Asia C-108/10

Ivana Scattolon

vastaan

Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca

(Tribunale di Venezian esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 77/187/ETY – Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen yrityksen luovutuksen yhteydessä – Yrityksen ja luovutuksen käsitteet – Julkisoikeudellinen luovuttaja ja luovutuksensaaja – Luovutuksensaajassa voimassa olevan työehtosopimuksen soveltaminen luovutuspäivästä lähtien – Palkkakohtelu – Luovuttajassa saavutetun palvelusajan huomioiminen

Tuomion tiivistelmä

1.        Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yrityksen luovutus – Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen – Direktiivi 77/187 – Soveltamisala – Jäsenvaltion viranomainen ottaa palvelukseensa toisen viranomaisen palkkaaman henkilöstön, joka vastaa liitännäispalvelujen suorittamisesta kouluille

(Neuvoston direktiivi 77/187)

2.        Sosiaalipolitiikka – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yrityksen luovutus – Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen – Direktiivi 77/187 – Luovutuksensaajassa voimassa olevan työehtosopimuksen soveltaminen siirrettyihin työntekijöihin välittömästi – Palkan alentamista koskeva kielto – Soveltamisala

(Neuvoston direktiivin 77/184 3 artikla)

1.        Se, että jäsenvaltion viranomainen ottaa palvelukseensa toisen viranomaisen palkkaaman henkilöstön, joka vastaa sellaisten liitännäispalvelujen suorittamisesta kouluille, joihin kuuluu muun muassa ylläpitotehtäviä ja hallinnollisia avustustehtäviä, on työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 77/187 soveltamisalaan kuuluva yrityksen luovutus, kun kyseinen henkilöstö muodostuu sellaisten työntekijöiden organisoidusta kokonaisuudesta, joita suojataan työntekijöinä kyseisen jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa.

Vaikka hallintoviranomaisten uudelleenorganisointi ja hallinnollisten tehtävien siirto hallintoviranomaiselta toiselle on suljettu pois direktiivin 77/187, sellaisena kuin se on direktiivillä 98/50 muutettuna, soveltamisalalta direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdalla sekä direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdalla, on kuitenkin niin, että näiden ilmaisujen soveltamisala rajoittuu tapauksiin, joissa luovutus koskee toimintaa, johon liittyy julkisen vallan käyttöä. Jos muunlainen tulkinta hyväksyttäisiin, asianomainen viranomainen voisi poistaa minkä tahansa tällaisiin työntekijöihin kohdistuvan siirron direktiivin 77/187 soveltamisalalta pelkästään vetoamalla siihen, että siirto on osa henkilöstön uudelleenorganisointia.

Direktiivissä 77/187 vahvistettujen sääntöjen soveltaminen tällaisiin tilanteisiin ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan järkiperäistää julkishallintoaan. Tämän direktiivin soveltamisen ainoa vaikutus on sen estäminen, että siirretyt työntekijät ovat yksinomaan siirron vuoksi epäedullisemmassa asemassa kuin missä he olivat ennen siirtoa. Kuten direktiivin 77/187 4 artiklasta ilmenee, tällä direktiivillä ei viedä jäsenvaltioilta mahdollisuutta sallia työnantajien muuttavan työsuhteita epäedulliseen suuntaan erityisesti irtisanomissuojan ja palkkaehtojen osalta. Kyseisessä direktiivissä kielletään yksinomaan se, että tällaiset muutokset tapahtuvat luovutuksen yhteydessä ja sen vuoksi.

(ks. 54, 58, 59 ja 66 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Kun työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa direktiivissä 77/187 tarkoitettu luovutus johtaa siihen, että siirrettyihin työntekijöihin sovelletaan välittömästi luovutuksensaajassa voimassa olevaa työehtosopimusta, ja kun tässä sopimuksessa vahvistetut palkkaehdot liittyvät muun muassa palvelusaikaan, tämän direktiivin 3 artikla on esteenä sille, että siirrettyjen työntekijöiden palkka laskee huomattavasti heidän välittömästi siirtoa edeltäneeseen tilanteeseensa verrattuna siksi, että heidän luovuttajan palveluksessa saavuttamaansa palvelusaikaa, joka vastaa luovutuksensaajan palveluksessa olevien työntekijöiden saavuttamaa palvelusaikaa, ei oteta huomioon määritettäessä heidän lähtöpalkkaluokkaansa luovutuksensaajassa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, laskeeko palkka tällä tavoin kyseessä olevan siirron yhteydessä.

Vaikka 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa oleva sääntö on toki ymmärrettävä siten, että luovutuksensaaja voi soveltaa siirtopäivästä lähtien luovutuksensaajassa voimassa olevassa työehtosopimuksessa vahvistettuja työehtoja palkkaan liittyvät ehdot mukaan luettuina, joten siinä jätetään sille liikkumavaraa, jonka ansiosta se ja muut sopimuspuolet voivat järjestää siirrettyjen työntekijöiden palkkausta koskevan yhdentämisen siten, että tämä on sopeutettu asianmukaisesti asianomaisen siirron olosuhteisiin, on kuitenkin niin, että valittujen yksityiskohtaisten sääntöjen on oltava kyseisen direktiivin tavoitteen, joka on sen estäminen, että siirretyt työntekijät joutuvat huonompaan asemaan pelkän luovutuksen vuoksi, mukaisia. Sen, että luovutuksensaaja panee täytäntöön tämän vaihtoehdon, tavoitteena tai vaikutuksena ei siis voi olla sellaisten ehtojen asettaminen kyseisille työntekijöille, jotka ovat yleisesti ottaen epäedullisempia kuin ennen siirtoa sovelletut ehdot. Muussa tapauksessa direktiivin 77/187 tavoitteen toteuttaminen voitaisiin asettaa helposti kyseenalaiseksi kaikilla työehtosopimusten kattamilla aloilla, mikä vahingoittaisi kyseisen direktiivin tehokasta vaikutusta.

Kyseiseen direktiiviin ei sen sijaan voida vedota hyödyllisesti palkkaehtojen tai muiden työehtojen parantamiseksi yrityksen luovutuksen yhteydessä. Tämä direktiivi ei sitä paitsi ole esteenä sille, että siirrettyjen työntekijöiden ja siirron hetkellä luovutuksensaajan palveluksessa jo olleiden työntekijöiden välillä on tiettyjä palkkakohteluun liittyviä eroja. Vaikka muut säädökset ja oikeusperiaatteet saattavat osoittautua hyödyllisiksi tällaisten erojen laillisuuden tutkimisessa, kyseisellä direktiivillä pyritään vain välttämään se, että työntekijät asetetaan yksinomaan siksi, että heidät siirretään toisen työnantajan palvelukseen, aikaisempaan verrattuna epäedulliseen asemaan.

(ks. 74–77 ja 83 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)