Kanne 30.11.2007 - Ryanair v. komissio

(Asia T-442/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair Ltd (Dublin, Irlanti) (edustaja: asianajaja E. Vahida)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

On todettava, että komissio ei ole määritellyt kantaansa EY:n perustamissopimukseen ja erityisesti EY 232 artiklaan perustuvien velvollisuuksiensa mukaisesti kantajan komissiolle 3.11.2005, 13.12.2005, 16.6.2006 ja 10.11.2006 tekemistä kanteluista ja 2.8.2007 päivätystä toimimisvaatimuksesta.

Komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, myös kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja myös siinä tapauksessa, että komissio kanteen nostamisen jälkeen ryhtyy toimeen, jonka yhteisöjen tuomioistuin katsoo poistavan tarpeen päätöksen tekemiseen, ja myös siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta.

On ryhdyttävä yhteisöjen tuomioistuimen tarkoituksenmukaiseksi katsomiin toimiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja on nostanut EY 232 artiklaan perustuvan kanteen, jossa se väittää, että komissio ei ole määritellyt kantaansa 3.11.2005, 13.12.2005, 16.6.2006 ja 10.11.2006 tehdyistä kanteluista, joita seurasi 2.8.2007 päivätty toimimisvaatimus.

Pääasiallisesti väitetään, että komissio on laiminlyönyt tutkia viipymättä ja puolueettomasti kantajan tekemät kantelut, joissa väitettiin, että oli myönnetty laitonta tukea siten, että Italian valtio oli myöntänyt etuuksia Alitalia, Air One ja Meridiana -lentoyhtiöille. Kantaja väittää toissijaisesti, että komissio ei ole määritellyt kantaansa kantajan tekemistä kilpailun vastaista syrjintää ja näin ollen EY 82 artiklan rikkomista koskevista kanteluista.

Kantaja väittää, että sen kantelujen kohteena olevat toimenpiteet, toisin sanoen i) Alitalialle maksettu ns. 9/11 -korvaus, ii) Alitalia Servizin siirtoa Fintecnalle koskevat edulliset ehdot, iii) Italian valtion laiminlyönti vaatia Alitalialla Italian lentokentiltä olevien velkojen maksamista, iv) Alitalian erorahojen rahoittaminen julkisista varoista, v) alennukset polttoainekustannuksista, vi) alennukset lentokenttämaksuista Italian keskeisillä lentokentillä, vii) yli 100 Alitalian työntekijän siirto Meridianaan ja Air Oneen ja viii) kantajan toimintaa koskevat syrjivät rajoitukset alueellisilla lentokentillä, mm. Ciampinon lentokentällä, ovat luettavissa Italian valtion syyksi, merkitsevät kantajalle tulojen menetystä ja hyödyttävät erityisesti Alitaliaa sekä joidenkin toimenpiteiden osalta Air Onea ja Meridianaa. Kantajan mukaan nämä toimenpiteet ovat valtion tukea ja ne täyttävät kaikki EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

Kantaja väittää toissijaisesti, että se, että Italian lentokentät eivät ole vaatineet Alitalialta sen velkojen maksamista, alennukset lentokenttämaksuista Italian keskeisillä lentokentillä, alennukset polttoainekustannuksista ja kantajan toimintaa koskevat syrjivät rajoitukset alueellisilla lentokentillä ovat kilpailulainsäädännön vastaisia. Kantaja toteaa näin ollen, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin katsoisi, että valtio ei ole vastuussa joistakin Alitalilalle, Air Onelle ja Meridianalle annetuista etuuksista sen vuoksi, että etuudet myöntäneet Italian lentokentät ja polttoaineen tuottajat ovat toimineet itsenäisesti, tällaiset etuudet ovat kilpailun vastaista syrjintää, joka ei ole objektiivisesti perusteltavissa ja joka on näin ollen EY 82 artiklan vastaista.

Kantaja toteaa lisäksi, että sillä on sekä lentokenttäpalveluja ja ilmailupolttoainetta käyttävänä asiakkaana että Alitalian, Air Onen ja Meridianan kilpailijana laillinen intressi kanteen nostamiseen.

Kantaja toteaa lisäksi, että komissiolla oli neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999¹, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003² ja komission asetuksen (EY) N:o 773/2004³ säännösten mukaan velvollisuus toimia. Komissio ei kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimiin vastaanotettuaan kantelut, eikä se määritellyt kantaansa saatuaan toimimisvaatimuksen.

Kantaja väittää näin ollen, että kilpailulainsäädäntöä on prima facie rikottu ja että se kohtuuton 9-21 kuukauden pituinen aika, joka - kantelun kohteesta riippuen - kului siitä, kun komissio oli vastaanottanut toimimisvaatimuksen, komission toimimattomuuteen, merkitsee EY 232 artiklassa tarkoitettua ratkaisun tekemisen laiminlyöntiä.

____________

¹ - Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

² - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

³ - EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 7.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18).