Asia T‑380/10

Wabco Europe ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kylpyhuonekalusteiden markkinat Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Itävallassa – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hinnankorotusten koordinointi ja arkaluonteisten liiketaloudellisten tietojen vaihto – Kilpailun vääristyminen – Näyttö – Sakon määrän laskenta – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä – Vuoden 2002 yhteistyötiedonanto – Sakkoimmuniteetti – Sakon määrän alentaminen – Merkittävä lisäarvo – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Taannehtivuuskiellon periaate

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16.9.2013

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuimen täysi toimivalta – Ulottuvuus – Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen huomioon ottaminen – Rajat – Yleisten oikeusperiaatteiden noudattaminen

(SEUT 261 ja SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 263 artikla)

3.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Menettely kilpailuasiassa – Sovellettavuus

(SEU 6 artiklan 2 kohta; SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja 48 artiklan 1 kohta)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistamistapa – Usean aihetodisteen käyttäminen – Yksittäisten aihetodisteiden todistusvoiman vaadittu aste

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkomisen kesto – Todistustaakan ulottuvuus

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

6.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus – Olettama – Edellytykset – Sellaisilla markkinoilla, jotka eivät koske kilpailevia yrityksiä, myytyä tuotetta koskevat tiedot – Olettamaa ei ole

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

7.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite – Kokonaisvaltainen yhteistoimintajärjestely – Arviointiperusteet – Yksi ainoa tavoite – Edellytys – Kilpailun vääristyminen, joka vaikuttaa kuhunkin niistä tuotemarkkinoista, jotka ovat kyseisen yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

8.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perustelujen puutteellisuuden korjaaminen oikeudenkäyntimenettelyn aikana – Edellytykset – Poikkeukselliset olosuhteet

(SEUT 296 artikla)

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon alentaminen vastikkeena syytetyn yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset – Kyseisen yrityksen toimittamien todisteiden huomattava lisäarvo – Ulottuvuus – Yhteistyön aikataulun huomioon ottaminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artikla ja 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 20–23 kohta)

10.    Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Vastinekirjelmä – Muotomääräykset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Kannekirjelmään tai vastineeseen liitetyt asiakirjat – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

11.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Kielto soveltaa rikoslainsäädäntöä taannehtivasti – Soveltamisala – Kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrätyt sakot kuuluvat kiellon alaan – Kiellon mahdollinen rikkominen sen vuoksi, että sakkojen laskemisesta annettuja suuntaviivoja sovelletaan niiden antamista edeltävään kilpailusääntöjen rikkomiseen – Suuntaviivoissa tehtyjen muutosten ennakoitavuus – Kieltoa ei ole rikottu

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannot 98/C 9/03 ja 2006/C 210/02)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 28, 140, 186, 195 ja 196 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 42–44 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 45 ja 46 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 47–52 ja 94 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 53 kohta)

6.      Kilpailuasiassa arkaluonteisten liiketaloudellisten tietojen toimittamisella, kuten tulevien hinnankorotusten vaihdolla, kun nämä tiedot esitetään yhdelle tai useammalle kilpailijalle, on kilpailunvastaisia vaikutuksia siten, että se vaikuttaa kyseessä olevien yritysten markkinakäyttäytymisen itsenäisyyteen. Komission ei ole todistettava tällaisten kilpailijoiden välisten käytäntöjen kilpailua rajoittavia vaikutuksia merkityksellisillä markkinoilla, jos ne ovat konkreettisesti omiaan, kun otetaan huomioon niiden oikeudellinen ja taloudellinen asiayhteys, estämään kilpailun sisämarkkinoilla tai rajoittamaan tai vääristämään sitä.

Sen sijaan ei voida olettaa, että sopimuksella tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla, jossa yritykset vaihtavat arkaluonteisia liiketaloudellisia tietoja, jotka koskevat sellaisilla markkinoilla myytävää tuotetta, joilla ne eivät kilpaile keskenään, olisi kilpailunvastainen tarkoitus tai seuraus kyseisillä markkinoilla. Sellainen käytäntö, jossa kaksilla erillisillä tuotemarkkinoilla toimiva yritys välittää ensimmäisillä markkinoilla toimiville kilpailijoilleen toisiin markkinoihin, joilla kyseiset kilpailijat eivät ole läsnä, liittyviä arkaluonteisia liiketaloudellisia tietoja, ei nimittäin ole lähtökohtaisesti omiaan vaikuttamaan näillä toisilla markkinoilla vallitsevaan kilpailuun.

(ks. 78 ja 79 kohta)

7.      Kilpailuasiassa kyseessä on yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen, kun kyseessä olevat sopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, vaikka ne koskevat erillisiä tavaroita, palveluja tai alueita, kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, jota asianomaiset yritykset toteuttivat tarkasti yhden ainoan kilpailunvastaisen tavoitteen toteuttamiseksi. Tällaisen rikkomisen toteaminen ei kuitenkaan poista ennakkoedellytystä, jonka mukaan kilpailun on vääristyttävä kullakin kyseisen yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen kattamista tuotemarkkinoista.

(ks. 92 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 107 ja 110 kohta)

9.      Kilpailuasioissa komissio määritteli sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antamassaan tiedonannossa ne edellytykset, joiden mukaisesti komission kanssa kartellitutkimuksissa yhteistyötä tekevät yritykset voidaan vapauttaa sakoista tai ne voivat saada alennusta sen sakon määrästä, joka niiden olisi pitänyt maksaa.

Kyseisen tiedonannon logiikkaan sisältyy, että sillä tavoiteltuna vaikutuksena on synnyttää kartelleissa epävarmuuden leimaama ilmapiiri kannustamalla kartellien ilmiantamista komissiolle. Kyseinen epävarmuus seuraa juuri siitä, että kartellin jäsenet tietävät, että ainoastaan yksi niistä voi saada sakkoimmuniteetin antamalla ilmi muut kartelliin osalliset ja asettamalla ne siten vaaraan siitä, että niille määrätään sakkoja. Kyseisessä järjestelmässä samaa ajattelutapaa noudattaen yritysten, jotka ryhtyvät tekemään kaikkein nopeimmin yhteistyötä, oletetaan saavan suuremman alennuksen niille muussa tapauksessa määrätyistä sakoista kuin yritykset, jotka alkavat tehdä yhteistyötä hitaammin. Se, missä järjestyksessä ja miten nopeasti kartellin jäsenet ovat valmiita tekemään yhteistyötä, on siis yksi yhteistyötiedonannolla käyttöön otetun järjestelmän olennaisista tekijöistä.

Vaikka komission on perusteltava ne syyt, joiden nojalla se katsoo, että yritysten yhteistyötiedonannon puitteissa toimittamat seikat merkitsevät myötävaikutusta, joka oikeuttaa määrättävän sakon määrän alentamiseen tai ei, on sitä vastoin yritysten, jotka haluavat riitauttaa komission tältä osin tekemän päätöksen, tehtävänä osoittaa, että tällaiset yritysten vapaaehtoisesti toimittamat tiedot olivat ratkaisevia, jotta komissio saattoi näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkomisen olennaisen osan ja siis tehdä päätöksen, jossa määrätään sakkoja. Kun alennuksen olemassaolon syy otetaan huomioon, komissio ei voi sivuuttaa annettujen tietojen hyödyllisyyttä, jota on välttämättä tarkasteltava suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin.

Kun yritys yhteistyön puitteissa pelkästään vahvistaa – epätäsmällisemmin eikä yhtä nimenomaisesti – tietyt sellaisista tiedoista, jotka jokin toinen yritys on jo toimittanut ollakseen yhteistyössä komission kanssa, sen yhteistyön asteen – vaikka siitä saattaa olla komissiolle tiettyä hyötyä – ei voida katsoa olevan rinnastettavissa nämä tiedot ensimmäisenä toimittaneen yrityksen yhteistyön asteeseen. Lausunto, jossa pelkästään tietyssä määrin vahvistetaan komissiolla jo oleva lausunto, ei nimittäin helpota komission tehtävää merkittävästi. Näin ollen se ei voi olla riittävä, että sen vuoksi olisi perusteltua alentaa sakkoa yhteistyön perusteella. Sakkoa ei myöskään voida alentaa sen perusteella, että yritys on tehnyt asian tutkinnassa yhteistyötä, silloin, kun kyseinen yhteistyö ei ole mennyt pitemmälle kuin yritykselle asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan nojalla kuuluvista velvollisuuksista on seurannut.

Vaikka olisi katsottava, että komissiolla on harkintavaltaa tutkiessaan sille yhteistyötiedonannon nojalla toimitettujen tietojen merkittävää lisäarvoa, on myös niin, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi tukeutua kyseiseen harkintavaltaan jättääkseen valvomatta tätä komission harkintaa yksityiskohtaisesti sekä oikeudellisten kysymysten että tosiseikkojen osalta.

(ks. 142 ja 147–153 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 162 ja 163 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 175–179 kohta)