UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu yhdeksäs jaosto)
15 päivänä syyskuuta 2016 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Niiden henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luettelo, joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen kohdistuu – Kantajan nimen sisällyttäminen luetteloon – Puolustautumisoikeudet – Perusteluvelvollisuus – Oikeudellinen perusta – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimissa – Luetteloon merkitsemisen perusteita ei ole noudatettu – Ilmeinen arviointivirhe – Omaisuudensuoja – Oikeus maineeseen
Asiassa T‑340/14,
Andriy Klyuyev, kotipaikka Donetsk (Ukraina), edustajinaan B. Kennelly, barrister, J. Pobjoy, barrister, R. Gherson, solicitor, ja T. Garner, solicitor,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään Á. de Elera-San Miguel Hurtado ja J.-P. Hix,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään D. Gauci ja T. Scharf,
väliintulijana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kanteesta, jolla vaaditaan kumoamaan yhtäältä Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 annettu neuvoston päätös 2014/119/YUTP (EUVL 2014, L 66, s. 26) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 208/2014 (EUVL 2014, L 66, s. 1) ja toisaalta päätöksen 2014/119 muuttamisesta 5.3.2015 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2015/364 (EUVL 2015, L 62, s. 25) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/357 (EUVL 2015, L 62, s. 1), siltä osin kuin kantajan nimi on merkitty niiden henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, tai hänen nimensä on säilytetty tässä luettelossa, ja jolla toissijaisesti vaaditaan toteamaan, että kantajaan ei sovelleta päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna 29.1.2015 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2015/143 (EUVL 2015, L 24, s. 16), ja asetuksen N:o 208/2014 3 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna 29.1.2015 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2015/138 (EUVL 2015, L 24, s. 1),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis (esittelevä tuomari) sekä tuomarit O. Czúcz, I. Pelikánová, A. Popescu ja E. Buttigieg,
kirjaaja: hallintovirkamies G. Predonzani,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 27.4.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Andriy Klyuyev on Ukrainan presidentin hallinnon entinen päällikkö.
2 Käsiteltävänä oleva asia liittyy rajoittaviin toimenpiteisiin, joita on toteutettu Ukrainan tilanteen johdosta Kiovan (Ukraina) itsenäisyysaukion mielenosoitusten tukahduttamisen jälkeen helmikuussa 2014.
3 Euroopan unionin neuvosto antoi 5.3.2014 SEU 29 artiklan nojalla Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP (EUVL 2014, L 66, s. 26). Neuvosto antoi samana päivänä SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 (EUVL 2014, L 66, s. 1).
4 Päätöksen 2014/119 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Neuvosto päätti 3 päivänä maaliskuuta 2014 keskittää rajoittavat toimenpiteet niiden henkilöiden, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta vastuussa olevien henkilöiden varojen jäädyttämiseen ja takaisinsaantiin, jotta voidaan lujittaa ja tukea oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Ukrainassa.”
5 Päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.
2. Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”
6 Varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset menettelytavat määritellään kyseisen artiklan seuraavissa kohdissa.
7 Päätöksen 2014/119 mukaisesti asetuksessa N:o 208/2014 säädetään varojen jäädyttämistoimenpiteistä ja määritellään sitä koskevat yksityiskohtaiset menettelytavat pääasiallisesti samalla tavalla kuin päätöksessä.
8 Päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 (jäljempänä yhdessä maaliskuussa 2014 annetut toimet) tarkoitettujen henkilöiden nimet esiintyvät luettelossa, joka on samanlainen päätöksen 2014/119 liitteessä ja asetuksen N:o 208/2014 liitteessä I (jäljempänä luettelo), yhdessä muun muassa nimien luetteloon merkitsemisen perusteen kanssa.
9 Kantajan nimi oli merkitty luetteloon, ja siihen oli liitetty tunnistustieto ”Ukrainan presidentin hallinnon ent. päällikkö” ja seuraavat perusteet:
”Henkilöä koskevat rikosoikeudelliset menettelyt Ukrainassa sellaisten rikosten tutkimiseksi, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja kyseisten varojen siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle.”
10 Neuvosto julkaisi 6.3.2014 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, joista säädetään maaliskuussa 2014 annetuissa toimissa (EUVL 2014, C 66, s. 1). Kyseisessä ilmoituksessa todetaan, että ”asianomaiset henkilöt voivat toimittaa neuvostolle pyynnön, että olisi harkittava uudelleen päätöstä sisällyttää heidät edellä mainittuun luetteloon, pyyntöä tukevine asiakirjoineen – –”.
11 Kantaja katsoi vuonna 2014 käydyssä kirjeenvaihdossa, että hänen nimensä merkitseminen luetteloon ei ollut perusteltua, ja pyysi neuvostoa harkitsemaan päätöstä uudelleen. Kantaja pyysi myös oikeutta tutustua tietoihin ja todisteisiin, jotka tukivat merkinnän tekemistä.
12 Neuvosto vastasi kantajan esittämään uudelleen harkitsemista koskevaan pyyntöön. Se täsmensi, että sen näkemyksen mukaan kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet olivat edelleen perusteltuja maaliskuussa 2014 annettujen toimien perusteluissa mainittujen syiden vuoksi. Siltä osin kuin kyse oli kantajan pyynnöstä saada tutustua asiakirja-aineistoon, neuvosto luovutti hänelle häntä koskevasta aineistosta useita asiakirjoja, joihin kuuluivat Ukrainan viranomaisten 3.3.2014 laatima asiakirja (jäljempänä 3.3.2014 päivätty kirje), 8.7.2014 laatima asiakirja ja 10.10.2014 laatima asiakirja (jäljempänä 10.10.2014 päivätty kirje).
13 Neuvosto antoi 29.1.2015 päätöksen 2014/119 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/143 (EUVL 2015, L 24, s. 16) ja asetuksen N:o 208/2014 muuttamisesta asetuksen (EU) 2015/138 (EUVL 2015, L 24, s. 1) (jäljempänä yhdessä tammikuussa 2015 annetut toimet).
14 Päätöksessä 2015/143 selkiytettiin 31.1.2015 lukien niiden henkilöiden luetteloon ottamisen perusteita, joiden varoja jäädytettiin. Päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohta korvattiin seuraavalla tekstillä:
”1. Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.
Tätä päätöstä sovellettaessa henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sisältyvät henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat seuraavaa:
a) Ukrainan julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö tai osallisuus siihen; tai
b) julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttaminen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle taikka osallisuus siihen.”
15 Asetuksella 2015/138 muutettiin asetusta N:o 208/2014 päätöksen 2015/143 mukaisesti.
16 Neuvosto ilmoitti kantajalle 2.2.2015 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan pitää voimassa tähän kohdistetut rajoittavat toimenpiteet ja toimitti hänelle Ukrainan viranomaisten 30.12.2014 laatiman asiakirjan (jäljempänä 30.12.2014 päivätty kirje) ja ilmoitti hänelle mahdollisuudesta esittää huomautuksia. Kantaja kehotti 17.2.2015 päivätyllä kirjeellä neuvostoa tarkistamaan kantansa ja toimittamaan hänelle muita mahdollisia neuvoston kannan perusteena olevia seikkoja.
17 Neuvosto antoi 5.3.2015 päätöksen 2014/119 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/364 (EUVL 2015, L 62, s. 25) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/357 (EUVL 2015, L 62, s. 1) (jäljempänä yhdessä maaliskuussa 2015 annetut toimet).
18 Päätöksellä 2015/364 muutettiin päätöksen 2014/119 5 artiklaa jatkamalla rajoittavia toimenpiteitä kantajan osalta 6.3.2016 asti. Tämän mukaisesti luettelo korvattiin päätöksellä 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/357.
19 Näiden muutosten jälkeen kantajan nimi säilytettiin luettelossa tunnistustiedoin ”Ukrainan presidentin hallinnon ent. päällikkö” ja seuraavin uusin perustein:
”Henkilöä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt, joiden syynä on julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö ja julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttaminen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle.”
20 Päätöstä 2014/119 muutettiin viimeksi päätöksen 2014/119 muuttamisesta 4.3.2016 annetulla neuvoston päätöksellä (YUTP) 2016/318 (EUVL 2016, L 60, s. 76) ja asetusta N:o 208/2014 muutettiin viimeksi asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 4.3.2016 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/311 (EUVL 2016, L 60, s. 1).
21 Päätöksellä 2016/318 muutettiin päätöksen 2014/119 5 artiklaa jatkamalla rajoittavia toimenpiteitä kantajan osalta 6.3.2017 asti.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
22 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen 15.5.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.
23 Neuvosto toimitti vastineensa 12.8.2014. Se toimitti samana päivänä luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön, jossa se pyysi, että tietyn liitteen sisältöä ei lainattaisi asian asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.
24 Euroopan komissio toimitti 18.9.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 6.11.2014 antamallaan määräyksellä. Komissio ilmoitti 17.12.2014 jättämällään kirjeellä, ettei se jätä väliintulokirjelmää.
25 Ukraina toimitti 30.9.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Ukraina ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.12.2014 toimittamallaan kirjeellä luopuvansa väliintulostaan. Unionin yleisen tuomioistuimen yhdeksännen jaoston puheenjohtaja totesi 11.3.2015 antamallaan määräyksellä, että Ukrainan väliintulo poistetaan rekisteristä.
26 Kantaja toimitti vastauksensa 31.10.2014 ja neuvosto vastaajan vastauksensa 18.12.2014. Neuvosto toimitti samana päivänä luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön, jossa se pyysi, että tietyn liitteen sisältöä ei lainattaisi asian asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.
27 Kantaja mukautti 15.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan asiakirjalla vaatimuksiaan siten, että ne koskevat myös päätöksen 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/357 kumoamista siltä osin kuin ne koskevat häntä. Neuvosto esitti huomautuksensa asetetussa määräajassa. Lisäksi se toimitti 14.9.2015 luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön, jossa se pyysi, että tiettyjen liitteiden sisältöä ei lainattaisi asian asiakirjoissa, joihin yleisöllä on mahdollisuus tutustua.
28 Unionin yleinen tuomioistuin päätti yhdeksännen jaoston ehdotuksesta siirtää asian unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 28 artiklan nojalla laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.
29 Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen.
30 Asianosaisten ja väliintulijan lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 27.4.2016 pidetyssä istunnossa.
31 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa ensiksi päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014 ja toiseksi päätöksen 2015/364 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/357 siltä osin kuin ne koskevat häntä
– toteaa toissijaisesti, että häneen ei sovelleta päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/143, ja asetuksen N:o 208/2014 3 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2015/138
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
32 Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– toissijaisesti sen varalta, että maaliskuussa 2014 annetut toimet kumotaan osittain, määrää, että päätöksen 2014/119 vaikutukset pidetään voimassa kantajan osalta siihen saakka, kunnes asetuksen N:o 208/2014 kumoaminen osittain tulee voimaan, ja sen varalta, että maaliskuussa 2015 annetut toimet kumotaan osittain, määrää, että päätöksen 2014/119, sellaisena kuin se on muutettuna, vaikutukset pidetään voimassa kantajan osalta siihen saakka, kunnes asetuksen N:o 208/2014, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2015/357, kumoaminen osittain tulee voimaan
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Vaatimukset, jotka koskevat maaliskuussa 2014 annettujen toimien, sellaisina kuin ne ovat alkuperäisessä muodossaan, kumoamista siltä osin kuin ne koskevat kantajaa
33 Kantaja esittää maaliskuussa 2014 annettujen toimien, sellaisina kuin ne ovat alkuperäisessä muodossaan, kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi kuusi kanneperustetta. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan oikeudellinen perusta puuttuu. Toisen kanneperusteen mukaan puolustautumisoikeuksia ja tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta on loukattu. Kolmannen kanneperusteen mukaan perustelut ovat puutteelliset. Neljännen kanneperusteen mukaan omaisuudensuojaa ja oikeutta maineeseen on loukattu. Viides kanneperuste koskee tosiseikkoja koskevaa virhettä ja ilmeistä arviointivirhettä. Kuudennen kanneperusteen mukaan todisteet ovat puutteelliset.
34 Viidennessä ja kuudennessa kanneperusteessaan, joita on syytä tarkastella ensiksi, kantaja väittää erityisesti, että päätöstä rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisesta häneen ei ole tehty riittävän vankan tosiseikaston perusteella ja että neuvosto on siten tehnyt ilmeisen arviointivirheen.
35 Neuvosto väittää, että 3.3.2014 päivätyn kirjeen mukaan käynnissä oli tutkinta kantajan osallisuudesta huomattavien summien julkisia varoja kavaltamiseen ja niiden siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle, mikä vastasi maaliskuussa 2014 annettujen toimien perusteluja. Lisäksi 8.7.2014 laaditussa asiakirjassa (ks. edellä 12 kohta) vahvistettiin, että Ukrainassa oli aloitettu esitutkinta kantajasta, jonka epäiltiin kavaltaneen huomattavia summia julkisia varoja.
36 On huomattava, että vaikka neuvostolla on laaja harkintavalta rajoittavien toimenpiteiden käyttöön ottamisessa huomioon otettavien yleisten perusteiden osalta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että valvoessaan niiden perusteluiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai säilyttää se siellä, Euroopan unionin tuomioistuin varmistuu siitä, että tällainen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteluiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteluiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteluille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, riittävän täsmällistä ja konkreettista näyttöä (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2015, Anbouba v. neuvosto, C‑605/13 P, EU:C:2015:248, 41 ja 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Käsiteltävässä asiassa päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa asetetussa perusteessa säädetään, että rajoittavia toimenpiteitä kohdistetaan henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa julkisten varojen väärinkäytöstä. Kyseisen päätöksen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta käy lisäksi ilmi, että neuvosto antoi nämä toimenpiteet, ”jotta voidaan lujittaa ja tukea oikeusvaltiota – – Ukrainassa”.
38 Kantajan nimi on merkitty luetteloon perusteluin, että hän oli ”henkil[ö, jota] koskevat rikosoikeudelliset menettelyt Ukrainassa sellaisten rikosten tutkimiseksi, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja kyseisten varojen siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle”.
39 Neuvosto vetoaa kantajan luetteloon merkitsemisen perustelun tueksi 3.3.2014 päivättyyn kirjeeseen. Tämän kirjeen ensimmäisessä osassa täsmennetään, että ”Ukrainan lainvalvontaviranomaiset” ovat aloittaneet joukon rikosoikeudellisia menettelyjä tutkiakseen rikoksia, joita ovat tehneet entiset korkeat virkamiehet, joihin kantaja kuuluu. Kirjeessä todetaan myöhemmin hyvin yleisesti, että kyseessä olevan tutkinnan perusteella voitiin ”osoittaa, että huomattavia summia julkisia varoja oli väärinkäytetty ja siirretty laittomasti Ukrainan ulkopuolelle”.
40 On riidatonta, että tämä on ainoa peruste, jolla kantajan on todettu ”olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä” päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin. Neuvoston esittämien todisteiden joukossa 3.3.2014 päivätty kirje on ainoa, joka edelsi maaliskuussa 2014 annettuja toimia, joten kyseisten toimien laillisuutta on tarkasteltava ainoastaan tämän yhden todisteen valossa.
41 On katsottava, että vaikka kyseinen kirje on peräisin kolmannen maan korkealta lainkäyttöviranomaiselta, se sisältää ainoastaan yleisen ja epämääräisen väitteen, joka yhdistää kantajan nimen, samoin kuin eräät muut entiset korkea-arvoiset virkamiehet, tutkintaan, jolla pääasiallisesti osoitettiin, että julkisia varoja oli käytetty väärin. Kirjeessä ei tarkenneta millään tavoin tekojen toteen näyttämistä, jota Ukrainan viranomaisten suorittamassa tutkinnassa oltiin tarkistamassa, puhumattakaan siitä, millä tavoin kantaja olisi – vaikka vain oletetustikin – henkilökohtaisesti vastuussa teoista (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2016 Azarov v. neuvosto, T‑332/14, ei julkaistu, EU:T:2016:48, 46 kohta; ks. myös analogisesti tuomio 26.10.2015, Portnov v. neuvosto, T‑290/14, EU:T:2015:806, 43 ja 44 kohta).
42 On myös todettava, että toisin kuin asiassa, joka johti 27.2.2014 annettuun tuomioon Ezz ym. v. neuvosto (T‑256/11, EU:T:2014:93, 57–61 kohta), joka pysytettiin muutoksenhaussa 5.3.2015 annetulla tuomiolla Ezz ym. v. neuvosto (C‑220/14 P, EU:C:2015:147) ja johon neuvosto vetoaa, käsiteltävässä asiassa neuvostolla ei ollut tietoa niistä seikoista tai niistä menettelyistä, joista Ukrainan viranomaiset nimenomaisesti syyttivät kantajaa, ja toisaalta, että vaikka 3.3.2014 päivättyä kirjettä tarkasteltaisiin siinä asiayhteydessä, johon se liittyy, kyseinen kirje ei voi muodostaa edellä 36 kohdassa tarkoitetun oikeuskäytännön mukaista riittävän vankkaa tosiseikastoa, jonka nojalla kantajan nimi voitaisiin merkitä luetteloon perusteluin, että hänen on todettu ”olevan vastuussa” julkisten varojen väärinkäytöstä (ks. vastaavasti tuomio 26.10.2015, Portnov v. neuvosto, T‑290/14, EU:T:2015:806, 46–48 kohta).
43 Riippumatta siitä, missä vaiheessa on menettely, jonka kohteena kantajan oletetaan olevan, neuvosto ei voi antaa häntä koskevia rajoittavia toimenpiteitä ilman, että sen tiedossa on, mistä julkisten varojen väärinkäyttöön liittyvistä tosiseikoista Ukrainan viranomaiset häntä nimenomaisesti arvostelivat. Vasta saatuaan tietoonsa nämä tosiseikat neuvosto on voinut todeta, että ne voidaan yhtäältä luokitella julkisten varojen väärinkäytöksi ja että niillä voidaan toisaalta horjuttaa Ukrainassa oikeusvaltiota, jonka lujittaminen ja tukeminen ovat kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden antamisen tavoitteena, kuten edellä 37 kohdassa todettiin (tuomio 28.1.2016, Klyuyev v. neuvosto, T‑341/14, EU:T:2016:47, 50 kohta ja tuomio 28.1.2016, Azarov v. neuvosto, T‑331/14, EU:T:2016:49, 55 kohta).
44 Lisäksi juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 120 ja 121 kohta ja tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C‑280/12 P, EU:C:2013:775, 65 ja 66 kohta).
45 Kaiken edellä esitetyn nojalla on pääteltävä, että kantajan nimen merkitseminen luetteloon ei nojaudu riittävälle tosiseikastolle, jotta voitaisiin taata, että noudatetaan päätöksessä 2014/119 vahvistettuja perusteita niiden henkilöiden nimeämiseksi, joihin kohdistetaan kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä.
46 On lisäksi todettava, että tämä lainvastaisuus on jatkunut maaliskuussa 2015 annettujen toimien, joilla korvattiin luettelo ja muutettiin kantajan luetteloon merkitsemisen perustelua, voimaantuloon saakka.
47 Tämän päätelmän valossa ei ole syytä lausua kantajan väitteestä, jolla hän pyrkii siihen, että hänen nimensä merkitseminen luetteloon maaliskuussa 2014 annetuilla toimilla julistettaisiin lainvastaiseksi 31.1.–6.3.2015 eli tammikuussa 2015 annettujen toimien voimaantulosta lukien maaliskuussa 2015 annettujen toimien voimaantuloon saakka. Kun otetaan huomioon, että maaliskuussa 2014 annetut toimet on kumottu siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, kantajan ei voida katsoa olleen rajoittavien toimenpiteiden kohteena kyseisenä ajanjaksona.
48 Näin ollen viides ja kuudes kanneperuste yhdessä tarkasteltuina on hyväksyttävä ja päätös 2014/119, sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan, on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa, ilman että on tarpeen lausua muista kanneperusteista.
49 Päätöksen 2014/119 kumoamisen johdosta on myös kumottava asetus N:o 208/2014, sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan, siltä osin kuin se koskee kantajaa; SEUT 215 artiklan 2 kohdan mukaan asetus edellyttää EU-sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti tehtyä päätöstä.
Vaatimukset, jotka koskevat maaliskuussa 2014 annettujen toimien kumoamista, sellaisina kuin ne on muutettu tammikuussa ja maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla, siltä osin kuin ne koskevat kantajaa
50 Kantaja pyysi vaatimusten mukauttamista koskevalla kirjelmällään kanteen laajentamista siten, että se koskee myös maaliskuussa 2015 annettujen toimien kumoamista siltä osin kuin ne koskevat häntä.
51 Kantaja esittää maaliskuussa 2014 annettujen toimien, sellaisina kuin ne ovat tammikuussa ja maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla muutettuina, kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi seitsemän kanneperustetta. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan oikeudellinen perusta puuttuu. Toisen kanneperusteen mukaan luetteloon merkitsemisen perusteita ei ole noudatettu. Kolmannen kanneperusteen mukaan puolustautumisoikeuksia ja tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta on loukattu. Neljäs kanneperuste koskee perustelujen puutteellisuutta. Viidennen kanneperusteen mukaan omaisuudensuojaa ja oikeutta maineeseen on loukattu. Kuudes kanneperuste koskee ilmeistä arviointivirhettä ja seitsemäs merkitsemisperusteiden lainvastaisuutta.
52 On syytä tutkia ensiksi kolmas kanneperuste, toiseksi neljäs kanneperuste, kolmanneksi ensimmäinen ja seitsemäs kanneperuste yhdessä tarkasteltuina, neljänneksi toinen ja kuudes kanneperuste yhdessä tarkasteltuina ja lopuksi viides kanneperuste.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu
53 Kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että hänen puolustautumisoikeuksiaan ja oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu, sillä neuvosto ei ole esittänyt todisteita ja tietoja hänen nimeämisensä tueksi eikä tutkinut huolella ja puolueettomasti hänen nimeämistään koskevia väitteitä kantajan 17.2.2015 päivätyssä kirjeessään esittämien huomautusten valossa.
54 Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.
55 On aluksi palautettava mieleen, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, joka vahvistetaan perusoikeuskirjan, jolle EU-sopimuksessa annetaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksille, 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, käsittää oikeuden tulla kuulluksi ja oikeuden tutustua asiakirjoihin, kun taas oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, josta määrätään perusoikeuskirjan 47 artiklassa, edellyttää, että asianomaisen on voitava saada tieto häntä koskevan päätöksen perusteluista (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 98–100 kohta).
56 Tästä seuraa, että neuvoston antaessa päätöksen, jolla säilytetään henkilön, yhteisön tai elimen nimi henkilöistä, yhteisöistä tai elimistä, jotka ovat rajoittavien toimenpiteiden kohteena, laaditussa luettelossa, sen on kunnioitettava kyseisen henkilön, yhteisön tai elimen oikeutta tulla kuulluksi ennalta, kun se merkinnän luettelossa säilyttämistä koskevassa päätöksessä nojautuu uusiin seikkoihin eli seikkoihin, jotka eivät sisälly tähän luetteloon merkitsemistä koskevaan alkuperäiseen päätökseen (tuomio 4.6.2014, Sina Bank v. neuvosto, T‑67/12, ei julkaistu, EU:T:2014:348, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 62 kohta).
57 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajan nimen säilyttäminen luettelossa maaliskuussa 2015 annettujen toimien jälkeen perustuu 30.12.2014 päivättyyn kirjeeseen.
58 Tältä osin on myös muistettava, että ennen kantajan nimen säilyttämistä luettelossa koskevan päätöksen antamista neuvosto toimitti kantajalle 30.12.2014 päivätyn kirjeen (ks. edellä 16 kohta). Neuvosto ilmoitti lisäksi 2.2.2015 päivätyllä kirjeellä kantajalle aikomuksestaan pitää voimassa tähän kohdistetut rajoittavat toimenpiteet ja ilmoitti hänelle mahdollisuudesta esittää huomautuksia (ks. edellä 16 kohta).
59 Kantaja on siis voinut tutustua tietoihin ja todisteisiin, joiden perusteella neuvosto päätti pitää häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet voimassa, ja hän on voinut ajoissa esittää huomautuksensa (ks. edellä 16 kohta).
60 Lisäksi kantaja ei ole osoittanut, että vaikeudet, joiden hän väittää liittyneen saatuihin tietoihin ja neuvoston väitteisiin vastaamiseksi käytettävissä olleeseen aikaan, olisivat estäneet häntä mukauttamasta vaatimuksiaan ajoissa tai esittämästä argumentteja puolustuksekseen.
61 Edellä esitetystä seuraa, että todisteiden toimittaminen menettelyn kuluessa riitti takaamaan kantajan puolustautumisoikeuden käytön ja oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan.
62 Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty
63 Kantaja väittää neljännessä kanneperusteessaan ensinnäkin, että hänen nimensä säilyttämisestä luettelossa esitetyissä perusteluissa ei täsmennetä tämän rikosoikeudellisen menettelyn luonnetta tai kohdetta eikä liioin sitä, miten se koskee julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöä tai julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttöä; toiseksi, että näissä perusteluissa neuvosto tyytyy toistamaan päätöksessä ja asetuksessa todetut nimeämisen perusteet; kolmanneksi, että 2.2.2015 päivätyllä neuvoston kirjeellä, 30.12.2014 päivätyllä kirjeellä tai 6.3.2015 päivätyllä neuvoston kirjeellä ei voida korjata tätä virhettä, ja neljänneksi, että perustelujen puutteellisuus on erityisen vakavaa, kun otetaan huomion kantajan asian käsittelyn kuluessa esittämät väitteet, se, että neuvostolla on ollut kantajan nimen alkuperäisestä merkitsemisestä huomattavan pitkä aika perustelujen esittämiselle, ja se, että minkäänlaista kiirettä tai omaisuuden kavaltamisen vaaraa ei ollut, koska kantajan varat oli jo jäädytetty.
64 Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.
65 On aluksi palautettava mieleen, että SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy riidanalaisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on toteutettu. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että sille, jota toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella (ks. tuomio 14.4.2016, Ben Ali v. neuvosto, T‑200/14, ei julkaistu, EU:T:2016:216, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan vaatimukset, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Näin ollen yhtäältä asianomaiselle vastainen toimi on riittävästi perusteltu silloin, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen merkityksen. Toisaalta toimen perustelujen täsmällisyyden on oltava oikeassa suhteessa niihin aineellisiin mahdollisuuksiin ja teknisiin tai määräaikoja koskeviin edellytyksiin, joiden rajoissa se on tehtävä (ks. tuomio 14.4.2016, Ben Ali v. neuvosto, T‑200/14, ei julkaistu, EU:T:2016:216, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Erityisesti on todettava, että varojen jäädyttämistä koskevan toimenpiteen perusteluja ei voida lähtökohtaisesti esittää ainoastaan yleisin ja stereotyyppisin sanamuodoin. Jollei edellä 66 kohdassa esitetyistä varauksista muuta johdu, tällaisessa toimenpiteessä on esitettävä ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo, että merkityksellistä säännöstöä on sovellettava asianomaiseen (ks. tuomio 14.4.2016, Ben Ali v. neuvosto, T‑200/14, ei julkaistu, EU:T:2016:216, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Käsiteltävässä asiassa on yhtäältä todettava, että samoin kuin alkuperäisen luetteloon merkitsemisen perustelussa, perustelussa sellaisena kuin se on muutettuna maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla (ks. edellä 19 kohta) esitetään seikka, joka on kantajan luetteloon merkitsemisen perusteluna, eli se, että häntä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.
69 Kantajaan kohdistettujen toimenpiteiden voimassa pitäminen tapahtui lisäksi hänen tuntemassaan asiayhteydessä, koska hän oli tämän menettelyn kuluessa käydyn kirjeenvaihdon yhteydessä saanut tietoonsa 30.12.2014 päivätyn kirjeen, johon neuvosto perusti häneen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden voimassa pitämisen ja jolla neuvosto esitti täsmennyksiä hänen nimensä luetteloon merkitsemisen osalta (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T‑35/10 ja T‑7/11, EU:T:2013:397, 88 kohta), muun muassa yksityiskohtaisen kuvauksen teoista, joista häntä arvosteltiin.
70 Toisaalta merkitsemisen perustelun väitetystä stereotyyppisestä luonteesta on todettava, että vaikka tähän perusteluun sisältyvät seikat ovat samat kuin ne, joiden perusteella muihin luettelossa mainittuihin luonnollisiin henkilöihin on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, niillä pyritään kuitenkin kuvaamaan kantajan, joka on neuvoston mukaan ollut samoin perustein kuin muut sellaisten tuomioistuinmenettelyjen kohteena, joilla on liittymäkohta julkisten varojen väärinkäyttöä Ukrainassa koskeviin tutkintoihin, konkreettista tilannetta (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T‑256/11, EU:T:2014:93, 115 kohta).
71 Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että maaliskuussa 2014 annetuissa toimissa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tammikuussa ja maalikuussa 2015 annetuilla toimilla, ilmaistaan oikeudellisesti riittävällä tavalla ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, jotka toimien laatijan mukaan muodostavat niiden perustan.
72 Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Ensimmäinen ja seitsemäs kanneperuste, joiden mukaan oikeudellinen perusta puuttuu ja merkitsemisperuste on lainvastainen
73 Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että SEU 29 artikla ei ollut asianmukainen oikeudellinen perusta päätöksen antamiselle, koska neuvosto ei ole näyttänyt hänen vahingoittaneen oikeusvaltiota tai loukanneen ihmisoikeuksia Ukrainassa. Kantaja on päinvastoin edistänyt rauhan palauttamista helmikuun 2014 Kiovan tapahtumien aikaisen konfliktin osapuolten välillä ja ollut vastuussa Ukrainan ja unionin välistä assosiaatiosopimusta koskevista neuvotteluista.
74 Lisäksi Ukrainan viimeaikainen kehitys, siltä osin kuin kantajalle ei ole taattu oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä yleisemmin perusoikeuksia kunnioiteta, vahvistaa kantajan mukaan sen, että Ukrainan uusi hallinto itse vahingoittaa demokratiaa ja oikeusvaltiota ja loukkaa räikeästi ja systemaattisesti ihmisoikeuksia.
75 Kantajan mukaan päätöksen 2014/119 lainvastaisuudesta seuraa, ettei ole olemassa mitään perustaa asetuksen laatimiselle SEUT 215 artiklan nojalla.
76 Kantaja esittää toisen vaatimuksensa tueksi esittämässään seitsemännessä kanneperusteessa lainvastaisuusväitteen ja toteaa, että jos merkitsemisperustetta olisi tulkittava laajasti siten, että huomioon otetaan mikä tahansa Ukrainan viranomaisten tutkinta riippumatta siitä, onko olemassa päätöstä tai tuomioistuinmenettelyä sen tueksi, laillisuuden tutkimiseksi tai rajaamiseksi, tai mikä tahansa julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi riippumatta siitä, onko julkisia varoja väitetty käytetyn väärin, tällainen peruste olisi mielivaltainen ja vailla asianmukaista oikeudellista perustaa tai suhteeton maaliskuussa 2014 annettujen toimien tavoitteisiin nähden.
77 Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.
78 On näin ollen tarkasteltava päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/143, mainitun merkitsemisperusteen yhdenmukaisuutta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteiden kanssa ja erityisesti kyseisen perusteen oikeasuhteisuutta edellä mainittuihin tavoitteisiin nähden.
79 On aivan ensiksi palautettava mieleen, että EU-sopimuksen YUTP:aa koskevat tavoitteet ilmaistaan erityisesti SEU 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, jossa määrätään seuraavaa:
”Unioni määrittelee ja toteuttaa yhteistä politiikkaa ja toimintaa sekä pyrkii saamaan aikaan pitkälle menevää yhteistyötä kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla tavoitteenaan: – – lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita.”
80 Tämän jälkeen on palautettava mieleen, että päätöksen 2014/119 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Neuvosto päätti 3 päivänä maaliskuuta 2014 keskittää rajoittavat toimenpiteet niiden henkilöiden, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta vastuussa olevien henkilöiden varojen jäädyttämiseen ja takaisinsaantiin, jotta voidaan lujittaa ja tukea oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Ukrainassa.”
81 Tällä perusteella päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/143, merkitsemisperuste on seuraavanlainen:
”Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.
Tätä päätöstä sovellettaessa henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sisältyvät henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat seuraavaa:
a) Ukrainan julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö tai osallisuus siihen – –”
82 Lopuksi on palautettava mieleen, että kantajan nimen luetteloon merkitsemisen peruste on maaliskuussa 2015 annettujen toimien jälkeen seuraavanlainen:
”Henkilöä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt, joiden syynä on julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö ja julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttaminen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle.”
83 On ensiksi todettava, että kuten neuvosto myöntää kirjelmissään, kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden ainoa tarkoitus oli oikeusvaltion lujittaminen ja tukeminen Ukrainassa. Kantajan väitteet, joiden mukaan päätöksessä 2014/119 ilmaistu merkitsemisperuste ei toteuta muita YUTP:n tavoitteita, ovat siis tehottomia.
84 On näin ollen tutkittava, vastaako päätöksessä 2014/119 vahvistettu merkitsemisperuste – sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/143 –, joka koskee henkilöitä, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtion varojen väärinkäytöstä, samassa päätöksessä esitettyyn tavoitteeseen oikeusvaltion lujittamisesta ja tukemisesta Ukrainassa.
85 Tältä osin on todettava, että Tunisian ja Egyptin tilanteeseen liittyvien rajoittavien toimenpiteiden osalta kehitetyssä oikeuskäytännössä on todettu, että SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja d alakohdassa mainittujen kaltaiset tavoitteet voitiin saavuttaa varojen jäädyttämisellä, jonka soveltamisala rajoittui – kuten käsiteltävässä asiassa – henkilöihin, joiden on yksilöity olevan vastuussa julkisten varojen väärinkäytöstä, ja heitä lähellä oleviin henkilöihin, yhteisöihin tai elimiin, toisin sanoen henkilöihin, joiden toimet ovat voineet vaarantaa julkisten laitosten ja niihin liittyvien elinten moitteettoman toiminnan (ks. vastaavasti tuomio 28.5.2013, Trabelsi ym. v. neuvosto, T‑187/11, EU:T:2013:273, 92 kohta; tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T‑256/11, EU:T:2014:93, 44 kohta ja tuomio 14.4.2016, Ben Ali v. neuvosto, T‑200/14, ei julkaistu, EU:T:2016:216, 68 kohta).
86 Käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä, että merkitsemisperuste nojautuu kantajan osalta rikoksiin, jotka ovat julkisten varojen väärinkäyttöä, ja toisaalta, että kyseinen peruste kuuluu sellaisen lainsäädäntökehyksen alaan, joka on selvästi rajattu päätöksellä 2014/119 ja siinä mainittuun EU-sopimuksen sellaiseen tavoitteeseen pyrkimisellä, joka on mainittu päätöksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa ja joka on oikeusvaltion lujittaminen ja tukeminen Ukrainassa.
87 Tältä osin on huomattava, että oikeusvaltion kunnioittaminen on yksi niistä keskeisistä arvoista, joihin unioni perustuu, kuten SEU 2 artiklasta ja EU-sopimuksen ja perusoikeuskirjan johdanto-osista ilmenee. Oikeusvaltion kunnioittaminen on lisäksi unioniin liittymisen ennakkoedellytys SEU 49 artiklan mukaan. Oikeusvaltion käsite on lisäksi vahvistettu ilmaisuna ”oikeusjärjestelmä” ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen johdanto-osassa.
88 Unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä Euroopan neuvoston työ Demokratiaa oikeusteitse ‑komission välityksin tarjoavat luettelon, joka ei ole tyhjentävä, periaatteista ja normeista, jotka voivat kuulua oikeusvaltion käsitteen alaan. Näihin kuuluvat laillisuusperiaate, oikeusvarmuuden periaate ja toimeenpanovallan mielivaltaisuuden kielto; riippumattomat ja puolueettomat tuomioistuimet; tehokas tuomioistuinvalvonta, johon kuuluu perusoikeuksien kunnioittaminen, ja yhdenvertaisuus lain edessä (ks. tältä osin Demokratiaa oikeusteitse ‑komission 106. täysistunnossaan (Venetsia, 11.–12.3.2016) laatima luettelo oikeusvaltion arviointiperusteista). Lisäksi unionin ulkoisen toiminnan kontekstissa eräissä oikeudellisissa välineissä mainitaan muun muassa lahjonnan torjuminen oikeusvaltion käsitteeseen kuuluvana periaatteena (ks. esim. eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24.10.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1638/2006 (EUVL 2006, L 310, s. 1)).
89 Vaikka ei voida sulkea pois sitä, että julkisten varojen väärinkäyttöä koskevat tietyt menettelyt voivat vahingoittaa oikeusvaltiota, ei voida katsoa, että kaikenlainen julkisten varojen väärinkäyttö kolmannessa maassa oikeuttaa unionin toimenpiteet sillä YUTP:n alalla olevan toimivallan puitteissa oikeusvaltion lujittamiseksi ja tukemiseksi tässä maassa. Jotta voitaisiin osoittaa, että julkisten varojen väärinkäyttö voi oikeuttaa oikeusvaltion lujittamisen ja tukemisen tavoitteeseen perustuvan unionin toiminnan YUTP:n puitteissa, riidanalaisten tekojen on vähintäänkin voitava vahingoittaa asianomaisen maan institutionaalisia ja oikeudellisia perustuksia.
90 Tässä yhteydessä merkitsemisperusteen voidaan katsoa olevan unionin oikeusjärjestyksen mukainen vain siltä osin kuin sille voidaan antaa merkitys, joka on yhteensopiva niiden ylempien sääntöjen kanssa, joiden noudattamista siltä edellytetään, ja tarkemmin sanottuna oikeusvaltion lujittamista ja tukemista Ukrainassa koskevan tavoitteen kanssa. Tämä tulkinta mahdollistaa lisäksi sen, että kunnioitetaan sitä laajaa harkintavaltaa, joka neuvostolla on sen määrittäessä yleisiä merkitsemisperusteita, kun samalla taataan lähtökohtaisesti täysimääräinen unionin toimien laillisuuden valvonta perusoikeuksien valossa (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2014, National Iranian Oil Company v. neuvosto, T‑578/12, ei julkaistu, EU:T:2014:678, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, pysytetty muutoksenhaussa tuomiolla 1.3.2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto, C‑440/14 P, EU:C:2016:128).
91 Tätä perustetta on siis tulkittava siten, että sillä ei tarkoiteta abstraktisti kaikenlaisia julkisten varojen väärinkäyttöä merkitseviä tekoja vaan pikemminkin niitä julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäyttöön liittyviä tekoja, jotka väärinkäytettyjen varojen tai omaisuuden määrän tai laadun vuoksi tai tekojen asiayhteyden vuoksi ainakin voivat vahingoittaa Ukrainan institutionaalisia ja oikeudellisia perustuksia, erityisesti laillisuusperiaatetta, toimeenpanovallan väärinkäytön kieltoa, tehokasta tuomioistuinvalvontaa ja yhdenvertaisuutta lain edessä, ja viime kädessä horjuttaa oikeusvaltion kunnioittamista tässä maassa (ks. edellä 89 kohta). Tällä tavoin tulkittuna merkitsemisperuste on EU-sopimuksen asian kannalta merkityksellisten tavoitteiden mukainen ja niihin nähden oikeasuhteinen.
92 Tätä johtopäätöstä ei voida kyseenalaistaa kantajan väitteellä, joka koskee Ukrainan viimeaikaista kehitystä siltä osin kuin kantajalle ei ole taattu oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä tämän perusoikeuksia kunnioiteta.
93 Tältä osin on palautettava mieleen, että Ukraina on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1995 lähtien ja ratifioinut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja että Ukrainan uusi hallinto on tunnustettu lailliseksi sekä unionin että kansainvälisen yhteisön toimesta. Neuvosto ei siis tehnyt virhettä, kun se nojautui kyseisen maan korkean lainkäyttöviranomaisen sille toimittamiin todisteisiin siltä osin kuin kyse on julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäyttöä koskeviin väitteisiin perustuvan, kantajaa koskevan rikosoikeudellisen menettelyn olemassaolosta asettamatta kyseenalaiseksi Ukrainan hallinnon ja tuomioistuinlaitoksen laillisuutta ja oikeutusta.
94 Ei tosin ole poissuljettua, että kun kantaja esittää seikkoja, joiden avulla voidaan osoittaa, että häneen kohdistetut syytökset ovat ilmeisen virheellisiä tai vääristyneitä, neuvoston on tarkistettava sille toimitetut tiedot ja vaadittava tarvittaessa lisätietoja tai ‑todisteita.
95 Käsiteltävässä asiassa kantaja vetoaa kuitenkin varsinaisen tuomioistuinmenettelyn puuttumiseen ja yleisemmällä tasolla esittää epäilyksensä Ukrainan uuden hallinnon oikeutuksesta ja Ukrainan tuomioistuinlaitoksen puolueettomuudesta.
96 Näillä seikoilla ei kuitenkaan voida saattaa kyseenalaiseksi kantajaa vastaan esitettyjen syytöksien uskottavuutta, mitä tarkastellaan jäljempänä toisen ja kuudennen kanneperusteen yhteydessä, eivätkä ne riitä osoittamaan, että Ukrainan tuomioistuinlaitoksen ongelmat, joihin hän vetoaa, olisivat vaikuttaneet hänen erityiseen tilanteeseensa häntä koskevissa menettelyissä, jotka olivat häneen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden perusteena. Neuvosto ei siis käsiteltävän asian olosuhteissa ollut velvollinen ryhtymään Ukrainan viranomaisten sille toimittamien todisteiden täydentävään tutkimiseen.
97 Lisäksi siltä osin kuin kantajan argumentaation tutkiminen merkitsee, että unionin yleinen tuomioistuin lausuu Ukrainan hallinnon siirron laillisuudesta ja tutkii, ovatko eri kansainvälisten tahojen tältä osin esittämät arviot – mukaan lukien sen omat poliittiset arviot – perusteltuja, on todettava, että tämä tutkiminen ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen tämän asian kohteena oleviin toimiin kohdistaman valvonnan piiriin (ks. vastaavasti tuomio 25.4.2013, Gbagbo v. neuvosto, T‑119/11, EU:T:2013:216, 75 kohta).
98 Edellä 91 kohdassa esitettyä johtopäätöstä ei voida liioin kyseenalaistaa sillä lainvastaisuusväitteen muodossa esitetyllä perustelulla, jonka mukaan merkitsemisperustetta ei voida tulkita siten, että huomioon otetaan tutkinnat, joita ei ole rajattu tuomioistuinmenettelyssä.
99 Unionin tuomioistuimet ovat todenneet, että se, että henkilön todetaan olevan vastuussa rikkomisesta, ei välttämättä merkitse, että hänet olisi tuomittu tällaisesta rikkomisesta (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Ezz ym. v. neuvosto, C‑220/14 P, EU:C:2015:147, 71 ja 72 kohta); on myös niin, että unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 120 ja 121 kohta ja tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Fulmen ja Mahmoudian, C‑280/12 P, EU:C:2013:775, 65 ja 66 kohta).
100 Käsiteltävässä asiassa maaliskuussa 2014 annetuissa toimissa esitetty merkitsemisperuste, sellaisena kuin se on muutettuna tammikuussa 2015 annetuilla toimilla, mahdollistaa ainoastaan sen, että neuvosto voi 27.2.2014 annetun tuomion Ezz ym. v. neuvosto (T‑256/11, EU:T:2014:93) mukaisesti ottaa huomioon tutkinnan, joka koskee tekoja, jotka voidaan luokitella julkisten varojen väärinkäytöksi, seikkana, joka voi tarvittaessa olla rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen perusteena, sanotun rajoittamatta sitä seikkaa, että edellä 99 kohdassa mainitun oikeuskäytännön ja edellä 78–91 kohdassa esitetyn merkitsemisperusteen tulkinnan valossa pelkästään tekoja, jotka voidaan luokitella varojen väärinkäytöksi, koskevan tutkinnan kohteena oleminen ei yksin voi olla perusteena neuvoston toiminnalle SEU 21 ja SEU 29 artiklan perusteella.
101 Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa ilmaistu merkitsemisperuste on YUTP:n tavoitteiden mukainen, sellaisina kuin ne on ilmaistu SEU 21 artiklassa, siltä osin kuin se koskee henkilöitä, joiden on todettu olevan vastuussa sellaisesta Ukrainan julkisten varojen väärinkäytöstä, joka voi vahingoittaa oikeusvaltiota Ukrainassa.
102 Sama päätelmä on tehtävä asetuksen N:o 208/2014 kumoamista koskevista vaatimuksista. Asetuksessa asetetaan varojen jäädyttämistoimenpide, jota edellytetään EU-sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti tehdyssä päätöksessä, joten se on SEUT 215 artiklan mukainen, koska olemassa on mainitussa artiklassa tarkoitettu pätevä päätös.
103 Ensimmäinen ja seitsemäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee merkitsemisperusteen noudattamatta jättämistä, ja kuudes kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, yhdessä tarkasteltuina
104 Kantaja esittää toisessa ja kuudennessa kanneperusteessaan pääasiallisesti kaksi väitettä.
105 Kantaja esittää ensimmäisessä väitteessään, jonka mukaan hänen nimensä merkitseminen luetteloon ei vastaa merkitsemisperusteita, että 27.2.2014 annetun tuomion Ezz ym. v. neuvosto (T‑256/11, EU:T:2014:93) mukaisesti hänen ei voitu todeta ”olevan vastuussa” rikoksista, joista häntä syytetään, koska hän ei ollut tuomioistuinmenettelyn tai tällaiseen tuomioistuinmenettelyyn liittyvän tutkinnan kohteena.
106 Toisessa väitteessään, jonka mukaan hänen nimensä merkitseminen luetteloon ei ole perustunut riittävän vankkaan tosiseikastoon, kantaja esittää, että ainoa todiste, johon neuvosto vetoaa maaliskuussa 2014 annettujen toimien, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, tueksi, eli 30.12.2014 päivätty kirje, ei muodosta asiaa koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitettua riittävän vankkaa tosiseikastoa.
107 Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.
108 On aluksi todettava, että kantajaan kohdistettiin 7.3.2015 lukien uusia maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla käyttöönotettuja rajoittavia toimenpiteitä päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa ilmaistun merkitsemisperusteen nojalla, sellaisena kuin se on ”täsmennettynä” tammikuussa 2015 annetuilla toimilla. Päätös 2015/364 ei näet ole pelkkä vahvistava toimi, vaan se on itsenäinen päätös, jonka neuvosto antoi päätöksen 2014/119 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisen uudelleentarkastelun päätteeksi.
109 On siis tutkittava, onko kantajan nimen merkitseminen luetteloon maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla laillinen, kun otetaan ensiksi huomioon merkitsemisperuste, sellaisena kuin se on täsmennettynä tammikuussa 2015 annetuilla toimilla, sitten merkitsemisen perustelut ja lopuksi todisteet, joihin kyseinen merkitseminen perustuu.
110 Merkitsemisperusteesta on ensiksi palautettava mieleen, että tämän perusteen mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna tammikuussa 2015 annetuilla toimilla, kyseessä olevia rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan muuan muassa henkilöihin, joiden on ”todettu olevan vastuussa” Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä; näihin kuuluvat myös ”henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat” Ukrainan julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttöä (ks. edellä 14 kohta). Kuten lisäksi ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä on täsmennetty, mainittua perustetta on tulkittava siten, että sillä ei tarkoiteta yleisesti mitä tahansa julkisten varojen väärinkäyttöä vaan pikemminkin julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäyttöä, joka voi vahingoittaa oikeusvaltion kunnioitusta Ukrainassa (ks. edellä 91 kohta).
111 Siltä osin kuin sitten on kyse kantajan nimen luetteloon merkitsemisen perustelusta, on huomattava, että kantaja on 7.3.2015 lukien merkittynä luetteloon perusteluin, että häntä koskevat ”Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt, joiden syynä on julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö ja julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttaminen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle” (ks. edellä 19 kohta).
112 Siltä osin kuin lopuksi on kyse todisteista, joihin kantajan nimen merkitseminen luetteloon perustuu, on todettava, kuten neuvosto myöntää, että kantajan nimen merkitsemisen perustelua, sellaisena kuin se on muutettuna, on arvioitava pääasiallisesti 30.12.2014 päivätyn kirjeen valossa (ks. edellä 16 kohta); kirjeessä esitetään kantajaa koskevissa eri tutkinnoissa tapahtunut kehitys.
113 Kirjeessä tehdään selkoa muun muassa esitutkinnasta kantajaa vastaan aloitetussa rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka koskee julkisten varojen väärinkäyttöä. Tämä tutkinta koski erityisesti julkisen yhtiön osakkeiden ja valtion varojen kavaltamista.
114 Näissä olosuhteissa on ensiksi todettava, että kyseinen kirje, joka on todiste, johon neuvosto nojautui antaessaan maalikuussa 2015 annetut toimet, on riittävä näyttö siitä, että annettaessa maaliskuussa 2015 annettuja toimia kantajaa koskivat rikosoikeudelliset menettelyt julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytön vuoksi.
115 Toiseksi on siis tutkittava, vastaako se, että kantajan nimi säilytettiin luettelossa maaliskuussa 2015 annettujen toimien jälkeen sen vuoksi, että häntä koski rikosoikeudellinen menettely tällaisista rikkomisista, merkitsemisperustetta, sellaisena kuin se on täsmennettynä tammikuussa 2015 annetuilla toimilla ja tulkittuna ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä (ks. edellä 110 kohta).
116 Kun otetaan huomioon rikkomiset, joihin kantajan väitetään syyllistyneen ja jotka esitetään 30.12.2014 päivätyssä kirjeessä, yhtäältä on palautettava mieleen, että julkisten varojen väärinkäytön kaltaisten talousrikosten tutkinta on tärkeä keino lahjonnan torjumiseksi ja että lahjonnan torjuminen on unionin ulkoisen toiminnan kontekstissa oikeusvaltion käsitteeseen kuuluva periaate (ks. edellä 88 kohta).
117 On toisaalta todettava, että rikokset, joihin kantajan väitetään syyllistyneen, liittyvät laajempaan kontekstiin, jossa merkittävää osaa Ukrainan entisestä johdosta epäillään vakavista rikoksista julkisten varojen hoidossa, mikä uhkasi vakavasti maan institutionaalisia ja oikeudellisia perustuksia ja erityisesti horjutti laillisuusperiaatetta, toimeenpanovallan väärinkäytön kieltoa, tehokasta tuomioistuinvalvontaa ja yhdenvertaisuutta lain edessä (ks. edellä 89–91 kohta). Tämä on sitäkin ilmeisempää käsiteltävässä asiassa, koska kyse on teoista, joihin Ukrainan presidentin hallinnon entisen päällikön väitetään syyllistyneen.
118 Tästä seuraa, että kokonaisuudessaan – ja kun otetaan huomioon kantajan tehtävät Ukrainan entisessä johdossa – kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet myötävaikuttavat tehokkaasti sen tutkinnan helpottamiseen, joka kohdistuu julkisten varojen väärinkäyttörikoksiin, jotka on tehty ukrainalaisten toimielinten vahingoksi, ja niiden avulla Ukrainan viranomaisten on helpompi saada väärinkäytön tuotot takaisin. Siinä tapauksessa, että tuomioistuinkäsittely osoittautuu perustelluksi, tämä mahdollistaa sen, että entisen hallinnon jäsenten tekemiksi väitetyistä lahjontarikoksista rangaistaan tuomioistuimen keinoin, jolloin myötävaikutetaan oikeusvaltion tukemiseen tässä maassa (ks. vastaavasti edellä 85 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö).
119 Neuvoston asiana oli osoittaa edellä 36 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetun riittävän tosiseikaston perusteella, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja, riippumatta Ukrainan rikosprosessilaissa tarkoitetun menettelyn vaiheesta ja Ukrainan viranomaisten mahdollisesti toteuttamista turvaamistoimenpiteistä.
120 Ukrainan rikosprosessilaissa tarkoitetun tuomioistuinmenettelyn aloittaminen ja mahdollisten turvaamistoimenpiteiden toteuttaminen kansallisella tasolla voivat toki olla merkittäviä seikkoja osoitettaessa sellaisten tosiseikkojen olemassaolo, jotka oikeuttavat rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen unionin tasolla, ja arvioitaessa tällaisten toimenpiteiden toteuttamisen tarpeellisuutta kansallisten viranomaisten toiminnan vaikutusten varmistamiseksi. Rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen kuuluu kuitenkin neuvoston toimivaltaan, ja se päättää itsenäisesti tällaisten toimenpiteiden toteuttamisen tarpeellisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta YUTP:n tavoitteiden valossa riippumatta asianomaisen kolmannen valtion viranomaisten nostamasta kanteesta ja niiden kansallisella tasolla toteuttamista muista toimenpiteistä, kunhan se tukeutuu asiaa koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitettuun vankkaan tosiseikastoon (ks. edellä 36 kohta).
121 Kantajan esittämät väitteet eivät liioin saata kyseenalaiseksi Ukrainan viranomaisten suorittaman tutkinnan olemassaoloa eivätkä niiden seikkojen todennäköisyyttä, joihin tämä tutkinta on kohdistunut ja joiden perusteella neuvosto on toteuttanut kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet. Näillä väitteillä pyritään pikemminkin riitauttamaan menettelyllisiä seikkoja, eli se, että kyseistä tutkintaa ei ole rajattu varsinaisessa ”tuomioistuinmenettelyssä”, tai kiistämään kyseisten viranomaisten kantajaa vastaan esittämät syytteet Ukrainan rikoslain perusteella vetoamalla erityisesti siihen, että syytteissä tarkoitettu toiminta ei ollut vilpillistä tai epäasianmukaista, mitkä ovat näiden väitteiden aineellista sisältöä koskevia kysymyksiä.
122 Tältä osin on todettava, että neuvoston tehtävänä ei ollut tarkistaa kantajaa koskevien tutkintojen perusteltavuutta vaan ainoastaan tarkistaa varojen jäädyttämistä koskevan päätöksen perusteltavuus sille esitettyjen todisteiden valossa (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Ezz ym. v. neuvosto, C‑220/14 P, EU:C:2015:147, 77 kohta).
123 Tarkasteltaessa erityisesti 30.12.2014 päivätyn kirjeen ja Ukrainan viranomaisten 23.12.2014 kantajalle osoittaman ”epäilyjä koskevan ilmoituksen” välisistä epäyhteneväisyyksistä esitettyä kantajan väitettä on todettava, että 30.12.2014 päivätyssä kirjeessä kuvataan tarkasti tosiseikat, joita kantajaa vastaan aloitetut eri tutkinnat koskevat. On huomattava, että kantajan toteamat erot näiden kahden asiakirjan välillä liittyvät pääasiallisesti esitettyjen tosiseikkojen oikeudelliseen arviointiin, kuten erityisesti väärinkäytettyjen varojen käyttämiseen henkilökohtaisiin tarkoituksiin, mikä ei saata kyseenalaiseksi julkisten varojen väärinkäyttöä merkitsevien tekojen todennäköisyyttä. Näiden tosiseikkojen, joiden olemassaoloa ei ole vakavasti kyseenalaistettu, tuntemus tarjosi neuvostolle riittävän perustan, jotta se voi päättää kantajan nimen säilyttämisestä luettelossa.
124 On siis pääteltävä, että kantajan nimen merkitseminen luetteloon maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla 30.12.2014 päivätyssä kirjeessä esitettyjen todisteiden perusteella on merkitsemisperusteen mukainen, sellaisena kuin se on muutettuna tammikuussa 2015 annetuilla toimilla ja tulkittuna sen tavoitteen valossa, jolle se perustuu ja joka on oikeusvaltion lujittaminen ja tukeminen Ukrainassa.
125 Näin ollen toinen ja kuudes kanneperuste on hylättävä.
Viides kanneperuste, jonka mukaan omaisuudensuojaa ja oikeutta maineeseen on loukattu
126 Kantaja väittää viidennessä kanneperusteessaan, että hänen nimensä on merkitty luetteloon ilman, että olisi noudatettu riittäviä takeita, joiden avulla hän olisi voinut puolustautua neuvostossa, ja vetoaa siihen, että rajoittavat toimenpiteet eivät ole oikeasuhteisia. Tältä osin kantaja korostaa, että merkitsemisen perustelussa ei enää mainittu rikoksena Ukrainan valtionvarojen laitonta siirtämistä Ukrainan ulkopuolelle ja että neuvosto ei ole osoittanut, että omaisuuden täydellinen jäädyttäminen, toisin kuin osittainen jäädyttäminen, oli oikeasuhteista käsiteltävässä asiassa, sillä varojen jäädyttäminen oli perusteltua vain väärinkäytetyiksi väitettyjen varojen määrään saakka.
127 Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.
128 Aluksi on todettava, että kantajan puolustautumisoikeuksiensa loukkaamisesta esittämä väite on hylätty kolmannen kanneperusteen yhteydessä (ks. edellä 53–62 kohta).
129 On myös hylättävä kantajan väite, jonka mukaan merkitsemisen perustelussa ei enää mainita Ukrainan valtionvarojen laitonta siirtämistä Ukrainan ulkopuolelle. Vaikka julkisten varojen siirtämistä Ukrainan ulkopuolelle ei enää mainita merkitsemisen perustelussa, sellaisena kuin se on muutettuna maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla, on kuitenkin niin, että viittaus julkisten varojen väärinkäyttöön – siinä tapauksessa, että se on perusteltu – riittää yksinään oikeuttamaan rajoittavien toimenpiteiden kohdistamisen kantajaan.
130 Siltä osin kuin kyse on väitteestä, jonka mukaan rajoittavat toimenpiteet eivät ole oikeasuhteisia, on muistettava, että suhteellisuusperiaate edellyttää unionin oikeuden yleisenä oikeusperiaatteena, että unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa. Silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on siis valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T‑256/11, EU:T:2014:93, 205 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
131 Käsiteltävässä asiassa pitää paikkansa, että kantajan omaisuudensuojaa on rajoitettu, koska hän ei erityisesti voi käyttää unionin ulkopuolella sijaitsevia varojaan ilman erityisiä lupia, eikä hänen käytettäväkseen voida antaa mitään varoja tai taloudellisia resursseja suoraan tai välillisesti.
132 Aluksi on kuitenkin todettava, kuten ensimmäisen, toisen, kuudennen ja seitsemännen kanneperusteen yhteydessä on osoitettu, että yhtäältä päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2015/143, esitetty merkitsemisperuste on yhdenmukainen YUTP:n tavoitteiden kanssa ja että toisaalta kantajan nimen merkitseminen luetteloon on merkitsemisperusteen mukaista (ks. edellä 79–103 ja 109–124 kohta).
133 On myös todettava kantajan väitteestä, jonka mukaan varojen jäädyttäminen oli perusteltua vain väärinkäytetyiksi väitettyjen varojen määrään saakka, sellaisena kuin tämä määrä ilmenee neuvoston käytettävissä olleista tiedoista, että 30.12.2014 päivätyssä kirjeessä mainitut luvut ovat vain osoitus väärinkäytetyn omaisuuden arvosta ja että pyrkimykset rajoittaa jäädytettyjen varojen määrää olisi erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, toteuttaa käytännössä.
134 On lisäksi niin, että rajoittavista toimenpiteistä aiheutuvat haitat eivät ole liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden, kun otetaan huomioon yhtäältä, että nämä toimenpiteet ovat luonteeltaan tilapäisiä ja peruutettavissa eikä niillä siis loukata omaisuudensuojan keskeistä sisältöä, ja toisaalta, että niistä voidaan poiketa kyseessä olevien henkilöiden perustarpeiden tyydyttämiseksi sekä oikeudenkäyntikulujen ja poikkeuksellisten menojen maksamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, Ezz ym. v. neuvosto, T‑256/11, EU:T:2014:93, 209 kohta).
135 Tarkasteltaessa erityisesti väitteitä, jotka koskevat mainetta koskevan oikeuden loukkaamista, on lisättävä, että se, että neuvosto on toteuttanut rajoittavia toimenpiteitä kantajan osalta, ei sisällä minkäänlaista arviointia tämän syyllisyydestä tekoihin, joista häntä syytetään. Sikäli kuin näiden toimenpiteiden toteuttaminen on omiaan saattamaan kantajan häpeään ja luomaan epäluuloa häntä kohtaan ja siten vaikuttamaan hänen maineeseensa, on joka tapauksessa todettava, että tällaiset vaikutukset eivät ole suhteettomia tavoiteltuihin päämääriin nähden, kuten edellä 118 kohdasta ilmenee.
136 Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä, ja tämän vuoksi kanne on hylättävä kokonaisuudessaan siltä osin kuin se koskee sen kumoamista, että kantajan nimi säilytettiin luettelossa maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla.
Päätöksen 2014/119 vaikutusten voimassa pitäminen
137 Neuvosto vaatii toissijaisesti sen varalta, että maaliskuussa 2014 annetut toimet kumotaan osittain, että unionin yleinen tuomioistuin määrää oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä, että päätöksen 2014/119 vaikutukset pidetään voimassa siihen saakka, kunnes asetuksen N:o 208/2014 osittainen kumoaminen tulee voimaan. Se vaatii myös sen varalta, että maaliskuussa 2015 annetut toimet kumotaan osittain, että päätöksen 2014/119, sellaisena kuin se on muutettuna, vaikutukset pidetään voimassa siihen saakka, kunnes asetuksen N:o 208/2014, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella 2015/357, osittainen kumoaminen tulee voimaan.
138 Kantaja ei hyväksy neuvoston vaatimusta.
139 On huomattava, että unionin yleinen tuomioistuin on yhtäältä kumonnut päätöksen 2014/119 ja asetuksen N:o 208/2014, sellaisina kuin ne olivat alkuperäisissä versioissaan, siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, ja toisaalta hylännyt kanteen siltä osin kuin se koskee maaliskuussa 2015 annettuja toimia siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.
140 Kuten edellä 108 kohdassa on todettu, päätös 2015/364 ei ole pelkkä vahvistava toimi, vaan se on itsenäinen päätös, jonka neuvosto antoi päätöksen 2014/119 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisen uudelleentarkastelun päätteeksi. Vaikka maaliskuussa 2014 annettujen toimien kumoaminen siltä osin kuin ne koskevat kantajaa merkitsee kantajan nimen luetteloon merkitsemisen kumoamista ajalta, joka edelsi maaliskuussa 2015 annettujen toimien voimaantuloa, se ei sen sijaan voi saattaa kyseenalaiseksi tämän saman merkinnän laillisuutta mainitun voimaantulon jälkeiseltä ajalta.
141 Näin ollen ei ole tarpeen lausua neuvoston vaatimuksesta, joka koskee päätöksen 2014/119 vaikutusten voimassa pitämistä.
Oikeudenkäyntikulut
142 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos hävinneitä asianosaisia on useita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken.
143 Koska neuvosto on hävinnyt käsiteltävän asian siltä osin kuin kyse on kannekirjelmässä esitetystä kumoamisvaatimuksesta, se on kantajan vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvamaan tähän vaatimukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut. Koska kantaja on hävinnyt käsiteltävän asian siltä osin kuin kyse on vaatimusten mukauttamista koskevassa kirjelmässä esitetystä kumoamisvaatimuksesta, se on neuvoston vaatimusten mukaisesti velvoitettava korvaamaan tähän vaatimukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut.
144 Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaisesti asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu yhdeksäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 annettu neuvoston päätös 2014/119/YUTP ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 5.3.2014 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 208/2014, sellaisina kuin ne ovat alkuperäisissä versioissaan, kumotaan siltä osin kuin Andriy Klyuyevin nimi on merkitty niiden henkilöiden, yhteisöjen ja elinten luetteloon, joihin nämä rajoittavat toimenpiteet kohdistetaan, päätöksen 2014/119 muuttamisesta 5.3.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/364 ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/357 voimaantuloon saakka.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Klyuyeville aiheutuneet oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin ne koskevat kannekirjelmässä esitettyä kumoamisvaatimusta.
4) Klyuyev velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvostolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin ne koskevat vaatimusten mukauttamista koskevassa kirjelmässä esitettyä kumoamisvaatimusta.
5) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 2016.
Allekirjoitukset
Sisällys
Asian tausta
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
Oikeudellinen arviointi
Vaatimukset, jotka koskevat maaliskuussa 2014 annettujen toimien, sellaisina kuin ne ovat alkuperäisessä muodossaan, kumoamista siltä osin kuin ne koskevat kantajaa
Vaatimukset, jotka koskevat maaliskuussa 2014 annettujen toimien kumoamista, sellaisina kuin ne on muutettu tammikuussa ja maaliskuussa 2015 annetuilla toimilla, siltä osin kuin ne koskevat kantajaa
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuus on laiminlyöty
Ensimmäinen ja seitsemäs kanneperuste, joiden mukaan oikeudellinen perusta puuttuu ja merkitsemisperuste on lainvastainen
Toinen kanneperuste, joka koskee merkitsemisperusteen noudattamatta jättämistä, ja kuudes kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, yhdessä tarkasteltuina
Viides kanneperuste, jonka mukaan omaisuudensuojaa ja oikeutta maineeseen on loukattu
Päätöksen 2014/119 vaikutusten voimassa pitäminen
Oikeudenkäyntikulut