VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

5 päivänä kesäkuuta 2008

Asia F-123/06

Marianne Timmer

vastaan

Euroopan tilintarkastustuomioistuin

Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Valitusaika – Uusi seikka – Tutkimatta jättäminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Timmer vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan tilintarkastustuomioistuimen käännöspalvelun hollannin kielen osastopäällikkö X:n hänestä laatimat arviointikertomukset vuosina 1984–1997 ja niihin liittyvät ja/tai niitä seuranneet päätökset, mukaan lukien X:n nimityksestä tehty päätös, sekä velvoittamaan tilintarkastustuomioistuimen korvaamaan kokonaisuudessaan hänelle näistä päätöksistä aiheutuneet aineelliset vahingot ja henkisen kärsimyksen.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kumoamisvaatimukseen liittyvä vahingonkorvausvaatimus – Kumoamisvaatimuksen tutkimatta jättäminen, joka johtaa vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta jättämiseen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset

1.      Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa vaatimukselle, valitukselle ja kanteelle säädetyt määräajat ovat ehdottomia, eivätkä asianosaiset tai tuomioistuin voi määrätä niistä, sillä ne on säädetty oikeudellisten tilanteiden selvyyden ja varmuuden takaamiseksi. Näistä määräajoista säädettyjä mahdollisia poikkeuksia on tulkittava suppeasti. Ainoastaan uudet ja olennaiset seikat voivat oikeuttaa vaatimuksen sellaisen päätöksen uudelleen arvioinnista, jota ei ole riitautettu asetetussa määräajassa. Edes sitä, että kantaja havaitsee myöhemmin aikaisemmin olemassa olleen seikan, ei pääsääntöisesti voida oikeusvarmuuden periaatetta loukkaamatta rinnastaa uuteen seikkaan, jonka perusteella kanteen nostamiselle asetettu määräaika alkaisi kulua uudelleen.

(ks. 34–36 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 127/84, Esly v. komissio, 15.5.1985 (Kok. 1985, s. 1437, 10 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑506/93, Moat v. komissio, 21.2.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑43 ja II‑147, 28 kohta); asia T‑16/97, Chauvin v. komissio, 11.7.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑237 ja II‑681, 32 ja 37 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑78/96 ja T‑170/96, W v. komissio, 28.5.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑239 ja II‑745, 68 kohta).

2.      Kun vahingonkorvausvaatimus liittyy läheisesti kumoamisvaatimukseen, joka on itsessään jätetty tutkimatta, myös vahingonkorvausvaatimus on jätettävä tutkimatta.

(ks. 49 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 33/80, Albini v. neuvosto ja komissio, 16.7.1981 (Kok. 1981, s. 2141, 18 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑72/92, Benzler v. komissio, 24.3.1993 (Kok. 1993, s. II‑347, 21 ja 22 kohta) ja asia T‑406/03, Ravailhe v. alueiden komitea, 14.2.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑19 ja II‑79, 62 kohta).

3.      Jotta vahingonkorvausvaatimus voitaisiin ottaa tutkittavaksi, kanteen on sisällettävä seikat, joiden avulla voidaan yksilöidä lainvastaisuus, johon kantaja väittää toimielimen syyllistyneen, syyt, joiden vuoksi hän katsoo menettelyn ja aiheutuneeksi väittämänsä vahingon välillä olevan syy-yhteys, sekä tämän vahingon laatu ja laajuus. Vaatimus jonkinlaisen korvauksen saamisesta ei sen sijaan ei ole riittävän täsmällinen ja on näin ollen jätettävä tutkimatta.

(ks. 51 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 5/71, Zuckerfabrik Schöppenstedt v. neuvosto, 2.12.1971 (Kok. 1971, s. 975, 9 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑157/96, Affatato v. komissio, 29.1.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑41 ja II‑97, 45 kohta).