UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
30 päivänä huhtikuuta 2020 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Lentoliikenne – Asetus (EY) N:o 261/2004 – Lentomatkustajien korvaus, kun lennolle pääsy evätään – Lennolle pääsyn epääminen – Peruuttaminen – Suoraan toisiinsa liittyvät lennot – Lentomatkan muodostavista lennoista yhden lennon varauksen muuttaminen vastoin matkustajan tahtoa – Matkustajan saapuminen lopulliseen määräpaikkaan ilman viivästystä
Asiassa C‑191/19,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht Frankfurt am Main (Frankfurt am Mainin alueellinen alioikeus, Saksa) on esittänyt 20.2.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 27.2.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
OI
vastaan
Air Nostrum Líneas Aéreas del Mediterráneo SA,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. S. Rossi sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari) ja F. Biltgen,
julkisasiamies: P. Pikamäe,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– OI, edustajanaan F. Puschkarski, Rechtsanwältin,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja A. Berg,
– Itävallan hallitus, asiamiehenään J. Schmoll,
– Euroopan komissio, asiamiehinään B. Bertelmann ja N. Yerrell,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1) 4 artiklan 3 kohdan, 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan ja 7 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat OI ja Air Nostrum Líneas Aéreas del Mediterráneo SA (jäljempänä Air Nostrum) ja jossa on kyse OI:n asetuksen N:o 261/2004 nojalla tekemästä korvausvaatimuksesta, joka koskee hänen varaukseensa vastoin hänen tahtoaan tehtyjä muutoksia.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 1–4, 9 ja 10 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) Lentoliikenteen alalla toteutettavalla yhteisön toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojelun korkea taso. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset.
(2) Lennolle pääsyn epääminen sekä lentojen peruuttaminen ja pitkäaikainen viivästyminen aiheuttavat matkustajille vakavia vaikeuksia ja haittoja.
(3) Vaikka sitä korvausjärjestelmää koskevista yhteisistä säännöistä, jota sovelletaan, jos matkustajalta säännöllisessä lentoliikenteessä evätään pääsy lennolle, 4 päivänä helmikuuta 1991 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 295/91 [(EYVL 1991, L 36, s. 5)] on luotu lentomatkustajien perussuoja, liian monelta matkustajalta evätään edelleen pääsy lennolle vastoin heidän tahtoaan. Ilman ennakkovaroitusta tehdyistä peruutuksista ja pitkistä viivästymisistä kärsiviä matkustajia on niin ikään liian paljon.
(4) Yhteisön olisikin tiukennettava asetuksessa säädettyjä suojelua koskevia vähimmäisvaatimuksia matkustajien oikeuksien parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että lentoliikenteen harjoittajat toimivat vapautetuilla markkinoilla yhdenmukaistetuin ehdoin.
– –
(9) Sellaisten matkustajien määrää, joilta evätään lennolle pääsy vastoin heidän tahtoaan, olisi vähennettävä velvoittamalla lentoliikenteen harjoittajat etsimään vapaaehtoisia, jotka voivat luopua varauksistaan tiettyjä etuuksia vastaan, sen sijaan, että matkustajilta evätään pääsy lennolle, sekä maksamalla täysimääräinen korvaus matkustajille, joilta lopulta evätään pääsy lennolle.
(10) Matkustajilla, joilta evätään pääsy lennolle vastoin heidän tahtoaan, olisi oltava mahdollisuus joko peruuttaa matkansa ja saada lippujen hinta takaisin tai jatkaa matkaa tyydyttävissä olosuhteissa, ja heistä olisi huolehdittava asianmukaisesti heidän odottaessaan myöhempää lentoa.”
4 Mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tällä asetuksella vahvistetaan siinä säädetyin edellytyksin lentomatkustajien vähimmäisoikeudet, kun:
a) matkustajan pääsy lennolle evätään vastoin hänen tahtoaan;
b) matkustajan lento peruutetaan;
c) matkustajan lento viivästyy.”
5 Mainitun asetuksen 2 artiklan h, j ja l alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
– –
h) ’lopullisella määräpaikalla’ lähtöselvityksessä esitettävään lippuun merkittyä määräpaikkaa tai, jos on kyse suoraan toisiinsa liittyvistä lennoista, viimeisen lennon määräpaikkaa; huomioon ei oteta tarjolla olevia vaihtoehtoisia liityntälentoja, jos aikataulun mukaista saapumisaikaa noudatetaan;
– –
j) ’lennolle pääsyn epäämisellä’ kieltäytymistä kuljettamasta matkustajaa lennolla, vaikka tämä on ilmoittautunut lennolle 3 artiklan 2 kohdan ehtojen mukaisesti, paitsi jos lennolle pääsyn epäämiselle on hyväksyttävät syyt, kuten terveys- tai turvallisuusnäkökohdat tai puutteelliset matkustusasiakirjat;
– –
l) ’peruuttamisella’ sitä, että aikataulun mukainen lento, jolle ainakin yksi paikka oli varattu, ei toteudu.”
6 Asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan
a) matkustajiin, jotka lähtevät jäsenvaltion alueella sijaitsevalta ja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalta lentoasemalta;
b) matkustajiin, jotka lähtevät kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle ja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalle lentoasemalle ja jotka eivät ole saaneet etuuksia tai korvausta ja apua kyseisessä kolmannessa maassa, mikäli kyseisestä lennosta vastaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja.
2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan sillä edellytyksellä, että
a) matkustajalla on vahvistettu varaus kyseiselle lennolle ja, jollei ole kyse 5 artiklassa tarkoitetusta peruutustapauksesta, hän ilmoittautuu lähtöselvitykseen
– niitä ehtoja noudattaen ja siinä määräajassa, jotka lentoliikenteen harjoittaja, matkanjärjestäjä tai valtuutettu matkatoimisto on etukäteen kirjallisesti ilmoittanut (sisältää myös ilmoittamisen sähköisesti),
tai, jos määräaikaa ei ole ilmoitettu,
– viimeistään 45 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa;
b) lentoliikenteen harjoittaja tai matkanjärjestäjä on siirtänyt matkustajan lennolta, jolle hänellä on varaus, toiselle lennolle, riippumatta siirron syystä.”
7 Asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos matkustajalta evätään pääsy lennolle vastoin hänen tahtoaan, lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on välittömästi annettava hänelle siitä korvaus 7 artiklan mukaisesti sekä autettava häntä 8 ja 9 artiklan mukaisesti.”
8 Mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos lento peruutetaan:
– –
c) matkustajalla on oikeus saada lennosta vastaavalta lentoliikenteen harjoittajalta korvaus 7 artiklan mukaisesti, paitsi jos
i) matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta vähintään kaksi viikkoa ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa, tai
ii) matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta vähintään seitsemän päivää ja enintään kaksi viikkoa ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan kaksi tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja hän saapuisi määräpaikkaan alle neljä tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin, tai
iii) matkustajalle on ilmoitettu peruutuksesta alle seitsemän päivää ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja tarjottu uudelleenreititystä, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä korkeintaan tuntia ennen aikataulun mukaista lähtöaikaa ja hän saapuisi määräpaikkaan alle kaksi tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin.”
9 Asetuksen 261/2004 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jos tähän artiklaan viitataan, matkustajan on saatava seuraavan suuruinen korvaus:
a) 250 euroa lentojen osalta, joiden pituus on enintään 1 500 kilometriä;
b) 400 euroa yhteisön sisäisten lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 kilometriä, ja muiden lentojen osalta, joiden pituus on yli 1 500 mutta alle 3 500 kilometriä;
c) 600 euroa lentojen osalta, joihin ei voida soveltaa a tai b alakohtaa.
Lennon pituutta määriteltäessä on perusteena käytettävä viimeistä määräpaikkaa, johon matkustaja saapuu myöhässä aikataulun mukaisesta saapumisajasta siksi, että lennolle pääsy on evätty tai lento on peruutettu.
– –
4. Edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut etäisyydet mitataan isoympyräratamenetelmällä.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
10 Pääasian valittaja varasi matkanjärjestäjä L’TUR Tourismus AG:n välityksellä liityntälennon Jerez de la Fronterasta (Espanja) Frankfurt am Mainiin (Saksa) Madridin (Espanja) kautta. Tämä yhdellä varauksella varattu liityntälento koostui ensimmäisestä lennosta nro IB 8505, jonka liikennöi Air Nostrum, jonka lähtöpaikka oli Jerez de la Frontera ja määräpaikka Madrid ja jonka aikataulunmukainen lähtöaika oli 3.10.2015 klo 13.35 ja aikataulunmukainen saapumisaika samana päivänä klo 14.45, ja toisesta lennosta nro AB 5325, jonka lähtöpaikka oli Madrid ja määräpaikka Frankfurt am Main ja jonka aikataulunmukainen lähtöaika oli 3.10.2015 klo 20 ja saapumisaika samana päivänä klo 22.40.
11 Pääasian valittajan varausta muutettiin vastoin hänen tahtoaan siten, että hänelle annettiin ensimmäiselle lennolle IB 8505 varatun paikan sijasta paikka lennolle IB 8507, joka lähti Jerez de la Fronterasta 3.10.2015 klo 17.55 ja saapui Madridiin samana päivänä klo 19.05.
12 Pääasian valittaja lähti Madridista alun perin suunnitellulla liityntälennolla klo 20 ja saapui Frankfurt am Mainiin kymmenen minuuttia ennen aikataulunmukaista saapumisaikaa.
13 Hän nosti Amtsgericht Frankfurt am Mainissa (Frankfurt am Mainin alioikeus, Saksa) kanteen, jossa vaadittiin, että Air Nostrum velvoitetaan maksamaan hänelle asetuksen N:o 261/2004 nojalla korvaus yksipuolisesti tehtyjen muutosten vuoksi. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi pääasian valittajan kanteen, koska tämä oli saapunut lopulliseen määräpaikkaansa asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa säädetyssä määräajassa.
14 Pääasian valittaja valitti tästä ratkaisusta Landgericht Frankfurt am Mainiin (Frankfurt am Mainin alueellinen alioikeus) ja väitti, että hänelle on maksettava asetuksen N:o 261/2004 nojalla korvaus lennolle pääsyn epäämisestä ja etteivät asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdassa lennon peruuttamisen osalta säädetyt rajoitukset koske tätä oikeutta.
15 Landgericht Frankfurt am Main toteaa, että siinä vireillä olevan asian ratkaiseminen riippuu vastauksesta, jonka unionin tuomioistuin antaa esitettyihin kysymyksiin. Se katsoo ensiksi, että pääasian valittaja voi vaatia asetuksen N:o 261/2004 nojalla maksettavaa korvausta vain, jos hänen varauksensa muuttaminen on johtanut lennolle pääsyn epäämiseen. Käsiteltävässä asiassa ei nimittäin ole kyse lennon peruuttamisesta, koska lento, jolla pääasian valittajan piti alun perin matkustaa, toteutui. Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin katsoo, että matkustajan varauksen muuttaminen vastoin hänen tahtoaan, minkä johdosta hänelle annetaan paikka myöhemmälle lennolle, kuuluu asetuksen N:o 261/2004 4 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, jos alkuperäinen lento toteutui. Se katsoo, että tämän säännöksen erilainen tulkinta voisi saada lentoliikenteen harjoittajat välttämään asetuksen oikeusvaikutukset.
16 Toiseksi se kysyy, voidaanko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohtaa soveltaa analogisesti asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin lennolle pääsyn epäämisiin.
17 Tässä tilanteessa Landgericht Frankfurt am Main on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko silloin, kun lähtöselvityksessä lentokentällä ilmoittautuvan lentomatkustajan, jolla on vahvistettu varaus tietylle lennolle, varaus muutetaan vastoin hänen tahtoaan myöhemmälle lennolle, kyseessä asetuksen N:o 261/2004 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu lennolle pääsyn epääminen, kun lento, jolle lentomatkustajalla oli vahvistettu varaus, kuitenkin toteutuu?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Voidaanko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohtaa soveltaa analogisesti tilanteissa, joissa on kyse asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta lennolle pääsyn epäämisestä?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko asetuksen N:o 261/2004 4 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että on kyse tässä säännöksessä tarkoitetusta lennolle pääsyn epäämisestä, kun lentomatkustajan, jolla on vahvistettu varaus tietylle lennolle, varausta muutetaan vastoin hänen tahtoaan ja hänelle annetaan paikka myöhemmälle lennolle, vaikka hän ilmoittautuu lentokentällä lähtöselvitykseen ja lento, jolle hänellä on mainittu varaus, toteutuu.
19 Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Tämän vuoksi unionin tuomioistuimen on tarvittaessa muotoiltava uudelleen sille asetetut kysymykset (ks. vastaavasti tuomio 17.9.2015, van der Lans, C‑257/14, EU:C:2015:618, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön osalta on käytettävä tätä mahdollisuutta.
21 Ennakkoratkaisupyynnöstä ei nimittäin ilmene, että pääasian valittaja on todella ilmoittautunut lähtöselvitykseen asetuksen N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.
22 Unionin tuomioistuin ei näin ollen voi lausua siitä, kuuluuko käsiteltävään asiaan johtanut tilanne asetuksen N:o 261/2004 4 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.
23 Sitä vastoin on selvää, että pääasian valittaja toteutti lentomatkansa liityntälennolla, koska hän saapui – kyseisen lentomatkan ensimmäiseen lentoon vaikuttaneesta varauksen muutoksesta huolimatta – lopulliseen määräpaikkaansa mainitun varaamansa lentomatkan toisella lennolla.
24 Lisäksi on selvää, että kysymys on esitetty riita-asiassa, joka koskee lentoliikenteen harjoittajan velvollisuutta suorittaa korvaus asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan nojalla.
25 Kun otetaan huomioon nämä seikat ja jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, jotta se voi ratkaista käsiteltävänään olevan asian, sen ensimmäinen kysymys on muotoiltava uudelleen ja katsottava, että se tiedustelee etenkin, onko asetusta N:o 261/2004 ja erityisesti sen 7 artiklaa tulkittava siten, että matkustajalle, jolla on yksi varaus suoraan toisiinsa liittyville lennoille, on maksettava korvaus, kun hänen varaustaan muutettiin vastoin hänen tahtoaan sillä seurauksella, että yhtäältä hän ei päässyt varatun lentomatkan ensimmäiselle lennolle, vaikka lento toteutui, ja toisaalta hänelle annettiin paikka myöhemmälle lennolle, mikä mahdollisti hänen pääsynsä varatun lentomatkan toiselle lennolle ja näin ollen lopulliseen määräpaikkaan saapumisen aikataulun mukaisesti.
26 Tältä osin on todettava, että yhdellä varauksella varattu lento, johon liittyy suoraan yksi tai useampia lentoja, on asetuksessa N:o 261/2004 säädetyn matkustajien korvausoikeuden kannalta kokonaisuus (ks. vastaavasti tuomio 31.5.2018, Wegener, C‑537/17, EU:C:2018:361, 18 ja 19 kohta).
27 Unionin tuomioistuin on näin ollen tehnyt oikeudelliset päätelmät kyseisen matkustajan tilanteesta sellaisena kuin se on hänen lentomatkansa päättyessä eli hänen saapuessaan lopulliseen määräpaikkaansa, joka määritellään asetuksen N:o 261/2004 2 artiklan h alakohdassa (ks. vastaavasti tuomio 31.5.2018, Wegener, C‑537/17, EU:C:2018:361, 17 kohta ja tuomio 26.2.2013, Folkerts§, C‑11/11, EU:C:2013:106, 34 ja 35 kohta).
28 Kun on kyse liityntälennosta, tämä tulkinta seuraa 2 artiklan h alakohdan sanamuodosta, jonka mukaan ”huomioon ei oteta tarjolla olevia vaihtoehtoisia liityntälentoja, jos aikataulun mukaista saapumisaikaa noudatetaan”.
29 Unionin tuomioistuin on todennut erityisesti korvausoikeudesta silloin, kun on kyse lentomatkasta, johon kuuluu jatkolentoja, että asetuksen N:o 261/2004 7 artiklaa on tulkittava siten, että korvausta on maksettava matkustajalle, joka saapuu lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia aikataulun mukaista saapumisaikaa myöhemmin (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2013, Folkerts, C‑11/11, EU:C:2013:106, 47 kohta).
30 Käsiteltävässä asiassa on selvää, että pääasian valittaja on saapunut lentomatkansa päätteeksi lopulliseen määräpaikkaansa viivästymättä aikataulun mukaisesta saapumisajasta.
31 Näin ollen hänellä ei voi olla oikeutta korvaukseen asetuksen N:o 261/2004 7 artiklan perusteella.
32 On tosin niin, että yhtäältä, kuten asetuksen N:o 261/2004 johdanto-osan 1 ja 2 perustelukappaleesta ilmenee, sillä pyritään korjaamaan lentomatkustajille lentoliikenteessä aiheutuvat vakavat vaikeudet ja haitat, ja että toisaalta lentomatkaan kuuluvan lennon varauksen muuttaminen aiheuttaa haittaa kyseiselle matkustajalle. Tällaista haittaa ei kuitenkaan voida katsoa ”vakavaksi” tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla, kun matkustaja saapuu lopulliseen määräpaikkaansa aikataulun mukaisesti.
33 Näissä olosuhteissa olisi asetuksen N:o 261/2004 päämäärän vastaista myöntää pääasian valittajan kaltaiselle matkustajalle korvaus asetuksen 7 artiklaa soveltamalla.
34 Edellä esitetyillä perusteilla ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 261/2004 ja erityisesti sen 7 artiklaa on tulkittava siten, ettei matkustajalle ole maksettava korvausta, kun hänellä oli yksi varaus suoraan toisiinsa liittyville lennoille ja kun hänen varaustaan muutettiin vastoin hänen tahtoaan sillä seurauksella, että yhtäältä hän ei päässyt varatun lentomatkan ensimmäiselle lennolle, vaikka lento toteutui, ja toisaalta hänelle annettiin paikka myöhemmälle lennolle, mikä mahdollisti hänen pääsynsä varatun lentomatkan toiselle lennolle ja näin ollen lopulliseen määräpaikkaan saapumisen aikataulun mukaisesti.
Toinen kysymys
35 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
36 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 261/2004 ja erityisesti sen 7 artiklaa on tulkittava siten, ettei matkustajalle ole maksettava korvausta, kun hänellä oli yksi varaus suoraan toisiinsa liittyville lennoille ja kun hänen varaustaan muutettiin vastoin hänen tahtoaan sillä seurauksella, että yhtäältä hän ei päässyt varatun lentomatkan ensimmäiselle lennolle, vaikka lento toteutui, ja toisaalta hänelle annettiin paikka myöhemmälle lennolle, mikä mahdollisti hänen pääsynsä varatun lentomatkan toiselle lennolle ja näin ollen lopulliseen määräpaikkaan saapumisen aikataulun mukaisesti.
Allekirjoitukset