Unionin yleisen TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

4 päivänä huhtikuuta 2011

Asia T‑239/09 P

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Toimielimen kieltäytyminen aloittamasta tutkimusta – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Vahingonkorvauskanne – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F‑146/07, Marcuccio vastaan komissio, 31.3.2009 antaman määräyksen (Kok. H., s. I-A-1-69 ja II-A-1-363) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeudenkäyntiasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 225 a artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kohde – Hallintoviranomaiselle osoitettu määräys – Tutkimatta jättäminen

(EY 233 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Alkuperä – Työsuhde – Oikeudellinen perusta

(EY 236 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Kumulatiiviset edellytykset

5.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Tutkimatta jättäminen

(unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1.      On katsottava, että virkamiestuomioistuimen perusteluvelvollisuus on täytetty, kun valituksenalaisesta määräyksestä ilmenevät sen perustelut siten, että unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa.

(ks. 24 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, 7.1.2004 (Kok., s. I‑123, 372 kohta); asia C‑3/06 P, Groupe Danone v. komissio, 8.2.2007 (Kok., s. I‑1331, 46 kohta) ja asia C‑311/05 P, Naipes Heraclio Fournier v. SMHV, 4.10.2007, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 51 ja 52 kohta

2.      Unionin tuomioistuinten tehtävänä ei ole osoittaa määräyksiä hallintoviranomaiselle, kun on kyse henkilöstösääntöjen 91 artiklaan perustuvasta laillisuusvalvonnasta. Kun toimi kumotaan, asianomaisen toimielimen on nimittäin EY 233 artiklan nojalla toteutettava tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

(ks. 31 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑49/08 P, Michail v. komissio, 19.11.2009, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Virkamiehen ja toimielimen, johon virkamies kuuluu tai kuului, välinen vahingonkorvausta koskeva riita-asia kuuluu silloin, kun se perustuu sen, jota asia koskee, ja toimielimen väliseen työsuhteeseen, EY 236 artiklan ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan soveltamisalaan ja siis EY 235 artiklan ja EY 228 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

(ks. 32 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 401/85, Schina v. komissio, 7.10.1987 (Kok., s. 3911, 9 kohta)

4.      Virkamiehen esittämän vahingonkorvausvaatimuksen yhteydessä toimielimen vastuun syntyminen edellyttää sitä, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: kyseisen toimielimen moitittu toiminta on lainvastaista, väitetty vahinko on tosiasiassa syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Nämä vastuun syntymisen kolme edellytystä ovat kumulatiivisia, mikä merkitsee sitä, että jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, toimielimen vastuu ei voi syntyä.

(ks. 60 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑256/02, I v. yhteisöjen tuomioistuin, 14.10.2004 (Kok. H., s. I‑A‑289 ja II‑1307, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

5.      Unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdan johdosta valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin määräyksen kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi.

Tätä edellytystä ei täytä valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan virkamiestuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, sellaisetkin, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta tämä tuomioistuin on tosiseikastoa määrittäessään nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen. Tällaisella valituksella pyritään nimittäin tosiasiassa ainoastaan siihen, että virkamiestuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

(ks. 62 kohta)

Viittaukset: asia C‑196/03 P, Lucaccioni v. komissio, 19.3.2004 (Kok. 2004, s. I‑2683, 40 ja 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)