VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

27 päivänä marraskuuta 2007

Asia F-122/06

Anton Pieter Roodhuijzen

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä – Kumppanuussuhde – Henkilöstösääntöjen 72 artikla – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII oleva 1 artikla – Sairausvakuutussäännöstön 12 artikla 

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Anton Pieter Roodhuijzen vaatii kumoamaan 28.2.2006 tehdyn ja 20.3.2006 vahvistetun komission päätöksen, jossa kieltäydyttiin tunnustamasta hänen Maria Helena Astrid Hartin kanssa solmimansa parisuhde jonka seurauksena tältä evättiin Euroopan yhteisöjen yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän etuudet, sekä päätöksen, jolla nimittävä viranomainen hylkäsi hänen hallinnollisen valituksensa 12.7.2006.

Ratkaisu: Komission 28.2.2006 tekemä ja 20.3.2006 vahvistama päätös, jonka perusteella kantajan parisuhdetta Maria Helena Astrid Hartin kanssa ei ole tunnustettu avioliiton omaiseksi parisuhteeksi Euroopan yhteisöjen yhteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä, kumotaan. Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Henkilöstö – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Henkilöllinen soveltamisala – Virkamiehen muu parisuhde kuin avioliitto

(Henkilöstösääntöjen 72 artikla ja liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 2 artiklan 4 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004; sairausvakuutussäännöstön 12 artikla)

Jo henkilöstösääntöjen yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevan 72 artiklan sanamuodosta ilmenee, että kyseisessä artiklassa viitataan käsitteen ”virkamiehen avopuoliso” määrittelemiseksi suoraan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan kolmeen ensimmäiseen edellytykseen, koska henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan johdantolauseessa tarkoitettua parisuhteen rekisteröintiä koskevaa kysymystä ei voida pitää ennakkoedellytyksenä. Jos lainsäätäjä olisi halunnut säätää asiasta toisin, henkilöstösääntöjen 72 artiklassa ja sairausvakuutussäännöstön 12 artiklassa ei viitattaisi virkamiehen avopuolisoon ja tunnustettuun avopuolisoon vaan hänen rekisteröityyn avopuolisoonsa, jota käsitettä käytetään henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa. Lisäksi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetun asetuksen N:o 723/2004 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa, joka koskee aviopareille myönnettyjen etuuksien ulottamista virkamiehiin, jotka elävät muussa parisuhteessa kuin avioliitossa, tarkoitetaan virkamiehiä, jotka elävät muussa sellaisessa parisuhteessa kuin avioliitossa, jonka jäsenvaltio tunnustaa vakiintuneeksi parisuhteeksi, ilman että siinä mainittaisiin mitään asianomaisen suhteen rekisteröintiin liittyvistä edellytyksistä. Tässä yhteydessä sisällöllisesti ei ole olemassa eroa henkilöstösääntöjen 72 artiklassa käytetyn virkamiehen avopuolison käsitteen ja sairausvakuutussäännöstön 12 artiklassa tarkoitetun virkamiehen parisuhteen tunnustetun osapuolen käsitteen välillä.

Siten yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on valvoa ainoastaan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa asetettujen kolmen ensimmäisen edellytyksen täyttymistä, kun se tekee päätöksen yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän etuuksien ulottamisesta virkamiehen avopuolisoon.

Ensimmäinen edellytys sisältää sen, että parin on toimitettava jonkin jäsenvaltion tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen viralliseksi tunnustama asiakirja, jossa todistetaan heidän asemansa muun parisuhteen kuin avioliiton osapuolina. Tämä edellytys on kolmeosainen:

– ensimmäinen osa koskee virallisen asiakirjan esittämistä henkilöiden tilanteesta

– toisessa osassa asetetaan velvollisuus, jonka mukaan kyseisen virallisen asiakirjan on oltava jäsenvaltiossa viralliseksi tunnustettu

– kolmannessa osassa edellytetään lopuksi, että tämä henkilöiden tilannetta koskeva virallinen asiakirja osoittaa asianomaisten henkilöiden aseman muun parisuhteen kuin avioliiton osapuolina.

Se, ovatko kaksi henkilöä ensimmäisen edellytyksen kolmannessa osassa tarkoitettuja muun parisuhteen kuin avioliiton osapuolia, ei voi kuulua yksinomaan jäsenvaltion kansallisten viranomaisten arvioitavaksi. Näin ollen asemaa muun parisuhteen kuin avioliiton osapuolina koskeva vaatimus ei voi täyttyä yksinomaan sillä perusteella, että jäsenvaltion viralliseksi tunnustamassa asiakirjassa vahvistetaan tällaisen aseman olemassaolo.

Parisuhteen on sitä vastoin tietyllä tavoin muistutettava avioliittoa, jotta se voisi kuulua henkilöstösääntöjen 72 artiklan ja sairausvakuutussäännöstön 12 artiklan piiriin. Tämän seikan valossa ensimmäisen edellytyksen kolmannessa osassa on katsottava yhdistyvän kolme kumulatiivista lisäedellytystä. Ensinnäkin tämä kolmas osa edellyttää, ja jo sovellettavassa henkilöstösääntöjen säännöksessä käytetty käsite vahvistaa tämän tulkinnan, että osapuolten on muodostettava pari eli kahden henkilön liitto verrattuna muihin henkilöliittoihin. Toiseksi sanan ”asema” käyttö osoittaa, että osapuolten suhteeseen on liityttävä julkisuutta ja virallisuutta. Tämä kolmannen osan toinen lisäedellytys, joka liittyy osittain ensimmäisen edellytyksen ensimmäiseen osaan, joka koskee virallisen asiakirjan esittämistä henkilöiden tilanteesta, menee kuitenkin pidemmälle kuin pelkkä asiakirjan virallisuutta koskeva vaatimus. Kolmanneksi muun parisuhteen kuin avioliiton osapuolten käsite on ymmärrettävä siten, että se edustaa tilannetta, jossa osapuolet jakavat yhteisen elämän, jolle on ominaista tietty vakiintuneisuus ja jossa heitä sitovat tämän yhteisen elämän yhteydessä vastavuoroiset heidän yhteiselämäänsä liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.

Tällainen tulkinta vastaa lisäksi elintapojen ja yhteiskunnan kehitystä. Tässä yhteydessä yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän etuuksien ulottaminen virkamiehen vakiintuneeseen avopuolisoon on yhteisvastuullisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden mukaista, ja nämä tavoitteet eroavat tavoitteista, joita on säännöksillä, joilla annetaan virkamiehille puhtaasti rahallisia etuuksia palkanlisinä, kuten esimerkiksi virkamiehen parisuhteen osapuolelle suoritettava kotitalouslisä, josta säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa. Ei ole siis kohtuutonta, että viimeksi mainittuihin etuuksiin sovelletaan ankarampia edellytyksiä virkamiehen ja hänen kanssaan muussa parisuhteessa kuin avioliitossa olevan osapuolen välisen suhteen osalta silloin, kun etuus merkitsee sitä, että yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän soveltamisala ulotetaan tähän osapuoleen.

(ks. 29, 30, 32, 35–40 ja 49 kohta)