Language of document : ECLI:EU:C:2016:878

Asia C-301/15

Marc Soulier
ja
Sara Doke

vastaan

Premier ministre
ja
Ministre de la Culture et de la Communication

(Conseil d’État’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Teollis- ja tekijänoikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – 2 ja 3 artikla – Oikeudet kappaleen valmistamiseen ja yleisölle välittämiseen – Ulottuvuus – Ei-saatavilla-olevat kirjat, joita ei julkaista tai joita ei enää julkaista – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan yhteisvalvontajärjestö voi käyttää ei-saatavilla-olevien kirjojen digitaalista hyödyntämistä koskevia oikeuksia kaupallisiin tarkoituksiin – Tekijöiden lupaa koskeva lakiin perustuva olettama – Sellaisen menetelmän puuttuminen, jolla taataan tekijöiden tosiasiallinen ja yksilöllinen tiedottaminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 16.11.2016

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Oikeudet kappaleen valmistamiseen ja yleisölle välittämiseen – Ulottuvuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohta ja 3 artiklan 1 kohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Oikeudet kappaleen valmistamiseen ja yleisölle välittämiseen – Tekijän etukäteen antaman suostumuksen tarve – Implisiittisen suostumuksen hyväksyttävyys – Edellytykset

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale, 2 artiklan a alakohta, 3 artiklan 1 kohta ja 5 artikla)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Oikeudet kappaleen valmistamiseen ja yleisölle välittämiseen – Kansallinen säännöstö, jonka mukaan yhteisvalvontajärjestö voi käyttää ei-saatavilla-olevien kirjojen digitaalista hyödyntämistä koskevia oikeuksia kaupallisiin tarkoituksiin – Sellaisen menetelmän puuttumista, jolla taataan asianomaisten tekijöiden tosiasiallinen ja yksilöllinen tiedottaminen, ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohta ja 3 artiklan 1 kohta)

4.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Oikeudet kappaleen valmistamiseen ja yleisölle välittämiseen – Kansallista säännöstöä, jonka mukaan yhteisvalvontajärjestö voi käyttää ei-saatavilla-olevien kirjojen digitaalista hyödyntämistä koskevia oikeuksia kaupallisiin tarkoituksiin ja jonka mukaan tekijöiden peruuttamisoikeus edellyttää muodollisuuksien noudattamista, ei voida hyväksyä

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohta ja 3 artiklan 1 kohta)

1.      Tekijöille tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa taatun suojan on oltava ulottuvuudeltaan laaja eikä se koske ainoastaan kyseisissä säännöksissä taattujen oikeuksien nauttimista vaan se ulottuu myös mainittujen oikeuksien käyttämiseen.

(ks. 30 ja 31 kohta)

2.      Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdalla ja 3 artiklan 1 kohdalla tekijöille taatut oikeudet ovat luonteeltaan ehkäiseviä siinä mielessä, että joka kerta, kun kolmas valmistaa teoksesta kappaleen tai välittää sen yleisölle, hänen on saatava siihen ensin teoksen tekijän suostumus. Tästä ilmenee, että jollei direktiivin 2001/29 5 artiklassa tyhjentävästi säädetyistä poikkeuksista ja rajoituksista muuta johdu, sitä, että kolmas käyttää teosta ilman tällaista etukäteen annettua suostumusta, on aina pidettävä kyseisen teoksen tekijän oikeuksien loukkauksena.

Direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa ei silti täsmennetä sitä tapaa, jolla tekijän etukäteen antaman suostumuksen on ilmettävä, joten kyseisiä säännöksiä ei voida tulkita siten, että ne edellyttävät, että tällainen suostumus on välttämättä ilmaistava nimenomaisesti. On sitä vastoin katsottava, että mainituissa säännöksissä sallitaan myös suostumuksen ilmaiseminen implisiittisesti. Tekijöiden korkeatasoisen suojelun tavoite, johon direktiivin 2001/29 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa viitataan, edellyttää kuitenkin, että olosuhteet, joissa implisiittinen suostumus voidaan hyväksyä, on määriteltävä tiukasti, jottei tekijän etukäteen antamaa suostumusta koskeva periaate jäisi itsessään vaikutuksettomaksi. Erityisesti on niin, että jokaiselle tekijälle on tosiasiallisesti ilmoitettava siitä, että kolmas käyttää hänen teostaan tulevaisuudessa, ja siitä, mitä keinoja hänellä on käytettävinään kyseisen käytön kieltämiseksi, jos hän näin haluaa.

(ks. 33–35, 37 ja 38 kohta)

3.      Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että kansallisen säännöstön mukaan tekijänoikeusmaksujen keräämisestä ja jakamisesta vastaava hyväksytty järjestö voi käyttää oikeutta sallia digitaalinen kappaleen valmistaminen ei-saatavilla-olevista kirjoista eli kirjoista, jotka on julkaistu asianomaisessa jäsenvaltiossa ja joita ei enää levitetä kaupallisesti eikä julkaista painetussa tai digitaalisessa muodossa, tai kyseisten kirjojen digitaalinen yleisölle välittäminen, vaikka kyseisessä säännöstössä samalla annetaankin näiden kirjojen tekijöille tai oikeudenhaltijoille mahdollisuus vastustaa tämän oikeuden käyttöä tai lopettaa se kyseisessä säännöstössä määritellyin edellytyksin.

Siltä osin kuin tällainen säännöstö ei sisällä sellaista menetelmää, jolla taataan tekijöiden tosiasiallinen ja yksilöllinen tiedottaminen, on näet mahdollista, että joillakin asianomaisista tekijöistä ei ole todellisuudessa edes tietoa heidän teostensa suunnitellusta käytöstä ja siis että he eivät voi ottaa siihen kantaa suuntaan tai toiseen. Pelkästään sitä, etteivät he ole vastustaneet käyttöä, ei näin ollen voida pitää heidän kyseiselle käytölle antamansa implisiittisen suostumuksen ilmaisuna. Näin on varsinkin, koska tällainen säännöstö koskee kirjoja, jotka on tosin joskus aikaisemmin julkaistu ja joita on levitetty kaupallisesti mutta joita ei kuitenkaan nykyään enää julkaista eikä levitetä kaupallisesti. Tämä erityinen asiayhteys on esteenä sille, että voitaisiin kohtuudella olettaa, että jos näiden ”unohdettujen” kirjojen tekijät eivät ole vastustaneet teostensa ”henkiin herättämistä”, he suhtautuvat siihen silti myönteisesti kyseisten teosten käyttämiseksi kaupallisesti digitaalisessa muodossa. Direktiivi 2001/29 ei tosin ole esteenä sille, että kansallisella säännöstöllä pyritään sellaiseen tavoitteeseen, kuten esimerkiksi ei-saatavilla-olevien kirjojen digitaaliseen hyödyntämiseen kuluttajien ja koko yhteiskunnan kulttuuriin liittyvien etujen mukaisesti. Kyseiseen tavoitteeseen pyrkiminen ja noiden etujen huomioon ottaminen ei voi kuitenkaan oikeuttaa poikkeusta, josta unionin lainsäätäjä ei ole säätänyt kyseisellä direktiivillä tekijöille varmistettuun suojaan.

(ks. 43–45 ja 52 kohta sekä tuomiolauselma)

4.      Siitä, että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa säädetyt kappaleen valmistamista ja yleisölle välittämistä koskevat oikeudet ovat yksinoikeuksia, ilmenee, että tekijät ovat ainoita henkilöitä, joille kyseisessä direktiivissä annetaan alkuperäisesti heidän teostensa hyödyntämisoikeus. Tästä seuraa, että vaikka direktiivissä 2001/29 ei kielletäkään jäsenvaltioita antamasta tiettyjä oikeuksia tai tiettyjä etuja myöskin kustantajien kaltaisille kolmansille, tämä edellyttää kuitenkin sitä, etteivät kyseiset oikeudet ja edut loukkaa niitä oikeuksia, jotka mainitulla direktiivillä annetaan yksinomaisesti tekijöille. Kun teoksen tekijä päättää näin ollen sellaisen säännöstön soveltamisen yhteydessä, jonka mukaan yhteisvalvontajärjestö voi käyttää ei-saatavilla-olevien kirjojen digitaalista hyödyntämistä koskevia oikeuksia kaupallisiin tarkoituksiin, lopettaa tulevaisuuden osalta kyseisen teoksen hyödyntämisen digitaalisessa muodossa, kyseistä oikeutta on voitava käyttää ilman, että tämä riippuisi tietyissä tapauksissa muiden kuin sellaisten henkilöiden yhteisymmärryksestä, joille kyseinen tekijä on etukäteen antanut luvan ryhtyä tällaiseen digitaaliseen hyödyntämiseen, ja siis sellaisen kustantajan antamasta luvasta, jolla on sitä paitsi vain mainitun teoksen hyödyntämistä painetussa muodossa koskevat oikeudet.

Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen 5 artiklan 2 kappaleesta seuraa, että tekijöille kyseisellä sopimuksella annettujen kappaleen valmistamista ja yleisölle välittämistä koskevien oikeuksien, jotka vastaavat direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä oikeuksia, nauttiminen ja käyttäminen eivät voi edellyttää minkään muodollisuuden noudattamista. Tästä seuraa etenkin, että teoksen tekijän on voitava lopettaa se, että kolmas käyttää hänellä kyseiseen teokseen olevia oikeuksia hyödyntää teosta digitaalisessa muodossa, ja kieltää näin kolmannelta kaikenlainen tuleva käyttö digitaalisessa muodossa tarvitsematta noudattaa ensin tietyissä tilanteissa muodollisuutta, jonka mukaan on näytettävä toteen, etteivät muut henkilöt ole lisäksi teosta koskevien muiden oikeuksien, kuten sen hyödyntämistä painetussa muodossa koskevien oikeuksien, haltijoita.

(ks. 47–51 kohta)