Kanne 22.10.2009 - Dashiqiao Sanqiang Refractory Materials v. neuvosto

(Asia T-423/09)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Dashiqiao Sanqiang Refractory Materials (Dashiqiao City, Kiina) (edustajat: asianajajat J.-F. Bellis ja R. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien magnesiittitiilien tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1659/2005 muuttamisesta 7.9.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 826/2009 kantajalle määrätty polkumyyntitulli on kumottava siltä osin kuin siinä vahvistettu polkumyyntitulli on suurempi kuin se, jota olisi sovellettava, jos se olisi määritetty alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletun menetelmän mukaisesti, jotta otettaisiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon, ettei Kiinan arvonlisäveroa ole palautettu viennin yhteydessä

neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on Kiinaan sijoittautunut yhtiö, vaatii lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien magnesiittitiilien tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1659/2005 muuttamisesta 7.9.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 826/2009¹ kantajalle määrätyn polkumyyntitullin kumoamista siltä osin kuin siinä vahvistettu polkumyyntitulli on suurempi kuin se, jota olisi sovellettava, jos se olisi määritetty alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletun menetelmän mukaisesti, jotta otettaisiin polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96² (perusasetus) 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon, ettei Kiinan arvonlisäveroa ole palautettu viennin yhteydessä.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen.

Ensinnäkin kantaja katsoo, että menetelmä, jota komissio on käyttänyt käsitellessään riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa tarkastelussa viennin yhteydessä palauttamatta jäänyttä arvonlisäveroa, loukkaa perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa vahvistettua vientihinnan ja normaaliarvon välillä tehtävän tasapuolisen vertailun periaatetta. Komissio nimittäin on, sen sijaan että se olisi vähentänyt vientihinnasta viennin yhteydessä palauttamatta jääneen arvonlisäveron määrän siten kuin se oli tehnyt alkuperäisessä tutkimuksessa, verrannut vientihintaa normaaliarvoon käyttäen arvonlisäverollista perustaa ja nojautuen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan virheelliseen tulkintaan.

Toiseksi kantaja katsoo, että asetusta rasittaa myös perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan rikkominen, koska vientihinnan ja normaaliarvon vertaamisessa käytetty menetelmä arvonlisäveron palauttamatta jäämisen huomioon ottamiseksi on ilman minkäänlaista pätevää syytä olennaisesti erilainen kuin alkuperäisessä tutkimuksessa sovellettu menetelmä.

____________

¹ - EUVL L 240, s. 7.

² - EYVL L 56, s. 1.