UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

13 päivänä syyskuuta 2011

Asia T‑62/10 P

Brigitte Zangerl-Posselt

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Kilpailuilmoitus – Avoin kilpailu – Käytännön kokeisiin ja suullisiin kokeisiin hyväksymättä jättäminen – Osallistumisedellytykset – Vaadittavat tutkintotodistukset – Henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohta – Tulkinta – Eri kieliversioiden huomioon ottaminen – Valmisteluasiakirjat

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F‑83/07, Zangerl-Posselt vastaan komissio, 30.11.2009 antaman tuomion (Kok H., s. I‑A‑1‑463 ja II‑A‑1‑2499) kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Brigitte Zangerl-Posselt vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Avoimen kilpailun hakijan ja sen järjestävän toimielimen välisen suhteen oikeudellinen luonne

(Henkilöstösääntöjen liite III)

2.      Unionin oikeus – Tulkinta – Periaatteet – Itsenäinen tulkinta – Rajat – Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohta

(Henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohta)

3.      Unionin oikeus – Tulkinta – Monikieliset säädöstekstit – Yhdenmukainen tulkinta – Eri kieliversioiden huomioon ottaminen

1.      Toimielimet järjestävät unionin virkamiesten palvelukseen ottamista varten avoimia kilpailua varmistaakseen unionin julkishallinnon toiminnan. Näiden kilpailujen järjestämiseen sovelletaan henkilöstösääntöjen säännöksiä ja erityisesti niiden liitettä III. Avoimen kilpailun hakijan ja tämän kilpailun järjestävän toimielimen väliset oikeudelliset suhteet kuuluvat siten julkisoikeuteen, ja niihin sovelletaan hallinto-oikeuden yleisiä sääntöjä.

(ks. 36 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑157/96, Affatato v. komissio, 29.1.1998 (Kok. H., s. I‑A‑41 ja II‑97, 19 kohta)

2.      Unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava itsenäisesti, ja tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys sekä kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä. Vain kun unionin tuomioistuimet eivät pysty löytämään unionin oikeudesta tai sen yleisistä periaatteista sellaisia seikkoja, joiden perusteella ne voisivat täsmentää säännöksen sisältöä ja soveltamisalaa itsenäisellä tulkinnalla, ne voivat unionin oikeuden soveltamiseksi joutua turvautumaan jäsenvaltioiden oikeuteen, vaikka tähän ei viitata nimenomaisesti.

Soveltaessaan henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohtaa, jonka mukaan yksi tutkintotodistusta koskevista vähimmäisvaatimuksista, jotta hakija voidaan nimittää AST-tehtäväryhmän virkaan, on se, että hänellä on ”ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutuksen suorittamisesta annettu tutkintotodistus, joka antaa oikeuden keskiasteen jälkeiseen koulutukseen”, virkamiestuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä antaessaan tälle säännökselle itsenäisen ja yhdenmukaisen tulkinnan, jonka mukaan saksalainen tutkintotodistus ”Realschulabschluss” ei antanut oikeutta edellä mainitussa artiklassa tarkoitettuun koulutustasoon, jota Saksassa vastasi ”postsekundäre Bildung”, koska kyseinen artikla sisältää seikan – eli koulutustason, johon vaaditun tutkintotodistuksen on annettava oikeus – jonka avulla voidaan täsmentää sen sisältö ja soveltamisala. Tämä vertailutekijä on olennaisen tärkeä yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi henkilöille, jotka osallistuvat kilpailumenettelyihin tullakseen mahdollisesti nimitetyiksi AST-tehtäväryhmän virkaan.

(ks. 41 ja 43 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑43/90, Díaz García v. parlamentti, 18.12.1992 (Kok., s. II‑2619, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑85/91, Khouri v. komissio, 18.12.1992 (Kok., s. II‑2637, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3.      Unionin oikeuden säännösten ja määräysten yhdenmukaisen soveltamisen ja näin ollen yhdenmukaisen tulkinnan vaatimus edellyttää, ettei yhtä tekstiä tarkastella irrallaan muista kieliversioista vaan että sitä tulkitaan sekä sen antajan todellisen tahdon että tavoitteiden ja muun muassa kaikilla unionin kielillä laadittujen kieliversioiden valossa. Muista poikkeava kieliversio ei voi missään tapauksessa saada yksin etusijaa muihin kieliversioihin nähden.

(ks. 42 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 29/69, Stauder, 12.11.1969 (Kok., s. 419, 3 kohta) ja asia C‑219/95 P, Ferriere Nord v. komissio, 17.7.1997 (Kok., s., I‑4411, 31 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑68/97, Neumann ja Neumann-Schölles v. komissio, 29.9.1999 (Kok. H., s. I‑A‑193 ja II‑1005, 79 kohta)