Asia T-111/14

Unitec Bio SA

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Kumoamiskanne – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Kantajaa erikseen koskeva toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohta – Normaaliarvo – Tuotantokustannukset

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 15.9.2016

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Kantajaa erikseen koskeva toimi – Edellytykset – Asetus polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta – Tullinalaisen tavaran viejän, joka nimenomaisesti mainitaan asetuksessa, nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Laskennallisen arvon käyttäminen – Tuotantokustannusten laskeminen kirjanpitomerkintöjen perusteella – Poikkeus – Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy kohtuudella ilmi kirjanpitomerkinnöistä – Toimielimille kuuluva todistustaakka – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1972/2002 johdanto-osan neljäs perustelukappale; neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 3 kohdan toinen alakohta ja 5 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta)

3.      Kumoamiskanne – Kohde – Osittainen kumoaminen – Edellytys – Riidanalaisten säännösten erotettavuus – Lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annetun asetuksen säännös – Kumoaminen muuttaisi riidanalaisen asetuksen pääsisältöä

(SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1194/2013 1 artikla)

1.      Kun asetuksessa säädetään kantajaan kohdistuvasta lopullisesta polkumyyntitullista mainitsemalla kantaja nimenomaisesti, tämä seikka on yksinään riittävä peruste johtopäätökselle, jonka mukaan toimi koskee kantajaa erikseen ja sen nostama kanne asetuksen kumoamisesta on tutkittava.

(ks. 30–32 kohta)

2.      Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan tavoitteena on se, että mainitun tuotteen normaaliarvon laskennassa käytetyistä samankaltaisen tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista käyvät ilmi ne kulut, joita tuottajalle olisi aiheutunut viejämaan kotimaisilla markkinoilla.

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee myös, että tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkinnät ovat samankaltaisen tuotteen tuotantokustannusten vahvistamisessa käytettävä ensisijainen tietolähde ja että kyseiseen kirjanpitoon sisältyvien tietojen käyttäminen on pääsääntö ja niiden oikaiseminen tai korvaaminen muulla hyväksyttävällä lähteellä on poikkeus. Tätä poikkeussääntöä on tulkittava suppeasti.

Aikaisemman polkumyynnin vastaisen perusasetuksen N:o 384/96 muuttamisesta annetun asetuksen N:o 1972/2002, jolla aikaisempaan polkumyynnin vastaiseen perusasetukseen lisättiin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa vastaava säännös, johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa annetaan mahdollisuus turvautua polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaan erityisesti siinä tapauksessa, että samankaltaisen tuotteen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua vääristymän takia. Siitä ilmenee myös, että tällainen tilanne voi aiheutua muun muassa silloin, kun markkinoilla vallitsee polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun kaltainen erityinen tilanne, jossa kyseisen tuotteen hinnat ovat keinotekoisen alhaiset, mutta tämänkaltaisia tilanteita ei rajata pelkästään tapauksiin, jossa vientivaltio suoraan sääntelee samankaltaisen tuotteen tai sen pääasiallisten raaka-aineiden hintoja.

Sen sijaan vientimaan viranomaisten toimenpide voi antaa toimielimille aiheen poiketa samankaltaisen tuotteen normaaliarvon määrittämisessä tutkimuksen kohteena olevien osapuolten kirjanpitomerkintöihin sisältyvistä raaka-aineiden hinnoista vain siinä tapauksessa, että kyseinen toimenpide vääristää tuntuvasti kyseisten raaka-aineiden hintoja. Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetyn poikkeussäännön muunlainen tulkinta saattaisi nimittäin kohtuuttomasti vaarantaa periaatteen, jonka mukaan nämä kirjanpitomerkinnät ovat ensisijainen tietolähde kyseessä olevan tuotteen tuotantokustannusten selvittämiseksi.

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamiseen oikeuttavien seikkojen olemassaoloa koskevasta todistustaakasta on lisäksi katsottava, että toimielinten on, silloin kun ne katsovat, että niiden on poikettava tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitoon merkityistä tuotantokustannuksista ja korvattava ne perusteltuna pidetyllä muulla hinnalla, esitettävä todiste tai ainakin aihetodiste, jonka avulla voidaan osoittaa oikaisun perustana olevan seikan olemassaolo. Kun otetaan huomioon, että toimenpide, jolla samankaltaisen tuotteen normaaliarvon laskennassa poiketaan tutkimuksen kohteena olevien osapuolten kirjanpitoihin merkityistä kyseisen tuotteen tuotantokustannuksista, perustuu poikkeussääntöön, on niin, että kun vääristyminen, johon toimielimet ovat vedonneet, ei ole välitön seuraus sen taustalla olevasta valtion toimenpiteestä vaan vaikutuksesta, jonka kyseisellä toimenpiteellä oletetaan olevan markkinoihin, toimielinten ei pidä nojautua pelkkiin olettamiin vaan niiden on huolehdittava siitä, että ne selostavat asianomaisten markkinoiden toiminnan ja osoittavat toimenpiteen konkreettiset vaikutukset kyseisiin markkinoihin.

Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta, jossa vain tarkastetaan, tukevatko ne seikat, joihin unionin toimielimet perustavat toteamuksensa, toimielinten näistä seikoista tekemiä johtopäätöksiä, ei tältä kannalta loukkaa toimielinten laajaa harkintavaltaa kauppapolitiikan alalla.

(ks. 42–44, 54, 56–58 ja 70 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 74–76 kohta)