UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

12 päivänä toukokuuta 2010

Asia T-560/08 P

Euroopan komissio

vastaan

Stefan Meierhofer

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Avoin kilpailu – Päätös, jossa todetaan hakijan epäonnistuneen suullisessa kokeessa – Komission kieltäytyminen vastaamasta prosessinjohtotoimeen 

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-74/07, Meierhofer vastaan komissio, 14.10.2008 antaman tuomion (Kok. H., s. I-A-1-319 ja II-A-1-1745) kumoamista.

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-74/07, Meierhofer vastaan komissio, 14.10.2008 antama tuomio (Kok. H., s. I-A-1-319 ja II-A-1-1745) kumotaan. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Oikeussuojan tarve – Edellytys – Hyöty valittajalle

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan kolmas kohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Prosessinjohtotoimet – Asian selvittämistoimet – Unionin tuomioistuinten harkintavalta – Ulottuvuus

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Prosessinjohtotoimet – Asiakirjan esittämispyyntö – Luottamuksellisuuden huomioon ottaminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 2 kohta)

1.      Kun on kyse valituksista, jotka vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa oleva toimielin on tehnyt ratkaisusta, jolla on hyväksytty virkamiehen vaatimukset, valituksen tutkittavaksi ottaminen edellyttää oikeussuojan tarpeen olemassaoloa, ja tämä edellyttää, että valitus voi tuottaa sen tekijälle hyötyä.

Tässä yhteydessä on todettava, että kun virkamiestuomioistuin on kumonnut perusteluvelvollisuuden laiminlyömisen vuoksi päätöksen, jossa todetaan hakijan epäonnistuneen suullisessa kokeessa, asianomaisen toimielimen velvollisuutena on tämän tuomion noudattamiseksi tehdä uusi päätös ja ottaa tai olla ottamatta se, jota asia koskee, kilpailun varallaololuetteloon. Tällä uudella päätöksellä korvataan päätös, joka on kumottu valituksenalaisella tuomiolla. Jos tuomio puolestaan kumotaan, kumotun päätöksen kaikki vaikutukset ovat voimassa ja se on tutkittava uudelleen muiden kanneperusteiden valossa.

Lisäksi valituksenalaisen tuomion kumoaminen hyödyttäisi joka tapauksessa tietyllä tavalla vastaajana olevaa toimielintä, koska jos ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne hylätään lopullisesti, tämä on suojassa kaikilta kantajan esittämiltä korvausvaatimuksilta, jotka liittyvät vahinkoon, jota tämä saattaisi väittää kärsineensä riidanalaisen päätöksen vuoksi.

(ks. 41, 44, 45 ja 47 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑174/99 P, parlamentti v. Richard, 13.7.2000 (Kok., s. I‑6189, 33 ja 34 kohta) ja asia C‑277/01 P, parlamentti v. Samper, 3.4.2003 (Kok., s. I‑3019, 28 ja 31 kohta)

2.      Sen arvioiminen, onko prosessinjohtotoimen tai asian selvittämistoimen toteuttaminen tarkoituksenmukaista, kuuluu tuomioistuimille eikä asianosaisille, ja nämä jälkimmäiset voivat tarvittaessa kyseenalaistaa ensimmäisessä oikeusasteessa tehdyn valinnan muutoksenhaussa. Näin ollen tuomioistuimen eikä asianosaisten tehtävänä on arvioida, onko asian selvittämistoimesta määrääminen tarpeen tuomioistuimen antaman ratkaisun kannalta.

Vaikka on totta, että asianosainen ei voi vaatia, että unionin tuomioistuin toteuttaa asian selvittämistoimen, on kuitenkin niin, että tuomioistuin ei voi tehdä päätelmiä siitä, että asiakirja-aineistossa ei ole tiettyjä seikkoja, jos se ei ole käyttänyt kaikkia sen työjärjestyksessä olevia keinoja sen varmistamiseksi, että kyseessä oleva asianosainen esittää ne.

(ks. 61 ja 62 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-34/92, Fiatagri ja New Holland Ford v. komissio, 27.10.1994 (Kok., s. II-905)

3.      Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen ja virkamiestuomioistuimen työjärjestysten välillä on eroja, tämän jälkimmäisen on kuitenkin mahdollista noudattaa unionin yleisen tuomioistuimen kanssa samaa menettelyä, jonka mukaan tilanteessa, jossa asianosainen ilmoittaa tuomioistuimelle katsovansa, ettei se voi noudattaa prosessinjohtotoimia, koska tietyt pyydetyt asiakirjat ovat sen mukaan luottamuksellisia, tämä voi antaa määräyksen, jolla kyseinen asianosainen velvoitetaan esittämään kyseessä olevat asiakirjat ja vahvistetaan samalla, että niitä ei tässä vaiheessa toimiteta vastapuolelle.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä tai virkamiestuomioistuimen työjärjestyksessä – sitä paitsi unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestysten tavoin – ei toki määrätä mahdollisuudesta asettaa seuraamus tilanteessa, jossa tällaista määräystä ei noudateta, vaan ainoa mahdollinen reaktio tällaisessa kieltäytymistapauksessa on se, että asianomainen tuomioistuin tekee tästä päätelmät ratkaisussaan, jolla asian käsittely päätetään.

On kuitenkin niin, että ennen kuin virkamiestuomioistuin saattaa toimia näin, sen on käytettävä kaikki keinot, jotka sillä on käytettävissään asianomaisten asiakirjojen esittämiseksi. Näin ollen on niin, että kun toimielin väittää, että siltä pyydetyt asiakirjat ovat luottamuksellisia, virkamiestuomioistuimen on oma-aloitteisesti turvauduttava työjärjestyksessään olevaan määräykseen, jonka mukaan se voi tarvittaessa ottaa huomioon kyseisen luottamuksellisuuden ja toteuttaa tarpeen mukaan sopivia toimenpiteitä luottamuksellisuuden suojan varmistamiseksi. Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 2 kohta mahdollistaa sellaisen määräyksen antamisen, jossa vaaditaan luottamukselliseksi väitetyn asiakirjan esittämistä.

(ks. 72–74, 76 ja 77 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 155/78, M v. komissio, 10.6.1980 (Kok., s. 1797, 20 ja 21 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑48/05, Franchet ja Byk v. komissio, 8.7.2008 (Kok., s. II‑1585, 54 ja 55 kohta) ja asia T‑299/05, Shanghai Excell M & E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, 18.3.2009 (Kok., s. II‑573, 24–26 kohta)