4 kohdassa tarkoitettu poikkeus, joka taas ei sovellu nyt
käsiteltävään asiaan.
- 47.
- Kantaja arvioi, että 9 artiklan 4 kohdan mukaisen poikkeusmenettelyn
sisällyttämisestä säännöstöön voidaan päätellä a contrario, että komissiolla ei ole
muunlaisessa tilanteessa toimivaltaa hyväksyä jo myönnettyä tukea. Jos komissiolla
olisi toimivalta hyväksyä jo myönnetty tuki, ennakkoilmoitusmenettelyllä ei olisi
mitään merkitystä ja säännöstön 8 ja 9 artiklan mukaisen ennakollisen
valvontajärjestelmän tehokkuus heikkenisi huomattavasti.
- 48.
- Kantaja korostaa, että säännöstöä ja etenkin sen ilmaisua vain, jos ne ovat 2 ja
9 artiklan määräysten mukaisia on tulkittava suppeasti, koska kyse on
poikkeuksesta EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohdasta, jossa
kielletään kaikki valtiontuet.
- 49.
- Kyseisen 1 artiklan 1 kohdan sanamuoto, siltä osin kuin siinä pidetään 9 artiklan
noudattamista hyväksymisen ennakkoedellytyksenä, on kantajan mukaan sitä paitsi
muuttunut kivihiiliteollisuuden tukia koskevan aiemman säännöstön eli
jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevasta yhteisön
järjestelmästä 30 päivänä kesäkuuta 1986 tehdyn komission päätöksen
N:o 3632/93/EHTY (EYVL L 177, s. 1; jäljempänä vuoden 1986 säännöstö)
sanamuodosta. Vuoden 1986 säännöstön 1 artiklassa edellytettiin vain 28 artiklassa
määrättyjen tavoitteiden ja vaatimusten noudattamista eikä viitattu 9 ja 10 artiklan
ilmoittamista, tarkastelua ja hyväksymistä koskeviin menettelyihin.
- 50.
- Kantaja päättelee siten, että vuoden 1993 säännöstössä menettelymääräyksiä on
lujitettu huomattavasti suhteessa vuoden 1986 säännöstöön. Tämä
hyväksymisedellytysten korostaminen käy ilmi vuoden 1993 säännöstön
perustelukappaleista ja johdanto-osan IV perustelukappaleen viimeisestä kohdasta,
jonka mukaan on välttämätöntä, ettei yhtään kokonaista tai osittaista tukea
makseta ennen komission nimenomaista suostumusta.
- 51.
- Kantajan mielestä säännöstön 9 artiklan 5 kohtaa sovelletaan ainoastaan 9 artiklan
4 kohdan mukaisen menettelyn yhteydessä. Tämän vuoksi ja säännöstön johdanto-osan viimeinen perustelukappale huomioon ottaen kyseistä kohtaa ei pitäisi tulkita
siten, että jäsenvaltioilla olisi oikeus suorittaa tuki ennen sen hyväksymistä.
- 52.
- Kantaja myöntää, että yhteisöjen tuomioistuin on EY:n perustamissopimukseen
liittyen todennut, että ilmoituksen puuttuminen ei sellaisenaan tee tuesta laitonta
siinä mielessä, ettei komission tarvitsisi enää tutkia, soveltuuko tuki
yhteisömarkkinoille (asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990,
Kok. 1990, s. I-307; jäljempänä Boussac-tapaus). Kantaja kuitenkin korostaa, että
yhteisöjen tuomioistuin tuli tähän johtopäätökseen komission ja jäsenvaltioiden
valtaa ja vastuuta tarkastelemalla (Boussac-tapauksen 12 kohta). Kantajan mukaan
tämän vuoksi on tärkeää, ettei EHTY:n perustamissopimuksessa ja vuoden 1993
säännöstössä jäsenvaltioille ja komissiolle määrättyä valtaa ja vastuuta jätetä
huomioon ottamatta. Kantaja korostaa tässä yhteydessä, että monet tekijät erottavat
toisistaan EY:n perustamissopimuksen ja EHTY:n perustamissopimuksen
valtiontukia koskevat määräykset.
- 53.
- Ensinnäkin yhteisöjen tuomioistuin on kantajan mukaan todennut, että EY:n
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaan (josta on muutettuna tullut
EY 87 artiklan 1 kohta) sisällytetty yleinen kielto ei ole absoluuttinen eikä ehdoton,
koska kyseisen artiklan 3 kohdassa komissiolle annetaan laaja harkintavalta poiketa
siitä tietyn tuen osalta. Sen sijaan EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan
c alakohtaan otettu perussääntö kieltää ehdottomasti ja absoluuttisesti valtiontukien
myöntämisen. Toisin kuin EY:n perustamissopimuksessa, EHTY:n
perustamissopimuksessa valtiontukea pidetään jo sellaisenaan laittomana.
- 54.
- Toiseksi EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa sekä 93 artiklassa (josta on tullut
EY 88 artikla) luodaan pohja tuen tarkastelemiseksi, kun taas vuoden 1993
säännöstöä olisi tulkittava kyseisen 4 artiklan c alakohdan valossa eli poikkeuksena
kyseisestä artiklasta ja siten suppeasti. Lisäksi säännöstö on hyväksytty EHTY:n
perustamissopimuksen 95 artiklan perusteella, mistä syystä se on oikeudellisena
perustana poikkeuksellinen, rajallinen ja toissijainen. Tuen poikkeuksellisen
myöntämisen oikeudellisena perustana on kantajan mukaan ennakkohyväksyntä.
- 55.
- Kolmanneksi yhteisöjen tuomioistuin on kantajan mukaan tuonut esiin, että
neuvosto ei ollut vielä antanut EY:n perustamissopimuksen 94 artiklan (josta on
tullut EY 89 artikla) perusteella EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan
täytäntöönpanoasetusta (Boussac-tapauksen 14 kohta). Vuoden 1993 säännöstössä
vahvistetaan kuitenkin muuttumattomat ja yksityiskohtaiset poikkeusolosuhteet,
sellaisina kuin niiden olisi oltava kyseisten artiklojen täytäntöönpanoasetuksessa.
EHTY:n perustamissopimuksen nojalla luotu järjestelmä on siten kantajan mukaan
tältä osin erilainen kuin EY:n perustamissopimuksen mukainen järjestelmä. Etenkin
säännöstön 9 artiklan erityisyys ja tyhjentävyys sulkee pois mahdollisuuden soveltaa
suoraan Boussac-tapauksen ratkaisua asiaan. Kantajan mukaan säännöstö
menettäisi kokonaisuudessaan merkityksensä, jos komissio voisi EHTY:n
perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa tukeutua kyseiseen
päätökseen.
- 56.
- Kantaja muistuttaa lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen todenneen, että
perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä määrätään
sellaisen kyseisessä artiklassa käyttöön otetun valvontajärjestelmän suojelemisesta,
joka on olennaisen tärkeä yhteismarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi (Boussac-tapauksen 17 kohta). Se arvioi kyseisen määräyksen koskevan nimenomaan
EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia, huomattavasti
rajallisempia asioita.
- 57.
- Kantaja viittaa päätelmiensä tueksi useisiin yhteisöjen tuomioistuimen ja
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisuihin.
- 58.
- Ensinnäkin kantaja vetoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-150/95, UK Steel Association vastaan komissio, 25.9.1997 antamaan tuomioon (Kok.
1997, s. II-1433, 95 ja 101 kohta; jäljempänä tapaus UK Steel Association vastaan
komissio), jonka mukaan komission päätös, jossa hyväksytään terästeollisuudelle
myönnettävää tukea koskevista yhteisön säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1991
tehdyn komission päätöksen N:o 3855/91/EHTY (EYVL L 362, s. 57; jäljempänä
viides terästukisäännöstö) perusteella valtiontukia, kumottiin, koska yhtä
perustavanlaatuista ennakkoehtoa, joka koski näiden tukien soveltuvuutta
moitteettomasti toimiville yhteismarkkinoille ympäristön alalla, ei ollut noudatettu.
- 59.
- Toiseksi kantaja viittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-129/96,
Preussag Stahl vastaan komissio, 31.3.1998 antamaan tuomioon (Kok. 1998, s. II-609; jäljempänä tapaus Preussag Stahl vastaan komissio), joka myös koskee viidettä
terästukisäännöstöä ja erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa, joiden mukaan
kyseisen säännöksen soveltamisalaan kuuluvia tukia voidaan pitää yhteisön tukina
ja siten yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta soveltuvina
ainoastaan, jos ne täyttävät terästukisäännöstön 25 artiklassa säädetyt
edellytykset; artiklassa täsmennetään, että näitä tukia saa toteuttaa vain
6 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti ja että päätöksen 5 artiklan
mukaisesti myönnetyn [alueellisiin investointeihin tarkoitetun] tuen viimeisen
maksupäivän on oltava 31 päivä joulukuuta 1994. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin on kantajan mukaan todennut, että kyseisen ajankohdan (31.12.1994)
jälkeen komissiolla ei ollut enää toimivaltaa hyväksyä tukia, koska viidennen
terästukisäännöstön menettelymääräysten yleisestä rakenteesta kävi ilmi, että
komissiolla oli oltava kuuden kuukauden määräaika lausuakseen ilmoitetuista
tukihankkeista ja että tukia ei voitu suorittaa ennen kuin ne oli hyväksytty. Kantajan
mukaan tästä tuomiosta on pääteltävissä nyt käsiteltävään asiaan liittyen, että
ennakkohyväksyntää on pidettävä menettelyllisenä edellytyksenä, jota on
ehdottomasti noudatettava.
- 60.
- Kolmanneksi kantaja huomauttaa, että EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan
3 kohdassa (josta on tullut EY 81 artiklan 3 kohta) tarkoitettuja ryhmäpoikkeuksia
koskee menettelymääräysten ehdoton noudattaminen, ja tilanne on vastaava kuin
tämän oikeudenkäynnin kohteena olevien menettelyllisten edellytysten yhteydessä.
Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-234/89, Delimitis, 28.2.1991 antamasaan
tuomiossa (Kok. 1991, s. I-935, 39 ja 46 kohta) korostanut, että tällaiselle
poikkeukselle asetettuja edellytyksiä on syytä tulkita suppeasti, mitä myös
julkisasiamies Van Gerven on painottanut kyseistä asiaa koskevassa
ratkaisuehdotuksessaan (Kok. 1991, s. I-955). Kantaja väittää, että samasta syystä
säännöstön 1 artiklan 1 kohdan ilmaisua vain, jos ne ovat 2 ja 9 artiklan
määräysten mukaisia ei pidä jättää huomioon ottamatta. Kantaja viittaa tässä
yhteydessä myös yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 30/78, Distillers Company
vastaan komissio, 10.7.1980 antamaan tuomioon (Kok. 1980, s. 2229).
- 61.
- Kantaja viittaa vielä asiassa C-399/95 R, Saksa vastaan komissio, 3.5.1996 annettuun
määräykseen (Kok. 1996, s. I-2441), joka myös koskee viidettä terästukisäännöstöä
ja jossa yhteisöjen tuomioistuimen presidentti on korostanut teräsalan erityistä
herkkyyttä sekä sitä, että on tärkeää, että jäsenvaltiot ilmoittavat tukihankkeistaan
komissiolle velvollisuuksiensa mukaisesti; presidentti on myös samassa yhteydessä
todennut, että tuen myöntämiseen on saatava komission ennakkohyväksyntä
(määräyksen 5355 kohta).
- 62.
- Komissio ja sen vaatimuksia tukevat väliintulijat taas katsovat, että vuoden 1993
säännöstön mukaan tuen maksaminen ei estä sen myöhempää hyväksyntää.
Säännöstön 9 artiklan 5 kohdan sanamuodosta käy nimenomaan ilmi, että tuki on
mahdollista maksaa ennen sen hyväksyntää, ja kohdassa täsmennetään, että
tällainen suoritus on palautettava ainoastaan kielteisen päätöksen tapauksessa.
- 63.
- Komissio ja väliintulijat päättelevät, että jos maksu on suoritettu ennakolta,
komissiolla ei ole pelkästään toimivalta vaan myös velvollisuus tarkastella tuen
soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Itse asiassa tämä tilanne, josta määrätään EHTY:n
perustamissopimuksessa, ei eroa EY:n perustamissopimuksessa tarkoitetusta
tilanteesta.
- 64.
- Komissio täsmentää Boussac-tapauksen merkityksen osalta olettaneensa aina
kyseisen tuomion julistamiseen asti, että ilmoituksen puuttuminen yksinään olisi
aiheuttanut tuen palauttamisen ilman lisätutkimuksia. Boussac-tapaus kuitenkin
osoitti, että tuen suorittaminen etukäteen ei estä sen hyväksymistä. Jos komissio
olisi halunnut, että sen kyseisessä asiassa puolustama kanta olisi sisältynyt vuoden
1993 säännöstöön, sen olisi pitänyt lisätä siihen asiaa koskeva määräys sekä saada
itselleen toimivalta todeta tuki yhteismarkkinoille soveltumattomaksi pelkästään
siitä syystä, että ilmoitusta ei ole tehty. Komissio on kuitenkin määrännyt
säännöstön 9 artiklan 5 kohdassa ainoastaan, että etukäteen suoritettu tuki on
kielteisen päätöksen johdosta maksettava takaisin korkoineen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 65.
- Aluksi on aiheellista todeta, että säännöstössä ei kielletä komissiota tarkastelemasta
tukihankkeen soveltuvuutta yhteismarkkinoille pelkästään siitä syystä, että
tukihankkeesta ilmoittanut jäsenvaltio on jo suorittanut tuen ennakkohyväksyntää
odottamatta.
- 66.
- On syytä muistaa, että säännöstön 1 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan tukia
voidaan pitää yhteisön tukina ja siten yhtenäismarkkinoiden asianmukaisen
toiminnan mukaisina vain, jos ne ovat 2 ja 9 artiklan määräysten mukaisia.
Sanamuodon avulla yhteisön tuiksi määritellään yleisesti sellaiset jäsenvaltioiden
toteuttamat rahoitustoimenpiteet, jotka ovat säännöstön 2 ja 9 artiklan määräysten
mukaisia.
- 67.
- Säännöstön 29 artiklaa tarkasteltaessa käy ilmi, että suuri osa näistä määräyksistä
koskee rahoitustoimenpiteiden erityispiirteitä. Säännöstön 2 artiklan 1 kohdan
mukaan toimenpiteillä on tuettava tiettyjen tavoitteiden toteuttamista. Säännöstön
37 artiklassa luetellaan useita tukimuotoja, joita pidetään sellaisinaan
yhteismarkkinoille soveltuvina.
- 68.
- Säännöstön 29 artiklaan sisältyy myös menettelymääräyksiä. Jäsenvaltioiden
velvollisuus antaa vuosittain tiedoksi edellisen kivihiilituotantovuoden aikana
tosiasiallisesti maksetun tuen määrät (9 artiklan 2 kohta) ei vaikuta millään tavoin
siihen, pidetäänkö yksittäistä rahoitushanketta yhteismarkkinoille soveltuvana. Sama
sääntö koskee myös määräyksiä, joiden mukaan komissiolla on velvollisuus tehdä
tiettyjä erityistarkastuksia tai antaa lausuntoja (3 artiklan 2 kohdan kolmas
alakohta, 8 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan ensimmäinen virke).
- 69.
- Säännöstön 1 artiklan 1 kohdassa oleva viittaus 29 artiklaan käsittää siten
kahdenlaisia eli sekä aineellisia että muodollisia määräyksiä. Siltä osin kuin
aineelliset määräykset koskevat tietyn tuen erityispiirteitä, niiden perusteella
voidaan määritellä lopullisesti tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille, kun taas
yksittäisen muotomääräyksen merkitys tuen tarkastelemisen kannalta riippuu siitä,
mikä tehtävä määräyksellä on säännöstön yleisessä rakenteessa.
- 70.
- Tältä osin on syytä todeta, että säännöstön 9 artiklan määräyksillä
kokonaisuudessaan ei ole tarkoitus määritellä tuen luonnetta vaan pikemminkin
luoda tuen ilmoittamista, tarkastelemista, hyväksymistä ja toteuttamista koskevat
menettelymääräykset.
- 71.
- Vuoden 1986 säännöstön 1 artiklan 1 kohdassa viitattiin mitä ilmeisimmin yhteisön
tukia määriteltäessä ainoastaan aineellisiin määräyksiin (28 artikla), ja säännöstön
aivan muussa määräyksessä edellytettiin, että tuet oli suoritettava
menettelymääräyksiä (9 ja 10 artikla) noudattaen. Kuitenkaan pelkästään se seikka,
että nämä kaksi erillistä viittausta on korvattu vuoden 1993 säännöstössä yleisellä
viittauksella yhdistettyihin aineellisiin ja muodollisiin määräyksiin, ei riitä tekemään
menettelymääräyksistä aineellisia määräyksiä. Edellä esitetty huomioon ottaen kyse
on siten ainoastaan esitystavan muuttumisesta edelliseen säännöstöön nähden.
- 72.
- Tätä päätelmää tukee vuoden 1993 säännöstön syntytapa. Itse asiassa 27.1.1993
hyväksytystä tiedonannosta (ks. edellä 3 kohta), jonka perusteella neuvosto hyväksyi
säännöstön, ei millään tavoin heijastu lainsäätäjän mahdollinen pyrkimys nostaa
menettelymääräykset aineellisten määräysten rinnalle siten, että yhteisön tuen
arviointi tapahtuisi jatkossa sitä varten määrättyjä muodollisuuksia noudattaen.
- 73.
- Päinvastoin tiedonannon mukaan uuden säännöstön oli tarkoitus tukea yhteisön
kivihiilipolitiikan jatkuvuutta, ja sen avulla piti valmistella kivihiiliteollisuuden
yhdentymistä EY:n perustamissopimuksen edellyttämällä tavalla (s. 2). Tämän
perusteella voidaan päätellä, että tavoitteena ei ollut luopua aineellisten määräysten
ja menettelymääräysten välisestä erosta, sellaisena kuin se on vuoden 1986
säännöstössä ja EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklassa. On siten
johdonmukaista, että vuoden 1993 säännöstöön sisältyy edellä tarkasteltua yleistä
viittausta lukuun ottamatta edelleen tällainen erottelu.
- 74.
- Ennakkohyväksyntää koskevan menettelyperiaatteen loukkaamisen oikeudellisten
seuraamusten osalta on syytä muistaa, että säännöstön 9 artiklan 5 kohdan mukaan
tukea saavan yrityksen on kielteisen päätöksen tapauksessa maksettava takaisin
kaikki ennen komission antamaa lupaa saamansa maksut. Tämä määräys, jonka
mukaan ennalta maksetun tuen palauttamista edellytetään nimenomaan tilanteissa,
joissa komissio on tehnyt kielteisen päätöksen, sisältää välttämättä implisiittisesti
ajatuksen, jonka mukaan komissio voi tehdä hyväksymispäätöksen.
- 75.
- Kantajan päätelmä, jonka mukaan 9 artiklan 5 kohta koskee ainoastaan 4 kohdassa
määrättyjä tapauksia, on vastoin 5 kohdan nimenomaista ilmaisua kaikki maksut.
Päätelmä on myös ristiriidassa 9 artiklan sisäisen rakenteen kanssa, koska 5 kohdan
määräys esitetään erillisessä ja itsenäisessä kohdassa kyseisen artiklan sisällä eikä
nimenomaan ole osa 4 kohtaa.
- 76.
- Yleisesti on todettava, että vaikka EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan
c alakohdan kielto on laadittu ankarammin kuin EY:n perustamissopimuksen
92 artiklan kielto, vuoden 1993 säännöstön aineellisten ja muodollisten säännösten
sekä EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklassa määrätyn järjestelmän välillä
ei ole periaatteellisia eroja. Ei siten olisi perusteltua tulkita suppeammin vuoden
1993 säännöstön määräyksiä EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan
c alakohtaan nähden kuin EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohtaa
saman artiklan 1 kohtaan nähden.
- 77.
- On aiheellista huomauttaa yhteisöjen tuomioistuimen todenneen, että EY:n
perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa määrättyjen menettelyvelvoitteiden
laiminlyönti ei vapauta komissiota tarkastelemasta tuen soveltuvuutta EY:n
perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdan valossa ja että komissio ei voi todeta
tukea laittomaksi arvioimatta ensin, soveltuuko se yhteismarkkinoille (ks. Boussac-tapauksen 2123 kohta ja vielä nimenomaisemmin asia C-142/87, Belgia v. komissio,
tuomio 21.3.1990, Kok. 1990, s. I-959, 20 kohta sekä asia C-354/90, Fédération
nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ja Syndicat national des
négociants et transformateurs de saumon, tuomio 21.11.1991, Kok. 1991, s. I-5505,
13 kohta).
- 78.
- Tämä tulkinta velvoittaa komission tarkastelemaan tukea jälkikäteen, ja
kysymykseen, onko komissiolla toimivaltaa hyväksyä jälkikäteen ilman
ennakkohyväksyntää suoritettu tuki, on siten vastattava myönteisesti. Mikään ei
toisin sanoen velvoittanut komissiota nyt käsiteltävässä asiassa menettelemään
rajoitetummin kuin mitä edellä esitetyssä oikeuskäytännössä on edellytetty.
- 79.
- Kantajan edellä mainituista tuomioista Delimitis ja Distillers Company vastaan
komissio tekemät päätelmät ryhmäpoikkeuksista ja yksittäisistä poikkeuksista
EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan ja 86 artiklan (josta on muutettuna tullut
EY 82 artikla) valossa eivät ole perusteltuja, kun otetaan huomioon nyt käsiteltävän
asian erityisluonne eli se, että kyse on kivihiiliteollisuuden tukijärjestelmästä.
- 80.
- Kantaja vetoaa tässä yhteydessä myös viidettä terästukisäännöstöä koskevaan
oikeuskäytäntöön, miltä osin on syytä todeta, että terästuotannon alalle on
ominaista markkinoilla toimivien yritysten kilpailukykyisyys. Sen sijaan
kivihiilituotannon alalle on vuodesta 1965 alkaen ollut tyypillistä, että yhteisön
teollisuus tarvitsee pysyvää rahoitustukea ja että teollisuudenala ei ole ollut
rakenteellisesti kilpailukykyinen (27.1.1993 hyväksytty tiedonanto, sivu 2 ja sitä
seuraavat sivut, erityisesti sivu 10). Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti on
nimenomaisesti korostanut edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan komissio
antamassaan määräyksessä (54, 57 ja 80 kohta) terästuotannon alan olevan erityisen
altis kilpailutoiminnan häiriöille, koska tukijärjestelmän tarkoituksena on suojella
juuri kilpailukykyisten yritysten toimintaa eikä ylläpitää sellaisten yritysten
toimintaa, jotka eivät voisi selviytyä tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Koska
terästuotannon valtiontukijärjestelmä on ankarampi kuin kivihiilituotannon
tukijärjestelmä, kyseistä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan.
- 81.
- Edellä mainitun tapauksen UK Steel Association vastaan komissio osalta riittää,
kun todetaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi kyseisessä asiassa
riidanalaisen päätöksen sillä perusteella, että komissio ei ollut ottanut huomioon
yhtä viidennen terästukisäännöstön aineellista määräystä vaan hyväksynyt tukia,
joita ei todellisuudessa voitu pitää yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan
mukaisina. Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin kyse vuoden 1993 säännöstön
määräysten soveltamisesta.
- 82.
- Edellä mainitussa tapauksessa Preussag Stahl vastaan komissio ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin taas päätteli sillä perusteella, että ajanjakso, jona
kyseisessä asiassa käsiteltävinä olleita tukia voitiin pitää yhteismarkkinoille
soveltuvina, oli niin lyhyt, että komission hyväksyntäkin oli saatava saman
ajanjakson kuluessa (3843 kohta). Tässä oikeudenkäynnissä riidanalaisia tukia
voidaan pitää yhteisön tukina ja yhteismarkkinoille soveltuvina vuoteen 2002 asti.
Tämän vuoksi riidanalainen päätös, jossa nämä tuet hyväksytään vuonna 1998, ei
mitenkään liity edellä mainitun tapauksen Preussag vastaan komissio
ongelmanasetteluun.
- 83.
- Kaikista edellä esitetyistä syistä kanneperuste, sellaisena kuin se on muotoiltu
30 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja jonka mukaan komissiolla ei ollut
toimivaltaa hyväksyä jälkikäteen jo suoritettua tukea, on hylättävä.
Vuoden 1993 säännöstön 3 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
Osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- 84.
- Aluksi kantaja arvioi, että Saksassa suoritetut valtiontuet, jotka komissio oli
hyväksynyt, estävät kantajan pyrkimykset päästä Saksan markkinoille ja vaikuttavat
keinotekoisesti maailmanmarkkinahintoihin, mikä estää tuotannon kehittymisen
entistä kilpailukykyisemmäksi niin Ison-Britannian markkinoilla kuin
maailmanmarkkinoillakin. Kantaja täsmentää, että saatuaan ilman valtiontukea
toteuttamansa uudelleenjärjestelyt päätökseen se tuli hyvin kilpailukykyiseksi ja on
alkanut soveltaa hintoja, jotka lähes vastaavat maailmanmarkkinahintoja. Kantaja
väittää joutuvansa alttiiksi sellaisten saksalaisten yritysten kilpailulle, jotka saavat
tukea ja voivat soveltaa kantajan soveltamia hintoja alhaisempia hintoja.
- 85.
- Kantaja toteaa, että komissio on rikkonut EHTY:n perustamissopimusta ja tehnyt
ilmeisen virheen, kun se on hyväksynyt säännöstön 3 artiklan nojalla toimintatukia
tarkastelematta kunkin edunsaajayrityksen taloudellista elinkelpoisuutta. Kuten
säännöstön 3 artiklan 2 kohdasta ja 4 artiklasta sekä johdanto-osasta käy ilmi,
toimintatuki (3 artikla) on pidettävä erillään tuotannon vähentämistuesta (4 artikla).
Säännöstön 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan
toimintatukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisille yrityksille, joiden ennakoidaan
muuttuvan elinkelpoisiksi lähitulevaisuudessa.
- 86.
- Kantaja päättelee tämän perusteella, että säännöstön 3 artiklan mukaan
toimintatukea ei voida myöntää yrityksiä ainoastaan sillä perusteella, että ne aikovatvähentää tuotantokustannuksiaan. Jos elinkelpoisuuden saavuttamista ei ole
lainkaan havaittavissa, ainoa mahdollinen tuki on kantajan mukaan säännöstön
4 artiklan mukainen tuki, jonka saaminen edellyttää sulkemissuunnitelman
esittämistä ja toteuttamista vuoteen 2002 mennessä.
- 87.
- Kantajan mukaan tämä periaate-ero säännöstön 3 ja 4 artiklan välillä käy ilmi myös
johdanto-osan perustelukappaleista: III perustelukappaleen kymmenennessä
kohdassa määrätään, että ainoastaan jos yrityksien ei uskota pystyvän kehittymään
taloudellisesti elinkelpoisiksi otettaessa huomioon kivihiilen
maailmanmarkkinahinta, tukijärjestelmien on mahdollistettava sulkemisesta
johtuvien sosiaalisten ja alueellisten seurausten lieventäminen. Johdanto-osan
III perustelukappaleen yhdennentoista kohdan mukaan on aiheellista luoda sekä
terveemmät kilpailuolosuhteet että parantaa pitkällä aikavälillä yhteisön tasolla
tämän alan kilpailukykyä maailmanmarkkinoihin nähden.
- 88.
- Kantaja lisää, että sen päätelmää tukevat vaikeuksissa olevien yritysten auttamiseen
ja uudelleenjärjestelyyn myönnettävää valtiontukea koskevat komission suuntaviivat
(EYVL 1994, C 368, s. 12; jäljempänä suuntaviivat) Tältä osin kantaja viittaa
erityisesti 3.2.2 kohdan i alakohtaan, jonka mukaan kaikkien
uudelleenjärjestelysuunnitelmien ehdottomana edellytyksenä on, että niiden avulla
saadaan kohtuullisessa ajassa ja tuleviin toimintaedellytyksiin nähden realististen
suunnitelmien avulla aikaan pitkällä aikavälillä elinkelpoinen ja kilpailukykyinen
yritys. Kantaja viittaa tässä yhteydessä edellä mainittuun tapaukseen UK Steel
Association vastaan komissio.
- 89.
- Elinkelpoisuuden käsitteen osalta kantaja viittaa suuntaviivoihin ja täsmentää, että
käsitteellä ei pidä tarkoittaa pelkästään tietyn yrityksen kilpailukykyä tuen
myöntämishetkellä vaan yrityksen kykyä saavuttaa kohtuullisen ajan kuluessa ja
tulevaisuuden toimintaedellytyksiin nähden realististen suunnitelmien avulla tilanne,
jossa yritys kykenee vastaamaan pitkällä aikavälillä kilpailuun maailmanmarkkinoilla
omaa toimintakykyään hyödyntäen ja ilman lisätukea. Kantaja viitaa muun muassa
27.1.1993 hyväksyttyyn tiedonantoon (katso edellä 3 kohta). Kyseisen tiedonannon
mukaan kivihiiliteollisuuden yrityksen hallinnoinnin ensisijaisena tavoitteena on
oltava taloudellinen kannattavuus ja toimintatuella on pyrittävä siihen, että muu
tuki on tarpeetonta kahden neljän vuoden pituisen ajanjakson jälkeen (s. 23);
toimintatuella tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkea tukea sellaisten yritysten
senhetkisen tuotannon hyväksi, jotka valmistautuvat muuttumaan taloudellisesti
elinkelpoisiksi pitkällä aikavälillä.
- 90.
- Kantaja viittaa vielä komission väliraporttiin (ks. edellä 24 kohta), jossa komissio
toteaa, että toimintatuen myöntäminen velvoittaa saavuttamaan aiempaa
vahvemman taloudellisen elinkelpoisuuden maailmanmarkkinahintojen valossa, jotta
tuen määrä saataisiin laskuun, minkä pitäisi merkitä, että tukea saavien yritysten
pitäisi ajan mittaan nähdä tiettyjä mahdollisuuksia kilpailla tuontihiilen kanssa.
- 91.
- Kantajan mukaan komission lähestymistapa johtaisi järjettömiin seurauksiin, koska
yhteisön kannattavimmat kaivosyritykset olisi suljettava, kun taas yritykset, joilla ei
ole mitään mahdollisuuksia muuttua kilpailukykyisiksi, jatkaisivat toimintaansa.
Siten tuotantonsa uudelleen järjestänyt ja järkeistänyt yritys A, joka ei voi vähentää
enempää tuotantokustannuksiaan, ei tästä syystä saisi toimintatukea, kun taas
toimintatuki voitaisiin myöntää ja hyväksyä sellaisen yrityksen B hyväksi, jonka
tuotantokustannukset ovat tosiasiallisesti paljon suuremmat kuin yrityksen A mutta
joka kykenee osoittamaan onnistuneensa pienentämään näitä kustannuksia, vaikka
niiden määrä on edelleen suurempi kuin yrityksessä A ja vaikka yrityksen ei
ennakoida muuttuvan pitkällä aikavälillä elinkelpoiseksi.
- 92.
- Kantaja vastustaa komission haluamaa säännöstön 3 artiklan laajaa tulkintaa. Se
korostaa, että EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan c alakohtaan sisällytetty
yleinen valtiontukikielto sekä saman sopimuksen 95 artiklan nojalla hyväksytyn
säännöstön poikkeuksellisuus osoittavat, että tuen hyväksyminen edellyttää
kyseisessä säännöstössä asetettujen ehtojen ankaraa noudattamista.
- 93.
- EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan yleisestä valtiontukikiellosta tehtävien
poikkeusten on oltava tarpeen jonkin, kyseisen perustamissopimuksen 24 artiklassa
asetetun yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi; niillä on siten oltava tarkoitus
varmistaa järkevin tuotannon jakautuminen mahdollisimman korkealla tuottavuuden
tasolla (2 artikla), huolehtia mahdollisimman alhaisten hintojen toteuttamisesta
(3 artiklan c alakohta) tai huolehtia sellaisten edellytysten ylläpitämisestä, jotka
kannustavat yrityksiä kehittämään ja parantamaan tuotantomahdollisuuksiaan
(3 artiklan d alakohta).
- 94.
- Vuoden 1993 säännöstön kaltaisessa, EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan
nojalla tehdyssä päätöksessä olisi myös otettava huomioon perustamissopimuksen
5 artikla, jonka mukaan yhteisö varmistaa tavanomaisten kilpailun edellytysten
ylläpitämisen sekä toteuttaa markkinoihin ja tuotantoon kohdistuvia suoria toimia
ainoastaan olosuhteiden niin vaatiessa.
- 95.
- Vastauksena kantajan alustaviin huomautuksiin komissio väittää, ilman että asiaa
olisi tältä osin kiistetty, että kantaja olisi kyllä voinut hakea valtiontukea, mutta että
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, joka on antanut
suostumuksensa vuoden 1993 säännöstön hyväksymiseen, on tehnyt poliittisen
valinnan ja lopettanut tuen myöntämisen Britannian kivihiiliteollisuudelle.
Komission mukaan kantajan oman hallituksen toiminta vaikuttaa siten kantajan
taloudellisiin intresseihin. Kantaja pyrkii komission mielestä sekoittamaan asiaan
oikeusteitse muiden jäsenvaltioiden yritykset, vaikka kyse on kyseisen hallituksen
noudattaman politiikan seurauksista.
- 96.
- Komissio ja sen vaatimuksia tukevat väliintulijat katsovat pääasiassa, että edellytys,
jota kantajan mukaan olisi noudatettava hyväksyttäessä toimintatukia säännöstön
3 artiklan nojalla, eli se, että yrityksellä olisi oltava realistiset mahdollisuudet
muuttua elinkelpoiseksi pitkällä aikavälillä, on ristiriidassa säännöstön 2 ja
3 artiklan nimenomaisen sanamuodon sekä koko säännöstön tavoitteen kanssa,
sellaisena kuin jälkimmäinen on esitetty säännöstön johdanto-osassa.
Elinkelpoisuuden tavoite on tiettävästi vaikea saavuttaa kivihiilikaivosten osalta,
koska nämä eivät ole rakenteellisesti kilpailukykyisiä; näin ollen säännöstössä
edellytettäisiin kyseisten kaivosalan yritysten kykenevän vähentämään
tuotantokustannuksiaan, jotta toimintatukien tarve pienenisi. Ei ole mahdollista,
että neuvosto olisi antanut puoltavan lausuntonsa edellytykselle, jonka seurauksena
kantajan tulkinnan mukaan olisi, että säännöstön 3 artiklan mukaista tukea ei voida
myöntää yhdessäkään jäsenvaltiossa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 97.
- Ensiksi on aiheellista todeta, että säännöstön yhdessäkään määräyksessä ei
nimenomaisesti edellytetä, että toimintatukea voidaan myöntää vain ja ainoastaan
yrityksille, joilla on kohtuulliset mahdollisuudet saavuttaa taloudellinen
elinkelpoisuus pitkällä aikavälillä ja jotka siten kykenevät omin keinoin vastaamaan
kilpailuun maailmanmarkkinoilla. Elinkelpoisuuden käsitteen soveltamisala
toimintatukien eli tukien, joiden tarkoituksena on vapauttaa yritys sellaisista
menoista, joista se olisi normaalisti vastannut juoksevassa hallinnossaan tai
tavanomaisessa toiminnassaan, yhteydessä on siten määriteltävä tulkitsemalla
säännöstön kyseeseen tulevia määräyksiä (ks. esimeriksi asia T-459/93, Siemens
v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, S. II-1675, 48 kohta).
- 98.
- Toimintatuki määritellään säännöstön 3 artiklan 1 kohdassa tavoitteensa perusteella
tueksi, joka on tarkoitettu tuotantokustannusten ja myyntihinnan välisen eron
kattamiseen maailmanmarkkinoiden edellytykset huomioon ottaen.
- 99.
- Säännöstön 3 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan ja 9 artiklan 6 kohdan mukaan
toimintatukien hyväksyminen edellyttää sellaisen nykyaikaistamista, järkeistämistä
ja uudelleenjärjestelyä koskevan suunnitelman toimittamista etukäteen, jolla
3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan tähdätään näiden yritysten
taloudellisen elinkelpoisuuden parantamiseen, joka saavutetaan
tuotantokustannuksia vähentämällä. Saman artiklan toisessa alakohdassa
määrätään, että suunnitelmassa on esitettävä asianmukaiset toimenpiteet
tuotantokustannusten vähenemispyrkimyksen edistämiseksi vuoden 1992 hintoihin
vuosien 1994-2002 aikana.
- 100.
- Näissä kohdissa ei edellytetä, että toimintatukea saava yritys muuttuisi tietyn
ennalta määritellyn ajan kuluessa elinkelpoiseksi. Niissä määrätään vain
elinkelpoisuuden parantamisesta. Säännöstön 2 artiklan 1 kohdassa, jonka
ensimmäinen luetelmakohta koskee 3 artiklan mukaisia toimintatukia, tyydytään
myös edellyttämään pelkästään taloudellisen elinkelpoisuuden edistämistä
asettamatta tämän edellytyksen täyttymiselle täsmällisiä määräaikoja.
- 101.
- Määräysten löyhän sanamuodon taustalla ovat taloudelliset tosiasiat, joihin yhteisön
kivihiiliteollisuutta koskeva valtiontukijärjestelmä perustuu, eli rakenteellisen
kilpailukyvyn puuttuminen siitä syystä, että useimmat yritykset eivät ole
kilpailukykyisiä yhteisön ulkopuolisista maista peräisin olevaan tuontiin nähden.
- 102.
- Kuten 27.1.1993 hyväksytystä tiedonannosta käy ilmi (tiedonannon sivu 2 ja sitä
seuraavat sivut) yhteisön kivihiilituotannon alalle on ollut vuodesta 1965 tyypillistä
rahoitustuen jatkuva myöntäminen valtiontuen muodossa. Yhteisön
kivihiiliteollisuuden ilmeisten rahoitustarpeiden vuoksi hyväksyttiin myös vuoden
1993 säännöstö. Kansalliset keskimääräiset tuotantokustannukset ylittivät 27.1.1993
hyväksytyn tiedonannon kaavion mukaan (s. 10) vuosina 19751991 laajasti
tuontihiilen keskimääräisen hinnan, mistä syystä komissio päätteli olevan ilmeistä,
että kilpailukyvyn puute on ongelmavyyhti, joka jää yhteisön koko teollisuuden
ratkaistavaksi. Komissio jatkaa samassa tiedonannossa, että yhteisön
kivihiiliteollisuuden eri tasot jäävät riippuvaisiksi jäsenvaltioiden toimenpiteistä
(s. 19). Lisäksi komissio on väliraportissaan todennut, että valtaosalta yhteisön
kivihiiliteollisuutta puuttuu kiistatta keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisen
elinkelpoisuuden edellytykset (s. 26).
- 103.
- Tietyn yrityksen elinkelpoisuuden parantaminen rajoittuu siten välttämättä yrityksen
kannattamattomuuden ja kilpailukyvyttömyyden vähentämiseen. Komissio toteaa
27.1.1993 hyväksytyssä tiedonannossa (s. 23), että kilpailukykyä koskevan tavoitteen
määritteleminen arvioimalla luotettavasti maailmanmarkkinoiden kehitystä pitkällä
aikavälillä on vaikea tehtävä.
- 104.
- Kantaja viittaa komission toteamukseen, jonka mukaan toimintatukien
pienentämisen tavoite pitäisi saavuttaa kahdessa vaiheessa, jotka vastaavat kahta
neljän vuoden ajanjaksoa (edellä mainitun tiedonannon sivut 22 ja 23); on syytä
huomauttaa, että tätä alustavaa aikataulua ei pidä irrottaa asiayhteydestään eli
yhteisön markkinoille suuntautumisesta aiheutuvia kustannuksia koskevasta
järjestelmästä, jonka komissio aikoi ottaa käyttöön vauhdittaakseen toimintatukien
vähenemistä. Neuvosto ei kuitenkaan hyväksynyt tätä järjestelmää, johon kuuluvien
tukien myöntäminen olisi ollut rajoitetumpaa kuin säännöstön 3 artiklan mukaisen
järjestelmän yhteydessä. Kaksi neljän vuoden ajanjaksoa, joihin kantaja vetoaa, ovat
siten merkityksettömiä säännöstön 3 artiklan määräysten sisällön kannalta.
- 105.
- On lisäksi aiheellista tarkastella, mitä keinoja säännöstön nojalla on otettu käyttöön
taloudellista elinkelpoisuutta koskevan pysyvän tavoitteen toteuttamiseksi.
- 106.
- Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että säännöstön 3 artiklan 2 kohdan
ensimmäisen alakohdan mukaan elinkelpoisuuden parantaminen on saavutettava
tuotantokustannuksia vähentämällä. Määrätessään nimenomaisesti, että tämän
vähentämisen on parannettava elinkelpoisuutta eikä pelkästään yritysten
taloudellista tilannetta lainsäätäjä on ilmaissut ajatuksen, jonka mukaan
merkityksetön tai pelkästään symbolinen tuotantokustannusten vähentäminen ei
yksinään oikeuta hyväksymään kyseiselle yritykselle tarkoitettua toimintatukea.
Todellisesta kilpailukyvyn parantamisesta yhteisön kivihiiliteollisuuden alalla
(säännöstön III perustelukappaleen yhdestoista kohta) ei voi olla kyse, jos
tuotantokustannusten väheneminen on taloudellisesti ja rahoituksellisesti
merkityksetöntä.
- 107.
- Tämä toteamus ei ole ristiriidassa säännöstön 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan
kanssa, jonka mukaan riittävänä pidetään vähenemispyrkimystä, jolle on asetettu
määräajaksi vuosi 2002. Vaikka säännös ei sulje pois mahdollisuutta, jonka mukaan
erityisesti ajanjakson 19942002 alussa yritys pidättäytyy tietyn vuoden ajan
vähentämästä tuotantokustannuksiaan pakottavista syistä muttei menetä oikeuttaan
toimintatukeen, elinkelpoisuuden paraneminen edellyttää, että yritys vähentää
tuotantokustannuksiaan entistä korostetummin seuraavina vuosina.
- 108.
- Vastoin sitä, mitä komissio väittää, tuotantokustannusten vähentäminen ei riitä
oikeuttamaan toimintatuen hyväksymistä. Säännöstön 2 artiklan 1 kohdassa
esitetään periaate, jonka mukaan ainoastaan sellaista tukea, jolla pyritään ainakin
yhden kyseisessä kohdassa mainitun tavoitteen saavuttamiseen, voidaan pitää
yhteismarkkinoille soveltuvana. Säännöstön 9 artiklan 4 ja 6 kohdassa sitä paitsi
velvoitetaan komissio arvioimaan kunkin tukihankkeen osalta, onko tämä näiden
samojen tavoitteiden mukainen.
- 109.
- Tältä osin on syytä todeta, että jo säännöstön 2 artiklan 1 kohdan sanamuodosta
käy ilmi, että edellä mainitut kolme tavoitetta vastaavat tiettyjä tukimuotoja.
Tavoitteella, jolla pyritään edistämään kivihiilen maailmanmarkkinahinta huomioon
ottaen taloudellista elinkelpoisuutta tukien pienentämiseksi (ensimmäinen
luetelmakohta), viitataan säännöstön 3 artiklan mukaisiin toimintatukiin. Kun
otetaan huomioon tavoitteiden ja tukimuotojen välinen yhteys, komission päätelmä,
jonka mukaan olisi riittävää, että myönnetyllä toimintatuella pyrittäisiin mihin
tahansa edellä mainitusta kolmesta tavoitteesta ja erityisesti tavoitteeseen, joka
koskee tuotannon vähentämiseen liittyviä ongelmia, on hylättävä.
- 110.
- Säännöstön 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määritellyn
tavoitteen ulottuvuuden osalta pätee sama oikeudellinen, taloudellinen ja
historiallinen tarkastelu, joka edellä on tehty säännöstön 3 kohdan tulkinnasta.
Ilmaisu edistämään kivihiilen maailmanmarkkinahinta huomioon ottaen
taloudellista elinkelpoisuutta tukien pienentämiseksi on käytännössä synonyymi
ilmaisulle taloudellisen elinkelpoisuuden parantaminen, sellaisena kuin
jälkimmäistä ilmaisua on tulkittu edellä, ja tuotantokustannusten vähentämisestä
saatu taloudellinen hyöty ilmenee tukien pienenemisenä.
- 111.
- Jos käy ilmi, että tuotantokustannusten merkittävä vähentäminen mahdollistaa
toimintatuen pienenemisen, komissiolla on oikeus arvioida, että kyseiset yritykset
todennäköisesti parantavat taloudellista elinkelpoisuuttaan.
- 112.
- Jos yritysten tuotantokustannukset ovat sen suuruiset, ettei todelliseen edistykseen
taloudellisessa elinkelpoisuudessa edellä mainitussa merkityksessä voida uskoa, ne
eivät voi saada muuta tukea kuin 4 artiklan mukaista tuotannon vähentämistukea.
- 113.
- Nämä päätelmät eivät ole ristiriidassa 27.1.1993 hyväksytyn tiedonannon ja
väliraportin kanssa, joihin kantaja vetoaa. Kyseisissä asiakirjoissa komissio itse
asiassa pitäytyy periaatteessa, jonka mukaan taloudellisen elinkelpoisuuden on
oltava tämän päätöksen tavoitteiden ja edellytysten mukaista, ja täsmentää, että
tuen määrän pienentäminen tuotantokustannuksia vähentämällä on välttämätön
edellytys yhteisön kivihiiliteollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi
(27.1.1993 hyväksytyn tiedonannon sivut 20 ja 22); lisäksi komission mukaan
yritysten, jotka kykenevät vähentämään kustannuksiaan, arvioidaan voivan
tavoitella siten ajan mittaan tiettyä kilpailukykyä (väliraportin sivu 4).
- 114.
- Suuntaviivat, joihin kantaja vetoaa, eivät vaikuta ratkaisuun, johon ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on edellä päätynyt säännöstön kyseeseen tulevia
määräyksiä tarkastelemalla, varsinkin kun suuntaviivojen 2.2 kohdassa rajoitetaan
niiden soveltamisalaa siten, että niitä sovelletaan kivihiiliteollisuuden alalla
ainoastaan siltä osin kuin ne ovat kyseistä alaa koskevien erityissääntöjen mukaisia.
- 115.
- Nämä päätelmät eivät säännöstön 2, 3 ja 4 artiklan sanamuoto, tausta ja tarkoitus
huomioon ottaen ole ristiriidassa EHTY:n perustamissopimuksen 4 artiklan
c alakohdan kanssa, toisin kuin kantaja väittää. Kuten edellä 111 kohdassa on
todettu, toimintatukien hyväksymisen edellytyksenä on, että tukea saavat yritykset
ovat vähentäneet merkittävästi tuotantokustannuksiaan ja siten mahdollistaneet
näiden tukien pienenemisen.
- 116.
- Säännöstön 3 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste, sellaisena kuin se on
esitetty edellä 30 kohdan toisessa luetelmakohdassa, on siten hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 117.
- Oikeudenkäyntikuluista on syytä päättää myöhemmin.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto)
on antanut asianosaisten pyynnöstä kahden, kantajan edellä 30 kohdassa esittämän
kanneperusteen osalta seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanneperuste, joka koskee väitettyä kieltoa hyväksyä jälkikäteen ilman
ennakkohyväksyntää myönnetyt tuet, on perusteeton.
2) Jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevasta
yhteisön järjestelmästä 28 päivänä joulukuuta 1993 tehdyn komission
päätöksen N:o 3632/93/EHTY 3 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
on perusteeton.
3) Kanne hylätään siltä osin kuin se perustuu näihin kahteen
kanneperusteeseen.
4) Asianosaisia kehotetaan lausumaan asian käsittelyn jatkamisesta yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin asettaman
määräajan kuluessa.
5) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
VesterdorfBellamy
Pirrung
Meij Vilaras
|
Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 1999.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti