Valitus, jonka CC on tehnyt 28.8.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-9/12, CC v. parlamentti, 11.7.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-457/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: CC (Bridel, Luxemburg) (edustaja: asianajaja C. Maximini)

Muu osapuoli: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-9/12, CC vastaan Euroopan parlamentti, 11.7.2013 antaman tuomion

ottamaan täten huomioon valittajan eri tapahtumien vuoksi esittämän vahingonkorvausvaatimuksen

hyväksymään valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset

velvoittamaan vastaajapuolen korvaamaan molemmista oikeudenkäynneistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahdeksaan valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin jätti virheellisesti määräämättä tarpeellisia asian selvittämistoimia ja teki täten ilmeisen arviointivirheen, joka koskee valittajan menettämää mahdollisuutta tulla otetuksi parlamentin palvelukseen vuoden 2005 kesäkuusta alkaen.

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen ja toissijaisesti tosiseikkojen vääristämiseen kun virkamiestuomioistuin katsoi, että neuvostolle oli ilmoitettu soveltuvien hakijoiden luettelosta, johon valittajan nimi oli merkitty.

Kolmas valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen, tosiseikkojen vääristämiseen, puutteellisiin perusteluihin ja kanneperusteeseen vastaamatta jättämiseen, koska virkamiestuomioistuin jätti väitetysti vastaamatta valittajan esittämiin perusteisiin, jotka koskivat sitä, että parlamentti epäsi unionin toimielimiltä ja elimiltä mahdollisuuden ottaa hänet palvelukseen, sitä, ettei soveltuvien hakijoiden luettelosta ollut saatavilla tietoa ja sitä, että EPSO oli väitetysti saanut luvan merkitä kantajan nimen tietokantaansa ja jakaa tätä tietoa.

Neljäs valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja tosiseikkojen vääristämiseen, koska virkamiestuomioistuin i) katsoi virheellisesti, ettei parlamentilla ollut oikeudellista velvollisuutta luovuttaa soveltuvien hakijoiden luetteloa kaikille unionin toimielimille ja elimille, ii) ei tehnyt johtopäätöksiä siitä, että yhdenvertaisen kohtelun, hyvän hallinnon ja oikeusvarmuuden periaatteita oli loukattu ja iii) jätti asiakirjoja tarkastelematta.

Viides valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen vääristämiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen soveltuvien hakijoiden luettelon voimassaolon jatkamisen osalta, koska virkamiestuomioistuin väitetysti katsoi, että neuvostolla ja muilla unionin toimielimillä ja elimillä oli tiedossaan, että soveltuvien hakijoiden luettelon voimassaoloa oli jatkettu vuoden 2006 kesäkuusta elokuuhun.

Kuudes valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, ilmeiseen arviointivirheeseen, tosiseikkojen vääristämiseen ja tosiseikkojen tarkastelemisen laiminlyöntiin, koska virkamiestuomioistuin totesi, ettei se, että soveltuvien hakijoiden luettelon voimassaoloa jatkettiin muita luetteloon merkittyjä hakijoita varten, merkinnyt, että valittajaa kohdeltiin epäyhdenvertaisella tavalla.

Seitsemäs valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen, koska virkamiestuomioistuin ei tehnyt johtopäätöksiä, jotka sen olisi pitänyt tehdä siitä, että parlamentti hävitti valittajan tilannetta koskevat asiakirjat.

Kahdeksas valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, ilmeiseen arviointivirheeseen ja toissijaisesti tosiseikkojen vääristämiseen, asian selvittämistoimien toteuttamatta jättämiseen ja puuttuviin perusteluihin, koska virkamiestuomioistuin ei ottanut huomioon valittajan todellista tilannetta ja parlamentin virheellistä suhtautumista kun se tarkasteli palvelukseen ottamisen menetettyä mahdollisuutta ja arvioi aiheutunutta vahinkoa.