Language of document : ECLI:EU:C:2018:811

Asia C-416/17

Euroopan komissio

vastaan

Ranskan tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEUT 49 ja SEUT 63 artikla sekä SEUT 267 artiklan kolmas kohta – Ketjuverotus – Erilainen kohtelu tytäryhtiön sijoittautumisjäsenvaltion perusteella – Irtaimen omaisuuden tuotosta perusteettomasti tehdyn pidätyksen palauttaminen – Palautusoikeuden synnyttävää selvitystä koskevat vaatimukset – Ylärajan asettaminen palautusoikeudelle – Syrjintä – Asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevä kansallinen tuomioistuin – Velvollisuus esittää ennakkoratkaisupyyntö

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 4.10.2018

1.        Sijoittautumisvapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Emoyhtiön mahdollisuus käyttää osinkojen edelleen jakamisen yhteydessä maksettavan veronpidätyksen suoritukseksi veronhyvitystä, joka liittyy asuinjäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiöltä saatuihin osinkoihin – Tämän mahdollisuuden epäämistä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelta tytäryhtiön tytäryhtiöltä saatujen osinkojen yhteydessä ei voida hyväksyä

(SEUT 49 ja SEUT 63 artikla)

2.        Sijoittautumisvapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Emoyhtiölle maksettavat palautukset, joilla varmistetaan, että sen tytäryhtiöiden jakamiin osinkoihin sovelletaan yhdenmukaista verokohtelua siitä riippumatta, ovatko nämä osingot sen jäsenvaltioon sijoittautuneiden tytäryhtiöiden vai sen muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden jakamia – Palautuksen edellytyksenä se, että emoyhtiö esittää selvityksen verokannasta ja viimeksi mainittujen tytäryhtiöiden maksaman veron määrästä – Sallittavuus – Edellytykset

(SEUT 49 ja SEUT 63 artikla)

3.        Sijoittautumisvapaus – Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Verolainsäädäntö – Yhteisövero – Emoyhtiölle maksettavat palautukset, joilla varmistetaan, että sen tytäryhtiöiden jakamiin osinkoihin sovelletaan yhdenmukaista verokohtelua siitä riippumatta, ovatko nämä osingot sen jäsenvaltioon sijoittautuneiden tytäryhtiöiden vai sen muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden jakamia – Ylärajan asettaminen palautusoikeudelle – Irtaimen omaisuuden tuotosta pidätetyn veron palautus, jonka määrä on puolet kotimaiselta tytäryhtiöltä saatujen osinkojen määrästä – Irtaimen omaisuuden tuotosta pidätetyn veron palautus, jonka määrä on kolmasosa ulkomaiselta tytäryhtiöltä saatujen osinkojen määrästä – Kansallinen järjestelmä, jolla voidaan päästä näiden osinkojen yhdenmukaiseen verokohteluun – Sallittavuus

(SEUT 49 ja SEUT 63 artikla)

4.        Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – Tulkintaa koskevat kysymykset – Velvollisuus ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen – Ulottuvuus – Velvollisuus ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen, jos tulkinnasta on järkevä epäily – Kansallinen tuomioistuin on katsonut, ettei järkevää epäilyä ole – Unionin oikeussääntöjen tulkinta, joka on ristiriidassa unionin tuomioistuimen kyseisistä oikeussäännöistä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä tekemän tulkinnan kanssa – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(SEUT 267 artiklan kolmas kohta)

1.      Jäsenvaltio ei noudata SEUT 49 ja SEUT 63 artiklan mukaisia velvoitteitaan kieltäytyessään ottamasta irtaimen omaisuuden tuotosta pidätetystä verosta, jonka kotimainen yhtiö on suorittanut osingoista, jotka ulkomainen tytäryhtiön tytäryhtiö on jakanut ulkomaisen tytäryhtiön välityksellä, palautettavan määrän laskemisessa huomioon näiden osinkojen perustana olevasta voitosta mainitulta tytäryhtiön tytäryhtiöltä sen sijoittautumisjäsenvaltiossa perittyä veroa, vaikka kansallinen järjestelmä taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi mahdollistaa kokonaan kotimaisen omistusketjun tapauksessa yhtiön jakamiin osinkoihin kohdistuneen verotuksen vaikutuksen poistamisen tämän omistusketjun jokaisessa vaiheessa.

Tältä osin on niin, että vaikka unionin oikeudessa ei vahvisteta yleisiä perusteita toimivallan jakamiseksi jäsenvaltioiden välillä, kun on kyse kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta unionissa, ja vaikka jäsenvaltiot ovat vapaita järjestämään voitonjaon verotuksessa käyttämänsä järjestelmän haluamallaan tavalla, kunhan järjestelmä ei sisällä EUT-sopimuksessa kiellettyä syrjintää, osakkeenomistajana olevan yhtiön, joka saa ulkomaisia osinkoja, tilanne on rinnastettavissa osakkeenomistajana olevan yhtiön, joka saa kotimaisia osinkoja, tilanteeseen, koska molemmissa tapauksissa voitot voivat lähtökohtaisesti olla ketjuverotuksen kohteena.

SEUT 49 ja SEUT 63 artiklassa edellytetään, että kun jäsenvaltiossa on käytössä järjestelmä taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi maassa asuvien yhtiöiden maassa asuville henkilöille maksaminen osinkojen osalta, sen on kohdeltava vastaavalla tavalla ulkomailla asuvien yhtiöiden maassa asuville jakamia osinkoja, jollei erilainen kohtelu ole perusteltua yleistä etua koskevista pakottavista syistä.

(ks. 35–37 ja 46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.      Siltä osin kuin on kyse sen osoittamisesta, että ulkomailla asuva tytäryhtiö on maksanut veron jaetuista osingoista, se seikka, että irtaimen omaisuuden tuotosta pidätetyn veron palauttamista hakevaa emoyhtiötä ei vapauteta velvollisuudesta esittää tositteita, joihin sovellettava kansallisen oikeuden mukainen lakisääteinen säilyttämisaika on päättynyt, ei voi loukata tehokkuusperiaatetta, kunhan tämä velvollisuus ei kata ajanjaksoa, joka huomattavasti ylittää hallinnollisten ja kirjanpidollisten asiakirjojen lakisääteisen säilyttämisajan.

Tehokkuusperiaatteen noudattaminen nimittäin edellyttää, että verotusjäsenvaltion veroviranomaisten on voitava vaadittujen selvitysten perusteella tarkistaa selvällä ja täsmällisellä tavalla, täyttyvätkö veroedun saamiselle asetetut edellytykset.

Lisäksi sitä, että jokaisen osingon osalta esitetään selvitys tosiasiallisesti sovelletusta verokannasta ja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden voitoista tosiasiallisesti maksetun veron määrästä, voidaan edellyttää vain silloin, kun näytön esittäminen muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden maksamasta verosta ei ole käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa, kun otetaan huomioon erityisesti kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädännön säännökset, jotka koskevat kaksinkertaisen verotuksen poistamista ja maksettavaksi tulevan yhteisöveron ilmoittamista sekä hallinnollisten asiakirjojen säilyttämistä.

Tältä osin vaatimus näiden todisteiden toimittamisesta on tehtävä tytäryhtiön sijoittautumisjäsenvaltion lain mukaisen hallinnollisten tai kirjanpidollisten asiakirjojen säilyttämisajan kuluessa, mutta asiakirjojen lakisääteisen säilyttämisajan päättyminen ei vapauta palautushakemuksen tehnyttä yhtiötä velvollisuudesta, jonka mukaan sillä on oltava käytössään kaikki sellainen selvitys, jolla sen tekemän hakemuksen perusteet voidaan näyttää toteen.

(ks. 73–76, 78 ja 80 kohta)

3.      Taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva järjestelmä, jonka mukaan kotimaiselta tytäryhtiöltä saatuja osinkoja jakavalle yhtiölle myönnettävän veronhyvityksen määrä on kaikissa tapauksissa puolet kyseisten osinkojen määrästä mutta irtaimen omaisuuden tuotosta pidätetyn veron palautus on ulkomaiselta tytäryhtiöltä saatujen osinkojen jakamisen yhteydessä rajoitettu yhteen kolmasosaan näiden osinkojen määrästä, ei ole syrjintää.

Vaikka nimittäin oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin oikeudessa edellytetään, että jäsenvaltion, jossa on käytössä järjestelmä taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi kotimaisten yhtiöiden maassa asuville henkilöille jakamien osinkojen osalta, on kohdeltava vastaavalla tavalla ulkomaisten yhtiöiden maassa asuville henkilöille jakamia osinkoja, unionin oikeus ei kuitenkaan velvoita jäsenvaltiota suosimaan ulkomaisiin yhtiöihin sijoittaneita verovelvollisia suhteessa kotimaisiin yhtiöihin sijoittaneisiin verovelvollisiin, eikä unionin oikeudessa voida velvoittaa kyseistä jäsenvaltiota myöntämään jaettuihin voittoihin toisessa jäsenvaltiossa kohdistuneen verotuksen perusteella suurempaa veronhyvitystä kuin sen oman verolainsäädännön soveltamiseen perustuvan veron määrä.

Koska rajoittamalla emoyhtiölle palautettavan pidätyksen enimmäismäärä yhteen kolmasosaan jaettujen osinkojen määrästä voidaan myös lopulta estää jaettujen osinkojen taloudellinen kaksinkertainen verotus samalla tavoin kuin se estetään palautuksella, jonka määrä on kaikissa tapauksissa puolet kotimaiselta tytäryhtiöltä saatujen osinkojen määrästä, tällä samalla enimmäismäärällä voidaan siten korjata näiden osinkojen ja kotimaiselta tytäryhtiöltä saatujen osinkojen erilainen kohtelu.

(ks. 89, 91, 95 ja 96 kohta)

4.      Jäsenvaltio ei noudata SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaisia velvoitteitaan, kun sen tuomioistuin, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, on jättänyt saattamatta asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti selvittääkseen, oliko kotimaisen yhtiön irtaimen omaisuuden tuotosta pidättämän veron, jonka perusteena oli ulkomaisen yhtiön ulkomaisen tytäryhtiön välityksellä maksamien osinkojen jakaminen, palautuksen määrää laskettaessa perusteltua kieltäytyä ottamasta huomioon viimeksi mainittuun yhtiöön kohdistunutta verotusta näiden osinkojen perustana olleesta voitosta, vaikka sen oikeuskäytännössään omaksuma unionin oikeuden määräysten tulkinta ei ollut niin ilmeinen, ettei siitä jäänyt järkevää epäilyä.

Tutkittaessa, onko kyse tällaisesta tilanteesta, huomioon on otettava unionin oikeuden ominaispiirteet, sen tulkintaan liittyvät erityiset vaikeudet sekä vaara oikeuskäytäntöjen eroavaisuuksien syntymisestä unionin alueella. Kansallisen tuomioistuimen omaksuma ratkaisu, joka perustuu unionin oikeussääntöjen tulkintaan, joka on ristiriidassa kyseisistä oikeussäännöistä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä tehdyn tulkinnan kanssa, merkitsee sitä, että tulkintaa koskevan perustellun epäilyn olemassaoloa ei voitu sulkea pois kansallisen tuomioistuimen ratkaistessa asian. Jos tämän seikan tutkimisen perusteella on todettavissa järkevä epäily, kansallisella tuomioistuimella, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, on velvollisuus saattaa unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi kysymys, johon liittyy unionin oikeuden virheellisen tulkinnan riski.

(ks. 110 ja 112–114 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)