UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)
13 päivänä marraskuuta 2012 (*)
Kumoamiskanne – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen implisiittisesti – Kanteen nostamisen määräaika – Myöhästyminen – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen
Asiassa T‑278/11,
ClientEarth, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta),
Friends of the Earth Europe, kotipaikka Amsterdam (Alankomaat),
Stichting FERN, kotipaikka Leiden (Alankomaat) ja
Stichting Corporate Europe Observatory, kotipaikka Amsterdam,
edustajanaan asianajaja P. Kirch,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann ja C. ten Dam,
vastaajana,
jossa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan komission implisiittinen päätös, joka kantajien mukaan tehtiin 22.4.2011 ja jossa evättiin oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka koskevat vapaaehtoisia sertifiointijärjestelmiä, jotka komission halutaan tunnustavan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (EUVL L 140, s. 16) 18 artiklan mukaisesti,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit K. Jürimäe (esittelevä tuomari) ja M. van der Woude,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) 8 artiklassa, joka koskee uudistettujen hakemusten käsittelyä, säädetään seuraavaa:
”1. Uudistetut hakemukset käsitellään välittömästi. Viidentoista työpäivän kuluessa hakemuksen kirjaamisesta toimielin joko päättää antaa pyydetyn asiakirjan tutustuttavaksi ja antaa asiakirjan tutustuttavaksi 7 artiklan mukaisesti tässä määräajassa tai ilmoittaa kirjallisesti, mistä syystä hakemus on hylätty kokonaan tai osittain. Jos toimielin kieltäytyy antamasta asiakirjaa kokonaan tai osittain tutustuttavaksi, se ilmoittaa hakijalle tämän käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, toisin sanoen mahdollisuudesta nostaa asiasta kanne toimielintä vastaan tuomioistuimessa ja/tai kannella oikeusasiamiehelle [SEUT 263] ja [SEUT 228] artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.
2. Poikkeuksellisesti esimerkiksi silloin, kun hakemus koskee erittäin pitkää asiakirjaa tai erittäin suurta määrää asiakirjoja, 1 kohdassa säädettyä määräaikaa voidaan jatkaa viidellätoista työpäivällä edellyttäen, että hakijalle ilmoitetaan tästä ennakolta ja että lykkäys perustellaan yksityiskohtaisesti.
3. Jos toimielin ei anna vastausta asetetussa määräajassa, hakemus katsotaan hylätyksi, ja hakija voi nostaa kanteen toimielintä vastaan tuomioistuimessa ja/tai kannella oikeusasiamiehelle [EUT-sopimuksen] asianomaisten määräysten mukaisesti.”
Asian tausta
2 Kantajat eli ClientEarth, Friends of the Earth Europe, Stichting FERN ja Stichting Corporate Europe Observatory ovat kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat muun muassa ympäristönsuojelun alalla.
3 Kantajat pyysivät 22.10.2010 päivätyllä kirjeellä, joka toimitettiin sähköpostitse, Euroopan komissiolta asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdan perusteella saada tutustua useisiin asiakirjoihin, jotka koskivat vapaaehtoisia sertifiointijärjestelmiä, jotka komission halutaan tunnustavan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (EUVL L 140, s. 16) 18 artiklan mukaisesti (jäljempänä alkuperäinen hakemus).
4 Komissio ilmoitti kantajille 12.11.2010 päivätyllä sähköpostilla yhtäältä 22.10.2010 päivätyn alkuperäisen hakemuksen kirjaamisesta ja toisaalta, että määräaikaa kyseiseen hakemukseen vastaamiseksi oli jatkettu viidellätoista työpäivällä.
5 Komissio vastasi alkuperäiseen hakemukseen 7.12.2010 päivätyllä kirjeellä, joka toimitettiin sähköpostitse, antoi tiedon yhden ainoan asiakirjan sisällöstä ja kieltäytyi antamasta tutustuttavaksi muita asiakirjoja, joita alkuperäinen hakemus koski.
6 Kantajat lähettivät 15.12.2010 päivätyllä kirjeellä, joka toimitettiin sähköpostitse, komission pääsihteeristölle asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 2 kohdan perusteella uudistetun hakemuksen (jäljempänä uudistettu hakemus).
7 Komissio ilmoitti kantajille 12.1.2011 päivätyllä kirjeellä, joka toimitettiin sähköpostitse, yhtäältä 15.12.2010 päivätyn uudistetun hakemuksen kirjaamisesta ja toisaalta vastaukselle asetetun määräajan jatkamisesta viidellätoista työpäivällä eli 4.2.2011 saakka asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 2 kohdan säännösten perusteella. Komissio perusteli määräajan jatkamisen niiden asiakirjojen suurella määrällä, joihin haluttiin tutustua, asiakirjojen sisältämien tietojen teknisellä luonteella sekä tarpeella kuulla uudelleen kolmansia.
8 Komissio ilmoitti kantajille 3.2.2011 päivätyllä kirjeellä, joka toimitettiin sähköpostitse, että se ei kyennyt antamaan lopullista vastausta määräajassa, jota oli jatkettu 4.2.2011 saakka, koska pyydettyjen asiakirjojen edellytetty analysointi sekä sen asianomaisten yksiköiden kuuleminen oli vienyt tavallista enemmän aikaa. Se lisäsi, että sen aikomuksena oli antaa vastaus mahdollisimman nopeasti.
9 Komission pääsihteeristölle 23.2.2011 lähettämällään sähköpostilla kantajat ilmaisivat huolensa siitä, että komissio ei ollut vastannut uudistettuun hakemukseen, ja pyysivät sitä ilmoittamaan niille täsmällisen vastauspäivän.
10 Komissio ilmoitti kantajille 28.2.2011 päivätyllä kirjeellä, joka toimitettiin sähköpostitse, että uudistettua hakemusta käsiteltiin ja että se tekisi kaiken mahdollisen, jotta lopullinen vastaus kyseiseen hakemukseen annettaisiin ennen vuoden 2011 maaliskuun loppua.
11 Kantajat huomauttivat komissiolle 7.4.2011 päivätyllä kirjeellä, joka toimitettiin sähköpostitse, että ne eivät edelleenkään olleet saaneet komissiolta lopullista vastausta uudistettuun hakemukseen, ja ne kehottivat komissiota toimittamaan niille pyydetyt asiakirjat kymmenen työpäivän kuluessa päivämäärästä 7.4.2011 lähtien ja lisäsivät, että jos ne eivät olisi saaneet kyseistä vastausta ennen 22.4.2011, ne nostaisivat kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa kyseiseen hakemukseen annetusta implisiittisestä hylkäyspäätöksestä.
12 Komissio ilmoitti kantajille 14.4.2011 päivätyllä kirjeellä, joka toimitettiin sähköpostitse, että koska asianomaisessa asiassa oli tapahtunut uutta kehitystä ja koska sen toimistot olisivat kiinni ”pääsiäisen ajan 21−25.4.2011”, se ei kykenisi vastamaan lopullisesti uudistettuun hakemukseen ennen 22.4.2011, mutta kantajat voisivat odottaa saavansa vastauksen pian kyseisen päivämäärän jälkeen.
13 Kantajat totesivat komissiolle 18.4.2011 päivätyllä kirjeellä, joka toimitettiin sähköpostitse, että pääsiäislomalla ei ollut merkitystä, koska uudistettu hakemus oli lähetetty ja kirjattu 15.12.2010, ja että kyseisen hakemuksen jättämisestä oli kulunut 83 työpäivää eli 68 työpäivää uudistetun hakemuksen enimmäiskäsittelyaikaa kauemmin ja 53 työpäivää kauemmin kuin mitä kyseistä määräaikaa on asetuksen N:o 1049/2001 säännösten perusteella lain mukaan mahdollista jatkaa.
14 Vastauksena 15.12.2010 päivättyyn uudistettuun hakemukseen komissio teki 19.9.2011 nimenomaisen päätöksen, joka koski tiettyjä pyydettyjä asiakirjoja (jäljempänä ensimmäinen nimenomainen päätös).
Oikeudenkäyntimenettely
15 Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.5.2011 jättämällään asiakirjalla tämän kanteen niiden uudistetun hakemuksen implisiittisestä hylkäyspäätöksestä, joka niiden mukaan tehtiin 22.4.2011 (jäljempänä riidanalaisen päätös).
16 Asianosaisille ilmoitettiin 2.4.2012 unionin yleisen tuomioistuimen päätöksestä aloittaa suullinen käsittely ja vahvistaa istunnon päivämääräksi 5.6.2012.
17 Komissio ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle 17.4.2012 päivätyllä kirjeellä, että 3.2.2012 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä toinen nimenomainen päätös), jonka kantajat saivat kirjattuna kirjeenä 8.2.2012, se oli tehnyt toisen nimenomaisen päätöksen, joka koski pyydettyjä asiakirjoja, joita ei ollut käsitelty ensimmäisessä nimenomaisessa päätöksessä. Komissio toteaa kyseisessä kirjeessä muodollisesti, että kantajien oikeussuojan tarve on lakannut, joten käsiteltävästä asiasta ei enää ole tarpeen lausua, ja se vetoaa lisäksi siihen, että riidanalaisesta päätöksestä nostettu kanne on selvästi jätettävä tutkimatta. Komission mukaan kyseinen kanne nostettiin nimittäin kumoamiskanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Riidanalainen päätös, joka on implisiittinen päätös, tehtiin sen mukaan asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdassa asetetun määräajan, joka oli 4.2.2011, päättyessä.
18 Kantajat esittivät 4.5.2012 päivätyllä kirjeellä unionin yleisen tuomioistuimen pyynnöstä huomautuksensa, jotka koskivat komission hakemusta lausunnon antamisen raukeamisesta.
19 Kantajat esittivät 29.6.2012 päivätyllä kirjeellä unionin yleisen tuomioistuimen pyynnöstä huomautuksensa kanteen tutkimatta jättämistä koskevasta vaatimuksesta, jonka komissio esitti ylimääräisesti 17.4.2012 päivätyssä kirjeessä, koska kyseinen kanne oli sen mukaan nostettu myöhässä.
Asianosaisten vaatimukset
20 Kantajat vaativat alun perin, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklaa ja erityisesti sen 2, 3 ja 6 kohtaa sekä sen 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa
– toteaa, että komissio on rikkonut tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25.10.1998 tehdyn yleissopimuksen, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön nimissä 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EUVL L 124, s. 1; jäljempänä Århusin yleissopimus), 4 artiklan 1−4 kappaletta
– toteaa, että komissio on rikkonut tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13) 6 artiklan 1 kohtaa
– kumoaa implisiittisen päätöksen evätä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin
– Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaleen perusteella velvoittaa komission antamaan oikeuden tutustua kaikkiin kyseisiin asiakirjoihin vahvistetussa määräajassa paitsi jos niitä suojataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdassa säädetyllä ehdottomalla poikkeuksella
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut väliintulijoiden kulut mukaan luettuina.
21 Komissio vaati alun perin, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin on kyse niistä 63 asiakirjasta, joiden sisällöstä annettiin tieto 19.11.2011 tehdyn päätöksen perusteella
– päättää oikeudenkäyntikuluista sovellettavien oikeussääntöjen mukaisesti.
22 Komissio vaati 17.4.2012 päivätyssä kirjeessä, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen, koska siltä puuttuu kohde
– toissijaisesti hylkää kanteen, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
23 Kantajat vaativat 4.5.2012 päivätyssä kirjeessä, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että kun otetaan huomioon komission ilmeiset menettelylliset viiveet – jotka ovat selvästi vastoin asiakirjoihin tutustumista ja avoimuutta koskevia unionin sääntöjä –, niillä ei ole enää käytännön intressiä tuomion saamiseen, ja että asiasta ei enää ole syytä lausua
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan mukaisesti.
Oikeudellinen arviointi
24 Työjärjestyksen 111 artiklassa todetaan, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin yleinen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä. Työjärjestyksen 113 artiklan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi lisäksi milloin tahansa omasta aloitteestaan, asianosaisia kuultuaan ratkaista, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi. Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa tarvittavat tiedot asianosaisten toimittamista asiakirjoista ja niiden esittämistä selvityksistä kirjallisen ja suullisen käsittelyn aikana, joten menettelyä ei ole syytä jatkaa.
25 Kirjeessä, joka on päivätty 17.4.2012 ja joka liitettiin asiakirja-aineistoon lausunnon antamisen raukeamista koskevana hakemuksena, komissio väittää ensinnäkin, että koska kantajat eivät toisen nimenomaisen päätöksen, joka annettiin niille tiedoksi 8.2.2012, jälkeen nostaneet kumoamiskannetta kyseisestä päätöksestä säädetyssä määräajassa eivätkä päivittäneet kannekirjelmää kyseisen päätöksen osalta, niillä ei enää ole oikeussuojan tarvetta kyseiseen päätökseen liittyen, joten unionin yleisen tuomioistuimen on katsottava, että lausunnon antaminen tässä asiassa raukeaa.
26 Toiseksi esittämättä oikeudenkäyntiväitettä työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla erillisellä asiakirjalla komissio vetoaa toissijaisesti kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvään puuttumiseen, koska kanne nostettiin kantajille riidanalaisen päätöksen laillisuuden riitauttamiseksi asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Komissio väittää tästä, että kyseinen määräaika päättyi 14.4.2011.
27 Huomautuksissaan, jotka kantajat esittivät komission lausunnon antamisen raukeamista koskevasta hakemuksesta 4.5.2012 päivätyssä kirjeessään, ne väittävät ensiksi, että kanne on nostettu komission implisiittisestä hylkäyspäätöksestä, jonka ne katsovat komission kanssa 14.−18.4.2011 käydyn kirjeenvaihdon perusteella tehdyn 22.4.2011. Ne kiistävät toiseksi sen, että toinen nimenomainen päätös olisi annettu niille tiedoksi 8.2.2012. Niiden mukaan kyseinen tiedoksianto oli nimittäin osoitettu vain yhdelle niistä. Ne myöntävät kolmanneksi lähinnä, että niillä ei ole enää intressiä saada tutustua asiakirjoihin, joihin ne olivat pyytäneet saada tutustua ja joiden osalta komissio oli evännyt niiltä tutustumisoikeuden toisessa nimenomaisessa päätöksessään. Kantajat esittävät neljänneksi, että komissio väittää virheellisesti, että määräaika kumoamiskanteen nostamiselle toisesta nimenomaisesta päätöksestä olisi päättynyt. Niiden mukaan niillä on joka tapauksessa oikeus muuttaa kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen kannekirjelmässä tässä asiassa esittämiään vaatimuksia ja oikeudellisia perusteita. Kantajat vahvistavat kuitenkin myöntävänsä, että niillä ei ole enää käytännössä intressiä tuomion saamiseen, joten asiassa ei enää ole tarpeen antaa ratkaisua.
28 Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimeen, joka koski määräajan noudattamista tässä asiassa, kantajat väittävät lähinnä, että niiden komission kanssa 3.2.−18.4.2011 käymästä kirjeenvaihdosta ja muun muassa komission tässä yhteydessä antamista ja uudistamista sitoumuksista tehdä niin pian kuin mahdollista nimenomainen päätös ilmenee, että ne saattoivat oikeutetusti katsoa, että implisiittistä päätöstä ei ollut tehty asetetussa määräajassa 4.2.2011 vaan myöhempänä ajankohtana, jonka ne katsovat olleen 22.4.2011.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
29 Unionin yleinen tuomioistuin päättää asianosaisia kuultuaan tutkia viran puolesta ja huolimatta lausunnon antamisen raukeamista koskevasta hakemuksesta, jonka komissio teki muodollisesti 17.4.2012 päivätyssä kirjeessään, voidaanko tämä kanne ottaa tutkittavaksi, kun otetaan huomioon määräaika, joka kantajilla oli sen nostamiseen.
30 Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa ensiksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen nostamista koskeva määräaika on ehdoton, koska se on asetettu oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja varmuuden takaamiseksi ja kaikenlaisen syrjinnän tai omavaltaisen kohtelun välttämiseksi oikeudenkäytössä, ja unionin tuomioistuimet tutkivat viran puolesta, onko sitä noudatettu (asia C‑246/95, Coen, tuomio 23.1.1997, Kok., s. I‑403, 21 kohta ja asia T‑503/07, Kulykovska-Pawlowski ym. v. parlamentti ja neuvosto, määräys 4.4.2008, 6 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
31 Niin ikään vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomioistuin ja asianosaiset eivät voi päättää kanteiden määräajoista (asia T‑514/93, Cobrecaf ym. v. komissio, tuomio 15.3.1995, Kok., s. II‑621, 40 kohta; asia T‑119/95, Hauer v. neuvosto ja komissio, tuomio 14.7.1998, Kok., s. II‑2713, 22 kohta ja asia T‑287/02, AIT v. komissio, määräys 25.6.2003, Kok., s. II‑2179, 20 kohta).
32 Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa toiseksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin tuomioistuin että unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyvät lähtökohtaisesti hyväksymästä sitä, että pelkkä toimielimen vaitiolo rinnastettaisiin implisiittiseen hylkäävään päätökseen, paitsi jos on olemassa nimenomaisia säännöksiä, joissa säädetään määräajasta, jonka päättyessä toimielimen, jonka kannanottoa on pyydetty, katsotaan tehneen tällaisen päätöksen, ja joissa määritellään tällaisen päätöksen sisältö, koska muussa tapauksessa vaarannettaisiin EUT‑sopimuksessa käyttöön otettu oikeussuojakeinojärjestelmä (asia C‑123/03 P, komissio v. Greencore, tuomio 9.12.2004, Kok., s. I‑11647, 45 kohta; yhdistetyt asiat T‑189/95, T‑39/96 ja T‑123/96, SGA v. komissio, tuomio 13.12.1999, Kok., s. II‑3587, 27 kohta ja asia T‑437/05, Brink’s Security Luxembourg v. komissio, tuomio 9.12.2009, Kok., s. II‑3233, 55 kohta).
33 Asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdassa kuitenkin säädetään, että jos toimielin ei anna vastausta kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun uudistettuun hakemukseen asetetussa määräajassa, hakemus katsotaan hylätyksi, ja hakija voi nostaa kanteen toimielintä vastaan tuomioistuimessa EUT-sopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti.
34 Tässä asiassa asianosaiset ovat sitä paitsi yksimielisiä siitä, että riidanalainen toimi on asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu implisiittinen hylkäyspäätös. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tästä, että kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, kumoamiskanteen nostamispäivänä eli 25.5.2011 komissio ei nimittäin ollut vastannut kantajien 15.12.2010 tekemään uudistettuun hakemukseen ja että asetuksen N:o 1049/2001 edellä mainitun artiklan säännösten mukaisesti kantajat riitauttivat kanteensa nostamalla sen päätöksen laillisuuden, jonka komission kieltävä vastaus muodosti.
35 Kolmanneksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaan kumoamiskanteet on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa toimen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei toimea ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon.
36 Perussopimuksen edellä mainittujen määräysten valossa on ensiksi syytä määrittää päivä, jona riidanalainen päätös oikeudellisesti tehtiin, ja toiseksi on laskettava kanteen nostamisen määräaika, joka kantajilla oli kyseisen päätöksen laillisuuden riitauttamiseksi.
37 Sen päivän määrittämisestä, jona riidanalaisen päätös oikeudellisesti tehtiin, on todettava, että kuten asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan 13. perustelukappaleesta ilmenee, tutustumisoikeuden täysimääräisen toteutumisen ja näin ollen kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluviin asiakirjoihin tutustumista koskevan yleisön oikeuden täyden tehokkuuden varmistamiseksi lainsäätäjä on liittänyt kaksivaiheiseen hallintomenettelyyn, josta säädetään asetuksen 7 ja 8 artiklassa, mahdollisuuden muun muassa tuomioistuinkäsittelyyn. Tilanne on nimenomaan tämä, kun on kyse asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista implisiittisistä hylkäyspäätöksistä.
38 On lisättävä, että asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdan säännöksissä tehty viittaus asetetun määräajan käsitteeseen eikä kiinteään määräaikaan selittyy sillä, että asetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla uudistetun hakemuksen käsittelyaika voi vaihdella vähintään 15:stä enintään 30 työpäivään hakemuksen kirjaamisesta. Asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun asetetun määräajan pituus on siis laskettava asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisesti ottaen kussakin tapauksessa huomioon asianomaisessa toimielimessä sen käsiteltäväksi saatettujen uudistettujen hakemusten käsittelymenettely.
39 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tässä asiassa ensiksi, että asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että komissiolla ollut määräaika uudistettuun hakemukseen, jonka komission yksiköt kirjasivat 15.12.2010, vastaamiseen päättyi 4.2.2011 sen pidennettyä sitä 15 työpäivällä asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 2 kohdan säännösten perusteella. Kun otetaan huomioon määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (EYVL L 124, s. 1) säännökset, luettelo vuoden 2010 vapaapäivistä (EUVL 2008, C 166, s. 18) sekä luettelo Euroopan yhteisön toimielinten vapaapäivistä vuonna 2011 (EUVL 2009, C 230, s. 10), on todettava, että tähän uudistettuun hakemukseen annettavan vastauksen määräajan laskemiseen ei liity virhettä. Asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu asetettu määräaika päättyi tässä asiassa näin ollen 4.2.2011.
40 Edellä 35−39 kohdassa esitetyistä näkemyksistä ilmenee, että riidanalainen päätös, joka on implisiittisen hylkäyspäätöksen muodossa, tehtiin 4.2.2011.
41 Kun on kyse sen määräajan laskemisesta, joka kantajilla oli kumoamiskanteensa nostamiseksi riidanalaisesta päätöksestä, SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kanteen nostamisen määräaika alkoi työjärjestyksen 101 artiklan 1 kohdan mukaisesti 5.2.2011 ja päättyi työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti 14.4.2011 eli yli kuukausi ennen kanteen nostamista 25.5.2011.
42 Tätä päätelmää ei voida muuttaa kantajien argumenttien valossa.
43 Aluksi on nimittäin todettava, että komissio toki totesi nimenomaisesti 3.2.2011 päivätyssä kirjeessä, että se aikoi lähettää lopullisen vastauksen uudistettuun hakemukseen mahdollisimman nopeasti, ja sitten 28.2.2011 päivätyssä kirjeessä, että se tekisi kaiken mahdollisen, jotta tällainen vastaus saataisiin ennen vuoden 2011 maaliskuun loppua, ja lopuksi 14.4.2011 päivätyssä kirjeessä, että se aikoi lähettää tällaisen vastauksen pian 22.4.2011 jälkeen. Kun otettaan huomioon nimenomaiset sitoumukset, jotka komissio kirjallisesti antoi, se ilmaisi siis kantajille aikomuksena antaa pikaisesti vuoden 2011 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana lopullinen vastaus uudistettuun hakemukseen.
44 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa seuraavaksi, että 7.4.2011 päivätyssä kirjeessään kantajat totesivat nimenomaisesti komissiolle, että jos ne eivät saisi lopullista vastausta uudistettuun hakemukseensa ennen 22.4.2012, ne nostaisivat kumoamiskanteen implisiittisestä päätöksestä, joka niiden mukaan tehtiin kyseisenä päivänä.
45 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei kummankaan edellä 43 ja 44 kohdassa mainitun seikan vaikutuksena voinut olla implisiittisen päätöksen tekopäivän lykkääminen siten, että se oli 22.4.2011, toisin kuin kantajat vaikuttavat katsoneen kyseisenä ajankohtana ja toisin kuin ne totesivat sekä huomautuksissaan lausunnon antamisen raukeamista koskeneeseen hakemukseen että 29.6.2012 päivätyssä kirjeessään.
46 Kuten unionin yleinen tuomioistuin muistutti edellä 31 kohdassa, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että tuomioistuin ja asianosaiset eivät voi päättää kanteiden määräajoista. Kuten 4.5. ja 29.6.2012 päivätyistä kirjeistä ilmenee, kun kantajat katsovat niiden ja komission välisen kirjeenvaihdon perusteella, että asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu implisiittinen hylkäyspäätös tehtiin 22.4.2011, on selvää, että ne pyrkivät päättämään kumoamiskanteen määräajasta lykkäämällä kyseisen päätöksen tekopäivää ja näin ollen päivää, josta niille kyseisen kanteen nostamiseksi asetettu määräaika alkoi, ja päivää, jona se päättyi.
47 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että koska kanne on nostettu myöhässä, se on hylättävä kokonaisuudessaan, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.
Oikeudenkäyntikulut
48 Työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi, jos siihen on erityistä syytä.
49 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tästä, että komission useat nimenomaiset sitoumukset, jotka se antoi 3.2., 28.2. ja 14.4.2011 päivätyissä kirjeissään ja jotka unionin yleinen tuomioistuin totesi edellä 43 kohdassa, saattoivat synnyttää kantajissa perusteltuja odotuksia sen suhteen, että lopullinen päätös 15.12.2010 tehtyyn uudistettuun hakemukseen tehtäisiin pian. Kuten kantajien huomautuksista lausunnon antamisen raukeamista koskevaan hakemukseen ilmenee, ne saattoivat näin ollen – toki virheellisesti mutta täysin ymmärrettävästi, koska komission sitoumukset olivat nimenomaisia – ajatella, että kyseisen hakemuksen käsittelyä jatkettiin ja että asetetun määräajan päättymispäivää oli siirretty pidemmälle.
50 On sitä paitsi todettava, että vaikka komissio 3.2., 28.2. ja 14.4.2011 päivätyissä kirjeissään sitoutui nimenomaisesti tekemään lopullisen päätöksen uudistettuun hakemukseen pian, kyseinen vastaus saatiin lopulta vasta 3.2.2012 eli yhden päivän alle vuosi asetuksen N:o 1049/2001 8 artiklan säännöksissä tarkoitetun asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Komissio ylitti näin ollen ilmeisellä ja vakavalla tavalla kyseisen määräajan.
51 Kun otetaan huomioon nämä poikkeukselliset seikat, jotka kuvaavat sitä, miten komissio käsitteli uudistettua hakemusta, on kohtuullista, että komissio velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kolme neljäsosaa kantajien oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaavat yhdestä neljäsosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.
2) Euroopan komissio velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kolme neljäsosaa ClientEarthin, Friends of the Earth Europen, Stichting FERN:n ja Corporate Europe Observatoryn oikeudenkäyntikuluista, ja nämä vastaavat yhdestä neljäsosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Annettiin Luxemburgissa 13 päivänä marraskuuta 2012.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |