Yhdistetyt asiat T‑147/09 ja T‑148/09

Trelleborg Industrie SAS

ja

Trelleborg AB

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Aluksilla käytettävien siirtoletkujen Euroopan markkinat – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtaminen – Jatketun tai uusitun rikkomisen käsite – Vanhentuminen – Oikeusvarmuus – Yhdenvertainen kohtelu – Sakot – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.5.2013

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Selvitysvelvollisuuden laajuus – Komission todisteilta edellytettävä täsmällisyys – Joukko välillisiä todisteita – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätös, josta jää epätietoisuutta – Syyttömyysolettaman periaatteen kunnioittaminen

(EY 81 artiklan 1 kohta; SEU 6 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Selvitysvelvollisuuden laajuus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Sillä, ettei koko arvioituun ajanjaksoon sisältyviltä tietyiltä määrätyiltä ajanjaksoilta ole näyttöä, ei ole merkitystä – Yrityksen osallistumisen kilpailusääntöjen rikkomiseen keskeytyminen – Uusittu rikkominen – Käsite – Seuraukset vanhentumisen kannalta

(EY 81 artikla 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla, 25 artiklan 2 kohta ja 31 artikla)

3.      Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Monikieliset säädöstekstit – Kieliversioiden eroavuudet – Asianomaisen säännöstön systematiikan ja tarkoituksen huomioon ottaminen

4.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeusvarmuus – Ulottuvuus

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus ja kesto – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi tuomiovalta – Vaikutus

(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta ja 31 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 50–53 kohta)

2.      Asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti kilpailualalla vanhentuminen alkaa kulua siitä päivästä, jona rikkominen tapahtui. Jatketun tai uusitun rikkomisen osalta aika alkaa kuitenkin kulua siitä päivästä, jona rikkominen lakkaa.

Tältä osin useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta. Tällaisten indisioiden ja yhteensattumien avulla, kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena, on mahdollista paljastaa paitsi kilpailunvastaisia menettelytapoja tai sopimuksia myös jatkettujen kilpailusääntöjen vastaisten menettelytapojen kesto tai kilpailunvastaisten sopimusten soveltamisajanjakso.

Tällainen rikkominen voi lisäksi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä, myös useista toimenpiteistä tai jopa jatkuvasta käyttäytymisestä. Tämän tulkinnan oikeellisuutta ei voida kiistää sillä perusteella, että yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatketusta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä mainitun säännöksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden.

Tarkastaeltaessa sitä, ettei sopimuksen olemassaolosta tiettyjen ajanjaksojen aikana tai ainakaan siitä, että yritys olisi pannut sopimuksen täytäntöön tietyn ajanjakson aikana, ole esitettyä näyttöä, ei se, ettei näyttöä rikkomisesta ole esitetty tiettyjen ajanjaksojen osalta, ole esteenä sille, että rikkominen katsotaan toteen näytetyksi kyseisiä ajanjaksoja pidemmän kokonaisajanjakson osalta, kun tällainen toteamus perustuu objektiivisiin ja yhtäpitäviin välillisiin todisteisiin. Usean vuoden ajalle ulottuvassa rikkomisessa se, että kartelli tai muu yhteistoimintajärjestely ilmenee eri ajanjaksoina, joiden välillä voi olla pidempiä tai lyhyempiä aikoja, ei vaikuta tämän kartellin tai muun yhteistoimintajärjestelyn olemassaoloon, kunhan toimilla, jotka ovat osa tätä rikkomista, on yksi ainoa tavoite ja ne toteutetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen yhteydessä. Tässä yhteydessä useilla perusteilla on merkitystä kilpailusääntöjen rikkomisen yhdeksi kokonaisuudeksi luonnehtimisessa ja joihin kuuluu se, että kyseessä olevien menettelytapojen tavoitteet, kyseessä olevat tavarat ja palvelut, siihen osallistuneet yritykset ja sen täytäntöönpanotavat ovat samoja. Tutkinnassa voidaan lisäksi ottaa huomioon myös se, että yritysten puolesta toimivat luonnolliset henkilöt ja kyseessä olevien menettelytapojen maantieteellinen soveltamisala ovat samoja.

Näin ollen, siltä osin kuin on kyse jatkuvasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, komissio voi olettaa, että rikkominen – tai yrityksen osallistuminen rikkomiseen – ei ole keskeytynyt, vaikka sillä ei ole näyttöä rikkomisesta tiettyjen nimenomaisten ajanjaksojen osalta, kunhan eri toimilla, jotka kuuluvat tuohon rikkomiseen, pyritään yhteen ainoaan tavoitteeseen ja ne voivat muodostaa osan yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jolloin tällaisen toteamuksen on perustuttava objektiivisiin ja yhtäpitäviin välillisiin todisteisiin, jotka osoittavat kokonaissuunnitelman olemassaolon. Kun nämä edellytykset ovat täyttyneet, komissio voi siis jatketun rikkomisen käsitteen perusteella määrätä sakkoa koko sen huomioon otetun ajanjakson osalta, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, ja määrittää ajankohdan, josta vanhentumisaika alkaa kulua eli ajankohdan, jolloin jatkettu rikkominen päättyi.      Salaisesta yhteistyöstä syytetyt yritykset voivat kuitenkin pyrkiä kumoamaan tämän olettaman vetoamalla indisioihin tai todisteisiin, joilla osoitetaan, ettei kilpailusääntöjen rikkomista – tai niiden osallistumista siihen – ole jatkettu näiden samojen ajanjaksojen aikana.

Lisäksi uusitun rikkomisen käsite on jatketun rikkomisen käsitteestä erillinen käsite ja kyseinen ero on lisäksi vahvistettu käyttämällä asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 2 kohdassa konjunktiota ”tai”.

Näin ollen silloin kun voidaan katsoa, että yrityksen osallistuminen rikkomiseen on keskeytynyt ja että yritys on osallistunut rikkomiseen ennen kyseistä keskeytymistä ja sen jälkeen, tuo rikkominen voidaan luonnehtia uusituksi, jos – kuten jatketun rikkomisen osalta – yritys on ennen keskeytymistä ja sen jälkeen pyrkinyt yhteen ainoaan tavoitteeseen, mikä voidaan päätellä siitä, että kyseisten menettelytapojen tavoitteet, asianomaiset tuotteet, salaiseen yhteistyöhön osallistuneet yritykset, sen täytäntöönpanotavat, yritysten puolesta toimineet luonnolliset henkilöt ja lopuksi mainittujen menettelytapojen maantieteellinen soveltamisala ovat samat. Rikkominen on siis yhtenä kokonaisuutena pidettävä uusittu rikkominen, ja vaikka komissio voi määrätä sakon koko sen ajanjakson osalta, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, se ei sitä vastoin voi määrätä sitä sen ajanjakson osalta, jolloin rikkominen on ollut keskeytyksissä. Niitä erillisiä vaiheita, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu ja joihin sama yritys otti osaa mutta joiden osalta ei voida osoittaa yhteistä tavoitetta, ei voida luonnehtia yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi – jatketuksi tai uusituksi – rikkomiseksi, ja ne muodostavat erilliset rikkomiset.

(ks. 56–63, 83, 88 ja 89 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 73 ja 74 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 96 ja 97 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 110–114 kohta)